Pyhä Maa
  • Pyhä Maa
  • Rauha
  • Ihmisoikeudet
  • Kirkko ja Israel
  • Matkailu
  • Blogit
  • Tietoa palvelusta
  • Postia ylläpidolle

Seuratkaa Betlehemin tähteä, seuratkaa oikeudenmukaisuuden tähteä.

24/12/2024

1 Comment

 
Picture
Antonio Guijarro Morales (2007). Tietäjien kumarrus. (Wikimedia Commons CC-0).

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan Isän rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys olkoon teidän kaikkien kanssa nyt ja aina. Aamen.

Joulutervehdys 2024
Piispa Dr. Munib A. Younan


"Sillä me näimme hänen tähtensä sen noustessa ja tulimme kumartamaan häntä." (Matt. 2:2)


Yksi joulun kiinnostavimmista kertomuksista on tietäjien vierailu. Pyhä Matteus kertoo evankeliumissaan, että he näkivät nousevan tähden ja seurasivat sitä, kunnes se pysähtyi siihen paikkaan, missä lapsi oli. (Matt. 2:9) Tämä Betlehemin tähti tulkitaan ihmeelliseksi astrologiseksi tapahtumaksi, jolla on symbolista ja opettavaista merkitystä. Se on Jumalan lähettämä merkki tietäjille, jotta he löytäisivät tiensä seimeen, jossa Kristus oli.

Tietäjistä, joita kutsutaan myös maageiksi, emme tiedä paljoa, paitsi että he tulivat idästä ja toivat mukanaan kolme lahjaa: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. (Matt. 2:11) He olivat varmoja, että taivaan merkki viittasi paitsi taivaalliseen myös ihmeelliseen maanpäälliseen tapahtumaan.

Kun he pysähtyivät Jerusalemiin, he huomasivat, että poliittiset ja uskonnolliset auktoriteetit eivät nähneet tähteä samalla tavalla. Kukaan ei jakanut heidän tavoitettaan osoittaa kunnioitusta vastasyntyneelle kuninkaalle, josta tulisi Kuninkaiden Kuningas ja Herrain Herra. Kukaan vallan saleissa ei jakanut heidän missiotaan levittää toivoa, pelastusta ja vapautusta koko maailmalle.

Tänään, kun muistamme tätä ainutlaatuista tapahtumaa, juhlimme raskain sydämin. Koko maailma, ei vain Jeesuksen syntymän maa, on myllerryksessä. Näemme raakoja rikoksia, järjestelmällistä epäoikeudenmukaisuutta, oikeusvaltion rapautumista ja kansainvälisen legitimiteetin heikkenemistä. Lokakuun 30. päivänä 2024 Vanhimmat (The Elders) varoittivat, että oikeusvaltion kunnioittamisen laiminlyönti voi johtaa globaalin vakauden romahtamiseen. Vanhimmat ovat Nelson Mandelan vuonna 2007 perustama riippumaton ryhmä maailman johtajia, jotka työskentelevät rauhan, oikeuden, ihmisoikeuksien ja kestävän planeetan puolesta.

Heidän viestinsä oli, että joka päivä kuulemme kieltä, joka paljastaa maailman valmistautuvan kolmanteen maailmansotaan. Nämä uhkaukset eivät tule vain sanoina, vaan myös tekoina. Ympärillämme on verisiä taisteluita, etnisiä puhdistuksia, kansanmurhia, ydinaseiden uhan mahdollisuus ja kolonialismin uudelleen esiinnousu. Vallanpitäjät eivät näe Betlehemin tähteä. Heillä ei ole näkemystä rauhasta, joka perustuu oikeudenmukaisuuteen. He näkevät vain kapeat kansalliset etunsa ja haluavat säilyttää asemansa vallassa.

Vaikka Gazan kauhut ovat useimmiten uutisissa, joka maassa ja mantereella tapahtuu päivittäin kauheuksia. Minkälaisen maailman jätämme lapsillemme ja lastenlapsillemme, jos moraaliset arvot ja oikeusvaltio haihtuvat yhteiskunnistamme? Marraskuun 22. päivänä 2024 Vanhimmat varoittivat, että sota Gazassa on häpeä tahra maailman omalletunnolle, ja että konfliktin lopettaminen vaatii enemmän kuin aseita. Se vaatii loppua rankaisemattomuudelle ihmiskuntaa vastaan tehdyistä rikoksista ja suunnitelman rauhalle, joka johtaa alueen vihdoin kahden valtion ratkaisuun.

Ja silti... ...joulu on edelleen ihme. Juhlimme Jumalan syntymää keskuudessamme, Jeesus Kristus, Marian poika, syntyi Betlehemissä. Se on ainutlaatuinen kertomus, mutta ei vain pienen vauvan tarina kauan sitten. Juhlimme, koska se on kertomus, joka elää tänään. Poliittisista myllerryksistä, valtapeleistä, miehityksestä, paholaismaisista liitoista ja katastrofaalisista seurauksista planeetalle huolimatta Jeesus syntyy yhä keskuudessamme. Jumalan rakkaus ilmestyy jokaisessa kehdossa, jokaisessa paikassa, jossa sorto ja väkivalta yrittävät hallita, ja niissä paikoissa, jotka maailma on unohtanut.

Siksi meidän ei pidä kadottaa näkyvistämme tähteä, joka nousee yötaivaalla—rauhan tähti, rakkauden tähti, toivon tähti, joka loistaa kirkkaasti jopa sodan sumussa ja pimeydessä.

Ja kun näemme tähden, mitä sitten? Kun silmämme avautuvat jälleen tunnistamaan Jumalan työn maailmassa, mitä sitten? Silloin emme jää mukaviin valtaistuimiimme, vaan seuraamme tietäjiä. Seuraamme tähteä sinne, minne se johtaa meidät, vaikka se tarkoittaisi auktoriteettien suututtamista, pilkan kohteeksi joutumista tai vierailua paikoissa ja ihmisten luona, jotka useimmat ovat unohtaneet. Tänä erityisenä jouluna meitä kutsutaan pitämään Betlehemin tähti näköpiirissämme ja julistamaan toivoa maailmalle, joka sitä pohjattomasti kaipaa. Meitä pyydetään jopa liittymään enkelten taivaalliseen kuoroon, joka laulaa: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” (Luuk. 2:14)

Vuonna 1999 kansainvälisessä rauhankonferenssissa Münchenissä Costa Rican entinen presidentti Oscar Arias Sánchez sanoi: ”On välttämätöntä, että hallitukset, kansalaisyhteiskunnat ja tavalliset kansalaiset tekevät yhteisen sitoumuksen perusarvoille, jotka antavat rauhalle merkityksen: myötätunto, suvaitsevaisuus ja oikeudenmukaisuus. Kuten marttyyriksi joutunut El Salvadorin piispa Oscar Romero kerran sanoi: ’Ainoa rauha, jonka Jumala haluaa, on oikeudenmukaisuuteen perustuva rauha.’

Muistaen hänen sanansa, meidän ei tule vain työskennellä aseiden hiljentämiseksi. Meidän on omistauduttava vaientamaan syrjäytettyjen, nälkäisten ja sorrettujen huudot. Vasta silloin rauhan kauniit sanat tulevat todeksi kaikille, eivät vain harvojen etuoikeutettujen joukossa. Ja juuri henkilökohtaisen sitoutumisen kautta meistä jokaisesta luodaan uuden kulttuurin perusta—kulttuurin, joka juhlii rauhaa elämäntapana.” (Jean Lesherin teoksesta Pathways of Peace)

Kristityt ovat löytäneet tämän rauhankulttuurin sekä seimessä, jossa Jeesus makasi, että Kristuksen ristissä. Pelastus ei ole vain uskoa Betlehemissä syntyneeseen lapseen, sen elämistä todeksi, mitä hän edusti maailmassa. Kun uskollisuus ja rakkaus kohtaavat elämässämme, kun oikeudenmukaisuus ja rauha yhdistyvät perhesuhteissamme, liiketoimintatavoissamme ja kansamme politiikassa, silloin Jumalan pelastus on lähellä. Kun työskentelemme oikeudenmukaisuuden puolesta, raivaamme tietä Jumalan uudelleensyntymiselle maailmassamme.

Monet ovat vuosien varrella ja erityisesti viime aikoina kysyneet minulta: ”Mikä on palestiinalais- ja arabikristittyjen tulevaisuus Lähi-idässä, mukaan lukien Palestiina?” Gazan ja Libanonin sota on aiheuttanut uuden kristittyjen muuttoliikkeen, erityisesti nyt Betlehemin kaupungista. Nuoremmat sukupolvemme eivät ole koskaan eläneet rauhan aikaa. Tämä muuttoliike aiheuttaa meille suurta huolta. Arabi-/palestiinalaiskristittyjen tulevaisuus ei voi olla sodassa, väkivallassa tai miehityksessä. Me uskomme Jeesuksen, Rauhan Ruhtinaan, lupauksiin. Me uskomme ja luotamme siihen, että oikeudenmukaisuuteen perustuva rauha toteutuu. Me uskomme, että tasa-arvo toteutuu jokaiselle kansalaiselle sukupuolesta, rodusta, etnisyydestä, poliittisesta tai uskonnollisesta taustasta riippumatta.

Me uskomme! Ja jatkamme Betlehemin tähden seuraamista, riippumatta siitä, kuinka suuri tai pieni lukumäärämme on. Betlehemin lapsi kutsuu meitä edelleen tänä päivänä yhteen päämäärään ja yhteen tehtävään: oikeudenmukaisuuteen perustuvan rauhan näkemiseen lihaksi tulleen maan päällä.

Siksi meidät on kutsuttu olemaan tietäjiä! Meidät on kutsuttu olemaan rauhantekijöitä, oikeudenmukaisuuden välittäjiä, sovinnon palvelijoita, ihmisoikeuksien puolustajia, uskonnonvapauden toteuttajia ja uskontojen välisen vuoropuhelun alullepanijoita. Nämä eivät ole helppoja rooleja tai yksinkertaisia tehtäviä. Mutta niin kauan kuin pidämme katseemme tähdessä ja seuraamme sitä Kristuksen luo seimeen, toivomme elpyy ja voimamme uudistuu.
Toivomme on elävässä Jumalassa, sillä niin kauan kuin on elävä oikeudenmukaisuuden Jumala, on toivoa koko ihmiskunnalle. Ja aivan kuten Jumala ei odottanut, että maailma olisi täydellisessä harmoniassa ennen syntymäänsä keskuudessamme Betlehemissä, luotamme siihen, että oikeudenmukaisuuteen perustuva rauha syntyy Pyhässä Maassa nopeammin kuin uskottekaan. ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton, älkääkä pelätkö.” (Joh. 14:27)

Kun vietätte joulua, kääntykööt silmänne kohti tähteä yötaivaalla: Johdattakoon tähti teidät, kuten tietäjät, yhä lähemmäksi Jeesusta Kristusta, toivomme lähdettä ja lunastajaamme.

Jerusalemista toivotan teille:
Siunattua joulua ja rauhallista uutta vuotta 2025.

1 Comment

Ylösnousemus voittaa epäilyn - pääsiäisviesti 2024

30/3/2024

 
Picture



"Minun Herrani Jumalani!" (Joh. 20:28)

Yksi hätkähdyttävimmistä tapahtumista Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen on se, miten opetuslapsi Tuomas epäili niin voimakkaasti. Ei edes Maria Magdalenan silminnäkijäkertomus Ylösnousseesta Herrasta (Joh. 20:18) voinut vakuuttaa Tuomasta tai muita opetuslapsia. Pietari ja Johannes näkivät myös tyhjän haudan (Joh. 20:6-8), mutta hekin elivät epäilyksen ja sekavuuden vallassa. Heille tyhjä hauta ei vielä ollut hyvä uutinen, vaan lähinnä pelon ja pettymyksen aihe.

Ylösnousemuksen ensimmäisinä hetkinä opetuslapset esittivät yhä kysymyksiä: oliko heidän opettajansa ja ystävänsä ruumis varastettu? Oliko tämä uskonnollisten tai poliittisten viranomaisten juoni? Ristiinnaulitun, jonka he tiesivät haudatun Joosefin Arimatialaisen hautaan, kerrottiin nyt kävelevän ja puhuvan Marian kanssa ja lähettävän viestejä hänen kauttaan. Miten tämä olisi mahdollista? Miten tämä voisi olla järkevää?

Tästä syystä he kokoontuivat yhteen ja lukitsivat oven peläten, että sama kohtalo voisi kohdata heitä. Pelko ja epäilys voivat saada meidät tähän. Ne voivat halvaannuttaa meidät, vangita meidät ja estää meitä näkemästä sekä nykytodellisuutta että tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Ja silti, tämän voimakkaan pelon ja sekavuuden keskellä, Jeesus ilmestyi. Jeesus seisoi opetuslastensa keskellä lukitun oven takana, heidän epäilyistään huolimatta, kaikenlaisista maallisista säännöistä tai laeista huolimatta. Ja kun hän oli ilmestynyt, hän tervehti heitä sanoen: "Rauha teille." (Joh. 20:19) Sitten hän näytti heille kätensä ja kylkensä, naulojen ja miekan jäljet, jotka olivat lävistäneet hänen kallisarvoisen ruumiinsa. Hän halusi heidän näkevän ja tietävän, ettei hän ollut aave!

Vasta silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he ymmärsivät. Sitten he riemuitsivat Herrassa! (Joh. 20:20). Nyt he ymmärsivät, että kaikki oli toteutumassa, juuri kuten Jeesus oli aiemmin opetuksessaan kertonut: että Hän nousisi kuolleista kolmantena päivänä. Nyt he ymmärsivät, mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan tuovansa heille lohdutusta ja iloa, ja kun hän lupasi lähettää Puolustajan, Totuuden Hengen. Kaikki ei ehkä vielä ollut täysin selvää, mutta Jeesuksen seisoessa heidän edessään myötä he alkoivat nähdä, että heidän tehtävänsä oli mennä maailmaan, vahvistettuina Ylösnousemuksen ilosanomalla, kertoakseen maailmalle, että Jumala rakastaa heitä niin kuin he olivat rakastaneet Jeesusta. (Joh. 17:23).

"Rauha teille", sanoi Ylösnoussut.

Maailma, ja erityisesti tämä Pyhä Maa, tarvitsee kipeästi rauhaa tänään. Ylösnousemuksen päivä on mahdollisuus pohtia, mitä rauha tarkoittaa kristillisestä näkökulmasta.

Ensinnäkin, Kristuksen rauha on sydämen rauhaa. Kun Kristus astuu elämäämme ja sydämiimme, meidät pelastetaan pelon, surun, epäilyn ja epätoivon vallasta. Kun Kristus astuu sydämiimme, meidät pelastetaan synnin vallasta elämässämme - mukaan lukien lähimmäistemme viha tai halu kostoon, kostonhimo tai väkivalta heitä kohtaan.

Toiseksi, rauhaa ei voida koskaan erottaa oikeudesta. Kuten psalminkirjoittaja kirjoittaa: "Laupeus ja uskollisuus kohtaavat, oikeus ja rauha suutelevat toisiaan" (Psalmi 85:11). Kun kansa tekee oikeutta ja kun se on kaikkien nautittavissa, silloin rauha on Jumalan antama lahja kaikille. Tämä on syy, miksi kuulemme Jeesuksen sanat ja vahvistumme niistä tekemään oikeuden työtä, sillä hän on sanonut: "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon." (Joh. 14:27)

Israelin ja Hamasin välisen sodan ja Gazan ihmisten kauhean tragedian keskellä monet elävät samanlaisen pelon kuin opetuslapset tuona ensimmäisenä ylösnousemuksen päivänä. Me, ja itse asiassa koko maailma, olemme hämmentyneitä, peloissamme, epäileviä ja jopa vihaisia. Emme ole lukittuja huoneeseen, mutta olemme lukittuja tilanteeseen, josta ei näytä olevan pakotietä. Olemme eläneet sodan jälkeen toisen jälkeen, hyökkäyksen jälkeen. Missä on oikeuden mahdollisuus? Missä on minkäänlainen rauhan polku?

Nämä tunteet ovat erityisen voimakkaita, koska maailman vallat näyttävät menettäneen kompassinsa. He eivät etsi oikeutta, vaan näyttävät välittävän vain omista kapeista ja taloudellisista intresseistään. Ne kuuntelevat muita ääniä kuin Jumalan tahtoa ja halua ihmiskunnalle. Oikeuteen perustuva rauha on muuttunut vain unelmaksi. Huolenpito sorretuista ja kärsivistä maailmassa on muuttunut tyhjäksi meemiksi, joka lähetetään viestinä maailmalle vain silloin, kun se on kätevää.

Ja silti ... rakkaat ihmiset, tietäkää, että emme ole kaiken tämän vankeja. Emme ole pelon ja epäilyn uhreja. Emme ole toivottomia. Voimme luottaa siihen, että Ylösnoussut Herra, joka ei vain saarnannut elämää, vaan herätti eloon Rakastavan Luojaamme, voitti kaiken sen, mitä maailma pitää väistämättömänä ja voittamattomana: Kuolema. Synti. Sorto. Ihmisarvon mitätöinti. Väkivalta. Rasismi. Viha. Kaikki tämä ja paljon muuta on poistettu sydämistämme Ylösnousemuksen kautta.

Ja nyt meidät lähetetään maailmaan Ylösnousseen Kristuksen rauhan kanssa pyyhkimään niitä pois keskuudestamme. Meidät lähetetään ylpeästi ja rohkeasti vaatimaan rauhaa, joka jo on olemassa, työskentelemään oikeuden puolesta, joka tulee, avaamaan ovia ja sydämiä totuudelle, että elämä on vahvempaa kuin kuolema, ja oikeus on vahvempi kuin mikään sorto.

Tänään, jos tunnet olevasi lukossa pelon ja epätoivon vuoksi, sinun tarvitsee vain liittyä Kristuksen joukkoon nostamaan kätesi julistaaksesi: "Halleluja! Kristus on ylösnoussut, Kristus on totisesti ylösnoussut!" ja rukoilla yhdessä muiden kanssa:

"Herra Jeesus, olet ainoa turvamme. Anna tämän ylösnousemuksen maan saada sama rauha kuin annoit ensimmäisille opetuslapsille. Anna oikeuden ja rauhan suudella toisiaan tässä paikassa ja koko maailmassa. Anna sen alkaa minusta. Aamen."

Saattaa olla, että epäilet vieläkin, vaikka rukoilet tätä rukousta. Mutta muista, että Tuomas ei ollut läsnä, kun Jeesus ensimmäisen kerran ilmestyi lukitussa huoneessa. Todisteiden puutteesta huolimatta hän ei silti voinut uskoa muuhun kuin kuolleeseen Jeesukseen.

Näiden kauheiden sotakuukausien jälkeen olemme ehkä hieman liiankin paljon kuin Tuomas. On mahdoton ymmärtää ympärillämme olevan kuoleman ja tuhon määrää. Gazan lapset kuolevat kasvavissa määrin nälkään ja nestehukkaan. Arviolta kolmasosa lapsista on aliravittuja. Arvioidaan yli 70 prosentin kodeista tuhoutuneen. Mikä voi olla tällaisen väkivallan tarkoitus? Se on varmasti joukkotuhontaa. Se on selvästi muuttumassa kansanmurhaksi.

Meillä, kuten Tuomaalla, on syitä epäillä. Tuomas oli nähnyt julkisen teloituksen kautta kuoleman. Hän oli nähnyt opettajansa laskettavan hautaan. Mikä syy hänellä oli uskoa mihinkään muuhun kuin kuolleeseen Jeesukseen?

Miksi uskoisimme maailman johtajien sanahelinään: tyhjiin lupauksiin avusta ja sitoumuksiin rauhasta?

Erään Gazan kirkosta turvapaikkaa hakevan palestiinalaiskristityn sanoin: "Näyttää siltä, että maailman valtiaat ovat unohtaneet meidät. Mutta luottamuksemme on vain Jumalassa, ja tiedämme armon tulevan vain Ylösnousseelta Herraltamme."

Pyhä Augustinus tunnustuksissaan myös rukoilee Jumalaa epäilyistään: "On hyvä syy uskoa häneen lujasti, koska sinä tulet parantamaan kaikki heikkouteni hänen kauttaan, joka istuu oikealla puolellasi ja rukoilee puolestamme."

Vasta viikko Ylösnousemuksen päivän jälkeen, kun opetuslapset olivat jälleen kokoontuneet ylähuoneeseen rukoilemaan, Tuomas oli heidän kanssaan. Jeesus ei nuhdellut Tuomasta epäilyistään, vaan kysyi häneltä: "Älä ole epäuskoinen, vaan usko." (Joh. 20:27). Ja sitten Tuomas vastasi: "Minun Herrani ja minun Jumalani!" (Joh. 20:28). Minulle tämä tarina on hyvin voimakas, koska se vakuuttaa meille, että vaikka epäilemme, vaikka silmämme täyttyvät sietämättömän sodan kauheista näyistä, vaikka emme voi kääntää katsettamme pois rakkaistemme kärsimyksestä, elävä Jumala on edelleen läsnä meidän keskellämme. Ylösnousemus on opettanut meille, että elävä Jumalamme ei ole eikä tule hylkäämään sortuneita, murheellisia tai epäileviä.

Niin kauan kuin on elävä Jumala, kuolema ei ole lopputulos.
Niin kauan kuin on elävä Jumala, sota ei ole lopputulos.
Niin kauan kuin on elävä Jumala, miehitys ei ole lopputulos.
Niin kauan kuin on elävä Jumala, on aina elävä toivo rauhasta oikeuden perusteella ja sovinnosta anteeksiantamuksen perusteella.

Ja niin tänä Pyhänä Viikkona (muslimiveljiemme rinnalla, jotka myös kunnioittavat pyhää Ramadanin aikaa) liittykäämme yhteen ylistääksemme Yhtä Jumalaa, Luojaa, Lunastajaa ja Ylläpitäjää. Liittykäämme Tuomaksen kanssa sanomaan: "Minun Herrani ja minun Jumalani!" sillä tiedämme, että rukouksemme kuullaan, sydämemme paranevat ja ruumiimme vahvistuvat jatkamaan työtä oikeudenmukaisen rauhan puolesta tässä maassa ja koko maailmassa. Vangit vapautetaan. Nälkäiset saavat ruokaa. Haavoittuneista huolehditaan. Pommit vaikenevat - ja maailman johtajien kielet vapautuvat puhumaan totuutta.

Tiedämme tämän, koska olemme nähneet Herran!

Jerusalemissa, Ylösnousemuksen kaupungissa, sanomme:
Halleluja! Kristus on ylösnoussut!
Kristus on totisesti ylösnoussut, Halleluja!
Al Masih Qam
Haqqan Qam
AMEN.

Piispa tohtori Munib A. Younan

Kristuksessa ihmiselämä on arvokas

23/12/2023

 
Picture
Wikimedia Commons. Devilal. CC BY-SA 3.0 Deed .
Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Joh. 1:4-5

Joulun ja adventin juhlan yhteydessä Jerusalemin patriarkat ja kirkkojen johtajat antavat lausunnon, jossa he kehottavat seurakuntia ja uskovia pysymään vahvoina vaikeina aikoina ja rukoilemaan, välttäen tarpeetonta juhlintaa. Tämä kehotus on kuultu ja sitä on noudatettu sekä Jordaniassa että Palestiinassa. Kristittyjen johtajien lausunto annettiin, koska kirkot ovat olennainen osa yhteiskuntaamme ja elävät sen kriisin keskellä. Uskonnollisesta identiteetistä riippumatta naapureidemme ilo on ilomme, naapureidemme suru on surumme ja naapureidemme pyrkimykset ovat myös meidän pyrkimyksiämme. Siksi tämän sodan aikana ja väkivallan kierteessä kristilliset johtajamme ovat kannustaneet kansaansa keskittymään joulun syvempään merkitykseen ja omistamaan tämän ajan rukoukselle eikä juhlimiselle.

Mitä me rukoilemme? Rukoilemme välitöntä sodan ja kärsimyksen lopettamista sekä pitkään kaivattua oikeuden ja rauhan syntymistä kaikille ihmisille. 137. psalmissa kohtaamme samanlaisen tilanteen. Kansaa kehotettiin laulamaan. He vastasivat: "Kuinka voisimme laulaa Herran lauluja vieraalla maalla?" Kuinka voisimme laulaa Herran laulua niin vaikeassa poliittisessa tilanteessa? Babylonin virtojen äärellä istumme ja siellä itkemme." He itkivät niin monien rakastettujen, naisten ja lasten puolesta. He itkivät menetettyjen lähes kaiken omaisuutensa puolesta. He itkivät tulevaisuuden vuoksi, joka näytti synkältä. Samoin tänä jouluna rukouksemme sisältävät kyyneleitä jokaisen elämän menetyksestä, ja pyydämme Beetlehemin tallissa syntyneeltä vauvalta armoa, voimaa ja lujaa uskoa.

Toisin kuin Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit, Johanneksen evankeliumi ei ala Jeesuksen syntymästä tai kehdosta, vaan maailmankaikkeuden synnystä. Ei enkeleitä, ei kapaloita eikä lampaita, jotka poikkeaisivat huomion olennaisesta asiasta. Jumala, jonka kautta maailma luotiin, se joka antaa elämän ja valon kaikille ihmisille, tuli ihmiseksi. Jumala eli meidän keskellämme, kärsi kuten me, hengitti samaa ilmaa kuin me ja kuoli meidän keskellämme. Tässä yhdessä ihmisessä Jumalan kirkkaus loisti elämää antavana valona. "Kristuksessa oli valo, ja valo oli ihmisten valo." Tämä tarkoittaa, että Beetlehemin lapsi on kaiken elämän lähde (Joh. 5:21 ja 11:25). Jumalalla on ollut iankaikkinen elämä ikuisesti. Jeesus, Jumalan Sana, ei vain syntynyt elämään, vaan on myös elämän lähde, sillä "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala." (Joh. 1:1)

Elämä tuli ilmi meidän keskuudessamme Jeesuksen syntymän myötä, ja sama elämä antaa ilmestyksen valon. Siksi Jeesuksen syntymä Beetlehemissä on lahja, joka on antanut meille syvemmän ymmärryksen elämän pyhyydestä. Hänen kauttaan, hänen kanssaan, hänessä, Pyhän Hengen yhteydessä, meitä kutsutaan liittymään elämän juhlaan. Gazan jatkuvan sodan ja väkivallan keskellä Kristus maan päälle tulleena paljastaa meille jokaisen elämän pyhyyden, sukupuolesta, uskonnosta, etnisestä taustasta, poliittisesta tai uskonnollisesta suuntautumisesta riippumatta. Sota muuttaa arvokkaat ihmiselämät pelkiksi numeroiksi. Jeesus vauvasta asti vakuuttaa meille, että jokainen ihminen kantaa mukanaan Jumalan kuvaa. Jokainen ihminen ansaitsee saman arvon. Jumala rakastaa meitä kaikkia yhtä lailla, kuten kirjoitettu on: Sillä Jumala rakasti maailmaa niin, että hän antoi ainoan Poikansa, jotta jokainen, joka uskoo häneen, ei hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. (Joh. 3:16) Ja myös: Minä olen tullut, jotta teillä olisi elämä, ja elämä olisi yltäkylläistä.
 
Piispa tohtori Munib A. Younan
[email protected]
 
 

Ylösnousemus on toivomme toivottomassa tilanteessa

9/4/2023

 
Picture
Narsisseja haudalla Chiltonissa. Bill Nicholls, 2014. Wikimedia Commons. CC BY-SA 2.0.



Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kaikkien kanssa.

“Hänen kauttaan te uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että te uskoessanne myös panette toivonne Jumalaan.”  1. Piet. 1:21

Mitä Jerusalemissa tapahtuu? Miksi elämme niin myrskyisää aikaa? Tapahtumien sarja on johtanut kansan ja heidän johtajansa hämmennykseen ja ihmettelyyn: Jeesus on ratsastanut riemusaatossa kaupunkiin aasinvarsan selässä. Ihmiset, mukaan lukien lapset, toivottivat hänet tervetulleeksi levittämällä kaduille palmunoksia ja viittansa. Tämä oli uhkaava ja tehokas näytös uskonnollista ja poliittista valtaa vastaan.
Kuka on tämä, joka herätti Lasaruksen kuolleista?  Kuka voi olla tämä, jota kohdellaan kuninkaana? He yrittivät välittömästi saada Jeesuksen ansaan ja pysäyttää hänet. Mutta heidän ei tarvinnut katsoa kauas: Yksi Jeesuksen omista opetuslapsista, Juudas Iskariot, oli nopea kavaltamaan hänet suudelmalla kolmestakymmenestä hopearahasta.

Jeesus kokosi opetuslapsensa aterialle ja aloitti illallisen pesemällä heidät jalkansa. Sitten he menivät Getsemanen puutarhaan rukoilemaan. Jeesus rukoili saavansa varmuuden Jumalan tahdosta. Hän oli pettynyt siihen, että hänen opetuslapsensa eivät voineet pysyä hereillä hänen kanssaan. Rukousten jälkeen he menivät puutarhaan ja pidättivät Jeesuksen. Yksi opetuslapsista yritti puolustaa Jeesusta sivaltamalla pois ylipapin palvelijan korvan, mutta Jeesus sanoi: Pistä miekkasi takaisin tuppeen; joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. (Matt 26:51)

Myöhemmin Pilatus kuulusteli Jeesusta, mutta totesi hänet syyttömäksi. Sitten hän kysyi väkijoukolta: "Mitä haluatte? Haluatteko, että ristiinnaulitsen Jeesuksen Nasaretilaisen vai  Barabbaan?" Väkijoukko huusi yksimielisesti Barabbaan vapauttamisen ja Jeesuksen ristiinnaulitsemisen puolesta. Ne, olivat huutaneet palmusunnuntaina: "Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!" (Joh. 12:13), huutavat nyt: Ristiinnaulitse hänet! Ristiinnaulitse hänet! (Joh. 19:6).

Ristiinnaulitsemisen aikana opetuslapset olivat niin pettyneitä, että kaksi heistä käveli
samana päivänä Emmaukseen, he sanoivat itselleen: "Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin." (Luuk 24:21)

Tämä on tarina, jonka kuulemme joka vuosi viettäessämme hiljaista viikkoa Jeesuksen kärsimystä muistellen. Nyt, kuten silloin, olemme mukana kun Jerusalem elää pettymyksen ja petoksen keskellä. Me emme tiedä minne viimeaikaiset poliittiset tapahtumat vievät meidät. Nablusin ja Jenini tapahtumat pakottavat meidät palestiinilaiset, kysymään: "Mitä seuraavaksi? Välittääkö maailma yhtään siitä mitä meille tapahtuu? Juutalaissiirtokuntalaisten hyökkäys Huwaraan pakottaa kysymään: Kuka suojelee näitä kyliä? Ihmisoikeusrikkomukset jatkuvat. 


Massiiviset mielenosoitukset eri puolilla Israelia ovat toinen merkki myrskyisistä ajoista. Tilannetta synkistää ja mutkistaa se että näköpiirissä ei ole oikeudenmukaista ratkaisua. Kaikki kärsivät syvään juurtuneen miehitysmielialan seurauksista. Miten lapsemme ja tulevat sukupolvet voivat elää tällaisessa toivottomuudessa?


Vuoden 2023 alusta lähtien on tapahtunut useita hyökkäyksiä kristittyjen pyhille paikoille. Jerusalemin kirkkojen johtajat toteavat, että kysymyksessä ei ole niinkään hallituksen organisoitu toiminta krisittyjen yhteisöä vastaan, kuin yleinen ilmapiirin heikkeneminen ja vihamielisyyden kasvu, joka ilmenee häirintänä ja jonka mahdollistaa viranomaisten välinpitämättömyys. On pelko että Israelin siirtokuntalaisten härintä ja kristittyjen päälle sylkeminen kiihtyvät joksikin vielä vaarallisemmaksi. 


Yksi suurimmista peloista on, että siirtolaisliikkeet anastavat Jerusalemin Jaffan portin  kiinteistön ortodokseilta. Jaffan portin kautta kulkee kristittyjen pyhiinvaeltajien reitti Jerusalemiin. Onko se jatkossakin avoin pyhään kaupunkiin kaikille vai jääkö sen käyttö vain yhden ryhmän erityisoikeudeksi? Kirkkojen johtajat ovat myös huolissaan siitä, että Öljymäelle suunniteltua kansallispuistoa käytetään syynä ottaa kirkkojen kiinteistöjä haltuun ja muuttaa Jerusalemin uskonnollista mosaiikkia. Kaikki nämä tapahtumat pakottivat kirkkojen päämiehet ilmaisemaan pelkonsa kristinuskon tulevaisuudesta ylösnousemuksen maassa.


Pietarin 1. kirjeen sanoista löytyy rohkaisua kaikille näiden pelottavien aikojen keskellä eläville. Pietari kehottaa 1. vuosisadan kristittyjä pysymään lujina ja muistamaan että heidän toivonta on ylösnousseessa Kristuksessa. Peter puhuu koettelemusten, vihan ja vainon väistämättömyydestä. Meidän tulee kantaa ristimme, kuten Jeesus opetti. 
Martti Luther on vakuuttunut, että risti opettaa meitä uskomaan toivoon vaikka toivoa ei olekaan. Sillä ilman ristiä ei ole ylösnousemuksen toivoa. Lutherin aikalaiset olivat tottuneet siihen että poliittinen valta ja voimavarat olivat heitä vastaan. Siitä huolimatta hän rohkaisee heitä olemaan alistumatta maallisiin valtataisteluihin, vaan kääntymään sen Jumalan puoleen joka herätti Jeesuksen kuolleista. 

Asumme ylösnousemuksen kaupungissa ja kuulumme tähän maahan, josta Jeesus syntyi ja opetti, paransi ja herätti ihmisiä kuolleista. Tästä syystä ylösnousemus on toivomme kaikista salaliitoista, väkivallasta, kärsimykstä, miehityksestä ja sorrosta huolimatta; mitä ikinä kohtaammekaan. Kristus on ylösnoussut, ja niin mekin nousemme! 


Ylösnoussut Kristus meille todistus, että jokaisen uhkaavan pilven takana paistaa aurinko. Kun matkustan lentokoneella, saan voimaa siitä että koneen noustessa synkkien pilvien yläpuolelle myrskyisenä päivä, siellä ylhäällä on auringon lämpöä ja valoa vaikka emme voikaan sitä nähdä maasta käsin. Kun kokoonnumme juhlimaan pääsiäistä, voimme muistaa tämän ja saada voimaa tiedosta, että tämä myrsky ei kestä ikuisesti. Ylösnousemus ei ole vain toivomme, se on myös elämämme ja uskomme perusta. Ylösnousemus liittää meidät, yhteen ristin kantajiksi tässä kaupungissa ja tässä ajassa. 

Kirjassaan Rakkauden voima (Strength to Love) pastori tohtori Martin Luther King, Jr. puhuu uupumuksestaan ja kuinka hän tunsi kadottaneensa rohkeutensa. Tämä Kingin kuuluisa "keittiönpöytäkeskustelu" Jumalan kanssa voi antaa meille rohkaisua tässä ajassa. Hän kirjoittaa, 

”Olen ottanut kantaa sen puolesta, minkä uskon olevan oikein. Mutta nyt pelkään. ihmiset odottavat minulta johtajuutta. Jos tulen heidän eteensä ilman voimaa ja rohkeutta, hekin horjuvat. Voimani ovat lopussa... Olen tullut siihen pisteeseen, etten kestä yksin." 

Tämän rukouksen syvyydessä tohtori King koki Jumalan läsnäolon. Hän kuuli äänen sanovan: "Nouskaa puolustamaan oikeudenmukaisuutta ja totuutta ja Jumala on kanssanne ikuisesti."

Tämä on rukous kaikille oikeuden puolesta työskenteleville, kaikille, jotka kärsivät vääryydestä, kaikille, jotka ovat kokeneet, että taistelu ihmisoikeuksien puolesta on liian kovaa. Voimme uupumuksemme ja pelkomme Jumalalle samalla tavalla ja Hän hyvyydessään vastaa meille. Vaikka meillä ei olisi sanoja rukoilla ääneen, Henki kuulee sydämemme rukoukset ja ympäröi meidät rakkaudella. 


Ja niin, tänä pääsiäisenä, kun tilanne kaupungissamme, Jerusalemissa ja sisällä maamme tuntuu poikkeuksellisen raskaalta ja toivottomalta, me rukoilemme vielä kiihkeämmin. Juhlimme rukouksessa Kristuksen ristiinnaulitsemista ja ylösnousemusta ja siitä nousee ilomme. Saamme rohkeuden sanoa totuuden puolustaaksemme ihmisarvoa, ollaksemme rauhan ja sovinnon palvelijoita. Noustessaan kuolleista Kristus Jeesus, veljemme ja pelastajamme, on kukistanut vihan, kuoleman ja sorron lopullisesti.


Yksin Kristuksessa on toivoni.

Hänen valostaan ja voimastaan nousee lauluni.

Se vakaa maaperä on tukeni.
Perusta joka kestää kovimman kuivuuden ja myrskyn.
Tuo rakkauden vuorenhuiput, ja syvän rauhan. 

Siinä pelot tyyntyvät ja intohimot laantuvat;


Hän, lohduttajani, kaikkeni
Kristuksen rakkaudessa kestän.

(Keith Getty ja Stuart Townend, käännös Pyhämaa ylläpito)


Tehvehdykseni Jerusalemista on:

Al Masih kam! Haqqan kam!

Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi! Halleluja!


Piispa, tohtori Munib A. Younan

Jumala yhä vaikuttaa historiassa

22/12/2022

 
Picture
Jesajan profetia. Jan Brueghel vanhempi (1568-1625). Maalattu 1600-luvulla. Die alte Pinakothek. Copyright: CC-0.

Piispa Munib Younanin joulutervehdys 2022

Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää. Hänen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki. (Jes. 11:1-3).

Jesajan ennustus Jeesuksen syntymästä ja tulosta maailman on tunnetuimpia Vanhan Testamentin profetioita. Kristillisessä perinteessä Jesajan sanat on tulkittu profetiaksi Messiaan neitseellisestä syntymästä (Jes 7:14), luvatun Messiaan luonteesta (Jes 6:7) sekä Jeesuksen universaalista merkityksestä sekä pakanakansojen että juutalaisten Vapahtajana. Jesajan 53 luvussa ennustetaan Hänen kärsimyksestään, jolla maailman synnit sovitetaan. Jesajan mukaan Jeesus tuo oikeudenmukaisuuden ja rauhan ihmiskunnalle; mutta myös luonnolle ekologisen rauhan kun eläimetkin elävät sopusoinnussa. Suden, leopardit, leijonat ja karhut eivät enää satuta lampaita, vuohia ja vasikoita. Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä ja pikkupoika on niiden paimenena (Jes 11:6). Emmekö nähneet lasta kunniassaan Betlehemissä, kun eläimet hengityksellään lämmittivät häntä seimessä. Joulukertomus tuo maailman sekasortoon messiaanisen rakkauden, ilon, sopusoinnun, oikeudenmukaisuuden ja rauhan sanoman.

Jesajan profetiat Vapahtajan syntymän ihmeestä ja ilosta joka valtaa ihmiset, ovat ristiriidassa maailman synkän todellisuuden kanssa. Pandemia, kuivuus, tulvat, myrskyt, metsäpalot ja kolmannen maailmansodan uhka ovat riskejä joiden kanssa olemme jo tottuneet elämään. The Financial Timesin artikkelin mukaan olemme elämme “polykriisin” keskellä. Tilanne on monimutkainen, epätoivoinen ja erilaiset seuraavien 40 vuoden haasteet kietoutuvat toisiinsa. Yhdessä taloudelliset, poliittiset ja ympäristökriisit muodostavat tosiaan monimutkaisen kokonaisuuden – polykriisin. Uutisista näemme, että kaikki mantereet ja alueet kohtaavat uusia kriisejä. Hallituksia ja poliitikkoja huolestuttaa jopa ruokaturvallisuus tänä huipputeknologian aikana.

Keskustelin erään poliitikon kanssa siitä, miten mielestäni jerusalemilaisten näkökulmasta maailmanpolitiikassa toteutuu kaksinaismoralismi. Palesiinalaisena ymmärrän länsimaiden pyrkimystä auttaa Ukrainaa. Kuitenkin, jos sama huoli ja myötätunto olisi kohdistunut  palestiinalaisten tilanteeseen, miehitys olisi päättynyt aikoja sitten ja oikeus toteutunut kauan odotetun kahden valtion ratkaisun muodossa. Me kysymme, kuinka kauan pitää kärsiä vääryyttä ennen kuin maailman valtiot lakkaavat laskelmoimasta omia etujaan ja alkavat työskennellä oikeudenmukaisen rauhan saavuttamiseksi myös alistetuille kansoille? Pyhä Maa ei kaipaa enää lisää juhlapuheita vaan tekoja.

YK:n pääsihteeri puhui ilmastokokouksessa 7.12. 2022 samalla tavalla. Hän haluaa konkreettisia tekoja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Hän varoitti luonnon monimuotoisuuden katoamisesta ja ilmaston lämpenemisestä. Jos emme ryhdy toimiin nyt, maailma lämpenee tulevina vuosina 3-4 astetta. Pääsihteeri Guterres muistutti että ne jotka ovat vähiten syyllisiä muutoksiin, kärsivät niistä eniten. YK:n jäsenvaltioiden tulee toimia lupausten mukaan ja ihmiskunnan tehdä rauha luonnon kanssa.

Jesajan kirjan kirjoittamisen aikana ihmiset elivät epätoivoisissa olosuhteissa. Maa oli Assyrian miehittämänä. Unelma yhdistyneestä vahvasta valtiosta oli murskattu sorron ja sodan keskellä. Maa oli arvoton kuin katkaistun puun kanto. Jesaja saa heidät kuvittelemaan toivon näköaloja. ”Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää.”  ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh 1:14).

Jesaja profetoi Messiaan syntymästä seitsemän sataa vuotta ennen Kristuksen tuloa. Toivoa vailla olevassa maailmassa Jumala toimi historiassa ja tuli lihaksi, ihmiseksi. Joulu on toivottomille ihmisille muistutus että Jumala ei koskaan hylkää meitä. Jeesuskin synty toivottomaan tilanteeseen, Hänen syntymänsä haastoi keisarikunnan ja uskonnolliset instituutiot. Samalla se antoi toivon paimenille ja tietäjille sekä tavallisille ihmisille. Heille luvattiin että Jumalan tahdosta oikeus lopulta voittaa.

Dietrich Bonhoeffer kehotti viettämään joulua toivottomuuden keskellä: ”Meidän pitää heittäytyä elämän moniäänisyyteen. Niin tehdessämme meidän pitää myös panna toivomme Jumalaan. Jos vain uppoamme itseemme ja elämämme haasteisiin, kadotamme itsemme. Toisaalta, jos yritämme paeta maailman velvollisuuksia, arvoituksia ja haasteita Jumalan syliin, petämme itseämme ja kuvittelemme saavuttaneemme jonkin erityisen hengellisyyden asteen.” Todellinen hengellisyys ja maailma toteutuvat siellä missä kristitty heittäytyy elämään maailmassa Jumalan varassa ja kohtaamaan Jumalan kanssa maailman kärsimyksen.

Siitä joulussa on kysymys. Kristus tuli osalliseksi meidän kärsimyksestämme pitämään yllä meidän arvoamme ja ihmisyyttämme. Kun maailma vie valon ja toivon, kristitty kantaa valoa kriisien maailmaan. Betlehemin lapsi kehottaa seimestä: “Älkää menettäkö toivoanne. Olkaa toivon majakoita sorron ja kärsimyksen keskellä.” Jumala toimii historiassa niin kuin Hän toimi jo jouluna. Hän tuo meille rauhan ja oikeuden. Betlehemissä enkelit lauloivat:

“Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” (Luuk 2:14).
 
Toivotan kaikille Hyvää Joulua ja Siunattua Uutta Vuotta 2023.

Piispa (emeritus) Munib Younan, Jerusalem

Olimme eläneet toivossa

16/4/2022

 
Picture
Kristus ja opetuslapset Emmauksessa. Pascal Dagnan-Bouveret, 1896. Copyright: Wikimedia Commons, Moira Burke, CC BY-SA 2.0.

Piispa Dr. Munib Younanin pääsiäistervehdys 2022

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo,
Isän Jumalan rakkaus ja
Pyhän Hengen
osallisuus olkoon teidän kanssanne

Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. (Luuk 24:21)
Kertomus Emmauksen tiestä kertoo toivosta ja toivottomuudesta samalla kertaa. Matka alkaa, kun Kleopas ja hänen kumppaninsa jakavat pettymystään kanssaan kävelleelle muukalaiselle.

He eivät ainoastaan purkaneet turhautuneisuuttaan, vaan pohtivat poliittista tilannetta Jerusalemissa. Jeesus oli ristiinnautseminen oli Rooman valtakunnassa mitä suurimmassa määrin poliittinen tapahtuma. Kuten monet omana aikanamme, kaksi opetuslasta olivat menettäneet toivonsa päivän uskonnollisen ja poliittisen todellisuuden edessä. ”Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin,” he valittivat.

Ehkäpä opetuslapset olivat pettyneitä koska olivat panneet toivonsa voimakkaaseen karismaattiseen johtajaan, joka näytti pettäneet heidän odotuksensa. Ehkä hei olivat pettyneet ettei Jumala puuttunut peliin ja pelastanut Jeesusta. On mahdollista, että he olivat toivoneet Jeesuksen muuttavan epäoikeudenmukaisuuden täyttämän maailman. Ehkäpä Jeesus olisi jopa noussut vastustamaan roomalaismiehitystä? Mutta Jeesus oli ristiinnaulittu ja heidän näkökulmastaan hänen aloittamansa liike oli menettänyt poliittisen vaikutusvaltansa.

Kysymys ei ollut siitä, etteivät opetuslapset olisi tienneet Jerusalemin tapahtumista. Heidän keskustelunsa osoittaa, että he olivat kuulleet Jeesuksen pidättämisestä, ristiinnaulitsemisesta ja jopa uutisen hänen ylösnousemuksestaan. He eivät siis olleet epäuskon vallassa tai tietämättömiä. He olivat panneet toivonsa Jeesukseen ja hänen opetuksiinsa, mutta juuri sillä hetkellä näytti, että Jeesus ei ollut sitä mitä he olivat toivoneet.

Heidän kanssaan kävellyt muukalainen osallistui poliittiseen keskusteluun.  Hän selitti kuoleman tarkoituksen – aloittaen aina Mooseksesta ja selostaen mitä profeetat olivat sanoneet. Hän vakuutti, että Jeesuksen Messiaana oli välttämätöntä kärsiä, kuolla ja nousta ylös kunniaan. Silti heidän silmänsä eivät avautuneet totuudelle, eivätkä he tunnistaneet kanssaan kulkevaa.

Minusta tuntuu, että moni meistä kävelee opetuslasten kanssa tuota pettymyksen ja epätoivon tietä. Kleopaksen tavoin huokaamme: “Olimme panneet toivomme häneen!”

Palestiinan kristityt ovat pitkään toivoneet että maailmanvallat luopuisivat oman edun tavoittelusta ja kaksinaismoraalista ja nostaisivat oikeuden kunniaan. Toivoimme, ettei Venäjän hyökkäystä Ukrainaan olisi tapahtunut. Olemme pettyneitä, että pommit ja aseiden tulitus peittävät rauhan äänet. Vielä masentavampaa on, kun jotkut lietsovat pyhää sotaa Googin ja Maagogin välillä Hesekieliin vedoten ja siten koettavat löytää oikeutuksen täysin turhalle sodalle.

Tällainen on palestiinalaisille tuttua taktikointia. Me tähdennämme: Älkää käyttäkö raamattua oikeuttamaan sotaa, miehitystä ja siirtomaavaltaa! Raamattu julistaa ainoastaan oikeudenmukaisuutta.  Pyhien sotien sijaan maailma tarvitsee ainoastaan oikeudenmukaisen rauhan.

Minulle tulee mieleen luterilainen pastori ja teologi Dietrich Bonhoeffer (1905-1945), joka sanoi että kirkon täytyy olla valtion vartijana. Bonhoeffer kannattaa kristittyjen pyrkimyksiä nousta valtioita vastaan silloin kun ne ryhtyvät väkivallan tekoihin, kuten sotimaan, miehittämään alueita ja sortamaan ihmisiä. Barmenin julistus 1934 painotti, että Jumalan Sana on pidettävä erillään poliittisesta ja maallisesta vallasta. Väkivalta ja sotiminen eivät ole yhteensopivia kristinuskon sanoman kanssa.

Tämän päivän Jerusalemista varmasti kuuluu pettymyksen huokauksia. Maailman valtioita ei kiinnosta ratkoa Israelin-Palestiinan konfliktia. Edessä ei häämötä polkua oikeudenmukaiseen rauhaan. Pelkäänpä, että juuri nyt olemme joutumassa uuteen vihan, väkivallan ja ekstremismin kierteeseen.  Pelkäämme tulevaisuutemme puolesta. Emme haluaisi, että lapsemme ja lapsenlapsemme joutuvat sopeutumaan vihan ja toivottomuuden olosuhteisiin. Meidän aikamme Emmauksen tieltä kuuluu kysymys: Missä ovat johtajat? Missä ovat rauhantekijät? Missä ovat profeetat, jotka kertovat, että rauhaa ei saavuteta voimalla, väkivallalla, uhkaamalla ja anastamalla maata ja omaisuutta?
 
Kristittynä uskon yhä rauhan mahdollisuuteen, mutta tiedän että rauha saapuu sitten kun jokainen kansa voi olla turvassa ja toteuttaa kansakuntana oikeuksiaan. Emme koskaan lakkaa saarnaamasta oikeudenmukaisesta rauhasta, toivomasta ja tekemästä työtä sen eteen tässä maassa.

Emmauksen tarinassa opetuslapset kutsuivat muukalaisen pöytäänsä. Heidän istuessaan pöytään, kun leipää murrettiin, he heti tunnistivat muukalaisen Jeesukseksi. Leivän murtaminen muutti heidän toivottomuutensa toivoksi. He muuttuivat epätoivoisten uskomusten levittäjistä uuden toivon ja elämän julistajiksi. ”Me olemme nähneet ylösnousseen Herran!” Taas heidän sydämensä paloivat niin kuin naisten sydämet heidän nähdessään ylösnousseen Herran. Sen sijaan, että olisivat paenneet, he palasivat Jerusalemiin täynnä iloa ja toivoa. He olivat nyt valmiita rohkaisemaan myös toisia opetuslapsia.

Me tämän ajan kristityt saamme tulla kaikkine pelkoinemme, pettymyksinemme ja puutteinemme kohtaamaan ylösnousseen Jeesuksen ehtoollispöydässä. Leivässä ja viinissä on meille toivon merkki, joka aukaisee silmämme, että näemme totuuden: Jeesus ei ole muukalainen vaan opettaja, parantaja, ystävä ja Messias. Hän on itse opettanut: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” (Joh 16:33). Hän on myös vakuuttanut meille: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh 14:27).

Ylösnousemus uudistaa uskomme elävään Jumalaan. Meitä ei ole kutsuttu lietsomaan epätoivoa, vaan elämään toivossa. Niin kauan kuin meillä on elävä Jumala, meillä on toivoa. Rohkaisemme siksi toinen toistamme sen Kristuksen voimalla, joka tulee murtamaan leipää kanssamme, että lähtisimme kertomaan ilosanomaa ja rakentamaan rauhan ja oikeudenmukaisuuden maailmaa.
Kristus nousi kuolleista!
Al Masih kam!
Christ is risen indeed!
Haqan kam!

Kristittyjä ajetaan määrätietoisesti pois Pyhästä Maasta

25/12/2021

 
Picture
Pyhän haudan kirkko, Jerusalem. Cornelis de Bruyn, 1714. Copyright: CC-0.
19.12.2021 - Archbishops warn of 'concerted effort' to drive Christians from Holy Land

Canterburyn arkkipiispa ja Jerusalemin anglikaaninen arkkipiispa näkevät Sunday Times -lehdessä ilmestyneessä kirjoituksessaan että radikaalit ryhmät pyrkivät määrätietoisesti ajaa viimeisiä kristittyjä pois Pyhästä Maasta kiihdyttääkseen kristityn väestön jo sata vuotta jatkunutta vähenemistä. Väkivalta ja ilkivalta kristittyjä ja kirkkoja kohtaan on lisääntynyt hälyttävästi.

Jouluna ajatuksemme siirtyvät raamatun maahan. Luetuissa teksteissä ja joululauluissa toistuvat paikannimet Jerusalem, Betlehem ja Nasaret. Miljardit kristityt tuntevat nimeltä nämä paikat, olivatpa käyneet niissä tai eivät. Niiden romantisointia olisi kuitenkin vältettävä - erityisesti tänä jouluna.

Jerusalemin kirkkojen johtajat ilmaisivat joulun alla äkillisen huolensa ja hätähuutonsa. Yhteisessä julkilausumassa he totesivat että Pyhän Maan kristityt ovat joutuneet marginaalisten ääriryhmien toistuvien ja jatkuvien hyökkäysten kohteeksi. Yhteinen lausunto toteaa että kristittyyn papistoon ja kirkkoihin kohdistuu lukemattomia fyysisiä ja verbaalisia hyökkäyksiä. Pyhiin paikkoihin kuten kirkkoihin kohdistuu ilkivaltaa ja häpäisemistä. Paikallisten kristittyjen uskonnoharjoitusta ja jokapäiväistä elämää häiritään.

Jerusalemin romanialaiseen ortodoksiluostariin hyökättiin paastonaikana maaliskuussa neljä kertaa. Vuosi sitten adventtina Getsemanen puutarhassa sijaitseva kaikkien kansojen kirkko joutui tuhopolttoyrityksen kohteeksi. Getsemanessa Jeesus rukoili ennen kuin hänet vietiin ristiinnaulittavaksi. Yleensä kirkkoon suuntaa pyhiinvaeltajien virta kaikkialta maailmasta. Nyt ilkivallan tekijät käyttivät hyväkseen pandemian aiheuttamaa paikan hiljentymistä hyökkäyksen toteutuksessa.

Jatkuvien hyökkäysten ja painostuksen taktiikkaa käyttävät radikaaliryhmät ajaakseen kristittyjen yhteisöt pois Jerusalemista ja Pyhästä Maasta, toteavat kirkkojen johtajat lausunnossaan. Keskusteluissa palestiinalaiskristittyjen kanssa toistuu näkemys että 15 vuoden päästä kristittyjä tuskin on jäljellä alueella.

Nyt kriisiytyneen tilanteen taustalla on jo sata vuotta jatkunut kristityn väestön väheneminen. Ottamaanivaltakunnan purkautuessa vuonna 1922, kristittyjä arveltiin asuneen Pyhässä Maassa noin 73 000, mikä oli 10 % väestöstä. Vuonna 2019 kristittyjä oli enää 2 % koko väestöstä. Israelissa kristittyjen kokonaismäärä on hieman kasvanut. Pyhän Pietarin anglikaanikirkon uudelleen avaaminen 70 vuoden jälkeen on myös nähty rohkaisevana merkkinä.

Sen sijaan Itä-Jerusalemissa, jonne kristittyjen pyhiinvaellukset suuntautuvat erityisesti Pyhän Haudan kirkkoon, väkimäärä jatkuvasti vähenee. Kirkkojen johtajat uskovat että kristittyjä on jäljellä enää alle 2000 henkeä Jerusalemin vanhassa kaupungissa.

2,5 miljardia kristittyä ympäri maailman pitää tätä maata kristillisen kirkon synnyinpaikkana. Silti kristityt, jotka ovat olleet läsnä yli 2000 vuotta, usein sivuutetaan ja jopa unohdetaan kun maailmalla kilpaillaan huomista Lähi-Idän geopoliittisessa hahmottamisessa. Kristityillä on kuitenkin väestömääräänsä suurempi merkitys.

Birminghamin yliopiston tutkimuksen mukaan Pyhän Maan kristillinen perintö synnytti matkailusektorille ja aluetalouteen yli 3 miljardin dollarin tulovaikutuksen. Palestiinan kristittyjen koulutustaso on korkea ja he antavat merkittävän panoksen korkean teknologian yritystoiminnassa, sairaaloissa ja kirkkojen ylläpitämien koulujen kautta. Kristityt tekevät hyvää alueelle.

Israelissa kristityt nauttivat esimerkillisistä demokraattisista ja uskonnollisista vapauksista. Kuitenkin radikaaliryhmien toimeenpanema häirintä, ilkivalta ja papistoon kohdistuva kiihtyvä väkivalta karkottaa kristittyjä pois alueelta.

Israelin laittomien siirtokuntien kasvu Länsirannalla ja eristysmuurin myötä tulleet liikkumisrajoitukset ovat syventäneet kristittyjen asuttamien kylien eristyneisyyttä ja kaventaneet niiden asukkaiden taloudellisia ja sosiaalisia mahdollisuuksia. Seurauksena on ollut jatkuva palestiinan kristittyjen jatkuva muuttovirta pois alueelta. Ihmiset muuttavat etsimään parempia elämän edellytyksiä muualla ja samalla maailman kristityt saavat todistaa tämän historiallisen murhenäytelmän toteutumista.

Kehitys ei ole väistämätön ja kehityskulkua voidaan muuttaa. On kuitenkin tartuttava toimeen heti. Kehoitamme hallintoja ja kirkkojen johtajia käynnistämään käytännönläheiset keskustelut siitä, mitä voidaan tehdä kristillisen elämäntavan ja kulttuurin elinvoiman turvaamiseksi ja kulttuuriperintöarvojen säilyttämiseksi. Nyt on aika tarttua toimeen!

Jouluevankeliumin romanttinen kuvasto tuikkivine tähtineen, suloisine ja tyytyväisine Jeesus-lapsineen voi johtaa harhaan. Jumala on halunnut kohdata ihmiskunnan kaiken sen sekasotkun keskellä. Ensimmäinen joulu kertoo siitä miten Jumala tuli maailmaan ihmisten kamppailujen keskelle, pakolaisperheen elämään jota varjosti lasten joukkomurha. Joulun todellisuudesta ovat kaukana suloiset kehtolaulut ja suloiset pörröiset eläimet. Betlehem pienoisen soidessa voimme ajatella myös sitä todellisuuttta, jonka keskellä kirkko elää Pyhässä Maassa ja olla kiitollisia siitä että heidän lahjansa meille on joulun ilosanoma. Meidän tulee rukoilla heidän menestyksensä ja hyvinvointinsa puolesta kun se nivoutuu kaikkieen alueen uskontojen ja yhteisöjen hyvän tulevaisuuden mahdollisuuksiin.

Joulun sanomaan on punottu viesti toivosta ja vapautuksesta - pieni valonsäde, jota ei voi sammuttaa. Mihin tahansa uskot, olkoon kanssasi Joulun Lapsen rauha ja ilo.

Justin Welby, Canterburyn arkkipiispa
Hosam Naoum, Anglikaaninen arkkipiispa Jerusalemissa

Jumalan rakkaus ilmestyy Kristuksessa

25/12/2021

 
Picture
Kuva: Jordanian ja Pyhän Maan Evankelisluterilainen kirkko. www.elcjhl.org
Joulutervehdys 2021 | piispa Tri  Munib A. Younan | [email protected]

“Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän.” (1 Joh. 4:9)
 
Jouluna juhlimme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymää. Joulu tunnetaan myös rauhan juhlana, koska Jeesus kuninkaiden kuningas ja herrojen herra on myös Rauhan Ruhtinas. Hän syntyi Palestiinan tallissa ja laskettiin lepäämään yksinkertaiseen seimeen. Ei ole ihme että Jumalan enkelit täyttivät Betlehemin taivaan laulaen: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” (Luuk. 2:14).

Johannes kirjeessään kommentoi tätä ihmeellistä syntymää. Hän pitää joulua rakkauden juhlana, koska ”Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme” (1 Joh 4:9). Kirjeensä neljännessä luvussa Johannes kehottaa uskovia elämään Jumalan rakkauden läsnäoloa. Onhan Jumalan ilmoitus Betlehemissä syntyneen vauvan kautta vahva merkkiä siitä Jumalan todellinen olemus on rakkaus. Siksi Johannes kirjoittaa että “Jumala on rakkaus.”

Johanneksen vakuutus ”Jumala on rakkaus”, on haaste lukijoilleen. Näyttää siltä, että hänen kuulijansa olivat yllättyneitä tällaisesta uudesta opetuksesta. Monet uskoivat että Jumala on eristäytynyt ja kaukainen. Joidenkin mielestä heprealaisissa kirjoituksissa ilmoitettu Jumala oli ankara. Opetus jossa Jumala kuvataan tuomariksi, hallitsijaksi, kuninkaaksi tai lakien säätäjäksi, luo mielikuvan että Jumalaa pitää pelätä. Johannes kuitenkin haastaa kuulijansa ennen ja nykyisin väittämällä, että Jumalan todellinen olemus on rakkaus. Todisteena tästä on meille joulun hyvä sanoma: Jumala lähetti Poikansa maailmaan meitä pelastamaan ja antamaan meille arvokkaan ja yltäkylläisen elämän, sillä ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. (Joh. 3:16).

Uskonpuhdistaja Jean Calvin kirjoittaa Jumalan rakkaudesta näin: ”Jos kysytään, miksi maailman on luotu ja miksi ihminen on pantu sitä omistamaan ja hallitsemaan, miksi elämäämme varjellaan ja saamme nauttia lukemattomista siunauksista, miksi meille on annettu valo ja ymmärrys, ei ole muuta selitystä kuin Jumalan yksipuolinen rakkaus. Kristuksen syntymä on Kristuksen syntymä on loistava ja ainutlaatuinen todiste jumalallisesta rakkaudesta meitä kohtaan. Missä tahansa katsommekin Häneen, Jeesus vahvistaa meille täysin, että Jumala on rakkaus.”

Kun pohdin Kristuksessa ilmestynyttä Jumalan rakkautta, kysyn myös: ”Miten tämä rakkaus heijastuu maailmassamme? Heijastammeko kristittyinä tätä rakkautta kirkoissamme ja yhteisöissämme? Onko joulusta tullut vain yksi kulttuurinen juhla vai syntyykö Rauhan Ruhtinas todellisuudeksi meidän sydämiemme, kotiemme, kirkkomme ja yhteisöjemme seimeen?”

Joulu on varmasti ilon, jakamisen ja yhdessäolon aika. Mutta se on myös aika, jolloin meidät heikot syntiset kutsutaan kokemaan Jumalan rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa? Silloin saamme jälleen vastaanottaa elämän lahjan; arvokkaan ja yltäkylläisen elämän, jonka antaa sydämissämme uudelleen syntynyt Jumalan rakkaus.

Paavi Franciscus, vieraillessaan Kyproksella ja Kreetassa joulukuun 2021 alkupuolella, ilmaisi huolensa maahanmuuttajien kohtalosta. Hänen mielestään Eurooppa kohtelee pakolaisia itsekkäästi sulkiessaan rajansa. Mielestäni vastuu on laajempi ja koskee monia maailman maita, jotka ovat panneet kansalliset intressinsä oikeuden ja ihmisarvon edelle. Profeetta Jesaja varoittaa: Näin oikeus on työnnetty syrjään ja vanhurskaus on jäänyt kauas, näin totuus poljetaan tomuun torilla eikä rehellisyydelle ole täällä sijaa. Totuus on kaikonnut kauas. Joka varoo tekemästä pahaa, joutuu itse ryöstäjän uhriksi. Kaiken tämän Herra näki, ja se oli hänen silmissään paha: maassa ei vallinnut oikeus. (Jes. 59:14-15).  Kun omanvoitonpyynti rehottaa ja oikeudenmukaisuus puuttuu, emme voi nähdä Jumalan rakkautta maan päällä täydessä voimassaan.

Ei ole ihme, että kuluneena vuonna olemme kuulleet sodista ja sodan uhkista. Oikeudenmukaisuus sijaan sovelletaan kaksoisstandardeja ja ahneus ja vallanhimo syrjäyttävät rakkauden. Totuus ja oikeamielisyys ovat Jumalan rakkauden hedelmiä. Ne kukoistavat tässä rikkinäisessä maailmassa vain silloin kun keskellemme jo syntynyt Jumalan rakkaus saa tilaa sydämissämme ja sitä kautta yhteisöissämme ja niiden toiminnassa. Siksi Tri Martin Luther King sanoi: ”Epäoikeudenmukaisuus uhkaa oikeamielisyyttä kaikkialla.

Kaksi vuotta sitten, covid-19 pandemian leviäminen maailmaan muistutti meitä yhteisestä ihmisyydestä. Se herätti huolen ja myötätunnon toinen toisistamme. Kuitenkin, heti kun tutkijat saivat kehitettyä rokotteen, tuntui kuin olisimme uudelleen unohtaneet että olemme riippuvaisia toisistamme. Pohjoisessa 60 % ihmisistä on rokotettu. Eteläisissä maissa vain 8 % on saanut elämää suojaavan rokotteen. Tämä kertoo, kuinka heikko tietoisuutemme yhteisestä ihmisyydestä todellisuudessa on. Rokotteita köyhiin maihin toimittavat COVAX-ohjelma on esimerkki Jumalan rakkauden toiminnasta käytännössä. Kristittyinä tehtävämme on todistaa Jumalan rakkaudesta – ei ainoastaan koskien koronapandemiaa – vaan taistelussa epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoa ja sortoa vastaan maailmassa.

Paavi Franciscus on sanonut: “Välinpitämättömyys on tappavaa.” Kun osallistun toimistostani Jerusalemissa moniin Zoom-kokouksiin maailman johtajien kanssa, minulle tulee yhä selvemmäksi, että maailma suhtautuu pääsääntöisesti välinpitämättömästi meidän ponnisteluihimme rauhan saamiseksi Palestiinan ja Israelin välille. Ehkäpä johtajat ovat turhautuneet, kun eivät näe muutosta. Ehkä heidän oman maansa sisäiset ongelmat, valtataistelut ja kansalliset intressit nousevat etusijalle. Tuntuu tosiaan että, Palestiinan ja Israelin konfliktissa on tultu umpikujaan. Väkivalta ja miehitystoimenpiteet lisääntyvät. Kaikkialla tässä maassa vallitsee kärsimys, tuska ja turhautuneisuus. Miksi maailma niin kevyesti sivuuttaa meidän kärsimyksemme? Meidän palestiinalaisten näkökulmasta näyttää todella siltä että välinpitämättömyys on tappavaa. Omantunnon ihmisten ääni konfliktin kummallakin puolella on pieni ja hiljainen, mutta herkeämättä he toivovat ja odottavat että välinpitämättömyys väistyy ja että lopulta näkisimme oikeudenmukaisen ratkaisun konfliktiin.

Tänä jouluna unelmani on että palestiinalaiset yhdistyvät ja luopuvat turhista jakolinjoistaan. Toivon sen päivän lähestyvän, jolloin Israelin miehitys maassamme päättyy. Unelmoin että kaksi kansaa saa elää omissa valtioissaan rauhassa tasa-arvoisina, sovinnon ja oikeudenmukaisuuden vallitessa. Jouluna maailmalle ilmestynyt Jumalan rakkaus vaatii että emme ole kiinnostuneita vain omasta turvallisuudestamme, vaan myös lähimmäistemme ja naapureidemme ja koko maailman kansojen hyvinvoinnista.

Uskonpuhdistaja Martti Luther kirjoitti: “Usko ottaa vastaan Kristuksen hyvät teot ja antaa rakkaudessa lähimmäiselle.” Tämä tarkoittaa, että kun Jumalan rakkaus on tuonut rauhan maailmaan, niin Jumala Kristuksessa haastaa meidät elämään tämän rakkauden hengessä maailmassa. Profeetta Miika muistutti: “Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.” (Miik 6:8).

Antakoon Betlehemin lapsi jossa Jumalan rakkaus ilmentyy meille voimaa olla tänä jouluna rauhan, rakkauden ja oikeuden välikappaleita.

Toivotan kaikille hyvää joulua ja siunattua uutta vuotta totuuden, oikeuden, rakkauden ja rauhaa merkeissä.

Ylösnousemus, maailman ainoa toivo

1/4/2021

 
Picture
Matthias Laurenz Gräff, 2016. "Jerusalem Triptychon." Copyright: CC BY-SA 4.0. Donald1972. Wikimedia Commons.



Herramme Jeesuksen Kristuksen armo (✢),
Jumalan rakkaus ja
Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kanssanne.
 
Piispa (emer.) Munib Younan
Pääsiäissaarna 2021, Joh. 20:1-18

”Tämä päivä näyttää minulle kirkkaammalta kuin muut. Tähdet ja kaikki luonnonvoimat iloitsevat. Jeesuksen kuollessa ne hiljenivät ja sammuivat mennen piiloon, koska ne eivät voineet katsoa Luojaansa ristillä riippumassa. Tänä päivänä kun Hän on kukistanut kuoleman, ne palaavat suorittamaan tehtäväänsä palvellen Häntä kirkkaudellaan.” Näin kirjoittaa Pyhä Hieronymus pääsiäissaarnassaan julistaen että Kristuksen ylösnousemus ei avaa toivon näköalojan vain muutamille harvoille vaan koko maailmakaikkeudelle – mukaan lukien tähdet ja kaikki luonnonvoimat.

Read More

“Seuraa Betlehemin tähteä” - joulutervehdys Jerusalemista

23/12/2020

 
Picture
Tietäjät tuovat lahjoja Jeesukselle. Fra Angelico, n. 1395. Copyright: Miguel Hermoso Cuesta, CC BY-SA 4.0.
Piispa  TT. Munib Younan

“Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” (Matt. 2:2)
 
Joka vuosi samalla kun juhlimme joulua, luemme ihmeellisen tarinan Jeesuksen syntymästä. Neitsyt Maria, Joosef, paimenet, enkelit ja itämaan tietäjät ovat joka jouluna seuranamme. Tämä tarina ei koskaan ala kyllästyttää. Lämmittää sydäntä kuulla ja tulla muistutetuksi, kuinka profetia toteutuu pienen vauvan syntyessä Betlehemissä. Kuten tietäjät, näemme valon loistavan taivalla ja jätämme kotimme seurataksemme sitä kun kuulemme joulukertomuksen. Heidän tavoin me seuraamme toivon ja rakkauden valoa Jeesuksen seimen äärelle.

Näistä erikoisista vieraista Jeesuksen seimellä – tietäjistä - emme tiedä paljonkaan. Emme tiedä heidän sukupuoltaan, kotimaataan tai heidän ammattiaan. Emme tiedä edes heidän lukumääränsä. Mutta tiedämme että he näkivät tähden nousevan ja ymmärsivät se merkitsevän, että jotain aivan erityistä oli tapahtunut. Niinpä he jättivät toimensa, perheensä ja kotinsa seuratakseen tähteä.

Tähti johti heidät ensin Jerusalemin poliittisten johtajien luo keskustelemaan viranomaisten kanssa siitä missä juutalaisten kuninkaaksi syntynyt lapsi. He kertoivat: ”Me näimme hänen tähtensä nousevan taivalale ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme” (Matt. 2:2).  Tietenkin kuningas Herodes säikähti kuullessaan, että taivaallinen kuningas uhkasi hänen auktoriteettiaan. Uskonnolliset johtajat muistuttivat häntä profetiasta: ”Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia." (Matt. 2:6, Miik. 5:2)

Herodes päätteli, että hän voi käyttää hyväkseen idästä tulleita vieraita oman etunsa ja poliittisten päämääriensä edistämiseen. Mutta enkeli muutti tietäjien matkasuunnitelmaa ja teki Herodeksen pahat aikeet tyhjiksi. On hyvin kiinnostavaa, että paljon opiskelleet uskonnolliset johtajat jotka tunsivat profetian ja oppineet ulkoa koko raamatun, eivät seuranneet tietäjien kanssa tähteä Betlehemin seimelle. He jäivät istumaan etuoikeuksiensa keskelle valtaistuimelleen Jerusalemissa.

Tietäjien seuratessa tähteä he havaitsivat, että se pysähtyi sen paikan yläpuolelle missä lapsi oli syntynyt (Matt. 2:9). Hei olivat suunniltaan ilosta, kun saivat kohdata tämän pienokaisen, josta tulisi kuninkaiden kuningas ja herrojen herra. He toivat kolme arvokasta lahjaa lapselle: kultaa, mirhaa ja suitsukkeita (Matt. 2:10-11).

Tätä voidaan kutsua suurimmaksi kertomukseksi. Tunnemme sen niin hyvin! Tänä jouluna haluan vain kysyä: Kuinka me tahdomme seurata tietäjien jalanjäljissä tulevana vuonna? Mitä tähden seuraaminen merkitsee meille covid-19 pandemian, poliittisten kriisien, ilmastonmuutoksen, rasismin, miehityksen, pelon ja epävarmojen tulevaisuudenkuvien keskellä? Millaista sen on kun kristityt tuovat parhaat lahjansa Kristus-lapselle?

Tietäjien tapaan, mekin voisimme tuoda Herallemme tänään kolme lahjaa.

Seuraa tähteä!
 
Ensimmäinen lahja: Oikeudenmukaisuus

Yhdistyneet kansakunnat viettää 75-vuotisjuhliaan tänä vuonna. On selvää että YK luotiin lieventämään ristiriitoja maailman valtioiden välillä. YK on myös onnistunut ratkaisemaan monta konfliktia ja tehnyt paljon hyvää ihmiskunnalle. Se on yhdistänyt ihmiskunnan ponnistelemaan yhteistyön ja yhteyden hengessä oikeuden puolustamiseksi.

Meillä on silti oppimista siinä, miten post-koloniaalinen maailma toimii. Vallan pitäjät ja etuoikeutetut yhä sanovat viimeisen sanan. Siksi ihmisoikeuksia loukataan päivittäin eri puolilla maailmaa. Näihin ihmisoikeusloukkauksiin kuuluvat uskonnonvapauden ja vähemmistöjen oikeuksien loukkaukset. Enemmistöryhmät ja vahvat valtiot huolehtivat omista eduistaan sen sijaan että niitä kiinnostaisivat totuus ja oikeudenmukaisuus.

Valta ei saa tehdä meitä sokeaksi oikeudelle. Valtio ei omista oikeuksia. Jumala on antanut oikeudet, jotka koskevat kaikkia valtioita, kansakuntia ja ihmisiä. Jumala on kertonut meille, kuinka paljon hän välittää köyhistä, sorretuista ja maan hiljaisista. Houstonin Rice-Universityn professori Anthony Pinn sanoo: ”Jumala on läsnä kärsivän yhteisön kärsimyksessä. Jumala on yksi heistä.” Me muistamme kuinka tämä lapsi, kuningas Betlehemissä, Herramme Jeesus, julisti Nasaretin synagoogassa: “Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.” (Luuk. 4:18-19).

Siksi uskon että kallisarvoinen lahjamme Kristus-lapselle voi olla, että YK:n jäsenvaltiot seuraavan Betlehemin tähteä ja turvaavat oikeuden maailmassa kaikille maille. Kaikkien ihmisten ja kansojen hyvinvointi antaa turvaa koko maailmalle.

Seuraa tähteä!
 
Toinen lahja: Terveys

Hiljattain katsoin televisiosta, kun Britanniassa Margaret Kennon sai ensimmäisenä covid-19-rokotteen. Toimittaja kysyi häneltä, miltä rokotteen saaminen tuntui. 91-vuotias nainen vastasi: ”Se on etu minulle ja elämälleni.” Tapahtuma oli koskettava ja ajattelen että korona on opettanut meille kaksi tärkeää asiaa.

Ensiksi, se muistuttaa meille että ihmisyytemme on yhteinen sukupuolesta, kansallisuudesta, rodusta, kastista, uskonnosta ja poliittisista mielipiteistä riippumatta. Virus ylittää kaikki rajat ilman viisumia. Se ei kunnioita poliittista arvovaltaa eikä sosiaalista asemaa. Alamme nähdä että olemme toisistamme riippuvaisia.

Toiseksi, meille on opetettu kärsivällisyyttä. Maskien ja turvaetäisyyksien kanssa meidän pitää jaksaa ja olla kärsivällisiä. Jumalalle kiitos, tutkijat ovat työskennelleet hellittämättä kehittääkseen rokotteen. Silti saamme vielä odottaa ennen kuin covid-19:sta vapaa maailma on todellisuutta. Täytyy olla kärsivällinen. Meidän täytyy rakastaa Jumalaa ja lähimmäistämme ja turvata heidän elämänsä omilla toimillamme.

Mietin myös, miten on mahdollista varmistaa rokotteen jakaminen tasapuolisesti kehittyville ja kehittyneille maille. Pystyvätkö köyhät maat suojelemaan kansalaisiaan? Margaret Kennonille rokote oli etuoikeus, josta hän oli kiitollinen. Saman etuoikeuden pitää koskea kaikkia että köyhissäkin maissa elävät voivat tuntea kiitollisuutta. Ei voi olla ’tervettä’, jos minä taloudellisesti etuoikeutetussa asemassa saan rokotteen köyhän lämmäisen jäädessä ilman. Tämä voi olla toinen lahjamme Kristus-lapelle: Rokotteen jakaminen tasapuolisesti kaikille yhteisen terveyden turvaamiseksi.

Seuraa tähteä!
 
Kolmas lahja: Vapaus

Kun Yhdysvaltojen presidentinvaalien tulos ilmoitettiin, näin televisiosta kun afrikkalaisamerikkalainen CNN:n toimittaja Van Jones pyyhki kyyneliä kasvoiltaan. Hänen helpottuneisuutensa ja vapautunut ilonsa olivat hyvin koskettavia. Kyynelet nousivat minunkin silmiini, kun täällä kaukana Jerusalemissa seurasin tapahtumia. Minulle ne ovat vapauden kaipuun kyyneliä.

Ehkäpä vallanpitäjät voivat ummistaa silmänsä vapauden kaipuun kyyneliltä. Ne kuvaavat sorrettujen syvää nöyryytystä, mutta samalla todistavat myös siitä että kukaan ei voi ottaa pois Jumalan antamaa ihmisarvoa ja ihmisyyttä. Lopulta vallanpitäjätkään ei voi vapauden kaipuuta ohittaa. Rasismi, vihaan kiihottaminen, valkoisen rodun ylivalta, miehitys ja epäoikeudenmukaisuus eivät ole seimen lapsen tahdon mukaisia. Julmat vallanpitäjät voivat yrittää ohittaa kyynelemme, mutta jo Mooseksen kirjassa opetetaan että Jumala kuulee sorrettujen huudon.

Sorrettujen kyynelet nousevat myrskyksi, jota vallanpitäjät eivät voi sivuuttaa. Professori Anthony Pinn sanoo: ”Taistelu oikeudenmukaisuuden puolesta kuvaa parhaiten Jumalan läsnäoloa maailmassa.” Kuten profeetta Miika sanoi: Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. (Miik. 6:8).

Kirjoittaessani tätä tervehdystä Jerusalemissa tänä erikoisena vuotena, odotamme yhä Pyhän Maan vapautusta. Poliitikot puhuvat ”uudesta Lähi-Idästä.” Sellainen kuitenkin voi syntyä vain jos palestiinalaisten oikeudet palautetaan. Ei mitään ”uutta” mikäli Israelin-Palestiinan konflikti yhä jatkuu ilman että kaikki saavat oikeutta. Israelilaiset samoin kuin kaikki palestiinalaiset ansaitsevat saada elää rauhassa turvallisessa maassa. Miehityksen lopettaminen vapauttaa meidät kaikki. Meidän yhteinen turvallisuutemme syntyy kun vapautta, tasa-arvoa ja oikeutta kunnioitetaan.

Seuraa tähteä!
 
Seuraa Bethlehemin tähteä!

Tänä jouluna rukoilen, että lähtisit kanssani samalle tielle tietäjien kanssa – seuraamaan nousevaa tähteä seimen luo. Yhdessä voimme tuoda kaikille kansoille arvokkaimmat lahjat: oikeudenmukaisuuden, terveyden ja vapauden.
Seuratkaamme tähteä kumartaen Jumalamme ja Vapahtajamme edessä, niin että huolehdimme lähimmistämme ja teemme työtä  kaikkien maailman ihmisten pelastumisen ja vapautumisen edestä. Olkoon yhteinen rukouksemme hänen seimensä ääressä ” Mutta minä kohotan katseeni Herraan, odotan pelastusta Jumalaltani. Jumalani kuulee minua!” (Miik. 7:7).

Hyvää Joulua ja Onnellista – oikeudenmukaisuuden, terveyden ja vapauden Uutta Vuotta 2021
 
<<Previous
    Picture

    RSS Feed

    Arkisto

    December 2024
    March 2024
    December 2023
    April 2023
    December 2022
    April 2022
    December 2021
    April 2021
    December 2020
    June 2020
    April 2020
    January 2020
    December 2019
    April 2019
    December 2018
    March 2018
    December 2017
    April 2017
    February 2017
    December 2016
    October 2016
    August 2016
    March 2016
    December 2015
    November 2015
    October 2015
    September 2015
    April 2015
    March 2015
    December 2014
    October 2014
    September 2014
    August 2014
    July 2014
    April 2014
    March 2014
    February 2014
    January 2014
    December 2013
    November 2013
    March 2013
    December 2012
    October 2012
    September 2012
    August 2012
    June 2012
    April 2012
    March 2012
    February 2012
    January 2012
    October 2011
    September 2011
    June 2011
    April 2011
    March 2011
    February 2011
    January 2011
    December 2010
    November 2010
    October 2010
    September 2010
    August 2010
    July 2010
    June 2010
    May 2010
    April 2010

    Aiheet

    All
    Adventti
    Arabikevät
    Beetlehem
    Boikotti
    Eappi
    Ecot
    Egypti
    Ekstremismi
    Ekumenia
    Elca
    Etelä-Afrikka
    Gaza
    Goldstonen Raportti
    Hamas
    Ihmisoikeudet
    Islam
    Islam Ja Kristinusko
    Israel
    Itsenäisyys
    Jari Jolkkonen
    Jeesus Kristus
    Jerusalem
    Jordania
    Joulu
    Juutalaisuus
    Kairos Palestiina
    Kanada
    Kansalaisyhteiskunta
    Katolinen Kirkko
    Kirkko
    Kirkkojen Maailmanneuvosto
    Kirkot
    Knesset
    Koptit
    Koulutus
    Kristillinen Sionismi
    Kristinusko
    Kuopion Hiippakunta
    Lähi Idän Kristityt
    Lähi Idän Kristityt
    Lähi Itä
    Lähi Itä
    Länsiranta
    Länsiranta
    Luterilainen Maailmanliitto
    Matkailu
    Mitri Raheb
    Munib Younan
    Oecd
    Pääsiäinen
    Pääsiäinen
    Pääsiäinen
    Palestiina
    Palestiinan Kristityt
    Pyhä Maa
    Pyhä Maa
    Pyhiinvaellus
    Rauha
    Rauhankasvatus
    Rauhanneuvottelut
    Rukousviikko
    Ruotsin Kirkko
    Siirtokunnat
    Suomen Kirkko
    Teologia
    Terrorismi
    Uskonnonvapaus
    Uskonnot
    Yhdysvallat
    Yk
    Ylösnousemus
    Ylösnousemus
    Ympäristökasvatus

Powered by Create your own unique website with customizable templates.