Pyhä Maa
  • Pyhä Maa
  • Rauha
  • Ihmisoikeudet
  • Kirkko ja Israel
  • Matkailu
  • Blogit
  • Tietoa palvelusta
  • Postia ylläpidolle

Keskinäisessä yhteydessä...

29/1/2011

 
Picture
Piispa Munib A.Younanin saarna kristittyjen yhteyden viikolla Vapahtajan kirkossa, Jerusalemissa.  Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko

25.1. 2011 

“Keskinäisessä yhteydessä… …noudattaen apostolien opetusta” (Apt 2:42)

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kanssanne. Amen.

Hyvät sisaret ja veljet Kristuksessa,

Olemme iloisia siitä, että Kirkkojen Maailmanneuvosto ja Vatikaanin kristittyjen yhteyden neuvosto ovat pyytäneet meitä valmistamaan tämän kristittyjen yhteyden rukousviikon ja halunneet tehdä yhteistyötä meidän paikallisten kirkkojemme kanssa.

Valmistelutoimikunnassa päätimme, että on sopivaa muistaa varhaisen kirkon apostolien elämää, kun ”seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat (Apt 2:42). Tuona helluntaina Jerusalemissa sai alkunsa yhteyden ja ekumeenisuuden henki.

Olen usein sanonut, että yhteyden rakentaminen Jerusalemissa on mahdollisen taidetta. Tarvitsemme taitavia taiteilijoita tuottamaan jotain niin kaunista. Tiedämme kaikki, miten paljon työtä ja huolellista suunnittelua vaatii kauniin itämaisen maton kutominen. Kukin kirkko on kuin yksi värillinen lanka tässä kudoksessa, jossa langat toisiinsa kietoutuneina muodostavat kauniin kuvion – kauniimman kuin yksin ollessaan. Yksittäisen langan väri, olemus ja kauneus säilyvät ennallaan.

Pyhä Henki itse ohjaa tämän kauniin ekumeenisen maton kutomista. Kuvitelkaa ja sellainen kaunis matto riippumassa täällä seinällä. Ehkäpä siinä kauniissa matossa on kuvaJeesuksesta viettämässä ehtoollista. Kuvittele mielessäsi kuinka kaunis sellainen matto voisi olla!

Jos ekumeeninen yhteys toteutuu Jerusalemissa, se voi toteutua myös kaikkialla maailmassa. Siksi meille on annettu tehtävä, että me osaavina taiteilijoina kutoisimme tämän kauniin maton, joka kuvaa pyhää ehtoollista. Se ei ole kuorma tai haaste. Kysymys on velvollisuudesta, joka meidät on kutsuttu ottamaan vastaan toteuttaaksemme Kristuksen ylipapillista kehotusta …että he yhtä olisivat (Joh  17).

Mattoa tehdessä sattuu joskus virheitä. Silloin kutominen pitää pysäyttää ja korjata virheet ennen kuin työtä voidaan jatkaa. Niin on myös kirkossa.  Viime heinäkuussa Luterilaisen maailmanliiton 11. yleiskokous kokoontui Stuttgartissa Saksassa. Tutkimme huolellisesti tiedot siitä mitä tapahtui luterilaisten, mennoniittien ja anabaptistien välillä keskiajalla ja teimme historiallisen päätöksen. Vaikka meillä on erimielisyyksiä joistakin teologisista kysymyksisä, koimme, että meidän on luterilaisten on julkisesti osoitettava katumuksemme ja pahoittelumme siitä sorrosta, johon kirkkomme tuolloin syyllistyivät. Nuo tapahtumat johtivat siihen, että mennoniittien oli pakko muuttaa Yhdysvaltoihin ja muihin maihin. Totesimme, että emme olleet kohdelleet näitä ihmisiä veljinä ja sisarinamme Kristuksessa

Opillisista ei asioista oli ollut erimielisyyttä. Me luterilaiset emme tuolloin tajunneet, että silti olemme saman Taivaan Isän lapsia. Kysymyksessä oli virhe ja synti Jumalaa kohtaan, jonka on täytynyt tuntea suurta surua lastensa jakautumisesta. Luterilaisena yhteisönä päädyimme julkiseen katumuksenosoitukseen ja parannuksentekoon. Kyynelet silmissä luterilaiset ja mennoniitit etsivät sovintoa ja lupasivat elää yhdessä anteeksiannon ja katumuksen hengessä.

Tässä on meille esimerkki myös siitä, kuinka kristittyjen yhteyttä voi toteuttaa täällä Jerusalemissa. Ekumeniaa ei rakenneta toisten olkapäiden varaan, ei toisten erheiden ja opillisten virheiden osoittelun varaan.  Ekumenia ei synny myöskään keskittymällä joiden historian tapahtumien käsittelyyn. Yhteys syntyy, kun olemme avoimia ja valmiita elämään aidossa katumuksessa ja anteeksiannossa pyytäen Herraamme opastamaan meitä. Yhteys ei ole samanlaisuutta. Matossa voi olla pelkästään punaisia tai sinisiä tai vihreitä lankoja ja se voi olla ihan hyvä, mutta kaikki tiedämme, että täydellisessä matossa eri värit yhdistyvät kuin me kristittyinä ehtoollisaterialla. Jokainen kirkko tuo mattoon omat lahjansa.  Me luterilaiset arvostamme sitä todistusta, minkä kukin teistä antaa:
  • ortodokseja kiitämme järkkymättömyydestä uskossa
  • armenialaiset ja koptit ovat näyttäneet esimerkkiä marttyyreinä
  • syyrilaista kirkkoa kiitämme siitä, että he ovat pitäneet elossa perinteen, joka juontaa uskomme aramealaisiin juuriin
  • lännen katolinen kirkko on antanut esimerkin kirkon järjestyksestä ja uskonkuuliaisuudesta
  • maroniittikristityt ovat osanneet kontekstualisoida uskon tähän aikaan
  • anglikaanit todistavat uskostaan liturgian ja virsien kautta
  • ja toivon, että te voitte sanoa samaa luterilaisten palavuudesta jumalan sanan saarnaamisessa, yleisen pappeuden korostamisesta ja vanhurkauttamisesta yksin armosta
Arvostamme toinen toistamme ja uskontodistustamme. Jerusalemissa olemme tehneet jo jonkin aikaa yhteistyötä ja sen kokemuksista voimme sanoa, että emme voisi enää kuvitella elävämme ilman toinen toisiamme. Yhteys katumuksen ja anteeksiantamuksen hengessä kehoittaa meitä erilaisinakin näkemään Kristuksen toinen toisissamme ja todistamaan yhdessä uskostamme Jerusalemissa.

Miksi Jumala päätti ensimmäisenä helluntaina käyttää 19 kieltä arabia mukaan lukien? Miksi Jumala on pannut meidät nykyaikana elämään Jerusalemissa ortodokseina, katolisina, luterilaisina ja anglikaaneina. Miksi Jerusalemissa? Miksi me? Miksi nämä kirkot? Yksi asia on varmaa: Meidän pitää olla Jerusalemissa valona maailmalle. Se valo loistaa Golgatalta ja tyhjästä haudasta ja heijastaa anteeksiannon ja katumuksen henkeä kutsuen meitä olemaan eläviä todistajia ja toistemme palvelijoita.

Tänä yhteyden viikon kolmantena päivänä puhumme apostolien opetuksesta. Ajatelkaa varhaisen kirkon aikoja. Olisin niin halunnut istua apostolien jalkojen juuressa kuullakseni Pietarin, Andreaan, Johanneksen, Jaakobin, Matteuksen ja Tuomaan puheita. Ja kuullakseni mitä sanoo nuori Markus ja Luukas, joka seurasi heitä. Mitä he opettivat. Mikä heidän opetuksessaan sai ihmiset janoamaan Jumalan Sanaa? Miten he lukivat ja tulkitsivat Vanhaa Testamenttia niin että se kosketti ihmisten sydämiä? Kuvitelkaa? Pelkästään yhden Simon Pietarin opetussaarnan johdosta 3000 ihmistä uskoi!

Nykyajassa kirkko voi säilyä vain jos se jatkaa apostolien opetusta. Ei vain perinteitä, vaan nimenomaan opetusta. Apostolinen oppi on se suunnitelma, jonka avulla itämaisessa matossamme jokaisesta yksittäisestä langasta tulee osa kokonaisuutta ja matosta taideteos.

Opetus on voima, joka muuttaa maailman. Kun luemme Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon historiaa isoisistämme ja isoäideistämme Schnellerin ja Talitha Kumin koulussa, selviää että tarkoituksena ei ollut perustaa kirkkoa. Opetuksella oli voima muuttaa yhteiskuntaa. Sama voima, josta Paavali puhuu: ” Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille”. Apostolinen opetus on jumalallinen kutsumus kaikille kirkoille.

Nykyainana haasteenamme on, että Palestiinan kristityt muuttavat pois Pyhästä Maasta. Se suuri huolenaihe: nyt kristittyjä on alle 2 prosenttia väestöstä. Tutkimusten mukaan syinä muuttoon ovat poliittisen tilanteen vakiintumattomuus, rauhan puuttuminen, työttömyys, asunnottomuus sekä poliittisten ja uskonnollistenääriliikkeiden vaikutusvallan kasvu konfliktin molempien osapuolten puolella. Kristityt muuttavat pois. Entä mikä on Jerusalemin kristillisten kirkkojen rooli. Mitä meidän pitää tehdä kirkkojen opettajina?

Se on yksinkertaisesti tämä: meidän pitää yhdistää voimamme kohdataksemme ne haasteet, jotka ovat edessämme Jerusalemissa. Meihin vaikuttavat tapahtumat Irakissa ja Egyptissä. Ehkä Vatikaanin Lähi-Idän synodin esille nostamat kysymykset koskien kristittyjä Lähi-Idässä huolettavat meitä. Kaikesta huolimatta, ensimmäisestä helluntaista lähtien kristityt ovat asuneet Jerusalemissa ja aina olleet elävänä ja dynaamisena todistuksena uskostaan. Rohkaisemme toisiamme osana yhteiskuntaa antamaan todistuksen uskostamme. Kuukausi sitten, kun tapasin hänen pyhyytensä Paavi Benediktuksen Roomassa, sovimme, että meidän pitää yhdessä ponnistella, toimia yhteisen strategian mukaan ja yhdessä korottaa äänemme antaaksemme todistuksemme.

Yhteys on voimamme. Yhteys, jota ei käytetä toisia vastaan vaan toisten hyödyksi, ollaksemme valona maailmassa. Meillä on oltava strategioita ja toimintaohjelmia, mutta ennen kaikkea meidän on järkähtämättä pysyttävä apostolisen opetuksen pohjalla. Kaikkien kirkkojen tehtävä on syventää kutsumusta antamaan todistus Pyhässä Maassa. Meidät on kutsuttu kouluttamaan ihmisiä
  • tuntemaan Raamattua syvemmin
  • ymmärtämään sen viestin
  • painottamaan kristillisen kasvatuksen merkitystä
  • tietämään miksi olemme Jerusalemissa ja Pyhässä Maassa
  • näyttämään maailmalle, että Jerusalemissa me olemme sekä Golgatan että tyhjän haudan kirkko: kärsimyksen ja ylösnousemuksen kirkko
Meidän tehtävämme on kertoa ihmisille mikä yhdistää meitä Jeesuksessa. Meidän tehtävämme opettaa ja todistaa yhdessä on yksi ruumis ja yksi henki, yksi toivo, johon meidät on kutsuttu, yksi Herra, yksi usko, yksi kaste, yksi ehtoollinen, yksi Jumala, joka on kaikkien Isä.

Tämän opetuksen kautta meidät on kutsuttu antamaan elävä todistuksemme. Opetus on niin tärkeää, että muuttaa koko ihmisen ja antaa voimavarat kohdata ne haasteet, joita edessämme on.  Koko joukko kirjoittajia – muslimeja ja juutalaisia, arabeja ja israelilaisia – sanoo että kristityt ovat Lähi-Idässä tasapainottava tekijä. Kristityt ovat kohtuuden puolestapuhujia. Meidät on kutsuttu toimimaan rauhan välikappaleina, välittäjinä ja sovittelijoina. Kasvatuksen kautta pystymme muuttamaan yhteiskuntaa. Meidän olemassaolollamme on tarkoitus: Se on muuttaa vääryys oikeudenmukaisuudesta, viha ystävyydeksi, äärimmäisyys kohtuullisuudeksi, sorto tasa-arvon mahdollisuudeksi ja parantaa naisten asemaa yhteiskunnassa.  Tämä on Kristuksen tahto kaikille kirkoille.

Meidät on kutsuttu tekemään muutosta ja sovintoa ja antamaan voimaa masentuneille. Tämän me voimme tehdä vain elämällä yhdessä katumuksen ja anteeksiantamuksen hengessä. Voimme tehdä tämän ainoastaan, kun olemme kiitollisia siitä lahjasta minkä kukin kirkko antaa. Voimme tehdä tämän ainoastaan silloin kun olemme yhtä apostolisen opetuksen mukaan murtaen yhdessä leipää rukouksessa.

Kaikkien katseet kohdistuvat Jerusalemiin. Ihmiset katsovat meihin saadakseen vastauksia, opastusta ja johdatusta. Toivon, että kukaan joka katsoo ei meihin ei näkisi vain kuppikuntaisuutta ja erimielisyyttä, vaan että ihmiset näkisivät meidän yhteisen todistuksemme ja sanoisivat: Katsokaa kuinka paljon he rakastavat toisiansa!

Veljet ja sisaret Kristuksessa – olemmeko valmiit? Kaikkien katseet kohdistuvat meihin. Koko maailma katsoo. Mitä he sanovat meistä? Kertovatko he tarinaa meidän todistuksestamme? Rukoilen, että he voisivat sanoa: ”Kuinka kaunis itämainen matto heistä muodostuukaan, kauniin väriset langat ja kuinka kaunis suunnittelu! ”Katsokaa kuinka paljon he rakastavat toisiansa!”

Amen

Lähi-Idän kristittyjen ristiinnaulitseminen

16/1/2011

 
Yusef Daher – 15. tammikuuta 2011

Kaksi joukkomurhaa - toinen Bagdadissa loppuvuodesta ja toinen Aleksandriassa uutenavuotena - saivat Lähi-Idän kristityt jälleen hätääntymään. Kansainvälisessä yhteisössä, mutta erityisesti arabimaailmassa hallituksille, puolueille ja ja poliittisille kommentaattoreille aiheesta tuli arka kysymys, josta vastuuta koetettiin vierittää milloin millekin taholle. Molemmat joukkomurhat tapahtuivat hetkenä, jolloin Vatikaani oli katolisen kirkon puolesta tarttunut asiaan ja Lähi-Idän synodissa paneutunut alueen kristittyjen asemaan. Synodin luonnostelemia suosituksia oltiin juuri julkaisemassa. Oli kuin olisi ennustettu, pelätty ja koettu välttää sitä mikä osoittautui väistämättömäksi. Tuskin olivat synodin osanottajat päässeet kotiinsa Rooman matkaltaan, kun helvetti pääsi valloilleen.

Tapaukset aiheuttivat hämmennystä myös muslimi- ja arabimaailmassa. Siellä monet hätääntyivät ja siirtyivät puolustuskannalle tuntien avuttomuutta. Hallitukset lupasivat resursseja kristittyjen suojelemiseksi. Niitä häiritsi kritiikki, joka väitti että ne eivät olleet tehneet tarpeeksi ja että olisi syntynyt hallitsematon tilanne.

Kommentaattorit avasivat ikkunoita julkisuudelta piilossa olleeseen todellisuuteen kertoen myös omista kokemuksistaan. Osa halusi syyttää uskontoja tai uskonnollista hulluutta toisten pureutuessa  syvällisemmin yhteiskunnan rakenteellisiin kysymyksiin ja koulutukseen. Eräs heistä kuvasi, että kristittyjä ja arabikristittyjä pidettiin luonnostaan saastaisina ja vääräuskoisina omissa yhteiskunnissaan. Egyptin maaseudulla oli tapana, että kristityn tuli nousta aasinsa ratsailta kohdatessaan muslimeja tiellä.

Onko nykyisissä tapauksissa kysymys uskonnollisesta kannasta vai ajaako tapahtumia poliittinen agenda? Kuinka kauan tämä henki oli kätkettynä? Mitkä tabut ovat estäneet asioiden käsittelemisen ja mistä löytyvät parannuskeinot, kysyttiin.  Jotkus kyseenalaistivat uskonnon ja uskon eron kuvaten uskontoa ihmisten mielentilaksi, joka on negatiivisen käyttäytymisen taustalla samalla kun uskon ajatellaan ole kaikessa käsittämättömyydessä Jumalaa opetuksia ja sanomaa etsivänä spiritualiteettina positiivisempaa ja ylevämpää.  Facebookissa ja monissa keskusteluissa havaitsin, että uskonnollisten kirjoitusten manipulointi ja käyttäminen  oman vihan perusteluna ja kiihotukseen toista uskontoa vastaan on keskiössä. Toiset koettivat väistää ongelmaa toteamalla, että elämme yhdessä tapahtuipa mitä tahansa.

Ainakaan vanha tabu koskien sortoa ja sorron kohteena olemista ei ainakaan toiminut. Kuulin kirkossa ja katsoin netistä videoita,  joissa uskonnolliset johtajat esittivät uhkauksia ja uhkavaatimuksia.

Samaan aikaan uuden vuoden alussa sudanilaiset kristityt juhlivat kaduilla edessä häämöttävää vapautumista Pohjois-Sudanin vallasta ja historiallisesta yhteydestä osana Sudanin valtiota. He saavat nyt maistaa vapautta vieraan uskonnon määräämästä lainsäädännöstä .  Maailma alkoi tajuta, että Etelä- ja Pohjois-Sudan eivät alunalkaenkaan kuuluneet yhteen.

Irakissa kristityt pakenevat pohjoiseen kurdien syliin ja heitä asutetaan kiistanalaisille alueille välimaastoon elleivät he pakene maasta diasporaan.  Heitä ajetaan kodeistaan maan keskiosista sekä Bagdadista ja Basrasta esittämällä erilaisia uhkauksia.  He joutuvat jättämään kotikaupunkinsa, joissa he ovat asuneet satoja ja tuhansia vuosia.  Palestiinalaiskristityt häädetään Jerusalemista osana Israelin toteuttamaa etnistä puhdistusoperaatiota käyttämällä välineinä asumisoikeuden rajoituksia ja kunnallishallinnon toimenpiteitä. Länsirannan kristityt jättävät alueen ja muuttavat sinne, missä uskonnon harjoittaminen ja elämä on helpompaa.  He opiskelevat demokratiaa ja poliittista vaikuttamista. Kun kuulen heidän puhuvan, mieleen tulee antiikin Kreikan ja Rooman agorat, joilla filosofit ja oppineet alkoivat opettaa meille demokratiaa ja kirjallisuutta. Egyptissä 11 miljoona koptia tuntee olonsa uhatuksi vainon ja painostuksen lisääntyessä viime kuukausina.  Näin suuri ihmisjoukko ei voi muuttaa maasta: heidän on vain sopeuduttava. Syyriassa ja Jordaniassa kristittyjen tilanne on turvallisempi viranomaisten tiukan valvonnan oloissa, jossa he ovat muita maita paremmin integroituneet osaksi yhteiskuntaa ja sen hallintokoneistoa.  Tilanne perustuu kansallisen yhteenkuuluvuuden tunteen vaalimiseen pikemminkin kuin uskonnolliseen suvaitsevaisuuteen. Yleisesti ottaen tilanne on kristityille helpompi kaupungeissa kuin syrjäseuduilla, missä on elettävä tiukemmin enemmistön ehdoilla.

Median merkitys on noussut keskeiseksi erilaisten signaalien välittäjänä. Meidät kaikki hukuttaa tiedonvälityksen tsunami uutisten, videoiden ja artikkeleiden muodossa. Vain teot puuttuvat. Silti joukkotiedotuksessa mielenosoitukset jäivät huomiotta. Kaiken kaaoksen keskellä tulisi tunnustaa se tosiasia, että Lähi-Idän kristityt ovat omissa maissaan alkuperäisväestöä, joiden olemassaolon jatkuvuuden ja turvallisuuden takaamisen pitäisi olla kaiken lähtökohta. Kaikkien toimijoiden pitäisi ottaa vastuu tästä.  Suojelusta puhuminen on tabu. Se,  mitä yritetään peitellä on varsinaiset pahan kasvot, joka on tietämättömyys. Tarvitaan tietoisuuden lisäämistä yhteisöjen välillä ja toisenlaisten väestöryhmien hyväksymistä osaksi yhteiskuntaa.  Ilmeinen tapa vaikuttaa olisi koulutusjärjestelmän kautta.  Vain uskonnollisen kasvatuksen uudistaminen kouluissa voisi lisätä kristityn väestön turvallisuutta. Muslimeille on pienestä pitäen opettava, että kristitty on veljesi. Täytyy myös palata juurille ja ihmisarvon ensisijaisuuden tunnustamiseen:  kansallisuus ja uskonto  tulevat vasta toisena ja kolmantena. Uskonnollisten johtajien tulee korottaa äänensä ja tukea toisiaan.

Lähi-Idän kristityt ovat antaneet panoksensa arabimaailman yhteiskuntien rakentamiseen. Nyt he kokevat tulleensa petetyiksi näiden valtioiden, maailman, islamin,  juutalaisten ja toisten maiden kristittyjen taholta.

Yusef Daher
pääsihteeri
Jerusalemin kirkkojen välisen työn keskus
Jerusalem Inter-Church Centre - JIC

Väkivalta kopteja vastaan jatkuu - Lähi-Idän kristityt ääriainesten vainon kohteena

3/1/2011

 
Julkilausuma koskien kopteihin kohdistuvaa väkivaltaa Egyptissä 3.1. 2011.

Olemme järkyttyneinä vastaanottaneet uutisen hyökkäyksestä koptikirkkoa vastaan uutena vuotena. Hyökkäys tapahtui Aleksandriassa koptien ollessa kokoontuneina jumalanpalvelukseen. Joulusaarnassani viittasin Lähi-Idän kristittyihin kohdistuvaan kasvavaan paineeseen ja ilmaisin huoleni tilanteesta.

Muistissamme on vielä tuoreena kuuden koptikristityn murha Nag Hammadissa viime jouluna jouluaaton messussa. Viime kuukausina  välikohtaukset, uhkaukset sekä suoranaiset väkivallanteot ovat kiihtyneet. Nyt kyseessä oleva itsemurhaajan pommi-isku todistaa tästä väkivallan kiihtymisestä. Poliittisten ja uskonnollisten johtajien on tehtävä loppu tästä väkivallasta. Emme voi antaa Lähi-Idän poliittisen konfliktin luisua uskontojen väliseksi vastakkainasetteluksi; siinä taistelussa me kaikki olisimme häviäjiä.

Me tuomitsemme tämän terroriteon ja kaiken väkivallan, jolla yritetään aiheuttaa hämmennystä ja eripuraa. Sanoudumme irti ääriliikkeistä, jotka haluavat käyttäää uskontoa tuottaakseen tuhoa ja erottaakseen ihmiset, jotka ovat pitkään eläneet yhdessä yhtenä kansakuntana.

Täällä Lähi-Idässä, missä kolmen monoteistisen uskonnon perusarvoja ovat rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan, ei voi olla mahdollista harjoittaa tällaista väkivaltaa väittäen tekevänsä sen uskonnon nimissä. Sellaisia tekoja voi tehdä vain vihan ja hajaannuksen nimissä.

Yhdymme Kairon Al-Azhar-yliopiston muslimioppineiden näkemykseen kun he toteavat: "tämä on rikollinen teko, jota ei voida oikeuttaa minkään uskonnon nimissä. Siksi pyydämme kaikkia uskonnollisia johtajia, kaikkia uskovia ja omantuntoaan seuraavia ihmisiä - yhtälailla kristittyjä kuin muslimejakin - korottamaan äänensä ja tuomitsemaan nämä hyökkäykset ja paljastamaan niitä puolustelevien vetoamiset uskontoon."

Yhdymme maailman johtajien vetoomukseen Egyptin viranomaisille, että hyökkääjät saataisiin nopeasti oikeuden eteen. Vetoamme kaikkiin maailman johtajiin, että he tukisivat maltillisia voimia Lähi-Idässä ja työskentelisivät aktiivisesti oikeuden ja rauhan toteuttamiseksi alueella.

Maailmanlaajuisena kirkkona meidän on kuultava kristittyjen sisartemme ja veljiemme hätähuuto Lähi-Idästä. Maailmanlaajuisen kirkon on pysyttävä heidän rinnallaan ja luotava yhtenäinen ja yhteinen strategia kristityille Lähi-Idässä, niin että heidän ei tarvitse lähteä siirtolaisiksi vaan he voivat elää turvallisesti kotimaassaan ja antaa todistuksensa maailmassa.

Meidän paikallisten kristittyjen täytyy toteuttaa yhtenäisinä lähetys- ja palvelukutsumustamme niin että edistämme harkintaa, keskinäistä ymmärrystä, uskontojen välistä vuoropuhelua, oikeudenmukaisuutta, anteeksiantoja ja sovintoa. Tämä on oleva meidän Lähi-Idän kristittyjen todistus uskomme voimasta. Me emme saa antaa ääriliikkeiden kaapata koko Lähi-Itää panttivangiksi sillä kristittyinä Lähi-Idässä olemme erottamaton osa sen yhteiskuntaa.

Lähi-Idän evankeliset kirkot Lähi-Idän kirkkojen neuvostossa, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko sekä luterilainen maailma seisovat Koptikirkon ja sen paavin Shenouda III:n ja Egyptin kansan rinnalla. Esitämme surunvalittelumme kaikille kohteena olleiden koptien, kohteeksi joutuneiden muslimeille ja turvallisuushenkilöstön omaisille.

Rukoilemme, että ne jotka kärsivät ja ovat vaarassa saavat lohdutuksen seimen äärellä tulevana Koptikirkon jouluna (7.1.). Kuulkaa enkelien kehotus: "Älkää pelätkö!" (Luuk 2:10).

Piispa Tri Munib A. Younan,
Lähi-Idän kirkkojen neuvoston evankelisten kirkkojen ryhmän puheenjohtaja
Piispa, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko

    Picture
    Seuraa helposti Pyhä Maa -uutisia Facebookin tai Twitterin kautta.

    RSS Feed

    Arkisto

    December 2021
    April 2021
    December 2020
    June 2020
    April 2020
    January 2020
    December 2019
    April 2019
    December 2018
    March 2018
    December 2017
    April 2017
    February 2017
    December 2016
    October 2016
    August 2016
    March 2016
    December 2015
    November 2015
    October 2015
    September 2015
    April 2015
    March 2015
    December 2014
    October 2014
    September 2014
    August 2014
    July 2014
    April 2014
    March 2014
    February 2014
    January 2014
    December 2013
    November 2013
    March 2013
    December 2012
    October 2012
    September 2012
    August 2012
    June 2012
    April 2012
    March 2012
    February 2012
    January 2012
    October 2011
    September 2011
    June 2011
    April 2011
    March 2011
    February 2011
    January 2011
    December 2010
    November 2010
    October 2010
    September 2010
    August 2010
    July 2010
    June 2010
    May 2010
    April 2010

    Aiheet

    All
    Adventti
    Arabikevät
    Beetlehem
    Boikotti
    Eappi
    Ecot
    Egypti
    Ekstremismi
    Ekumenia
    Elca
    Etelä-Afrikka
    Gaza
    Goldstonen Raportti
    Hamas
    Ihmisoikeudet
    Islam
    Islam Ja Kristinusko
    Israel
    Itsenäisyys
    Jari Jolkkonen
    Jerusalem
    Jordania
    Joulu
    Juutalaisuus
    Kairos Palestiina
    Kanada
    Kansalaisyhteiskunta
    Katolinen Kirkko
    Kirkko
    Kirkkojen Maailmanneuvosto
    Kirkot
    Knesset
    Koptit
    Koulutus
    Kristillinen Sionismi
    Kristinusko
    Kuopion Hiippakunta
    Lähi Idän Kristityt
    Lähi Idän Kristityt
    Lähi Itä
    Lähi Itä
    Länsiranta
    Länsiranta
    Luterilainen Maailmanliitto
    Matkailu
    Mitri Raheb
    Munib Younan
    Oecd
    Pääsiäinen
    Pääsiäinen
    Pääsiäinen
    Palestiina
    Palestiinan Kristityt
    Pyhä Maa
    Pyhä Maa
    Pyhiinvaellus
    Rauha
    Rauhankasvatus
    Rauhanneuvottelut
    Rukousviikko
    Ruotsin Kirkko
    Siirtokunnat
    Suomen Kirkko
    Teologia
    Terrorismi
    Uskonnonvapaus
    Uskonnot
    Yhdysvallat
    Yk
    Ylösnousemus
    Ylösnousemus
    Ympäristökasvatus

Powered by Create your own unique website with customizable templates.