28.02.2020

Ole tervehditty Jerusalem. Olkoon rauha sinulla ja ystävilläsi. Vallitkoon rauha muureillasi ja hyvinvointi linnoissasi. (Ps. 122:6)

Olen erittäin huolestunut presidentti Trumpin julkistamasta "rauhansuunnitelmasta", jonka uskon tuovan rauhan sijaan entistä enemmän turvattomuutta ja israelilaisten ja palestiinalaisten elämään. Kirkkomme kanta on pitkään ollut, että ratkaisun Israelin-Palestiinan konfliktiin tulee hakea osapuolten välisillä neuvotteluilla. Valitettavasti tämä "suunnitelma" koskee vain toista osapuolta. Se on esitetty tietylle kansalle ilman näkemystä siitä, millä lailla se heille merkitsisi rauhan saapumista. Kirkkomme vaatii miehityksen lopettamista. Tämä "suunnitelma" yrittää pyyhkiä rauhan esteenä olevat ongelmat päiväjärjestyksestä näyttämällä vihreää valoa Israelille miehitystilanteen status quon saattamiseksi pysyväksi ratkaisuksi.

Sen sijaan että kokoaisi israelilaiset ja palestiinalaiset yhteen tavoittelemaan rauhansopimusta, tämä suunnitelma entisestään vieraannuttaa osapuolia toisistaan. Pelkään, että sen seurauksena on lisää jännitteitä ja uusia väkivaltaisia purkauksia. Tämä polku ei johda rauhan ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseen. Se ei edistä sovinnon saavuttamista. Se vahvistaa kummallakin puolella ja koko alueella ekstremististen ääriliikkeiden asemaa ja lisää turvattomuutta.

Viime viikolla YK:n Rauhantyön alipääsihteeri Rosemary DiCarlo antoi turvallisuusneuvostolle tilannepäivityksen sanoen: "Valitettavasti meille ei tullut yllätyksenä kainsainvälisen Punaisen Ristin tutkimus Y-sukupolven (millennials) mielipiteistä: Yli kaksi kolmasosaa (65 %) Israelissa uskoi, että Israelin-Palestiinan konfliktille ei tule loppua. Kaikista sotaoloissa elävistä ihmisistä he ovat kaikkein pessimistisimpiä. Palestiinalaiset olivat hieman vähemmän pessimistisiä: Heistä 52 % uskoi ettei konflikti lopu.

Rosemary DiCarlo painotti että "on kansainvälisen yhteisön velvollisuus rakentaa parempi tulevaisuus näille nuorille israelilaisille ja palestiinalaisille; tulevaisuus johon kuuluu toivo, sovinto ja kansojen rauhanomainen rinnakkainelo jatkuvan miehityksen ja konfliksin sijasta." Puheenvuoronsa päätteeksi DiCarlo painotti että konfliktin ratkaismiseksi välittömästi tarvitaan panostamista YK:n päätöslauselmien ja kansainvälisen oikeuden toteutumiseen sekä kahdenvälisten sopimusten välittämiseen.

Vaadin presidentti Trumpia kehittämään uuden suunnitelman osapuolten osallistamisen pohjalta huomioiden ihmisoikeussopimusten ja kansainvälisen oikeuden määräysten toteutumisen. Suunnitelman perusteena ja tarkoituksena tulee olla kansainvälisesti tunnustettujen ihmisoikeuksien turvaaminen ja toteuttaminen sekä israelilaisten että palestiinalaisten osalta sekä kahden rinnakkaisen elinkelpoisen valtion muodostaminen alueelle.


Elizabeth A. Eaton
Johtava piispa
Amerikan evankelisluterilainen kirkko (ELCA), USA

ELCA presiding bishop issues response to President Trump's "Peace to Prosperity" document

Maailman johtajille ja kaikille ihmisille, jotka haluvat kuunnella omantuntonsa ääntä,

Kirjoitan teille Jerusalemista kertoakseni näkemykseni siihen vakavaan pakolaiskriisiin, joka koskettaa nyt Lähi-Itää ja 
myös Eurooppaa. Olen itse sekä pakolainen että piispa. Perheeni ja omat elämänkohtaloni velvoittavat minua puolustamaan niitä naisia, miehiä ja lapsia, joiden ruumiit huutoutuvat Välimeren rannoille tai mätänevät kuorma-autoissa Euroopan moottoriteillä. Niiden puolesta, jotka repivät epätoivoissaan itsensä rajojen piikkalankaesteissä ja kärsivät henkihieverissä hätäisesti kokoonkyhätyissä leireissä.

Viime viikkoina emme ole nähneet ainoastaan pakolaisten määrän kasvavan vaan tämän kansainvaelluksen traagisia päätepisteitä, kun hyväksykäytetyt ihmiset ovat menehtyneet hakiessaan pelastusta. Tätä häpeällistä tilannetta ja inhimillistä hätää kansainvälinen yhteisö ei voi enää sivuuttaa. Pakolaiset ja turvapaikanhakijat eivät ole lomailijoita. Heitä ei ajanut kotoaan seikkailunhalu. He joutuivat jättämään kotinsa väkivallan, terrorismin, poliittisten konfliktien ja köyhyyden seurauksena. Toivottomuus ja turhautuneisuus saa heidät uhraamaan koko omaisuutensa ja henkensä uhalla etsimään turvapaikkaa itselleen ja perheilleen. Kysymys ei ole "aalloista", "massoista" tai "laumoista" vaan ihmisistä, joilla on oikeus tulla kohdelluiksi ihmisarvoisesti ja kunnioittavasti.

Pakolaisena ja Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispana haluan sanoa maailman johtajile seuraavaa:

1. Maailmanyhteisön ja Euroopan Unionin vastuulla on luoda selkeä menettelytapa, jolla turvapaikanhakija otetaan vastaan. Maailman johtajien on otettava kantaa avoimen ja suojelevan politiikan puolesta ja tehtävä yhteistyötä YK:n  Pakolaisjärjestön UNHCR:n kanssa. Useimmat maailman uskonnot opettavat vieraanvaraisuutta muukalaisia kohtaan. Jeesuksen mukaan (Matt. 24) maailman kansat tuomitaan sen mukaan kuinka ne ovat kohdelleet köyhiä, nälkäisiä ja kodittomia.  "Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut?" Ja kuningas vastaa heille: "Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle."
2. Kaikki johtajat ovat suoraan tai epäsuoraan vastuussa tästä pakolaiskriisistä. Sen on aiheuttanut maailmanjärjestelmä, jonka johtajamme ovat rakentaneet. Kysymys ei ole paikallisesta konfliktista. Kansainvälinen yhteisö on vähät välittänyt Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan taikka Israelin ja Palestiinan konflikteista eikä ole auttanut ratkaisemaan niitä. Taloudellisten ja poliittisten intressien vuoksi vuoropuhelun ja rauhanprosessin tukeminen ei ole kiinnostanut johtajia. Alueemme on luisunut sellaiseen kaaokseen, että siellä ovat avautuneet ovet ääriliikkeiden ja terroristien toiminnalle ihmisten epätoivoa hyväksikäyttäen. Lähi-Itä janoaa oikeudenmukaisuutta ja rauhaa, joka ei ainoastaan lopeta pakolaisvirtoja vaan turvaa kodeistaan häädetyille mahdollisuuden turvalliseen kotiinpaluuseen ja elämään demokraattisessa vapaassa valtiossa. 

Sanani ovat jyrkkiä ja suoria, mutta tämän humanitaarisen katastrofin ratkaisemiseksi vaaditaan voimakkaita ja määrätietoisia toimia. Epätoivoiset veljemme ja sisaremme itsevät: "Kuka toivottaa meidät tervetulleiksi? Haluamme oikeutta ja rauhaa!" Jumala kuulee köyhien, sorrettujen ja pakolaisten itkun. Rukoilen, että myös pohjoisen johtajat kuulevat heidän epätoivonsa. Poliittisten johtajien pitää herätä ja nähdä pakolaiset Jumalan kuvina, Jumalan lapsina, jotka ansaitsevat turvaan, huolenpidon ja tasa-arvoiset ihmisoikeudet. He eivät ole vain nopeasti sivuun sysättävä poliittinen ongelma.

Kehotan maailman johtajia ja kaikkia ihmisiä kuulemaan omantuntonsa ääntä ja toimimaan nopeasti sen mukaan ihmisyyden tähden.

Piispa Munib Younan

Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa

22. heinäkuuta, 2014

Holy Land Trust - Pyhä Maa-säätiö koskien tämänhetkistä tilannetta Israelissa/Palestiinassa. Alkuperäinen artikkeli (englanniksi).

Jo vuosikymmenien ajan Pyhässä Maassa on vallinnut ilmapiiri, jossa lietsotaan pelkoa, vihaa ja halveksuntaa toisia kohtaan. Vastapuolen edustajien ihmisyys kielletään ja heitä demonisoidaan. Poliittisella eliitin tasolla näitä negatiivisia tunteita on peittänyt ohuenohut illuusioiden kalvo, joka on liittynyt polittiseen näytelmään nimeltä rauhanprosessi. Meille on uskoteltu vuosi vuodelta, että kyseessä on nimenomaan kahden kansakunnan välinen polittinen konflikti, joka on ratkaistavissa diplomatian keinoin rauhanprosessin kautta. Kun sopimus olisi saavutettu, kaksi kansallisvaltiota voisi elää rinta rinnan rauhan vallitessa.

PIISPA MUNIB YOUNANIN SAARNA LEIPÄSUNNUNTAINA 30.3.2014 HERTTONIEMEN KIRKOSSA

Matt. 4:1-11

Minulla on suuri ilo ja kunnia osallistua tähän neljännen paastonajan sunnuntain jumalanpalvelukseen kanssanne tässä kirkossa. Kiitän saamastani kutsusta ja pyynnöstänne saarnata kahdella eri kielellä, suomeksi ja arabiaksi. Nämä kielet ovat lähellä toisiaan - ovathan ne molemmat saarnan ja puheen kieliä. Tuon mukanani terveiset Jerusalemista ja Palestiinan kristityiltä. Rukoilemme ja pyydämme teitä rukoilemaan kanssamme, jotta pienestä lukumäärästämme huolimatta voimme olla mukana elävässä todistuksessa, rauhan instrumentteja, oikeudenmukaisuuden välittäjiä ja ihmisoikeuksien puolustajia, mukaan lukien naisten oikeudet sekä vuoropuhelun synnyttäjiä ja rakkauden apostoleja.

Me arabikristityt olemme erottamaton osa yhteiskuntaamme. Yhteiskuntamme huolet ovat meidän huoliamme ja ilot meidän ilojamme. Rukoilemme varapresidentti John Kerryn rauhanaloitteiden puolesta toivoen, että neuvottelut toisivat positiivisia ratkaisuja, jotka turvaavat jokaiselle heille kuuluvat oikeutensa ja mahdollistavat kansainvälisen legitimiteetin. Pyydämme teitä rukoilemaan arabikristittyjen ja Palestiinan kristittyjen puolesta, jotta voimme elää ja todistaa Jumalasta omassa maanosassamme. Arabikristityt kokevat Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin pääongelmaksi Lähi-idässä. Jos konflikti saadaan ratkaistua, myös muut alueet kuten Syyria ja Libanon nauttivat rauhan tuomasta väreilystä. Siksi pyydämme, että jatkatte rukoustanne Jerusalemin rauhan puolesta.

Olen valinnut paastonajan sunnuntain aiheeksi Jeesuksen kiusauksen. Tässä kertomuksessa Jeesuksen kiusaus ilmeni hänen heikoimmalla hetkellään. Jeesus, joka on kaiken hyvän lähde, asetetaan vaikeaa testiin, jossa paholainen haluaa Jeesuksen epäonnistuvan. Paholainen houkutteli Jeesusta tämän paastottua 40 päivää erämaassa. Uskomme, että Jeesus on ylösnoussut synnittömänä tästä maailmasta. Hän oli täysi ihminen ja kiusausten koettelema kuten me. Mutta toisin kuin me, hän on voittanut paholaisen ja todistanut, että hänen ihmisyytensä on täydellistä. Periksi antamisen sijaan Jeesus huutaa: ”Mene pois, Saatana!” (Matt. 4:10).

Tämä Jeesuksen kohtaama kiusaus tapahtui samalla seudulla, jossa kirkkomme loppiaisena vihki käyttöön uuden kirkon Jeesuksen kastepaikalla Jordanin rannalla Betaniassa, Jordanian puolella. Aina siellä käydessäni saan muistutuksen siitä kuinka Johannes Kastaja eli erämaassa, ja kuinka myös Jeesus tuli koetelluksi erämaassa. Ymmärrän, mitä merkitsee olla 40 päivää erämaassa ilman ihmiskontakteja ja nähdä ympärillään vain matalakasvuisia erämaapensaita, ulvovia sakaaleita ja susia sekä pieniä erämaassa selviytyviä lintuja – se olisi jokaiselle ihmiselle koettelemus. Mutta juuri erämaassa Jeesus tunsi, että Jumala oli häntä paljon lähempänä kuin missään muualla.

Tämän päivän tekstistä luemme, että paholainen käytti raamatullista kieltä houkutellessaan Jeesusta. ”Jos sinä olet Jumalan Poika, niin sano tälle kivelle, että se muuttuu leiväksi”. ” Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas; onhan kirjoitettu ”Hän antaa enkeleilleen käskyn.” Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.”. Paholainen käytti kierolla tavalla teologiaa ja Raamattua saaden kaiken kuulostamaan järjelliseltä ja vakuuttavalta. Myös Jeesuksen vastaukset olivat Raamatusta, mutta ilman pyrkimystä järkeistää tai selitellä. Jeesus vastaa ensimmäiseen kiusaukseen sanomalla: ”On kirjoitettu: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta”. Toiseen kiusaukseen Jeesus vastaa:” Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi”. Ja lopuksi Jeesus kieltäytyy kolmannestakin houkutuksesta sanoen:” Mene pois, Saatana! On kirjoitettu:” Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella”.  

Opimme, että Raamattua voidaan lukea kahdella eri tavalla. Yksi tapa on kuten paholaisella omia pyrkimyksiä tavoitellen. Ei ole yllättävää, että paholainen toimii näin. Itse asiassa se on muistutus syntiinlankeemuksen kertomuksesta ja kuinka houkutus johti synnintekoihin. Mutta on olemassa myös toinen tapa lukea Raamattua. Jeesus antaa meille oikean tavan ymmärtää Raamatun tekstejä. Näin tehdessään hän ei halua osoittaa urhoollisuuttaan, vaan haluaa pelastaa maailman synnistä, omavaltaisuudesta, heikkoudesta ja houkutuksista. Paholainen käytti Raamattua Jeesuksen houkuttelemiseen, mutta Jeesus käyttää pyhiä tekstejä tuodakseen toivoa ja elämää.  

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa, tämän päivän maailma on täynnä haasteita.

Ensimmäinen haaste liittyy Raamatun väärintulkintaan. On niitä, joille Raamattu on kirja eikä henki. Ja on niitä, jotka käyttävät Raamattua kuin lakikirjaa säätääkseen kaikkea maailmassa tapahtuvaa, olipa se sitten sosiaalista, eettistä tai poliittista. Näin toimivat nimittävät itseään Raamatun tulkitsijoiksi. Ja tietysti Raamatun teksteistä tulee ongelmallisia, kuten esimerkiksi yhdestä syntiin langenneesta ihmisestä, kun niistä yritetään löytää vastauksia kaikkeen siihen, mitä tapahtuu tämän päivän Palestiinassa, pommitetussa Syyriassa tai vallankumouksellisessa Egyptissä. Usein näiden tulkitsijoiden viestiä viedään eteenpäin ihmisille, jotka elävät miehityksen alla, sodassa tai pommituksissa. Sen sijaan, että Jumalasta löytyisi turva ja Raamatun tekstit toisivat lohdutusta, viesti johtaa houkutuksiin, kapinaan ja hengelliseen kriisin. Syntyy mielikuva, että Jumala on yksipuolinen ja Raamattu oikeudenmukaisuutta vastaan oleva vihollinen eikä ystävä.

Kirjassaan ”Kristityn vapaudesta” Martti Luther opetti meitä lukemaan Raamattua. Tämä tarkoittaa profetioiden täyttymistä Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen ristiinnaulitsemisessaan. Palestiinalaisena voin kokemuksestani kertoa, että monet arabikristityt, mukaan lukien palestiinalaiset pitävät Vanhaa testamenttia vihollisenaan. Näin ajattelevat ovat langenneita. Pinnallisella lukemisellaan he eivät pyri lähelle Jumalaa vaan lankeavat houkutukseen kyseenalaistamalla Jumalan ja olemalla epäuskossa. He eivät ole voittaneet kiusausta, toisin kuin Jeesus. Tällaisina aikoina meidän roolimme kristillisenä evankelisena arabikirkkona on istuttaa ihmisiimme syvä ymmärrys Vanhasta ja Uudesta testamentista. Vanha testamentti ei ole vihollisemme vaan siinä on rakkauden Jumala -  Jumala, joka lähetti meille Jeesuksen houkuteltavaksi ja ristiinnaulittavaksi, jotta me pelastuisimme.

Vanha testamentti ja Uusi testamentti eivät kerro, että yhden maan tulisi olla yli toisen. Se ei anna poliittisia vastauksia pinnalla oleviin poliittisiin kysymyksiin Lähi-idässä tai muuallakaan maailmassa. Oikein luettuna Raamattu on sitä, mitä Jeesus sanoi: ”Älä kiusaa Herraa Jumalaasi”. Minä olen tullut antamaan sinulle elämän, yltäkylläisen elämän. Raamattu on elämän, oikeudenmukaisuuden ja sovinnon kirja kaikille ihmisille. Siksi älkäämme tunteko houkutusta ymmärtää Raamattua väärin. Kohdatkaamme haaste yhdessä kuten Jeesus:” Ei ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta”.

Toinen arabikristittyjen kohtaama haaste liittyy uskonnollisiin ääriliikkeisiin ja poliittiseen fanatismiin. Elämme maailmassa, jossa ääriliikkeet rehottavat.  Uskonnoltaan, doktriiniltaan tai metodeiltaan näistä poikkeavia pidetään vääräuskoisena.  Millään uskonnolla ei ole monopolia eikä ääriliikkeillä ole tiettyä uskontoa. Yhteistä tälle liikehdinnälle on uskonnollisten pyhien kirjojen kapea-alainen tulkitseminen omien tavoitteiden ja epäterveiden poliittisten suunnitelmien edistämiseksi.

Tohtori Charles Kimball kuvaa ilmiötä uskonnon korruptoitumiseksi. Uskonnon ydin, joka kutsuu meitä rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä niin kuin itseämme, on korruptoitunut. Oklahoman yliopistossa Yhdysvalloissa opettajana toimiva Kimball on maailman uskontoja käsittelevä tuottelias kirjailija. Kirjassaan Kun uskonto muuttuu paholaiseksi Kimball listaa viisi ääriliikkeen tunnusmerkkiä:

    •    ehdottoman totuuden vaateet
    •    sokea kuuliaisuus
    •    toive täydellisen ajan luomisesta
    •    etiikka, jossa lopputulema oikeuttaa, mitkä tahansa keinot, ja
    •    pyhän sodan julistaminen

Kimball kirjoittaa:” Aina kun joku kertoo Jumalan erityisesti heihin kohdistamasta rakkaudesta ja uskontonsa suomista valtuuksista, kun heidän käyttäytymisensä muita kohtaan on väkivaltaista ja hajottavaa, ja kun heidän toimintansa aiheuttaa naapureille kärsimystä, voit olla varma että silloin uskonto on korruptoitunut  ja muutoksen tarve on hälyttävä. Kun uskonnosta tulee paholainen, nämä viisi tunnusmerkkiä toteutuvat. Vastaavasti, kun uskonto pysyy totuudenmukaisena sen alkuperäisiin lähteisiin, murentaa uskonto aktiivisesti tätä korruptiota. Tämä on vastaprosessi, jota nyt kiireellisesti tarvitaan.”   

Tämän vuosituhannen suuri kysymys on uskon palauttaminen oikeudenmukaisuuden, rauhan ja rakkauden liikkeelle panevaksi voimaksi. Näin varmistamme, että usko ei ole vain osa maailman ongelmia. Meidän tulee ensin itse vakuuttua siitä, ettei yhdelläkään uskonnolla ole vihan tai äärimmäisyyden monopolia. Vaan me kaikki - kristityt, muslimit, juutalaiset, minkä tahansa uskonnon edustajat tai uskonnottomat - olemme tasapuolisesti vastuussa. Meidät kaikki on kutsuttu toimimaan yhdessä ja etsimään positiivisia rakkauden arvoja, myötätuntoa, oikeudenmukaisuutta ja rauhaa sekä säilyttämään jokaisella pyhän ihmisarvon, ihonväristä, etnisestä syntyperästä, tunnustuksesta tai uskonnosta riippumatta.

Meidän ei tule hyväksyä ääriliikkeiden tulkintoja eikä tulla niiden osaksi, koska juuri silloin paholainen houkuttelee meitä.  Mutta olemme kutsuttuja opettamaan avoimuutta ja näkemään toisessa Jumalan – myös siinä äärimmäisyyttä edistävässä, joka eroaa meistä uskonnoltaan, politiikaltaan tai ideologialtaan. Kirkkomme julistuksellinen vahvuus Lähi-idässä nousee avoimuudesta, ei äärimmäisyydestä. Avoimuuden viestimme on ollut järkkymätön. Yhteiskuntaan osallistumisen kautta olemme erottamaton osa ihmisten elämää, heidän murheitaan ja ilojaan. Olemme välittäneet kokonaisvaltaista vapauttavaa viestiä jokaiselle ihmiselle. Kristus on tullut antamaan elämän meille kaikille, myös äärimmäisyyttä edustaville, myös niille, jotka eivät meitä rakasta, ja myös viholliselle. Jeesus on tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. Vaikka käymme läpi vaikeita aikoja, kertomus Jeesuksen kiusauksista opettaa meille ”Mene pois, Saatana!”. Palvomme vain Jumalaa; tämä on vapautuksen viestimme ja oikea raamatuntulkinta. Ihmisinä lankeamme kiusauksiin, toisin kuin Kristus, mutta lohdutuksemme on Martti Lutherin teologiassa. Sen mukaan kristitty on sekä syntinen että pyhä. Olemme syntisiä ja helposti ansaan lankeavia, mutta olemme myös Kristuksen ristin vapauttamia pyhiä. Niin kauan kun elämme armossa, voimme aina nousta ylös paholaisen houkutuksista.
      
Saarnani lopuksi haluan vielä jakaa kanssanne kohtaamiseni paavi Franciscuksen kanssa yhdessä Luterilaisen Maailmanliiton pääsihteerin ja varapuheenjohtajan kanssa. Annoimme paaville vaatimattoman lahjan, joka ei ollut kultaa, hopeaa taikka pronssia. Itse asiassa annoimme hänelle teekannun, jonka toimme Dabaabin pakolaisleiriltä Keniasta, jossa somalipakolaiset olivat sitä käyttäneet. Hänen pyhyytensä oli suuresti ilahtunut ja sanoi:” Kiitos tästä kallisarvoisesta lahjasta, tästä muistutuksesta. Vien sen yksityiseen työhuoneeseeni”. Sitten hän jatkoi: ”Tämän päivän kristillinen kirkko tarvitsee marttyyriuden ekumeniaa.” Kysyimme paavilta, tarkoittaako hän valkoista marttyyriutta, joka julistaa ilosanomaa ja todistaa Kristuksen kirkkautta Betlehemin seimessä vai punaista marttyyriutta, jossa Jumala kutsuu meitä uhraamaan elämämme. Paavi vastasi suurta intoa äänessään: ”Tarkoitan valkoista marttyyriutta, mutta jos tarve vaatii, meidän on oltava valmiit luopumaan elämästämme – mutta tämä ei ole ensisijainen toiveemme.” Paavin mielestä kirkkojen tulisi pyrkiä yhdessä olemaan elävä todistus Kristuksessa.

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa, myös tänään meitä koetellaan väärillä Raamatun tulkinnoilla, kielteisillä uutisilla ja ääriliikehdinnällä.  Olemme kuitenkin kutsutut puhumaan yhdellä äänellä ja tekemään hyviä tekoja maailmassa - olemaan elävä todistus. Kirkon vahvuus on sen yhteisessä julistuksessa ja kaikille ihmisille tarkoitetussa pelastavassa sanomassa. Jatkamme sanoman levittämistä elämän avoimuudesta, toisen kunnioittamisesta, ja näkemisestä Jumalan kuvana. Ja näin tehdessämme kerromme maailmalle, ettemme elä vain leivästä vaan Jumalan vapauttavasta sanasta, joka on meille annettu. Maailmamme tarvitsee hyviä tekoja ja nämä hyvät teot syntyvät sanoessamme: “Mene pois Saatana!”. Niin kuin on kirjoitettu:” Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella”.


Vanhempien valtionjohtajien (The Elders) toimintaryhmä on palannut Israelin-Palestiinan-kysymykseen. 22.10. antamassaan julkilausumassa kokeneet johtajat ja konfliktinratkaisijat esittävät oman arvionsa tilanteesta todeten että viimeisetkin edellytykset kahden valtion ratkaisulle, jossa syntyisi itsenäinen Palestiinan valtio Israelin rinnalle, ovat katoamassa.

Kahden päivän vierailun sekä selvitystensä tuloksena Jimmy Carter, Gro Harlem Brundtland ja Mary Robinson kehottavat konfliktin osapuolia ja kansainvälistä yhteisöä hakemaan uuden lähestymistavan Lähi-Idän rauhanpyrkimyksille. Silti kahden valtion ratkaisu voi heidän mielestään olla ainoa realistinen tie pysyvään rauhaan Lähi-Idässä. Analyysi perustui myös tapaamisiin Israelin presidentin Shimon Peresin ja Palestiinan hallinnon presidentin Mahmoud Abbasin, viranomaistahojen ja kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa.

Jimmy Carter toteaa: “Olemme siirtymässä kohti lopputulemaa, jossa alueelle jää vain yksi valtio. Tällainen valtio ei pysty takaamaan israelilaisille turvallisuutta ja demokraattisia oikeuksia eikä palestiinalaisille itsemääräämisoikeutta, joka heille kuuluu. Kahden valtion ratkaisun edellytykset häviävät. Jotta Palestiinan valtio olisi mahdollista synnyttää, tarvitsemme kaikilta osapuolilta tuoretta lähestymistapaa ongelmaan."

Vanhemmisto (the Elders) on yhtä mieltä siitä että kahden valtion ratkaisu on ainoa realistinen tie rauhaan sekä palestiinalaisten ja israelilaisten turvallisuuden varmistamiseen. Siirtokuntien rakentaminen ja muut realiteetit maastossa Vihreän linjan itäpuolella sekä Itä-Jerusalemin eristäminen Länsirannasta tekevät palestiinalaisvaltiosta elinkelvottoman.

Ryhmä kiersi Jerusalemissa ja totesi vallitsevan tilanteen, jossa juutalaisten läsnäoloa kaupungissa vahvistetaan monin eri keinoin samalla kun palestiinalaisten läsnäoloa vastaavasti pyritään heikentämään.

Gro Harlem Brundtland toteaa: “Oli hyvin surullista todeta mitä kaikkia huomattavia ongelmia Itä-Jerusalemin pysyvillä pitkäaikaisilla palestiinalaisilla asukkailla on jokapäiväisessä elämässään. Heidän täytyy vuosittain uusia oleskelulupa-anomus, että voisi jäädä asumaan kotiinsa, yrittäjien pitää odottaa vuosia saadakseen toimilupansa ja monien kodit on hävitetty kun tehty tilaa israelilaissiirtokuntalaisille. On aiheutettu suurta kärsimystä, tuhottu monille kansoille ja eri uskonnoille niin tärkeän kaupungin erityisluonne kulttuurien kohtauspaikkana. "

“Lääkärinä minua järkytti tilanne  [luterilaisten ylläpitämän ja Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon ylläpitämän] Augusta Victoria-sairaalan tilanne, johon tutustuin käynnilläni. Tämä palestiinalaisten esimerkillisesti hoitama sairaala kohtaa valtavia ongelmia kun se yrittää saada hoitoon Länsirannalta ja Gazasta niitä potilaita joita varten se on perustettu ja olemassa. Israelin ylläpitämien liikkumisrajoitusten tähden apuatarvitsevat eivät pääse hoitoon. Tämä kuvaa traagisella tavalla niitä suoria vaikutuksia mihin nykyinen poliittinen umpikuja on johtanut."

Seniorijohtajat myös totesivat, että palestiinalaisten keskinäiset ristiriidat - erityisesti Fatahin ja Hamasin välinen valtataistelu estävät tehokkaan poliittisen vaikuttaminen.

Mary Robinson toteaa: “Palestiinalaisten pyrkimysten epäonnistumiseen ei ole johtanut ainoastaan rauhanneuvottelujen umpikuja vaan myös yhtenäisen poliittisen johdon puuttuminen.  He ovat ansainneet paljon parempaa. Ilman Fatahin ja Hamasin yhteistyötä Palestiinan itsehallinnon suhteen on mahdotonta edetä. Johtajien kiinnitettävä enemmän huomiota kansan vaatimuksiin ja huomioitava poliittinen muutosprosessi, joka on käynnissä alueella.

Vanhemmisto on vieraillut konfliktialueella vuosina 2009 ja 2010 ja käyneet keskusteluja poliittisten johtajien ja kansalaisjärjestöjen kanssa. He eivät toimi rauhanvälittäjinä, mutta haluvat keskustelujen ja analyysien kautta auttaa rauhanomaisen ratkaisun löytämisessä.

Alkuperäinen artikkeli. The Elders - www.theelders.org

45-vuotisen miehityksen jäkeenkin miehitysalueiden tilanne Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa edelleen heikkenee. Nyt ollaan tilanteessa, jossa kahden valtion ratkaisu on tullut mahdottomaksi. Alla esitettyjen tietojen perusteella tulee jokaiselle selväksi, ettei Israelilla ole pyrkimystä vakaviin neuvotteluihin. Ainoa jäljelle jäävä väkivallattoman vaikuttamisen väylä palestiinalaisille on puolustaa heille kuuluvia oikeuksia ja rauhaa, on hakea Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenyyttä ja siten kansainvälistä tunnustusta itsenäisyyspyrkimyksilleen. Näin voi avautua diplomaattinen kanava painostaa Israel neuvotteluihin ja suojella palestiinalaisten oikeuksia.

Palestiinalaisten presidentti Mahmoub Abbas valmistautuu pitämään puheen YK:n yleiskokouksessa. Puheen taustaksi olemme keränneet tietoja Israelin laittoman miehityksen ja siirtomaapolitiikan tilanteesta miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Vallitseva tilanne on palestiinalaisten kannalta sietämätön millä tahansa mittarilla tarkasteltuna.

Vuoden 2011 ja 2012 YK:n yleiskokouksen puheen välillä tapahtunutta:

• Israelin siirtokuntien väestö miehitetyillä Palestiinalaisalueilla, mukaan lukien Itä-Jerusalem, kasvoi yli 20 000:lla. Miehitysalueilla asuu nyt yli puoli miljoonaa siirtolaista.
• Israel on suunnitellut ja käynnistänyt rakennushankkeet 11 096 asunnon rakentamiseksi Itä-Jerusalemissa ja sen ympäristössä. Näiden asuntojen valmistuessa niihin asutetaan n. 44 000 israelilaista siirtolaista.
• Vuoden aikana on rekisteröity 991 yksittäistä laittomasta miehitetyillä alueilla asuvien israelilaisten tekemää väkivallantekoa ja hyökkäystä, joita ovat olleet ammuskelut, pahoipitelyt, murhapoltot sekä karjan, omaisuuden ja kulkuneuvojen tuhoaminen. Näistä vähintään 60 on kohdistunut kristittyjen ja muslimien uskonnollisiin kohteisiin.
• Alueella C (Israelin hallinnassa) Israelin armeija on tuhonnut 510 palestiinalaisten rakennusta. Tämän seurauksena 770 palestiinalaista on jäänyt kodittomiksi.
  

Vuonna 2011

Rauhanneuvottelijakvartetit julkilausuman 23 syyskuuta jälkeen:

• Marraskuun 17. Israelin viranomaiset käynnistivät 2190 asunnon rakentamiseen neljässä eri siirtokunnassa Länsirannalla. 40 näistä Ma'ale Adunimissa, 277 Arielissa ja 277 Efratissa.
• Marraskuun 27. Israelin puolustusministerlö hyväksyi 238 asunnon rakentamisen Shilon siirtokuntaan Ramallahin itäpuolelle. Näiden siirtokuntien tarkoituksena on katkaista palestiinalaisten yhteys Nablusin ja Ramallahin välillä.
• Joulukuun 12. Israelin puolustusministeriö hyväksyi uuden pysyvän asutuskeskuksen rakentamisen Efratiin Beetlehemin lähistölle. Tämä siirtokunta katkaisee palestiinalaisten yhteyden Beetlehemin ja Hebronin välillä.
• YK:n raporttien mukaan ennätysmäärä palestiinalaisia jäi kodittomiksi Israelin toimeenpaneman talojen tuhoamisen vuoksi. Yli 1000 palestiinalaista jäi kodittomiksi. Tämä on kaksinkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna ja korkein luku vuoden 2005 jälkeen.
• 560 palestiinalaisten kiinteistöä, mukaanlukien 200 asuinkiinteistöä ja 46 sadeveden keräysjärjestelmää tuhottiin Israelin viranomaisten toimesta (ICAHD).
• Jordanin laaksossa ja Kuolleella merellä Israelin viranomaiset tuhosivat yli 200 palestiinalaisten kiinteistöä. Näiden toimien seurauksena 430 henkilöä jäi kodittomiksi ja 1200 menetti toimeentulonsa (OCHA).
• Israel tuhosi 46 (ks. ed.) kastelu- ja sadeveden keräysjärjestelmää sekä 25 kaivoa, joita käytettiin asutuksen ja maanviljeluksen tarpeisiin.
• Oliivien sadonkorjuun aikaan, 42% palestiinalaisten anomuksista päätä keräämään satoa oliivitarhoistaan Israelin laittoman eristysmuurin taakse hylättiin (OCHA).
  

Tilanne nyt:

• Vuodesta 2007 siirtolaisten väkivaltaiset hyökkäyksen palestiinalaisia vastaan ovat lisääntyneet 315 %.
• 250 000 palestiinalaista elää välittömän siirtokuntalaisväkivallan uhan alaisena. Näistä 76 000 on vakavan riskin alueilla.
• Kuluneiden 40 vuoden aikana 14 084 palestiinalaisen asumisoikeus on peruutettu. Tämä suoraan koskettanut 20 % Itä-Jerusalemin väestöstä. Näiltä paikallisilta asukkailta on viety oikeus asua ja työskennellä kotikaupungissaan. Näistä oleskelulupien peruutuksista, joita on tapahtunut vuodesta 1967 lähtien, noin puolet on pantu toimeen vuoden 2006 jälkeen.
• Israelilainen Jerusalemin kaupunginjohtaja on ehdottanut eristysmuurin itäpuolella asuvien palestiinalaisten oleskelulupien peruuttamista. Jos tämä toimenpide toteutetaan se vaikuttaa 80 000-361 000 palestiinalaiseen ja olisi suurin karkoitusaalto miehityksen alkamisen jälkeen.
• Vuodesta 1967 Itä-Jerusalemissa on tuhottu 3300 palestiinalaisten asuinkiinteistöä.
• Israelin rajoitusten vuoksi 160 000 Itä-Jerusalemisssa asuvalla palestiinalaisella ei ole laillista mahdollisuutta käyttää vesijohtoverkostoa.
• Israel rajoittaa palestiinalaisten oikeutta uskonnonharjoitukseen. Useimmilta palestiinalaisilta on estetty pääsy Al Aqsan moskeijaan. Länsirannalta ainoastaan yli 40 vuotiaat voivat päästä käymään Itä-Jerusalemissa ja moskeijan alueella. 77,4 prosenttia Länsirannan väestöstä on alle 30 vuotiaita.
• Israelin harjoittama syrjintä pääsiäisenä on näkyvää. Kun kristityt ympäri maailmaan kokoontuvat pääsiäisen jumalanpalveluksiin Jerusalemiin, alkuperäisten palestiinalaiskrisitittyjen on mahdotonta tulla harjoittamaan uskontoaan Jerusalemiin. Ne joille pääsy sallitaan, joutuvat anomaan lupaa syrjivän ja nöyryyttävän lupajärjestelmän kautta ja kulkemaan tarkastuspisteiden kautta.
• 60 prosenttia Länsirannan alueesta kuuluu C-vyöhykkeeseen, joka on Israelin hallinnassa sekä turvallisuuden, maankäytön että kaavoituksen suhteen.
• Vedenkulutus on laskenut 20 litraan päivässä henkeä kohti asutuskeskuksissa, joissa ei ole vesihuoltoa. Tämä on viidesosa WHO:n suosituksesta.
• Säiliöautoilla tuodun veden varassa elävät maksavat 400 prosenttia enemmän käyttämästään vedestä verrattuna vesijohtoverkoston piirissä oleviin.
• Jordanjoen laaksossa asuu 60 000 palestiinalaista ja se on  28,5 prosenttia Länsirannan pinta-alasta. Alueelle sijoittuu 37 Israelin siirtokuntaa, joissa asuu kansainvälisen oikeuden vastaisesti 9700 siirtolaista. 94 prosenttia maasta on varattu siirtokuntalaisten käyttöön.
• Jordanjoen laaksossa asuvat 9700 siirtokuntalaista käyttävää kolmanneksen 2,5 miljoonan palestiinalaisen käytettävissä olevasta vesimäärästä (lähde B'Tselem).
• Länsirannan pinta-alasta 18 prosenttia on suljettua sotilas- ja ampuma-aluetta. Pinta-alaltaan tämä vastaa Palestiinalaishallinnon alaisuudessa olevaa maa-alaa.
• Kaavailtu 135 israelilaissiirtokunnille varattava laajennettu maa-ala miehitysalueilla on yhdeksänkertainen siirtokuntien rakennettuun pinta-alaan nähden (B'Tselem).
• Miehitysalueilla on voimassa 3000 kiinteistöjen purkumääräystä (lupaa), joista 18 kohdistuu kouluihin.
• Vuonna 2010 miehityksestä johtuvat arvioidut tulonmenetykset Palestiinan taloudelle olivat 5,3 miljardia euroa eli 84,9 prosenttia bruttokansantuotteesta.
• 70% palestiinalaisista on pakolaisia, jotka ovat odottaneet 64 vuotta oikeuksiensa tunnustamista ja toimeenpanoa.
• Rakennustoimintaa harjoitetaan kaikissa miehitysalueilla sijaitsevissaIsraelin siirtokunnissa.
  

Israelin toiminta todistaa, ettei tällä hetkellä ole edellytyksiä rauhanneuvottelujen käymiselle. Konfliktin ratkaisu onnistuu ainoastaan mikäli kansainvälinen yhteisö tuomita ja lopettaa Israelin häilkäilemättömän siirtomaapolitiikan miehitysalueilla. YK:n jäsenyyshakemus edustaa palestiinalaisten pyrkimys legitimoida oma valtio kansainvälisellä foorumilla ja tehdä kaikki voitava kahden valtion ratkaisun pelastamiseksi. Palestiinalaisilla on kiistämätön itsemääräämisoikeus ja kansainvälisen yhteisön vastuulla on tunnustaa se ja auttaa palestiinalaisia sen toteuttamisessa. Oikeudenmukainen rauha voi toteutua jos ne, jotka hyväksyvät kahden valtion ratkaisun äänestävät Palestiinan jäsenyyden puolesta perustuen kansainvälisesti hyväksyttyihin vuoden 1967 rajoihin.

Lähde:PLO rauhanneuvottelujen valmisteluyksikkö, Dr. Saeb Ereikat

“Lyhytaikainen siirtokuntia koskeva sopimus vain siksi että päästäisiin takaisin rauhanneuvotteluihin on epätoivoinen teko ja väärin" – Mary Robinson

16 lokakuuta 2010

Lähde: jfjfp

Vaikutusvaltainen kansainvälinen valtiomiesjoukko "Elders" - vanhimmat - vetosi kansainväliseen yhteisöön ja Yhdysvaltoihin, että ne vaatisivat siirtokuntarakentamisen pysäyttämistä. Presidentti Martti Ahtisaari on vetoomuksen antaneen ryhmän jäsen.

Vetoomuksen syynä on Yhdysvaltain ilmoitus että se on pyytänyt Israelin hallitusta jatkamaan siirtokuntien rakentamisen jäädytystä 90 päivällä. Tämän vastineeksi Yhdysvallat lupasi diplomaattisia etuja ja sotatarvikkeita. Lehdistä luimme, että Israelille mm. luvattiin ilmaiseksi suuri määrä hävittäjiä.

Desmond Tutu kommentoi uutista ryhmän puheenjohtajana: "Sydämeni särkyy. Mitä Washington oikein ajattelee? Siirtokunnat ovat laittomia ja ne rikkovat kiistatta YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 242 ja neljättä Geneven sopimusta. Rauhanneuvottelujen jatko ei voi perustua sille, että toinen osapuoli saa luvan avoimesti rikko kansainvälistä oikeutta."

Entinen Irlannin presidentti johti neljän ryhmän jäsenen delegaation matkaa Lähi-Itään syyskuussa. Mary Robinson totesi: "Olemme useaan otteeseen kuulleet arabimaailmasta viestin ettei Yhdysvaltoja enää pidetä siellä aitona välittäjänä neuvotteluissa: Washingtonin koetaan olevan yksinkertaisesti liian lähellä Israelia." Tämä yritys tehdä lyhytaikainen sopimus rauhanneuvottelujen käynnistämiseksi uudelleen on epätoivoinen ja väärä. Se on petosta ja kansainvälisen oikeuden halventamista sekä petos kansojen perhettä - erityisiä palestiinalaisia - kohtaan."

Norjan entinen pääministeri tohtori Gro Brundtland yhtyi lausuntoihin ja vetoomuksiin siirtokuntien rakentamisen lopettamiseksi: "Oslon prosessissa 1993 Israel lupasi lopettaa siirtokuntien laajentamisen ja odottaa lopullista statusta koskevien neuvottelujen tulosta. Nykyinen sopimus vie meidät yhä kauemmaksi kestävästä ja pysyvästä ratkaisusta."

Valtiomiesryhmä vaati myös palestiinalaisten ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä kiinteistöjen takavarikointien ja pakkohaltuunottojen, karkotusten ja häätöjen lopettamista. Entinen Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter totesi: "Palestiinalaisten sorto Gazassa, Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa on räikeä kansainvälisen ihmisoikeuksien julistuksen vahvistamien ihmisoikeuksien loukkaus. Kansainvälinen yhteisö ei voi hyväksyä tällaisten väärinkäytösten jatkamista."

Ryhmä halusi kiinnittää huomiota Israelin vankiloihin suljettujen tuhansien palestiinalaisten kohtaloon: Monet heistä on otettu kiinni Geneven sopimusten vastaisesti ja vangittuina on satoja alle 18-vuotiaita lapsia. Israelin hallitus ja sen kansa voivat varmistaa kansallisen turvallisuutensa pysyvästi vain noudattamalla kansainvälistä oikeutta ja vaatimalla myös toisilta sen noudattamista.Tämä antaa heille mahdollisuuden asua turvassa omassa maassaan samalla kun palestiinalaisille heidän omassa elinkelpoisessa ja alueellisesti yhtenäisessä valtiossaan taataan samat oikeudet.

Elders - vanhimmat

Elders on maailman johtajien itsenäisesti muodostama ryhmä, jonka kokoavana voimana toimi Nelson Mandela vuonna 2007. Ryhmä haluaa tarjota vaikutusvaltansa ja kokemuksensa tukemaan rauhan rakentamista sekä lievittämään inhimillistä kärsimystä koko ihmiskunnan palvelemiseksi. Jäsenet ovat Martti Ahtisaari, Kofi Annan, Ela Bhatt, Lakhdar Brahimi, Gro Brundtland, Fernando Henrique Cardoso, Jimmy Carter, Graça Machel, Mary Robinson ja Desmond Tutu. Nelson Mandela ja Aung San Suu Kyi ovat kunniajäseniä.