45-vuotisen miehityksen jäkeenkin miehitysalueiden tilanne Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa edelleen heikkenee. Nyt ollaan tilanteessa, jossa kahden valtion ratkaisu on tullut mahdottomaksi. Alla esitettyjen tietojen perusteella tulee jokaiselle selväksi, ettei Israelilla ole pyrkimystä vakaviin neuvotteluihin. Ainoa jäljelle jäävä väkivallattoman vaikuttamisen väylä palestiinalaisille on puolustaa heille kuuluvia oikeuksia ja rauhaa, on hakea Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenyyttä ja siten kansainvälistä tunnustusta itsenäisyyspyrkimyksilleen. Näin voi avautua diplomaattinen kanava painostaa Israel neuvotteluihin ja suojella palestiinalaisten oikeuksia.

Palestiinalaisten presidentti Mahmoub Abbas valmistautuu pitämään puheen YK:n yleiskokouksessa. Puheen taustaksi olemme keränneet tietoja Israelin laittoman miehityksen ja siirtomaapolitiikan tilanteesta miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Vallitseva tilanne on palestiinalaisten kannalta sietämätön millä tahansa mittarilla tarkasteltuna.

Vuoden 2011 ja 2012 YK:n yleiskokouksen puheen välillä tapahtunutta:

• Israelin siirtokuntien väestö miehitetyillä Palestiinalaisalueilla, mukaan lukien Itä-Jerusalem, kasvoi yli 20 000:lla. Miehitysalueilla asuu nyt yli puoli miljoonaa siirtolaista.
• Israel on suunnitellut ja käynnistänyt rakennushankkeet 11 096 asunnon rakentamiseksi Itä-Jerusalemissa ja sen ympäristössä. Näiden asuntojen valmistuessa niihin asutetaan n. 44 000 israelilaista siirtolaista.
• Vuoden aikana on rekisteröity 991 yksittäistä laittomasta miehitetyillä alueilla asuvien israelilaisten tekemää väkivallantekoa ja hyökkäystä, joita ovat olleet ammuskelut, pahoipitelyt, murhapoltot sekä karjan, omaisuuden ja kulkuneuvojen tuhoaminen. Näistä vähintään 60 on kohdistunut kristittyjen ja muslimien uskonnollisiin kohteisiin.
• Alueella C (Israelin hallinnassa) Israelin armeija on tuhonnut 510 palestiinalaisten rakennusta. Tämän seurauksena 770 palestiinalaista on jäänyt kodittomiksi.
  

Vuonna 2011

Rauhanneuvottelijakvartetit julkilausuman 23 syyskuuta jälkeen:

• Marraskuun 17. Israelin viranomaiset käynnistivät 2190 asunnon rakentamiseen neljässä eri siirtokunnassa Länsirannalla. 40 näistä Ma'ale Adunimissa, 277 Arielissa ja 277 Efratissa.
• Marraskuun 27. Israelin puolustusministerlö hyväksyi 238 asunnon rakentamisen Shilon siirtokuntaan Ramallahin itäpuolelle. Näiden siirtokuntien tarkoituksena on katkaista palestiinalaisten yhteys Nablusin ja Ramallahin välillä.
• Joulukuun 12. Israelin puolustusministeriö hyväksyi uuden pysyvän asutuskeskuksen rakentamisen Efratiin Beetlehemin lähistölle. Tämä siirtokunta katkaisee palestiinalaisten yhteyden Beetlehemin ja Hebronin välillä.
• YK:n raporttien mukaan ennätysmäärä palestiinalaisia jäi kodittomiksi Israelin toimeenpaneman talojen tuhoamisen vuoksi. Yli 1000 palestiinalaista jäi kodittomiksi. Tämä on kaksinkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna ja korkein luku vuoden 2005 jälkeen.
• 560 palestiinalaisten kiinteistöä, mukaanlukien 200 asuinkiinteistöä ja 46 sadeveden keräysjärjestelmää tuhottiin Israelin viranomaisten toimesta (ICAHD).
• Jordanin laaksossa ja Kuolleella merellä Israelin viranomaiset tuhosivat yli 200 palestiinalaisten kiinteistöä. Näiden toimien seurauksena 430 henkilöä jäi kodittomiksi ja 1200 menetti toimeentulonsa (OCHA).
• Israel tuhosi 46 (ks. ed.) kastelu- ja sadeveden keräysjärjestelmää sekä 25 kaivoa, joita käytettiin asutuksen ja maanviljeluksen tarpeisiin.
• Oliivien sadonkorjuun aikaan, 42% palestiinalaisten anomuksista päätä keräämään satoa oliivitarhoistaan Israelin laittoman eristysmuurin taakse hylättiin (OCHA).
  

Tilanne nyt:

• Vuodesta 2007 siirtolaisten väkivaltaiset hyökkäyksen palestiinalaisia vastaan ovat lisääntyneet 315 %.
• 250 000 palestiinalaista elää välittömän siirtokuntalaisväkivallan uhan alaisena. Näistä 76 000 on vakavan riskin alueilla.
• Kuluneiden 40 vuoden aikana 14 084 palestiinalaisen asumisoikeus on peruutettu. Tämä suoraan koskettanut 20 % Itä-Jerusalemin väestöstä. Näiltä paikallisilta asukkailta on viety oikeus asua ja työskennellä kotikaupungissaan. Näistä oleskelulupien peruutuksista, joita on tapahtunut vuodesta 1967 lähtien, noin puolet on pantu toimeen vuoden 2006 jälkeen.
• Israelilainen Jerusalemin kaupunginjohtaja on ehdottanut eristysmuurin itäpuolella asuvien palestiinalaisten oleskelulupien peruuttamista. Jos tämä toimenpide toteutetaan se vaikuttaa 80 000-361 000 palestiinalaiseen ja olisi suurin karkoitusaalto miehityksen alkamisen jälkeen.
• Vuodesta 1967 Itä-Jerusalemissa on tuhottu 3300 palestiinalaisten asuinkiinteistöä.
• Israelin rajoitusten vuoksi 160 000 Itä-Jerusalemisssa asuvalla palestiinalaisella ei ole laillista mahdollisuutta käyttää vesijohtoverkostoa.
• Israel rajoittaa palestiinalaisten oikeutta uskonnonharjoitukseen. Useimmilta palestiinalaisilta on estetty pääsy Al Aqsan moskeijaan. Länsirannalta ainoastaan yli 40 vuotiaat voivat päästä käymään Itä-Jerusalemissa ja moskeijan alueella. 77,4 prosenttia Länsirannan väestöstä on alle 30 vuotiaita.
• Israelin harjoittama syrjintä pääsiäisenä on näkyvää. Kun kristityt ympäri maailmaan kokoontuvat pääsiäisen jumalanpalveluksiin Jerusalemiin, alkuperäisten palestiinalaiskrisitittyjen on mahdotonta tulla harjoittamaan uskontoaan Jerusalemiin. Ne joille pääsy sallitaan, joutuvat anomaan lupaa syrjivän ja nöyryyttävän lupajärjestelmän kautta ja kulkemaan tarkastuspisteiden kautta.
• 60 prosenttia Länsirannan alueesta kuuluu C-vyöhykkeeseen, joka on Israelin hallinnassa sekä turvallisuuden, maankäytön että kaavoituksen suhteen.
• Vedenkulutus on laskenut 20 litraan päivässä henkeä kohti asutuskeskuksissa, joissa ei ole vesihuoltoa. Tämä on viidesosa WHO:n suosituksesta.
• Säiliöautoilla tuodun veden varassa elävät maksavat 400 prosenttia enemmän käyttämästään vedestä verrattuna vesijohtoverkoston piirissä oleviin.
• Jordanjoen laaksossa asuu 60 000 palestiinalaista ja se on  28,5 prosenttia Länsirannan pinta-alasta. Alueelle sijoittuu 37 Israelin siirtokuntaa, joissa asuu kansainvälisen oikeuden vastaisesti 9700 siirtolaista. 94 prosenttia maasta on varattu siirtokuntalaisten käyttöön.
• Jordanjoen laaksossa asuvat 9700 siirtokuntalaista käyttävää kolmanneksen 2,5 miljoonan palestiinalaisen käytettävissä olevasta vesimäärästä (lähde B'Tselem).
• Länsirannan pinta-alasta 18 prosenttia on suljettua sotilas- ja ampuma-aluetta. Pinta-alaltaan tämä vastaa Palestiinalaishallinnon alaisuudessa olevaa maa-alaa.
• Kaavailtu 135 israelilaissiirtokunnille varattava laajennettu maa-ala miehitysalueilla on yhdeksänkertainen siirtokuntien rakennettuun pinta-alaan nähden (B'Tselem).
• Miehitysalueilla on voimassa 3000 kiinteistöjen purkumääräystä (lupaa), joista 18 kohdistuu kouluihin.
• Vuonna 2010 miehityksestä johtuvat arvioidut tulonmenetykset Palestiinan taloudelle olivat 5,3 miljardia euroa eli 84,9 prosenttia bruttokansantuotteesta.
• 70% palestiinalaisista on pakolaisia, jotka ovat odottaneet 64 vuotta oikeuksiensa tunnustamista ja toimeenpanoa.
• Rakennustoimintaa harjoitetaan kaikissa miehitysalueilla sijaitsevissaIsraelin siirtokunnissa.
  

Israelin toiminta todistaa, ettei tällä hetkellä ole edellytyksiä rauhanneuvottelujen käymiselle. Konfliktin ratkaisu onnistuu ainoastaan mikäli kansainvälinen yhteisö tuomita ja lopettaa Israelin häilkäilemättömän siirtomaapolitiikan miehitysalueilla. YK:n jäsenyyshakemus edustaa palestiinalaisten pyrkimys legitimoida oma valtio kansainvälisellä foorumilla ja tehdä kaikki voitava kahden valtion ratkaisun pelastamiseksi. Palestiinalaisilla on kiistämätön itsemääräämisoikeus ja kansainvälisen yhteisön vastuulla on tunnustaa se ja auttaa palestiinalaisia sen toteuttamisessa. Oikeudenmukainen rauha voi toteutua jos ne, jotka hyväksyvät kahden valtion ratkaisun äänestävät Palestiinan jäsenyyden puolesta perustuen kansainvälisesti hyväksyttyihin vuoden 1967 rajoihin.

Lähde:PLO rauhanneuvottelujen valmisteluyksikkö, Dr. Saeb Ereikat

Palestiinan kristityt ovat maan alkuperäisiä asukkaita. He ovat asuneet Pyhässä Maassa Jeesuksen ajoista lähtien. Jeesuksen opetus rauhasta ja rakkaudesta levisi heidän kotimaastaan ympäri maailman. Aikoinaan kristityt olivat enemmistönä maan asukkaista mutta poliittisten muutosten vuoksi heidän osuutensa väestöstä oli pienentynyt 10 prosenttiin vuoteen 1948 mennessä. Tuolloin palestiinalaiset pakenivat asuinsijoiltaan Israelin valtion perustamisen yhteydessä.

Israelin miehityksen aikana Länsirannalla heidän osuutensa on kutistunut 2 prosenttiin väestöstä. Syynä on ollut ensisijaisesti kristittyjen muutto muihin maihin paremman elämän toivossa.

Palestiinan kristityt ovat laatineet Kairos Palestiina -vetoomuksen, jossa vaaditaan rauhanprosessin nopeuttamiseksi väkivallattomia painostustoimia Israelia vastaan. Myös ekumeeninen vapautuksen teologian keskus Sabeel on ottanut kantaa eettisiin investointeihin Israelissa ja Pyhässä Maassa 2006 jo ennen Kairos-dokumentin julkaisua. Kirkot ovat jossain määrin kiinnostuneet Palestiinan kristittyjen rauhanaktivismista ja vetoomuksista. Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa isoimmat kirkkokunnat ovat käsitelleet Israelin-Palestiinan konfliktia ja tarpeellisia toimia. Tuloksena on ollut kannanottoja ja julkilausumia, näkyvyyttä tiedotusvälineissä sekä suosituksia.  Yhdysvaltojen osalta toiminnasta löytyy tietoa FOSNA-verkkosivuilta (Friends of Sabeel North America).

Kristityt ovat osa Palestiinan kansakuntaa ja kamppailevat yhdessä sen kanssa kansan itsemääräämisoikeuden saavuttamiseksi. Muiden tavoin kristityt ovat kärsineet väkivaltaisestä ja häikäilemättömästä miehityksestä. Kristityt kokevat että heidän edessään totuuden hetki - Kairos-hetki.

Uuden poliittisen aktivismin taustalla on heräämisen siihen että kristittyjen on korotettava äänensä. Myös heidän on vedottava omien verkostojensa kautta, että kansainvälinen yhteisö heräisi. Toimettomina on seurattu yhä uusien julkilausumien ja päätöslauselmien virtaa ilman että mitään muutosta tapahtuu. Kristityt haluavat myös puhua alueen johtajille, kristillisten kirkkojen johtajille ympäri maailman ja vedota palestiinalaisten ja israelilaisten yhteisöihin ja herättää niitä toimimaan.

Vuonna 2009 julkaistua Kairos-julistusta inspiroi toivo ja rakkaus, joka syttyi rukoukseen keskittyneessä  maallikoiden ja papiston - miesten ja naisten - ryhmässä. He halusivat todeta selvästi että miehitys on edustaa syntiä ja pahuutta ja sen on päätyttävä. Jokaisella on oikeus ja velvollisuus nousta vastustamaan pahaa; mutta ei pahalla vaan hyvällä. Kairos-julistus oli kutsu rauhan puolustamiseen väkivallattoman vastarinnan keinoin.

Toisen intifadan alkamisesta asti ja sen aiheuttaman kärsimyksen johdosta, monet palestiinalaiset kansalaisjärjestöt ovat kutsuneet palesiinalaisia ja heidän tukijoitaan käyttämään väkivallattoman vastarinnan keinoja. Säännölliset rauhanomaiset mielenosoituksen maan anastamista ja rotuerottelumuuria vastaan alkoivat Bilinissä jo tammikuussa 2005 ja ovat nyt levinneet eri puolille Palestiinalaisaluetta. Niitä tukemaan ovat liittyneet monet israelilaiset ja kansainväliset solidaarisuusliikkeet.

Kirkot, jotka ovat tukeneet tätä rauhantyötä ovat kohdanneet voimakasta kritiikkiä ja vastustusta. Monet kirkot ovat kuitenkin rohkeasti liittyneet tukemaan Kairos-julistusta. Toiset ovat olleet haluttomia ottamaan kantaa pelätessään uskontojen välisen dialogin vaikeutumista juutalaisuuden kanssa (?) mikäli ne asettuisivat vastustamaan Palestiinan miehitystä. Ehkä ne eivät ole pohtineet loppuun asti, mikä tällaisen vuoropuhelun tarkoitus sitten on, jos se auta siihen osallistuvia löytämään yhteistä eettistä pohjaa ja toimimaan moraalisesti oikein ihmisyyden toteuttamiseksi. Jos vuoropuhelu edellyttää että totuus ja oikeudenmukaisuus pitää tukahduttaa ja siitä ei saa puhua, se muuttuu erittäin haitalliseksi ja tekopyhäksi toiminnaksi.

Jotkut länsimaiden kirkkojen johtajat ovat huolestuneet siitä että Pyhän Maan kristityt muuttavat pois kotimaastaan. Lukuisissa seminaareissa ja kokoontumisissa käsitellään selvityksiä ja tutkimuksia, jotka paljastavat tilanteen vakavuuden. Asiaa on kuitenkin tutkittu tarpeeksi: Syy lähtöön on yksiselitteisesti Israelin laiton sotilaallinen miehitys, joka estää kaikilta palestiinalaisilta - sekä muslimeilta että kristityiltä - edes etäisesti normaalia muistuttavan elämän ja tukahduttaa kaiken toivon paremmasta.

Beetlehemin ympäristö, jonka kohtalosta monet kristityt ulkomailla kantavat huolta, on menettänyt suurimman osan maa-alastaan Israelin laittomille siirtokunnille. Sen on eristetty Jerusalemista muurilla joka luikertelee alueen halki. Kirkkojen täytyy uudestaan ja uudestaan kiinnittää ihmisten huomiota siihen miten raakalaismainen miehitysvalta seillä tuhoaa kulttuurin, talouden ja riistä ihmisiltä heidän kaikki perustavanlaatuiset ihmisoikeutensa.

Miehityksen takia sekä kristittyjä että muslimeja muuttaa pois alueelta, mutta koska kristittyjen määrä on niin pieni, heidän lukumääränsä väheneminen tarkoittaa, että Palestiinan yhteisö menettää yhden tärkeän kulttuurisen elementin. Kristityt ovat olleet yhteiskunnassa aktiivinen joukko, jonka ääni on kuulunut ja joka on merkittävästi panostanut yhteisön kehittämiseen ja ylläpitämiseen.

Käännetty referoiden Samia Khoyryn artikkelista, joka on julkaistu mennoniittien keskuskomitean rauhantoimiston uutiskirjeessä. Alkuperäinen lähde.

Lähteet:  Share by Michele Chabin, Middle East Correspondent Monday, Oct 17, 2011 9:47 AM Comments (2) JERUSALEM

Eläkkeellä oleva rehtori Salim Manarious uskoo, että itsenäinen Palestiinan valtio on todellisuutta vielä hänen elinaikanaan. “Uskon siihen koska olen palestiinalainen", 72-vuotias ortodoksikristitty sanoi 23.9. päivänä, jolloin Palestiinan kansallisen neuvoston presidentti Mahmoud Abbas jätti YK:ssa palestiinalaisten hakemuksen täysjäsenyydestä ja siten Palestiinan valtion tunnustamisesta. Tällä hetkellä Palestiina on YK:ssa tarkkailijajäsenenä.

YK:N turvallisuusneuvosto kokoontuu käsittelemään alustavasti Palestiinan hakemusta. Yhdysvallat on uhannut kumota hakemuksen veto-oikeudellaan mikäli se tulee turvallisuusneuvoston äänestykseen. Yhdysvallat on vaatinyt paluuta Israelin ja Palestiinan välisiin rauhanneuvotteluihin kysymyksen ratkaisemiseksi.

Arkkipiispa Dominique Mamberti, joka on Vatikaanin ulkoasiainhallinnon kakkosmies, totesi katoliselle uutistoimistolle, kannattavansa kahden valtion ratkaisua kommentoidessaan New Yorkissa 27. syyskuuta Palestiinan hakemusta. "Mikäli haluamme rauhaa, on tehtävä rohkeita päätöksiä", arkkipiispa totesi. Arkkipiispa tähdensi sen tärkeyttä että tiedostetaan samanaikaisesti palestiinalaisten oikeus omaan itsenäiseen valtioon ja Israelin oikeus saada takuu kansallisesta turvallisuudesta. Arkkipiispa Mamberti myös totesi, että kummallakin maalla on oikeus kansainvälisesti tunnustettuihin rajoihin.

Rehtori Manarious, jonka perhe pakeni vuonna 1948 Ramien kaupungista nykyisen Israelin alueelta, ei jaksa uskoa mahdollisuuteen palata kotiin. "Talo on yhä siellä. Olen vieraillut siellä kahdesti, mutta en usko että pääsen koskaan palaamaan takaisin vaikka se olisi oikeuteni."

YK:n jäsenyyshakemuksen myötä myös Palestiinan kristityt ovat alkaneet pohtia, mitä tulevan itsenäisen Palestiinan valtion syntyminen merkitsisi heidän kannaltaan.

Hannilla on kolmee aikuista lasta ja hän asuu Beit Sahourissa, joka on kristittyjen kaupunki Beetlehemin naapurissa. Hänen kohdallaan itsenäisyys tarkoittaisi sitä, että Ranskassa vuodesta 1993 asuva ja lääkärinä työskentelevä vanhin poika palaisi kotiin. "Jos rauha saataisiin ja hänelle voitaisiin saada työpaikka palestiinalaisesta sairaalasta" Hanni sanoo toiveikkaasti. Hanni on 63-vuotias kreikkalais-katolinen, joka ei halua sukunimeään julkisuuteen. "Poikani lähti koska hänelle ei löytynyt työtä Länsirannalta eivätkä israelilaiset suostuneet antamaan hänelle työlupaa Israeliin." Israel alkoi tiukasti rajoittaa työlupien ja vierailulupien myöntämistä ensimmäisen intifadan alkaessa vuonna 1988.

Bassam ei myöskään halua esiintyä sukunimellään. "En halua, että Israel peruuttaa kulkulupani. Siksi pyydän, että sukunimeäni ei julkisteta. Meille itsenäisyys merkitsee vapautta."  Bassam polttaa ketjussa haastattelun aikana vaatimattoman taloustarvikekauppansa edustalla. "Vapaus tarkoittaa sitä, että meillä on mahdollisuus tehdä työtä eikä tarkitse enää kaiken aikaa mennä tarkastuspisteiden läpi sekä sitä että voimme itse hallita omia vesivarojamme." Bassamin perhe on asunut Beetlehemissä sukupolvien ajan. Hän syyttää sekä Israelin hallitusta että Palestiinalaishallintoa jatkuvasta vesipulasta.

“Ensinnäkin israelilaiset antavat veden siirtokuntalaisille ja me saamme vain rippeet. Lisäksi epäilen, että palestiinalaishallinto antaa enemmän vettä 'tärkeille' ihmisille kuin tavalliselle kansalle." Israelin hallitus sanoo tarjoavansa palveluja kaikille parhaan kykynsä mukaan.

‘Ajat ovat muuttuneet’

Kritiikistä huolimatta Bassam uskoo, että Palestiinalaisviranomaiset ovat valmiita johtamaan itsenäistä valtiota. "Ainoa syy, miksi johtajamme eivät johda Palestiinan valtiota on että Israel ei halua antaa heille siihen mahdollisuutta." Vaikka Bassam on vihainen miehityksestä, hän ei kannata aseellista taistelua. "20 vuotta sitten uskoin George Habashiin, joka perusti  Palestiinan vapautuksen kansanrintaman. Nyt minulla on perhe ja tulevaisuus" Bassam sanoo.

Salim Manariousin anoppi Nizreen Manarious myös uskoo, että väkivaltainen vastarinta vain vahingoittaa palestiinalaisten asiaa. "Aika on muuttunut. Meidän ei tule käyttää taistelussamme väkivaltaa. Väkivalta palvelee vain israelilaisten tarkoitusperiä. 34-vuotias Nizreen odottaa parhaillaan kolmatta lastaan ja katsoo kahden poikansa leikkiä oliivipuun alla perheen puutarhassa. Nizreen kertoo, että on kokenut väkivaltaa koko elämänsä kotikaupungissaan Beit Jalassa Beetlehemin lähellä. Palestiinalaisten kansannousujen aikana kaupungissa on käyty taisteluja palestiinalaisten vapaustaistelijoiden ja Israelin sotilaiden välillä.

“988, ensimmäisen kansannousun alkaessa Israelin sotilaat ampuivat isänä rauhanomaisessa mielenosoituksessa Beit Jalassa. Hän oli rauhanaktivisti. Näimme, että joku ammuttiin mutta vasta myöhemmin selvisi että se oli isäni."

“Olemme käyttäneet väkivallan keinoja taistelussa israelilaisia vastaan ja nähneet että niistä ei ole apua." myöntää Nizreenin aviomies George Manarious, joka työskentelee 'resurssipäällikkönä' Jerusalemissa Latinalaisessa patriarkaatissa.

Lubnah Shomali on Beit Sahourin kunnan virkamies. Hän oli viisivuotia, kun hänen vanhempansa muuttivat Länsirannalta Yhdysvaltoihin. Katolinen Shomali muutti takaisin Länsirannalle miehensä ja kolmen lapsensa kanssa kolme vuotta sitten. "Halusin antaa lapsilleni kulttuurisen identiteetin", hän sanoo. Nuoripari myös halusi, että lapset näkevät omin silmin mitä tapahtuu etteivät he vain joutuisi uskomaan toisten tarinoita. "Halusin näyttää heille, että Palestiina todella on olemassa." Shomali sanoo. Hän ei usko Palestiinan valtion syntyvän nopeasti. "Kypsymme ja kehitämme hallintoa kohti valtiollista itsenäisyyttä joka päivä - mielestäni olemme oikealla tiellä."

Michele Chabin, Jerusalem.
Lähde: http://www.ncregister.com/site/article/palestinian-christians-hope-for-statehood/#ixzz1bbNb9Jwf