Mondoweiss on Yhdysvaltojen edistyksellisten tai liberaalien juutalaisten uutispalvelu, joka seuraa Israelin ja Palestiinan tapahtumia. Se on julkaissut kiinnostavia artikkeleita, joissa tehdään yhteenvetoa siitä miten Israelin sionistinen valtio harjoittaa rotuerottelua paletiinalaisia kohtaan. Aihe herättää paljon vastakkaisia näkemyksiä ja kiistaa. Tässä kirjoituksessa pyritään keräämään faktoja Israelin toiminnasta ja analysoimaan mitä ne mahtavat merkitä niitten uskonnollisten ja eettisten velvotteiden näkökulmasta, joita sekä juutalaisille että kristityille Vanhassa Testamentissa asetetaan. Lukemalla Vanhaa Testamenttia kuka tahansa voi helposti havaita, että Jumala on antanut monia ohjeita siitä, miten juutalaisten tulee elää Jumalan heille lupaamassa maassa. Erityisesti juutalaisia on kielletty ajamasta toista kansaa pakkosiirtolaisuuteen, ottamasta panttivangiksi ja sortamasta siten kuin muinaisia heprealaisia kohdeltiin Egyptissä Mooseksen aikaan. Jumala toistuvasti käskee Israelin lapsia olemaan armahtavaisia ja suvaitsevaisia ei-juutalaisia kohtaan luvatussa maassa ja huolehtimaan heidän oikeuksien toteutumisesta kuin omistaan.

Seuraavassa nostan esimerkkejä Mondoweissin Ilan Pappen dokumentoimista Israelin käytänteistä, joiden pitäisi antaa ajattelemisen aihetta ja soittaa hälytyskelloja niille, jotka haluavat tukea sionistista valtiota ehdoissa ja väittävät Jumalan puolustavan tällaista valtiota (linkit lähteisiin löytyvät kirjoituksen englanninkielisestä alkuperäisversiosta).

• Israelissa on yli 30 lakia, jotka suoraan tai epäsuorasti mahdollistavat palestiinalaisten syrjinnän ja tekevät heistä kansallisuutensa perusteella toisen tai kolmannen luokan kansalaisia kotimaassaan.
• 93 prosenttia maasta on valtion tai valtiota lähellä olevien organisaatioiden kuten Juutalaisen kansallissäätiön (Jewish National Fund) omistuksessa, jotka syrjivät käytännöissään ei-juutalaisia. Palestiinalaista alkuperää olevien Israelin kansalaisten on erittäin vaikeaa saada käyttöönsä maata asumis-, maanviljely- tai kaupallisessa tarkoituksessa.
• Israelissa on yli 70 kylää ja palestiinalaisyhteisöä - osa niistä ajalta ennen Israelin valtion perustamista - joilla ei ole hallituksen tunnustamaa virallista asemaa, joihin ei ole järjestetty yhteiskunnan palveluja ja joita ei ole edes merkitty karttoihin. Monissa muissa merkittävissä palestiinalaisyhdyskunnissa palvelujen taso on merkittävästi Israelin muita asutuskeskuksia heikompi ja ne saavat huomattavasti vähemmän valtion rahoitusta kuin juutalaisenemmistöiset kaupungit.
• Israelin perustamisen jälkeen vuodesta 1948 on perustettu yli 600 juutalaisten asuttamaa kuntaa mutta yhtään arabienemmistöistä kaupunkia tai yhteisöä ei ole virallisesti tunnustettu.
• Israelin hallinnon voimavarat on kohdennettu juutalaisille, ei arabeille. Seurauksena on,  että arabiväestön elintaso ja elämänlaatu on Israelin yhteiskunnassa alhaisin kaikilla sosioekonomisilla mittareilla mitattuna.
• Arabiankielisten koulujen rahoitus on huomattavasti pienempi kuin juutalaisten koulujen. Vuonna 2004 julkistettujen tietojen mukaan panostus oppilasta kohti on kolminkertainen juutalaisten kouluissa.
  
• Yhdysvaltain ulkoministeriön uskonnon vapautta käsitellyt raportti vuodelta 2009 toteaa että monien kansallisten ja kuntatason ohjelmien tavoitteena oli pienentään ei-juutalaisen väestön osuutta Jerusalemin asukkaista.
  
• Lokakuussa 2010 hyväksyttiin laki, joka antaa pienemmille kunnille mahdollisuuden kieltää asumisoikeus asukkailta, jotka eivät sovi yhteisön henkeen (community's fundamental outlook) rodun, uskonnon tai sosioekonomisen aseman vuoksi. Lain kriitikoiden näkemyksen mukaan lain tarkoituksena oli estää arabien ja ei-juutalaisten asuminen juutalaisissa kaupungeissa.
  
• Nakba-laki kieltää valtiota rahoittamasta yhteisöjä, jotka viettävät 1948 Israelin valtion perustamisen yhteydessä tapahtuneen 725 000 palestiinalaisen karkotuksen ja etnisen puhdistuksen muistoa.
  
• The so-called “Nakba Bill” bans state funding for groups that commemorate the tragedy that befell Palestinians during Israel’s creation in 1948, when approx. 725,000 Palestinian Arabs were ethnically cleansed to make way for a Jewish majority state.

Nämä ovat vain esimerkkejä tilanteesta, joka merkitsee sitä, että palestiinalaiset Israelissa ovat toisen luokan kansalaisia. Ilan Pappen kirjassa Unohdetut palestiinalaiset (The Forgotten Palestinians: A History of the Palestinians in Israel) aihetta käsitellään laajemmin.

Israelissa on syrjintä toteutuu kolmella tasolla:

Ensiksi on lainsäädännöllinen taso, jossa syrjintää harjoitetaan ennenkaikkea jakamalla yhteiskunta niihin, jotka suorittavat asepalveluksen ja niihin jotka eivät. Lain mukaan niillä, jotka eivät suorita varusmiespalvelusta ei ole samoja kiinteistönjen omistusoikeuksia, samoja oikeuksia mm.turvallisuuteen, vakuutuksiin, sosiaalihuoltoon ja yliopisto-opiskeluun.

Voi tietysti väittää ettei kysymys ole rasismista, koska kysymys on kansallisesta identiteetistä. On kuitenkin niin, että laki ei koske juutalaisia, jotka eivät suorita varusmiespalvelusta. Käytännössä lait koskevat ainoastaan Israelin arabikansalaisia, jotka on vapautettu varusmiespalveluksesta Israelin armeijassa. Näin ollen kysymyksessä selkeä kansanryhmään kohdistuva lainsäädäntö.

Toisena syrjinnän muotona on puolilainsäädännöllinen harmaa alue, jossa sovelletaan erilaisia asetuksia ja säädöksiä. Israel soveltaa koko joukkoa hätätilasäädöksiä, joita voidaan ottaa käyttöön milloin ja missä tahansa. Niitä hyödynnetään tilannekohtaisesti mutta yleensä aina palestiinalaisyhteisöä vastaan. Näin sotilashallinnolla on käytännössä absoluuttinen valta määrätä ihmisten elämästä.

Ihmisiä pidätetään ilman oikeuskäsittelyä, karkotetaan väkivalloin kodeistaan sekä karkotetaan maasta. Taloja tuhotaan ja kotikylä voidaan eristää ja sulkea sotilasalueeksi ilman perusteluja tai valitusmahdollisuuttta. Sotilashallinto voi käytännössä toimia haluamallaan tavalla ilman seurauksia.

Viimeksi näitä hätätilasäädöksiä sovellettiin kun pantiin käytäntöön laki, joka kieltää Länsirannalta kotoisin olevan avioituvaa Israelin (palestiinalaista) kansalaista asumasta Israelissa puolisonsa kanssa. Näin nämä pariskunnat karkotettiin väkivalloin Israelista ja käytännössä tehtiin eräistä Keski-Israelissa sijaitsevista arabikylistä suljettuja alueita, joilta väestö karkotettiin.

Syrjinnän kolmas taso koskee palestiinalaisten Israelin kansalaisten päivittäistä asiointia viranomaisissa. On runsaasti todisteita palestiinalaisten huonosta kohtelusta verohallinnossa, oikeusistuimissa ja poliisin toimesta. Israelissa tehty tutkimus on aukottomasti todistanut, että palestiinalaiset saavat oikeudessa ankarampia tuomioita samoista rikoksista kuin juutalaiset syytetyt.

Toinen esimerkki on, että poliisi ei ole ampunut juuri ketään juutalaisia pikkurikollisuuden torjunnan yhteydessä, mutta tilastojen mukaan koko joukko palestiinalaisia on menettänyt henkensä poliisioperaatioissa. Palestiinalaisten kohdalla viranomaisten asenne on  yleensäkin on toisenlainen. Se tulee esiin lentokentillä, julkisessa liikenteessä, rautateillä ja maanteillä missä palestiinalaiset ovat jatkuvasti nöyryyttävien turvatarkastusten kohteena tai heitä estetään nousemasta junaa tai lentokoneeseen pelkästään siksi että he ovat palestiinalaisia.

Artikkeli on käännetty englanninkielisestä alkuperäistekstistä kirjoittajan luvalla. ©Craig Nielsen. http://craignielsen.wordpress.com.

9. maaliskuuta 2012

Kristus tarkastuspisteellä: Toivo konfliktin keskellä. 2012
Christ at the Checkpoint: Hope in the Midst of Conflict

Beetlehemiin kokoontui "Kristus tarkastuspisteellä"-konferenssiin 600 evankelista uskovaista ja kirkkojen johtajaa eri puolilta maailmaa ja Palestiinasta. Konferenssi oli merkittävä edistysaskel evankelisten kirkkojen asenteiden muuttamiseksi Palestiinan ja Israelin konfliktin suhteen.

Konferenssin järjestäjänä toimi Beetlehemin raamattuopisto (Bethlehem Bible College. Kokous keskittyi siihem, miten toivoa voi löytää konfliktin keskellä. Konferenssin tulokset ylittivät osallitujien mielestä kaikki odotukset.

Ensimmäistä kertaa laaja kirjo evankelisten kirkkojen jäseniä kohtasi toisensa kirjaimellisesti Israelin armeijan tarkastuspisteellä ja syventyi Raamatun opetuksiin, jotka ovat aikaisemmin jakaneet evankelisten kirkkojen näkemyksiä. Esille nousseita teemoja olivat kristillinen sionismi, islamismi, oikeudenmukaisuus, väkivallattomuus ja sovinto. Näiden teemojen varaan oli tarkoitus luoda pysyvä kristillisen rauhantyön foorumi, joka keskittyy erityisesti Israelin-Palestiinan konfliktiin. Työskentelymuotoja konferenssissa olivat keskustelut, Raamatun tutkistelu, työpajat, paneelit ja tutustumiskäynnit.

Palestiinan kristityt todistivat, kuinka he vastustavat kiusausta vaipua epätoivoon: päinvastoin heidän toivonsa uudistuu, kun he nousevat vastustamaan epäoikeudenmukaisuutta, laiton kotimaansa miehitystä ja sellaisia kristillisen sionismin muotoja, jotka pyrkivät opetuksellaan ja toiminnallaan syrjäyttämään heidät ja sivuuttamaan heidän olemassaolonsa. Palestiinan kristityt myös vahvistavat Israelin valtion olemassaolon oikeuden ja israeliilaisten oikeuden elää turvattujen rajojen sisällä.

Puhujina konferenssissa vierailivat John Ortberg, Bishara Awad, Chris Wright, Doug Birdsall, David Kim, Tony Campolo, Lynne Hybels, Munther Isaac, Shane Claiborne, Joel Hunter, Ron Sider, Salim Munayer ja Colin Chapman. Osanottajat tulivat 20 maasta mukaanlukien suuri opiskelijaryhmä Wheaton Collegesta ja Eastern Universitystä. Heihin teki vaikutuksen palestiinalaisten miesten ja naisten todistus siitä tuskasta ja kärsimyksestä jota heidän päivittäinen elämänsä on jatkuvan sotilasmiehityksen alaisuudessa.

Ainutlaatuisen lisän konferenssiin toi messiaanisen yhteisön jäsenten osallistuminen ja esitykset. Richard Harvey, Evan Thomas and Wayne Hilsden toivat oleellisen täydentävän ulottuvuuden konferenssin keskusteluihin.

Konferenssin järjestäjät haastoivat evankelisten kirkkojen yhteisön luopumaan näkemyksistä, joissa Lähi-Itä nähdään yksipuolisesti lopun aikojen profetioiden tulkinnan kautta. Evankelisia kehotetaan seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä taistelussa oikeudenmukaisuuden, rauhan ja sovinnon puolesta.

Konferenssin järjestäjinä toimivat John Angle, Alex Awad, Bishara Awad, Sami Awad, Steve Haas, Munther Isaac, Yohanna Katanacho, Manfred Kohl, Salim Munayer, Jack Sara ja Stephen Sizer

Kristus tarkastuspisteellä julkilausuma:

1. Jumalan valtakunta on tullut. Evankelisten uskovien täytyy omaksua uudestaan profeerallinen tehtävä toimia rauhantekijöinä puolustaen sovintoa ja oikeudenmukaisuutta Palestiinassa ja Israelissa.
   
2. Sovinto tarkoittaa että näemme Jumalan kuvan toinen toisissamme.
3. Rotuperusteinen kansallisuus ei ole ainoa ja riittävä edellytys Abrahamin liiton lupausten nauttimiseen.
   
4. Kirkko on toiminut Kristuksen todistajana Pyhässä Maassa ensimmäisestä helluntaista asti. Sen täytyy vahvistua niin, että on jatkossa suolana ja valona alueella. Vain niin voi olla toivoa konfliktin keskellä.
   
5. Väitteet koskien oikeutta maahan [Palestiinassa] eivät ole Raamatun opetuksen mukaisia, silloin kun ne ovat toisia kansoja poissulkevia. 
   
6. Väkivalta ei ole hyväksyttävää missään muodossa.
   
7. Palestiinan kristittyjen on pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti myös omaa toimintaansa, jotta he voisivat toimia profeetallisessa tehtävässä.
   
8. Palestiinan alueella todella tapahtuu palestiinalaisten oikeuksien loukkauksia, josta johtuu kärsimystä. Tätä todellisuutta ei voida enää sivuuttaa. Etsittäessä ratkaisua täytyy kunnioittaa sekä israelilaisten että palestiinalaisten yhteisöjen tasa-arvoisuutta ja oikeuksia.
   
9. Palestiinan kristityille sotilasmiehitys on konfliktin ydinkysymys.
10. Pyhässä Maassa tapahtuvia väärinkäytöksiä ja epäoikeudenmukaisuutta tulee lähteä haastamaan kristillisen rakkauden pohjalta. Israelin kritisointi ja miehityksen arvostelu eivät saa johtaa antisemitismiin ja Israelin valtion olemassaolon perusteiden kiistämiseen.
    
11. On syytä jatkaa vuoropuhelua messiaanisen yhteisön ja Palestiinan kristittyjen kesken. Vaikka käsityksissä toissijaisista teologisista kysymyksistä on eroja, Jeesuksen lunastussanoman ja opetusten tulee olla etusijalla.
    
12. Kristittyjen täytyy ymmärtää sitä globaalia viitekehystä, josta radikaali islam nousee.
    
13. Christians must understand the global context for the rise of extremist Islam. Uskonnoista ei pidä luoda stereotyyppejä vaan nähdä niiden opetus, joka korostaa lähimmäisten ja vihollisten rakastamista.

Christ at Checkpoint Conference: Hope in the Midst of Conflict. Press release. www.christatthecheckpoint.com

27.02.2012 Konferenssi "Väkivalta Jumalan nimissä - Joosuan sanoma vaihtuvissa konteksteissa. "

Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa." (Joosua 24:15)

Maailma on täynnä väkivaltaa. Liian usein Raamatussa olevia väkivaltaisia kertomuksia käytetään pikemminkin lietsomaan kuin ehkäisemään maailman väkivaltaa. Meidät on tämän vuoksi kohtaamaan Raamatun teksteissä oleva väkivalta niin, että niiden kautta voimme työskennellä maailman rauhan puolesta. Kristittyinä meidän reaktiomme tuskaan on empatia. Meidän pyrkiä rakastamaan ja kunnioittamaan niitäkin, jotka voivat olla vihollisiamme.

Palestiinan ja Israelin ekumeeninen foorumi (PIEF) ja Kirkkojen maailmanneuvosto kokosivat 23.-27.2. 2012 Hofgeismariin Saksaan kristittyjä ja juutalaisia eri puolilta maailmaa yhteistyössä Saksan evankelisen kirkon (EKD) ja Kurhessen-Waldeckin evankelisen kirkon kanssa. Päivittäiset liturgiat ja rukouksen harjoittaminen avasivat tekstien hengellisiä ulottuvuuksia. Konferenssissa pyrittiin vahvistamaan uskontojen välistä pohdiskelua Israelin ja Palestiinan konfliktin teologisista ulottuvuuksista. Aikaisempien Ammanissa, Bernissä ja Balamandissa järjestettyjen kokousten tavoin Hofgeismarissa pyrittiin lisäämään yhteistä ekumeenista tietoisuutta niistä viitekehyksistä, joissa Raamatun tekstejä luetaan ja teologisia tulkintoja muotoillaan sekä erityisesti osoittamaan niitä haasteita joita näihin kontekstuaalisiin tulkintoihin liittyy.

Joosuan kirja valittiin konferenssin pohjatekstiksi koska siitä esitetään ilmeisiä viittauksia koskien oikeutta maahan ja se linkittyy uskonnon jo väkivallan suhteiden tematiikkaan. Monet juutalaiset ja krisilliset liikkeet myös käyttävät usein Joosuan kirjaa perustellakseen nyky-Israelin miehitystä ja siirtokuntien rakentamista [Palestiinalaisalueilla].

Bernin kokouksessa painotettiin, että "Raamattua ei saa käyttää perustelemaan sortoa tai nykyajan päivänkohtaisten tapahtumien yksioikoisena kommentaarina, jolla pyhitetään Israelin-Palestiinan konflikti ja pyritään siirtämään huomio 
pois sen sosiaalis-poliittisista, taloudellisista ja historiallisista ulottuvuuksista." Joosuan kirja myyttisine kuvauksineen suunnitellusta kansanmurhasta, joukkomurhista, etnisestä puhdistuksesta, orjuudesta ja rotuerottelusta on äärimmäisen provokatiivinen teksti. Eräät tekstin preskriptiivisenä ottavat tulkinnat voivat johtaa hyvin vaarallisiin johtopäätöksiin. Tietoisena tästä, konferenssi keskittyi tutkimaan Raamattua työryhmissä ja yhteisistunnoissa, kuulemaan alustuksia koskien kirjan eksegeettistä, historiallista taustaa ja nykyajan merkitystä sekä vertaamaan sitä väkivaltaan muissa Raamatun kertomuksissa.

Kokous suurena siunauksena oli laaja maailmanlaajuinen osanotto ja sen mukaiset  monipuoliset näkökulmat. Aikaisemmissa kokouksissa on onnistuttu hyvin synnyttämään vuoropuhelua peilaamalla Palestiinan kristittyjen ja läntisen kristinuskon tulkintoja juutalaisiin näkemyksiin. Hofgeismarissa keskustelu laajeni, kun mukaan oli kutsuttu juutalaisten edustajat ja laajennettu näkökulma maailmanlaajuiseksi. Lähi-Idän ja lännen kirkkojen lisäksi edustettuina olivat Latinalainen Amerikka, Afrikka ja Itä-Aasia. Yhdessä vietetty aika ja keskustelut osoittivat, että avoimet keskustelut ovat mahdollista eri taustoista tulevien ihmisten kesken ja erityisen hedelmällisiä, kun ollaan yhteisten pyhien tekstien äärellä. Laaja-alainen näkemysten kuuleminen myös osoitti hyödyllisellä tavalla ettei ole kysymys vain tekstien uskonnollisesta tulkinnasta vaan myös siitä kuinka se mitä tapahtuu Lähi-Idässä vaikuttaa ihmisiin ympäri maailman.

Monipuolisen osallistujakunnan pohjalta Hofgeismarissa käsiteltiin useita eri lähestymistapoja käsillä olevaan kysymykseen. Kaikenaikaa oli selvää, että tekstejä on mahdollista tulkita usealla eri tavalla ja jokainen lähestyy Raamattua oman viitekehyksensä kautta. Kristityille esimerkiksi on apua Vanhan Testamentin tekstien ymmärtämiseen siitä että pohjana on kristologinen tulkinta tai sellainen tulkinta, jossa Vanha Testamentti tulkitsee itse itseään. Kummassakin tapauksessa Vanhan Testamentin keskeinen merkitys osana elävää kristittyjen Raamattua korostuu.

On myös monia ongelmallisia tapoja lähestyy Raamatun todistusta. Monissa valtavirran kirkoissa on tavallista, että tutkijat ja pastorit tuottavat hyvää eksegeettistä tulkintaa, mutta eivät kiinnitä huomiota tulkinnan merkitykseen ihmisille tämän päivän
maailmassa. Toisaalta kirjaimellinen ja pintapuolinen tapa lukea Raamattua osoittaa epäkunnioitusta tekstiä itseään kohtaan ja voi johtaa seuraamuksiin, joissa ihmisarvoa ei enää kunnioiteta.

Jotkut kristityt ja juutalaiset käyttävät Joosuan kirjaa puolustaakseen väkivaltaa. Erilaiset hermeneuttiset lähestymistavat ja tulkintavaihtoehdot tarjoavat useita mahdollisia tapoja lähestyä tekstiä. Valitsimme tulkinta-avaimeksi oikeudenmukaisuuden (justice). Siihen liittyviä teemoja ovat etiikka, ihmisoikeudet sekä sosioekonominen todellisuus mukaanlukien ahneus. Oikeudenmukaisuus itsessään on kiistanalainen kategoria, joka johtaa hedelmälliseen keskusteluun sekä kristinuskon sisällä että uskontojen välillä. Keskeistä oikeudenmukaisuuskäsitteeeseen perustuvalle Raamatun tulkinnalle on vastuullisuuden luonteen ymmärtäminen. Joudumme vastaamaan Jumalan ja yhteisöjemme edessä, ottamaan vastuuta historian ja nykyajan todellisuudesta mukaanlukien antisemitismi ja palestiinalaisten karkotuksen katastrofi. Suhteessa muslimeihin joudumme vastuuseen islamofobiasta. Joudumme vastuuseen niille, jotka ovat heikkoja ja sorrettuja esimerksi siirtomaavallan alaisina.

Kokouksessa todettiin, että uskonnolliset tekstit, joita käytetään poliittisen ja sotilaallisen vallankäytön perustelemiseen voivat olla erittäin haitallisia. Palestiinan kristityt osoittivat, kuinka Joosuan kirjan teksteillä poliittista ja uskonnollista merkitystä heille. Voimakkaat uskonnolliset ryhmät ovat perustelleet näillä Vanhan Testamentin teksteillä Palestiinalaisalueiden miehitystä ja Israelin siirtokuntien rakentamista. Palestiinan kristittyjen kohdalla tämä on merkinnyt konkreettisesti yhteyden katkeamista omaan maahan mutta myös vieraantumista oman kristillisen uskon keskeisistä teksteistä. Palestiinalaiskristityt puolustavatkin Vanhan Testamentin kokonaisvaltaista tulkintaa, joka tue niitä historiallisia ja poliittisia prosesseja jotka tuottavat heidän elämäänsä kärsimystä.

Joosuan kirjan teksti on täynnä väkivaltaa, jota esiintyy myös muualla Raamatussa. Väkivallan muotoja ovat paitsi tappaminen myös alistaminen, eristäminen, oikeuksien riistäminen ja rakenteellinen väkivalta. Myös sukupuolittunut tekstien tulkinta avaa uusia näkökulmia raamatun teksteihin ja poliittiseen todellisuuteen. On välttämätöntä puolustaa luovia ja rauhanomaisia tapoja rakentaa rauhaa ja vastustaa sortoa ja väkivaltaa. Muistamme saksalaisen teologin Dietrich Bonhoefferin opetusta, että Raamattua pitää lukea alhaalta käsin niin, että Raamatun kertomukset voimaannuttavat sorrettuja hakemaan itse vapautustaan.

Joosuan kirja rakentaa merkityksiä ja kansallista muistia. Voi olla hyvin väkivaltaista kieltää kansallinen muisti joiltakin yhteisöiltä ja kansainvälinen muistinmenetys voi merkitä niiden olemassaolon oikeuden kiistämistä.

Joosuan kirja on ollut teksti, jolla on pyritty oikeuttamaan Afrikan, Latinalaisen Amerikan, Pohjois-Amerikan, Australian ja Lähi-Idän maiden siirtomaavaltaa. Siirtomaavalta on synnyttänyt väkivallan perinteen entisiin siirtomaihin. Kirkkojen tehtävä on toimia siellä, missä noiden historiallisten toimien ja ideologioiden käyttövoimana on ollut uskonnollinen vakaumus. Kun kirkot tuomitsevat uskonnollisesti perustellun väkivallan, emme saa unohtaa että näin tapahtuu tilanteessa, jossa kirkkojen oma valta vähenee. Tosin voimme tunnistaa kirkon profeetallisen äänen myös toisenlaisina aikoina. Uskonnollinen väkivalta on kuitenkin ollut Euroopan yhteiskuntien elämän vakituinen piirre viime aikoihin asti. Uskonsodista on opittu, että poliittiset järjestelmät, jotka sallivat uskonnolliset erot ja joissa kaikki ovat samanarvoisia lain edessä, ovat parempia. Tällainen lännen itsekritiikki voi olla avuksi, kun tarkastelemme niitä ideologioita ja valtarakenteita, jotka toimivat Israelin-Palestiinan konfliktissa.

Viestimme on selvä: Ei enää väkivaltaa Jumalan nimissä!

Autuaita murheelliset: He saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset: He perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen. (Matt 5).

Lähde: Alkuperäinen dokumentti(englanniksi) © Kirkkojen maailmanneuvosto Kirkkojen maailmanneuvosto vaalii ja edistää kristittyjen yhteyttä uskossa, todistuksessa ja maailmanlaajuisessa palvelutehtävässä rauhan ja oikedenmukaisuden toteuttamiseksi maailmassa. Tämä kirkkojen välinen ekumeeninen yhteisö perustettiin vuonna 1948. Nyt sen jäseninä on 349 protestanttista, ortodoksista, anglikaanista ja muuta kirkkoa, jotka edustavat maailmanlaajuisesti yli  560 miljoonaa kristittyä. yli 110 maassa. Kirkkojen maailmanneuvosto toimii läheisessä yhteydessä roomalaiskatolisen kirkon anssa. Kirkkojen maailmanneuvoston pääsihteeri on pastori, tohtori Olav Fykse Tveit Norjan luterilaisesta kirkosta. Järjestön päämaja on Genevessä Sveitsissä