Palestiinalainen adventtikalenteri. 2. adventti (jatkoa).

Imad Haddad

Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat! Siionin kansa, sinä joka asut Jerusalemissa, sinun itkusi aika on ohi! Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa, hän kuulee ja vastaa sinulle. (Jes 30:18-19).

Palestiinalaisilla on itkun aika. Milloin ei ole enää kyyneleitä? Herra, milloin osoitat meille laupeutesi ja annat armosi? Milloin vangitut vapautetaan? Milloin ahdistusten aika on lopulta ohi ja katketa kalkki on ohi? Miten pitkään vielä palestiinalaisten pitää mennä nälkälakkoon, että heidän äänensä kuultaisiin? Jumala, armahda meitä, anna meille armosi ja ole meille laupias.  Anna meille yltäkylläinen elämä lupaustesi mukaan. Tämä nousee vankilan kaltereitten takaa. Sieltä minne maan nuoret, aikuiset, naiset ja miehet on teljetty vain siksi että he ovat halunneet elämää ja oikeudenmukaisuutta.

Tämän heikon huudon kuulevat vain harvat. Silti ihmisyys poljetaan lokaan joka päivä, kun palestiinalaisia lapsi, miehiä ja naisia pidetään vankeudessa ilman oikeudenkäyntiä ja erityisesti ilman laillista, tasapuolista ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.

Vuosi toisensa jälkeen me adventtina iloiten laulamme: “Valmistakaa tie Herralle”, kuitenkin otamme vain epäröiviä askeleita lähteäksemme tälle tielle ja kerromme Kunnian Kuninkaan saapumisesta kuiskaillen sen sijaan että nostaisimme äänemme lohduttaaksemme kansaamme (Jes 40:1-3)

Näemme palestiinalaisvankien tilanteen pahenevan päivä päivältä. Silti näemme vain välähdyksenomaisesti, mitä vankiloissa tapahtuu ja mitä kaikkea vangit joutuvat kestämään. Kuulemme siitä epäinhimillisestä kohtelusta, jota he joutuvat kestämään, mutta emme pysty kuvittelemaan sitä väkivallan kehää, jossa he joutuvat elämään ja jossa kaikenlainen vastarinta murskataan epäinhimillisin rangaistuksin. Tiedämme lapsivangeista, mutta harva meistä näkee sitä kärsimyksen määrää ja pysyvää traumatisoitumista, mikä vankeuden aikana koetusta seuraa.

Me tiedämme, että Punainen Risti ja Punainen Puolikuu pyrkivät auttamaan järjestämään perheiden tapaamisia, mutta pystymmekö kuvittelemaan sen lapsen tilannetta, joka elää yksin vankilassaan tapaamatta vanhempiaan tai niiden lapsien tilannetta, jotka joutuvat kasvamaan yksin, kun heidän vanhempansa on vangittu. Ehkä vangit saavat kirjoja, mutta emme voi kuvitella miten vaikeaa vankien on opiskella ja kehittää itseään vankeuden olosuhteissa.

Tässä pelon maailmassa lapset joutuvat elämään pelon vankilassa jo kodeissaan, kun heille kerrotaan lapsista, jotka on vangittu. Minä olen sinut nimeltä kutsunut (Jes 43:1). Jumala kutsuu meitä nimeltä, koska olemme hänen kuviaan ja hänelle kallisarvoisia. Osa vankilan väkivaltaa on, että vankeja ei kutsuta nimeltä vaan heidät numeroidaan. Heidän ei anneta tuntea, että he ovat henkilöitä, jotka Jumala on kutsunut elämään, vapauteen ja puolustamaan oikeuksiaan.

Valitettavasti myös maailma käsittelee vangittuja palestiinalaisia numeroina ja tilastoina unohtaen että kysymys on ainutkertaisista ihmiselämistä.

Jeesus ”...avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan: Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta” (Luuk 14:17-19).

Näillä sanoilla Jeesus aloitti toimintansa, ne leimasivat hänen julistustaan kansan keskellä – ne olivat hänen ohjelmajulistuksensa. Oli selvää, että tällaisella ohjelmanjulistuksella Jeesus joutuisi vaikeuksiin rikkaiden ja vallanpitäjien kanssa, mutta hän halusi kertoa Jumalan rakkaudesta vangittuja, köyhiä, sokeita ja sorrettuja kohtaan. Kirkon on myös tänä päivänä oltava uskollinen Jeesuksen ohjelmajulistukselle. Meidät on kutsuttu julistamaan ilosanomaa vapaudesta, oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta, uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Kun vietämme tänä vuonna adventtia, eläkäämme siinä vapaudessa, jonka Vapahtajamme on meille antanut. Meidän tulee elää todeksi uskoamme ja kutsumustamme vapauteen myös arkipäivän elämässä – ei vain hengellisesti. Jos Kristus todella on tehnyt meidät vapaiksi, tulee meidän julistaa vapautta. Kirkon on aika karistaa pelon kahleet ja yhdistyä Kristuksessa vapauttajassa sekä sanoissa että teoissa sillä Jumalamme on oikeudenmukaisuuden ja armon Jumala.

Imad Haddad on Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon pastori Toivon luterilaisessa kirkossa Ramallahissa. Hän on opiskellut Lähi-Idän teologisessa instituutissa Beirutissa sekä Columbiassa Lutheran Theological Southern Seminaryssa. Hänet vihittiin papiksi vuonna 2008.

Palestiinalainen adventtikalenteri: Toinen adventti
Kairos Palestiina

Israelin miehitys ja palestiinalaisten vangitseminen
Teksti: Addameer

Palestiinan miehityksen ylläpitäminen edellyttää Israelilta, että se pystyy kukistamaan palestiinalaisväestön vastarinnan. Israelin tärkeimpiä menetelmiä palestiinalaisten nujertamiseen ovat väestön laajamittaiset pidätykset ja vangitsemiset. Miehityksen vastustaminen on milloin minkäkin lain nojalla kriminalisoitu ja näin kaikki vastarinnaksi tulkittava toiminta voi johtaa pidätykseen. Miehitysvalta on jo pidättänyt tai vanginnut vuoden 1967 jälkeen yli 800 000 palestiinalaista. Vuoden 2000 jälkeen yli 8000 lasta on vangittu. Tässä laajuudessa suoritetut pidätykset ja vangitsemiset ovat olleet tehokas keino paitsi vastarinnan nujertamiseen, myös Palestiinan yhteiskunnallisten instituutioiden horjuttamiseen. Kansakunnalle välttämättömän normaalin kansalaisyhteiskunnan ja hallintoelinten kehittäminen tällaisissa oloissa ei ole ollut mahdollista.

Tällä hetkellä (2013) Israelilla on 4 979 palestiinalaista poliittista vankia, joista 156 on hallinnollisen päätöksen perusteella ilman oikeudenkäyntiä tai salaisen päätöksen perusteella vankeudessa pidettyjä. Vankeudessa on 236 lasta, joista 44 on alle 16-vuotiaita, 16 naista ja 13 Palestiinan lakia säätävän neuvoston jäsentä. Vangittuja kohdellaan huonosti. Pidätetyt haetaan kotoaan keskellä yötä väkivaltaisten sotilasoperaatioiden yhteydessä ja pitkään jatkuviin ankariin kuulusteluihin liittyy henkistä ja fyysistä kidutusta ja eristämistä. Palestiinalaisten tapauksia käsittelevät sotilasoikeudet, jotka antavat langettavan tuomion 99 prosentissa tapauksissa. Julmat ja alkeelliset olosuhteet ovat johtaneet vuodesta 1967 203 pidätetyn kuolemaan. 71 on kuollut kidutuksen seurauksena, 51lääkinnällisen huollon epäämisen johdosta, 74 pidätyksen yhteydessä saatuihin vammoihin ja seitsemän erikoisjoukkojen ampumina vankilassa.

Oikeudenmukaista rauhaa Palestiinassa ei ole olemassa ennen kuin kaikki poliittiset vangit on vapautettu ilman ehtoja. Palestiinalaisten näkemyksen mukaan poliittisten vankien vapauttamisen tulee olla edellytys rauhanneuvottelujen käymiselle.

Muiden Palestiinan kaupunkien tavoin Beetlehem joutuu kokemaan Israelin miehitysjoukkojen hyökkäyksiä ja pidätyskampanjoita. Tällä hetkellä (2013) 453 beetlehemiläistä – heistä naisia 4, 10  alle 16-vuotiasta lasta ja 23 16-18-vuotiasta lasta – on vangittuina. Yliopiston 19-vuotias naispuolinen opiskelija Manar Zawarha pidätettiin, kun hän oli kulkemassa Beetlehemin tarkastuspisteen läpi. Manar on lupaava ja lahjakas opiskelija. Häntä kuulusteltiin 30 päivää Moscobiyyeh tutkintakeskuksessa Jerusalemissa. Kuulusteluissa häntä ja hänen perhettään uhkailtiin, jotta häneltä olisi saatu kiristettyä tietoja. Hänet tuomittiin lopulta 12 kuukaudeksi vankeuteen ja 3000 shekelin sakkoihin, mutta tuomio muutettiin ehdolliseksi ja Manar vapautui toukokuun puolivälissä.

Israelin miehitysjoukot eivät erottele miehiä ja naisia pidätysten yhteydessä eivät ota huomioon sosiaalisia olosuhteita. Hiba Bdeer Dohan kylästä pidätettiin kotoaan aviomiehen ja tyttärien Malkin (7) ja Jaran (5) läsnä ollessa aamuyöllä. Sotilaat hyökkäsivät kotiin ja veivät perheen äidin silmät sidottuna ja kahlehdittuna. Hiba vietiin

Asqalanin pidätyskeskukseen missä hän kuulusteltiin kahdeksan päivän ajan. Hiba on nyt ollut pidätettynä 2.4. 2013 lähtien ilman oikeudenkäyntiä. Perhettä ei ole päästetty tapaamaan äitiä. Kukaan ei tiedä milloin hän näkee tyttärensä uudelleen. Vankilahallinnon yleinen käytäntö on kieltää perheenjäsenten tapaaminen. Dheishehin pakolaisleiristä pidätetyn An’am Hasanatin perhellä on vaikeuksia pasta tapaamaan äitiä. Kansainvälisen oikeuden vastaisesti valtaosa pidätetyistä siirretään Israelin valtion alueelle, jonne päästäkseen perheiden on haettava vierailulupa ja erityislupia. Näin Israel pala palalta murentaa ja hajottaa perheitä ja palestiinalaista yhteiskuntaa.

Palestiinalaisten lapsuus Israelin vankiloissa
Teksti: DCI, Palestiinan osasto

Vuoden 2000 syyskuussa alkaneen toisen intifadan jälkeen Israelin viranomaistet ovat kiihdyttäneet palestiinalaisten lasten pidätyksiä. Kuluneiden 12 vuoden aikana yli 8000 lasta on pidätetty – heistä nuorimmat 12-vuotiaita. Israelin sotilaiden pidättäminä lapsia pahoinpidellään potkimalla, kidutetaan, uhkaillaan, pidetään kahlehdittuina, laiminlyödään ja eristetään. Lasten pidättäminen ja kaltoinkohtelu Israelin sotilastuomioistuimissa on yleistä ja systemaattista.

Kysymys ei ole niinkään uusista toimista intifadan hillitsemiseksi vaan olemassa olevien pysyvien toimintaohjeiden soveltamisesta laaja-alaisemmin miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Tavoitteena on palestiinalaisten perheiden ja yhteiskunnan toimintakyvyn nujertaminen ja hallitseminen pelon avulla. Laajamittaisten pidätysten ja mielivallan avulla pyritään nujertamaan kansan pyrkimyksen itsehallinnon saavuttamiseksi ja vaatimukset rauhan, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteuttamisesta.

On itsestään selvää, että palestiinalaislasten kohtelu on syrjivää ja loukkaa lasten oikeuksia, jotka on kirjattu YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa. Palestiinalaislapset on alistettu sotilashallinnon määräyksille ja heitä tuomitaan sotilastuomioistuimissa, joissa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vähimmäisvaatimukset eivät täyty.

Kaikkein vahingollisinta lapsille ovat Israelin käyttämät psykologiset kuulustelutekniikat kuten pitkäaikainen eristäminen. Vuodesta 2008 lastenoikeusjärjestö DCI on kirjannut 73 tapausta, joissa lapsia on pidetty erityksissä jopa 29 päivää. Lisäksi heihin käytetään väkivaltaisia kuulustelutekniikoita, heillä ei ole mahdollisuutta saada

puolustusasianajajaa eikä heidän sallita tavata vanhempiaan. DCI:n keräämän todistusaineiston mukaan hepreaksi kirjattuja väkivalloin saatuja tunnustuksia on käytetty todistusaineistona sotilastuomioistuimissa. Sotilastuomioistuimien käsittelemistä tapauksista 98 prosenttia päätyy langettavaan tuomioon.

Al Jalamen pidätyskeskukseen joutuneet lapset ovat kertoneet, että heitä on pidetty eristettyinä pienessä 2x3 metrisessä sellissä, jossa he ovat joutuneet nukkumaan betonilaatan päällä tai lattialla ohuella, likaisella ja haisevalla patjalla. Ruokaa on annettu luukusta siten että heillä ei ole ollut mitään inhimiskontaktia. Sellien harmaissa seinissä on teräviä piikkejä, jotka estävät niihin nojaamisen. Selleissä ei ole luonnonvaloa; ainoa valonlähde on heikko lamppu, joka on päällä 24 tuntia vuorokaudessa. Kohtelun tuloksena lapset ovat saaneet särkyä silmiinsä ja kärsineet psykologisista oireista pidätyksen jälkeen. Todistajalausuntojen perusteella lasten pidätysten ja eristämisen tarkoitus on heidän henkinen luhistumisensa tunnustuksen saamiseksi. Eritys ja rankat kuulustelut vuorottelevat. Kuulusteluissa käytetään jalkojen ja käsien perusteetonta kahlehtimista, kiduttamista pitämällä pidätettyä huonoissa asennoissa, suoraa fyysistä väkivaltaa, uhkailemista ja pelottelua. Näillä menetelmillä useimmilta kuulustelluilta lapsilta on saatu tunnustus, jonka perusteella lapset on tuomittu sotilastuomioistuimessa.

Pidätetyille erityksestä ja psykologisista kuulustelumenetelmistä on seurauksena paniikkihäiriöitä, kuolemanpelkoa, kroonista masennusta, sosiaalista eristäytymistä, toivottomuuden tunnetta, tunteiden hallinnan heikkenemistä ja siitä seuraavia raivokohtauksia, keskittymiskyvyn häiriöitä, vainoharhaisuutta, psykoottisia oireita, itsensä vahingoittamista ja itsemurhayrityksiä. Vuonna 2011 YK erityisraportoija Juan Méndez turhaan vaati Israelin kieltämään pidätettyjen lasten eristämisrangaistukset.

Rakkauden voima vankilassa
OTT Charlie Abou Saada

Psalminlaulaja sanoo: ”Herra kuulee köyhien rukouksen eikä hylkää omiaan, jotka ovat vankeudessa.” (Ps. 69:33). Jumala yhä pitää Sanansa ja on uskollinen kansalleen – erityisesti niille, jotka kärsivät ja pysyvät uskollisina Jumalan lupaukselle ja rakkailleen. Uskollisuutensa tähden heillä on voimaa taistella pahuutta vastaan ja vapautensa ja oikeuksiensa puolesta. Eräs näistä uskollisista on Abu Naji, joka vangittiin ensimmäisen intifadan aikana. Beit Sahourista - ”Paimenten kedolta” - kotoisin oleva Abu on rehellinen ja perhettään rakastava nuori mies vaatimattomasta perheestä. Teini-ikäisenä hän päätti ettei halua elää epäoikeudenmukaisen miehityshallinnon alaisuudessa. Abu avioitui ja halusi elää puolisonsa kanssa kotimaassaan sitä rakentaen. Jo ennen kuin Abu oli valmistunut koulustaan pahuus tuli taloon ovesta. Israelin viranomaiset pidättivät Abun, joka oli luokiteltu vaaralliseksi sen jälkeen kun hän oli julkisesti arvostellut miehitystä.

Abu vangittiin ja vietiin Nablusiin ja sieltä erämaahan, missä hän vietti vankeudessa kymmenen vuotta ikävöiden puolisoaan Lameesia. Samasta kylästä kotoisin olut Lamees oli tuntenut Abun jo vuosia ja rakastanut häntä. Lamees järkyttyi Abun pidätysestä. Hän rukoili Jumalaa kertomaan mitä hänen pitäisi tehdä. Jumalan vastaus oli: ”Luota minuun ja pidä Abu sydämessäsi.” Lamees pysyi uskollisena Jumalalle ja Abulle. Kolme kuukautta pidätyksen jälkeen Lamees pääsi äitinsä ja seurakunnan pastorin kanssa tapaamaan Abua. Abul ja Lamees kihlattiin vankilassa vanginvartijoiden ja toisten vankien läsnä ollessa. Lamees pysyi uskossaan lujana ja vieraili säännöllisesti Abun luona noudattaen kirjaimellisesti Raamatun kehoitusta: ”Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itse kahleissa heidän kanssaan, muistakaa kidutettuja, tunteehan teidänkin ruumiinne kivun.” (Hepr. 13:3). Lamees tunsi, että Sielunvihollinen pyrki horjuttamaan hänen kutsumustaan ja päättäväisyyttään ja oli usein hämmentynyt. Jumalan Pyhä Henki oli kuitenkin hänen kanssaan ja Lamees voitti kiusaukset Jumalan ja perheen rakkauden avulla.

Päivä jona Abu Naji vapautettiin oli vastaus Lameesin kiihkeisiin rukouksiin. Meitä kaikkia koetellaan kutsumuksessamme näinä päivinä. Lamees ja Abu Naji olkoot meille ja nuorelle polvelle esimerkkejä kilvoittelusta ja kestävyydestä. Lamees ja Abu ovat rakkaat setäni ja tätini. Aina kun tapaan heidät muistan apostoli Paavalia, joka aina jaksoi tarrautua toivoon ja rohkaista pieniä seurakuntiaan. Jumala on rakkaus ja Hän on kanssamme rohkaisemassa meitä kaikkein vaikeimpanakin aikana. Meidän tulee tulla vaikeuksinemme Hänen luokseen, luottaa Jumalaan ja odottaa Hänen armoaan. Jumalan lahja uskollisille palvelijoilleen Abulle ja Lameesille oli kolme lasta ja onnellinen elämä perheenä. He muistavat Jumalan sanan Raamatussa: ” Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa* ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.”

Rakas Jumala, auta että jokaisella vangitulla olisi uskollinen ja rakastava lähimmäinen kuten Lamees rinnallaan. Auta heitä kohtaamaan koettelemus rehellisinä ja uskollisina sinulle kuin Abu Naji. Anna rakkauden ja rohkeuden henki heidän sydämiinsä. Muista kaikkia niitä, jotka on vangittu siksi he kaipaavat vapautta ja oikeudenmukaisuutta.

Jumala on Sanassaan uskollinen ja antta meille tehtävän: “Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen (Luuk 4:18).

Tekstien tuottajat:
Addameer vankien oikeusjärjestö on palestiinalainen kansalaisjärjestö, joka antaa oikeusapua vangituille, puolustaa vankien oikeuksia ja vastustaa kidutusta ja ihmisoikeusrikkomuksia sekä valvoo vankien oikeuksien toteutumista.  Lisätietoja: www.addameer.org
DCI lastenoikeusjärjestön Palestiinan osasto (Defence for Children International) perustettiin 1979. Se toimii yhteistyössä YK:n ECOSOCin kanssa. Palestiinan osasto perustettiin vuonna 1991 ja se puolustaa, edistää ja suojelee Palestiinan lasten oikeuksia ja kansainvälisen lasten oikeuksien sopimuksen toteutumista. Lisätietoja: www.dci-palestine.org/
OTT Charlie Abou Saada on työskennellyt World Vision Jerusalemin toimistossa vuodesta 2009 kirkollisasioiden koordinaattorina. Tri Saada on valmistunut kanonisen oikeuden tohtoriksi Vatikaanin itämaiden instituutista. Tri. Saada asuu perheensä kanssa Beetlehmissä.
Linkki alkuperäiseen tekstiin löytyy tästä.

”Tiedän monien teistä olevan kristittyjä sionisteja. En vaadi teitä muuttamaan mielipidettänne. Tiedän myös että olette hengellä täyttyneitä uskovia ja Pyhä Henki voi avata teidän sydämenne. Israelilaiset ovat jo teidän sydämissänne. Minun toiveeni on, että siellä olisi paikka myös palestiinalaisille.”

Sami puhutteli kuulijoita ja sai raikuvat suosionosoitukset. Palestiinalainen helluntailainen kristitty ja poliittinen aktivisti Sami Awad puhui helluntailaisille karismaattisille piireille Virginia Beahissä, jossa oli järjestettiin samaan aikaan kaksi konferenssia. Concerge21 ja Society of Pentecostal Studies (linkit tämän kirjoituksen lähteissä). Helluntailaisuuden tutkijoiden teemana oli rauhantyö ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Sami kertoi helluntailaiselle kuulijakunnalle, josta suurin osa oli vakaita kristillisen sionismin kannattajia perheensä historiasta ja sen kristillisestä perinteestä. Hän kertoi myös uskoontulostaan ja hengen lahjoista ja niiden käyttämisestä.

Vuonna 1948 jolloin Israeli perustettiin, Samin isoisä kuoli, sota alkoi ja Israelin sotilaat tulivat heidän kyläänsä, jossa kristityt, muslimit ja juutalaiset elivät yhdessä. ”Isäni meni valkoisen lipun kanssa ulos talosta kylän raitille osoittaakseen puolueettomuutta. Silloin hänet ammuttiin.”

Kuulijoille oli aivan uutta kuulla kertomusta tapahtumista jonkun muun kuin israelailaisen näkökulmasta. Vuonna 1967 sodassa loputkin palestiinalaisten alueista joutui Israelin miehittämäksi ja Samin perheestä tuli pakolaisia omassa maassaan.

Sami kertoi kuulijoilleen taistelusta israelilaisten harjoittamaa sortoa ja maan anastamista vastaan. ”Tiedän Jeesuksen kehoittaneen rakastamaan vihollisiamme. Keitä he ovat? Israelin armeija ja juutalaissiirtokuntalaiset.”

Samia kuulemassa istuivat yleisössä monia helluntailaisteologeja, jotka ovat olleet luomassa kristillisen sionismin teologiaa, jonka mukaan Israelin valtion syntyminen vuonna 1948 oli Jumalan tahto ja jonka mukaan kaikki Israelia vastustavat ovat kirottuja (1 Moos 12:3).

Sami kertoi myös työstään palestiinalaisena poliittisena aktivistina, jonka työn päämääränä on vapaa ja turvallinen Palestiinan valtio vapaan ja turvallisen Israelin naapurina. Sami kertoi, että hänen menetelmänään on väkivallaton yhteiskunnallinen muutos. Hän kertoi hyväksyvänsä ainoastaan väkivallattomuuden ja hylänneensä väkivaltaisen taistelun muutoksen välineenä koska haluaa palvella ainoastaan Jeesusta Rauhan Ruhtinasta.

Monet muut konferenssissa kuullut esitelmät käsittelivät viimeisten päivien teologiaa, Israelia Jumalan suunnitelmissa ja messiaanista juutalaisuutta. Englantilainen tutkija todisti, että helluntailaisuuteen on kuulunut erottamattomana  usko siihen, että Jumalan teot maan päällä manifestoituvat Israelissa.  Vaikka hän ei kyseenalaistanutkaan kristillisen sionismin opetuksia, puhuja kuitenkin käsitteli sitä oikeuksien riistoa, joka on tapahtunut palestiinalaisalueilla ja pohti mitä kristillinen sionismi opettaa rauhasta, Israelin maasta ja maan luovuttamisesta rauhan aikaansaamiseksi todeten, että kristityillä sionisteilla ei ole yhtenevää käsitystä Israelin laajuudesta Raamatun perusteella, joskin laajimmillaan Israelin ajatellaan valloittavan valtavia maa-alueita ympäröiviltä arabimailta.

Tutkija myös valotti helluntailaisuuden suhdetta sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen todeten, että nuoremmille sukupolville oikeudenmukaisuuden toteutuminen Israelissa ei ole samantekevää. Heille vakavasti otettava usko ei voi olla luomassa epäinhimillisiä olosuhteita miehityksen alla eläville ihmisille. Hän esitti, että Israelin ystävyyden ja kristillisen sionismin ei tarvitse olla ristiriidassa, jos uskovat voivat hyväksyä Israelin valtion toteutumisen pienemmällä alueella. Tällöin myös moraalinen ristiriita oikeuden tekemisestä köyhille ja sorretuille voidaan ratkaista.

Tämä oli ällistyttävä kuultavaa joukossa, joka yleensä on valmis ummistamaan silmänsä väkivallalta palestiinalaisalueilta ja hyväksymään palestiinalaisten maan siirtämisen israelilaisten hallintaan siirtokuntien rakentamiseksi. Nämä ihmiset eivät ole viettäneet unettomia öitä Länsirannalla harjoitettavien kotitarkastusten, palestiinalaisten kotien tuhoamisen, pidätysten ja armeijan väkivallan takia.

”Unelmoin päivästä, jolloin sota on ohi ja elämme kaikki rauhassa. Oikeus vallitsee ja Palestiina on itsenäinen valtio. Ei ole enää ampumavälikohtauksia, itsemurhapommittajia ja  ohjusiskuja. Ihmiset sekä Israelissa että Palestiinasas saavat elää elämäänsä, käydä töissä ja hoitaa perhettään.

Käytäväkeskustelussa kaksi sionistiorganisaatiota edustavaa naista kertoivat uskovansa että he voisivat työskennellä Sami Awadin kanssa. Juutalainen osallistuja kertoi keskustelleensa itsensä John Hageen (USA:n Israel-lobbausryhmän ”Christians United for Israel” perustaja) kanssa koettaen vakuuttaa, ettei Samin luennosta ollut syytä huolestua. Tapaamiset kantoivat satoa Beetlehemissä pidettyyn Christ at Checkpoin-konferenssiin. 

Jeesus sanoi:  ”Autuaita ovat rauhantekijät”. Mitä hän tarkoitti ’tekijällä’? Meidänkin on aika jo ymmärtää, että rauha ei ole jotakin joka vain tulee tai tapahtuu. Rauhan on jotain, minkä eteen kaikkien täytyy tehdä työtä. Rauha on väkivallattomuutta ja oikeudenmukaisuuden toteuttamista. Jumala on niin suuri, että hän voi käyttää Sami Awadia, John Hageeta ja kaikkia palestiinalaisia kristittyjä ja helluntailaisia rauhansa välikappaleina ja rauhan tekijöinä.

Tämän artikkelin merkitys on siinä, että se todistaa keskustelua käytävän kristillisen sionismin ytimessä - Yhdysvaltojen helluntailaisten keskuudessa. Muistutamme myös Suomen helluntaikirkon kannanotosta teemaan liittyen..

John Harris. Altadena, California, Eagle Rock Christian Assembly on työskennellyt Hebronissa rauhanaktivistina(Christian Peacemaker Teams). Alkuperäisestä artikkelista kirjoittajan luvalla.

Kristiilliset rauhantiimit - Christian Peacemaker Teams on uskonnollinen organisaatio, joka toimii useilla konfliktialueilla maailmassa. Palestiinassa se toiminnallaan tukee palestiinalaisten ruohonjuuritason väkivallatonta toimintaa Israelin miehityksen vastustamiseksi ja toimia yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi. CPT toimii yhteistyössä Palestiinan ja Israelin paikallisyhteisöjen ja rauhanaktivistien kanssa rauhan edistämiseksi. CPT:llä on projekti Al-Khalilissa (Hebron) Länsirannalla. Toiminnalla CPT pyrkii mm.

• Yhdessä muiden alueella toimivien mm. israelilaisten järjestöjen kanssa tukemaan palestiinalaisten väkivallatonta vastarintaa miehitystä vastaan.
  
• Turvaamaan palestiinalaisten lasten elämää saattamalla näitä koulumatkoilla.
  
• Saattamalla palestiinalaisia paimenia ja viljelijöitä pelloille ja laitumille silloin kun heitä uhkaavat Israelin laittomissa siirtokunnissa asuvien väkivalta.
  
• Seuraamaan Israelin armeijan toiminta tarkastuspisteillä ja palestiinalaisten saamaa kohtelua siellä. 
• Väliintuloon silloin kun Israelin armeija syyllistyy ihmisoikeusrikkomukiin hyökätessään palestiinalaisten koteihin ja toreille.
  
• Raportoimaan tilanteesta medialle, hallituksille, ihmisoikeusjärjestöille ja diplomaattisille edustustoille.
• Isännöimään kansainvälisiä alueella vierailevia ryhmiä ja edesauttamaan näiden verkostoitumista paikallisten rauhanaktivistien kanssa.
• Lisäämään tietoisuutta sotilaallisen miehityksen olosuhteista Länsirannalla siten vähentämään tukea Israelin laajenemispolitiikalle.
  

CPT toimii pääosin samoin kuin kirkkojen ekumeeninen EAPPI-ohjelma.  Jostain syystä tässä(kään) tapauksessa kristityt eivät näköjään voi toimia yhden järjestön puitteissa. Kaikki panostukset ovat varmasti kuitenkin tarpeen ja rauhantekijät toimivat kaikkien konfliktin osapuolien ja kärsivien puolesta toteuttaen kristillistä kutsumustaan.

“Lyhytaikainen siirtokuntia koskeva sopimus vain siksi että päästäisiin takaisin rauhanneuvotteluihin on epätoivoinen teko ja väärin" – Mary Robinson

16 lokakuuta 2010

Lähde: jfjfp

Vaikutusvaltainen kansainvälinen valtiomiesjoukko "Elders" - vanhimmat - vetosi kansainväliseen yhteisöön ja Yhdysvaltoihin, että ne vaatisivat siirtokuntarakentamisen pysäyttämistä. Presidentti Martti Ahtisaari on vetoomuksen antaneen ryhmän jäsen.

Vetoomuksen syynä on Yhdysvaltain ilmoitus että se on pyytänyt Israelin hallitusta jatkamaan siirtokuntien rakentamisen jäädytystä 90 päivällä. Tämän vastineeksi Yhdysvallat lupasi diplomaattisia etuja ja sotatarvikkeita. Lehdistä luimme, että Israelille mm. luvattiin ilmaiseksi suuri määrä hävittäjiä.

Desmond Tutu kommentoi uutista ryhmän puheenjohtajana: "Sydämeni särkyy. Mitä Washington oikein ajattelee? Siirtokunnat ovat laittomia ja ne rikkovat kiistatta YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 242 ja neljättä Geneven sopimusta. Rauhanneuvottelujen jatko ei voi perustua sille, että toinen osapuoli saa luvan avoimesti rikko kansainvälistä oikeutta."

Entinen Irlannin presidentti johti neljän ryhmän jäsenen delegaation matkaa Lähi-Itään syyskuussa. Mary Robinson totesi: "Olemme useaan otteeseen kuulleet arabimaailmasta viestin ettei Yhdysvaltoja enää pidetä siellä aitona välittäjänä neuvotteluissa: Washingtonin koetaan olevan yksinkertaisesti liian lähellä Israelia." Tämä yritys tehdä lyhytaikainen sopimus rauhanneuvottelujen käynnistämiseksi uudelleen on epätoivoinen ja väärä. Se on petosta ja kansainvälisen oikeuden halventamista sekä petos kansojen perhettä - erityisiä palestiinalaisia - kohtaan."

Norjan entinen pääministeri tohtori Gro Brundtland yhtyi lausuntoihin ja vetoomuksiin siirtokuntien rakentamisen lopettamiseksi: "Oslon prosessissa 1993 Israel lupasi lopettaa siirtokuntien laajentamisen ja odottaa lopullista statusta koskevien neuvottelujen tulosta. Nykyinen sopimus vie meidät yhä kauemmaksi kestävästä ja pysyvästä ratkaisusta."

Valtiomiesryhmä vaati myös palestiinalaisten ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä kiinteistöjen takavarikointien ja pakkohaltuunottojen, karkotusten ja häätöjen lopettamista. Entinen Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter totesi: "Palestiinalaisten sorto Gazassa, Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa on räikeä kansainvälisen ihmisoikeuksien julistuksen vahvistamien ihmisoikeuksien loukkaus. Kansainvälinen yhteisö ei voi hyväksyä tällaisten väärinkäytösten jatkamista."

Ryhmä halusi kiinnittää huomiota Israelin vankiloihin suljettujen tuhansien palestiinalaisten kohtaloon: Monet heistä on otettu kiinni Geneven sopimusten vastaisesti ja vangittuina on satoja alle 18-vuotiaita lapsia. Israelin hallitus ja sen kansa voivat varmistaa kansallisen turvallisuutensa pysyvästi vain noudattamalla kansainvälistä oikeutta ja vaatimalla myös toisilta sen noudattamista.Tämä antaa heille mahdollisuuden asua turvassa omassa maassaan samalla kun palestiinalaisille heidän omassa elinkelpoisessa ja alueellisesti yhtenäisessä valtiossaan taataan samat oikeudet.

Elders - vanhimmat

Elders on maailman johtajien itsenäisesti muodostama ryhmä, jonka kokoavana voimana toimi Nelson Mandela vuonna 2007. Ryhmä haluaa tarjota vaikutusvaltansa ja kokemuksensa tukemaan rauhan rakentamista sekä lievittämään inhimillistä kärsimystä koko ihmiskunnan palvelemiseksi. Jäsenet ovat Martti Ahtisaari, Kofi Annan, Ela Bhatt, Lakhdar Brahimi, Gro Brundtland, Fernando Henrique Cardoso, Jimmy Carter, Graça Machel, Mary Robinson ja Desmond Tutu. Nelson Mandela ja Aung San Suu Kyi ovat kunniajäseniä.