Lähde: Hagai El-Ad. 26.8.2010. JFJFP.Israelilaisilla on täysi oikeus olla ylpeitä Knessetistä, mutta nyt heidän on myös aika toimia demokratian ja mielipiteenvapauden puolesta. Kysymys ei ole poliittisten kantojen edistämisestä vaan tärkeistä periaatteista.
Niin paljon kuin Israelin politiikkaa onkin arvosteltu, sekä ulkomaiset että israelilaiset polittiset aktivistit ovat pääsääntöisesti luottaneet länsimaisen sananvapauden ja demokraattisten oikeuksien toteutumiseen. Poliittisia vapauksia on ehkä rajoitettu turvallisuutta keppihevosena käyttäen ja mielivaltaa on esiintynyt. Nyt uutena ilmiönä ovat tulleet Israelin hallituksen ja sitä tukevien tahojen avoimet ja koordinoidut hyökkäykset ihmisoikeusaktivisteja, oppisitioliikkeitä ja ulkomaalaisia aktivisteja vastaan. Asiallinenkin Israelin hallituksen politiikan arvostelu tulkitaan pyrkimykseksi horjuttaa Israelin legitimiteettiä. Suomalaisten tietoisuuteen asia nousi, kun kaksi suomalaita rauhanaktivistia käännytettiin lentokentältä Suomeen heidän poliittisen toimintansa vuoksi.
Israelin parlamentti Knesset on ollut kiehunnan keskipiste. Kesäkuussa Israelin arabiväestön puolueen Baladin kansanedustaja Haneen Zoab, joka osallistui Gazan avustuslaivueeseen, yritti perustella toimintaansa Knessetissä. Likudin kansanedustaja Miri Regev keskeytti hänet käskien julkisesti arabiaksi huutaen häntä palaamaan Gazaan, koska Zoab on petturi. Knessetin äänestyksessä äänin 34-16 Zoabilta riistettiin kansanedustajan asema. Elokuussa armeija toimitti videoleikkeitä, joiden perusteella Knessetissä alettiin vaatia Israelin kansalaisuuden riistämistä Zoabilta. Israelilaisessa facebook-ryhmässä vaadittiin Zoabin teloittamista.
Knessetissä koordinodun hyökkäyksen todellinen uhri Zoabin sijasta oli Israelin demokratia. Millään muulla toimella kuin Zoabin kansanedustajan oikeuksien riistämisellä ei olisi voitu yhtä vedenpitävästi todistaa, että maassa vallitsee kansalaisoikeuksissa kaksi standardia: toinen juutalaisille ja toinen arabiväestöön kuuluville Israelin kansalaisille.
Demokratiassa, kansanedustajia ei rangaista siitä, että hoitavat tehtäväänsä äänestäjiensä edustajina ja etujen valvojina - ei silloinkaan kun heidän näkemyksensä ovat vastakkaisia enemmistön näkemysten kanssa. Demokratiassa on tarkoitus keskustella; ei pyrkiä vaientamaan vastakkaisia mielipiteitä. Ei ole demokratiaa ilman mielipiteen vapautta ja erityisesti tämä koskee vaaleissa valittujen kansan edustajien vapautta ilmaista mielipiteensä. Zoabi ei ole rikkonut mitään lakeja. Häneen kohdistuneet toimenpiteet johtuivat yksinomaan niistä enemmistön näkökulmasta vääristä mielipiteistä, joita hän edustaa.
Zoabin tapaus on vain yksi esimerkki lukuisista tapauksista, jotka liittyvät Israelissa käynnissä olevaan kehitykseen. Erityisen huolestuttavaa on Knessetin nopeassa aikataulussa tehtailema diskriminoiva lainsäädäntö, joka kohdistuu arabivähemmistöön ehdollistaen heidän kansalaisoikeutensa. Ehdoksi nähdään uskollisuus Israelin valtiolle. Näin suoraan pyritään rajoittamaan Israelin arabiväestön oikeutta ilmaista mielipiteensä koskien Israelin hallituksen politiikkaa.
Israelin oppositio puhuu McCarthyismin syntymisestä uudelleen Israelissa. Tällaisia piirteitä ovat saaneet selvitykset yliopistoissa, jotka ovat joutuneet rajoittamaan henkilökuntansa poliittista vapautta. Ihmisoikeusjärjestöjen vainoaminen muuttunut osaksi Knessetin arkipäivää. Israelin parlamentissa demokraattisten oikeuksien rajoittamisesta on tullut rutiinia. Se ei enää ole paikka, jossa ihmisoikeusasioita voitaisiin edistää ja ottaa keskusteltavaksi. Vedenjakajaksi muodostui Gazan sota eli "valettu lyijy"-operaatio, jonka jälkeen ihmisoikeuskysymyksiin liittyvään kritiikkiin on suhtauduttu erittäin jyrkästi. Sodan jälkeen pidetyissä vaaleissa johtavat poliitikot kampanjoivat avoimen rasistisin teemoin.
Kykenevätkö israelilaiset näkemään tämän sisäisen uhan demokratialleen, joka on monin verroin ulkoista uhkaa vaarallisempi? Millä argumenteilla Israel puolustaa toimintaansa ja olemassaoloaan, jos se hallitus ja parlamentti omalla toiminnallaan osoittavat todeksi juuri ne väitteet apartheid-hallinnon rakentamisesta ja ihmisoikeuksien polkemisesti, jota he kaikin käytettävissä olevin keinoin koettavat mm. laajamittaisella propagandalla kiistää?
Israel on selvästikin vedenjakajalla missä ratkaistaan maan tulevaisuus. Israelin ystävien on nähtävä, että maalla ei ole tulevaisuutta militarisoituna epädemokraattisena linnakkeen, jossa ihmiset erotellaan rodullisin ja uskonnollisin perustein. Rauhan saavuttaminen sellaisen politiikan avulla on sula mahdottomuus. Vain avoin ja demokraattinen toiminta voi tuoda ratkaisun Israelin ja Palestiinan konfliktiin. Mitä muuta Israelin pystyy tuomaan neuvottelupöytään kuin oman kivikovan edunvalvontansa?
Alkuperäisen artikkelin kirjoittajaHagai El-Ad on Israelin kansalaisoikeusjärjestön toiminnanjohtaja.
Niin paljon kuin Israelin politiikkaa onkin arvosteltu, sekä ulkomaiset että israelilaiset polittiset aktivistit ovat pääsääntöisesti luottaneet länsimaisen sananvapauden ja demokraattisten oikeuksien toteutumiseen. Poliittisia vapauksia on ehkä rajoitettu turvallisuutta keppihevosena käyttäen ja mielivaltaa on esiintynyt. Nyt uutena ilmiönä ovat tulleet Israelin hallituksen ja sitä tukevien tahojen avoimet ja koordinoidut hyökkäykset ihmisoikeusaktivisteja, oppisitioliikkeitä ja ulkomaalaisia aktivisteja vastaan. Asiallinenkin Israelin hallituksen politiikan arvostelu tulkitaan pyrkimykseksi horjuttaa Israelin legitimiteettiä. Suomalaisten tietoisuuteen asia nousi, kun kaksi suomalaita rauhanaktivistia käännytettiin lentokentältä Suomeen heidän poliittisen toimintansa vuoksi.
Israelin parlamentti Knesset on ollut kiehunnan keskipiste. Kesäkuussa Israelin arabiväestön puolueen Baladin kansanedustaja Haneen Zoab, joka osallistui Gazan avustuslaivueeseen, yritti perustella toimintaansa Knessetissä. Likudin kansanedustaja Miri Regev keskeytti hänet käskien julkisesti arabiaksi huutaen häntä palaamaan Gazaan, koska Zoab on petturi. Knessetin äänestyksessä äänin 34-16 Zoabilta riistettiin kansanedustajan asema. Elokuussa armeija toimitti videoleikkeitä, joiden perusteella Knessetissä alettiin vaatia Israelin kansalaisuuden riistämistä Zoabilta. Israelilaisessa facebook-ryhmässä vaadittiin Zoabin teloittamista.
Knessetissä koordinodun hyökkäyksen todellinen uhri Zoabin sijasta oli Israelin demokratia. Millään muulla toimella kuin Zoabin kansanedustajan oikeuksien riistämisellä ei olisi voitu yhtä vedenpitävästi todistaa, että maassa vallitsee kansalaisoikeuksissa kaksi standardia: toinen juutalaisille ja toinen arabiväestöön kuuluville Israelin kansalaisille.
Demokratiassa, kansanedustajia ei rangaista siitä, että hoitavat tehtäväänsä äänestäjiensä edustajina ja etujen valvojina - ei silloinkaan kun heidän näkemyksensä ovat vastakkaisia enemmistön näkemysten kanssa. Demokratiassa on tarkoitus keskustella; ei pyrkiä vaientamaan vastakkaisia mielipiteitä. Ei ole demokratiaa ilman mielipiteen vapautta ja erityisesti tämä koskee vaaleissa valittujen kansan edustajien vapautta ilmaista mielipiteensä. Zoabi ei ole rikkonut mitään lakeja. Häneen kohdistuneet toimenpiteet johtuivat yksinomaan niistä enemmistön näkökulmasta vääristä mielipiteistä, joita hän edustaa.
Zoabin tapaus on vain yksi esimerkki lukuisista tapauksista, jotka liittyvät Israelissa käynnissä olevaan kehitykseen. Erityisen huolestuttavaa on Knessetin nopeassa aikataulussa tehtailema diskriminoiva lainsäädäntö, joka kohdistuu arabivähemmistöön ehdollistaen heidän kansalaisoikeutensa. Ehdoksi nähdään uskollisuus Israelin valtiolle. Näin suoraan pyritään rajoittamaan Israelin arabiväestön oikeutta ilmaista mielipiteensä koskien Israelin hallituksen politiikkaa.
Israelin oppositio puhuu McCarthyismin syntymisestä uudelleen Israelissa. Tällaisia piirteitä ovat saaneet selvitykset yliopistoissa, jotka ovat joutuneet rajoittamaan henkilökuntansa poliittista vapautta. Ihmisoikeusjärjestöjen vainoaminen muuttunut osaksi Knessetin arkipäivää. Israelin parlamentissa demokraattisten oikeuksien rajoittamisesta on tullut rutiinia. Se ei enää ole paikka, jossa ihmisoikeusasioita voitaisiin edistää ja ottaa keskusteltavaksi. Vedenjakajaksi muodostui Gazan sota eli "valettu lyijy"-operaatio, jonka jälkeen ihmisoikeuskysymyksiin liittyvään kritiikkiin on suhtauduttu erittäin jyrkästi. Sodan jälkeen pidetyissä vaaleissa johtavat poliitikot kampanjoivat avoimen rasistisin teemoin.
Kykenevätkö israelilaiset näkemään tämän sisäisen uhan demokratialleen, joka on monin verroin ulkoista uhkaa vaarallisempi? Millä argumenteilla Israel puolustaa toimintaansa ja olemassaoloaan, jos se hallitus ja parlamentti omalla toiminnallaan osoittavat todeksi juuri ne väitteet apartheid-hallinnon rakentamisesta ja ihmisoikeuksien polkemisesti, jota he kaikin käytettävissä olevin keinoin koettavat mm. laajamittaisella propagandalla kiistää?
Israel on selvästikin vedenjakajalla missä ratkaistaan maan tulevaisuus. Israelin ystävien on nähtävä, että maalla ei ole tulevaisuutta militarisoituna epädemokraattisena linnakkeen, jossa ihmiset erotellaan rodullisin ja uskonnollisin perustein. Rauhan saavuttaminen sellaisen politiikan avulla on sula mahdottomuus. Vain avoin ja demokraattinen toiminta voi tuoda ratkaisun Israelin ja Palestiinan konfliktiin. Mitä muuta Israelin pystyy tuomaan neuvottelupöytään kuin oman kivikovan edunvalvontansa?
Alkuperäisen artikkelin kirjoittajaHagai El-Ad on Israelin kansalaisoikeusjärjestön toiminnanjohtaja.
RSS Feed
