Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen. Room 5:5
Sisaret ja veljet Kristuksessa,
Salaam ja armo teille Ristin ja Ylösnousemuksen kaupungista Jerusalemista. Jerusalemin sydämessä, hengellisen maailman keskuksessa juhlimme Pääsiäistä hämmästyksen ja kunnioituksen vallassa. Palmusunnuntaita muistellen me olemme kuin ne jotka näkivät Jeesuksen saapuvan kaupunkiin ja ihmettelivät, miten tämä tapahtuma muuttaa olosuhteita ja syventää meidän suhdettamme Jumalaan.
Olemme nähneet paljon muutoksia. Vain jokin aika sitten konklaavi valitsi uuden paavin, Franciscus I:n. Canterburyn uusi arkkipiispa valittiin Englannissa johtamaan maailman anglikaaneja. Jerusalemissa vieraili presidentti Barack Obama.Mietimme, mitä merkitystä näillä tapahtumilla on meille, jotka odotamme rauhanomaista ratkaisua vuosikymmeniä jatkuneeseen konfliktiin. Toisilla on suuria toiveita, toiset ovat pettyneet ja jotkut eivät enää välitä. Vaikka meillä olisi ylösnousemuksen synnyttämä toivo sydämissämme, näemme myös naapureidemme turhautuneisuuden ja levottomuuden. Pohdimme, kauanko menee ennenkuin Jumalan rauha täyteydessään vallitsee Lähi-Idässä.
Kuin Raamatun aikaan ennen israelilaisten erämaavaellusta , Egyptissä ja osassa Pyhää Maata on nähty heinäsirkkaparvia. Muutolla Egyptistä ja Kristuksen ylösnousemuksella on yhteys. Molemmat uuden vapauden mahdollisuuden ikeen alla oleville. Mietin, kuinka saamme uudestaan vapauden. Koko Lähi-Itä on käymistilassa. Voimme vain katsoa ja rukoilla kun seuraamme sisällissotaa Syyriassa sekä levottomuuksia Sudanissa, Tunisiassa ja Irakissa. Syyrian sisällissota vaatii aivan liikaa viattomia uhreja. Rukoilemme ettei tämä konflikti nielaise meitä. Rukoilemme väkivallan uhrien - miesten, naisten ja lasten - puolesta. Heidän kotinsa ja elämänsä on tuhottu. Rukoilemme niiden pakolaisten puolesta, jotka asuvat teltoissa pakolaisleireillä Jordanian erämaassa, Libanonissa, Irakissa ja Turkissa. Heidän elämänsä on kirkkojen ja avustusjärjestöjen varassa.
Palestiinalaisen perinteen mukaan heinäsirkkaparvet ennustavat sotaa. Rukoilen, ettei se pitäisi paikkaansa meidän maassamme. Ehkä heinäsirkat ovat viestin jostain muusta? Olemmeko siirtymässä sekasorron aikaan? Presidentti Obama lähti. Hänelle taputtaneet kysyvät: toteutuuko nyt rauha ja oikeudenmukaisuus? Hän piti hyvin valmisteltuja puheita ja vetosi ihmisten toiveisiin ja unelmiin paremmasta tulevaisuudesta. Kuitenkin tämä maa ja koko Lähi-Itä tarvitsee enemmän kuin pelkkiä puheita. Lastemme takia haluamme kaikki konfliktin keskellä elävät poimia oikeudenmukaisuuden ja rauhan hedelmiä. Haluamme että sisällissodat, ääriliikkeiden terrori ja miehitys loppuvat. Haluamme elää normaalia elämää vapaiden kansakuntien tavoin. Toivoimme, että Presidentti Obama olisi kuullut tämän palestiinalaiskristittyjen rauhan ja oikeudenmukaisuuden kaipuun. Me kristityt työskentelemme että vapaudesta, demokratiasta, sanan ja uskonnonvapaudesta ja sukupuolten tasa-arvosta tulisi totta.
Juutalaiset viettävät tällä viikolla pääsiäistä. Kuten heidät kerran pelastettiin faaraon maasta, Lähi-Itä pitää pelastaa vääristyneiden aatteiden ja poliittisten pelien kynsistä. Lähi-Itä pitää pelastaa sorrolta ja miehitykseltä ja ympäri maailmaa vallitsevilta rotuennakkoluuloilta ja sorrolta. Meidän on vapauduttava uskonnollisesta ja etnisestä riistosta niin että kaikki saavat kokea ylösnousemuksen voiman ja voivat elää rauhassa naapureidensa kanssa.
Vaivummeko me epätoivoon? Annammeko periksi? Muuttavatko loputkin meistä ulkomaille? Ainoa toivomme on pääsiäisen lupaus: ristin ja ylösnousemuksen voima. Via Dolorosalla Jeesus kohtasi ne pimeyden voimat, jotka kohtaamme Lähi-Idässä nykyisin. Hän uhrasi itsensä että meillä olisi toivo ja luottamus hänen voimaansa. Emme anna ääriliikkeiden, sorron, väkivallan, verilöylyjen, vihan ja anastettua maata erottavien muurien murentaa toivoamme ja sortaa meitä epätoivoon. Toivomme oikeudenmukaisuudesta, sovinnosta ja arvokkaasta elämästä voittaa pimeyden vallat. Se on ristiltä virtaavaa voimaa tänään. Tämä on se toivo, joka Jerusalemin ja Pyhän Maan kristityillä on. Tämä on maailmanlaajuisen kirkon tehtävä: tehdä herkkää työtä rakkaudessa ihmisoikeuksien ja elämän suojelemiseksi kaikkien kansojen keskuudessa. Niin kauan kuin Kristuksen kirkko Pyhässä Maassa ja kaikkialla ottaa Pääsiäisen hengessä tämän tehtävän hoitaakseen, minä olen toivoa täynnä. Eikä meidän tarvitse pettyä toivossamme, sillä Jumalan rakkaus vuotaa sydämiimme Pyhän Hengen kautta.
Jeesus sanoo "Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, 15 jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän" (Joh 3:14-15). Israelilaiset katsoivat käärmeeseen pylvään nokassa pelastuakseen. Samoin me katsomme ristille nostettuun Kristukseen parantumisemme ja vapautuksemme lähteenä. Katsomme Kristusta, joka eli ja uhrasi itsensä köyhien ja kärsivien puolesta että voisimme kokonaisvaltaisesti ymmärtää mitä hän sanoo meille: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän" (Joh 3:16).
Pääsiäissunnuntaina Jerusalemissa juhlimme tätä iänkaikkisen elämän lupausta. Laulamme, järjestämme kulkueen kaduilla, nostamme korkealle ristiin ja riemuitsemme tyhjällä haudalla. Pyydän teitä kaikkia liittymään mukaan juhlimaan Pääsiäistä ja ylösnousemusta niin ettei ainoastaan Pääsiäisenä vaan jokaisena elämämme päivänä meillä olisi ristillä nähty Kristuksen rakkaus voimanamme ja se säteilisi kauttamme maailmaan.
Kun ajattelen suurta todistajien pilveä, joka ylistää ja kantaa Lähi-Idän kristittyjä sydämessään, minut täyttää toivo. Kysymys ei ole niistä, jotka vain puhuvat rauhasta vaan niistä jotka työskentelevät sen puolesta hellittämättä. Tyhjä hauta on lopulta toivomme vankin perusta. Sen ansiosta muistamme ylösnoussutta Herraamme, joka tulee uudestaan vapauttamaan ja parantamaan rikkinäisen maailman. Roomalaiskirjeessä (5:5) muistutetaan: "Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen." ja psalmi 46 vakuuttaa "
Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin." Emme pelkää vaan katsomme ristiin,ainoaan toivoon, ja toteutamme Kristuksen työtä maailmassa rauhan ja sovinnon rakentamiseksi.
Virkaanastujaispuheessaan paavi Franciscus painotti, että kirkon kutsumus on olla luomakunnan suojelija, joka huolehtii siitä samalla hellyydellä, jolla Joosef huolehti Mariasta ottaessaan hänet vaimokseen (Mt 1:24). Franciscus kirjoittaa:
"Paavali kirjoittaa Abrahamista, joka vastoin kaikkea toivoa uskoi ja toivoi (Room 4:18). Toivoa silloin kun toivoa ei ole! Tilanteemme pimeydessä me näemme toivon valon siellä missä naiset ja miehet tuovat sitä toisille suojellakseen luomakuntaa ja jokaista ihmistä; katsovat kaikkea Jumalan luomaa herkkyydellä ja rakkaudella, joka avaa toivon näköaloja, lähettävät toivon säteen synkkien pilvien läpi.
Yhdyn paavin näkemyksiin, jotka vastaavat uskonpuhdisjamme Martti Lutherin vakaumusta: "Risti opettaa meitä toivomaan silloinkin kun toivoa ei ole". Meidän luottamustamme ja toivoamme kuvastaa myös se työ mitä olemme tehneet Pyhän Maan uskontojen neuvostossa. Julkaisemamme raportti: "Omien tarinoidemme uhreja: Toiseuden kohtaaminen Israelin ja Palestiinan koulukirjoissa" raportoi tutkimustulokset siitä, miten koulukirjat muokkaavat lastemme käsityksiä. Koulukirjoissa on kaksi vastakkaista näkemystä Israelissa ja Palestiinassa - rinnakkaineloa tukevia arvoja ei ole. Kuinka lapsemme voisivat elää rauhassa, jos emme kylvä heille toivon siemeniä heidän ollessaan nuoria.
Velvollisuutemme Pääsiäisenä on vaikeista olosuhteista huolimatta nähdä "toiset" siten kuin Kristus näkee heidät. Kehotan kaikkia vastuunsa tuntevia israelilaisia ja palestiinalaisia miettimään tämän tutkimuksen tuloksia lastemme takia ja työskentelemään oikeudenmukaisen ja rauhanomaisen ratkaisun puolesta. Poliitikot puhuvat ja allekirjoittavat julkilausumiaan, mutta on pastoreiden, rabbien, imaamien ja vanhempien tehtävä auttaa lapset näkemään Jumalan kuva toinen toisissamme ja elämään Kristuksen rakkaudessa. Kutsun kaikki uskonnollisia johtajia uskontokunnasta riippumatta ponnistelemaan että uskonnosta tulee osa toivoa ja ratkaisua siten että opetamme lapsia elämään sopusoinnussa, rauhassa ja tasa-arvoisesti. Täällä Lähi-Idässä uskonnolla on profeetallinen rooli olla todistajina myös sorron ja miehityksen olosuhteissa. Toivon, että näiden tutkimustulosten avulla voimme alkaa korjata pitkäaikaisia ennakkoluuloja mitkä ovat meihin juurtuneet toisenlaisesta taustasta tulevia ihmisiä kohtaan. Näin voi Kristuksen ylösnousemuksen voima tulla todeksi Pyhässä Maassa.
Toivomme toivottomuudessa on peräisin Jerusalemin tyhjästä haudasta. Meidän uskovaisemme ovat menettäneet toivonsa nähdessään paljon puheita ja suuria eleitä ilman todellista muutosta. Toivo elää sydämissämme.Israelin-Palestiinan konflikti ei ole ainoa huoli niille, jotka haluavat rakentaa Lähi-Idässä sovintoa ja rauhaa sodan ja väkivallan uhan varjossa. Alueella poliittisista ja uskonnollisista ääriliikkeistä on tulossa hallitsevia ekstremismin vallatessa alaa. Nurkkakuntaiset ja ksenofobiset konfliktit leviävät. Valitettavasti ne, jotka uskovat oikeudenmukaisuuteen, rauhaan ja sovintoon ovat jäämässä vähemmistöön omissa yhteisöissään. Jäämmekö me pystyvästi elämään Pitkäperjantaita?
Jesaja lupaa, että kuoleman varjon maassa elävät näkevät suuren valon. Eikö tämä ole Pääsiäisen sanoma? Kaikilla kansoilla pitää olla toivoa. Kaikkien kansojen pitää etsiä valoa pimeyden keskellä. Ylösnousemus herättää meissä uudelleen kestävän toivon. Meidät on kutsuttu toivon sanoman levittäjiksi sekä turvaamaan uskollisesti ja järkähtämättömästi Jumalan sanaan. Tämä toivo meidän on annettava lapsillemme rakentamalla maailmaa, jossa turvallisuutemme perustuu vuorovaikutukseen ja toinen toistemme auttamiseen. Tämä Pääsiäisen viesti on arvokkainta maailmassa mitä voimme toisillemme jakaa. Hauta on tyhjä koska Kristus on näyttänyt meille miten uhrautuva rakkaus nostaa meidät pelkästä eloonjäämisestä vastaanottamaan Jumalan lahjat täydessä rikkaudessaan ja runsaudessaan.
Emme suostu olemaan uhreja. Emme suostu ottamaan vähemmistön roolia. Siksi vietämme Pääsiäistä arvokkaasti kuten jo esi-isämme tekivät täällä Jerusalemissa kokien voimakkaasti sen kuinka Jumala voi tehdä kuolleen eläväksi.Toivottomuus muuttuu toivoksi, kaaoksesta syntyy järjestys. Sorto poistuu ja ne jotka kulkivat pimeässä johdatetaan valoon ja vapauteen. Haluamme jakaa teille runsaasti sitä ylösnousemuksen riemua, joka sai alkunsa Jerusalemissa.
Al Masih Qam! Haqan Qam!
Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!
Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!
Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!
المسيح قام حقاً قام
كل عام وأنتم وعائلاتكم بألف خير
Piispa Munib Younan
Sisaret ja veljet Kristuksessa,
Salaam ja armo teille Ristin ja Ylösnousemuksen kaupungista Jerusalemista. Jerusalemin sydämessä, hengellisen maailman keskuksessa juhlimme Pääsiäistä hämmästyksen ja kunnioituksen vallassa. Palmusunnuntaita muistellen me olemme kuin ne jotka näkivät Jeesuksen saapuvan kaupunkiin ja ihmettelivät, miten tämä tapahtuma muuttaa olosuhteita ja syventää meidän suhdettamme Jumalaan.
Olemme nähneet paljon muutoksia. Vain jokin aika sitten konklaavi valitsi uuden paavin, Franciscus I:n. Canterburyn uusi arkkipiispa valittiin Englannissa johtamaan maailman anglikaaneja. Jerusalemissa vieraili presidentti Barack Obama.Mietimme, mitä merkitystä näillä tapahtumilla on meille, jotka odotamme rauhanomaista ratkaisua vuosikymmeniä jatkuneeseen konfliktiin. Toisilla on suuria toiveita, toiset ovat pettyneet ja jotkut eivät enää välitä. Vaikka meillä olisi ylösnousemuksen synnyttämä toivo sydämissämme, näemme myös naapureidemme turhautuneisuuden ja levottomuuden. Pohdimme, kauanko menee ennenkuin Jumalan rauha täyteydessään vallitsee Lähi-Idässä.
Kuin Raamatun aikaan ennen israelilaisten erämaavaellusta , Egyptissä ja osassa Pyhää Maata on nähty heinäsirkkaparvia. Muutolla Egyptistä ja Kristuksen ylösnousemuksella on yhteys. Molemmat uuden vapauden mahdollisuuden ikeen alla oleville. Mietin, kuinka saamme uudestaan vapauden. Koko Lähi-Itä on käymistilassa. Voimme vain katsoa ja rukoilla kun seuraamme sisällissotaa Syyriassa sekä levottomuuksia Sudanissa, Tunisiassa ja Irakissa. Syyrian sisällissota vaatii aivan liikaa viattomia uhreja. Rukoilemme ettei tämä konflikti nielaise meitä. Rukoilemme väkivallan uhrien - miesten, naisten ja lasten - puolesta. Heidän kotinsa ja elämänsä on tuhottu. Rukoilemme niiden pakolaisten puolesta, jotka asuvat teltoissa pakolaisleireillä Jordanian erämaassa, Libanonissa, Irakissa ja Turkissa. Heidän elämänsä on kirkkojen ja avustusjärjestöjen varassa.
Palestiinalaisen perinteen mukaan heinäsirkkaparvet ennustavat sotaa. Rukoilen, ettei se pitäisi paikkaansa meidän maassamme. Ehkä heinäsirkat ovat viestin jostain muusta? Olemmeko siirtymässä sekasorron aikaan? Presidentti Obama lähti. Hänelle taputtaneet kysyvät: toteutuuko nyt rauha ja oikeudenmukaisuus? Hän piti hyvin valmisteltuja puheita ja vetosi ihmisten toiveisiin ja unelmiin paremmasta tulevaisuudesta. Kuitenkin tämä maa ja koko Lähi-Itä tarvitsee enemmän kuin pelkkiä puheita. Lastemme takia haluamme kaikki konfliktin keskellä elävät poimia oikeudenmukaisuuden ja rauhan hedelmiä. Haluamme että sisällissodat, ääriliikkeiden terrori ja miehitys loppuvat. Haluamme elää normaalia elämää vapaiden kansakuntien tavoin. Toivoimme, että Presidentti Obama olisi kuullut tämän palestiinalaiskristittyjen rauhan ja oikeudenmukaisuuden kaipuun. Me kristityt työskentelemme että vapaudesta, demokratiasta, sanan ja uskonnonvapaudesta ja sukupuolten tasa-arvosta tulisi totta.
Juutalaiset viettävät tällä viikolla pääsiäistä. Kuten heidät kerran pelastettiin faaraon maasta, Lähi-Itä pitää pelastaa vääristyneiden aatteiden ja poliittisten pelien kynsistä. Lähi-Itä pitää pelastaa sorrolta ja miehitykseltä ja ympäri maailmaa vallitsevilta rotuennakkoluuloilta ja sorrolta. Meidän on vapauduttava uskonnollisesta ja etnisestä riistosta niin että kaikki saavat kokea ylösnousemuksen voiman ja voivat elää rauhassa naapureidensa kanssa.
Vaivummeko me epätoivoon? Annammeko periksi? Muuttavatko loputkin meistä ulkomaille? Ainoa toivomme on pääsiäisen lupaus: ristin ja ylösnousemuksen voima. Via Dolorosalla Jeesus kohtasi ne pimeyden voimat, jotka kohtaamme Lähi-Idässä nykyisin. Hän uhrasi itsensä että meillä olisi toivo ja luottamus hänen voimaansa. Emme anna ääriliikkeiden, sorron, väkivallan, verilöylyjen, vihan ja anastettua maata erottavien muurien murentaa toivoamme ja sortaa meitä epätoivoon. Toivomme oikeudenmukaisuudesta, sovinnosta ja arvokkaasta elämästä voittaa pimeyden vallat. Se on ristiltä virtaavaa voimaa tänään. Tämä on se toivo, joka Jerusalemin ja Pyhän Maan kristityillä on. Tämä on maailmanlaajuisen kirkon tehtävä: tehdä herkkää työtä rakkaudessa ihmisoikeuksien ja elämän suojelemiseksi kaikkien kansojen keskuudessa. Niin kauan kuin Kristuksen kirkko Pyhässä Maassa ja kaikkialla ottaa Pääsiäisen hengessä tämän tehtävän hoitaakseen, minä olen toivoa täynnä. Eikä meidän tarvitse pettyä toivossamme, sillä Jumalan rakkaus vuotaa sydämiimme Pyhän Hengen kautta.
Jeesus sanoo "Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, 15 jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän" (Joh 3:14-15). Israelilaiset katsoivat käärmeeseen pylvään nokassa pelastuakseen. Samoin me katsomme ristille nostettuun Kristukseen parantumisemme ja vapautuksemme lähteenä. Katsomme Kristusta, joka eli ja uhrasi itsensä köyhien ja kärsivien puolesta että voisimme kokonaisvaltaisesti ymmärtää mitä hän sanoo meille: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän" (Joh 3:16).
Pääsiäissunnuntaina Jerusalemissa juhlimme tätä iänkaikkisen elämän lupausta. Laulamme, järjestämme kulkueen kaduilla, nostamme korkealle ristiin ja riemuitsemme tyhjällä haudalla. Pyydän teitä kaikkia liittymään mukaan juhlimaan Pääsiäistä ja ylösnousemusta niin ettei ainoastaan Pääsiäisenä vaan jokaisena elämämme päivänä meillä olisi ristillä nähty Kristuksen rakkaus voimanamme ja se säteilisi kauttamme maailmaan.
Kun ajattelen suurta todistajien pilveä, joka ylistää ja kantaa Lähi-Idän kristittyjä sydämessään, minut täyttää toivo. Kysymys ei ole niistä, jotka vain puhuvat rauhasta vaan niistä jotka työskentelevät sen puolesta hellittämättä. Tyhjä hauta on lopulta toivomme vankin perusta. Sen ansiosta muistamme ylösnoussutta Herraamme, joka tulee uudestaan vapauttamaan ja parantamaan rikkinäisen maailman. Roomalaiskirjeessä (5:5) muistutetaan: "Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen." ja psalmi 46 vakuuttaa "
Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin." Emme pelkää vaan katsomme ristiin,ainoaan toivoon, ja toteutamme Kristuksen työtä maailmassa rauhan ja sovinnon rakentamiseksi.
Virkaanastujaispuheessaan paavi Franciscus painotti, että kirkon kutsumus on olla luomakunnan suojelija, joka huolehtii siitä samalla hellyydellä, jolla Joosef huolehti Mariasta ottaessaan hänet vaimokseen (Mt 1:24). Franciscus kirjoittaa:
"Paavali kirjoittaa Abrahamista, joka vastoin kaikkea toivoa uskoi ja toivoi (Room 4:18). Toivoa silloin kun toivoa ei ole! Tilanteemme pimeydessä me näemme toivon valon siellä missä naiset ja miehet tuovat sitä toisille suojellakseen luomakuntaa ja jokaista ihmistä; katsovat kaikkea Jumalan luomaa herkkyydellä ja rakkaudella, joka avaa toivon näköaloja, lähettävät toivon säteen synkkien pilvien läpi.
Yhdyn paavin näkemyksiin, jotka vastaavat uskonpuhdisjamme Martti Lutherin vakaumusta: "Risti opettaa meitä toivomaan silloinkin kun toivoa ei ole". Meidän luottamustamme ja toivoamme kuvastaa myös se työ mitä olemme tehneet Pyhän Maan uskontojen neuvostossa. Julkaisemamme raportti: "Omien tarinoidemme uhreja: Toiseuden kohtaaminen Israelin ja Palestiinan koulukirjoissa" raportoi tutkimustulokset siitä, miten koulukirjat muokkaavat lastemme käsityksiä. Koulukirjoissa on kaksi vastakkaista näkemystä Israelissa ja Palestiinassa - rinnakkaineloa tukevia arvoja ei ole. Kuinka lapsemme voisivat elää rauhassa, jos emme kylvä heille toivon siemeniä heidän ollessaan nuoria.
Velvollisuutemme Pääsiäisenä on vaikeista olosuhteista huolimatta nähdä "toiset" siten kuin Kristus näkee heidät. Kehotan kaikkia vastuunsa tuntevia israelilaisia ja palestiinalaisia miettimään tämän tutkimuksen tuloksia lastemme takia ja työskentelemään oikeudenmukaisen ja rauhanomaisen ratkaisun puolesta. Poliitikot puhuvat ja allekirjoittavat julkilausumiaan, mutta on pastoreiden, rabbien, imaamien ja vanhempien tehtävä auttaa lapset näkemään Jumalan kuva toinen toisissamme ja elämään Kristuksen rakkaudessa. Kutsun kaikki uskonnollisia johtajia uskontokunnasta riippumatta ponnistelemaan että uskonnosta tulee osa toivoa ja ratkaisua siten että opetamme lapsia elämään sopusoinnussa, rauhassa ja tasa-arvoisesti. Täällä Lähi-Idässä uskonnolla on profeetallinen rooli olla todistajina myös sorron ja miehityksen olosuhteissa. Toivon, että näiden tutkimustulosten avulla voimme alkaa korjata pitkäaikaisia ennakkoluuloja mitkä ovat meihin juurtuneet toisenlaisesta taustasta tulevia ihmisiä kohtaan. Näin voi Kristuksen ylösnousemuksen voima tulla todeksi Pyhässä Maassa.
Toivomme toivottomuudessa on peräisin Jerusalemin tyhjästä haudasta. Meidän uskovaisemme ovat menettäneet toivonsa nähdessään paljon puheita ja suuria eleitä ilman todellista muutosta. Toivo elää sydämissämme.Israelin-Palestiinan konflikti ei ole ainoa huoli niille, jotka haluavat rakentaa Lähi-Idässä sovintoa ja rauhaa sodan ja väkivallan uhan varjossa. Alueella poliittisista ja uskonnollisista ääriliikkeistä on tulossa hallitsevia ekstremismin vallatessa alaa. Nurkkakuntaiset ja ksenofobiset konfliktit leviävät. Valitettavasti ne, jotka uskovat oikeudenmukaisuuteen, rauhaan ja sovintoon ovat jäämässä vähemmistöön omissa yhteisöissään. Jäämmekö me pystyvästi elämään Pitkäperjantaita?
Jesaja lupaa, että kuoleman varjon maassa elävät näkevät suuren valon. Eikö tämä ole Pääsiäisen sanoma? Kaikilla kansoilla pitää olla toivoa. Kaikkien kansojen pitää etsiä valoa pimeyden keskellä. Ylösnousemus herättää meissä uudelleen kestävän toivon. Meidät on kutsuttu toivon sanoman levittäjiksi sekä turvaamaan uskollisesti ja järkähtämättömästi Jumalan sanaan. Tämä toivo meidän on annettava lapsillemme rakentamalla maailmaa, jossa turvallisuutemme perustuu vuorovaikutukseen ja toinen toistemme auttamiseen. Tämä Pääsiäisen viesti on arvokkainta maailmassa mitä voimme toisillemme jakaa. Hauta on tyhjä koska Kristus on näyttänyt meille miten uhrautuva rakkaus nostaa meidät pelkästä eloonjäämisestä vastaanottamaan Jumalan lahjat täydessä rikkaudessaan ja runsaudessaan.
Emme suostu olemaan uhreja. Emme suostu ottamaan vähemmistön roolia. Siksi vietämme Pääsiäistä arvokkaasti kuten jo esi-isämme tekivät täällä Jerusalemissa kokien voimakkaasti sen kuinka Jumala voi tehdä kuolleen eläväksi.Toivottomuus muuttuu toivoksi, kaaoksesta syntyy järjestys. Sorto poistuu ja ne jotka kulkivat pimeässä johdatetaan valoon ja vapauteen. Haluamme jakaa teille runsaasti sitä ylösnousemuksen riemua, joka sai alkunsa Jerusalemissa.
Al Masih Qam! Haqan Qam!
Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!
Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!
Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!
المسيح قام حقاً قام
كل عام وأنتم وعائلاتكم بألف خير
Piispa Munib Younan
RSS Feed
