Pyhä Maa
  • Pyhä Maa
  • Rauha
  • Ihmisoikeudet
  • Kirkko ja Israel
  • Matkailu
  • Blogit
  • Tietoa palvelusta
  • Postia ylläpidolle

Piispa Munib Younanin ja Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon pääsiäistervehdys 2013

30/3/2013

 
Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen. Room 5:5

Sisaret ja veljet Kristuksessa,

Salaam ja armo teille Ristin ja Ylösnousemuksen kaupungista Jerusalemista. Jerusalemin sydämessä, hengellisen maailman keskuksessa juhlimme Pääsiäistä hämmästyksen ja kunnioituksen vallassa. Palmusunnuntaita muistellen me olemme kuin ne jotka näkivät Jeesuksen saapuvan kaupunkiin ja ihmettelivät, miten tämä tapahtuma muuttaa olosuhteita ja syventää meidän suhdettamme Jumalaan.

Olemme nähneet paljon muutoksia. Vain jokin aika sitten konklaavi valitsi uuden paavin, Franciscus I:n. Canterburyn uusi arkkipiispa valittiin Englannissa johtamaan maailman anglikaaneja. Jerusalemissa vieraili presidentti Barack Obama.Mietimme, mitä merkitystä näillä tapahtumilla on meille, jotka odotamme rauhanomaista ratkaisua vuosikymmeniä jatkuneeseen konfliktiin. Toisilla on suuria toiveita, toiset ovat pettyneet ja jotkut eivät enää välitä. Vaikka meillä olisi ylösnousemuksen synnyttämä toivo sydämissämme, näemme myös naapureidemme turhautuneisuuden ja levottomuuden. Pohdimme, kauanko menee ennenkuin Jumalan rauha täyteydessään vallitsee Lähi-Idässä.

Kuin Raamatun aikaan ennen israelilaisten erämaavaellusta , Egyptissä ja osassa Pyhää Maata on nähty heinäsirkkaparvia. Muutolla Egyptistä ja Kristuksen ylösnousemuksella on yhteys. Molemmat uuden vapauden mahdollisuuden ikeen alla oleville. Mietin, kuinka saamme uudestaan vapauden. Koko Lähi-Itä on käymistilassa. Voimme vain katsoa ja rukoilla kun seuraamme sisällissotaa Syyriassa sekä levottomuuksia Sudanissa, Tunisiassa ja Irakissa. Syyrian sisällissota vaatii aivan liikaa viattomia uhreja. Rukoilemme ettei tämä konflikti nielaise meitä. Rukoilemme väkivallan uhrien - miesten, naisten ja lasten - puolesta. Heidän kotinsa ja elämänsä on tuhottu. Rukoilemme niiden pakolaisten puolesta, jotka asuvat teltoissa pakolaisleireillä Jordanian erämaassa, Libanonissa, Irakissa ja Turkissa. Heidän elämänsä on kirkkojen ja avustusjärjestöjen varassa.

Palestiinalaisen perinteen mukaan heinäsirkkaparvet ennustavat sotaa. Rukoilen, ettei se pitäisi paikkaansa meidän maassamme. Ehkä heinäsirkat ovat viestin jostain muusta? Olemmeko siirtymässä sekasorron aikaan? Presidentti Obama lähti. Hänelle taputtaneet kysyvät: toteutuuko nyt rauha ja oikeudenmukaisuus? Hän piti hyvin valmisteltuja puheita ja vetosi ihmisten toiveisiin ja unelmiin paremmasta tulevaisuudesta. Kuitenkin tämä maa ja koko Lähi-Itä tarvitsee enemmän kuin pelkkiä puheita. Lastemme takia haluamme kaikki konfliktin keskellä elävät poimia oikeudenmukaisuuden ja rauhan hedelmiä. Haluamme että sisällissodat, ääriliikkeiden terrori ja miehitys loppuvat. Haluamme elää normaalia elämää vapaiden kansakuntien tavoin. Toivoimme, että Presidentti Obama olisi kuullut tämän palestiinalaiskristittyjen rauhan ja oikeudenmukaisuuden kaipuun. Me kristityt työskentelemme että vapaudesta, demokratiasta, sanan ja uskonnonvapaudesta ja sukupuolten tasa-arvosta tulisi totta.
 
Juutalaiset viettävät tällä viikolla pääsiäistä. Kuten heidät kerran pelastettiin faaraon maasta, Lähi-Itä pitää pelastaa vääristyneiden aatteiden ja poliittisten pelien kynsistä. Lähi-Itä pitää pelastaa sorrolta ja miehitykseltä ja ympäri maailmaa vallitsevilta rotuennakkoluuloilta ja sorrolta. Meidän on vapauduttava uskonnollisesta ja etnisestä riistosta niin että kaikki saavat kokea ylösnousemuksen voiman ja voivat elää rauhassa naapureidensa kanssa.
 
Vaivummeko me epätoivoon? Annammeko periksi? Muuttavatko loputkin meistä ulkomaille? Ainoa toivomme on pääsiäisen lupaus: ristin ja ylösnousemuksen voima. Via Dolorosalla Jeesus kohtasi ne pimeyden voimat, jotka kohtaamme Lähi-Idässä nykyisin. Hän uhrasi itsensä että meillä olisi toivo ja luottamus hänen voimaansa. Emme anna ääriliikkeiden, sorron, väkivallan, verilöylyjen, vihan ja anastettua maata erottavien muurien murentaa toivoamme ja sortaa meitä epätoivoon. Toivomme oikeudenmukaisuudesta, sovinnosta ja arvokkaasta elämästä voittaa pimeyden vallat. Se on ristiltä virtaavaa voimaa tänään. Tämä on se toivo, joka Jerusalemin ja Pyhän Maan kristityillä on. Tämä on maailmanlaajuisen kirkon tehtävä: tehdä herkkää työtä rakkaudessa ihmisoikeuksien ja elämän suojelemiseksi kaikkien kansojen keskuudessa. Niin kauan kuin Kristuksen kirkko Pyhässä Maassa ja kaikkialla ottaa Pääsiäisen hengessä tämän tehtävän hoitaakseen, minä olen toivoa täynnä. Eikä meidän tarvitse pettyä toivossamme, sillä Jumalan rakkaus vuotaa sydämiimme Pyhän Hengen kautta.

Jeesus sanoo "Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, 15 jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän" (Joh 3:14-15). Israelilaiset katsoivat käärmeeseen pylvään nokassa pelastuakseen. Samoin me katsomme ristille nostettuun Kristukseen parantumisemme ja vapautuksemme lähteenä. Katsomme Kristusta, joka eli ja uhrasi itsensä köyhien ja kärsivien puolesta että voisimme kokonaisvaltaisesti ymmärtää mitä hän sanoo meille: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän" (Joh 3:16).

Pääsiäissunnuntaina Jerusalemissa juhlimme tätä iänkaikkisen elämän lupausta. Laulamme, järjestämme kulkueen kaduilla, nostamme korkealle ristiin ja riemuitsemme tyhjällä haudalla. Pyydän teitä kaikkia liittymään mukaan juhlimaan Pääsiäistä ja ylösnousemusta niin ettei ainoastaan Pääsiäisenä vaan jokaisena elämämme päivänä meillä olisi ristillä nähty Kristuksen rakkaus voimanamme ja se säteilisi kauttamme maailmaan. 

Kun ajattelen suurta todistajien pilveä, joka ylistää ja kantaa Lähi-Idän kristittyjä sydämessään, minut täyttää toivo. Kysymys ei ole niistä, jotka vain puhuvat rauhasta vaan niistä jotka työskentelevät sen puolesta hellittämättä. Tyhjä hauta on lopulta toivomme vankin perusta. Sen ansiosta muistamme ylösnoussutta Herraamme, joka tulee uudestaan vapauttamaan ja parantamaan rikkinäisen maailman. Roomalaiskirjeessä (5:5) muistutetaan: "Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen." ja psalmi 46 vakuuttaa "
Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin." Emme pelkää vaan katsomme ristiin,ainoaan toivoon, ja toteutamme Kristuksen työtä maailmassa rauhan ja sovinnon rakentamiseksi.

Virkaanastujaispuheessaan paavi Franciscus painotti, että kirkon kutsumus on olla luomakunnan suojelija, joka huolehtii siitä samalla hellyydellä, jolla Joosef huolehti Mariasta ottaessaan hänet vaimokseen (Mt 1:24). Franciscus kirjoittaa:
 
"Paavali kirjoittaa Abrahamista, joka vastoin kaikkea toivoa uskoi ja toivoi (Room 4:18). Toivoa silloin kun toivoa ei ole! Tilanteemme pimeydessä me näemme toivon valon siellä missä naiset ja miehet tuovat sitä toisille suojellakseen luomakuntaa ja jokaista ihmistä; katsovat kaikkea Jumalan luomaa herkkyydellä ja rakkaudella, joka avaa toivon näköaloja, lähettävät toivon säteen synkkien pilvien läpi.

Yhdyn paavin näkemyksiin, jotka vastaavat uskonpuhdisjamme Martti Lutherin vakaumusta: "Risti opettaa meitä toivomaan silloinkin kun toivoa ei ole". Meidän luottamustamme ja toivoamme kuvastaa myös se työ mitä olemme tehneet Pyhän Maan uskontojen neuvostossa. Julkaisemamme raportti: "Omien tarinoidemme uhreja: Toiseuden kohtaaminen Israelin ja Palestiinan koulukirjoissa" raportoi tutkimustulokset siitä, miten koulukirjat muokkaavat lastemme käsityksiä. Koulukirjoissa on kaksi vastakkaista näkemystä Israelissa ja Palestiinassa - rinnakkaineloa tukevia arvoja ei ole. Kuinka lapsemme voisivat elää rauhassa, jos emme kylvä heille toivon siemeniä heidän ollessaan nuoria.

Velvollisuutemme Pääsiäisenä on vaikeista olosuhteista huolimatta nähdä "toiset" siten kuin Kristus näkee heidät. Kehotan kaikkia vastuunsa tuntevia israelilaisia ja palestiinalaisia miettimään tämän tutkimuksen tuloksia lastemme takia ja työskentelemään oikeudenmukaisen ja rauhanomaisen ratkaisun puolesta. Poliitikot puhuvat ja allekirjoittavat julkilausumiaan, mutta on pastoreiden, rabbien, imaamien ja vanhempien tehtävä auttaa lapset näkemään Jumalan kuva toinen toisissamme ja elämään Kristuksen rakkaudessa. Kutsun kaikki uskonnollisia johtajia uskontokunnasta riippumatta ponnistelemaan että uskonnosta tulee osa toivoa ja ratkaisua siten että opetamme lapsia elämään sopusoinnussa, rauhassa ja tasa-arvoisesti. Täällä Lähi-Idässä uskonnolla on profeetallinen rooli olla todistajina myös sorron ja miehityksen olosuhteissa. Toivon, että näiden tutkimustulosten avulla voimme alkaa korjata pitkäaikaisia ennakkoluuloja mitkä ovat meihin juurtuneet toisenlaisesta taustasta tulevia ihmisiä kohtaan. Näin voi Kristuksen ylösnousemuksen voima tulla todeksi Pyhässä Maassa.

Toivomme toivottomuudessa on peräisin Jerusalemin tyhjästä haudasta. Meidän uskovaisemme ovat menettäneet toivonsa nähdessään paljon puheita ja suuria eleitä ilman todellista muutosta. Toivo elää sydämissämme.Israelin-Palestiinan konflikti ei ole ainoa huoli niille, jotka haluavat rakentaa Lähi-Idässä sovintoa ja rauhaa sodan ja väkivallan uhan varjossa. Alueella poliittisista ja uskonnollisista ääriliikkeistä on tulossa hallitsevia ekstremismin vallatessa alaa. Nurkkakuntaiset ja ksenofobiset konfliktit leviävät. Valitettavasti ne, jotka uskovat oikeudenmukaisuuteen, rauhaan ja sovintoon ovat jäämässä vähemmistöön omissa yhteisöissään. Jäämmekö me pystyvästi elämään Pitkäperjantaita?

Jesaja lupaa, että kuoleman varjon maassa elävät näkevät suuren valon. Eikö tämä ole Pääsiäisen sanoma? Kaikilla kansoilla pitää olla toivoa. Kaikkien kansojen pitää etsiä valoa pimeyden keskellä. Ylösnousemus herättää meissä uudelleen kestävän toivon. Meidät on kutsuttu toivon sanoman levittäjiksi sekä turvaamaan uskollisesti ja järkähtämättömästi Jumalan sanaan. Tämä toivo meidän on annettava lapsillemme rakentamalla maailmaa, jossa turvallisuutemme perustuu vuorovaikutukseen ja toinen toistemme auttamiseen. Tämä Pääsiäisen viesti on arvokkainta maailmassa mitä voimme toisillemme jakaa. Hauta on tyhjä koska Kristus on näyttänyt meille miten uhrautuva rakkaus nostaa meidät pelkästä eloonjäämisestä vastaanottamaan Jumalan lahjat täydessä rikkaudessaan ja runsaudessaan.

Emme suostu olemaan uhreja. Emme suostu ottamaan vähemmistön roolia. Siksi vietämme Pääsiäistä arvokkaasti kuten jo esi-isämme tekivät täällä Jerusalemissa kokien voimakkaasti sen kuinka Jumala voi tehdä kuolleen eläväksi.Toivottomuus muuttuu toivoksi, kaaoksesta syntyy järjestys. Sorto poistuu ja ne jotka kulkivat pimeässä johdatetaan valoon ja vapauteen. Haluamme jakaa teille runsaasti sitä ylösnousemuksen riemua, joka sai alkunsa Jerusalemissa.


                                               Al Masih Qam!    Haqan Qam!
 
Kristus nousi kuolleista!     Totisesti nousi!
Kristus nousi kuolleista!     Totisesti nousi!
Kristus nousi kuolleista!     Totisesti nousi!


المسيح قام             حقاً قام
كل عام وأنتم وعائلاتكم بألف خير

Piispa Munib Younan

Murhe muuttuu iloksi toivossa!

4/4/2012

 
Picture
Piispa Younanin viesti ylösnousemuksesta Pääsiäisenä

He pysähtyivät murheellisina. Luuk 24:17

Äskettäin kuljin Jaffan portilta Jerusalemin vanhan kaupungin katuja pitkin kohti toimistoani, kun tapasin kauppiaan, joka on vanha tuttavani. Hän on sellainen henkilö, joka aina pursuaa energiaa, hyvin puhelias, aina hymy huulillaan. Tuona päivänä, jona hiljainen viikko ja Pääsiäinen olivat jo lähestymässsä, hän vain seisoskeli hiljaisena ja näytti surulliselta. Kysyin häneltä mikä oli hätänä. "Ei mikään" oli vastaus. Kun hieman painostin häntä hän sanoi: "Mikään ei ole hyvin Jerusalemissa." Lopun päivää kyselin itseltäni: Miksi?

Psykologit kertovat meille, että surullisuus on turhautuneisuuden aste. Suru ja murheellisuus syntyvät pettymyksen aiheuttaneen tapahtumaketjun aikaan saamasta hämmennyksestä.

Ensimmäisenä pääsiäisiltapäivänä tuntemamme kaksi opetuslasta Emmauksessa seiisoivat tiellä murheellisen näköisinä. Heidän murheensa syynä oil heidän hämmennyksensä. He olivat kuulleet julistettavan Jeesuksen nousseen kuolleista, mutta kaikki muut tapahtumat ja olosuhteet olivat menneet yli heidän ymmärryksensä ja johtaneet heidät kyselemään, epäilemään ja saaneet heidät turhautuneiksi. He tuskin pystyivät siirtämään jalkaa toisen eteen. He olisivat halunneet vain istua keskellä tietä ja itkeä.

Mistä johtui tämä murhe, turhautuneisuus ja hämmennys?

Sen ajan tiedotusvälineessä - kuulopuheissa - oli kulkenut viesti, että yhden Golgatalla ristiinnaulitun miehen ruumis oli kadonnut. Huhut levisivät. "Opetuslapset ovat tulleet yöllä ja varastaneet ruumiin," toiset sanoivat. "Se oli se puutarhuri," sanoivat toiset. "Sotilaiden on täytynyt olla asialla," väittivät jotkut toiset. Jeesuksen seuraajat olivat surun murtamia eivätkä pystyneet ajattelemaan järkevästi. Kaiken tämän lisäksi nämä huhut hämmensivät heidän ennestäänkin järkkynyttä mieltään.

Me kaikki tiedämme, että media usein tarjoilee erilaisia ristiriitaisia näkökulmia synnyttäen epäilyksiä ja hämmennystä siinä määrin ettei aina tiedä mihin uskoa. Me tiedämme, että joukkotiedotusvälineet voivat tulkita uutisia haluamallaan tavalla tai jopa synnyttää uutisia tyhjästä ja vääristellä totuutta. Tällaiset vääristyneet viestit yllyttävät ihmisiä toimimaan ennalta arvaamattomasti. Näyttää siltä, että tällainen maailmamme perustuu tällaiselle yllyttämiselle yhteiskunnallisissa ja poliittissa kysymyksissä.

Opetuslasten saivat huomata uskoneensa sen ajan tiedotusvälineisiin Jeesuksen varman ja järkähtämättömän opetuksen sijaan.

Jeesus oli itse opettanut heille useita kertoja: " Ihmisen Pojan* täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista" (Mark 8:31). Niin selkeää ja yksinkertaista - naulan kantaan! Siinä vaiheessa kun opetuslapset olivat kertoneet tiellä kulkevalle muukalaiselle tästä Jeesuksen opetuksesta, he olivat unohtaneet tai jättäneet pois tärkeimmän: "kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista". Siinä vaiheessa kun he sanoivat sanan "ristiinnaulittiin" (Luuk 24:20), heidän äänensä murtui ja he vaikenivat. Jeesus oli opettanut heitä, mutta nyt Jerusalemin kaduilla kiertävät huhut olivat kuin ukkosenjyrinä johon hukkuivat heidän rakkaan opettajansa lupaukset.

Ei ihme, että he olivat hämmentyneitä. Mutta oli toinenkin syy.

Hei olivat menettäneet toivonsa. "Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin," he sanoivat (Luuk 24:21). Nykyään me tulkitsemme tämän toivon kovin hengellisesti. Heidän toivonsa kuitenkin todennäköisesti liittyi päivänpolitiikkaan. Jeesus oli monien mielestä ollut radikaali kiivailija. Monille vapautus merkitsi vapautta Rooman miehityksestä. Daavidin valtaistuimen palauttaminen tarkoitti monien mielestä valtion rakentamista. Oikeuden toteutuminen merkitsi monien mielissä paikkaa seuraajien sisäpiirissä. "Olimme eläneet siinä toivossa," he huokaisivat ja ajattelivat sitä mitä olivat odottaneet: valtaa, kunniaa ja poliittista menestystä. Unelmat ja valtakuvitelmat olivat kadonneet ja toivo oli mennyt.

Eipä ihme, että he olivat turhautuneita. Mutta oil vielä muutakin.

Muut opetuslapset olivat menettäneet järkensä - niin aikakin Luukas kertoi. Monet, jotka menettävät rakkaansa kuten puolison, näkevät harhanäyissä tämän istuvan tutussa paikassa lempituolissa lempivaatteet päällään ja kuulevat helliä sanoja. Tällaista voisi odottaa jonkun äidiltä, mutta että toisetkin käyttäytyivät näin. He väittivät nähneensä enkeleitä. Pitikö kaikkien vielä menettää järkensä tilanteessa, jossa olisi tarvittu kylmää harkintaa.

Ei ihme, että opetuslapset Emmauksessa eivät voineet ottaa askeltakaan ja olivat murheellisia ensimmäisenä Pääsiäisenä.

Meidän elämämme nykypäivän Lähi-Idässä on samanlaista: Olemme murheellisia, turhautuneita ja hämmentyneitä.

Joka päivä kuulemme poliittisen kiihotuksen sanojen kaiun kaduilla. Mitä meidän pitäisi ajatella arabikeväästä ja viime aikojen tapahtumista? Mitä johtopäätöksiä pitäisi tehdä Syyriasta tulevista uutisista? Mitä pitäisi uskoa siitä mitä meille kerrotaan Iranista? Huhutaan sodista - mitä tämä merkitsee? Kuulemme ääriliikkeiden kiihotusta joka puolelta. He haluavat muuttaa poliittiset ristiriidat uskonnollisiksi. Tuhotut kirkot, palavat moskeijat ja hyökkäykset synagogiin todistavat kasvavasta vihasta ja suvaitsemattomuudesta. Jerusalemissa elämme kuin kuplan sisällä. Talvinen tuuli taivuttaa pitkää ruohoa suuntaan ja toiseen. Missä on totuus? Keneen voimme luottaa?

Haluan kertoa teille siitä viestistä, jonka meille lähettivät Lähi-Idän ortodoksikirkkojen johtajat kokouksestaan Kyproksessa viime viikolla.  He halusivat muistuttaa, että kristityt ovat asuneet Syyriassa kristinuskon alkuajoista asti ja elävät siellä edelleen tiiviinä osana yhteiskuntaa, jossa kristityt ja muslmit pitävät toisiaan veljinään ja kunnioittavat toisiaan. Johtajat lupasivat tukea kaikkia pyrkimyksiä ja aloitteita, joilla voidaan palauttaa rauha Syyriaan ja auttaa Syyrian asukkaita toteuttamaan pyrkimyksiään.

Viime aikoina arabikristityt ovat esiintyneet uutisissa. Pienen kristittyjen yhteistön tarinasta on tullut poliittinen hyödyke. Se kertoo uskosta, toivosta ja saavutuksista. Samalla siihen liittyy syytöksiä ja vääristelyä, henkilöiden mustamaalausta ja poliittista kiihotusta. Ei ihme, että tämä hämmentää joitakin ihmisiä. Meitä arabikristittyjä ei saa nähdä omissa yhteisöissämme muukalaisina vaan meidät pitää nähdä yhteiskunnan erottamattomana osana. Pystymmekö näiden oman aikamme ristiriitojen keskellä näkemään ja uskomaan, että Kristus todella on noussut kuolleista ja elää keskellämme - täällä Jerusalemissa?

Jerusalemissa me tunnemme itsemme haavoittuviksi ja voimattomiksi. Kristus selvästikään ei etsi valtaa voimaa - ainoastaan totuus johdattaa anteeksiantoon. Poliittisen vallan houkutus avaa tien äärimmäisyyksille ja tekee lopulta Lähi-Idästä ääriliikkeiden taistelukentän.

Mikä on maltillisten kansalaisten tehtävä tässä ympäristössä? Missä on meidän äänemme? Oli aika, jolloin maltillisuuden tyynnyttävät äänet kuuluivat keskustasta, jota edusti yhteiskunnassa vahva enemmistö. Nyt ääriliikkeiden kova kiihotus hallitsee ja tukahduttaa maltilliset äänet ja tekee ne voimattomiksi. Ekstremismi ja kiihkoilu ei leimaa pelkästään yhtä kansakuntaa tai uskontoa vaan siitä on tullut koko Lähi-Idän käyttövoima. Ääriliikkeiden kannattajat uskottelevat meille, että ajatukset yhteiselosta, lähimmäisenrakkaudesta ja keskinäisestä  kunnioituksesta ovat turhia: Ne eivät kuulu siihen maailmaan missä me elämme. He levittävät maailmankatsomusta, jossa 'toisten' oikeudet kielletään. Kun maltilliset tahot menettävät vallan, niitä katsotaan ylenkatsoen ja kutsutaan mielenvikaisiksi. Yhteiskunta kokonaisuutena kärsii tästä ja on suurin häviäjä. Siksi jotkut meistä kokevat olevansa murheellisia ja kykenemättömiä kuin opetuslapset Emmauksen tiellä

Opetuslapset ymmärsivät Jeesuksen opetuksen väärin. Heille ei oltu annettu valtaa hallita maailmaa vaan voima muuttaa sitä. Heidän tehtäväkseen oli tullut rakentaa siltoja muurien sijasta.

Ylösnousemuksen sanoma on, että Jeesus yhä tulee keskuuteemme ja kulkee kanssamme Emmauksen tiellä. Me emme useinkaan tunnista ylösnoussutta Jeesusta siinä muukalaisesta, joka tulee toveriksemme tiellä. Se on kuitenkin Jeesus, joka kulkee kanssamme nuorena, vanhana, miehenä, naisena, eri kansallisuuksien edustajana, eri kielien puhujana ja niin outona meille. Jeesus on meillä siinä 'toisessa' - siinä joka kulkee tiellä kanssamme, kuulee tarinamme ja myötäelää kohtaloissamme ja kohottaa silmämme tiestä näkemään pidemmälle kuin tähän hetkeen.

Tällaisen kehotuksen rinnalla kulkemiseen esitti Ignatius Antiokialainen Vähän Aasian kirkoille matkallaan Roomaan ja siellä seuraavaan marttyyriuteen:

Työskennelkää, ponnistelkaa, juoskaa, kärsikää, levätkää ja nouskaa levolta yhdessä. Te olette Jumalan talon taloudenhoitajia, Hänen palvelijoitaan ja perhekuntaansa. Olkaa lempeitä ja pitkämielisiä toisillenne niinkuin Jumalakin on teille. Olkaa aina minun iloni! (Ignatiuksen kirje Polykarpokselle, luku 6).

Ignatiuksen sanat ovat kehoitus meille. Ylösnousemuksen toivo on paras matkakumppanimme.

Hyvä sanoma on se, että Jeesus antaa meille syyn toivoa. "Olimme eläneet toivossa" sanomme usein ikäänkuin toivomme lähde olisi kuivunut, ikäänkuin toivomme olisi ollut vain ohikiitävä mielenliikahdus, kuin huhtikuun tuuli voisi puhaltaa toivomme pois pölyn tavoin. "Olimme eläneet toivossa" sanomme epätoivossamme ja Jeesus muistuttaa meille että osamme ikuinen toivo Jumalassa. Jeesus johtaa meidät lukemaan Jumalan Pyhästä Sanasta Hänen järkkymättömistä lupauksistaan kunnes sydämemme palaa innosta ja kaipuusta ja muistamme Jeesuksen oman opetuksen, että Ihmisen Pojan piti kärsiä ja nousta kuolleista ja että Hän elää Jerusalemissa, koko Lähi-Idässä ja kaikkialla maailmassa. Elämme toivossa riippumatta olosuhteistamme, ympärillämme pyörivistä huhuista ja tiedotusvälineiden vastaväitteistä. Elämme toivossa koska Jeesus elää ja on kanssamme aikojen loppuun asti. Me arabikristityt, jotka saimme kauan sitten viestin ylösnousemuksesta, pidämme yllä toivoa sukupolvesta toiseen ja murennamme toivollamme vihaa ja erottavia raja-aitoja, että toivomme kautta saisimme yltäkylläisen elämän. Niin kauan kuin kirkko Lähi-Idässä todistaa ja elää toivossa, maailmalla on merkki totuudesta ja ylösnousemuksesta.

Ylösnousemus uudistaa meissä toivon joka kumpuaa rististä ja tyhjästä haudasta. Ei voitonvarmuutta vaan toivon johon johon tartutaan silloinkin kun se tuntuu kadonneen. Jos ylösnousemus on vähiten odotettu yllätys, toivomme avaa ikkunan yllätyksiin tuleisuudessa: elämään rakkauden ja ihmisyyden täyteläisyydessä. Siksi haluamme edelleen sitoutua kahden valtion ratkaisuun, jossa Jerusalem on yhteinen juutalaisile, muslimeille ja kristityille - israelilaisille ja palestiinalaisille.

Hyvä uutinen on, että Jeesus antaa meille matkalla elämän leipää niin että silmämme avautuvat näkemään maailman puutteen ja sielumme vahvistuu palaamaan Jerusalemiin. Me emme ole uupumuksesta jähmettyneet paikoillemme tuskamme ja pelkojemme tähden. Sen sijaan kiirehdimme matkaamme tuuli takanamme. Emme ole enää murheellisia vaan ilolla täyttyneitä. Valitusvirtemme on vaihtunut tanssiin. Jeesus on kutsunut meidän todistajikseen, kertomaan että Kristus nousi kuolleista - totisesti nousi!

Siksi kirkolla on tässä ajassa tehtävä ja kutsumus todistaa ylösnousemuksesta ja ylösnousseena. Meidän tulee kiiruhtaa Emmauksesta takaisin Jerusalemiin sekä ehtoollisen ravitsemina ja toivomme uudistaneina liittyä uskovien yhteisöön. Meidän tulee kiirehtiä Jerusalemiin vahvistamaan murheellisia, hämmentyneitä ja epävarmoja. Meidän tulee muistuttaa veljillemme ja sisarillemme, että vaikka PItkänperjantain pimeys viipyy Lähi-Idässä, ylösnousemuksen valo koittaa. Meidän täytyy kiirehtiä Jerusalemiin todistamaan että Jeesus elää maailmassa tänään. Totisesti Hän nousi kuolleista.

Al Masih Qam! Haqan Qam!

Piispa Munib A. Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko

Jerusalemin kirkkojen johtajien pääsiäistervehdys 2011

23/4/2011

 
Halleluja, Kristus on noussut kuolleista, totisesti Hän on ylösnoussut. Halleluja

Me Jerusalemin pyhässä kaupungissa toimivat kirkkojen johtajat välitämme teille terveisemme ja toivotamme riemullista pääsiäistä - Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen juhlaa.

Kristittyjen ilo on turvallinen toivo ja lupaus iänkaikkisesta elämästä, jonka Herramme on voittanut kaikille uskovaisille. Kun me Jerusalemissa pelastuksen kaupungissa näemme kristittyjen veljien ja sisarien kärsimyksen Egyptissä, Irakissa ja muualla maailmassa sekoittuu iloomme vakavuutta. Suru ja ilo taistelevat Pääsisäisenä, kun todistamme väkivaltaa, joka on syttynyt rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan eri puolilla arabimaailmaa viime kuukausina.

Me kristityt seuraamme Lähi-Idän tapahtumia rukoillen. Rukoilemme, että uudistukset voisivat johtaa moderniin kansalaisyhteiskuntaan, jossa mielipiteen, ilmaisun ja uskonnon vapaus vallitsee ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan. Tällä tarkoitamme myös vähemmistöjen oikeuksia. Kehotamme kaikkia uskovia hyvää tarkoittavia ihmisiä tukemaan rauhaa - rauhaa joka kestää ja jonka hintana ei ole ihmisten hiljentäminen, alistaminen, korruptio ja epäoikeudenmukaisuus.

Kun väkivalta puhkeaa, se muistuttaa meille Kristuksen rististä, joka on aina läsnä Rauhan Ruhtinaan seuraajille. Ristiinnaulitseminen on todellisuutta monille papistomme jäsenille ja ihmisille, jotka haluavat elää uskonsa ja vakaumuksensa mukaista elämää yhteisymmärryksessä ja yhteistyössä lähimmäistensä kanssa.

Pyydämme kaikki kristittyjä rukoilemaan Pyhän Maan kansojen keskinäisen sovinnon puolesta. Täällä yhä vaikeutuvassa tilanteessa näyttää kuin rauha ja oikeudenmukaisuus olisi paennut meiltä kauemmaksi kuin koskaan. Pyydämme kirkkoja ympäri maailman kohottamaan äänensä ja puolustamaan meitä niin että vaiennetut saisivat äänensä kuuluville ja meitä eritystävät muurit sortuisivat ja voisimme niiden tilalle rakentaa luottamuksen siltoja ihmisten välille.

Rukoilemme kansojen johtajien puolesta ja muutoksen puolesta mieltään osoittavien puolesta, että he voisivat käyttää kaikkea sitä viisautta joka heille annettu, palvellakseen maataan ja sen asukkaiden tarpeita. sekä edistääksen rauhan ja paremman tulevaisuuden saavuttamista. Toivomme, että kaikki Jumalan lapset voivat elää rauhassa kotimaassaan. Herramme Jeesus kuoli koko maailman syntien puolesta että ihmiset näkisivät hänen kärsimyksestään millaiseen kuolemaan ja tuhoon väkivalta johtaa. Hänen ylösnousemuksessaan voimme kokea, että väkivalta ja kuolema on lyöty ja näemme tulevaisuuden, jossa kaikki elävät rauhassa keskenään.

Tämä näky uudistaa uskomme ja toivomme epätoivon keskellä. Kristityt kaikkialla maailmassa juhlivat voittoa kuolemasta - voittoa, jonka kaikille luoduilleen on suonut armollinen ja lempeä Jumala. Haluamme omasta puolestamme jakaa tämän ylösnousemuksen riemun kanssanne. Risti on kanssamme päivästä päivään, mutta se on tyhjä. Uusi elämä on tullut. Kristus nousi kuollesita - mekin saamme nousta! Halleluja! Jumalalle kiitos!

+Patriarkka Theofilos III, Kreikkalaisen ortodoksisen kirkon patriarkka

+Patriarkka Fouad Twal, Latinalainen patriarkaatti

+Patriarkka Torkom II Manoogian, Armenialainen apostolinen orthodoksinen patriarkka

+Veli. Pierbattista Pizzaballa, ofm, Pyhän Maan asiainhoitaja (Custos of the Holy Land)

+Arkkipiispa Anba Abraham, Coptilainen ortodoksinen patriarkka, Jerusalem

+Arkkipiispa Swerios Malki Murad, Syrialainen orthodoksinen patriarkka

+Arkkipiispa Joseph-Jules Zerey, Kreikkalaiskatolisen melkiittikirkon patriarkka

+Arkkipiispa Abouna Matthias, Etiopian ortodoksinen patriarkka

+Arkkipiispa Paul Sayyah, Maroniittikirkon patriarkaalinen eksarkki

+Piispa Suheil Dawani, Jerusalemin ja Lähi-Idän episkopaalinen kirkko

+Piispa Munib Younan, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko

+Piispa Pierre Malki, Syyrian katolinen patriarkaalinen eksarkki

+Veli Rafael Minassian, Armenian katolinen patriarkaalinen eksarkki

Minä olen ylösnousemus ja elämä

22/4/2011

 
Picture
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispan Munib Younanin pääsiäistervehdys 2011

Kärsimyksen ja kuoleman täyttämässä maailmassa nämä sanat ylösnousemuksesta ja elämästä ylittävät meidän todellisuutemme. Jeesus puhui näin ensimmäisen kerran Betanian Martalle seistessään hyvän ystävänsä Lasaruksen haudalla (Joh. 11:25). Tällä tapahtumalla on suuri merkitys, koska Jeesus tuolloin selvästi näytti tunteensa kuoleman edessä itkemällä avoimesti ystävänsä kuolemaa.

Martta ymmärsi täysin, että Jumala on aina elämän puolella: ""Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut," hän sanoi Jeesukseen vedoten. Raamattu kokonaisuudessaan paljastaa meille elämän sellaisena millaiseksi Jumala on sen tarkoittanut.  Jumala valitsee meille elämän täyteyden. Jumala valitsee meille ihmisarvoisen elämän. Jumalan valinta on yltäkylläinen elämä. Jeesus todistaa edellisessä luvussa (Joh. 10:10): "Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän."

Tämä oli Jeesuksen elämän ja julistuksen tarkoitus. Juuri siksi evankelista Johannes halusi tallettaa nämä tarinat mukaanlukien kertomuksen Lasaruksen kuolleista herättämisestä. "Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden", kuten Johannes päättää evankeliuminsa. Siksi jokaiselle lapselle pyhäkoulussa opetetaan: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3:16).

Takanamme olevina viikkoina meitä ovat ahdistaneet tuhon ja epätoivon kuvat Japanista. Minuun mieleeni on toistuvasti tullut Jeesuksen suru Lasaruksen kuolemasta. Ja minusta tuntuu, että kyynelet valuvat nyt sen vuoksi että ihmiset ovat menettäneet henkensä tai läheisensä, kodin ja joutuneet pitkittyneen ydinkatastrofin keskelle.

Tuhkakeskiviikkona kirkossa meidän otsaamme piirrettiin risti. Vain kaksi päivää myöhemmin maanjäristys ja tsunami iskivät Japaniin. Sen jälkeisinä viikkoina seurannut tuho ja katastrofit ovat vaikuttaneet meihin kaikkiin. Meidän paastovaelluksemme on tapahtunut itkien kun koko maailma on surrut Japanissa riehuvaa kuolemaa ja hävitystä.

Katsomme tätä tuhoa ja kysymme: "Mitä on elämä?"

Japania on arvostettu esikuvana sen taloudellisen menestyksen johdosta. Se toipui ja uudelleenrakennettiin toisen maailmansodan raunioista. Siellä koulutustaso on korkea ja sosiaalinen yhteenkuuluvuuden tunne on voimakas. Näytti siltä, että Japani on turvassa uhkatekijöiltä. Tsunami huuhtoi pois kaikki nämä käsitykset hetkessä ja muutti kaiken.

Ihmiset jotka vielä eilen oliva päivittäisissä askareisaan ovan nyt poissa. Nuoret ihmiset, jotka olivat niin täynnä energiaa ja elämävoimaa menestyivät tuhoaaltoihin. Ja meidän osaksemme jää ihmetellä elämän katoavaisuutta ja sitä miten halpa ihmiselämän on kun maa järisee ja nostaa talojen korkoisia aaltoja. Kysymme koko elämän tarkoitusta sillä tämä tragedia järkyttää meitä kaikkia.

Käännymme Jumalan puoleen luottaen Hänen lupauksiinsa. Odotamme vapautusta,ihmisoikeuksia. Toivomme ihmisarvoista elämää. Odotamme ylösnousemusta. Odotamme yltäkylläistä elämää.

Minä uskon, että ylösnousemus on elämän juhla. Se on juhla, joka muistuttaa meille, että Jeesus on voittanut kuoleman oman kuolemansa kautta ja ylösnousemuksessaan antaa uuden yltäkylläisen elämän meille ja koko luomakunnalle.

Uskon myös, että elämän jano ilmentymää on se minkä näemme tapahtuvan arabimaailmassa tänään. Ihmiset nousevat mahtavia hallitsijoita vastaan ottaen suuria riskejä. He saavat voiman puhua ja kyseenalaistaa vallitsevan järjestelmän. Me kuulemme, mitä sanovat ne jotka ovat valmiita menettämään kaiken saadakseen vapauden.

Kristittyinä ymmärrämme, että Kristus ei halunnut antaa meille mitä tahansa elämää vaan yltäkylläisen elämän. Siksi pidämme pyrkimyksiä poliittisen ja taloudellisen järjestelmän uudistamiseksi arabimaailmassa positiivisina. Toivomme, että vapaus kasvaa niden ihmiseten keskellä, jotka janoavat yltäkylläistä elämää, tasa-arvoa, talouskasvua ja modernia kansalaisyhteiskuntaa sekä kansalaisvapauksia.

Näyttää siltä, että jokaisen sieluun istutettu vapauden kaipuu ei koskaan kuole. Se voi elää piilevänä ja se voidaan hiljentää pelolla ja sorrolla, mutta se elää ja kun se nousee pintaan se vaatii ihmisille yltäkylläistä elämää. Ihmisen vapaan hengen tukahduttaminen muistuttaa sitä ahdistusta, jonka Jeesus kärsi kuollessaan ristillä. Samalla me muistamme hänen nousseen  kuolleista. Kristuksen nouseminen kuolleista pyyhkii pois kaiken sen mikä nöyrryyttää ja sortaa meitä  - se kutsuu meidän yltäkylläiseen elämään nyt ja tulevaisuudessa.

Yhdysvaltain valtionvarainministeri Timothy Geithner puhui "Lasaruksen lauantaina" kansainvälisen valuuttarahaston kokouksessa. Hän arvioi, että maailmantalous kasvaa 4.5 prosenttia tänä vuonna, mutta että edessä on suuria talouspoliittisia haasteita, kuten kasvavien talouksien kyky vastata nouseviin raaka-aineiden ja energian hintoihin.

Jos hintojen nousu jatkuu, ymmärrämme että siitä kärsivät eniten köyhät keskuudessamme. Köyhistä tulee entistä köyhempiä. Maissa, joissa jo nyt kärsitään köyhyydestä, kärsimys lisääntyy. Ja ne joille lasten ruokkimen on jo nyt taistelua, joutuvat jakamaan entistäkin pienempiä annoksia. Mitä heille tarkoittaa ylösnousemus ja elämä? Mikä on niiden ihmisten vastuu, jotka elävät yltäkylläisyydessä?

Tänä pääsiäisenä, emme voi ohittaa maailmanlaajuisia haasteita. Meitä yksilöinä kutsutaan katumukseen. Kirkkoja kutsutaan katumukseen, sillä emme ole riittävästi jakaneet omastamme. Parannuksentekomme on sitä, että emme enää ajattelisi itsekkäästi vaan että resurssit jaettaisiin tasapuolisesti pohjosen ja etelän, idän ja lännen kesken.

Meille muistutetaan, että Kristuksen eläää tuova ylösnousemus yhdistää meidät erilaisissa oloissa elävät ihmiset. Kukaan meistä ei ole toisista riippumaton oman onnensa seppä vaan pikemminkin olemme kaikki toisistamme riippuvaisia. Kuinka voisin nauttia elämästäni, jos tiedän että sisarilla ja veljillä muualla maailmassa ei ole välttämättömiä elämän tarpeita ja heillä ei ole mahdollisuutta siihen ihmisarvoiseen elämään, jota itse niin kovin arvostan? Ylösnoussut Kristus kutsuu meidät tähän uuteen keskinäiseen riippuvuuteen ja yhteisymmärrykseen, että meillä olisi yltäkylläinen elämä hänessä.

Eikö tämä kaikki kuulukin pääiäisen sanomaan Lasaruksen haudalla Jeesus sanoit: "Minä olen ylösnousemus ja elämä" - Jeesus kutsui Lasaruksen haudastaan ja toi hänet kuolemasta elämään.

Professori Karoline Lewis Luther-seminaarista kirjoitti näistä Jeesuksen voimakkaista sanoista (Christian Century magazine 5. huhtikuuta 2011). Hän toteaa että joissakin käsikirjoituksissa sana "elämä" puuttuu Jeesuksen ilmoituksesta - niissä lukee ainoastaan "Minä olen ylösnousemus". Mutta mitä on ylösnousemus ilman elämää?

Valitettavasti monet kristiyt ojentautuvat tällaisen sanan mukaan. Heille "Minä olen ylösnousemus" tarkoittaa viimeisenä päivänä tapahtuvaksi odotetun ylösnousemuksen passiivista odottamista rukoillen ja laulaen välittämättä siitä mitä elämässä tapahtuu tässä ja nyt. Joillekin kristinusko koskee ainoastaan taivasta ja olosuhteita jossakin siellä muualla pikemminkin kuin konkreeettisia asioita omassa ympäristössä ja maailmassa. Marttakin uskoi varmasti, että Jeesus herättäisi Lasaruksen viimeisenä päivänä.

Mutta tässä ei ole kaikki. Jeesus korjasi Marttaa sanoen: "Minä olen ylösnousemus ja elämä". Ja hän herätti Lasaruksen kuolleiesta antaen elämän - ei ainoastan toivon ylösnousemuksesta tulevaisuudessa.

Entä mitä elämä tarkoittaa Lasarukselle? Ylösnousemus on lahja Jumalalta, mutta jeesus sanoo: "niin on myös elämä nyt." Elämä kärsimyksen ja kuoleman keskellä. Elämäsi on merkki ylösnousemuksen toivosta. Elämäntehtäväsi on lohduttaa kärsiviä, puolustaa oikeudenmukaisuutta sodan ja ristiriitojen keskellä, olla sovinnon tekijänä siellä missä hajaannusta, antaa sokeille heidän näkönsä ja auttaa rampoja kävelemään sekä päästää vangitut vapaiksi. Ylösnousemuksen toivo Lasarukselle merkitsee elämää tässä ja nyt - yltäkylläistä elämää.

Johanneksen evankeliumin seuraavassa luvussa Lasarus järjestää juhlat Jeesuksen kunniaksi. Lasaruksella on läheinen ja luottavainen suhde Häneen, joka antaa elämän. Lasarus istuu Jeesuksen lähellä kuin rakas opetuslapsi. Se tarkoittaa hengellisen elämän nälkää. Se tarkoitta sitä, että jakaa ruokansa nälkäisten kanssa. Se tarkoittaa julkista todistamista Jeesuksesta Messiaasta.

Entäpä meille? Me emme ainoastaan elä ylösnousemuksen toivossa vaan meille on jo nyt annettu elämän lahja. Meidän elämämme saa merkityksensä ja tarkoituksensa tässä maailmassa ku meidät kutsutaan julistamaan lohdutusta murheen keskelle, työskentelemään rauhan puolesta sodan keskellä, etsimään ratkaisuja ilmastonmuutokseen ja vaarallisten sääilmiöiden torjuntaan. Meille annettu elämä tarkoittaa oikeuden, totuuden ja sovinnon  puolustamista. Elämämme Kristuksessa tarkoittaa että kuulemme köyhien valituksen ja vastaamme siihen. Emme pelkää kuolemaa sillä saamme elämänvoimamme anteeksiantamuksesta ja ylösnousemuksesta.

Minusta kysytään paljon kristittyjen tilanteesta Lähi-Idän tapahtumien keskellä. Vastaan että arabikristityt ovat erottamaton osa arabiyhteistkuntaa. Sellaisena mei taistelemme osana sitä yhdessä kaikkien elämän puolesta. Lähi-Idän konfliktissa on kysymys elämästä. Ei ole hyväksyttävää, että toiset saavat elämän toisten kustannuksella. Tarvitaan poliittista tahtoa, että israelilaisille ja palestiinalaisille saadaan vakuutettua, että oikeudenmukainen rauha on mahdollinen - sellainen rauha, joka antaa meille yltäkylläisen elämän.

Kristinuskossa keskeistä on kuitenkin Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemus, joka tapahtui Jerusalemissa. Erityisesti tämän vuoksi arabikristittyjä kutsutaan julistamaan hyvää sanomaa elämästä missä tahansa olemme todistuksemme, tekojemme, lähetystön, kasvatuksen ja diakonian kautta.

Monet ihmetelevät, kuinka arabikristityt ovat selviytyneet 2000 vuotta. Lukumäärämme on vähentynyt viime vuosina. Olemme selviytyneet, koska toivomme on ylösnousemuksessa. Siinä toivossa uskomme, että mikään ei voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta - ei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat (Room 8:38). Me selviydymme koska toisessa kädessämme on ylösnousemuksen toivo ja toisessa kädessä usko elämän arvokkuuteen.

Tästä syystä pyydän, että juuri nyt jatkatte rukouksianne meidän työmme puolesta. Yhdessä voimme toimia elävinä todistajina Kristuksen ylösnousemuksesta ja elämästä monien uskontojen ja kulttuurien maailmassa. Todistuksemme alkaa Jerusalemista ja kantaa kaikkeen maailmaan, kun toivomme toisille elämää ja yltäkylläisyyttä.

Kristus nousi kuolleista!
Kristus nousi kuolleista!
Kristus nousi kuolleista!

المسيح قام       حقاً قام

وكل عام وأنتم وعائلاتكم بألف خير



Juhlitaanko pääsiäistä? Uskonnolliset oikeudet Jerusalemissa ja Beetlehemissä

11/4/2011

 
Picture
Pyhän Haudan kirkko (kuva: Wikipedia).
Jerusalem , Bethlehem, 3.04.2011 - Paikallisten asukkaiden kannanotto 

Kristityille hiljainen viikko ja pääsiäinen merkitsevät tärkeää hengellistä yhteyttä. Jerusalemin vanhassa kaupungissa sen portit ja kadut, Öljymäki, Via Dolorosa ja Pyhän Haudan Kirkko ovat tärkeitä niin palestiinalaiskristityille kuin tuhansille pyhiinvaeltajille, jotka tulevat paikalle ympäri maailman. Myös Länsirannalla ja Gazassa asuvat kristityt haluavat päästä pyhille paikoilleen osallistumaan kristikunnan pyhimpään liturgiaan ja hartauksiin joissa muistetaan Kristuksen ylösnousemusta. Kristityt haluavat myös tavata uskonsisariaan ja veljiää Jerusalemissa.

Kaikissa maissa, joissa kunnioitetaan uskonnonvapautta, uskovaiset eri uskontokunnista saavat kokoontua harjoittamaan uskontoaan ja elämään uskoaan todeksi ilman viranomaisten asettamia rajoituksia ja pakotteita. Jerusalemissa viimeisten kymmenen vuoden aikana tätä ihmisten oikeutta ei ole kunnioitettu. Miehitysvalta estää vapaan pääsyn jumalanpalveluksiin pyhille paikoille. Rajoitukset koskevat sekä kristittyjä että muslimeja heidän tärkeiden juhliensa aikana.

Viime vuonna Israelin asettamat rajoitukset estivät Palestiinan krisittyjen osallistuminen pyhän tulen seremoniaan lauantaina Jerusalemissa. Israel päästää vain 8000 pyhiinvaeltajaa ja ainoastaan joitakin satoja paikallisia kristittyjä Pyhän Haudan Kirkkoon ja sen ympäristöön. Kirkon ympärille pystytettiin eristysaitojen, tarkastuspisteiden ja turvallisuusjärjestelyjen verkosto, jolla ihmisten pääsy kirkkoon estettiin.

Pyhän tulen seremonia on syntynyt jo kauan ennen Israelin valtiota ja sitä ovat viettäneet paikalliset kristityt vuosisatojen ajan lauantaina. Paikalliset kristityt odottavat patriarkaatin, Pyhän Jaakobin kirkon ja Pyhän Haudan kirkon katolla syttyvää
pyhää tulta. Paikallinen väestö haluaa säilyttää tämän tradition ja osallistua tapahtumaan millä hinnalla tahansa. Israelin asettamat rajoitukset ovat heidän näkökulmastaan erityisen räikeinä ihmisoikeuksien ja uskonnonvapauden luokkauksina sekä pyrkimyksenä hävitää Pyhän Maan alkuperäisten kristittyjen perustamat vuosisataiset uskonnolliset perinteet.

Pääsiäisenä 2011 Kairos-Paletiina - totuuden hetki - haluaa yhdistää kaikki kristityt vaatimaan loppua Israelin toimeenpanemalle Palestiinan miehitykselle ja vaatii seuraavaa:

Länsirannan ja Gazan asukkaille oikeus vierailla Jerusalemissa.

Länsirannalla ja Gazassa asuvat joutuvat hakemaan lupaa päästäkseen pyhille paikoille Itä-Jerusalemiin pääsiäisenä. Kymmenistä tuhansista vain 2000-3000 saa luvan. Myös muslimien on vaikeaa päästä pyhille paikoilleen. Juutalaisten ei tarvitse anoa lupaa päästäkseen omille pyhille paikoilleen.

Israelin toimeenpanema lupajärjestelmä rikkoo mitä ilmeisimmin kansainvälisen ihmisoikeuksien julistusta ja muita Israelin allekirjoittamia kansainvälisiä sopimuksia. Kiistämme ehdottamasti Israelin oikeuden asettaa tällaisia rajoituksia ja kiintiöitä uskonnollisista syistä  Jerusalemiin tuleville.

Juutalaisten juhlien aikana Palestiinalaisalueet suljetaan sotilaallisin toimin ja kakki Länsirannan asukkaille myönnetyt luvat perutaan automaattisesti.

Israelin poliisin ja sotilaiden vahva läsnäolo Jerusalemin vanhassa kaupungissa ja pyhillä paikoilla estää kristittyjä pääsemästä Pyhän Haudan Kirkkoon ja vanhaan kaupunkiin. Israelin joukot eivät kunnioita ihmisten uskonnonharjoitusta vaan häiritsevät hartautta erityisesti kun Israelin armeijan komentajat oleskelevat pyhän haudan sisällä ja ympärillä.

Israelin poliisin esittämät tekosyyt joissa vedotaan yleisön turvallisuuteen eivät ole uskottavia tai hyväksyttäviä. Uskovien rukouksen ja kynttilät eivät ole uhka Israelin poliisille. Tapahtumissa ei ole mitään tarvetta hampaisiin asti aseistautuneille Israelin sotilas- ja poliisijoukoille.

Maailman vanhinta kristtyjä yhteisöä, palestiinan kristittyjä, vastaan kohdistetut toimet eivät ole luokkaus ainoastaan palestiinalaisia ja miehitetyn Jerusalemin asukkaita vastaan vaan koskettavat koko kristikuntaa.

Kehotamme johtajiamme, ystäviämme, veljiämme ja sisariamme ympäri maailman painostamaan Israelin hallitusta lopettamaan tämän maan sotilasmiehityksen ja kunnioittamaan kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia.

MItä voit tehdä käytännössä?
  • Tukekaa paikallisia kirkkojen johtajia että he eivät alistuisi rajoituksiin, joilla paikallisia ja ulkomaisia uskovia estetään yhtymästä Pääsiäisen ilojuhlaan
  • Kirjoittakaa kansanedustajillenne ja poliitikoille, että nämä painostaisivat Israelia lopettamaan uskonnon harjoittamisen rajoitukset
  • Kirjoittakaa Israelin suurlähettiläälle omassa maassanne ja esittäkää paheksuntanne Israelin toimia kohtaan.
Kairos-Palestiina
Email: [email protected] · www.kairospalestine.ps

    Picture

    RSS Feed

    Arkisto

    December 2024
    March 2024
    December 2023
    April 2023
    December 2022
    April 2022
    December 2021
    April 2021
    December 2020
    June 2020
    April 2020
    January 2020
    December 2019
    April 2019
    December 2018
    March 2018
    December 2017
    April 2017
    February 2017
    December 2016
    October 2016
    August 2016
    March 2016
    December 2015
    November 2015
    October 2015
    September 2015
    April 2015
    March 2015
    December 2014
    October 2014
    September 2014
    August 2014
    July 2014
    April 2014
    March 2014
    February 2014
    January 2014
    December 2013
    November 2013
    March 2013
    December 2012
    October 2012
    September 2012
    August 2012
    June 2012
    April 2012
    March 2012
    February 2012
    January 2012
    October 2011
    September 2011
    June 2011
    April 2011
    March 2011
    February 2011
    January 2011
    December 2010
    November 2010
    October 2010
    September 2010
    August 2010
    July 2010
    June 2010
    May 2010
    April 2010

    Aiheet

    All
    Adventti
    Arabikevät
    Beetlehem
    Boikotti
    Eappi
    Ecot
    Egypti
    Ekstremismi
    Ekumenia
    Elca
    Etelä-Afrikka
    Gaza
    Goldstonen Raportti
    Hamas
    Ihmisoikeudet
    Islam
    Islam Ja Kristinusko
    Israel
    Itsenäisyys
    Jari Jolkkonen
    Jeesus Kristus
    Jerusalem
    Jordania
    Joulu
    Juutalaisuus
    Kairos Palestiina
    Kanada
    Kansalaisyhteiskunta
    Katolinen Kirkko
    Kirkko
    Kirkkojen Maailmanneuvosto
    Kirkot
    Knesset
    Koptit
    Koulutus
    Kristillinen Sionismi
    Kristinusko
    Kuopion Hiippakunta
    Lähi Idän Kristityt
    Lähi Idän Kristityt
    Lähi Itä
    Lähi Itä
    Länsiranta
    Länsiranta
    Luterilainen Maailmanliitto
    Matkailu
    Mitri Raheb
    Munib Younan
    Oecd
    Pääsiäinen
    Pääsiäinen
    Pääsiäinen
    Palestiina
    Palestiinan Kristityt
    Pyhä Maa
    Pyhä Maa
    Pyhiinvaellus
    Rauha
    Rauhankasvatus
    Rauhanneuvottelut
    Rukousviikko
    Ruotsin Kirkko
    Siirtokunnat
    Suomen Kirkko
    Teologia
    Terrorismi
    Uskonnonvapaus
    Uskonnot
    Yhdysvallat
    Yk
    Ylösnousemus
    Ylösnousemus
    Ympäristökasvatus

Powered by Create your own unique website with customizable templates.