Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. (Luuk 24:21)

Kertomus Emmauksen tiestä kertoo toivosta ja toivottomuudesta samalla kertaa. Matka alkaa, kun Kleopas ja hänen kumppaninsa jakavat pettymystään kanssaan kävelleelle muukalaiselle.

He eivät ainoastaan purkaneet turhautuneisuuttaan, vaan pohtivat poliittista tilannetta Jerusalemissa. Jeesus oli ristiinnautseminen oli Rooman valtakunnassa mitä suurimmassa määrin poliittinen tapahtuma. Kuten monet omana aikanamme, kaksi opetuslasta olivat menettäneet toivonsa päivän uskonnollisen ja poliittisen todellisuuden edessä. ”Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin,” he valittivat.

Ehkäpä opetuslapset olivat pettyneitä koska olivat panneet toivonsa voimakkaaseen karismaattiseen johtajaan, joka näytti pettäneet heidän odotuksensa. Ehkä hei olivat pettyneet ettei Jumala puuttunut peliin ja pelastanut Jeesusta. On mahdollista, että he olivat toivoneet Jeesuksen muuttavan epäoikeudenmukaisuuden täyttämän maailman. Ehkäpä Jeesus olisi jopa noussut vastustamaan roomalaismiehitystä? Mutta Jeesus oli ristiinnaulittu ja heidän näkökulmastaan hänen aloittamansa liike oli menettänyt poliittisen vaikutusvaltansa.

Kysymys ei ollut siitä, etteivät opetuslapset olisi tienneet Jerusalemin tapahtumista. Heidän keskustelunsa osoittaa, että he olivat kuulleet Jeesuksen pidättämisestä, ristiinnaulitsemisesta ja jopa uutisen hänen ylösnousemuksestaan. He eivät siis olleet epäuskon vallassa tai tietämättömiä. He olivat panneet toivonsa Jeesukseen ja hänen opetuksiinsa, mutta juuri sillä hetkellä näytti, että Jeesus ei ollut sitä mitä he olivat toivoneet.

Heidän kanssaan kävellyt muukalainen osallistui poliittiseen keskusteluun.  Hän selitti kuoleman tarkoituksen – aloittaen aina Mooseksesta ja selostaen mitä profeetat olivat sanoneet. Hän vakuutti, että Jeesuksen Messiaana oli välttämätöntä kärsiä, kuolla ja nousta ylös kunniaan. Silti heidän silmänsä eivät avautuneet totuudelle, eivätkä he tunnistaneet kanssaan kulkevaa.

Minusta tuntuu, että moni meistä kävelee opetuslasten kanssa tuota pettymyksen ja epätoivon tietä. Kleopaksen tavoin huokaamme: “Olimme panneet toivomme häneen!”

Palestiinan kristityt ovat pitkään toivoneet että maailmanvallat luopuisivat oman edun tavoittelusta ja kaksinaismoraalista ja nostaisivat oikeuden kunniaan. Toivoimme, ettei Venäjän hyökkäystä Ukrainaan olisi tapahtunut. Olemme pettyneitä, että pommit ja aseiden tulitus peittävät rauhan äänet. Vielä masentavampaa on, kun jotkut lietsovat pyhää sotaa Googin ja Maagogin välillä Hesekieliin vedoten ja siten koettavat löytää oikeutuksen täysin turhalle sodalle.

Tällainen on palestiinalaisille tuttua taktikointia. Me tähdennämme: Älkää käyttäkö raamattua oikeuttamaan sotaa, miehitystä ja siirtomaavaltaa! Raamattu julistaa ainoastaan oikeudenmukaisuutta.  Pyhien sotien sijaan maailma tarvitsee ainoastaan oikeudenmukaisen rauhan.

Minulle tulee mieleen luterilainen pastori ja teologi Dietrich Bonhoeffer (1905-1945), joka sanoi että kirkon täytyy olla valtion vartijana. Bonhoeffer kannattaa kristittyjen pyrkimyksiä nousta valtioita vastaan silloin kun ne ryhtyvät väkivallan tekoihin, kuten sotimaan, miehittämään alueita ja sortamaan ihmisiä. Barmenin julistus 1934 painotti, että Jumalan Sana on pidettävä erillään poliittisesta ja maallisesta vallasta. Väkivalta ja sotiminen eivät ole yhteensopivia kristinuskon sanoman kanssa.

Tämän päivän Jerusalemista varmasti kuuluu pettymyksen huokauksia. Maailman valtioita ei kiinnosta ratkoa Israelin-Palestiinan konfliktia. Edessä ei häämötä polkua oikeudenmukaiseen rauhaan. Pelkäänpä, että juuri nyt olemme joutumassa uuteen vihan, väkivallan ja ekstremismin kierteeseen.  Pelkäämme tulevaisuutemme puolesta. Emme haluaisi, että lapsemme ja lapsenlapsemme joutuvat sopeutumaan vihan ja toivottomuuden olosuhteisiin. Meidän aikamme Emmauksen tieltä kuuluu kysymys: Missä ovat johtajat? Missä ovat rauhantekijät? Missä ovat profeetat, jotka kertovat, että rauhaa ei saavuteta voimalla, väkivallalla, uhkaamalla ja anastamalla maata ja omaisuutta?
 
Kristittynä uskon yhä rauhan mahdollisuuteen, mutta tiedän että rauha saapuu sitten kun jokainen kansa voi olla turvassa ja toteuttaa kansakuntana oikeuksiaan. Emme koskaan lakkaa saarnaamasta oikeudenmukaisesta rauhasta, toivomasta ja tekemästä työtä sen eteen tässä maassa.

Emmauksen tarinassa opetuslapset kutsuivat muukalaisen pöytäänsä. Heidän istuessaan pöytään, kun leipää murrettiin, he heti tunnistivat muukalaisen Jeesukseksi. Leivän murtaminen muutti heidän toivottomuutensa toivoksi. He muuttuivat epätoivoisten uskomusten levittäjistä uuden toivon ja elämän julistajiksi. ”Me olemme nähneet ylösnousseen Herran!” Taas heidän sydämensä paloivat niin kuin naisten sydämet heidän nähdessään ylösnousseen Herran. Sen sijaan, että olisivat paenneet, he palasivat Jerusalemiin täynnä iloa ja toivoa. He olivat nyt valmiita rohkaisemaan myös toisia opetuslapsia.

Me tämän ajan kristityt saamme tulla kaikkine pelkoinemme, pettymyksinemme ja puutteinemme kohtaamaan ylösnousseen Jeesuksen ehtoollispöydässä. Leivässä ja viinissä on meille toivon merkki, joka aukaisee silmämme, että näemme totuuden: Jeesus ei ole muukalainen vaan opettaja, parantaja, ystävä ja Messias. Hän on itse opettanut: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” (Joh 16:33). Hän on myös vakuuttanut meille: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh 14:27).

Ylösnousemus uudistaa uskomme elävään Jumalaan. Meitä ei ole kutsuttu lietsomaan epätoivoa, vaan elämään toivossa. Niin kauan kuin meillä on elävä Jumala, meillä on toivoa. Rohkaisemme siksi toinen toistamme sen Kristuksen voimalla, joka tulee murtamaan leipää kanssamme, että lähtisimme kertomaan ilosanomaa ja rakentamaan rauhan ja oikeudenmukaisuuden maailmaa.

HELLUNTAINA 2020

Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.

Kirjoittaessani tätä maailma taistelee korona-virusta vastaan, joka on haastanut talouskehityksen, rasittanut terveydenhuoltoa ja tuhonnut monen ihmisen elämän. Meidän seurakuntamme ja johtajamme eivät ole säästyneet tältä kärsimykseltä. Rukoilemme kanssanne, että rokote onnistuttaisiin kehittämään ja kansalaiset ja hallitukset osaisivat toimia vastuullisesti.

Pandemian keskellä Israelin ja Palestiinan poliittinen tilanne on kärjistynyt pahasti. Kirkkomme pyytää sinun tukeasi ja solidaarisuuttasi palestiinalaisten puolustamiseksi tässä kriisissä.

Pääministeri Netajyahun hallitus on päättänyt hyödyntää pandemian vuoksi sekavaa tilannetta sekä presidentti Trumpin tukea ja edetä Länsirannan siirtokuntien ja Jordanjoen laakson liittämiseksi Israeliin (suunnitelmassa puhutaan Israelin hallinnon ulottamisesta näille alueille).  Tämä poliittisen siirron on määrä tapahtua jo heinäkuussa 2020.

Kyseessä on yksipuolinen toimi, josta ei ole informoitu tai neuvoteltu Palestiinan johtajien kanssa. Se on ristiriidassa rauhansopimusten ja Palestiinalle annettujen takuiden kanssa. Toimenpide on yksiselitteisesti kansainvälisen lain vastainen. Sillä on vakavia seurauksia sekä israelilaisille että palestiinalaisille.

Ensinnäkin se tuhoaa kaikki mahdollisuudet rauhanprosessin ylläpitämiseen kahden valtion ratkaisun saavuttamiseksi. Se pilkkoo palestiinalaisten asuinalueen pieniksi eristetyiksi saarekkeiksi, joista on mahdotonta muodostaa elinkelpoista valtiota. Palestiinan hallinnolle ei jää vastapuolta, jonka kanssa neuvotella se todennäköisesti hajoaa. Tämän seurauksena kasvaa todennäköisyys sille, että ääriliikkeet nousevat keskiöön palestiinalaisten keskuudessa. Israelin viimeaikaiset vaalit osoittavat, että Israelissa kansa suosii pikemmin jyrkkiä yksipuolisia saneluratkaisuja kuin rauhan rakentamista neuvottelemalla. Näiden kehityskulkujen valossa näyttää mahdolliselta, että alue kulkee jälleen kohti sekasortoa, väkivaltaa ja sotaa.

Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispana olen ylpeä siitä, että kirkkomme on aina rukoillut, saarnannut ja työskennellyt pysyvän ja oikeudenmukaisen rauhan saamiseksi Palestiinan ja Israelin välille. Kodeissamme, kirkoissamme ja kouluissamme me kristityt tähdennämme lapsillemme ja koko yhteiskunnallemme ihmisarvon kunnioittamista sekä keskinäistä ymmärrystä ja rauhanomaista rinnakkaineloa. Yhä uskomme ja toivomme että rauha olisi mahdollinen. Me näemme parhaana tulevaisuuden, jossa Palestiina ja Israel elävät rinnakkain naapureina, ystävinä ja kumppaneina siten että vuoden 1967 rajoja kunnioitetaan ja Jerusalemin on kahden kansan ja kolmen uskonnon (juutalaisuus, islam ja kristinusko) yhteinen kaupunki. Olemme kiitollisia siitä että niin monet ovat vuosien ajan työskennelleet kanssamme tämän näkymme toteuttamiseksi.

Tässä kriittisessä tilanteessa vetoamme ystäväkirkkoihin, tukijoihimme ja liittolaisiimme: Tukekaa ja auttakaa meitä, puhukaa poliitikoille, viestikää sosiaalisessa mediassa oikeudenmukaisuuden puolesta, ja kertokaa johtajille, että USA:n ja Israelin suunnitelmat eivät ole tie oikeudenmukaiseen rauhaan. Alueiden anastaminen ei ole tie sovintoon, eikä se johda ketään maassa asuvaa vapauteen: ei palestiinalaista, ei israelilaista; ei juutalaista, muslimia eikä kristittyä.
Samalla kun maailma taistelee vaarallista sairautta vastaan, vetoamme että ette unohda meitä ja anna Pyhän Maan asukkaiden jäädä yksipuolisten valtapyyteiden uhreiksi. Pysäyttäkää kehitys, joka levittää inhimillistä kärsimystä ja väkivaltaa koko Lähi-Itään.

Kiitän kaikkia ystäviä tuestanne. Kohottakaa äänenne yhdessä toisten kanssa ja vaatikaa kansallemme vapautta alueiden anastamisen sijaan.

Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempänä, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

Piispa Sani-Ibrahim Azar
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko
 
 

 28.02.2020

Ole tervehditty Jerusalem. Olkoon rauha sinulla ja ystävilläsi. Vallitkoon rauha muureillasi ja hyvinvointi linnoissasi. (Ps. 122:6)

Olen erittäin huolestunut presidentti Trumpin julkistamasta "rauhansuunnitelmasta", jonka uskon tuovan rauhan sijaan entistä enemmän turvattomuutta ja israelilaisten ja palestiinalaisten elämään. Kirkkomme kanta on pitkään ollut, että ratkaisun Israelin-Palestiinan konfliktiin tulee hakea osapuolten välisillä neuvotteluilla. Valitettavasti tämä "suunnitelma" koskee vain toista osapuolta. Se on esitetty tietylle kansalle ilman näkemystä siitä, millä lailla se heille merkitsisi rauhan saapumista. Kirkkomme vaatii miehityksen lopettamista. Tämä "suunnitelma" yrittää pyyhkiä rauhan esteenä olevat ongelmat päiväjärjestyksestä näyttämällä vihreää valoa Israelille miehitystilanteen status quon saattamiseksi pysyväksi ratkaisuksi.

Sen sijaan että kokoaisi israelilaiset ja palestiinalaiset yhteen tavoittelemaan rauhansopimusta, tämä suunnitelma entisestään vieraannuttaa osapuolia toisistaan. Pelkään, että sen seurauksena on lisää jännitteitä ja uusia väkivaltaisia purkauksia. Tämä polku ei johda rauhan ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseen. Se ei edistä sovinnon saavuttamista. Se vahvistaa kummallakin puolella ja koko alueella ekstremististen ääriliikkeiden asemaa ja lisää turvattomuutta.

Viime viikolla YK:n Rauhantyön alipääsihteeri Rosemary DiCarlo antoi turvallisuusneuvostolle tilannepäivityksen sanoen: "Valitettavasti meille ei tullut yllätyksenä kainsainvälisen Punaisen Ristin tutkimus Y-sukupolven (millennials) mielipiteistä: Yli kaksi kolmasosaa (65 %) Israelissa uskoi, että Israelin-Palestiinan konfliktille ei tule loppua. Kaikista sotaoloissa elävistä ihmisistä he ovat kaikkein pessimistisimpiä. Palestiinalaiset olivat hieman vähemmän pessimistisiä: Heistä 52 % uskoi ettei konflikti lopu.

Rosemary DiCarlo painotti että "on kansainvälisen yhteisön velvollisuus rakentaa parempi tulevaisuus näille nuorille israelilaisille ja palestiinalaisille; tulevaisuus johon kuuluu toivo, sovinto ja kansojen rauhanomainen rinnakkainelo jatkuvan miehityksen ja konfliksin sijasta." Puheenvuoronsa päätteeksi DiCarlo painotti että konfliktin ratkaismiseksi välittömästi tarvitaan panostamista YK:n päätöslauselmien ja kansainvälisen oikeuden toteutumiseen sekä kahdenvälisten sopimusten välittämiseen.

Vaadin presidentti Trumpia kehittämään uuden suunnitelman osapuolten osallistamisen pohjalta huomioiden ihmisoikeussopimusten ja kansainvälisen oikeuden määräysten toteutumisen. Suunnitelman perusteena ja tarkoituksena tulee olla kansainvälisesti tunnustettujen ihmisoikeuksien turvaaminen ja toteuttaminen sekä israelilaisten että palestiinalaisten osalta sekä kahden rinnakkaisen elinkelpoisen valtion muodostaminen alueelle.


Elizabeth A. Eaton
Johtava piispa
Amerikan evankelisluterilainen kirkko (ELCA), USA

ELCA presiding bishop issues response to President Trump's "Peace to Prosperity" document

Jeesus sanoi: "Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne." Matt 25:35.

The President
The White House
1600 Pennsylvania Avenue, N.W.
Washington, DC 20500
 
Herra Presidentti,

Salaam ja armo Teille Jerusalemista Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Kirjoitan teille pyhästä kaupungista Jerusalemista rukouksen hengessä. Rukoilen että presidenttikautenne voi olla menestyksellinen. Rukoilen että teidän johdollanne Yhdysvallat kunnioittaa ja pitää yllä moninaisuutta, tasa-arvoa, hyvinvoinnin tavoittelua, vapautta ja tasa-arvoia lain edessä - niitä koeteltuja arvoja, joiden puoesta maanne on taistellut.
 
Rukoilen että presidenttinä Te tuette ja edistätte näiden arvojen toteutumista myös niille lähimmäisille, jotka eivät ole Teidän maanne kansalaisia. Toivon että sitoutumisenne näihin arvoihin koskee myös ihmisiä, jotka joutuvat asumaan konfliktien ja kärsimyksen keskellä. Rukoilen puolestanne toimistossani Jerusalemissa missä kristityt rukoilevat ja tekevät työtä sellaisen tulevaisuuden eteen, joka toisi rauha ja toteuttaisi oikeudenmukaisuuden kahden kansan ja kolmen uskonnon kesken tässä maassa. Haluamme että vapaus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisuus moninaisuudessa toteutuisi täällä samalla tavalla esimerkillisesti kuin Teidän maassanne.

Olen huolestunut kuullessani niistä määräyksistä, joita olette antanut presidenttinä koskien maahanmuuttajia ja pakolaisia.

Jo 250 vuotta maailma on pitänyt maatanne esimerkkinä siitä, miten eri rodut ja kansallisuudet voivat elää suvussa amerikkalaisina yhdessä isänmaassa. Maanne on ollut edelläkävijä kansalaisoikeuksien: Tasa-arvoisen kansalaisuuden, vapauden ja oikeudenkäytön puolustajana. Siksi niin monille pakolaisille ja maahanmuuttajille Yhdysvallat on ollut toivon satama.
 
Olen huolestunut niiden puolesta, jotka eivät enää voi päästä pakolaisina maahanne. Olen myös huolestunut lähimmäisteni kohtalosta tällä alueella. Pelkään, että päätös kieltää maahantulo monista muslimienemmistöisistä maista ja päätös suosia kristittyjä pakolaisia noista maista, voi vahingoittaa monia pieniä kansanryhmiä alueella. Erityisesti tällainen linjaus vahingoittaa arabikristittyjä. Arabimaailmassa kristityt ovat vuosisatojen ajan eläneet rinnan musliminaapureidensa kanssa. Vastustamme toimenpiteitä, joilla pyritään jakamaan arabiyhteisöjä uskonnollisten jakolinjojen mukaan. Me arabikristityt haluamme pitää itseämme omien yhteisöjemme täysivaltaisina jäseninä, joita ei tule asettaa eriarvoiseen asemaan koskien oikeuksiamme ja velvollisuuksiamme kansalaisina.
 
Olen itse taustaltani pakolainen joten tunnen pakoilaisperheiden ahdingon omakohtaisesti. Minua huolestuttaa se mitä olette nyt tekemässä. Luterilaisen kirkon piispana tiedän että hädänalaisten käännyttäminen pois on ristiriidassa Jeesuksen Kristuksen opetuksen kanssa. Jeesus itsekin oli pakolainen, joka perheineen etsi turvaa Egyptistä. Elämässään ja opetuksessaan Jeesus kantoi huolta muukalaisista ja syrjään työnnetyistä. Sisarkirkkomme Amerikan evankelisluterilaisen kirkon (ELCA) johtava piispa Elizabeth Easton sanoi:
 
“Herramme ei ainostaan kehottanut meitä toivottamaan muukalaiset tervetulleiksi. Hän teki myös selväksi että vastaan hänet itsensä ottaessamme vastaa muukalaisen koteihimme ja sydämiimme." (Matt 25:35).
 
Muukalaisten toivottaminen tervetulleeksi ei ole kristityille valinta. Se on uskomme perustava arvo.
 
Marraskuussa 2013 eri uskontokuntien johtajia kokoontui Wieniin, jossa allekirjoitettiin julistus "Muukalaisten toivottaminen tervetulleiksi (“Welcoming the Stranger: Affirmations for Faith Leaders.”) Tässä historiallisessa asiakirjassa uskontojen johtajat sitoutuivat tukemaan pakolaisia, valtion sisäisiä pakolaisia ja ilman kansalaisuutta eläviä sekä taistelemaan muukalaisvihamielisyyttä vastaan. Tilaisuuteen osallistui yli 600 buddhalaista, kristittyä, hindua, juutalaista ja muslimia. He halusivat yhdessä antaa todistuksen että kantavat huolta pakolaisten kovasta kohtalosta maailmassa ja että humaanit arvot eivät ole yhden uskonnon opetusta vaan ovat kaikkien suurten uskontojen ydinopetusta.
 
Maailmankansalaisena, luterilaisena piispana Jerusalemisas ja pakolaisena vetoan Teihin että harkitsette äskeistä päätöstänne koskien pakolaisia ja maahanmuuttajia. Pyydän teitä muistamaan Yhdysvaltojen valtion pyhimpiä arvoja ja Jeesuksen opetusta. Etsikää uusi tie, jolla voitte sekä taata maanne turvallisuuden että tarjota ihmisille mahdollisuuden löytää vapauden maassanne.
 
Kunnioittaen, 
Piispa, Tri Munib A. Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko
 
Tiedoksi: Piispa Elizabeth A. Eaton – Johtava piispa, Evangelical Lutheran Church in America
 

Piispa Munib Younanin perinteinen joulutervehdys on taas luettavissa suomeksi Pyhä Maa-verkkopalvelussa. Englanniksi se löytyy Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon sivulta. 

Luterilainen maailmanliitto 2015
Presidentti, piispa tri Munib A. Younan

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.

Sisaret ja veljet Kristuksessa, luterilaisen yhteisön jäsenet,

Tervehdin teitä Jerusalmista missä aikoinaan Herramme opetti, kuoli ja ylösnousi. Joulun lähestyessä yhä useammat meistä heräävät siihen todellisuuteen että maailmamme ei ole enää turvallinen paikka elää. Väkivalta ja sekasorto leviää Lähi-Idässä, osassa Afrikkaa ja Etelä-Aasiassa. Sekasorto myös heijastuu elämään Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Pyhä perhe aikoinaan etsi Betlehemissä majataloa, jossa se voisi levähtää rauhassa. Mekin joudumme kysymään löytyykö maailmasta lepopaikkaa, jossa voisimme turvassa levähtää ja meitä kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti. Luterilaisen maailmanliiton joulukortin kansi tuo mielen Neitsyt Marian. Joulukertomus alkaa siitä, että keisari Augustus määräsi alaisensa rekisteröitymään. Tämän kuvan naisella ei kuitenkaan ole kotipaikkaa missä rekisteröityä. Hänet on ajettu pois kotoaan. Hänet on pakolaisena ajettu ulos pimeään. Häntä on kohdeltu kaltoin uskonsa takia. Hän on kärsinyt väkivaltaa siksi että on erilainen. Hänessä näemme ihmiset, jolle ei ole enää sijaa omassa kotimaassaan.

Ensisijaisesti näemme kuten Mariassa, rakastavat äidin, joka löysi tallista lämpimän suojan lapselleen. Kun katson pakolaisten kasvoja, pystyn näkemän kaikissa niissä Jeesuksen kasvot. Kuulen enkelien julistavan ilosanomaa köyhille ja kertovan Rauhan Ruhtinaan tulosta tänäkin jouluna. Tämä kuva on minulle hyvin tuttu koska vaikka olen piispa, olen myös pakolainen. Vuonna 1948 perheeni menetti kotinsa kun se karkotettiin väkivalloin Beer Shevistä. Jos kirkko ei olisi pitänyt huolta minusta tarjoamalla ruokaa, rohkaisua ja koulutusta evankeliumin hengessä, en olisi se henkilö joka olen tänä päivänä.

Koska näemme pakolaisissa itsensä Jeesuksen kasvot ja pyhän perheen kuvan, meidän kutsumuksemme heidän koettelemuksensa ymmärtämiseen ja auttamiseen on vahva. Meidän tulee huolehtia heidän hyvinvoinnistaan, puolustaa heidän oikeuksiaan, parantaa heidän mahdollisuuksiaan elämässä tarjoamalla koulutusta ja toivottaa heidät tervetulleiksi kotimaahamme. Me olemme myös vastuussa siitä yhdessä työskentelemme sen eteen, että he voivat jonain päivänä palata kotimaahan, jossa demokratia vallitsee, ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa kunnioitetaan ja uskonnon vapaus on turvattu.

Jos emme näe kutsumustamme tässä, joudumme vastajan paikalle kuin Matteuksen evankeliumin 25, luvussa, jossa Jeesus muistuttaa, että emme ruokkineet häntä, antaneet turvaa ja hoitaneet häntä vankina ja ottaneet häntä vastaan, vaan hylkäsimme hänet kun hän pakolaisena kolkutti ovellamme.

Poliittiset johtajamme ja rakenteemme eivät pettymykseksemme ole voineet ratkaista näitä ongelmia, mutta kirkon tehtävä on aina kulkea heikoimpien ja vainottujen rinnalla ja etsiä heille paikkaa majatalosta. Joulun sanoma kehottaa meitä etsimään oikeutta sorretuille, toivoa toivottomuuden keskellä. Konkreettisesti auttaa kuvassa oleva äitiä yhdistämään perheensä ja löytämään sille koti. Jos emme auta, jäämmekö syrjästäkatsojiksi kun tämän ajan Herodekset ajavat heitä paikasta toiseen?

Toivomme tänä jouluna on että Rauhan Ruhtinas, jonka Jumala on valinnut. Pyhässä Hengessä meille on annettu voima käyttää lahjojamme että tuomme rauhan ilosanoman kaikille kansoille, niin että joulun evankeliumi saa parantaa ja eheyttää meidän kauttamme pakolaisten rikkinäistä elämää. 

Näillä sanoilla haluan toivottaa kaikille rauhaisaa joulua. Toivon että joulun sanoma saa meidät liikkeelle rauhan asialla niin, että emme hae rauhaa vain itsellemme vaan myös niille, joilta rauhaa puuttuu. Rukoilkaa rauhaa ja oikeudenmukaisuuden toteutumista sinne mistä niitä puuttuu. Rukoilkaa, että löydämme rauhan ja sovinnon majataloja, joissa anteeksiantamus eheyttää kaikkia.

Merry Christmas!
Frohe Weihnachten!
Joyeux Noël!
Feliz Navidad!
God Jul!
Siunattua Joulua.
Kol AAm Wa Antum Bikhair.
May God bless you all.

Piispa Munib A. Younan
Presidentti
Luterilainen maailmanliitto

Saarna ekumeenisessa jumalanpalveluksessa rauhan puolesta
Sabeel al-Quds
Jerusalem  +  Dominikaanikirkko  + 12. lokakuuta  2015

Piispa Munib Younan, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.


Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan Rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kanssanne. Amen.
Jonkin ajan kuluttua Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi. Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: "Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?" Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: "Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" - - hän puhui nyt halvaantuneelle -- "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Tällaista emme ole ikinä nähneet." (Mark 2:1-12).


Sisaret ja veljet Kristuksessa,

Kun Ekumeeninen vapauksen teologian keskus Sabeel pyysi minua saarnaamaan tässä jumalanpalveluksessa ja siunatussa kirkossa, olin aluksi vastahakoinen sillä en tiennyt mitä minun pitäisi sanoa ja mikä olisi viestini tänne kokoontuneille.

Kysyin itseltäni, pitäisikö minun jälleen tuomita se mitä tapahtuu Jerusalemissa, Israelissa ja Palestiinassa kun väkivalta ja sorton jälleen lisääntyvät. Tuleeko minun tuomita ne jyrkät toimet, joita meihin palestiinalaisiin on kohdistettu. Tuleeko minun itkeä itkevien kanssa, ja surra surevien kanssa? Pitäisikö minun kertoa pelkääville, miten paljon minuakin pelottaa? Olisiko minun tehtäväni vaieta niiden kanssa, joiden ääni on vaiennettu?

Haasteena on tehdä kaikkea tätä yhdessä samanaikaisesti. Tuomitseminen, itku, sanoutuminen irti väkivallasta; kaikkea tätä kansamme on runsaiden sanojen kera saanut kuulla väsymykseen asti. Me tarvitsemme rohkaisevia ja toivoa antavia sanoja, jotka avaavat näköalan ei ainoastaan rauhaan vaan oikeudenmukaiseen rauhaan.


Siksi haluan puhua teille tänään rakkaudesta, rauhasta ja kärsivällisyyden voimasta. Arabiassa meillä on sana sumud, joka kuvaa oliivipuun kestävyyttä ja voimaa.


Jeesus sanoo (Joh. 10:10), “Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” Jeesus on tullut antamaan arvokkaan ja merkityksellisen elämän kaikille ihmisille sukupuolesta, rodusta tai kansallisuudesta riippumatta. Jeesus haluaa antaa elämän joka rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja iloa.


Evankeliumin kertomuksessa Jeesus parantaa halvaantuneen. Voitte ajatella että tämä on erikoinen tekstin rauhanmessuun, mutta näinä päivinä jotka täyttyvät väkivallanteoista, poliisin ja ambulanssien sireeneistä ja ihmisten huudoista, löydän tästä raamatun kertomuksesta kaksi erityistä viestiä meille täällä tänään.


Ensiksikin, meidän on syytä on panna merkille neljän ystävän häkellyttävä usko. He uskovat että Herra Jeesus Kristus parantaa heidän halvaantuneen ystävänsä. Ihailen heidän vahvaa tahtoaa auttaa ystävää hädässä, heidän aloitteellisuuttaan purkaa katto voidakseen saattaa ystävänsä Jeesuksen luo. Kun pitää päästä Jeesukseen luo, mikään ei saa heitä estää. He osoittavaa luovaa rohkeutta, jollaista harvoin kohtaa.


Nämä neljä ystävää kantavat halvaantuneen miehen Jeesuksen luo parannettavaksi. Samoin meidän maamme on halvaantunut vuodepotilas - uskaltaisin sanoa. Eikö maan ole halvaannuttanut sorto, viha ja miehitys? Eikä maan ole halvaannuttanut haluttomuus puolustaa oikeutta ja kaikkien maassa asuvien ihmisarvoa? Eikö kaikille kuulu Jeesuksen lupaama yltäkylläinen elämä?


Se “kvartetti”, joka auttoi halvaantunutta miestä on kovin erilainen kuin se Lähi-Idän kvartetti, joka uutisotsikoiden mukaan yrittää ratkoa maamme konfliktia. Tällä nykyajan kvartetilla on tarjottavanaan julkilausumia ja puheita. He näkevät ja vihan ja väkivallan ja kertovat tuntevansa myötätuntoa Pyhää Maata kohtaan.  He näkevät kuinka eräät ryhmittyvät ovat päättäneet muuttaa poliittisen konfliktin uskonsodaksi. He ymmärtävät, että kukaan ei hyödy uskonsodista, ääriliikkeiden poliitikkojen vallassa olosta tai saarnaajista, jotka haluavat anastaa uskonnon omien päämääriensä keppihevoseksi.


Nykyajan kvartetti edustaa maailman suuria valtoja, jotka näkevät paitsi meidän tilanteemme,  myös sen mitä tapahtuu Syyriassa ja Irakissa. Näyttää kuitenkin siltä, että nämä maailmanvallat haluavat ajaa Lähi-Idässä ainoastaan omia etujaan - eivät tukea Lähi-Itää ja sen ihmisiä. He ovat myös unohtaneet että Israelin-Palestiinan konflikti on koko Lähi-Idän ongelman ytimessä.


Syyrialaiset, irakilaiset ja me kaikki Israelissa ja Palestiinassa tarvitsemme kvartetin apua. Halvaantunut maa tarvitsee apua, että voidaan alkaa ajatella luovasti ja määrätietoisesti ja kustannuksia laskematta toteuttaa näkyä rauhan ja oikeudenmukaisuuden toteuttamisesta.


Kansa tässä halvaantuneessa maassa ei tarvitse hymistelyjä tai poliittisia irtiottoja vaan tekoja, jotka johtavat meidät pois halvaantuneesta tilastamme ja tukevat oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja lupaavat ihmisarvoista elämää kaikille. Meidän Jerusalemimme kuuluu kaikille ja sen historiallinen moninaisuus täytyy säilyttää.


Tarvitaan solidaarisuutta, profeetallista näkyä ja johtajuutta ihmisiltä, jotka haluavat kuulla totuuden ja puolustaa oikeudenmukaisuutta.


Profeetallisen ääneen pitää erityisesti kuulua kristillisestä kirkosta paikallisesti täällä Jerusalemissa sekä kansainvälisesti ympäri maailman. Kirkon pitää herättää ihmisten omiatuntoja niin että tämän konfliktin halvaannuttamat ihmiset heräävät ja rohkaistuvat uskomaan ja toivomaan ja toimimaan moraalisella tavalla. Ennen kaikkea meidän on herättävä rukoilemaan:  “Herra, me olemme uupuneet sorron, vihan ja miehityksen alla. Paranna maamme kaikesta vihasta ja katkeruudesta. Vapauta maamme väkivallasta ja terrorista. Paranna maamme kaikesta siitä mikä mikä meitä ahdistaa ja lannistaa. Anna anteeksi meidän syntimme. Anna meille uusi toivo ja voima, että emme väsy puolustamaan oikeutta. Anna meidän peräänantamattomasti ja arvokkaasti puolustaa Jerusalemia, sinun kaupunkiasi.


Toiseksi, pankaamme merkille että kun halvaantuneet todelliset ystävät toivat hänet Jeesuksen luo, Jeesus totesi yksinkertaisesti: “Poikani, sinun syntisi on annettu anteeksi.” Ne viranomaiset, jotka olivat olleet tukkimassa sairaan tietä Jeesuksen luo sanoivat että tämä oli häväistys - vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi. Jeesus vastasi Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'?


Ystäväni, tiedän että mielemme on täynnä kuvia väkivallasta ja taisteluista tässä maassa. Olemme nähneet liian paljon kuvia ihmisten kärsimyksestä. Sydämemme on särkynyt: se tarvitsee parantajaa. Näiden vaikeiden aikojen keskellä kriisin seuratessa toistaan, tarvitsemme hengellisyyttä, joka parantaa sydämemme, mielemme ja ruumiimme ja antaa voimaa.


Tervehtyminen alkaa, kun tunnistamme, että maatamm halvaannuttaa synnin ja vihan valta, joka haluaa kieltää toisilta ne lahjat, jotka Jumala on tarkoittanut kaikille lapsilleen. Yhteinen parantuminen tarvitsee hengellistä uudistumista. Emme voi fyysisesti vapautua ellemme pääse ulos mielemme vankiloista.


Me tarvitsemme sitä uskoa joka evankeliumin kertomuksessa oli noilla neljällä ystävällä. He uskoivat että rukouksessa on voimaa ja että Jumala voi muuttaa sairaan tilanteen.  Olkoon rukouksemme, että Jumala antaisi meille niin paljon uskoa, luottamusta ja päättäväisyyttä että me passiivisuuden sijasta voisimme olla Jumalan valitsemia rauhan puolustajia ja tekijöitä.


Työn rauhan puolustamiseksi ja sorron vastustamiseksi pitää nousta rukouksen hengestä. Rukouksessamme kannamme koko maamme Jumalan kasvojen eteen ja pyydämme Hänen parantavaa armoaan. Olemme nähneet, että pelkät sanat eivät auta ja julkilausumat jäävät kauas siitä mitä tarvitaan. Tarvitsemme hengen, joka auttaa pysymään järkähtämättöminä rauhan ja oikeuden puolesta ja rohkeuden irrottautua vihasta ja kostosta.


Rukoilemme että Jumala parantaa maamme ja antaa rauhan. Sadanpäämies sanoi täällä aikanaan Jeesukselle: “sano vain sana niin palvelijani paranee (Matt. 8:8). Mekin sanomme Jumalle: “Sano vain yksi sana niin että maamme paranee!”


Patriarkka Michel Sabah sanoi Beir Ounassa: “Meidän täytyy rukoilla. Kun tapaamme muurin takana, me palestiinalaiset pyydämme israelilaisia rukoilemaan kanssamme rauhan ja oikeuden puolesta.”


Rukoilemme, että kaikkien oikeudet ihmisinä tässä maassa tunnustettaisiin. Rukoilemme, että kaikki näkevät toisissaan ihmisen ja Jumalan kuvan. Tartutaan toisiame kädestä ja polvistutaaan rukoilemaan: “Herra, Pyhä Maa tarvitsee parantavan kätesi kosketusta.”

Rukoilemme todellisen rauhan ja oikeuden toteutumisen puolesta yhteiskunnassamme ja kaikille tässä maassa asuville. Rukoilemme anteeksiantamuksen voimaa - rukoilemme oliivipuun sumud-voimaa ja kestävyyttä. Rukoilemme oikeuden toteutumista Jerusalemissa ja tässä maassa.


Rukoilemme Faisal al-Husseinin sanoin:


Jumalani, kun sydämeni on katkera… … auta ettei minusta tulisi ilkeä
Jumalani, kun sydämeni särkyy tuskasta… ...älä tee musta kostonhimoista
Jumalani, kun henkeni vapisee pelosta… ...älä sytytä minussa vihaa
Jumalani, kun ruumiini on heikko… ...älä anna epätoivon vallata minua
Jumalani, palvelijasi toivo hiipuu… ...ylläpidä toivo ja luottamus


Jumalani, usko on rakkautta, usko on anteeksiantamusta, usko on luottamusta
Jumalani, älä sammuta uskon kipinää rinnastani.


Jumalani, me halusimme vapautta kansallemme - emme orjuutta toisille.
Jumalani, me halusimme oman kotimaan - emme halunneet tuhota kenenkään kotia tai isänmaata.
Jumalani, kansaltamme on viety kaikki paitsi usko oikeuteen.
Jumalani, kansa on kaikin tavoin heikko paitsi uskossaan.
Jumalani, anna kaiken vuodatetun valoksemme ja voimaksemme. Älä anna meidän kääntyä koston ja vihan tielle.
Jumalani, kuule rukokseni - heikko huokaukseni ja auta meitä ja johdata meidät oikealle tielle.


Jumala siunatkoon teitä kaikkia ja kaikkia niitä jotka puolustavat rauhaa ja oikeudenmukaisuutta.

”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia.” (2. Kor. 4:8)

Rukoilemme taivaallista Isäämme Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajamme ja Pelastajamme nimessä. Jumala, suurissa töissäsi olet pyhittänyt tämän maan ja tehnyt siitä pyhän. Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta tälle maalle on annettu erityinen tehtävä. Jatkuva poliittinen konflikti, joka haavoittaa tätä maata ja vahingoittaa kaikkia sen kansoja, on häpeä ja tahtoasi vastaan.

Suremme väkivallan monia muotoja, jotka tuottavat tuskaa tämän maan ihmisille. Suremme sitä, että erottelumuuri on erottanut palestiinalaisyhteisöt toisistaan ja kärjistänyt Palestiinan ja Israelin yhteiskuntien välistä jakolinjaa. Muuri ei ole edistänyt oikeutta, vielä vähemmän rauhaa. Rukoilemme lohdustusta ja voimaa, ettemme menettäisi toivoamme. Rukoilemme, että muuri ja kaikki muut vastaavat muurit murtuisivat. Uskomme, että muuri on ”hetkellinen ahdinkomme ... sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti” (2. Kor. 4:17-18).

Rukoilemme sovintoa ja rauhaa samalla kun sitoudumme työskentelemään oikeuden toteutumiseksi kaikille Pyhällä maalla eläville ihmisille. Kun vietämme tätä viikkoa eri puolilla maailmaa olevien sisartemme ja veljiemme kanssa, pyydämme Pyhän Hengen voimallista tukea kaikille, jotka haluavat oikeudenmukaisuutta tähän maahan. Anna meille voimaa, jotta emme tyytyisi pelkkiin sanoihin vaan ryhtyisimme kalliisiin solidaarisuuden tekoihin. Innosta meitä olemaan rauhasi välikappaleita, tahtosi tekijöitä.

”Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin.” (Ef. 2:14) Amen.

PIEF, Palestine Israel Ecumenical Forum. Palestiinan ja Israelin Ekumeeninen Foorumi on kirkkojen välinen rauhanaloite Israelin ja Palestiinan konfliktin ratkaisemiseksi. PIEF ja Kirkkojen maailmanneuvoston Palestiinan ja Israelin rauhanviikko 20.-26.9.