”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia.” (2. Kor. 4:8)

Rukoilemme taivaallista Isäämme Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajamme ja Pelastajamme nimessä. Jumala, suurissa töissäsi olet pyhittänyt tämän maan ja tehnyt siitä pyhän. Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta tälle maalle on annettu erityinen tehtävä. Jatkuva poliittinen konflikti, joka haavoittaa tätä maata ja vahingoittaa kaikkia sen kansoja, on häpeä ja tahtoasi vastaan.

Suremme väkivallan monia muotoja, jotka tuottavat tuskaa tämän maan ihmisille. Suremme sitä, että erottelumuuri on erottanut palestiinalaisyhteisöt toisistaan ja kärjistänyt Palestiinan ja Israelin yhteiskuntien välistä jakolinjaa. Muuri ei ole edistänyt oikeutta, vielä vähemmän rauhaa. Rukoilemme lohdustusta ja voimaa, ettemme menettäisi toivoamme. Rukoilemme, että muuri ja kaikki muut vastaavat muurit murtuisivat. Uskomme, että muuri on ”hetkellinen ahdinkomme ... sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti” (2. Kor. 4:17-18).

Rukoilemme sovintoa ja rauhaa samalla kun sitoudumme työskentelemään oikeuden toteutumiseksi kaikille Pyhällä maalla eläville ihmisille. Kun vietämme tätä viikkoa eri puolilla maailmaa olevien sisartemme ja veljiemme kanssa, pyydämme Pyhän Hengen voimallista tukea kaikille, jotka haluavat oikeudenmukaisuutta tähän maahan. Anna meille voimaa, jotta emme tyytyisi pelkkiin sanoihin vaan ryhtyisimme kalliisiin solidaarisuuden tekoihin. Innosta meitä olemaan rauhasi välikappaleita, tahtosi tekijöitä.

”Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin.” (Ef. 2:14) Amen.

PIEF, Palestine Israel Ecumenical Forum. Palestiinan ja Israelin Ekumeeninen Foorumi on kirkkojen välinen rauhanaloite Israelin ja Palestiinan konfliktin ratkaisemiseksi. PIEF ja Kirkkojen maailmanneuvoston Palestiinan ja Israelin rauhanviikko 20.-26.9.

Maailman johtajille ja kaikille ihmisille, jotka haluvat kuunnella omantuntonsa ääntä,

Kirjoitan teille Jerusalemista kertoakseni näkemykseni siihen vakavaan pakolaiskriisiin, joka koskettaa nyt Lähi-Itää ja 
myös Eurooppaa. Olen itse sekä pakolainen että piispa. Perheeni ja omat elämänkohtaloni velvoittavat minua puolustamaan niitä naisia, miehiä ja lapsia, joiden ruumiit huutoutuvat Välimeren rannoille tai mätänevät kuorma-autoissa Euroopan moottoriteillä. Niiden puolesta, jotka repivät epätoivoissaan itsensä rajojen piikkalankaesteissä ja kärsivät henkihieverissä hätäisesti kokoonkyhätyissä leireissä.

Viime viikkoina emme ole nähneet ainoastaan pakolaisten määrän kasvavan vaan tämän kansainvaelluksen traagisia päätepisteitä, kun hyväksykäytetyt ihmiset ovat menehtyneet hakiessaan pelastusta. Tätä häpeällistä tilannetta ja inhimillistä hätää kansainvälinen yhteisö ei voi enää sivuuttaa. Pakolaiset ja turvapaikanhakijat eivät ole lomailijoita. Heitä ei ajanut kotoaan seikkailunhalu. He joutuivat jättämään kotinsa väkivallan, terrorismin, poliittisten konfliktien ja köyhyyden seurauksena. Toivottomuus ja turhautuneisuus saa heidät uhraamaan koko omaisuutensa ja henkensä uhalla etsimään turvapaikkaa itselleen ja perheilleen. Kysymys ei ole "aalloista", "massoista" tai "laumoista" vaan ihmisistä, joilla on oikeus tulla kohdelluiksi ihmisarvoisesti ja kunnioittavasti.

Pakolaisena ja Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispana haluan sanoa maailman johtajile seuraavaa:

1. Maailmanyhteisön ja Euroopan Unionin vastuulla on luoda selkeä menettelytapa, jolla turvapaikanhakija otetaan vastaan. Maailman johtajien on otettava kantaa avoimen ja suojelevan politiikan puolesta ja tehtävä yhteistyötä YK:n  Pakolaisjärjestön UNHCR:n kanssa. Useimmat maailman uskonnot opettavat vieraanvaraisuutta muukalaisia kohtaan. Jeesuksen mukaan (Matt. 24) maailman kansat tuomitaan sen mukaan kuinka ne ovat kohdelleet köyhiä, nälkäisiä ja kodittomia.  "Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut?" Ja kuningas vastaa heille: "Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle."
2. Kaikki johtajat ovat suoraan tai epäsuoraan vastuussa tästä pakolaiskriisistä. Sen on aiheuttanut maailmanjärjestelmä, jonka johtajamme ovat rakentaneet. Kysymys ei ole paikallisesta konfliktista. Kansainvälinen yhteisö on vähät välittänyt Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan taikka Israelin ja Palestiinan konflikteista eikä ole auttanut ratkaisemaan niitä. Taloudellisten ja poliittisten intressien vuoksi vuoropuhelun ja rauhanprosessin tukeminen ei ole kiinnostanut johtajia. Alueemme on luisunut sellaiseen kaaokseen, että siellä ovat avautuneet ovet ääriliikkeiden ja terroristien toiminnalle ihmisten epätoivoa hyväksikäyttäen. Lähi-Itä janoaa oikeudenmukaisuutta ja rauhaa, joka ei ainoastaan lopeta pakolaisvirtoja vaan turvaa kodeistaan häädetyille mahdollisuuden turvalliseen kotiinpaluuseen ja elämään demokraattisessa vapaassa valtiossa. 

Sanani ovat jyrkkiä ja suoria, mutta tämän humanitaarisen katastrofin ratkaisemiseksi vaaditaan voimakkaita ja määrätietoisia toimia. Epätoivoiset veljemme ja sisaremme itsevät: "Kuka toivottaa meidät tervetulleiksi? Haluamme oikeutta ja rauhaa!" Jumala kuulee köyhien, sorrettujen ja pakolaisten itkun. Rukoilen, että myös pohjoisen johtajat kuulevat heidän epätoivonsa. Poliittisten johtajien pitää herätä ja nähdä pakolaiset Jumalan kuvina, Jumalan lapsina, jotka ansaitsevat turvaan, huolenpidon ja tasa-arvoiset ihmisoikeudet. He eivät ole vain nopeasti sivuun sysättävä poliittinen ongelma.

Kehotan maailman johtajia ja kaikkia ihmisiä kuulemaan omantuntonsa ääntä ja toimimaan nopeasti sen mukaan ihmisyyden tähden.

Piispa Munib Younan

Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa

Kuluneina viikkoina olemme todistaneet ennen näkemätöntä kansalaisten huolenilmaisua ympäri maailman koskien Israelin raakaa vastausta palestiinalaisalueilta tulleeseen rakettituleen. Kyseessä on yksi suurimmista spontaaneista mielenilmauksista maailman historiassa.

22. heinäkuuta, 2014

Holy Land Trust - Pyhä Maa-säätiö koskien tämänhetkistä tilannetta Israelissa/Palestiinassa. Alkuperäinen artikkeli (englanniksi).

Jo vuosikymmenien ajan Pyhässä Maassa on vallinnut ilmapiiri, jossa lietsotaan pelkoa, vihaa ja halveksuntaa toisia kohtaan. Vastapuolen edustajien ihmisyys kielletään ja heitä demonisoidaan. Poliittisella eliitin tasolla näitä negatiivisia tunteita on peittänyt ohuenohut illuusioiden kalvo, joka on liittynyt polittiseen näytelmään nimeltä rauhanprosessi. Meille on uskoteltu vuosi vuodelta, että kyseessä on nimenomaan kahden kansakunnan välinen polittinen konflikti, joka on ratkaistavissa diplomatian keinoin rauhanprosessin kautta. Kun sopimus olisi saavutettu, kaksi kansallisvaltiota voisi elää rinta rinnan rauhan vallitessa.

Ajankohtainen ja tärkeä rukous; Palestiinan litania Jerusalemista (by piispa Munib Younan, suom. Jukka Helle). Saa käyttää vapaasti.

Liturgi: Kaikkivaltias iankaikkinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Me ylistämme ja kiitämme sinua. Sinä olet ainoa turvamme tässä turvattomassa maailmassa.

Seurakunta: Me ylistämme ja kiitämme sinua, Jumala.

L: Armollinen Jumala, kun Poikasi Jeesus Kristus syntyi ihmiseksi Betlehemissä, sinä tulit yhdeksi meistä ja näin jaoit ja otit omaksesi ihmisyytemme, kärsimyksemme ja ongelmamme.

Palestiinalainen adventtikalenteri. 4. adventti
Kairos Palestiina

Siirtolaisväkivalta
ARIJ

Siirtolaisten väkivaltaiset hyökkäykset palestiinalaisia vastaan on viimeisten kymmenen vuoden aikana kiihtynyt yksittäisistä väkivaltaisista hyökkäyksistä systemaattiseksi vihanpidoksi ja väkivallan harjoittamiseksi palestiinalaista siviiliväestöä kohtaan. Suunnitelluin hyökkäyksin laittomissa siirtokunnissa asuvat terrorisoivat ihmisiä ja uhkaavat heidän turvallisuuttaan. 46 vuotta kestäneen miehityksen aikana israelilaiset ovat pala palalta nakertaneet palestiinalaisten maata asuttamalla yli 650 000 siirtolaista miehitetyille alueille 196 siirtokuntaan ja 232 sillanpääasemaan niiden ulkopuolelle. Israelin asutusten jatkuva kasvu on tärkein syy siihen, että kahden valtion ratkaisuun tähtäävät rauhanneuvottelut ovat juuttuneet paikalleen.

Israelin armeija katsoo siirtolaisten harjoittama väkivaltaa läpi sormiensa eikä estä sitä palestiinalaisalueilla. Monet hyökkäyksistä tapahtuvat armeijan sotilaiden silmien edessä ilman että armeija puuttuisi niihin palestiinalaisia suojellakseen. Hyökkäykset ovat lisääntyneet ja muuttuneet koko ajan väkivaltaisemmiksi. Niiden tavoitteena on häiritä mahdollisimman paljon palestiinalaisten elämää, tuhota maatalousmaata ja oliivilehtoja saastuttaa kaivoja. Vuodesta 2007 on tehty yli 2000 väkivaltaista hyökkäystä palestiinalaisia siviilejä kohtaan ja vuonna 2013 tammi-maaliskuussa yksistään oli rekisteröity jo 311 hyökkäystä.

Siirtolaisten hyökkäykset kohdistuvat yhä useammin uskonnonharjoitukseen kuten kirkkoihin ja moskeijoihin. Niitä on poltettu ja töhritty graffitein. On selvää, että hyökkäykset tapahtuvat Israelin valtion ja armeijan hiljaisella hyväksynnällä koska niiden estämiseksi ei ole tehty mitään. Palestiinalaisten käsitys on, että Israelin armeija on läsnä varmistuksena ja valmiina puuttumaan tilanteisiin mikäli palestiinalaiset tekisivät vastarintaa. Erityisen paljon hyökkäyksiä tapahtuu Nablusissa, Hebronissa ja Beetlehemissä.

Totuus siirtokunnista
Ibrahim Nairouz

Israelin politiikan tavoitteena on ollut siirtokuntia rakentamalla luoda tosiasiallinen väestöpoliittinen ja taloudellinen tilanne, jossa ulkovaltojen on pakko hyväksyä laajojen Länsirannan alueiden liittäminen osaksi Israelia – mahdollisesti jopa erilaisin painostuskeinoin vähin erin karkottaa palestiinalaisväestö asuinalueiltaan. Monet juutalaisten yhdyskunnat alueella pilkkovat koko Länsirannan saarekkeiksi, joiden välillä risteilevät tarkastuspisteiden katkomat palestiinalaisten tiet ja juutalaisille rakennetut nopeat ohitustiet, joita palestiinalaiset eivät saa käyttää. Vieri vieressä sijaitsevat palestiinalaiset ja juutalaiset asutukset ovat muurein ja piikkilanka-aidoin täysin toisistaan eristettyjä. Siirtokuntia ja niiden liikkumistarpeita varten takavarikoitu suuria palestiinalaisten maa-alueita.

Samaan aikaan, palestiinalaisille ei myönnetä lupia kehittää omaa infrastruktuuriaan ja rakentaa uusia asuntoja. Pikku hiljaa juutalaisten asutukset leviä syöpäkasvaimen tavoin palestiinalaisasutuksen ytimeen. Katuja suljetaan, muureja rakennetaan ja normaali arkielämä tulee palestiinalaisille mahdottomaksi. Samalla armeija varmistaa juutalaisten turvallisuuden ja esteettömän liikkumisen alueella.

Miehittäjävaltion tavoitteet eivät jää epäselviksi: tavoitteena on että siirtokunnat hallitsevat koko aluetta ja vähitellen syrjäyttävät palestiinalaisten oman talouselämän ja tulevat ainoiksi toimeentulon lähteiksi työttömälle palestiinalaiselle väestölle. Kuin Etelä-Afrikassa rotusorron aikana, palestiinalaisyhteisöt pilkotaan ja eristetään rapistuviksi slummeiksi, joissa köyhyys ja epätoivo vallitsevat eikä edellytyksiä normaaliin toimeentuloon ole olemassakaan. Kun palestiinalaiset on ajettu tähän tilanteeseen, he voivat joko jäädä asumaan kotikylään tai kaupunkiin, jossa ainoa toimentulon lähde on työ israelilaisille siirtokunnissa tai muuttaa pois kotoa siirtolaisiksi.

Tässä ahdistuksessa me Palestiinan kristityt haluamme kääntyä Kaikkivaltiaan puoleen ja rukoilla Häneltä apua, ettei vihamielisen valtion anneta vetää mattoa palestiinalaisten jalkojen alta. Hän tuomitsee vääryyden ja haluaa ihmisten elävän sovussa toisiaan kunnioittaen.

Siirtokunnat ovat syntiä palestiinalaisia lähimmäisiä kohtaan sillä ne perustuvaan maan anastamiseen, ihmisoikeuksien polkemiseen ja palestiinalaisten epäoikeudenmukaiseen kohteluun. On syntiä karkottaa maan alkuperäiset asukkaat kotoaan ja ahdistella heitä niin että he päättävät muuttaa omasta maastaan.

Miehittäjävalta kutsuu näitä siirtokuntian raamatullisin nimin luoden näin illuusiota siitä, että kyseessä on paluu ihanaan raamatulliseen todellisuuteen ja vanhojen ihanneyhteisöjen palauttaminen Jumalan suojeluksessa. Siirtolaiset ajattelevat olevan pyhien kirjoitusten lupausten perillisiä. Pyhien kirjoitusten siteeraaminen ei muuta varastamista luvalliseksi vaikka jotkut voivat länsimaissa niin ajatella  Oikeuttaako tämä ahdistelemaan ihmisiä ja tekemään heidän elämänsä heidän kotimaassaan niin vaikeaksi, että heidän on pakko jättää isiensä maa?

Kristuksen seuraajat tuomitsevat epäoikeudenmukaisuuden, varkauden, maan anastamisen ja toisten nöyryyttämisen. He pyrkivät hyvään elämään, jossa ihmiset voivat elää arvostettuina ja kunnioitettuina. Kristityt tietävät, mitä pyhät kirjoitukset heille kehottavat ja haluvat todistaa totuudesta. Jeesus opetti meille: ”Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita”. Hän myös sanoi: ”Jos Poika vapauttaa teidät, olette todella vapaita (Joh 8:32,36). Näissä pelastuksen sanoissa on myös vapautus kärsimyksestä.  Kirkon tehtävä on julistaa uskoa Kristukseen, jossa vangitut saavat vapautuksen, Kristukseen joka on tullut tuomaan totuuden, oikeuden, tasa-arvoisuuden, rauhan ja sovinnon kaikille Jumalan luoduille.

Tämä pelastuksen sanoma kaikuu kaiken palestiinalaisten kärsimyksen keskeltä kaikkeen mailman, että rukoilisimme loppua miehitykselle, sorrolle, etniselle puhdistukselle, Israelin rotuerottelulle ja palestiinalaisten eristämiselle ja rauhanomaisten siviilien terrorisoimiselle. Kaikkivaltias Jumala ei siunaa sellaista: Hänen tahtonsa on, kirkkomme pysyvät totuudessa ja Hänen sanassaan ja että epäoikeudenmukaisuus korjataan maailmassa.

Isä Ibrahim Nairouz on Nablusissa työskentelevä anglikaanipastori, joka on kirjoittanut useita kirjojen kirkkojen historiaa koskien. Hän on keskittynyt uskontojen välisen vuoropuheluun ja rauhantyöhön.

ARIJ (Applied Research Institute – Jerusalem Society) on toiminut palestiinlaisalueilla 20 vuotta erikoituen talous-, sosiaali- ja luonnonvara-alan sekä vesihuollon tutkimustoimintaan. Lisätietoja www.arij.org

Palestiinalainen adventtikalenteri  - 3. adventti
Kairos Palestiina

Perheiden yhdistäminen
Society of St.Yves

Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Siksi kaikki yhteiskunnat ylläpitävät ihmisten oikeutta perheen muodostamiseen perustavana ihmisoikeutena. Silloin kun perheenjäsenet jostain syystä ovat joutuneet erilleen ja oleskelevat eri maissa, valtioiden velvollisuus edistää perheenjäsenten yhteydenpitoa ja pyydettyjä toimenpiteitä perheiden yhdistämiseksi inhimillisellä tavalla mahdollisimman pikaisesti.

Palestiinan kansa on jakautunut erilaisissa oikeudellisissa asemissa oleviin ryhmiin, joiden väliset rajat usein kulkevat perheiden sisällä. Vuoden 1967 Jerusalemin valtauksen jälkeen Israel on laittomasti liittänyt kaupungin omaan alueeseensa antamatta kaupungin asukkaille kansalaisuutta. Kaupungin asukkaille myönnettiin oleskelulupa ja heitä alettiin kohdella ikään kuin he olisivat ulkomaalaisia, jotka oleskelevat tilapäisesti Israelissa vaikka he eivät olleet siirtyneet minnekään vaan joutuneet asumaan vihamielisen valtion alaisuuteen. Jerusalemin palestiinalaisilla asukkailla on tämän seurauksena Jerusalemin henkilökortti. Heidän sukulaisillaan Länsirannalla on Palestiinalaishallinnon henkilökortti.

Kun Jerusalemin asukas solmii avioliiton Länsirannalla asuvan kanssa, hänen täytyy anoa perheen yhdistämistä. Vaikka kansainvälisen oikeuden mukaan vain 10 km päässä toisistaan sijaitsevat Jerusalem ja Beetlehem ovat molemmat Israelin laittomasti miehittämiä alueita, Beetlehemin asukasta kohdellaan Israelissa ulkomaalaisena.

Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaan perheenyhdistämiset tulee hoitaa viivyttelemättä inhimillisellä tavalla. Tosiasiat Jerusalemissa ovat toisenlaiset. Vuoteen 2002 useipien tapausten käsittely eteni hyvin hitaasti. Pitkien selvittely- ja odotusvaiheiden ja viivyttelyn jälkeen Israelin sisäasiainministeriö myönsi hakemuksesta Länsirannalta kotoisin olevalle puolisolle oleskeluluvan Jerusalemiin. Tämä antoi pariskunnalle oikeuden asua ja työskennellä Jerusalemissa ja kaikkialla Israelissa.

Tiukennuksia käytäntöön

Toukokuussa 2002 hallituksen asetus nro 1813 jäädytti perheiden yhdistämisen. Seuraavana vuonna asetus muutettiin Israelin kansalaisuutta ja maahanpääsyä sääteleväksi laiksi, jonka piti olla tilapäinen ja olla voimassa vuoden ajan. Tämän jälkeen lain voimassaoloa on jatkettu kunnes lakituomioistuin hyväksyi lain pysyväksi tammikuussa 2012.

Nyt pariskunnat voivat hakea vain vuoden voimassa olevaa oleskelulupaa. Vuosittain ”Israelin ulkopuolelta” tulevan puolison on esitettävä todisteet kotipaikasta Itä-Jerusalemissa ja käytävä läpi moninkertaiset turvallisuuskontrollit. Tilapäinen oleskelulupa sallii vain oleskelun Jerusalemissa ilman mitään oikeuksia tai sosiaalietuuksia. Oleskelulupa ei oikeuta edes sairausvakuutuksen saamiseen. Menettelytapa kohdistuu erityisesti naisiin, jotka perheen perustamisvaiheessa tarvitsevat raskauden ja synnytyksen aikaista terveydenhoitoa. Aluksi oleskelulupaan ei liittynyt työlupaa, mutta viimeaikaisen muutoksen myötä oleskeluluvan haltijalla on oikeus työntekoon.

Oleskeluluvan hakemisenkin kynnys on nostettu erittäin korkealle. Hakemuksen jättämiseksi on täytettävä tietyt tiukat kriteerit. Hakemuksen voivat jättää vain yli 35-vuotiaat palestiinalaismiehet ja yli 24-vuotiaat palestiinalaisnaiset. Mikäli ikävaatimus ei täyty, anomusta ei käsitellä.  Lisäksi Jerusalemin henkilökortin haltijan on todistettava, että hän tosiasiallisesti asuu Jerusalemissa esittämällä vuokrasopimukset, sähkö, vesi-, ja puhelinlaskut sekä verokuitit. Mikäli selvitystä ei pidetä riittävänä seurauksena on mahdollisesti hakemuksen hylkäämisen lisäksi myös oleskeluluvan peruuttaminen. Tämän lisäksi pariskunnan on läpäistävä Israelin turvallisuusviranomaisten vaatimukset. Heillä kummallakaan eikä heidän perheenjäsenillään saa olla Israelin rekistereissä merkintöjä rikoksista tai ”sisäisen turvallisuuden” uhasta. Tarkasteltavia perheenjäseniä ovat vanhemmat, lapset sekä sisarukset puolisoineen. Jos kenellä tahansa näistä on merkintöjä Israelin turvallisuusviranomaisten tai oikeuslaitoksen rekistereissä, hakemus hylätään. Tällainen oikeuskäytäntö selvästi edustaa kansainvälisen oikeuden ja Geneven sopimuksen 4 pykälän (sotilaallinen miehitys) kieltämää kollektiivista rangaistusta.

Israelin hallinnollisen käytännön vuoksi monet pariskunnat elävät laittomasti Jerusalemissa ilman sosiaaliturvaa ja peläten paljastumista ja karkotusta Länsirannalle. Jotkut joutuvat pysymään asumuserossa eristysmuurin eri puolilla. Mikäli pariskunta muuttaa Länsirannalle tai ulkomaille, Israelin viranomaisille tarjoutuu mahdollisuus perua oleskelulupa Jerusalemissa. Olipa valitsema vaihtoehto mikä tahansa, heidän perustavia ihmisoikeuksiaan räikeästi loukataan. Palestiinalaisilla, jotka ovat olleet muodostaneet Jerusalemin väestön vuorisatojen ajan tulee olla oikeus asua pysyvästi kaupungissa ja valita vapaasti puolisonsa riippumatta siitä, millainen henkilöllisyystodistus tällä on.

Tuhannet perheet väärinkäytösten uhreina

Adlahin asianajaja Sawsan Zaher vastusti Israelin lakituomioistuimessa vuonne 2012 kansalaisuuslakia. Hänen arvionsa on että vuonna 2011 jätetyistä 3000 perheenyhdistämishakemuksesta Israeli viranomaiset ovat hyväksyneet ainoastaan 33. Israelista ei saa tilastoja hakemuksista. Yleisten arvioiden mukaan määräysten vaikutuksen alaisina on 15000-20000 perhettä on vailla heille kuuluvaa laillista statusta.

Sisäministeriö ei kerro, paljonko hakemuksia on jätetty, hyväksytty tai hylätty Oslon sopimuksen jälkeen. St. Yves on lähettänyt sisäministeriöön tietopyynnön, mutta ei ole saanut vastausta.

Perheen yhteys
Abla Nasir

Me palestiinalaiset vertaamme omaa poliittisten konfliktien ja miehityksen leimaamaa aikaamme aikaan jolloin Jeesus syntyi. Pyhä Perhe siirtyi pakolaisina Egyptiin suojaan Herodeksen vainolta.

"Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet."  (Matt 2:13)

Kun perhe kuuli Herodeksen kuolleen, he uskaltautuivat palaamaan kotimaahansa. He sijoittuvat pieneen Nasaretin kylään. Siellä Jeesus eli nuorena poikana. Palestiinalaiset muistavat tästä ajan jolloin he joutuivat pakenemaan kodistaan vieraisiin kyliin tai Egyptiin vuoden 1948 sodan julmuuksia ja hävitystä. Perheet tarinat kertovat kohtaloista, jolloin kotiin ei pystytty palaamaan. Monet perheen hajosivat ja monien perheiden yhdistyminen estettiin.

Haifassa asunee Habibin perheen äiti ja lapset pakenivat tuttavien ja sukulaisten luo Egyptiin. Sodan jälkeen heidän ei annettu palata takaisin perheen isän luo. Pitkän taistelun jälkeen vaimo päästettiin miehensä luo, mutta lasten oli jäätävä Egyptiin. Puolisoiden ei kuitenkaan annettu palata kotiinsa Haifaan vaan Jerusalemiin. Perheen kokonaisuudessaan ei koskaan annettu palata kotimaahan.

Niin monet palestiinalaiset perheet ovat hajallaan ympäri maailmaa tai eri puolilla miehitettyä maatamme siten että perheiden yhdistäminen estetään. Miehityshallinto rakentaa eritysmuureja ja säätää uusia lakeja ja säädöksiä vaatien kodeistaan karkotetuilta palestiinalaisilta todistusta ”vakituisesta asuinpaikasta” Israelissa. Hallinto, joka on karkottanut ihmiset kodeistaan hylkää heiltä oikeuden palata sillä perusteella että he eivät enää asu siellä?

Äitinä kysyn itseltäni: Mikä on minun vakituinen asuinpaikkani ja elämäni keskus? Eikö se ole se maa, jossa olen syntynyt, jossa perheeni on elänyt ja johon kuulun. Eikö minun perheelläni ole oikeutta elää tässä maassa? Mutta tässä maassa vallitsee epäoikeudenmukaisuus, joka ei tunnusta jokaisen ihmisen oikeutta kotipaikkaan. Ihmisoikeuksia loukkaava valtio kieltää minun oikeuteni kotimaahani, perheeni oikeuden kotimaahan ja eri puolilla maailmaa elävien perheenjäsenteni oikeuden palata kotiin.

Joosef pakeni Egyptiin suojellakseen perhettään vaaroilta ja toi sen turvallisesti takaisin kotimaahan. Niin mekin perheenä haluamme suojella toinen toisiamme, uhrautua ja rakastaa toistemme hyvinvoinnin vuoksi. Tämä on perheen sisäinen luonnollinen side. Palestiinalaisena joudumme päivittäin taistelemaan perheidemme puolesta, oikeudestamme rakastaa ja kuulua yhteen silloin kun väkivallan voimat haluavat loukata sitä mikä meille on kaikkein pyhintä elämässä.

Kirjoittajat:

Fadwa (Abla) Nasir on eläkkeellä oleva kolmen lapsen äiti ja neljän lapsen isoäiti, joka johtaa perheyritystä Ramallahissa. Hänellä on psykologin koulutus ja hän toimii mm. Palestiinan NNKY:ssä, Sabeel vapautuksen teologian keskuksessa sekä Palestiinan konservatorion hallinnossa.

Society of St. Yves on Jerusalemin latinalaisen patriarkaatin alainen katolinen ihmisoikeusjärjestö Palestiinassa. Järjestö työskentelee estääkseen miehityksestä johtuvia ihmisoikeusloukkauksia ja auttaakseen niiden uhreja erityisesti oleskelulupa- ja maanomistuskysymyksiin liittyen. http://saintyves.org/