Tie ulos vihan kierteestä?

22. heinäkuuta, 2014

Holy Land Trust - Pyhä Maa-säätiö koskien tämänhetkistä tilannetta Israelissa/Palestiinassa. Alkuperäinen artikkeli (englanniksi).

Jo vuosikymmenien ajan Pyhässä Maassa on vallinnut ilmapiiri, jossa lietsotaan pelkoa, vihaa ja halveksuntaa toisia kohtaan. Vastapuolen edustajien ihmisyys kielletään ja heitä demonisoidaan. Poliittisella eliitin tasolla näitä negatiivisia tunteita on peittänyt ohuenohut illuusioiden kalvo, joka on liittynyt polittiseen näytelmään nimeltä rauhanprosessi. Meille on uskoteltu vuosi vuodelta, että kyseessä on nimenomaan kahden kansakunnan välinen polittinen konflikti, joka on ratkaistavissa diplomatian keinoin rauhanprosessin kautta. Kun sopimus olisi saavutettu, kaksi kansallisvaltiota voisi elää rinta rinnan rauhan vallitessa.

---

Tämän illuusion ylläpitäminen on peittänyt tärkeät sosio-kulttuuriset kysymykset luottamuksesta samoin perustavaa laatua olevat valtasuhteet. Puhumalla rauhanprosessista on haluttu luoda mielikuvaa, että kysymys olisi symmetrisestä neuvotteluasemasta, jossa rauhansopimuksen solmivat ja takaavat tasaveroiset sopimuskumppanit. Tämä kuva on kaukana todellisuudesta ja on johtanut meitä harhaan. Maailmalla ei ole enää ymmärretty, että kysymyksessä on yksi vahva valtio, joka hallitsee heikomman kansakunnan elämää haluamiltaan osin täydellisesti. Heikompi osapuoli saavuttaa ainoastaan sen, mitä vahvempi osapuoli haluaa sille myöntää. Maailmalla on unohdettu, että jokainen ihminen Pyhässä Maassa elää Israelin valtion säätämien lakien mukaan, joita kahdenlaisia. Toiset (siviililainsäädäntö) turvaa vapaudet Israelin kansalaisille (tai ainakin juutalaiselle osalle heistä) kun taasen toinen osa lainsäädännöstä (sotatilalait ja määrätykset) koskevat ei-Israelilaisia alueen asukkaita. Kun puhutaan rauhanprosessista, tuntuu myös jotenkin unohtuvat, että palestiinalaisalueet elävät miehityksen alaisuudessa. Miehitetyille miehitys merkitsee maan takavarikoimista, pidätyksiä ilman oikeudenkäyntiä, vesivarojen epätasapuolista jakamista, itsemääräämisoikeuden riistoa, sekä vapaan liikkumisen ja uskonnonvapauden rajoituksia.

Rauhanprosessin poliittinen retoriikka tasoitti laineita mutta samalla pimitti sen tosiasian, että Israelissa keskeiset voimat osittain valtiokoneiston sisällä keskittyivät estämään oikeudenmukaisen rauhan saavuttamisen ja osallistuivat halveksunnan ja vihan ylläpitämiseen perustelemalla miehityksen ja ihmisoikeusloukkausten oikeutusta eikä palestiinalaisten historiaa ja moraalisia oikeuksia tunnustettu. Palestiinalaisten oikeuksien puolustamista pidetään maanpetturuutena. Rauhasta puhumisen sijaan puhuminen 'turvallisuudesta' on saanut aina etusijan. Vastapuolen mustamaalaamisen ja turvallisuusuhkien korostamisen kautta on ollut mahdollista johdatella yleistä mielipidettä. 

 Palestiinalaisten yhteisössä poliittinen eliitti on uskotellut, että rauhanneuvottelut ovat ainoa tie turvata palestiinalaisten oikeudet. Kansa on tulkinnut tämän luisumiseksi huonosta kompromissista toiseen konfliktin vahvemman osapuolen vallassa ja kysynyt miksi uhrin pitää neuvotella kompromissista väkivallantekijän kanssa. Palestiinan johtajat ovat keskittyneet taistelemaan Palestiinan hallinnon johtopaikoista ja niiden säilyttämisestä sen sijaan että prioriteettina olisi ollut miehityksen lopettaminen. Kansan luottamus johtoon katosi ja syntyi yhä syvenevä katkeruus, joka ruokkii  Israeliin kohdistuvia vihan, halveksunnan ja epäluulon ilmauksia palestiinalaisten keskuudessa. Näitä vihan ja kostonhimon purkauksia toisia ihmisiä kohtaan ei voi sivuuttaa.

Nyt puhjenneet väkivaltaisuudet ovat särkeneet kaikki illuusiot. Vihan lähde pulppuaa nyt avoimena paljastaen todellisuuden, josta niin monet ovat halunneet vaieta puhumattakaan että olisivat halunneet lähteä sitä muuttamaan. Vuosikymmeniä molemmin puolin jatkuneella järjestelmällisellä vihankylvöllä, indoktrinaatiolla ja kiihottamisella, on luotu ylemmyyden tunnetta, vahvistettu rasistisia ennakkoluuloja, perusteltu toimia uhriutumisella ja vähätelty toisten ihmisarvo. Tämä vihan kierre on todellinen syy poliittisten neuvottelujen epäonnistumiselle - jopa mahdottomuudelle.
 
Pelko motivoi ihmisiä paljon voimakkaammin kuin rakkauden, myötätunnon ja rauhan ajatukset. "Toista" on opittu pelkäämään, vihaamaan ja epäilemään ja valmistautumaan kostoon luonnollisena osana elämää. Vastaavasti osaamme kertoa vain hyvin vähän esimerkkejä rauhan edistämisestä, toistensa kunnioittamisesta, ihmisten tasa-arvoisuuden tunnustamisesta silloin kun on kysymys vastapuolen edustajista. Vieläkin pahempaa on, että propagandistisessa retoriikassa näitä humaaneja arvoja on väärinkäytetty siinä määrin, että niistä on tullut itsensä irvikuvia tai ne ovat menettäneet kaiken merkityksensä. Palestiinalaiset ja israelilaiset ovat nyt valtaosin vajonneet hallitsemattoman keskinäisen vihan valtaan.
 
Gazan tapahtumat viimepäivinä ovat mitä selkeimmin kokonaisuudessaan tämän vihan hedelmiä. Rakas yhteisömme ja perheemme Gazassa ovat saaneet kantaa kaikkein raskaimman taakan. Meidän on kaikkien noustava vastustamaan kenen tahansa ihmisen tappamista riippumatta hänen identiteetistään, asuinpaikastaan, sitoumuksistaan tai edes aikaisemmista teoistaan.

Voimme valita helpoimman tien ja jatkaa loputtomiin valittamista siitä kuka aloitti ja kuka on vastuussa mistäkin. Meillä on myös vaihtoehtoja.

1. Väkivalta ja aggressio on lopetettava samoin kuin kiihottaminen vihaan ja väkivaltaan. Tämä koskee tähän syyllistynyttä polittiista, uskonnollista ja taloudellista eliittiä samoin kuin mediaa (paikallisesti ja kansainvälisesti). Toisia vainoamalla ja tappamalla ei ikinä saavutetaa rauhaa, turvallisuutta ja vapautta. Väkivalloin edistettyinä puhtaimmatkin tarkoitusperät menettävät oikeutuksensa.
2. Johtajien, riippumatta poliittisesta tai uskonnollisesta vakaumuksesta, on tunnustettava että he eivät ole olleet luomassa rauhantahtoa. Jos he olisivat todellisia johtajia, joilla on ihanteita ja rohkeutta toimia niiden puolesta, he tunnustaisivat tämän epäonnistumisen menneinä vuosina julkisesti kansalaisille. 
3. Kansalaisyhteiskunnan toimijoiden tulee sanoutua irti poliittisista illuusioista että ne voisivat saada aikaan muutosta ruohonjuuritasolla. Miljoonia dollareita on käytetty koulutusohjelmiin, joilla on raapaistu vain pintaa ja uskoteltu, että vain harvoja koskettavien toimenpiteiden kautta asiat voisivat muuttua. Kuitenkin suuret massat molemmilla puolilla ovat jääneet vihapropagandan vangeiksi. Ruohonjuuritason toimijoiden pitää lakata odottamasta poliittista ratkaisua ja tarttua vihan ilmapiirin haasteisiin omatoimisesti.
4. Tarvitsemme väkivallattomuutta ajavan liikkeen, joka toimii poliittisten liikkeiden yläpuolella. Israelilaisten ja palestiinalaisten yhteisöjen on liityttävä yhteen ja käsiteltävä rauhan ja oikeudenmukaisuuden kysymyksiä yhdessä. Tarvitaan kansalaisten rauhansuunnitelma ja näkemys siitä, mitä rauha ja oikeudenmukaisuus Pyhässä Maassa käytännössä tarkoittaa. Tämä visio ja väkivallattomuutta korostuva toiminta voivat voittaa ne henkiset esteet, jotka ylläpitävät vihan kierrette ja estävät poliittisen ratkaisun syntymisen. Se voi myös poistaa uskomukset että turvallisuus tai jokin muu kynnyskysymys voisi estää oikeudenmukaisuuden toteuttamisen.
5. Kummankin osapuolen sisäisenä prosessina, muutoksen ytimenä täytyy olla henkinen tervehtyminen ja tarttuminen haasteisiin ja esteisiin sisältä päin. Rauha tule ulkopuolelta vaan se syntyy meidän sisällämme ja keskuudessamme.

Kutsumme kaikkia toimintaan uuden keskinäisen ymmärryksen ja siltojen rakentamiseksi Pyhän Maan yhteisöjen välille. Haastamme johtajia ottamaan vastaan tämän tehtävän vanhojen toimintakaavojen ja ajattelutapojen hylkäämiseksi. Haluamme, että johtajamme esittävät uusia positiivisia vaihtoehtoja, jotka mahdollistavat rauhan, oikeudenmukaisuuden, ihmisarvon ja tasa-arvoisuuden toteutumisen. 

Holy Land Trust on sitoutunut tähän näkyyn vihan hylkäämisestä kaiken väkivallan keskelläkin. Me kuulutamme rauhaa, joka on enemmän kuin poliittinen sopimus, joka ei ylenkatsoa pienimmänkään ihmisen oikeuksia ja heidän kohtaamaansa vainoa. Haluamme rauhan, joka turvaa kansalliset, kulttuuriset ja uskonnolliset oikeudet riippumatta siitä, millaiseen poliittiseen ratkaisuun päädytään. 

Johtaja Sami Awad
Holy Land Trust