Palestiinalainen adventtikalenteri. 4. adventti
Kairos Palestiina
Siirtolaisväkivalta
ARIJ
Siirtolaisten väkivaltaiset hyökkäykset palestiinalaisia vastaan on viimeisten kymmenen vuoden aikana kiihtynyt yksittäisistä väkivaltaisista hyökkäyksistä systemaattiseksi vihanpidoksi ja väkivallan harjoittamiseksi palestiinalaista siviiliväestöä kohtaan. Suunnitelluin hyökkäyksin laittomissa siirtokunnissa asuvat terrorisoivat ihmisiä ja uhkaavat heidän turvallisuuttaan. 46 vuotta kestäneen miehityksen aikana israelilaiset ovat pala palalta nakertaneet palestiinalaisten maata asuttamalla yli 650 000 siirtolaista miehitetyille alueille 196 siirtokuntaan ja 232 sillanpääasemaan niiden ulkopuolelle. Israelin asutusten jatkuva kasvu on tärkein syy siihen, että kahden valtion ratkaisuun tähtäävät rauhanneuvottelut ovat juuttuneet paikalleen.
Israelin armeija katsoo siirtolaisten harjoittama väkivaltaa läpi sormiensa eikä estä sitä palestiinalaisalueilla. Monet hyökkäyksistä tapahtuvat armeijan sotilaiden silmien edessä ilman että armeija puuttuisi niihin palestiinalaisia suojellakseen. Hyökkäykset ovat lisääntyneet ja muuttuneet koko ajan väkivaltaisemmiksi. Niiden tavoitteena on häiritä mahdollisimman paljon palestiinalaisten elämää, tuhota maatalousmaata ja oliivilehtoja saastuttaa kaivoja. Vuodesta 2007 on tehty yli 2000 väkivaltaista hyökkäystä palestiinalaisia siviilejä kohtaan ja vuonna 2013 tammi-maaliskuussa yksistään oli rekisteröity jo 311 hyökkäystä.
Siirtolaisten hyökkäykset kohdistuvat yhä useammin uskonnonharjoitukseen kuten kirkkoihin ja moskeijoihin. Niitä on poltettu ja töhritty graffitein. On selvää, että hyökkäykset tapahtuvat Israelin valtion ja armeijan hiljaisella hyväksynnällä koska niiden estämiseksi ei ole tehty mitään. Palestiinalaisten käsitys on, että Israelin armeija on läsnä varmistuksena ja valmiina puuttumaan tilanteisiin mikäli palestiinalaiset tekisivät vastarintaa. Erityisen paljon hyökkäyksiä tapahtuu Nablusissa, Hebronissa ja Beetlehemissä.
Totuus siirtokunnista
Ibrahim Nairouz
Israelin politiikan tavoitteena on ollut siirtokuntia rakentamalla luoda tosiasiallinen väestöpoliittinen ja taloudellinen tilanne, jossa ulkovaltojen on pakko hyväksyä laajojen Länsirannan alueiden liittäminen osaksi Israelia – mahdollisesti jopa erilaisin painostuskeinoin vähin erin karkottaa palestiinalaisväestö asuinalueiltaan. Monet juutalaisten yhdyskunnat alueella pilkkovat koko Länsirannan saarekkeiksi, joiden välillä risteilevät tarkastuspisteiden katkomat palestiinalaisten tiet ja juutalaisille rakennetut nopeat ohitustiet, joita palestiinalaiset eivät saa käyttää. Vieri vieressä sijaitsevat palestiinalaiset ja juutalaiset asutukset ovat muurein ja piikkilanka-aidoin täysin toisistaan eristettyjä. Siirtokuntia ja niiden liikkumistarpeita varten takavarikoitu suuria palestiinalaisten maa-alueita.
Samaan aikaan, palestiinalaisille ei myönnetä lupia kehittää omaa infrastruktuuriaan ja rakentaa uusia asuntoja. Pikku hiljaa juutalaisten asutukset leviä syöpäkasvaimen tavoin palestiinalaisasutuksen ytimeen. Katuja suljetaan, muureja rakennetaan ja normaali arkielämä tulee palestiinalaisille mahdottomaksi. Samalla armeija varmistaa juutalaisten turvallisuuden ja esteettömän liikkumisen alueella.
Miehittäjävaltion tavoitteet eivät jää epäselviksi: tavoitteena on että siirtokunnat hallitsevat koko aluetta ja vähitellen syrjäyttävät palestiinalaisten oman talouselämän ja tulevat ainoiksi toimeentulon lähteiksi työttömälle palestiinalaiselle väestölle. Kuin Etelä-Afrikassa rotusorron aikana, palestiinalaisyhteisöt pilkotaan ja eristetään rapistuviksi slummeiksi, joissa köyhyys ja epätoivo vallitsevat eikä edellytyksiä normaaliin toimeentuloon ole olemassakaan. Kun palestiinalaiset on ajettu tähän tilanteeseen, he voivat joko jäädä asumaan kotikylään tai kaupunkiin, jossa ainoa toimentulon lähde on työ israelilaisille siirtokunnissa tai muuttaa pois kotoa siirtolaisiksi.
Tässä ahdistuksessa me Palestiinan kristityt haluamme kääntyä Kaikkivaltiaan puoleen ja rukoilla Häneltä apua, ettei vihamielisen valtion anneta vetää mattoa palestiinalaisten jalkojen alta. Hän tuomitsee vääryyden ja haluaa ihmisten elävän sovussa toisiaan kunnioittaen.
Siirtokunnat ovat syntiä palestiinalaisia lähimmäisiä kohtaan sillä ne perustuvaan maan anastamiseen, ihmisoikeuksien polkemiseen ja palestiinalaisten epäoikeudenmukaiseen kohteluun. On syntiä karkottaa maan alkuperäiset asukkaat kotoaan ja ahdistella heitä niin että he päättävät muuttaa omasta maastaan.
Miehittäjävalta kutsuu näitä siirtokuntian raamatullisin nimin luoden näin illuusiota siitä, että kyseessä on paluu ihanaan raamatulliseen todellisuuteen ja vanhojen ihanneyhteisöjen palauttaminen Jumalan suojeluksessa. Siirtolaiset ajattelevat olevan pyhien kirjoitusten lupausten perillisiä. Pyhien kirjoitusten siteeraaminen ei muuta varastamista luvalliseksi vaikka jotkut voivat länsimaissa niin ajatella Oikeuttaako tämä ahdistelemaan ihmisiä ja tekemään heidän elämänsä heidän kotimaassaan niin vaikeaksi, että heidän on pakko jättää isiensä maa?
Kristuksen seuraajat tuomitsevat epäoikeudenmukaisuuden, varkauden, maan anastamisen ja toisten nöyryyttämisen. He pyrkivät hyvään elämään, jossa ihmiset voivat elää arvostettuina ja kunnioitettuina. Kristityt tietävät, mitä pyhät kirjoitukset heille kehottavat ja haluvat todistaa totuudesta. Jeesus opetti meille: ”Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita”. Hän myös sanoi: ”Jos Poika vapauttaa teidät, olette todella vapaita (Joh 8:32,36). Näissä pelastuksen sanoissa on myös vapautus kärsimyksestä. Kirkon tehtävä on julistaa uskoa Kristukseen, jossa vangitut saavat vapautuksen, Kristukseen joka on tullut tuomaan totuuden, oikeuden, tasa-arvoisuuden, rauhan ja sovinnon kaikille Jumalan luoduille.
Tämä pelastuksen sanoma kaikuu kaiken palestiinalaisten kärsimyksen keskeltä kaikkeen mailman, että rukoilisimme loppua miehitykselle, sorrolle, etniselle puhdistukselle, Israelin rotuerottelulle ja palestiinalaisten eristämiselle ja rauhanomaisten siviilien terrorisoimiselle. Kaikkivaltias Jumala ei siunaa sellaista: Hänen tahtonsa on, kirkkomme pysyvät totuudessa ja Hänen sanassaan ja että epäoikeudenmukaisuus korjataan maailmassa.
Isä Ibrahim Nairouz on Nablusissa työskentelevä anglikaanipastori, joka on kirjoittanut useita kirjojen kirkkojen historiaa koskien. Hän on keskittynyt uskontojen välisen vuoropuheluun ja rauhantyöhön.
ARIJ (Applied Research Institute – Jerusalem Society) on toiminut palestiinlaisalueilla 20 vuotta erikoituen talous-, sosiaali- ja luonnonvara-alan sekä vesihuollon tutkimustoimintaan. Lisätietoja www.arij.org
Kairos Palestiina
Siirtolaisväkivalta
ARIJ
Siirtolaisten väkivaltaiset hyökkäykset palestiinalaisia vastaan on viimeisten kymmenen vuoden aikana kiihtynyt yksittäisistä väkivaltaisista hyökkäyksistä systemaattiseksi vihanpidoksi ja väkivallan harjoittamiseksi palestiinalaista siviiliväestöä kohtaan. Suunnitelluin hyökkäyksin laittomissa siirtokunnissa asuvat terrorisoivat ihmisiä ja uhkaavat heidän turvallisuuttaan. 46 vuotta kestäneen miehityksen aikana israelilaiset ovat pala palalta nakertaneet palestiinalaisten maata asuttamalla yli 650 000 siirtolaista miehitetyille alueille 196 siirtokuntaan ja 232 sillanpääasemaan niiden ulkopuolelle. Israelin asutusten jatkuva kasvu on tärkein syy siihen, että kahden valtion ratkaisuun tähtäävät rauhanneuvottelut ovat juuttuneet paikalleen.
Israelin armeija katsoo siirtolaisten harjoittama väkivaltaa läpi sormiensa eikä estä sitä palestiinalaisalueilla. Monet hyökkäyksistä tapahtuvat armeijan sotilaiden silmien edessä ilman että armeija puuttuisi niihin palestiinalaisia suojellakseen. Hyökkäykset ovat lisääntyneet ja muuttuneet koko ajan väkivaltaisemmiksi. Niiden tavoitteena on häiritä mahdollisimman paljon palestiinalaisten elämää, tuhota maatalousmaata ja oliivilehtoja saastuttaa kaivoja. Vuodesta 2007 on tehty yli 2000 väkivaltaista hyökkäystä palestiinalaisia siviilejä kohtaan ja vuonna 2013 tammi-maaliskuussa yksistään oli rekisteröity jo 311 hyökkäystä.
Siirtolaisten hyökkäykset kohdistuvat yhä useammin uskonnonharjoitukseen kuten kirkkoihin ja moskeijoihin. Niitä on poltettu ja töhritty graffitein. On selvää, että hyökkäykset tapahtuvat Israelin valtion ja armeijan hiljaisella hyväksynnällä koska niiden estämiseksi ei ole tehty mitään. Palestiinalaisten käsitys on, että Israelin armeija on läsnä varmistuksena ja valmiina puuttumaan tilanteisiin mikäli palestiinalaiset tekisivät vastarintaa. Erityisen paljon hyökkäyksiä tapahtuu Nablusissa, Hebronissa ja Beetlehemissä.
Totuus siirtokunnista
Ibrahim Nairouz
Israelin politiikan tavoitteena on ollut siirtokuntia rakentamalla luoda tosiasiallinen väestöpoliittinen ja taloudellinen tilanne, jossa ulkovaltojen on pakko hyväksyä laajojen Länsirannan alueiden liittäminen osaksi Israelia – mahdollisesti jopa erilaisin painostuskeinoin vähin erin karkottaa palestiinalaisväestö asuinalueiltaan. Monet juutalaisten yhdyskunnat alueella pilkkovat koko Länsirannan saarekkeiksi, joiden välillä risteilevät tarkastuspisteiden katkomat palestiinalaisten tiet ja juutalaisille rakennetut nopeat ohitustiet, joita palestiinalaiset eivät saa käyttää. Vieri vieressä sijaitsevat palestiinalaiset ja juutalaiset asutukset ovat muurein ja piikkilanka-aidoin täysin toisistaan eristettyjä. Siirtokuntia ja niiden liikkumistarpeita varten takavarikoitu suuria palestiinalaisten maa-alueita.
Samaan aikaan, palestiinalaisille ei myönnetä lupia kehittää omaa infrastruktuuriaan ja rakentaa uusia asuntoja. Pikku hiljaa juutalaisten asutukset leviä syöpäkasvaimen tavoin palestiinalaisasutuksen ytimeen. Katuja suljetaan, muureja rakennetaan ja normaali arkielämä tulee palestiinalaisille mahdottomaksi. Samalla armeija varmistaa juutalaisten turvallisuuden ja esteettömän liikkumisen alueella.
Miehittäjävaltion tavoitteet eivät jää epäselviksi: tavoitteena on että siirtokunnat hallitsevat koko aluetta ja vähitellen syrjäyttävät palestiinalaisten oman talouselämän ja tulevat ainoiksi toimeentulon lähteiksi työttömälle palestiinalaiselle väestölle. Kuin Etelä-Afrikassa rotusorron aikana, palestiinalaisyhteisöt pilkotaan ja eristetään rapistuviksi slummeiksi, joissa köyhyys ja epätoivo vallitsevat eikä edellytyksiä normaaliin toimeentuloon ole olemassakaan. Kun palestiinalaiset on ajettu tähän tilanteeseen, he voivat joko jäädä asumaan kotikylään tai kaupunkiin, jossa ainoa toimentulon lähde on työ israelilaisille siirtokunnissa tai muuttaa pois kotoa siirtolaisiksi.
Tässä ahdistuksessa me Palestiinan kristityt haluamme kääntyä Kaikkivaltiaan puoleen ja rukoilla Häneltä apua, ettei vihamielisen valtion anneta vetää mattoa palestiinalaisten jalkojen alta. Hän tuomitsee vääryyden ja haluaa ihmisten elävän sovussa toisiaan kunnioittaen.
Siirtokunnat ovat syntiä palestiinalaisia lähimmäisiä kohtaan sillä ne perustuvaan maan anastamiseen, ihmisoikeuksien polkemiseen ja palestiinalaisten epäoikeudenmukaiseen kohteluun. On syntiä karkottaa maan alkuperäiset asukkaat kotoaan ja ahdistella heitä niin että he päättävät muuttaa omasta maastaan.
Miehittäjävalta kutsuu näitä siirtokuntian raamatullisin nimin luoden näin illuusiota siitä, että kyseessä on paluu ihanaan raamatulliseen todellisuuteen ja vanhojen ihanneyhteisöjen palauttaminen Jumalan suojeluksessa. Siirtolaiset ajattelevat olevan pyhien kirjoitusten lupausten perillisiä. Pyhien kirjoitusten siteeraaminen ei muuta varastamista luvalliseksi vaikka jotkut voivat länsimaissa niin ajatella Oikeuttaako tämä ahdistelemaan ihmisiä ja tekemään heidän elämänsä heidän kotimaassaan niin vaikeaksi, että heidän on pakko jättää isiensä maa?
Kristuksen seuraajat tuomitsevat epäoikeudenmukaisuuden, varkauden, maan anastamisen ja toisten nöyryyttämisen. He pyrkivät hyvään elämään, jossa ihmiset voivat elää arvostettuina ja kunnioitettuina. Kristityt tietävät, mitä pyhät kirjoitukset heille kehottavat ja haluvat todistaa totuudesta. Jeesus opetti meille: ”Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita”. Hän myös sanoi: ”Jos Poika vapauttaa teidät, olette todella vapaita (Joh 8:32,36). Näissä pelastuksen sanoissa on myös vapautus kärsimyksestä. Kirkon tehtävä on julistaa uskoa Kristukseen, jossa vangitut saavat vapautuksen, Kristukseen joka on tullut tuomaan totuuden, oikeuden, tasa-arvoisuuden, rauhan ja sovinnon kaikille Jumalan luoduille.
Tämä pelastuksen sanoma kaikuu kaiken palestiinalaisten kärsimyksen keskeltä kaikkeen mailman, että rukoilisimme loppua miehitykselle, sorrolle, etniselle puhdistukselle, Israelin rotuerottelulle ja palestiinalaisten eristämiselle ja rauhanomaisten siviilien terrorisoimiselle. Kaikkivaltias Jumala ei siunaa sellaista: Hänen tahtonsa on, kirkkomme pysyvät totuudessa ja Hänen sanassaan ja että epäoikeudenmukaisuus korjataan maailmassa.
Isä Ibrahim Nairouz on Nablusissa työskentelevä anglikaanipastori, joka on kirjoittanut useita kirjojen kirkkojen historiaa koskien. Hän on keskittynyt uskontojen välisen vuoropuheluun ja rauhantyöhön.
ARIJ (Applied Research Institute – Jerusalem Society) on toiminut palestiinlaisalueilla 20 vuotta erikoituen talous-, sosiaali- ja luonnonvara-alan sekä vesihuollon tutkimustoimintaan. Lisätietoja www.arij.org
RSS Feed
