1. Kor. 15:1-2.
Veljet ja sisaret, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi.


Sisaret ja veljet Kristuksessa ympäri maailman,

Ylösnousemuksen juhla on  myös Jerusalemin juhla.
Se on toivon juhla, jonka viettäminen Jerusalemissa on aina erityinen kokemus. Tässä kaupungissa Herramme Jeesus kuoli ja nousi haudastaan. Jerusalemilaiset katsovat kunnioittaen, kun kaikkien kansakuntien kristittyjä tulee kaupunkiin iloiisina julistamaan: "Halleluja, Kristus nousi kuolleista."

Jerusalem on pyhä kaupunki, Jumalan kaupunki ja rauhan kaupunki. Se on myös jaettu kaupunki. Meille kristityille Jerusalem on erityisesti myös ylösnousemuksen kaupunki.

Jerusalemin kristityt tuntevat ylösnousemuksen joka solullaan. Ylösnousemuksen toivo ei ole vain ajatus, mielipide tai tarina. Se on ilma jota hengitämme ja maankamara jolla kävelemme. Yön pimeys tuntuu jatkuvan loputtomiin; laiton miehitys on jatkunut jo yli puoli vuosisataa ja poliitikot koettavat viedä meiltä toivomme. Silti Jerusalemissa me olemme ylösnousemusihmisiä. Ylösnousemuksen kaupungissa Via Dolorosa ei pääty ristille vaan se jatkuu tyhjälle haudalle asti. Tieto tyhjästä haudasta on saanut meidät elämään, uskomaan ja toivomaan tässä maassa jo yli kaksi tuhatta vuotta.

Voisi ehkä katsoa maailman tilannetta ja kysyä: "Mitä syytä meillä ylläpitää uuden elämän ja ylösnousemuksen toivoa?" Väkivalta kasvaa. Yhdysvalloissa kouluampumiset ja Teksasissa räjäytellään pommeja. Vuoden ensimmäisen kolmen kuukauden aikana jo yli 12 000 ihmistä on saanut surmansa Syyriassa. Gazassa miljoonat uhkaavat jäädä vaille puhdasta vettä. Eri puolilla maailmaa hallituksen kohtaavat väkivallan ja sodan uhkaa.

Nämä eivät ole ilon aiheita.
Nämä tapahtumat eivät anne aihetta toivoon.

Jerusalemissa ja kautta maailman kristityt kuitenkin julistavat: "Halleluja, Kristus nousi kuolleista!"

Kristityjen ilonaiheet eivät löydy mediasta tai eivätkä poliitikkojen lausunnot ole toivomme perusta. Katsomme ja kuuntelemme odottaen ja vaatien muutosta. Vallan pyhätöissä olevilta odotamme rehellisyyttä ja vastuullisuutta.

Toivomme on Herrassamme.
Toivomme on tyhjä hauta.
Toivomme ja voimamme on ylösnousemuksessa.

Muistakaa, että tämä voima ei majaile taivaassa vaan se on elävänä meissä, jotka olemme Kristuksen ruumis maailmassa omana aikanamme. Juuri me olemme elävä todistus ylösnousemuksen voimasta ja hyvän sanoman tuojia.

Muistakaa, että kun naiset saapuivat haudalle pääsiäisaamuna, kivi oli jo vieritetty haudan suulta (Mark. 16:4). Muistakaa, että Jerusalemissa tieto ylösnousemuksesta ensin vastaanotettiin ja sieltä se levisi kaikkialle maailmaan (Joh. 20:18).

Muistakaa että kuten Poika on noussut kuollieista, samoin oikeudenmukaisuus ja rauha nousevat Jerusalelmissa julistetusta toivosta ja leviävät maailmaan. Tämä on se hyvä sanoma, jonka olemme vastaanottaneet ja jossa pysymme pelastuaksemme (1. Kor. 15:1-2).

Tämä on se Hyvä Sanoma, joka antaa elämän, karkottaa pelon ja saa meidät toimimaan epäröimättä.

Uskon että arabikristityillä ja Lähi-Idän kristityillä on erityinen tehtävä ja vastuu muistuttaa sisarille ja veljille ympäri maailman, että juuri ylösnousemuksessa on ilomme, voimamme ja toivomme..

Kaikkien kamppailujemme ja ahdistuksen keskellä kutsumuksemme on kertoa ylösnousseesta Herrasta, joka haluaa antaa kaikki yltäkylläisen elämän. Tämä on Jumalan tahto ylösnousemuksen kaupungille Jerusalemille ja samoin myös kaikille kaupungeille ja kansoille.

Kristus kuoli ja ylösnousi että kaikki kansat saisivat elää rauhan ja oikeuden vallitessa.
Kristus kuoli ja ylönousi, että yksikään lapsi ei kuolisi nälkään pakolaisleirillä, tai häntä ei ammuttaisi koulun luokkahuoneessa. Ettei yksikään lapsi olisi jälleen yhden sodan nimetön ja tuntematon uhri.
Kristus kuoli ja ylösnousi, että kaikki kansat oppisivat tuntemaan vapauden, tasa-arvon, ilon ja saisivat elää turvassa.
Sorretut eivät kaipaa julkilausumiamme ja myötätuntoisia tviittauksiamme. Hänen nimessään joka kuoli ja ylösnousi, tarvitaan toimintaan, uhrautumista ja totuuden julistamista. Hän rakasti maailmaa niin paljon, että hän haluaa lahjoittaa meille kaikkea hyvää.

Koska Kristus nousi kuolleista, uskon ja toivon vakaasti että Jerusalemista tulee rauhan, sovinnon ja oikeudenmukaisuuden kaupunki, jossa kaksi kansakuntaa ja kolme uskontoa elää rinnakkain ja joka tarjoaa turvapaikan ihmisille, jotka tulevat tänne eri puolilta maailmaa etsimään Jumalaa.

Koska Kristus nousi kuolleista, uskomme että erottavat muurit murenevat, sodat päättyvät ja aseet taotaan auroiksi ja viikatteiksi.

Koska Kristus nousi kuolleista ja me nousemme yhdessä hänen kanssaan, voimme kirkkona olla toivon satama kärsiville lähimmäisillemme.

Siksi rukoilen että kirkko ylösnouseen Kristuksen ruumiina tässä ajassa rohkeasti julistaa maailmalle hyvää sanomaa sekä sanoin että teoin.
Halleluja, Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi! Al-Masih qam! Hakan qam!



+Piispa Munib Younan  (emeritus)

Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja
Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.

Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -- se merkitsee:
Jumala on meidän kanssamme.
(Matt. 1:23)

Jouluksi monet kristityt koristavat kotinsa seimiasetelmilla joiden hahmoina ovat Jeesus, Maria ja Joosef. Täällä Palestiinassa tyypillinen seimiasetelma tehdään öljypuusta. Muualla saatetaan käyttää kangasta, kaivertaa asetelma kivestä tai muotoilla se savesta. Ympäri maailmaa eri kulttuureissa tyylit, materiaalit ja käytetyt värit vaihtelevat ja hahmojen kansallisuus voi heijastaa tekijän kotimaata. Rakastetut jouluseimet ovat paljon enemmän kuin vain joulukoristeita. Ne ovat tärkeä muistutus siitä että joulussa on perimmältään kysymys paljon enemmästä kuin juhlimisesta, lahjoista ja kimaltelevista joulupuista. Seimen äärellä muistamme sitä suurta rakkautta, jota Jumala osoitti meitä kohtaan syntymällä keskellemme.

Jumalan Poika syntyi Betlehemissä eläinten ruokakaukaloon – ei kuninkaalliseen vuoteeseen. Näky Kuninkaiden Kuninkaasta makaamassa vaatimattomassa seimessä hätkähdyttää yhä maailmassa. Seimi ei ole öljypuuta, kiveä tai kangasta. Meitä ei puhuttele eloton esine. Paitsi Betlehemistä, seimen voi löytää mistä tahansa maailmassa missä Kristus syntyy keskellemme. Suuren hengellisen opettajan Thomas Merton sanoin: ”Kristus tuli tähän maailmaan kutsumatta: Hän tuli tuohon mitäänsanomattomaan majataloon missä hänelle ei kerta kaikkiaan ollut edes tilaa.”

Missä ikinä olemme maailmassa, Kristus on Immanuel, ”Jumala kanssamme”. Immanuelin löydämme ensimmäistä kertaa Jesajan kirjan 7. luvusta: ” neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel". Jouluna juhlimme hyvää sanomaa siitä miten tämä profetia toteutui Jeesuksen syntyessä. Jumala syntyi lopulta Betlehemissä. Jeesus-lapsi on Immanuel – Jumala kanssamme. Koko Matteuksen evankeliumin viestii, miten kaikki Jeesuksen syntymästä hänen kärsimykseensä todistaa Jeesuksen olevan se, jota olemme odottaneet. Jeesus on Immanuel, Jumala kanssamme, Hän, joka oli olemassa, on tässä ja on tuleva. ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20).

Tämä raamatullinen käsitys Jeesuksesta Immanuelista on hyvin merkittävä. On paljon niitä, jotka tekevät siitä poliittisen iskulauseen väittäen Jumalan olevan kanssaan. Juuri Jumalan nimessä ääriliikkeet sotivat, levittävät vihaa, syrjivät, sortavat ja vainoavat – väittäen että Jumala on juuri heidän ja vain heidän kanssaan. He eivät tunnusta, että Jeesus oli profetian täyttymys vaan kaappaavat Jumalan itselleen edistääkseen apokalyptisiä visioitaan. Heidän valheellisella teologiallaan, joka on kaukana raamatun todistuksesta, on todellisia seurauksia nykyajan ihmisille.

Olemme todistaneet tätä äskeisessä julistuksessa koskien Jerusalemin asemaa. Joillekin maailman johtajille tämä pyhä kaupunki on vain poliittista eskatologista maantiedettä. Täällä asuville kysymys on oikeuden toteutumisesta maailmassa. Jerusalemin pitää olla kolmen uskonnon (juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin) ja kahden kansan (palestiinalaisten ja israelilaisten) keskenään jakama paikka, jonka nykyistä status quo-tilannetta pitää kunnioittaa. Tänä jouluna muistamme, että Immanuel – Jumala, on kanssamme silloinkin, kun kamppailu ja epävarmuus tulevaisuudesta vallitsevat. Hän on Kristus, on oleva Jumala kanssamme tässä kaupungissa. Jerusalemin on oltava sovinnon, rauhan ja oikeudenmukaisuuden kaupunki kaikille maailman ihmisille. Lähi-Idässä ei ole oleva rauhaa, jos sitä ei ole Jerusalemissa.

Nyt päättyvänä vuonna luterilaisessa kirkossa vietimme reformaation 500. juhlavuotta.  Meitä muistutettiin myös Lutherin kehotuksesta pyrkiä aina löytämään “was Christum treibet”, se mikä todistaa Kristuksesta. Meidän uskontomme pitäisi aina keskittyä siihen mikä todistaa ristiinnaulitusta Kristuksesta. Ne jotka, ovat löytävinään uskonnosta oikeutuksen poliittiselle sorrolle ja oikeuksien riistolle, ovat valinneet vallan palatsit ja hylänneet yksinkertaisen seimen. Joulun kertomuksen ydinopetus on, että Jumala ei ole ahdasmielinen heimojumala eikä hän suosi etuoikeutettuja ja valtaapitäviä. Jeesus-lapsi tuli maailmaan meitä kaikkia varten riippumatta rodusta, kansallisuudesta, yhteiskunnallisesta asemasta ja sukupuolesta. Ehkäpä juuri siksi jouluyönä suuri taivaallinen sotajoukko – joukko enkeleitä – oli edustamassa koko maailmaa laulaen ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” (Luuk. 2:12-13).

Profetia täyttyi Betlehemissä, missä näimme vauvan makaavan seimessä. Tämä oli järkytys monille, jotka kuvittelivat Messiaan tulevan toisella tavalla. Yhä tänäänkin ihmisiä häiritsee se että Jumala ei ole hallituksen omaisuutta eikä kuulu mihinkään poliittiseen puolueeseen. Nykyäänkin Jeesus syntyy seimeen hyvin odottamattomissa paikoissa. Mistä voisimme löytää seimen meidän aikoinamme? Ehkäpä Jeesus syntyy pakolaisleirissä? Tai ehkä hän syntyy sodan keskellä? Ehkä hän syntyy vainottujen keskellä? Hän voi jopa syntyä sortajien keskuuteen niin että he voivat muuttaa tapansa ja alkaa puolustaa oikeutta ja sovintoa. Ehkä Kristus syntyy uudelleen tässä jaetussa maassamme. Ehkä seimi löytyy Jerusalemista? Itse asiassa löydämme seimen ja vastasyntyneen Jeesus-lapsen sieltä missä tarvitaan rakkauden syntymistä uudelleen.

Joskus eniten rakkauden tarpeessa on kirkko itse! Voitte vakuuttua siitä että Jeesus aina syntyy keskuuteemme – jopa omassa kirkossaan – silloinkin kun pelkomme ja itsekkyytemme estää meitä näkemästä häntä. Jouluaattona 1978 Oscar Romero oli ensimmäistä vuottaa El Salvadorin arkkipiispana. Vaikka Romeron kirkko oli nähnyt paljon väkivaltaa ja verenvuodatusta, Romero rohkaisi kirkkoaan vakuuttaen: ”Jumalan pelastustyö jatkuu kautta historian. Kun palaamme Jeesuksen syntymän tapahtumiin Betlehemissä, emme ainoastaan muistele tapahtumia 2000 vuotta sitten vaan elämme syntymän todeksi tässä ja nyt omalla vuosisadallamme, tänä vuonna, omassa joulussamme El Salvadorissa.”

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa! Kun ystäviemme ja perheidemme kanssa tulemme yhdessä kirkkoon jouluna, muistakaamme, että joulun ihme ei ollut kertaluonteinen vaan se on jatkuva Jumalan rakkauden ihme särkyneelle maailmalle! Missä ikinä olet ja mitä ikinä olet joutunut kestämään, Kristus syntyy luoksesi tänään. Jeesus on yhä Immanuel – Jumala kanssamme. Pieni Betlehem on sinun kaupunkisi, talli on kotisi ja seimi olkoon sydämessäsi! Kristus syntyy aina niiden sydämiin, jotka elämässään tarvitsevat häntä. Siksi kaiutamme Jerusalemista ja Betlehemistä aina maailman ääriin ilosanomaa: Jeesus, Immanuel on juuri nyt syntynyt. Jumala on kanssamme! Ehkä seimet ovat jo valmiina ottamaan Hänet vastaan kirkoissa ja kodeissa, köyhien ja sorrettujen luona, vallan käytävillä ja hallintopalatseissa mutta ennen kaikkea sydämissämme.

Merry Christmas!
Kul sane wa intou salmeen!
Frohe Weihnachten!
God Jul!
Joyeux Noël!
Feliz Navidad!
Hyvää joulua!

Tri Piispa Munib Younan – Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.

Piispa Munib Younanin pääsiäisviesti 2017

Matt 28:5-8Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: "Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: 'Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.' Tämä oli minun sanomani teille." Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.

***

Hallejua, Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi! Halleluja!
Al-Masih qam! Hakkan qam!

Sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa,
Palmusunnuntain aamuna olin kirkossa rohkaistuin siitä, kun seurakunta ja lapset lauloivat Hoosiannaa. Sitten kuulin uutisen sisartemme ja veljiemme joukkomurhasta kahdessa kirkossa Egyptissä. Tällaisen hirveät uutiset saavat minut kyyneliin. Samoin kuin Marian ja Marian Magdalenan suuri pelko ja suuri ilo olivat erottamattomia, ovat meillekin suuri ilo juhlapäivänä ja hirmutekojen kauhu erottamattamaton osa elämää. Kaksi Mariaa juoksivat ilonsa ja pelkonsa keskellä pois tyhjältä haudalta.

Kun valmistauduin kirjoittamaan tämän vuoden pääsiäisviestiä täältä Jeruselmista koko maailmalle, mietin mitä uutta voin kertoa täältä Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kaupungista tänä vuonna. Onko pääsiäisen sanoma menettänyt merkityksensä? Onko siitä tullut yhdentekevä ihmisille - kristityt mukaan lukien? Onko se vain idealismia, joka ei kosketa ihmisten todellisuutta? Mikä merkitys Jeesuksen ylösnousemuksella on meille jokapäiväisen terrorin, kaaoksen ja maailman epävarmuuden keskellä?

Mutta sitten minulle tulee mieleen uskon elämässä ei ole kysymys varmuudesta ja turvallisuudesta. Ketkään eivät olleet yhtä epävarmoja kuin Jeesuksen omat opetuslapset, kun he yrittivät ymmärtää Hänen opetuksiensa ja ristintiensä merkitystä.  Pietari kielsi Jeesuksen kolme kertaa. Vartijat pelästyivät niin "olivat kuin kuolleita." Maria ja Maria Magdalena juoksivat haudalta ilon ja pelon vallassa. Kävellessään Emmaukseen opetuslapset eivät tunnistaneet Jeesusta ennenkuin hän mursi heille leipää.

Ei varmaan ole häpeä tunnustaa että Lähi-Idässä tuntuu vaikealta julistaa ja elää todeksi evankeliumin ilosanomaa Herran Jeesuksen ylösnousemisesta. Meidän kamppailumme ovat hyvin todellisia ja mutkistuvat koko ajan. Meillä on syytäkin olla hämmentyneitä. Silti pääsiäisen sanoma kuuluu meillekin: "Kristus nousi kuolleista!" Synti ja kuolema on kukistettu. Jumalan enkeli on luvannut meille, että ylösnoussut Kristus käy edellämme tähän rikkinäiseen ja pelottavaan maailmaan.

Muistelen myös pyhää Augustinusta joka epäilystensä keskellä rukoili rehellisesti Jumalalta uskon lahjaa. Rukoillessaan hän kuuli lapsen äänen sanovan: "Ota se ja lue! Ota se ja lue!" Hänen mieleensä tuli, että tämä voisi olla Herra itse, joka kehottaa häntä lukemaan Pyhää Sanaa. Niinpä hän etsi raamatun, avasi sen ja alkoi lukea. Ensimmäinen hänen lukemansa jae oli Paavalin kirjeestä roomalaisille.: "Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan" (13:14). Nuori Augustinus lopetti lukemisen siihen, sillä enempään ei ollut tarvetta. Myöhemmin hän kirjoitti: "Heti kun olin lukenut jakeen loppuun, uskon valo tuli sydämeeni ja synkkä epäusko hälveni." (Tunnustuksia).

Jumalalle kiitos, ylösnoussut Kristus tulee aina luoksemme silloin kun olemme epäuskon vallassa ja näyttää tien rakkauteen ja valoon. Silloinkin kun suremme ja kysymme syytä rukoilevien viattomien kristittyjen murhaan heidän kirkossaan, tämän voimme sanoa varmuudella: Ei ole yhtään uskontoa, joka hyväksyisi viattomien rukoiljoiden murhaamisen silloin kun nämä sydämestään etsivät Jumalaa. Tällaisia tekoja ei mikään uskonto siunaa. Olemme kiitollisia siitä etä muslimiveljiemme valtava enemmistö seisoo rinnallemme tällaisia tekoja vastaan.

Meidän on kohdattava myös Syyrian, Irakin ja muiden Lähi-Idän maiden hirveä ja sekava tilanne. Joudumme katsomaan kuvia kemiallisiin aseisiin tukehtuvista lapsista ja raunioituneista kaupungeista ja kysymme itseltämme mitä voisimme tehdä. Näemme ohjusten osuvan maaleihinsa ja mietimme, mitä tästä kaikesta seuraa Syyrialle ja koko Lähi-Idälle.

Koska me olemme nähneet ylösnousseen Kristuksen, tiedämme hämmennyksemme keskellä, että Syyriassa ei tarvitaan lisää aseita, väkivaltaa ja joukkomurhia. Ei myöskään lisää ääriliikkeiden sotajoukkoja. Kansainväliset jännitteet kasvavat ja suhteet entisten liittolaisten ja kumppaneiden välillä ovat koetuksella. Pelottaa ajatella mitä tapahtuu seuraavaksi.

Kehotan maailman johtajia kuulemaan Jeesuksen sanoja Pietarille kun hän oli lyönyt irti ylipapin palvelijan korvan: "Pane miekkasi tuppeen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu. Väkivalta synnyttää väkivaltaa harjoittivatpa sitä hallitukset tai terroristit. Johtajat: Pankaa miekka tuppeen. Tuokaa Syyriaan, Irakiin, Palestiinaan ja koko Lähi-Itä rauha ja oikeus. Antakaa meille ja lapsillemme tulevaisuus!

Pyhän maan kristityille naapurimaiden kaaos on hyvin pelottavaa. Kotimaassamme elämme 50. miehityksen vuotta. Palestiinan kristityt kysyvät: "Vieläkö kauan, Herra? Milloin tämä loppuu? Mikä on meidän paikkamme?"

Vaikka laulamme riemurinnoin Hallelujaa ja juhlimme Herramme ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta, me silti pelkäämme ja olemme epätietoisia. Meidän täytyy kuitenkin muistaa että emme ole yksin. Tunnemme samoja tunteita kuin opetuslapset tunsivat Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen.

Kun Jeesus aamulla nousi kuolleista, maa järkkyi ja enkeli saapui valonsäteen keskellä ja kivi vieritettiin haudan suulta. Taivaan ja maan perustukset järkkyivät. Se mikä on hyviä uutisia meille, oli tuolloin hämmentävää ja pelottavaa. Vartijat, naiset ja opetuslapset pelästyivät siitä mitä näkivät ja pelkäsivät, mitä tästä kaikesta seuraisi. He miettivät, miten Herran ylösnousemus merkitsisi heidän elämässsään.

Tämä maailmaa järisyttänyt tapahtuma on toivomme perusta tänään. Synnin ja kuoleman vallat eivät voittaneet Jumalan rakkautta. Kyllä - ne pystyivät viemään Jeesuksen ristille! Kyllä - ne pystyivät hautaamaan hänet! Mutta ne eivät pystyneet hautaamaan Jumalan rakkautta maailmaansa kohtaan.

Kaiken hämmingin keskellä enkeli sanoi haudalle tulleille: "Hän ei ole täällä. Hän on ylösnoussut! Hän ei ole täällä. Hän on ylösnoussut!

Keskellä pommituksia - Kristus nousi kuolleista!
Keskellä vainoja - Kristus nousi kuolleista!
Keskellä väkivaltaa ja miehitystä - Kristus nousi kuolleista!
Köyhyyden ja sairauden keskellä - Kristus nousi kuolleista!
Keskellä sotaa - Kristus nousi kuolleista
Perheidemme keskuudessa, kirkoissamme ja kylissämme - Kristus nousi kuolleista!

Tämä on toivomme, pysykäämme siinä. Pääsiäisen sanoma ei ole tyhjää idealismia. Kristus on voittanut synnin, kuoleman ja epätoivon voimat. Tässä toivossa olemme pysyneet vakaina Pyhässä Maassa jo kahdentuhannen vuoden ajan. Tässä toivossa Jumalan pyhät kaikkina aikoina ovat kestäneet koetukset, kamppailut ja vainot.

Kristuksen ylösnousemus on toivomme, joka kantaa meitä näinä sekavina aikoina Lähi-Idässä ja kaikkialla maailmassa. Hyvä Sanoma antaa kristityille tarkoituksen ja tien jota kulkea olivatpa he missä tahansa ja toipa tulevaisuus tullessaan mitä tahansa. Aamunkoittomme Jeesus Kristus käy edellämme ja johtaa oikealle tielle; Hän itse on se rauhan, rakkauden, armeliaisuuden, parantumisen, sovinnon, keskinäisen kunnioituksen ja moninaisuuden arvostamisen tie, jota meidän tulee kulkea yhtenä Jumalan kansana.

Palestiinan kristityt pysyvät vakaina omassa maassaan. Niille, jotka edustavat kuolemaa, valtataistelua, polittiista kaupankäyntiä ja tukevat ääriaineksia maailmassame julistamme ylösnousemuksen sanoman ja että se lupaa yltäkylläisen elämän ja ihmisarvon kaikille tässä maailmassa.

Reformaation merkkivuotena muistamme myös että saamme vakaasti luottaa siihen, että Jeesuksen Kristuksen ristinuhrin vuoksi me olemme saaneet Jumalan armon ja olemme vapautettuja. Emme pelkää. Kaikista vaikeuksista ja koettelemuksista huolimatta tuomme pääsiäisenä kirkoistamme maailmalle ylösnousemuksen ilon. Jeesus Kristus kulkee edellämme. Jerusalemista kaikuu kuten kerran kaksituhatta vuotta sitten pääsiäistervehdys:

Halleluja! Kristus nousi kuolleista! Al-Masih qam! Hakan qam!

Jerusalem, 20.2. 2017 –

Maanantaina 20.2. Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa ja Luterilaisen maailmanliiton presidentti Munib Younan nimitettiin 34. Niwano-rauhanpalkinnon saajaksi tunnustuksena uskontojen välisen dialogin edistämisestä kristittyjen, muslimien ja juutalaisten kesken Jerusalemissa ja ympäri maailman.

Japanilainen Niwano-rauhansääitö (NPF) valitsee uskontojen välisessä rauhantyössä ja tutkimuksessa ansioituneen henkilön tai organisaation palkinnon saajaksi. Erityisesti huomioidaan alueet, joilla on uskontojen välisiä konfliktitilanteita. Säätiö toimii kultuurin, tieteen ja kasvatuksen alueilla.

“Maailmassa jonka johtajat korostavat ihmisten eroja ja vahvistavat ennakkoluuloja, piispa Younan on määrätietoisesti taistellut päinvastaisten tavoitteiden puolesta. Hän painottaa rauhaa ennen vallankäyttöä ja yhteyttä pikemmin kuin ylivaltaa." NPF kansainvälinen valintakomitea kirjoittaa.

Niwanon valintakomitean jäsen Katherine Marshall (Berkley Center for Religion) kuvaili palkintoa vuonna 2011: "Niwano-rauhanpalkinto pyrkii olemaan hengellisenä ja uskonnollisena tunnustuksena Nobel rauhanpalkinnon veroinen." 

Palkintojen arviointilautakunta "International Center for Data on Awards" (ICDA) arvottaa Niwano-rauhanpalkinnon maailman kolmanneksi arvovaltaisimmaksi palkinnoksi kun otetaan huomioon palkinnon kansainvälinen vaikuttavuus.

Valintakomitea arvostaa piispa Younanin työtä Lähi-Idässä ja maailmanlaajuisissa uskonnollisissa yhteisöissä. Younan on ollut aloitteentekijä kolmen uskonnon välisessä dialogissa Jerusalemissa ja onnistunut luomaan rakentavan keskusteluilmapiirin ristiriidoista huolimatta. Hän myös on edistänyt sukupuolten tasa-arvoa omassa kirkossaan. Marrakesin julkilausumassa piispa Younan voimakkaasti puolusti yhtäläisiä kansalaisoikeuksia ja moniarvoisuutta arabi- ja muslimimaissa.

Piispa Younan on useiden uskontojen välisten ryhmien perustajajäsen mukaalukien Pyhän Maan uskontojen neuvosto (Council for Religious Institutions in the Holy Land, CRIHL), The Jonah Group, Al-Liqa uskontotutkimuksen keskus ja toimii myös tällä hetkellä useissa näistä ryhmittymistä kuten Jordanian uskontojen välisen rinnakkaiselon tutkimuskeskus (The Jordanian Interfaith Coexistence Research Center), ja Jordanian uskontojen välisen sovinnon palkintotyöryhmä.

Vuonna 2014 piispa Younan kutsuttiin teologian kunniatohtoriksi Westfalenin Wilhems-Universitet Münsteriin. Yliopiston teologinen tiedekunta totesi piispan ansioista: "Munib Younan on luterilainen teologia joka rakentaa konfliktialueella sovinnon siltoja sekä uskontojen että etnisten ryhmien välille. Hän toteuttaa opetuksiaan omassa elämässään ja toiminnassaan luontevasti ja vaikuttavasti  edistämällä anteeksiantoa ja sovinnon rakentamista. Vaikka hän on vain pienen kirkon piispa, hän vaikutuksensa teologisen ajattelun ansiosta on merkittävä kautta koko Lähi-Idän. Sillä on merkitystä työssä ekumenian, uskontojen välisen dialogin ja kirkkojen kasvatustyön aloilla.”

Myönnetty palkinto huomioi piispa Younanin voimallisen vakaumuksen uskontojen välisen keskinäisen kunnioituksen ja sopusoinnun, väkivallattomuuden, ihmisten kunnioituksen ja Israelin ja Palestinaan rauhanprosessin mahdollisuuksista

Palkinto luovutetaan piispa Younanille Tokiossa 27. heinäkuuta.

"Minä istun pöytään keskustelemaan kolmen uskonnon johtajien kanssa. Minun nahkaani korventaa oman kansani kärsimys. Puhun tulevaisuudesta niille ihmisille, jotka asuvat tässä maassa. Uskonnollisilla johtajilla on vastuu. Rauha ja kunnioitus tulevat kasvatuksen ja vuoropuhelun kautta ja ihmiset voivat heijastaa sen poliittisiin johtajiin", piispa Younan sanoo.

Aikaisempia Niwano-rauhanpalkinnon saajia ovat olleet: Rauhan ja sovinnon keskus (Center for Peace Building and Reconciliation, CPBR) 2016 Sri Lanka, Rosalina Tuyuc Velāsquez 2012 Guatemala, Piispa Gunnar Stålsett 2013 Norja, Dharma-mestari Cheng Yen 2007 Kiina, Hänen kuninkaallinen korkeutensa prinssi El Hassan bin Talal 2008 Jordania.

Jerusalem, 19.2. 2017 

Kuopion hiippakunnan vierailulla vahvistettiin jatko hiippakunnan kumppanuussopimukselle Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon (ELCJHL) kanssa. Sopimuksen jatkossa sovittiin galatalaiskirjeen (6:10) hengessä: Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin. Kumppanuutta lujittaa yhteinen kunnioitus, vastavuoroisuus, tasa-arvo ja solidaarisuus.

Sekä Suomen evankelis-luterilainen kirkko että ELCJHL ovat Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkkoja. Kumppanuussopimuksen ELCJHL ja Kuopion hiippakunta solmivat vuonna 2009. Toimintaa ovat osallistuneet myös kirkon koulut Hope (toivo) Ramallahissa, Beit Sahour ja Dar al Kalima.

Piispa Jari Jolkkonen kiteytti yhteistyön tärkeimmät tavoitteet näin:

1. Kasvava vuorovaikutus ja keskinäinen ymmärrys sekä kokemusten jakaminen. 
2. Teologisen vuoropuhelun vahvistaminen seminaarien, missiologisen koulutuksen ja pyhiinvaellusten muodossa. Vierailujen tarkoituksena on kohdata paikallisten kristittyjen elämäntodellisuus.
3. Uusien yhteistyömuotojen kehittäminen ja organisoiminen. Esimerkiksi henkilökunta- ja harjoittelijavaihdon muodossa. Painopistealueena on kirkkomusiikki.
4. Kiinnostuksen herättäminen lähetystyöhön erilaisten projektien muodossa sekä tuki ELCJHL:lle erityisesti seurakuntaelämän kysymyksissä.
   

Kuopiolaisdelegaatioon kuului kuusi kirkkoherraa, hiippakunnan henkilökuntaa ja hiippakunnan piispa. Seurue vieraili kouluissa, tapasi piispa Younanin ja osallistui katolilaisten ja luterilaisten yhteiseen rukouspalvelukseen. Seurue myös osallistui jumalanpalvelukseen Toivon kirkossa Ramallahissa, missä piispa Jolkkonen saarnasi. Saarnassaan Jolkkonen totesi: "Tämä kumppanuus on muuttanut meitä. Joka kerta kun näen uutisia väkivallasta Pyhässä Maassa, sydämeni särkyy ja kärsin. En puhu vain omasta vaan koko delegaatiomme puolesta. Siksi rukoilemme jokaisena sunnuntaina puolestanne ja teemme kaikkemme pysyäksemme tukena rinnallanne."

(Käännös Pyhä Maa-ylläpito)

Jeesus sanoi: "Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne." Matt 25:35.

The President
The White House
1600 Pennsylvania Avenue, N.W.
Washington, DC 20500
 
Herra Presidentti,

Salaam ja armo Teille Jerusalemista Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Kirjoitan teille pyhästä kaupungista Jerusalemista rukouksen hengessä. Rukoilen että presidenttikautenne voi olla menestyksellinen. Rukoilen että teidän johdollanne Yhdysvallat kunnioittaa ja pitää yllä moninaisuutta, tasa-arvoa, hyvinvoinnin tavoittelua, vapautta ja tasa-arvoia lain edessä - niitä koeteltuja arvoja, joiden puoesta maanne on taistellut.
 
Rukoilen että presidenttinä Te tuette ja edistätte näiden arvojen toteutumista myös niille lähimmäisille, jotka eivät ole Teidän maanne kansalaisia. Toivon että sitoutumisenne näihin arvoihin koskee myös ihmisiä, jotka joutuvat asumaan konfliktien ja kärsimyksen keskellä. Rukoilen puolestanne toimistossani Jerusalemissa missä kristityt rukoilevat ja tekevät työtä sellaisen tulevaisuuden eteen, joka toisi rauha ja toteuttaisi oikeudenmukaisuuden kahden kansan ja kolmen uskonnon kesken tässä maassa. Haluamme että vapaus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisuus moninaisuudessa toteutuisi täällä samalla tavalla esimerkillisesti kuin Teidän maassanne.

Olen huolestunut kuullessani niistä määräyksistä, joita olette antanut presidenttinä koskien maahanmuuttajia ja pakolaisia.

Jo 250 vuotta maailma on pitänyt maatanne esimerkkinä siitä, miten eri rodut ja kansallisuudet voivat elää suvussa amerikkalaisina yhdessä isänmaassa. Maanne on ollut edelläkävijä kansalaisoikeuksien: Tasa-arvoisen kansalaisuuden, vapauden ja oikeudenkäytön puolustajana. Siksi niin monille pakolaisille ja maahanmuuttajille Yhdysvallat on ollut toivon satama.
 
Olen huolestunut niiden puolesta, jotka eivät enää voi päästä pakolaisina maahanne. Olen myös huolestunut lähimmäisteni kohtalosta tällä alueella. Pelkään, että päätös kieltää maahantulo monista muslimienemmistöisistä maista ja päätös suosia kristittyjä pakolaisia noista maista, voi vahingoittaa monia pieniä kansanryhmiä alueella. Erityisesti tällainen linjaus vahingoittaa arabikristittyjä. Arabimaailmassa kristityt ovat vuosisatojen ajan eläneet rinnan musliminaapureidensa kanssa. Vastustamme toimenpiteitä, joilla pyritään jakamaan arabiyhteisöjä uskonnollisten jakolinjojen mukaan. Me arabikristityt haluamme pitää itseämme omien yhteisöjemme täysivaltaisina jäseninä, joita ei tule asettaa eriarvoiseen asemaan koskien oikeuksiamme ja velvollisuuksiamme kansalaisina.
 
Olen itse taustaltani pakolainen joten tunnen pakoilaisperheiden ahdingon omakohtaisesti. Minua huolestuttaa se mitä olette nyt tekemässä. Luterilaisen kirkon piispana tiedän että hädänalaisten käännyttäminen pois on ristiriidassa Jeesuksen Kristuksen opetuksen kanssa. Jeesus itsekin oli pakolainen, joka perheineen etsi turvaa Egyptistä. Elämässään ja opetuksessaan Jeesus kantoi huolta muukalaisista ja syrjään työnnetyistä. Sisarkirkkomme Amerikan evankelisluterilaisen kirkon (ELCA) johtava piispa Elizabeth Easton sanoi:
 
“Herramme ei ainostaan kehottanut meitä toivottamaan muukalaiset tervetulleiksi. Hän teki myös selväksi että vastaan hänet itsensä ottaessamme vastaa muukalaisen koteihimme ja sydämiimme." (Matt 25:35).
 
Muukalaisten toivottaminen tervetulleeksi ei ole kristityille valinta. Se on uskomme perustava arvo.
 
Marraskuussa 2013 eri uskontokuntien johtajia kokoontui Wieniin, jossa allekirjoitettiin julistus "Muukalaisten toivottaminen tervetulleiksi (“Welcoming the Stranger: Affirmations for Faith Leaders.”) Tässä historiallisessa asiakirjassa uskontojen johtajat sitoutuivat tukemaan pakolaisia, valtion sisäisiä pakolaisia ja ilman kansalaisuutta eläviä sekä taistelemaan muukalaisvihamielisyyttä vastaan. Tilaisuuteen osallistui yli 600 buddhalaista, kristittyä, hindua, juutalaista ja muslimia. He halusivat yhdessä antaa todistuksen että kantavat huolta pakolaisten kovasta kohtalosta maailmassa ja että humaanit arvot eivät ole yhden uskonnon opetusta vaan ovat kaikkien suurten uskontojen ydinopetusta.
 
Maailmankansalaisena, luterilaisena piispana Jerusalemisas ja pakolaisena vetoan Teihin että harkitsette äskeistä päätöstänne koskien pakolaisia ja maahanmuuttajia. Pyydän teitä muistamaan Yhdysvaltojen valtion pyhimpiä arvoja ja Jeesuksen opetusta. Etsikää uusi tie, jolla voitte sekä taata maanne turvallisuuden että tarjota ihmisille mahdollisuuden löytää vapauden maassanne.
 
Kunnioittaen, 
Piispa, Tri Munib A. Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko
 
Tiedoksi: Piispa Elizabeth A. Eaton – Johtava piispa, Evangelical Lutheran Church in America
 

Piispa Munib Younanin perinteinen joulutervehdys on taas luettavissa suomeksi Pyhä Maa-verkkopalvelussa. Englanniksi se löytyy Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon sivulta. 

Jerusalemin kirkkojen patriarkkojen ja johtajien joulutervehdys
...mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. – Luuk 2:10.
Iloitsemme voidessamme jakaa kanssanne ilosanoman Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymästä Betlehemissä. Kun sana tuli lihaksi ja maailmaan, uusia valo alkoi loistaa siellä. Jeesus Jumalan Poika asui kanssamme saaden ihmisen muodon siunatusta Neitsyt Mariasta voidaakseen ilmaista Jumalan kunnian säteilyn maan päällä. Hänen kauttaan Jumala haluaa tuoda meidät pimeydet ihmeelliseen valoonsa.

Ilosanoma, joka koskee koko luomakuntaa, on lupaus yltäkylläisestä elämästä vapaana ulkopuolisuudesta, vieraantumisesta ja moraalittomasta käytöksestä. Kun enkelit kertoivat Vapahtajan syntymästä, pelon ja epäilyksen vankilan muurit murtuivat ja paljastui hyvä sanoa vapaudesta, uskosta, kestävyydestä joilla Jumala haluaa kansaansa vahvistaa.  

Nykyään tässä maassa ja kaikkialla Lähi-Idässä on paljon ihmisiä, jotka pelkäävät tätä ja huomispäivää ja sen tuomia koettelemuksia. Heillä on todellinen syy pelätä sotaa, väkivaltaa, verilöylyä, pakolaisuutta, sortoa ja kaikenlaista vainoa. Rukoilemme että joulun hyvän sanoman saisivat kuulla myös Aleppon ja Mosulin asukkaat ja että se merkitsisi rauhan saapumista kaduille ja kortteleihin niin että ihmiset voisivat palata kotiinsa ja elää rauhassa ihmisarvoista elämää.

Kristityt  ja kristilliset seurakunnat Pyhässä Maassa rukoilevat kaikkien kärsivien ja pelkäävien puolesta ja haluavat tukea niitä, jotka eivät tiedä mitä tulevaisuus tuo heille tullessaan. Kehotamme kaikki hakeutumaan rukoukseen yhdessä kirkkojen ja kristtyjen yhteisöjen kanssa palvelemaan Jumalaa. Kristillinen yhteisö kokoontuu Jumalan Sanan ääreen viettämään pyhää liturgiaa ja ehtoollista luottaen Jumalan lupaukseen.

Pyhät paikat Jerusalemissa ja pyhien tapahtumien muisto ovat meille täällä asuville rohkaisuna ja tukena pyrkiessämme turvaamaan tulevaisuutemme kaupungissa. Yhdessä pyhiinvaeltajasisarien ja veljien kanssa koemme yhteenkuuluvuutta ja kun kristityt kokoontuvat yhteen pyhille paikoille, koemme yhteenkuuluvuutta ja opimme kunnioittamaan eri uskonyhteisöjä. Pyhien paikkojen nykyinen status ja niitä hoitavat instituutiot toimivat vaativassa ja herkässä tehtävässä. Kehotamme kaikki valtaapitäviä kunnioittamaan kaikkia uskontoja ja niiden pyhiä paikkoja Jerusalemissa.

Kehotamme valtaapitäviä kulkemaan rauhan teitä sekä edistämään sovintoa ja oikeudenmukaisuutta kaikkien yhteisten etujen toteuttamiseksi. Muistamma myös rukouksissamme kaikki Lähi-Idän lapsia ja erityisesti niitä, jotka kärsivät hiljaa, ovat pakolaisia, ja joiden tarpeista ei huolehdita.

Johtakaan joulujuhlamme sydämemme ymmärtämään Jumalan rauhan sanoman kaikille ihmisillle. Rohkaiskoon joulun sanoma meitä, karkottakoon se pelkomme ja ahdistuksemme niin ylösnousemususkossa, toivossa ja rakkaudessa voimme viettää joulumme ja lähteä rauhaisaan uuteen vuoteen.

+Patriarkka Theofilos III,
Kreikkalais-ortodoksinen patriarkaatt

+Patriarkka Nourhan Manougian,
Armenian ortodoksisen apostolisen kirkon patriarkaatti

+Arkkipiispa Pierbattista Pizzaballa,
Latinalaisen patriarkaatin apostolinen esimies

+Isä Francesco Patton, ofm,
Pyhän Maan kustos

+Arkkipiispa Anba Antonious,
Ortodoksisen koptikirkon patriarkaatti, Jerusalem

+Arkkipiispa Swerios Malki Murad,
Syyrian ortodoksinen patriarkaatti

+Arkkipiispa Aba Embakob,
Etiopian ortodoksinen patriarkaatti

+Arkkipiispa Joseph-Jules Zerey,
Melkiittis-kreikkalaiskatolinen patriarkaatti
+Arkkipiispa Mosa El-Hage,
Maroniittien patriarkaalinen eksarkaatti

+Arkkipiispa Suheil Dawani,
Jerusalemin ja Lähi-Idän episkopaalinen kirkko
+Piispa Munib Younan,
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko
+Piispa Pierre Malki,
Syyrian katolinen partriarkaalinen eksarkaatti

+Monsignor Georges Dankaye’,
Armenian katolinen patriarkaalinen eksarkaatti

Saarna Kuopion hiippakunnan synodaalikokouksen päätösjumalanpalveluksessa Kuopion tuomiokirkossa 28.9.2016

Piispa Munib Younan, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.
 
Matt. 22: 34–40

”Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”
 
Rakkaat sisaret ja veljet,

On aina iloinen asia olla Suomessa. Suomi oli minun kotini elämäni tärkeänä aikana. Kiitos, että kutsuitte minut uudelleen tänne, ja kiitos erityisesti, että kutsuitte minut jakamaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia kanssanne tänään.

Jeesus sanoi: “Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi” ja ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Kun katsomme maailmaa ympärillämme tänään, huomaamme, että meidän tulee kiinnittää huomiota näihin käskyihin. Huomaamme myös, että nämä käskyt ovat hyvin tarpeellisia tänään. Ympäri maailman ihmiskunta epäonnistuu surkeasti rakkaudessa Jumalaan ja lähimmäiseen.