Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. (Hepr 10:24).

Adventinaika on alkanut ja valmistaudumme jouluun. Kaduilla näkyy jo koristeltuja joulukuusia ja jouluvaloja. Jouluostosten teko on kiivaimmillaan ja kotien keittiöissä hääritään jouluvalmisteluissa. Beetlehemissä joulumusiikki kaikuu kaduilla ja kaupoissa. Ottakaamme vastaan syntyvä kuningas, jonka tähti loisti Beetlehemin taivaalla. Iloitkaamme ja julistakaamme kuninkaiden Kuninkaan, herrojen Herran syntymää. Hän on Rauhan Ruhtinas Daavidin kaupungissa Beetlehemissä.

Daavidin kaupunki näyttää nykyisin toisenlaiselta kuin se on vuosisatojen ajan näyttänyt. Kun ihmiset ympäri maailman valmistelevat joulua, beetlehemiläisten valmistautuminen on erilaista. Epätoivo kaupungin tilanteen vuoksi valtaa alaa. Meiltä puuttuu se innostus ja luottamus, joka meillä ennen oli ja joka kuuluu oikeaan joulumieleen. Taloudellinen tilanteemme on kestämätön emmekä enää pysty selviytymään arkipäivän haasteista. Elämämme ei ole enää ihmisarvoista.

Varmaan monet ajattelevat, että liioittelen tyypilliseen tapaan siinä mitä sanon. Kuitenkin voin vakuuttaa teille, että tämä on totuus ja kuvaa sitä mitä Beetlehemissä juuri nyt tapahtuu. Meidän luottamuksemme ja rohkeutemme on murskannut Israelin miehitys, jonka vuoksi koko Beetlehemistä on tehty kuin yksi suuri vankila. Meitä on estetty matkustamasta Jerusalemiin ja paikasta toiseen Länsirannalla. Miehitysjoukot kontrolloivat ja rajoittavat kaikkea. Elämä on kovaa äärimmilleen kiristyneen poliittisen tilanteen vuoksi.Israel väittää, että nämä kollektiivisen rangaistuksen omaiset rajoitukset ovat välttämättömiä sen turvallisuuden takaamiseksi.

Me olemme kansa, joka ei koskaan anna periksi kovissakaan olosuhteissa. Me kestämme koska meidän toivomme voittaa kaikki vastoinkäymiset, joita joudumme kohtaamaan.Eritysmuuri ympäröi meidät, perheemme hajoitetaan liikkumisrajoituksilla, meitä estetään harjoittamasta uskontoamme pyhillä paikoilla ja sisaremme ja veljemme viruvat Israelin vankiloissa. Silti toivomme nousee ja näemme yli vankiloiden muurien ja niiden ahtaiden ympäröiden, joihin meidät on rajattu. Toivomme on Hänessä, joka syntyi halpaan seimeen Beetlehmin tallissa. Hän kannustaa meitä yhdessä rakkauteen ja hyviin tekoihin.

Saakoon kaikki epäoikeudenmukaisuus, nöyryytykset, kärsimys ja epätasa-arvoa loppua. Maailma ei saa vaieta ja jäädä toimettomaksi. Kaikkien maailman ihmisten on nähtävä palestiinalaisten ja palestiinan krisittyjen kärsimykset ja tultava auttamaan. Palestiinan kristityt ovat asuneet täällä Jeesuksen ajoista asti ja todistaneet Hänen elämästään ja teoistaan vaalimalla pyhiä paikkoja ja kaiuttamalla sanoman syntyneestä Vapahtajasta kaikkeen maailmaan.Me pyydämme maailman ihmisiltä apua ja oikeudentuntoa, mutta sillä välin kun odotamme avuntuojia, haluamme näyttää kuinka rakastamme, rakennamme rauhaa, kilvoittelemme ja uskomme.

Siunattua adventtia ja joulua teille kaikille.

Pastori Ashraf Tannous
Beit Sahourin evankelisluterilainen kirkko
ATG:n hallituksen jäsen

Palestiinalainen adventtikalenteri  - 3. adventti
Kairos Palestiina

Perheiden yhdistäminen
Society of St.Yves

Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Siksi kaikki yhteiskunnat ylläpitävät ihmisten oikeutta perheen muodostamiseen perustavana ihmisoikeutena. Silloin kun perheenjäsenet jostain syystä ovat joutuneet erilleen ja oleskelevat eri maissa, valtioiden velvollisuus edistää perheenjäsenten yhteydenpitoa ja pyydettyjä toimenpiteitä perheiden yhdistämiseksi inhimillisellä tavalla mahdollisimman pikaisesti.

Palestiinan kansa on jakautunut erilaisissa oikeudellisissa asemissa oleviin ryhmiin, joiden väliset rajat usein kulkevat perheiden sisällä. Vuoden 1967 Jerusalemin valtauksen jälkeen Israel on laittomasti liittänyt kaupungin omaan alueeseensa antamatta kaupungin asukkaille kansalaisuutta. Kaupungin asukkaille myönnettiin oleskelulupa ja heitä alettiin kohdella ikään kuin he olisivat ulkomaalaisia, jotka oleskelevat tilapäisesti Israelissa vaikka he eivät olleet siirtyneet minnekään vaan joutuneet asumaan vihamielisen valtion alaisuuteen. Jerusalemin palestiinalaisilla asukkailla on tämän seurauksena Jerusalemin henkilökortti. Heidän sukulaisillaan Länsirannalla on Palestiinalaishallinnon henkilökortti.

Kun Jerusalemin asukas solmii avioliiton Länsirannalla asuvan kanssa, hänen täytyy anoa perheen yhdistämistä. Vaikka kansainvälisen oikeuden mukaan vain 10 km päässä toisistaan sijaitsevat Jerusalem ja Beetlehem ovat molemmat Israelin laittomasti miehittämiä alueita, Beetlehemin asukasta kohdellaan Israelissa ulkomaalaisena.

Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaan perheenyhdistämiset tulee hoitaa viivyttelemättä inhimillisellä tavalla. Tosiasiat Jerusalemissa ovat toisenlaiset. Vuoteen 2002 useipien tapausten käsittely eteni hyvin hitaasti. Pitkien selvittely- ja odotusvaiheiden ja viivyttelyn jälkeen Israelin sisäasiainministeriö myönsi hakemuksesta Länsirannalta kotoisin olevalle puolisolle oleskeluluvan Jerusalemiin. Tämä antoi pariskunnalle oikeuden asua ja työskennellä Jerusalemissa ja kaikkialla Israelissa.

Tiukennuksia käytäntöön

Toukokuussa 2002 hallituksen asetus nro 1813 jäädytti perheiden yhdistämisen. Seuraavana vuonna asetus muutettiin Israelin kansalaisuutta ja maahanpääsyä sääteleväksi laiksi, jonka piti olla tilapäinen ja olla voimassa vuoden ajan. Tämän jälkeen lain voimassaoloa on jatkettu kunnes lakituomioistuin hyväksyi lain pysyväksi tammikuussa 2012.

Nyt pariskunnat voivat hakea vain vuoden voimassa olevaa oleskelulupaa. Vuosittain ”Israelin ulkopuolelta” tulevan puolison on esitettävä todisteet kotipaikasta Itä-Jerusalemissa ja käytävä läpi moninkertaiset turvallisuuskontrollit. Tilapäinen oleskelulupa sallii vain oleskelun Jerusalemissa ilman mitään oikeuksia tai sosiaalietuuksia. Oleskelulupa ei oikeuta edes sairausvakuutuksen saamiseen. Menettelytapa kohdistuu erityisesti naisiin, jotka perheen perustamisvaiheessa tarvitsevat raskauden ja synnytyksen aikaista terveydenhoitoa. Aluksi oleskelulupaan ei liittynyt työlupaa, mutta viimeaikaisen muutoksen myötä oleskeluluvan haltijalla on oikeus työntekoon.

Oleskeluluvan hakemisenkin kynnys on nostettu erittäin korkealle. Hakemuksen jättämiseksi on täytettävä tietyt tiukat kriteerit. Hakemuksen voivat jättää vain yli 35-vuotiaat palestiinalaismiehet ja yli 24-vuotiaat palestiinalaisnaiset. Mikäli ikävaatimus ei täyty, anomusta ei käsitellä.  Lisäksi Jerusalemin henkilökortin haltijan on todistettava, että hän tosiasiallisesti asuu Jerusalemissa esittämällä vuokrasopimukset, sähkö, vesi-, ja puhelinlaskut sekä verokuitit. Mikäli selvitystä ei pidetä riittävänä seurauksena on mahdollisesti hakemuksen hylkäämisen lisäksi myös oleskeluluvan peruuttaminen. Tämän lisäksi pariskunnan on läpäistävä Israelin turvallisuusviranomaisten vaatimukset. Heillä kummallakaan eikä heidän perheenjäsenillään saa olla Israelin rekistereissä merkintöjä rikoksista tai ”sisäisen turvallisuuden” uhasta. Tarkasteltavia perheenjäseniä ovat vanhemmat, lapset sekä sisarukset puolisoineen. Jos kenellä tahansa näistä on merkintöjä Israelin turvallisuusviranomaisten tai oikeuslaitoksen rekistereissä, hakemus hylätään. Tällainen oikeuskäytäntö selvästi edustaa kansainvälisen oikeuden ja Geneven sopimuksen 4 pykälän (sotilaallinen miehitys) kieltämää kollektiivista rangaistusta.

Israelin hallinnollisen käytännön vuoksi monet pariskunnat elävät laittomasti Jerusalemissa ilman sosiaaliturvaa ja peläten paljastumista ja karkotusta Länsirannalle. Jotkut joutuvat pysymään asumuserossa eristysmuurin eri puolilla. Mikäli pariskunta muuttaa Länsirannalle tai ulkomaille, Israelin viranomaisille tarjoutuu mahdollisuus perua oleskelulupa Jerusalemissa. Olipa valitsema vaihtoehto mikä tahansa, heidän perustavia ihmisoikeuksiaan räikeästi loukataan. Palestiinalaisilla, jotka ovat olleet muodostaneet Jerusalemin väestön vuorisatojen ajan tulee olla oikeus asua pysyvästi kaupungissa ja valita vapaasti puolisonsa riippumatta siitä, millainen henkilöllisyystodistus tällä on.

Tuhannet perheet väärinkäytösten uhreina

Adlahin asianajaja Sawsan Zaher vastusti Israelin lakituomioistuimessa vuonne 2012 kansalaisuuslakia. Hänen arvionsa on että vuonna 2011 jätetyistä 3000 perheenyhdistämishakemuksesta Israeli viranomaiset ovat hyväksyneet ainoastaan 33. Israelista ei saa tilastoja hakemuksista. Yleisten arvioiden mukaan määräysten vaikutuksen alaisina on 15000-20000 perhettä on vailla heille kuuluvaa laillista statusta.

Sisäministeriö ei kerro, paljonko hakemuksia on jätetty, hyväksytty tai hylätty Oslon sopimuksen jälkeen. St. Yves on lähettänyt sisäministeriöön tietopyynnön, mutta ei ole saanut vastausta.

Perheen yhteys
Abla Nasir

Me palestiinalaiset vertaamme omaa poliittisten konfliktien ja miehityksen leimaamaa aikaamme aikaan jolloin Jeesus syntyi. Pyhä Perhe siirtyi pakolaisina Egyptiin suojaan Herodeksen vainolta.

"Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet."  (Matt 2:13)

Kun perhe kuuli Herodeksen kuolleen, he uskaltautuivat palaamaan kotimaahansa. He sijoittuvat pieneen Nasaretin kylään. Siellä Jeesus eli nuorena poikana. Palestiinalaiset muistavat tästä ajan jolloin he joutuivat pakenemaan kodistaan vieraisiin kyliin tai Egyptiin vuoden 1948 sodan julmuuksia ja hävitystä. Perheet tarinat kertovat kohtaloista, jolloin kotiin ei pystytty palaamaan. Monet perheen hajosivat ja monien perheiden yhdistyminen estettiin.

Haifassa asunee Habibin perheen äiti ja lapset pakenivat tuttavien ja sukulaisten luo Egyptiin. Sodan jälkeen heidän ei annettu palata takaisin perheen isän luo. Pitkän taistelun jälkeen vaimo päästettiin miehensä luo, mutta lasten oli jäätävä Egyptiin. Puolisoiden ei kuitenkaan annettu palata kotiinsa Haifaan vaan Jerusalemiin. Perheen kokonaisuudessaan ei koskaan annettu palata kotimaahan.

Niin monet palestiinalaiset perheet ovat hajallaan ympäri maailmaa tai eri puolilla miehitettyä maatamme siten että perheiden yhdistäminen estetään. Miehityshallinto rakentaa eritysmuureja ja säätää uusia lakeja ja säädöksiä vaatien kodeistaan karkotetuilta palestiinalaisilta todistusta ”vakituisesta asuinpaikasta” Israelissa. Hallinto, joka on karkottanut ihmiset kodeistaan hylkää heiltä oikeuden palata sillä perusteella että he eivät enää asu siellä?

Äitinä kysyn itseltäni: Mikä on minun vakituinen asuinpaikkani ja elämäni keskus? Eikö se ole se maa, jossa olen syntynyt, jossa perheeni on elänyt ja johon kuulun. Eikö minun perheelläni ole oikeutta elää tässä maassa? Mutta tässä maassa vallitsee epäoikeudenmukaisuus, joka ei tunnusta jokaisen ihmisen oikeutta kotipaikkaan. Ihmisoikeuksia loukkaava valtio kieltää minun oikeuteni kotimaahani, perheeni oikeuden kotimaahan ja eri puolilla maailmaa elävien perheenjäsenteni oikeuden palata kotiin.

Joosef pakeni Egyptiin suojellakseen perhettään vaaroilta ja toi sen turvallisesti takaisin kotimaahan. Niin mekin perheenä haluamme suojella toinen toisiamme, uhrautua ja rakastaa toistemme hyvinvoinnin vuoksi. Tämä on perheen sisäinen luonnollinen side. Palestiinalaisena joudumme päivittäin taistelemaan perheidemme puolesta, oikeudestamme rakastaa ja kuulua yhteen silloin kun väkivallan voimat haluavat loukata sitä mikä meille on kaikkein pyhintä elämässä.

Kirjoittajat:

Fadwa (Abla) Nasir on eläkkeellä oleva kolmen lapsen äiti ja neljän lapsen isoäiti, joka johtaa perheyritystä Ramallahissa. Hänellä on psykologin koulutus ja hän toimii mm. Palestiinan NNKY:ssä, Sabeel vapautuksen teologian keskuksessa sekä Palestiinan konservatorion hallinnossa.

Society of St. Yves on Jerusalemin latinalaisen patriarkaatin alainen katolinen ihmisoikeusjärjestö Palestiinassa. Järjestö työskentelee estääkseen miehityksestä johtuvia ihmisoikeusloukkauksia ja auttaakseen niiden uhreja erityisesti oleskelulupa- ja maanomistuskysymyksiin liittyen. http://saintyves.org/

Palestiinalainen adventtikalenteri: Toinen adventti
Kairos Palestiina

Israelin miehitys ja palestiinalaisten vangitseminen
Teksti: Addameer

Palestiinan miehityksen ylläpitäminen edellyttää Israelilta, että se pystyy kukistamaan palestiinalaisväestön vastarinnan. Israelin tärkeimpiä menetelmiä palestiinalaisten nujertamiseen ovat väestön laajamittaiset pidätykset ja vangitsemiset. Miehityksen vastustaminen on milloin minkäkin lain nojalla kriminalisoitu ja näin kaikki vastarinnaksi tulkittava toiminta voi johtaa pidätykseen. Miehitysvalta on jo pidättänyt tai vanginnut vuoden 1967 jälkeen yli 800 000 palestiinalaista. Vuoden 2000 jälkeen yli 8000 lasta on vangittu. Tässä laajuudessa suoritetut pidätykset ja vangitsemiset ovat olleet tehokas keino paitsi vastarinnan nujertamiseen, myös Palestiinan yhteiskunnallisten instituutioiden horjuttamiseen. Kansakunnalle välttämättömän normaalin kansalaisyhteiskunnan ja hallintoelinten kehittäminen tällaisissa oloissa ei ole ollut mahdollista.

Tällä hetkellä (2013) Israelilla on 4 979 palestiinalaista poliittista vankia, joista 156 on hallinnollisen päätöksen perusteella ilman oikeudenkäyntiä tai salaisen päätöksen perusteella vankeudessa pidettyjä. Vankeudessa on 236 lasta, joista 44 on alle 16-vuotiaita, 16 naista ja 13 Palestiinan lakia säätävän neuvoston jäsentä. Vangittuja kohdellaan huonosti. Pidätetyt haetaan kotoaan keskellä yötä väkivaltaisten sotilasoperaatioiden yhteydessä ja pitkään jatkuviin ankariin kuulusteluihin liittyy henkistä ja fyysistä kidutusta ja eristämistä. Palestiinalaisten tapauksia käsittelevät sotilasoikeudet, jotka antavat langettavan tuomion 99 prosentissa tapauksissa. Julmat ja alkeelliset olosuhteet ovat johtaneet vuodesta 1967 203 pidätetyn kuolemaan. 71 on kuollut kidutuksen seurauksena, 51lääkinnällisen huollon epäämisen johdosta, 74 pidätyksen yhteydessä saatuihin vammoihin ja seitsemän erikoisjoukkojen ampumina vankilassa.

Oikeudenmukaista rauhaa Palestiinassa ei ole olemassa ennen kuin kaikki poliittiset vangit on vapautettu ilman ehtoja. Palestiinalaisten näkemyksen mukaan poliittisten vankien vapauttamisen tulee olla edellytys rauhanneuvottelujen käymiselle.

Muiden Palestiinan kaupunkien tavoin Beetlehem joutuu kokemaan Israelin miehitysjoukkojen hyökkäyksiä ja pidätyskampanjoita. Tällä hetkellä (2013) 453 beetlehemiläistä – heistä naisia 4, 10  alle 16-vuotiasta lasta ja 23 16-18-vuotiasta lasta – on vangittuina. Yliopiston 19-vuotias naispuolinen opiskelija Manar Zawarha pidätettiin, kun hän oli kulkemassa Beetlehemin tarkastuspisteen läpi. Manar on lupaava ja lahjakas opiskelija. Häntä kuulusteltiin 30 päivää Moscobiyyeh tutkintakeskuksessa Jerusalemissa. Kuulusteluissa häntä ja hänen perhettään uhkailtiin, jotta häneltä olisi saatu kiristettyä tietoja. Hänet tuomittiin lopulta 12 kuukaudeksi vankeuteen ja 3000 shekelin sakkoihin, mutta tuomio muutettiin ehdolliseksi ja Manar vapautui toukokuun puolivälissä.

Israelin miehitysjoukot eivät erottele miehiä ja naisia pidätysten yhteydessä eivät ota huomioon sosiaalisia olosuhteita. Hiba Bdeer Dohan kylästä pidätettiin kotoaan aviomiehen ja tyttärien Malkin (7) ja Jaran (5) läsnä ollessa aamuyöllä. Sotilaat hyökkäsivät kotiin ja veivät perheen äidin silmät sidottuna ja kahlehdittuna. Hiba vietiin

Asqalanin pidätyskeskukseen missä hän kuulusteltiin kahdeksan päivän ajan. Hiba on nyt ollut pidätettynä 2.4. 2013 lähtien ilman oikeudenkäyntiä. Perhettä ei ole päästetty tapaamaan äitiä. Kukaan ei tiedä milloin hän näkee tyttärensä uudelleen. Vankilahallinnon yleinen käytäntö on kieltää perheenjäsenten tapaaminen. Dheishehin pakolaisleiristä pidätetyn An’am Hasanatin perhellä on vaikeuksia pasta tapaamaan äitiä. Kansainvälisen oikeuden vastaisesti valtaosa pidätetyistä siirretään Israelin valtion alueelle, jonne päästäkseen perheiden on haettava vierailulupa ja erityislupia. Näin Israel pala palalta murentaa ja hajottaa perheitä ja palestiinalaista yhteiskuntaa.

Palestiinalaisten lapsuus Israelin vankiloissa
Teksti: DCI, Palestiinan osasto

Vuoden 2000 syyskuussa alkaneen toisen intifadan jälkeen Israelin viranomaistet ovat kiihdyttäneet palestiinalaisten lasten pidätyksiä. Kuluneiden 12 vuoden aikana yli 8000 lasta on pidätetty – heistä nuorimmat 12-vuotiaita. Israelin sotilaiden pidättäminä lapsia pahoinpidellään potkimalla, kidutetaan, uhkaillaan, pidetään kahlehdittuina, laiminlyödään ja eristetään. Lasten pidättäminen ja kaltoinkohtelu Israelin sotilastuomioistuimissa on yleistä ja systemaattista.

Kysymys ei ole niinkään uusista toimista intifadan hillitsemiseksi vaan olemassa olevien pysyvien toimintaohjeiden soveltamisesta laaja-alaisemmin miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Tavoitteena on palestiinalaisten perheiden ja yhteiskunnan toimintakyvyn nujertaminen ja hallitseminen pelon avulla. Laajamittaisten pidätysten ja mielivallan avulla pyritään nujertamaan kansan pyrkimyksen itsehallinnon saavuttamiseksi ja vaatimukset rauhan, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteuttamisesta.

On itsestään selvää, että palestiinalaislasten kohtelu on syrjivää ja loukkaa lasten oikeuksia, jotka on kirjattu YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa. Palestiinalaislapset on alistettu sotilashallinnon määräyksille ja heitä tuomitaan sotilastuomioistuimissa, joissa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vähimmäisvaatimukset eivät täyty.

Kaikkein vahingollisinta lapsille ovat Israelin käyttämät psykologiset kuulustelutekniikat kuten pitkäaikainen eristäminen. Vuodesta 2008 lastenoikeusjärjestö DCI on kirjannut 73 tapausta, joissa lapsia on pidetty erityksissä jopa 29 päivää. Lisäksi heihin käytetään väkivaltaisia kuulustelutekniikoita, heillä ei ole mahdollisuutta saada

puolustusasianajajaa eikä heidän sallita tavata vanhempiaan. DCI:n keräämän todistusaineiston mukaan hepreaksi kirjattuja väkivalloin saatuja tunnustuksia on käytetty todistusaineistona sotilastuomioistuimissa. Sotilastuomioistuimien käsittelemistä tapauksista 98 prosenttia päätyy langettavaan tuomioon.

Al Jalamen pidätyskeskukseen joutuneet lapset ovat kertoneet, että heitä on pidetty eristettyinä pienessä 2x3 metrisessä sellissä, jossa he ovat joutuneet nukkumaan betonilaatan päällä tai lattialla ohuella, likaisella ja haisevalla patjalla. Ruokaa on annettu luukusta siten että heillä ei ole ollut mitään inhimiskontaktia. Sellien harmaissa seinissä on teräviä piikkejä, jotka estävät niihin nojaamisen. Selleissä ei ole luonnonvaloa; ainoa valonlähde on heikko lamppu, joka on päällä 24 tuntia vuorokaudessa. Kohtelun tuloksena lapset ovat saaneet särkyä silmiinsä ja kärsineet psykologisista oireista pidätyksen jälkeen. Todistajalausuntojen perusteella lasten pidätysten ja eristämisen tarkoitus on heidän henkinen luhistumisensa tunnustuksen saamiseksi. Eritys ja rankat kuulustelut vuorottelevat. Kuulusteluissa käytetään jalkojen ja käsien perusteetonta kahlehtimista, kiduttamista pitämällä pidätettyä huonoissa asennoissa, suoraa fyysistä väkivaltaa, uhkailemista ja pelottelua. Näillä menetelmillä useimmilta kuulustelluilta lapsilta on saatu tunnustus, jonka perusteella lapset on tuomittu sotilastuomioistuimessa.

Pidätetyille erityksestä ja psykologisista kuulustelumenetelmistä on seurauksena paniikkihäiriöitä, kuolemanpelkoa, kroonista masennusta, sosiaalista eristäytymistä, toivottomuuden tunnetta, tunteiden hallinnan heikkenemistä ja siitä seuraavia raivokohtauksia, keskittymiskyvyn häiriöitä, vainoharhaisuutta, psykoottisia oireita, itsensä vahingoittamista ja itsemurhayrityksiä. Vuonna 2011 YK erityisraportoija Juan Méndez turhaan vaati Israelin kieltämään pidätettyjen lasten eristämisrangaistukset.

Rakkauden voima vankilassa
OTT Charlie Abou Saada

Psalminlaulaja sanoo: ”Herra kuulee köyhien rukouksen eikä hylkää omiaan, jotka ovat vankeudessa.” (Ps. 69:33). Jumala yhä pitää Sanansa ja on uskollinen kansalleen – erityisesti niille, jotka kärsivät ja pysyvät uskollisina Jumalan lupaukselle ja rakkailleen. Uskollisuutensa tähden heillä on voimaa taistella pahuutta vastaan ja vapautensa ja oikeuksiensa puolesta. Eräs näistä uskollisista on Abu Naji, joka vangittiin ensimmäisen intifadan aikana. Beit Sahourista - ”Paimenten kedolta” - kotoisin oleva Abu on rehellinen ja perhettään rakastava nuori mies vaatimattomasta perheestä. Teini-ikäisenä hän päätti ettei halua elää epäoikeudenmukaisen miehityshallinnon alaisuudessa. Abu avioitui ja halusi elää puolisonsa kanssa kotimaassaan sitä rakentaen. Jo ennen kuin Abu oli valmistunut koulustaan pahuus tuli taloon ovesta. Israelin viranomaiset pidättivät Abun, joka oli luokiteltu vaaralliseksi sen jälkeen kun hän oli julkisesti arvostellut miehitystä.

Abu vangittiin ja vietiin Nablusiin ja sieltä erämaahan, missä hän vietti vankeudessa kymmenen vuotta ikävöiden puolisoaan Lameesia. Samasta kylästä kotoisin olut Lamees oli tuntenut Abun jo vuosia ja rakastanut häntä. Lamees järkyttyi Abun pidätysestä. Hän rukoili Jumalaa kertomaan mitä hänen pitäisi tehdä. Jumalan vastaus oli: ”Luota minuun ja pidä Abu sydämessäsi.” Lamees pysyi uskollisena Jumalalle ja Abulle. Kolme kuukautta pidätyksen jälkeen Lamees pääsi äitinsä ja seurakunnan pastorin kanssa tapaamaan Abua. Abul ja Lamees kihlattiin vankilassa vanginvartijoiden ja toisten vankien läsnä ollessa. Lamees pysyi uskossaan lujana ja vieraili säännöllisesti Abun luona noudattaen kirjaimellisesti Raamatun kehoitusta: ”Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itse kahleissa heidän kanssaan, muistakaa kidutettuja, tunteehan teidänkin ruumiinne kivun.” (Hepr. 13:3). Lamees tunsi, että Sielunvihollinen pyrki horjuttamaan hänen kutsumustaan ja päättäväisyyttään ja oli usein hämmentynyt. Jumalan Pyhä Henki oli kuitenkin hänen kanssaan ja Lamees voitti kiusaukset Jumalan ja perheen rakkauden avulla.

Päivä jona Abu Naji vapautettiin oli vastaus Lameesin kiihkeisiin rukouksiin. Meitä kaikkia koetellaan kutsumuksessamme näinä päivinä. Lamees ja Abu Naji olkoot meille ja nuorelle polvelle esimerkkejä kilvoittelusta ja kestävyydestä. Lamees ja Abu ovat rakkaat setäni ja tätini. Aina kun tapaan heidät muistan apostoli Paavalia, joka aina jaksoi tarrautua toivoon ja rohkaista pieniä seurakuntiaan. Jumala on rakkaus ja Hän on kanssamme rohkaisemassa meitä kaikkein vaikeimpanakin aikana. Meidän tulee tulla vaikeuksinemme Hänen luokseen, luottaa Jumalaan ja odottaa Hänen armoaan. Jumalan lahja uskollisille palvelijoilleen Abulle ja Lameesille oli kolme lasta ja onnellinen elämä perheenä. He muistavat Jumalan sanan Raamatussa: ” Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa* ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.”

Rakas Jumala, auta että jokaisella vangitulla olisi uskollinen ja rakastava lähimmäinen kuten Lamees rinnallaan. Auta heitä kohtaamaan koettelemus rehellisinä ja uskollisina sinulle kuin Abu Naji. Anna rakkauden ja rohkeuden henki heidän sydämiinsä. Muista kaikkia niitä, jotka on vangittu siksi he kaipaavat vapautta ja oikeudenmukaisuutta.

Jumala on Sanassaan uskollinen ja antta meille tehtävän: “Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen (Luuk 4:18).

Tekstien tuottajat:
Addameer vankien oikeusjärjestö on palestiinalainen kansalaisjärjestö, joka antaa oikeusapua vangituille, puolustaa vankien oikeuksia ja vastustaa kidutusta ja ihmisoikeusrikkomuksia sekä valvoo vankien oikeuksien toteutumista.  Lisätietoja: www.addameer.org
DCI lastenoikeusjärjestön Palestiinan osasto (Defence for Children International) perustettiin 1979. Se toimii yhteistyössä YK:n ECOSOCin kanssa. Palestiinan osasto perustettiin vuonna 1991 ja se puolustaa, edistää ja suojelee Palestiinan lasten oikeuksia ja kansainvälisen lasten oikeuksien sopimuksen toteutumista. Lisätietoja: www.dci-palestine.org/
OTT Charlie Abou Saada on työskennellyt World Vision Jerusalemin toimistossa vuodesta 2009 kirkollisasioiden koordinaattorina. Tri Saada on valmistunut kanonisen oikeuden tohtoriksi Vatikaanin itämaiden instituutista. Tri. Saada asuu perheensä kanssa Beetlehmissä.
Linkki alkuperäiseen tekstiin löytyy tästä.

Palestiinalainen adventtikalenteri - 1 adventti
Lue myös johdanto

Palestiinalaisten pakolaisuus
Badil

Pakolaisuus ja sen uhka on suurin palestiinalaisten tämänhetkinen ongelma. Pakolaisuus koskettaa useampia palestiinalaisia kuin sotilaallinen miehitysvalta. Viimeksi kuluneen vuoden aikakin Israel karkoitti tuhansia palestiinalaisia Jerusalemista, Länsirannan C-vyöhykkeeltä, Gazan puskurivyöhykkeeltä ja Negevin autiomaasta Israelin alueelta. Palestiinalaispakolaiset ja palestiinalaisalueiden sisäisessä pakolaisuudessa elävät henkilöt ovat maailman suurin pakolaisryhmä. Pakolaisuus on ajanut palestiinalaiset pääasiassa eri Lähi-Idän maihin. Palestiinlaisten 11,6 miljoonan väestöstä 7,4 miljoonaa elää pakolaisina tai siirtolaisuudessa.

Pakolaisiksi rekisteröidyt elävät pääasiassa miehitetyllä palestiinalaisalueella (41 %), Jordaniassa (40 %), Syyriassa (10 %) ja Libanonissa (9 %). Usein he elävät varsin lähellä alkuperäistä kotiseutuaan. Alle 50 % palestiinalaisista asuu palestiinalaisalueilla. 1,4 miljoonaa palestiinalaista asuu Israelissa – heistä 25 % maan sisäisinä pakolaisina. Palestiinalaisalueilla asuu hieman yli 4 miljoonaa palestiinalaista. Pakolaisten status määräytyy sen mukaan, ovatko he YK:n rekisteröimiä pakolaisia ja alkoiko pakolaisuus 1948 vai 1968 sodassa. Suurin pakolaisryhmä ovat vuoden 1948 pakolaiset, joilla on YK:n myöntämä pakolaisstatus.

Israelin pyrkimyksenä on jatkuvasti ollut väkivalloin tai pakkokeinoin siirtää ja karkottaa alkuperäistä palestiinalaisväestöä asuinsijoiltaan. Näiden väestönsiirtojen välineinä Israel on käyttänyt lakeja ja erilaisia valtiollisia säädöksiä ja ohjelmia. Tätä nykyä Israel jatkaa palestiinlaisten pakkosiirtoja ”hiljaisen” väestönsiirron politiikkaa toteuttamalla. Karkottamalla yksittäisiä henkilöitä ja pienempiä ryhmiä kerrallaan Israel onnistuu välttelemään kansainvälistä julkisuutta. Israelin lainsäädäntö ja hallintokäytänteet on säädetty syrjimään palestiinalaisia maanomistusoloja, kansalaisuus- ja oleskeluoikeuksia ja maankäytön suunnittelua koskevissa asioissa.

Beetlehemin asukkaista 28 % on pakolaisia. Vuosina 1949 ja 1950 alueelle perustettiin kolme virallista pakolaisleiriä: Aida, Dheishesh, Beit Jibrin), joiden alueella nykyään  asuu 22 023 palestiinalaista. Aidan pakolaisleiri perustettiin 0,2 km2:n maa-alueelle, jonka YK:n avustusjärjestö (UNRWA) vuokrasi vuoteen 1967 Israelin miehitykseen saakka Länsirantaa hallinneelta Jordanialta. Aida sijaitsee Beetlehemin ja Beit Jalan kaupunkien välissä. Leirien työttömyysaste on hyvin korkea vaihdellen 30 ja 43 prosentin välillä. Asukkaat kärsivät tilanahtaudesta, liian pienistä kouluista ja huonosta vesi- ja jätehuollosta.

Pakolaisleirien asukkaat ovat köyhiä ja aliravittuja. Köyhyysaste on noin 10 prosenttia korkeampi kuin muualla palestiinalaisalueilla. Demografiset ja sosioekonomiset mittarit osoittavat selvästi että pakolaiset ovat kärsineet 60 vuotta pakolaisuuden ja laittoman sotilaallisen miehityksen takia apartheidin kaltaisissa brutaalin siirtomaavallan olosuhteissa. Väkivalta ja sen uhka ovat johtaneet henkilökohtaisen turvallisuuden ja koskemattomuuden puutteeseen. Avustustoiminta ei ole ollut riittävää turvaamaan näille pakolaisille ihmisarvoisia olosuhteita.

Elämäni pakolaisena
Jean Zaru

On ihanaa herätä aamuun kun linnut laulavat pihallani kasvavan oliivipuun oksilla. Ne kutsuvat toisia lintuja nauttimaan ravinnosta ja iloitsemaan parven suojassa. Minulle nämä iloiset linnut toivat mieleen Jeesuksen äidin Marian - Palestiinan äidin – joka seuraa silmää räpäyttämättä elämäämme näissä olosuhteissa: kuinka rikas sortaa köyhää, vahva heikkoa ja kuinka näkymättömiä ja hyvin fyysisiä muureja rakennetaan ihmisten välille, koteja tuhotaan tai varastetaan, vesivarat anastetaan kokonaisilta kyliltä, liikkumisen vapaus riistetään ihmisiltä ja pääsy uskonnollisille pyhille paikoille estetään.

Palestiinan pakolaiset asuvat yhä leireissä, jotka perustettiin 1948 ja 1967. Monet ovat joutuneet pakolaisiksi useammin kuin kerran. Pakolaisstatuksen pitäisi olla vain väliaikainen, mutta monille perheille siitä on tullut pysyvä ja perinnöllinen. Monet ovat pakolaisia omassa maassaan. Maria katsoo tätä kaikkea ja kätkee sen sydämeensä, koska hän itse oli pakolainen Joosefin ja Jeesuksen kanssa Egyptissä.

Pyhä perhe palasi kotimaahansa. Siksi Maria ymmärtää että pakolaisilla tulee olla oikeus palata. Siirtomaavallan varjossa Maria näkee ja todistaa Vapahtajasta. Hän laulaa Jumalan lupauksesta ja vapautuksesta vangituille, pelastuksesta niille joita laittomasti sorretaan. Maria laulaa että Jumala kääntää maailmantilan toiseksi, vuoret väistyvät ja kukkulat horjuvat. Jumala haluaa meille tuntemattomin keinoin ja omalla ajallaan kukistaa sortovallan ja nostaa esiin uuden Jumalan lasten joukon (Luuk 1:43-46).

Voinko 46 miehitysvuoden ja ihmisoikeusloukkausten jälkeen nostaa ääneni iloiseen todistukseen Jumalan armosta Marian tavoin? Luukkaan kertomuksessa Maria ei jää ahdistuksineen yksin. Hän hakee tukea Elisabetilta. Pyhän Hengen – heikkojen puolustajan – täyteydessä nämä naiset ylistävät Jumalaa luvatusta vapautuksesta. Marian kiitosvirressä raskaana oleva Maria todistaa että Jumala lyö hajalle ne joilla on ylpeät ajatukset sydämissään, syöksee vallanpitäjät istuimiltaan ja korottaa alhaiset. Jumala ruokkii nälkäiset runsain määrin.

Jumalan hyvyyttä ei tule odottaa toimettomana. Jumalan hyvyys syntyy meissä tänään meidän lihastamme ja verestämme, meidän sitoutuneisuudestamme, uhrauksistamme ja taisteluistamme oikeuden puolesta. Jumalan hyvyydestä tulee toivo toivottomille. Kristityn toivo on vastarintaliike sorrolle ja toivottomuudella ja Jeesuksen julistaman toivon toteutumista (Luuk 4:18). Kristityn toivo on jotain joka muuttuu olemassa olevaksi todellisuudeksi tässä ja nyt.  Oikeudenmukaisuuden toivo merkitsee työtä sen puolustamiseksi. Rauhan toivo merkitsee osallistumista työhön rauhan puolesta.

Marian kiitosvirsi on laulu köyhille, vangituille, sokeille, heikoille ja väkivallan uhreille. Ystävät, kuinka minä voisin tänä adventtina olla Marian laulamatta Jeesusta odottaessani? Olkoon tämä adventtiaika uudistumisen, sitoutumisen ja toivon aikaa!

Teidän ystävyytenne ja tukenne on suurin lahja mitä voitte meille antaa. Sytyttäkää kanssani ilon kynttilöitä, surun keskellä toiovn kynttilöitä ja valaiskoon meidän elämäämme rakkauden kynttilöiden valo. Tänä adventtina uskon että adventin Herra voittaa kaiken maailman vihan ja epäluulon, yhdistää ihmiset ja antaa meille toivon.

45-vuotisen miehityksen jäkeenkin miehitysalueiden tilanne Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa edelleen heikkenee. Nyt ollaan tilanteessa, jossa kahden valtion ratkaisu on tullut mahdottomaksi. Alla esitettyjen tietojen perusteella tulee jokaiselle selväksi, ettei Israelilla ole pyrkimystä vakaviin neuvotteluihin. Ainoa jäljelle jäävä väkivallattoman vaikuttamisen väylä palestiinalaisille on puolustaa heille kuuluvia oikeuksia ja rauhaa, on hakea Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenyyttä ja siten kansainvälistä tunnustusta itsenäisyyspyrkimyksilleen. Näin voi avautua diplomaattinen kanava painostaa Israel neuvotteluihin ja suojella palestiinalaisten oikeuksia.

Palestiinalaisten presidentti Mahmoub Abbas valmistautuu pitämään puheen YK:n yleiskokouksessa. Puheen taustaksi olemme keränneet tietoja Israelin laittoman miehityksen ja siirtomaapolitiikan tilanteesta miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Vallitseva tilanne on palestiinalaisten kannalta sietämätön millä tahansa mittarilla tarkasteltuna.

Vuoden 2011 ja 2012 YK:n yleiskokouksen puheen välillä tapahtunutta:

• Israelin siirtokuntien väestö miehitetyillä Palestiinalaisalueilla, mukaan lukien Itä-Jerusalem, kasvoi yli 20 000:lla. Miehitysalueilla asuu nyt yli puoli miljoonaa siirtolaista.
• Israel on suunnitellut ja käynnistänyt rakennushankkeet 11 096 asunnon rakentamiseksi Itä-Jerusalemissa ja sen ympäristössä. Näiden asuntojen valmistuessa niihin asutetaan n. 44 000 israelilaista siirtolaista.
• Vuoden aikana on rekisteröity 991 yksittäistä laittomasta miehitetyillä alueilla asuvien israelilaisten tekemää väkivallantekoa ja hyökkäystä, joita ovat olleet ammuskelut, pahoipitelyt, murhapoltot sekä karjan, omaisuuden ja kulkuneuvojen tuhoaminen. Näistä vähintään 60 on kohdistunut kristittyjen ja muslimien uskonnollisiin kohteisiin.
• Alueella C (Israelin hallinnassa) Israelin armeija on tuhonnut 510 palestiinalaisten rakennusta. Tämän seurauksena 770 palestiinalaista on jäänyt kodittomiksi.
  

Vuonna 2011

Rauhanneuvottelijakvartetit julkilausuman 23 syyskuuta jälkeen:

• Marraskuun 17. Israelin viranomaiset käynnistivät 2190 asunnon rakentamiseen neljässä eri siirtokunnassa Länsirannalla. 40 näistä Ma'ale Adunimissa, 277 Arielissa ja 277 Efratissa.
• Marraskuun 27. Israelin puolustusministerlö hyväksyi 238 asunnon rakentamisen Shilon siirtokuntaan Ramallahin itäpuolelle. Näiden siirtokuntien tarkoituksena on katkaista palestiinalaisten yhteys Nablusin ja Ramallahin välillä.
• Joulukuun 12. Israelin puolustusministeriö hyväksyi uuden pysyvän asutuskeskuksen rakentamisen Efratiin Beetlehemin lähistölle. Tämä siirtokunta katkaisee palestiinalaisten yhteyden Beetlehemin ja Hebronin välillä.
• YK:n raporttien mukaan ennätysmäärä palestiinalaisia jäi kodittomiksi Israelin toimeenpaneman talojen tuhoamisen vuoksi. Yli 1000 palestiinalaista jäi kodittomiksi. Tämä on kaksinkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna ja korkein luku vuoden 2005 jälkeen.
• 560 palestiinalaisten kiinteistöä, mukaanlukien 200 asuinkiinteistöä ja 46 sadeveden keräysjärjestelmää tuhottiin Israelin viranomaisten toimesta (ICAHD).
• Jordanin laaksossa ja Kuolleella merellä Israelin viranomaiset tuhosivat yli 200 palestiinalaisten kiinteistöä. Näiden toimien seurauksena 430 henkilöä jäi kodittomiksi ja 1200 menetti toimeentulonsa (OCHA).
• Israel tuhosi 46 (ks. ed.) kastelu- ja sadeveden keräysjärjestelmää sekä 25 kaivoa, joita käytettiin asutuksen ja maanviljeluksen tarpeisiin.
• Oliivien sadonkorjuun aikaan, 42% palestiinalaisten anomuksista päätä keräämään satoa oliivitarhoistaan Israelin laittoman eristysmuurin taakse hylättiin (OCHA).
  

Tilanne nyt:

• Vuodesta 2007 siirtolaisten väkivaltaiset hyökkäyksen palestiinalaisia vastaan ovat lisääntyneet 315 %.
• 250 000 palestiinalaista elää välittömän siirtokuntalaisväkivallan uhan alaisena. Näistä 76 000 on vakavan riskin alueilla.
• Kuluneiden 40 vuoden aikana 14 084 palestiinalaisen asumisoikeus on peruutettu. Tämä suoraan koskettanut 20 % Itä-Jerusalemin väestöstä. Näiltä paikallisilta asukkailta on viety oikeus asua ja työskennellä kotikaupungissaan. Näistä oleskelulupien peruutuksista, joita on tapahtunut vuodesta 1967 lähtien, noin puolet on pantu toimeen vuoden 2006 jälkeen.
• Israelilainen Jerusalemin kaupunginjohtaja on ehdottanut eristysmuurin itäpuolella asuvien palestiinalaisten oleskelulupien peruuttamista. Jos tämä toimenpide toteutetaan se vaikuttaa 80 000-361 000 palestiinalaiseen ja olisi suurin karkoitusaalto miehityksen alkamisen jälkeen.
• Vuodesta 1967 Itä-Jerusalemissa on tuhottu 3300 palestiinalaisten asuinkiinteistöä.
• Israelin rajoitusten vuoksi 160 000 Itä-Jerusalemisssa asuvalla palestiinalaisella ei ole laillista mahdollisuutta käyttää vesijohtoverkostoa.
• Israel rajoittaa palestiinalaisten oikeutta uskonnonharjoitukseen. Useimmilta palestiinalaisilta on estetty pääsy Al Aqsan moskeijaan. Länsirannalta ainoastaan yli 40 vuotiaat voivat päästä käymään Itä-Jerusalemissa ja moskeijan alueella. 77,4 prosenttia Länsirannan väestöstä on alle 30 vuotiaita.
• Israelin harjoittama syrjintä pääsiäisenä on näkyvää. Kun kristityt ympäri maailmaan kokoontuvat pääsiäisen jumalanpalveluksiin Jerusalemiin, alkuperäisten palestiinalaiskrisitittyjen on mahdotonta tulla harjoittamaan uskontoaan Jerusalemiin. Ne joille pääsy sallitaan, joutuvat anomaan lupaa syrjivän ja nöyryyttävän lupajärjestelmän kautta ja kulkemaan tarkastuspisteiden kautta.
• 60 prosenttia Länsirannan alueesta kuuluu C-vyöhykkeeseen, joka on Israelin hallinnassa sekä turvallisuuden, maankäytön että kaavoituksen suhteen.
• Vedenkulutus on laskenut 20 litraan päivässä henkeä kohti asutuskeskuksissa, joissa ei ole vesihuoltoa. Tämä on viidesosa WHO:n suosituksesta.
• Säiliöautoilla tuodun veden varassa elävät maksavat 400 prosenttia enemmän käyttämästään vedestä verrattuna vesijohtoverkoston piirissä oleviin.
• Jordanjoen laaksossa asuu 60 000 palestiinalaista ja se on  28,5 prosenttia Länsirannan pinta-alasta. Alueelle sijoittuu 37 Israelin siirtokuntaa, joissa asuu kansainvälisen oikeuden vastaisesti 9700 siirtolaista. 94 prosenttia maasta on varattu siirtokuntalaisten käyttöön.
• Jordanjoen laaksossa asuvat 9700 siirtokuntalaista käyttävää kolmanneksen 2,5 miljoonan palestiinalaisen käytettävissä olevasta vesimäärästä (lähde B'Tselem).
• Länsirannan pinta-alasta 18 prosenttia on suljettua sotilas- ja ampuma-aluetta. Pinta-alaltaan tämä vastaa Palestiinalaishallinnon alaisuudessa olevaa maa-alaa.
• Kaavailtu 135 israelilaissiirtokunnille varattava laajennettu maa-ala miehitysalueilla on yhdeksänkertainen siirtokuntien rakennettuun pinta-alaan nähden (B'Tselem).
• Miehitysalueilla on voimassa 3000 kiinteistöjen purkumääräystä (lupaa), joista 18 kohdistuu kouluihin.
• Vuonna 2010 miehityksestä johtuvat arvioidut tulonmenetykset Palestiinan taloudelle olivat 5,3 miljardia euroa eli 84,9 prosenttia bruttokansantuotteesta.
• 70% palestiinalaisista on pakolaisia, jotka ovat odottaneet 64 vuotta oikeuksiensa tunnustamista ja toimeenpanoa.
• Rakennustoimintaa harjoitetaan kaikissa miehitysalueilla sijaitsevissaIsraelin siirtokunnissa.
  

Israelin toiminta todistaa, ettei tällä hetkellä ole edellytyksiä rauhanneuvottelujen käymiselle. Konfliktin ratkaisu onnistuu ainoastaan mikäli kansainvälinen yhteisö tuomita ja lopettaa Israelin häilkäilemättömän siirtomaapolitiikan miehitysalueilla. YK:n jäsenyyshakemus edustaa palestiinalaisten pyrkimys legitimoida oma valtio kansainvälisellä foorumilla ja tehdä kaikki voitava kahden valtion ratkaisun pelastamiseksi. Palestiinalaisilla on kiistämätön itsemääräämisoikeus ja kansainvälisen yhteisön vastuulla on tunnustaa se ja auttaa palestiinalaisia sen toteuttamisessa. Oikeudenmukainen rauha voi toteutua jos ne, jotka hyväksyvät kahden valtion ratkaisun äänestävät Palestiinan jäsenyyden puolesta perustuen kansainvälisesti hyväksyttyihin vuoden 1967 rajoihin.

Lähde:PLO rauhanneuvottelujen valmisteluyksikkö, Dr. Saeb Ereikat

Evangelical Lutheran Church of America - Susquehanna SynodELCAn aluesynodi ottaa kantaa kirkon suosituksiin Lähi-Idän rauhantyön tukemisesta, kiteyttää perustelut ja linjaa toimintaa.

Tausta:

• ELCA:n vuonna 2005 käynnistämä yleiskirkollinen strategia Lähi-Idän rauhantyön tukemiseksi erityisesti koskien Israelin ja miehitettyjen palestiinalaisalueiden tilannetta. Strategian pohjalta käynnistetty "Peace not Walls"-kampanja.
• Luterilainen raamattunäkemys, joka korostaa sitä, että Jumala rakastaa ihmisiä ja on tullut keskuuteemme tuomaan pelastuksen sekä kirjoitetussa sanassaan toivon, eheytymisen ja sovinnon viestin koko luomakunnalle.
• Luterilainen teologia ei hyväksy kristillisen sionismin perustana olevaa premilleniaalista dispensationalismia (ylöstempauksen teologiaa), joka opettaa, että maailma on paha paikka ja Kristus tulee rankaisemaan väärintekijöitä, pelastamaan oikeamieliset uudelleenrakentamalla Jerusalemin temppelin.
• Kristllinen sionismi vaikuttaa voimakkaasti Yhdysvaltojen Lähi-Idän politiikkaan ja sen opetusten väitetään/ymärretään edustavan kristllistä näkemystä Lähi-Idän kysymyksiin.
• Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa ja luterlaisen maailmanliiton presidentti Munib Younan on määritellyt kristillisen sionismin harhaopiksi ja pyytänyt maailman luterilaisia torjumaan sen opetukset.
• Olemme kuulleet selvän kehotuksen Palestiinan luterilaisilta, jotka ovat olleet mukana laatimassa Kairos-dokumenttia ja uskomme sen kuvaavan kutsumustamme kristittyinä toimia rauhan puolesta. 
• Kirkkomme (Peace not Walls-kampanjan kautta) tuottama materiaali valottaa asiaa rauhantyön ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta (The Dividing Wall DVD, “Water from the Rock: Lutheran Voices from Palestine” “Peace Not Walls: Making a Difference in the Holy Land”).
• Kirkon johtava piispa Mark Hanson ovat näyttäneet esimerkkiä vastuullisen teologian ja politiikan muotoilemisessa koskien rauhantyötä Pyhässä Maassa, kirkkojen roolia siinä ja vaikuttamista kansallisen tason ulkopolitiikkaan.
  

Suosittelemme että

• Seurakunnat 1) tutkivat ja hyödyntävät Kairos-dokumenttia todistuksena palestiinan kristittyjen sitoutumisena rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolustamiseen, 2) perehtyvät kristillisen sionismin vaikutuksiin Israelissa ja Palestiinassa ja asenteisiin Lähi-Idän konfliktia koskien sekä 3) tutkivat kuinka luterilaisen kirkon opetus voi ohjata meitä toimimaan rauhantekijöinä Lähi-Idässä
• Kehotamme kaikki rakentamaan yhteyttä luterilaisiin sisariin ja veljiin Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisessa kirkossa, sen seurakunnassa ja kouluissa, tukemaan heitä ja rukoilemaan heidän työnsä puolesta. Erityisesti suosittelemme seurakuntia ohjaamaan varoja em. kirkon koulujen oppilaiden stipendeihin.
• Rohkaisemme seurakuntia järjestämään pyhiinvaellusmatkoja Pyhälle Maalle siten että matkoilla vieraillaan pyhillä paikoilla sekä Israelissa että Länsirannalla, tavataan sekä palestiinalaisia että israelilaisia ja kuullaan kokemuksia  luterilaisilta sisarilta ja veljiltä, jotka asuavat alueella.
  

Esityksen tekijät Pastorit Tim Seitz-Brown, Allan Wysocki, Sandra Mackie, Terry McCarthy, Fredrica Meitzen
30.4. 2012
Alkuperäinen dokumentti (engl.).

Jerusalem - Jessica Montell, B'tselem. FP
Puhuessaan YK:ssä tällä viikolla presidentti Obama käytti tilaisuutta hyväkseen vedotakseen kiihkeästi israelilaisiin ja palestiinalaisiin, jotta nämä käyttäisivät mahdollisuuden edistää rauhaa käynnissä olevissa neuvotteluissa Israelin ja Palestiinan konfliktin lopettamiseksi. Erikseen presidentti Obama esitti vetoomuksen, että Israel jatkaisi siirtokuntien rakentamisen jäädytystä, jonka alkuperäisen aikataulun mukaan piti päättyä sunnuntaina 26.9. 2010. (Suomalaisten lehtitietojen mukaan Israelin delegaatio ei ollut kuuntelemassa Obaman puhetta salissa).

Siirtokuntien rakentamisen keskeyttäminen on ensiarvoisen tärkeää, että henkitoreissaan olevalla rauhanprosessilla olisi mitään mahdollisuuksia jatkua. Palestinaalaisten neuvottelijoiden olisi mahdotonta jatkaa, jos jo nyt neuvotteluihin hyvin epäilevästi suhtautuva kansa saisi kuulla siirtokuntien rakentamisen jatkumisesta. Palestiinalaisten näkökulmasta on vaikea ymmärtää, millaista "rauhaa" Israeli tavoittelee, kun aina Madridin neuvotteluista vuonna 1991 lähtien rauhanneuvottelujen rinnalla on jatkunut siirtokuntien rakentaminen palestiinalaisten alueelle.

Vuodesta 1991 siirtokuntien asukasmäärä on kolminkertaistunut.  Siirtokuntalaiset ovat asettunee yli 121 asutuskeskittymään ja noin sataan "etuvartioasemaan". Maapinta-alasta siirtokuntien varsinainen rakennettu ala kattaa alle 1 prosenttia. Kuitenkin niistä on muodostettu kunnallishallinnollisia yksiköitä, joille varattu maa-ala on jo yhdeksän prosenttia Länrirannan kokonaispinta-alasta. Näille alueille palestiinalaisten pääsy on estetty ilman erityislupaa. Siirtokuntien aluehallinnon hallinnassa on käytännössä 42 prosenttia Länsirannna maapinta-alasta.

On päivänselvää, että siirtokuntien rakentamiseen liittyy maanomistusoikeuksien laajamittainen "uudelleenjärjestely". Israel tosin esittää väitteitä, että siirtokunnat on rakennettu voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti - mitä se sitten tarkoittaakaan. Käytännössä 20 prosenttia siirtokunnista on rakennettu palestiinalaisten yksityisoimistuksessa olleelle maalle. Israel on anastanut maan haltuunsa manipulatiivisella politiikalla, jossa etsitään lainsäädännön porsaanreikiä, viiviytetään ja estetään oikeusprosessien läpivienti ja sivuutetaan miehitystilanteesta Israelille aiheutuvat kansainvälisoikeudelliset velvoitteet, joilla on keskeinen merkitys rauhanneuvotteluissa. Osa maasta on pakkolunastettu "yleiseen käyttöön", mikä Israelin tapauksessa tarkoittaa alueen varaamista siirtokuntalaisille ja palestiinalaisten sulkemista ulkopuolelle. Israel ei varaa maata Palestiinalaisten rakentamista ja taloudellista kehitystä varten.

Jordanjoki ja Kuolleenmeren rannikko ovat hyviä esimerkkejä noudatetun politiikan seurauksista: Sadattuhannet matkailjat tungeksivat Israelin hallussa olevalle Kuolleenmeren rannalle, mutta palestiinalaisilla ei ole mahdollista ansaita Kuolleenmeren matkailulla, koska Länsirantaan kuuluva Kuolleenmeren ranta-alue on siirtokunnan aluehallinnon alaisuudessa. Palestiinalaisten pääsy alueelle on kokonaan estetty, joten matkailun kehittäminen on täysin mahdotonta.

Vaikka maan menetys itsessään haittaa palestiinalaisia, siirtokunnat hallitsevat Länsirannan arkipäivää vielä paljon laajakantoisemmin: siirtokuntien johdosta palestiinalaisten liikkumavapaus on erittäin rajoitettu ja normaalin yhteiskunnan infrastruktuurin ylläpito mahdotonta. Siirtokunnat sanelivat mutkittelevan rotuerottelumuurin kulun Länsirannan halki, siten että palestiinalaisten normaalit kauppa- ja asiointiyhteydet katkesivat.

Siirtokuntien soluttauminen palestiinalaisalueille on luonut häkellyttävän lainsäädännöllisen mosaiikin. Palestiinalaiset ja juutalaiset elävät muurin eristäminä naapureina, joista toiset (palestiinalaiset) elävät miehitysalueen sotatilalainsäädännön alaisuudessa, kun taas juutalaiset nauttivat oman kansallisvaltion suomista täysistä demokraattisista oikeuksista. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että palestiinalaisilla ei ole yhteiskunnan suojaa väkivaltaa vastaan, mahdollisuutta viedä asiaansa oikeuteen, ei mahdollisuutta saada rakennuslupia ja heidän veden saantinsa on rajoitettua.

Israel on toistuvasti luvannut lopettaa siirtokuntien rakentamisen. Erityisesti siirtokuntakysymys nostettiin esiin Lähi-Idän kvartetin laatimassa tiekartassa vuonna 2003 ja sittemmin myös Bushin hallinnon järjestämässä huippukokouksessa Annapolisissa vuonna 2007. Kaikesta huolimatta siirtokunnat ovat jatkaneet kasvuaan ja niiden väkimäärä kasvaa Israelin väestönkasvua nopeammin. Israel on ilmoittanut, että kysymyksessä on "luonnollinen kasvu", jota on mahdotonta rajoittaa. Tämä näyttää epäilyttävältä, kun otetaan huomioon, että Israel myös lukemattomia taloudellisia etuisuuksia siirtokunnille. Näitä ovat ilmaiset esikoulut, pidennetty koulupäivä, asuntolainojen korkotuki, elinkeinoavustukset, verohelpotukset ja kuntien korotetut valtionosuudet lainojen hoitamiseksi. Niinpä ei olekaan ihme, että 20 prosenttia siirtokuntien kasvusta johtuu Israelin alueelta niihin kohdistuvasta muutosta.

Netanjahun hallituksen julistama rakentamisen jäädytys, joka alkoi 10 kuukautta sitten, oli vain osittainen. Silti se hidasti monien siirtokuntien kasvua ja oli palestiinalaisille konkreettisena osoituksena, että Israeliin hallitus jossain määrin on valmis harkitsemaan siirtokuntaohjelman mielekkyyttä. Toistaiseksi on vielä jäänyt avoimeksi, jatkaako Benjamin Netanjahu siirtokuntarakentamisen keskeytystä.

Kaikille on selvää, että juuri siirtokunnat ovat neuvottelujen kannalta keskeinen poliittinen ja diplomaattinen kysymys. Palestiinalaiset ovat ilmoittaneet jättävänsä neuvottelupöydän mikäli siirtokuntien rakentaminen jatkuu. Siirtokuntia rakentamalla Israel on synnyttänyt tilanteen, jossa se jatkuvasti kansainvälisen oikeuden velvoittteita. Alueen miehittäjävaltiona Israel ei voi kiertää vastuutaan. Juuri sitä se kuitenkin tekee, kun ummistaa silmänsi siltä, kuinka siirtokunnat tekevät ihmisarvoisen elämän mahdottomaksi Länsirannan palestiinalaisille, jotka eivät saa vapaasti matkustaa töihin tai tapaamaan sukulaisiaan, lapsilta riistetään turvallinen koulutie, ihmisiltä puhdas vesi ja sanitaatio. Rauhasta puhuminen on turhaa, jos näitä kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien loukkauksia ei käsitellä neuvottelupöydässä.