19.12.2021 - Archbishops warn of 'concerted effort' to drive Christians from Holy Land

Canterburyn arkkipiispa ja Jerusalemin anglikaaninen arkkipiispa näkevät Sunday Times -lehdessä ilmestyneessä kirjoituksessaan että radikaalit ryhmät pyrkivät määrätietoisesti ajaa viimeisiä kristittyjä pois Pyhästä Maasta kiihdyttääkseen kristityn väestön jo sata vuotta jatkunutta vähenemistä. Väkivalta ja ilkivalta kristittyjä ja kirkkoja kohtaan on lisääntynyt hälyttävästi.

Jouluna ajatuksemme siirtyvät raamatun maahan. Luetuissa teksteissä ja joululauluissa toistuvat paikannimet Jerusalem, Betlehem ja Nasaret. Miljardit kristityt tuntevat nimeltä nämä paikat, olivatpa käyneet niissä tai eivät. Niiden romantisointia olisi kuitenkin vältettävä - erityisesti tänä jouluna.

Jerusalemin kirkkojen johtajat ilmaisivat joulun alla äkillisen huolensa ja hätähuutonsa. Yhteisessä julkilausumassa he totesivat että Pyhän Maan kristityt ovat joutuneet marginaalisten ääriryhmien toistuvien ja jatkuvien hyökkäysten kohteeksi. Yhteinen lausunto toteaa että kristittyyn papistoon ja kirkkoihin kohdistuu lukemattomia fyysisiä ja verbaalisia hyökkäyksiä. Pyhiin paikkoihin kuten kirkkoihin kohdistuu ilkivaltaa ja häpäisemistä. Paikallisten kristittyjen uskonnoharjoitusta ja jokapäiväistä elämää häiritään.

Jerusalemin romanialaiseen ortodoksiluostariin hyökättiin paastonaikana maaliskuussa neljä kertaa. Vuosi sitten adventtina Getsemanen puutarhassa sijaitseva kaikkien kansojen kirkko joutui tuhopolttoyrityksen kohteeksi. Getsemanessa Jeesus rukoili ennen kuin hänet vietiin ristiinnaulittavaksi. Yleensä kirkkoon suuntaa pyhiinvaeltajien virta kaikkialta maailmasta. Nyt ilkivallan tekijät käyttivät hyväkseen pandemian aiheuttamaa paikan hiljentymistä hyökkäyksen toteutuksessa.

Jatkuvien hyökkäysten ja painostuksen taktiikkaa käyttävät radikaaliryhmät ajaakseen kristittyjen yhteisöt pois Jerusalemista ja Pyhästä Maasta, toteavat kirkkojen johtajat lausunnossaan. Keskusteluissa palestiinalaiskristittyjen kanssa toistuu näkemys että 15 vuoden päästä kristittyjä tuskin on jäljellä alueella.

Nyt kriisiytyneen tilanteen taustalla on jo sata vuotta jatkunut kristityn väestön väheneminen. Ottamaanivaltakunnan purkautuessa vuonna 1922, kristittyjä arveltiin asuneen Pyhässä Maassa noin 73 000, mikä oli 10 % väestöstä. Vuonna 2019 kristittyjä oli enää 2 % koko väestöstä. Israelissa kristittyjen kokonaismäärä on hieman kasvanut. Pyhän Pietarin anglikaanikirkon uudelleen avaaminen 70 vuoden jälkeen on myös nähty rohkaisevana merkkinä.

Sen sijaan Itä-Jerusalemissa, jonne kristittyjen pyhiinvaellukset suuntautuvat erityisesti Pyhän Haudan kirkkoon, väkimäärä jatkuvasti vähenee. Kirkkojen johtajat uskovat että kristittyjä on jäljellä enää alle 2000 henkeä Jerusalemin vanhassa kaupungissa.

2,5 miljardia kristittyä ympäri maailman pitää tätä maata kristillisen kirkon synnyinpaikkana. Silti kristityt, jotka ovat olleet läsnä yli 2000 vuotta, usein sivuutetaan ja jopa unohdetaan kun maailmalla kilpaillaan huomista Lähi-Idän geopoliittisessa hahmottamisessa. Kristityillä on kuitenkin väestömääräänsä suurempi merkitys.

Birminghamin yliopiston tutkimuksen mukaan Pyhän Maan kristillinen perintö synnytti matkailusektorille ja aluetalouteen yli 3 miljardin dollarin tulovaikutuksen. Palestiinan kristittyjen koulutustaso on korkea ja he antavat merkittävän panoksen korkean teknologian yritystoiminnassa, sairaaloissa ja kirkkojen ylläpitämien koulujen kautta. Kristityt tekevät hyvää alueelle.

Israelissa kristityt nauttivat esimerkillisistä demokraattisista ja uskonnollisista vapauksista. Kuitenkin radikaaliryhmien toimeenpanema häirintä, ilkivalta ja papistoon kohdistuva kiihtyvä väkivalta karkottaa kristittyjä pois alueelta.

Israelin laittomien siirtokuntien kasvu Länsirannalla ja eristysmuurin myötä tulleet liikkumisrajoitukset ovat syventäneet kristittyjen asuttamien kylien eristyneisyyttä ja kaventaneet niiden asukkaiden taloudellisia ja sosiaalisia mahdollisuuksia. Seurauksena on ollut jatkuva palestiinan kristittyjen jatkuva muuttovirta pois alueelta. Ihmiset muuttavat etsimään parempia elämän edellytyksiä muualla ja samalla maailman kristityt saavat todistaa tämän historiallisen murhenäytelmän toteutumista.

Kehitys ei ole väistämätön ja kehityskulkua voidaan muuttaa. On kuitenkin tartuttava toimeen heti. Kehoitamme hallintoja ja kirkkojen johtajia käynnistämään käytännönläheiset keskustelut siitä, mitä voidaan tehdä kristillisen elämäntavan ja kulttuurin elinvoiman turvaamiseksi ja kulttuuriperintöarvojen säilyttämiseksi. Nyt on aika tarttua toimeen!

Jouluevankeliumin romanttinen kuvasto tuikkivine tähtineen, suloisine ja tyytyväisine Jeesus-lapsineen voi johtaa harhaan. Jumala on halunnut kohdata ihmiskunnan kaiken sen sekasotkun keskellä. Ensimmäinen joulu kertoo siitä miten Jumala tuli maailmaan ihmisten kamppailujen keskelle, pakolaisperheen elämään jota varjosti lasten joukkomurha. Joulun todellisuudesta ovat kaukana suloiset kehtolaulut ja suloiset pörröiset eläimet. Betlehem pienoisen soidessa voimme ajatella myös sitä todellisuuttta, jonka keskellä kirkko elää Pyhässä Maassa ja olla kiitollisia siitä että heidän lahjansa meille on joulun ilosanoma. Meidän tulee rukoilla heidän menestyksensä ja hyvinvointinsa puolesta kun se nivoutuu kaikkieen alueen uskontojen ja yhteisöjen hyvän tulevaisuuden mahdollisuuksiin.

Joulun sanomaan on punottu viesti toivosta ja vapautuksesta - pieni valonsäde, jota ei voi sammuttaa. Mihin tahansa uskot, olkoon kanssasi Joulun Lapsen rauha ja ilo.

Justin Welby, Canterburyn arkkipiispa
Hosam Naoum, Anglikaaninen arkkipiispa Jerusalemissa

Joulutervehdys 2021 | piispa Tri  Munib A. Younan | munib.younan@icloud.com

“Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän.” (1 Joh. 4:9)
 
Jouluna juhlimme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymää. Joulu tunnetaan myös rauhan juhlana, koska Jeesus kuninkaiden kuningas ja herrojen herra on myös Rauhan Ruhtinas. Hän syntyi Palestiinan tallissa ja laskettiin lepäämään yksinkertaiseen seimeen. Ei ole ihme että Jumalan enkelit täyttivät Betlehemin taivaan laulaen: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” (Luuk. 2:14).

Johannes kirjeessään kommentoi tätä ihmeellistä syntymää. Hän pitää joulua rakkauden juhlana, koska ”Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme” (1 Joh 4:9). Kirjeensä neljännessä luvussa Johannes kehottaa uskovia elämään Jumalan rakkauden läsnäoloa. Onhan Jumalan ilmoitus Betlehemissä syntyneen vauvan kautta vahva merkkiä siitä Jumalan todellinen olemus on rakkaus. Siksi Johannes kirjoittaa että “Jumala on rakkaus.”

Johanneksen vakuutus ”Jumala on rakkaus”, on haaste lukijoilleen. Näyttää siltä, että hänen kuulijansa olivat yllättyneitä tällaisesta uudesta opetuksesta. Monet uskoivat että Jumala on eristäytynyt ja kaukainen. Joidenkin mielestä heprealaisissa kirjoituksissa ilmoitettu Jumala oli ankara. Opetus jossa Jumala kuvataan tuomariksi, hallitsijaksi, kuninkaaksi tai lakien säätäjäksi, luo mielikuvan että Jumalaa pitää pelätä. Johannes kuitenkin haastaa kuulijansa ennen ja nykyisin väittämällä, että Jumalan todellinen olemus on rakkaus. Todisteena tästä on meille joulun hyvä sanoma: Jumala lähetti Poikansa maailmaan meitä pelastamaan ja antamaan meille arvokkaan ja yltäkylläisen elämän, sillä ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. (Joh. 3:16).

Uskonpuhdistaja Jean Calvin kirjoittaa Jumalan rakkaudesta näin: ”Jos kysytään, miksi maailman on luotu ja miksi ihminen on pantu sitä omistamaan ja hallitsemaan, miksi elämäämme varjellaan ja saamme nauttia lukemattomista siunauksista, miksi meille on annettu valo ja ymmärrys, ei ole muuta selitystä kuin Jumalan yksipuolinen rakkaus. Kristuksen syntymä on Kristuksen syntymä on loistava ja ainutlaatuinen todiste jumalallisesta rakkaudesta meitä kohtaan. Missä tahansa katsommekin Häneen, Jeesus vahvistaa meille täysin, että Jumala on rakkaus.”

Kun pohdin Kristuksessa ilmestynyttä Jumalan rakkautta, kysyn myös: ”Miten tämä rakkaus heijastuu maailmassamme? Heijastammeko kristittyinä tätä rakkautta kirkoissamme ja yhteisöissämme? Onko joulusta tullut vain yksi kulttuurinen juhla vai syntyykö Rauhan Ruhtinas todellisuudeksi meidän sydämiemme, kotiemme, kirkkomme ja yhteisöjemme seimeen?”

Joulu on varmasti ilon, jakamisen ja yhdessäolon aika. Mutta se on myös aika, jolloin meidät heikot syntiset kutsutaan kokemaan Jumalan rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa? Silloin saamme jälleen vastaanottaa elämän lahjan; arvokkaan ja yltäkylläisen elämän, jonka antaa sydämissämme uudelleen syntynyt Jumalan rakkaus.

Paavi Franciscus, vieraillessaan Kyproksella ja Kreetassa joulukuun 2021 alkupuolella, ilmaisi huolensa maahanmuuttajien kohtalosta. Hänen mielestään Eurooppa kohtelee pakolaisia itsekkäästi sulkiessaan rajansa. Mielestäni vastuu on laajempi ja koskee monia maailman maita, jotka ovat panneet kansalliset intressinsä oikeuden ja ihmisarvon edelle. Profeetta Jesaja varoittaa: Näin oikeus on työnnetty syrjään ja vanhurskaus on jäänyt kauas, näin totuus poljetaan tomuun torilla eikä rehellisyydelle ole täällä sijaa. Totuus on kaikonnut kauas. Joka varoo tekemästä pahaa, joutuu itse ryöstäjän uhriksi. Kaiken tämän Herra näki, ja se oli hänen silmissään paha: maassa ei vallinnut oikeus. (Jes. 59:14-15).  Kun omanvoitonpyynti rehottaa ja oikeudenmukaisuus puuttuu, emme voi nähdä Jumalan rakkautta maan päällä täydessä voimassaan.

Ei ole ihme, että kuluneena vuonna olemme kuulleet sodista ja sodan uhkista. Oikeudenmukaisuus sijaan sovelletaan kaksoisstandardeja ja ahneus ja vallanhimo syrjäyttävät rakkauden. Totuus ja oikeamielisyys ovat Jumalan rakkauden hedelmiä. Ne kukoistavat tässä rikkinäisessä maailmassa vain silloin kun keskellemme jo syntynyt Jumalan rakkaus saa tilaa sydämissämme ja sitä kautta yhteisöissämme ja niiden toiminnassa. Siksi Tri Martin Luther King sanoi: ”Epäoikeudenmukaisuus uhkaa oikeamielisyyttä kaikkialla.

Kaksi vuotta sitten, covid-19 pandemian leviäminen maailmaan muistutti meitä yhteisestä ihmisyydestä. Se herätti huolen ja myötätunnon toinen toisistamme. Kuitenkin, heti kun tutkijat saivat kehitettyä rokotteen, tuntui kuin olisimme uudelleen unohtaneet että olemme riippuvaisia toisistamme. Pohjoisessa 60 % ihmisistä on rokotettu. Eteläisissä maissa vain 8 % on saanut elämää suojaavan rokotteen. Tämä kertoo, kuinka heikko tietoisuutemme yhteisestä ihmisyydestä todellisuudessa on. Rokotteita köyhiin maihin toimittavat COVAX-ohjelma on esimerkki Jumalan rakkauden toiminnasta käytännössä. Kristittyinä tehtävämme on todistaa Jumalan rakkaudesta – ei ainoastaan koskien koronapandemiaa – vaan taistelussa epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoa ja sortoa vastaan maailmassa.

Paavi Franciscus on sanonut: “Välinpitämättömyys on tappavaa.” Kun osallistun toimistostani Jerusalemissa moniin Zoom-kokouksiin maailman johtajien kanssa, minulle tulee yhä selvemmäksi, että maailma suhtautuu pääsääntöisesti välinpitämättömästi meidän ponnisteluihimme rauhan saamiseksi Palestiinan ja Israelin välille. Ehkäpä johtajat ovat turhautuneet, kun eivät näe muutosta. Ehkä heidän oman maansa sisäiset ongelmat, valtataistelut ja kansalliset intressit nousevat etusijalle. Tuntuu tosiaan että, Palestiinan ja Israelin konfliktissa on tultu umpikujaan. Väkivalta ja miehitystoimenpiteet lisääntyvät. Kaikkialla tässä maassa vallitsee kärsimys, tuska ja turhautuneisuus. Miksi maailma niin kevyesti sivuuttaa meidän kärsimyksemme? Meidän palestiinalaisten näkökulmasta näyttää todella siltä että välinpitämättömyys on tappavaa. Omantunnon ihmisten ääni konfliktin kummallakin puolella on pieni ja hiljainen, mutta herkeämättä he toivovat ja odottavat että välinpitämättömyys väistyy ja että lopulta näkisimme oikeudenmukaisen ratkaisun konfliktiin.

Tänä jouluna unelmani on että palestiinalaiset yhdistyvät ja luopuvat turhista jakolinjoistaan. Toivon sen päivän lähestyvän, jolloin Israelin miehitys maassamme päättyy. Unelmoin että kaksi kansaa saa elää omissa valtioissaan rauhassa tasa-arvoisina, sovinnon ja oikeudenmukaisuuden vallitessa. Jouluna maailmalle ilmestynyt Jumalan rakkaus vaatii että emme ole kiinnostuneita vain omasta turvallisuudestamme, vaan myös lähimmäistemme ja naapureidemme ja koko maailman kansojen hyvinvoinnista.

Uskonpuhdistaja Martti Luther kirjoitti: “Usko ottaa vastaan Kristuksen hyvät teot ja antaa rakkaudessa lähimmäiselle.” Tämä tarkoittaa, että kun Jumalan rakkaus on tuonut rauhan maailmaan, niin Jumala Kristuksessa haastaa meidät elämään tämän rakkauden hengessä maailmassa. Profeetta Miika muistutti: “Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.” (Miik 6:8).

Antakoon Betlehemin lapsi jossa Jumalan rakkaus ilmentyy meille voimaa olla tänä jouluna rauhan, rakkauden ja oikeuden välikappaleita.

Toivotan kaikille hyvää joulua ja siunattua uutta vuotta totuuden, oikeuden, rakkauden ja rauhaa merkeissä.