Palestiinalainen adventtikalenteri. 4. adventti
Kairos Palestiina

Siirtolaisväkivalta
ARIJ

Siirtolaisten väkivaltaiset hyökkäykset palestiinalaisia vastaan on viimeisten kymmenen vuoden aikana kiihtynyt yksittäisistä väkivaltaisista hyökkäyksistä systemaattiseksi vihanpidoksi ja väkivallan harjoittamiseksi palestiinalaista siviiliväestöä kohtaan. Suunnitelluin hyökkäyksin laittomissa siirtokunnissa asuvat terrorisoivat ihmisiä ja uhkaavat heidän turvallisuuttaan. 46 vuotta kestäneen miehityksen aikana israelilaiset ovat pala palalta nakertaneet palestiinalaisten maata asuttamalla yli 650 000 siirtolaista miehitetyille alueille 196 siirtokuntaan ja 232 sillanpääasemaan niiden ulkopuolelle. Israelin asutusten jatkuva kasvu on tärkein syy siihen, että kahden valtion ratkaisuun tähtäävät rauhanneuvottelut ovat juuttuneet paikalleen.

Israelin armeija katsoo siirtolaisten harjoittama väkivaltaa läpi sormiensa eikä estä sitä palestiinalaisalueilla. Monet hyökkäyksistä tapahtuvat armeijan sotilaiden silmien edessä ilman että armeija puuttuisi niihin palestiinalaisia suojellakseen. Hyökkäykset ovat lisääntyneet ja muuttuneet koko ajan väkivaltaisemmiksi. Niiden tavoitteena on häiritä mahdollisimman paljon palestiinalaisten elämää, tuhota maatalousmaata ja oliivilehtoja saastuttaa kaivoja. Vuodesta 2007 on tehty yli 2000 väkivaltaista hyökkäystä palestiinalaisia siviilejä kohtaan ja vuonna 2013 tammi-maaliskuussa yksistään oli rekisteröity jo 311 hyökkäystä.

Siirtolaisten hyökkäykset kohdistuvat yhä useammin uskonnonharjoitukseen kuten kirkkoihin ja moskeijoihin. Niitä on poltettu ja töhritty graffitein. On selvää, että hyökkäykset tapahtuvat Israelin valtion ja armeijan hiljaisella hyväksynnällä koska niiden estämiseksi ei ole tehty mitään. Palestiinalaisten käsitys on, että Israelin armeija on läsnä varmistuksena ja valmiina puuttumaan tilanteisiin mikäli palestiinalaiset tekisivät vastarintaa. Erityisen paljon hyökkäyksiä tapahtuu Nablusissa, Hebronissa ja Beetlehemissä.

Totuus siirtokunnista
Ibrahim Nairouz

Israelin politiikan tavoitteena on ollut siirtokuntia rakentamalla luoda tosiasiallinen väestöpoliittinen ja taloudellinen tilanne, jossa ulkovaltojen on pakko hyväksyä laajojen Länsirannan alueiden liittäminen osaksi Israelia – mahdollisesti jopa erilaisin painostuskeinoin vähin erin karkottaa palestiinalaisväestö asuinalueiltaan. Monet juutalaisten yhdyskunnat alueella pilkkovat koko Länsirannan saarekkeiksi, joiden välillä risteilevät tarkastuspisteiden katkomat palestiinalaisten tiet ja juutalaisille rakennetut nopeat ohitustiet, joita palestiinalaiset eivät saa käyttää. Vieri vieressä sijaitsevat palestiinalaiset ja juutalaiset asutukset ovat muurein ja piikkilanka-aidoin täysin toisistaan eristettyjä. Siirtokuntia ja niiden liikkumistarpeita varten takavarikoitu suuria palestiinalaisten maa-alueita.

Samaan aikaan, palestiinalaisille ei myönnetä lupia kehittää omaa infrastruktuuriaan ja rakentaa uusia asuntoja. Pikku hiljaa juutalaisten asutukset leviä syöpäkasvaimen tavoin palestiinalaisasutuksen ytimeen. Katuja suljetaan, muureja rakennetaan ja normaali arkielämä tulee palestiinalaisille mahdottomaksi. Samalla armeija varmistaa juutalaisten turvallisuuden ja esteettömän liikkumisen alueella.

Miehittäjävaltion tavoitteet eivät jää epäselviksi: tavoitteena on että siirtokunnat hallitsevat koko aluetta ja vähitellen syrjäyttävät palestiinalaisten oman talouselämän ja tulevat ainoiksi toimeentulon lähteiksi työttömälle palestiinalaiselle väestölle. Kuin Etelä-Afrikassa rotusorron aikana, palestiinalaisyhteisöt pilkotaan ja eristetään rapistuviksi slummeiksi, joissa köyhyys ja epätoivo vallitsevat eikä edellytyksiä normaaliin toimeentuloon ole olemassakaan. Kun palestiinalaiset on ajettu tähän tilanteeseen, he voivat joko jäädä asumaan kotikylään tai kaupunkiin, jossa ainoa toimentulon lähde on työ israelilaisille siirtokunnissa tai muuttaa pois kotoa siirtolaisiksi.

Tässä ahdistuksessa me Palestiinan kristityt haluamme kääntyä Kaikkivaltiaan puoleen ja rukoilla Häneltä apua, ettei vihamielisen valtion anneta vetää mattoa palestiinalaisten jalkojen alta. Hän tuomitsee vääryyden ja haluaa ihmisten elävän sovussa toisiaan kunnioittaen.

Siirtokunnat ovat syntiä palestiinalaisia lähimmäisiä kohtaan sillä ne perustuvaan maan anastamiseen, ihmisoikeuksien polkemiseen ja palestiinalaisten epäoikeudenmukaiseen kohteluun. On syntiä karkottaa maan alkuperäiset asukkaat kotoaan ja ahdistella heitä niin että he päättävät muuttaa omasta maastaan.

Miehittäjävalta kutsuu näitä siirtokuntian raamatullisin nimin luoden näin illuusiota siitä, että kyseessä on paluu ihanaan raamatulliseen todellisuuteen ja vanhojen ihanneyhteisöjen palauttaminen Jumalan suojeluksessa. Siirtolaiset ajattelevat olevan pyhien kirjoitusten lupausten perillisiä. Pyhien kirjoitusten siteeraaminen ei muuta varastamista luvalliseksi vaikka jotkut voivat länsimaissa niin ajatella  Oikeuttaako tämä ahdistelemaan ihmisiä ja tekemään heidän elämänsä heidän kotimaassaan niin vaikeaksi, että heidän on pakko jättää isiensä maa?

Kristuksen seuraajat tuomitsevat epäoikeudenmukaisuuden, varkauden, maan anastamisen ja toisten nöyryyttämisen. He pyrkivät hyvään elämään, jossa ihmiset voivat elää arvostettuina ja kunnioitettuina. Kristityt tietävät, mitä pyhät kirjoitukset heille kehottavat ja haluvat todistaa totuudesta. Jeesus opetti meille: ”Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita”. Hän myös sanoi: ”Jos Poika vapauttaa teidät, olette todella vapaita (Joh 8:32,36). Näissä pelastuksen sanoissa on myös vapautus kärsimyksestä.  Kirkon tehtävä on julistaa uskoa Kristukseen, jossa vangitut saavat vapautuksen, Kristukseen joka on tullut tuomaan totuuden, oikeuden, tasa-arvoisuuden, rauhan ja sovinnon kaikille Jumalan luoduille.

Tämä pelastuksen sanoma kaikuu kaiken palestiinalaisten kärsimyksen keskeltä kaikkeen mailman, että rukoilisimme loppua miehitykselle, sorrolle, etniselle puhdistukselle, Israelin rotuerottelulle ja palestiinalaisten eristämiselle ja rauhanomaisten siviilien terrorisoimiselle. Kaikkivaltias Jumala ei siunaa sellaista: Hänen tahtonsa on, kirkkomme pysyvät totuudessa ja Hänen sanassaan ja että epäoikeudenmukaisuus korjataan maailmassa.

Isä Ibrahim Nairouz on Nablusissa työskentelevä anglikaanipastori, joka on kirjoittanut useita kirjojen kirkkojen historiaa koskien. Hän on keskittynyt uskontojen välisen vuoropuheluun ja rauhantyöhön.

ARIJ (Applied Research Institute – Jerusalem Society) on toiminut palestiinlaisalueilla 20 vuotta erikoituen talous-, sosiaali- ja luonnonvara-alan sekä vesihuollon tutkimustoimintaan. Lisätietoja www.arij.org

45-vuotisen miehityksen jäkeenkin miehitysalueiden tilanne Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa edelleen heikkenee. Nyt ollaan tilanteessa, jossa kahden valtion ratkaisu on tullut mahdottomaksi. Alla esitettyjen tietojen perusteella tulee jokaiselle selväksi, ettei Israelilla ole pyrkimystä vakaviin neuvotteluihin. Ainoa jäljelle jäävä väkivallattoman vaikuttamisen väylä palestiinalaisille on puolustaa heille kuuluvia oikeuksia ja rauhaa, on hakea Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenyyttä ja siten kansainvälistä tunnustusta itsenäisyyspyrkimyksilleen. Näin voi avautua diplomaattinen kanava painostaa Israel neuvotteluihin ja suojella palestiinalaisten oikeuksia.

Palestiinalaisten presidentti Mahmoub Abbas valmistautuu pitämään puheen YK:n yleiskokouksessa. Puheen taustaksi olemme keränneet tietoja Israelin laittoman miehityksen ja siirtomaapolitiikan tilanteesta miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Vallitseva tilanne on palestiinalaisten kannalta sietämätön millä tahansa mittarilla tarkasteltuna.

Vuoden 2011 ja 2012 YK:n yleiskokouksen puheen välillä tapahtunutta:

• Israelin siirtokuntien väestö miehitetyillä Palestiinalaisalueilla, mukaan lukien Itä-Jerusalem, kasvoi yli 20 000:lla. Miehitysalueilla asuu nyt yli puoli miljoonaa siirtolaista.
• Israel on suunnitellut ja käynnistänyt rakennushankkeet 11 096 asunnon rakentamiseksi Itä-Jerusalemissa ja sen ympäristössä. Näiden asuntojen valmistuessa niihin asutetaan n. 44 000 israelilaista siirtolaista.
• Vuoden aikana on rekisteröity 991 yksittäistä laittomasta miehitetyillä alueilla asuvien israelilaisten tekemää väkivallantekoa ja hyökkäystä, joita ovat olleet ammuskelut, pahoipitelyt, murhapoltot sekä karjan, omaisuuden ja kulkuneuvojen tuhoaminen. Näistä vähintään 60 on kohdistunut kristittyjen ja muslimien uskonnollisiin kohteisiin.
• Alueella C (Israelin hallinnassa) Israelin armeija on tuhonnut 510 palestiinalaisten rakennusta. Tämän seurauksena 770 palestiinalaista on jäänyt kodittomiksi.
  

Vuonna 2011

Rauhanneuvottelijakvartetit julkilausuman 23 syyskuuta jälkeen:

• Marraskuun 17. Israelin viranomaiset käynnistivät 2190 asunnon rakentamiseen neljässä eri siirtokunnassa Länsirannalla. 40 näistä Ma'ale Adunimissa, 277 Arielissa ja 277 Efratissa.
• Marraskuun 27. Israelin puolustusministerlö hyväksyi 238 asunnon rakentamisen Shilon siirtokuntaan Ramallahin itäpuolelle. Näiden siirtokuntien tarkoituksena on katkaista palestiinalaisten yhteys Nablusin ja Ramallahin välillä.
• Joulukuun 12. Israelin puolustusministeriö hyväksyi uuden pysyvän asutuskeskuksen rakentamisen Efratiin Beetlehemin lähistölle. Tämä siirtokunta katkaisee palestiinalaisten yhteyden Beetlehemin ja Hebronin välillä.
• YK:n raporttien mukaan ennätysmäärä palestiinalaisia jäi kodittomiksi Israelin toimeenpaneman talojen tuhoamisen vuoksi. Yli 1000 palestiinalaista jäi kodittomiksi. Tämä on kaksinkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna ja korkein luku vuoden 2005 jälkeen.
• 560 palestiinalaisten kiinteistöä, mukaanlukien 200 asuinkiinteistöä ja 46 sadeveden keräysjärjestelmää tuhottiin Israelin viranomaisten toimesta (ICAHD).
• Jordanin laaksossa ja Kuolleella merellä Israelin viranomaiset tuhosivat yli 200 palestiinalaisten kiinteistöä. Näiden toimien seurauksena 430 henkilöä jäi kodittomiksi ja 1200 menetti toimeentulonsa (OCHA).
• Israel tuhosi 46 (ks. ed.) kastelu- ja sadeveden keräysjärjestelmää sekä 25 kaivoa, joita käytettiin asutuksen ja maanviljeluksen tarpeisiin.
• Oliivien sadonkorjuun aikaan, 42% palestiinalaisten anomuksista päätä keräämään satoa oliivitarhoistaan Israelin laittoman eristysmuurin taakse hylättiin (OCHA).
  

Tilanne nyt:

• Vuodesta 2007 siirtolaisten väkivaltaiset hyökkäyksen palestiinalaisia vastaan ovat lisääntyneet 315 %.
• 250 000 palestiinalaista elää välittömän siirtokuntalaisväkivallan uhan alaisena. Näistä 76 000 on vakavan riskin alueilla.
• Kuluneiden 40 vuoden aikana 14 084 palestiinalaisen asumisoikeus on peruutettu. Tämä suoraan koskettanut 20 % Itä-Jerusalemin väestöstä. Näiltä paikallisilta asukkailta on viety oikeus asua ja työskennellä kotikaupungissaan. Näistä oleskelulupien peruutuksista, joita on tapahtunut vuodesta 1967 lähtien, noin puolet on pantu toimeen vuoden 2006 jälkeen.
• Israelilainen Jerusalemin kaupunginjohtaja on ehdottanut eristysmuurin itäpuolella asuvien palestiinalaisten oleskelulupien peruuttamista. Jos tämä toimenpide toteutetaan se vaikuttaa 80 000-361 000 palestiinalaiseen ja olisi suurin karkoitusaalto miehityksen alkamisen jälkeen.
• Vuodesta 1967 Itä-Jerusalemissa on tuhottu 3300 palestiinalaisten asuinkiinteistöä.
• Israelin rajoitusten vuoksi 160 000 Itä-Jerusalemisssa asuvalla palestiinalaisella ei ole laillista mahdollisuutta käyttää vesijohtoverkostoa.
• Israel rajoittaa palestiinalaisten oikeutta uskonnonharjoitukseen. Useimmilta palestiinalaisilta on estetty pääsy Al Aqsan moskeijaan. Länsirannalta ainoastaan yli 40 vuotiaat voivat päästä käymään Itä-Jerusalemissa ja moskeijan alueella. 77,4 prosenttia Länsirannan väestöstä on alle 30 vuotiaita.
• Israelin harjoittama syrjintä pääsiäisenä on näkyvää. Kun kristityt ympäri maailmaan kokoontuvat pääsiäisen jumalanpalveluksiin Jerusalemiin, alkuperäisten palestiinalaiskrisitittyjen on mahdotonta tulla harjoittamaan uskontoaan Jerusalemiin. Ne joille pääsy sallitaan, joutuvat anomaan lupaa syrjivän ja nöyryyttävän lupajärjestelmän kautta ja kulkemaan tarkastuspisteiden kautta.
• 60 prosenttia Länsirannan alueesta kuuluu C-vyöhykkeeseen, joka on Israelin hallinnassa sekä turvallisuuden, maankäytön että kaavoituksen suhteen.
• Vedenkulutus on laskenut 20 litraan päivässä henkeä kohti asutuskeskuksissa, joissa ei ole vesihuoltoa. Tämä on viidesosa WHO:n suosituksesta.
• Säiliöautoilla tuodun veden varassa elävät maksavat 400 prosenttia enemmän käyttämästään vedestä verrattuna vesijohtoverkoston piirissä oleviin.
• Jordanjoen laaksossa asuu 60 000 palestiinalaista ja se on  28,5 prosenttia Länsirannan pinta-alasta. Alueelle sijoittuu 37 Israelin siirtokuntaa, joissa asuu kansainvälisen oikeuden vastaisesti 9700 siirtolaista. 94 prosenttia maasta on varattu siirtokuntalaisten käyttöön.
• Jordanjoen laaksossa asuvat 9700 siirtokuntalaista käyttävää kolmanneksen 2,5 miljoonan palestiinalaisen käytettävissä olevasta vesimäärästä (lähde B'Tselem).
• Länsirannan pinta-alasta 18 prosenttia on suljettua sotilas- ja ampuma-aluetta. Pinta-alaltaan tämä vastaa Palestiinalaishallinnon alaisuudessa olevaa maa-alaa.
• Kaavailtu 135 israelilaissiirtokunnille varattava laajennettu maa-ala miehitysalueilla on yhdeksänkertainen siirtokuntien rakennettuun pinta-alaan nähden (B'Tselem).
• Miehitysalueilla on voimassa 3000 kiinteistöjen purkumääräystä (lupaa), joista 18 kohdistuu kouluihin.
• Vuonna 2010 miehityksestä johtuvat arvioidut tulonmenetykset Palestiinan taloudelle olivat 5,3 miljardia euroa eli 84,9 prosenttia bruttokansantuotteesta.
• 70% palestiinalaisista on pakolaisia, jotka ovat odottaneet 64 vuotta oikeuksiensa tunnustamista ja toimeenpanoa.
• Rakennustoimintaa harjoitetaan kaikissa miehitysalueilla sijaitsevissaIsraelin siirtokunnissa.
  

Israelin toiminta todistaa, ettei tällä hetkellä ole edellytyksiä rauhanneuvottelujen käymiselle. Konfliktin ratkaisu onnistuu ainoastaan mikäli kansainvälinen yhteisö tuomita ja lopettaa Israelin häilkäilemättömän siirtomaapolitiikan miehitysalueilla. YK:n jäsenyyshakemus edustaa palestiinalaisten pyrkimys legitimoida oma valtio kansainvälisellä foorumilla ja tehdä kaikki voitava kahden valtion ratkaisun pelastamiseksi. Palestiinalaisilla on kiistämätön itsemääräämisoikeus ja kansainvälisen yhteisön vastuulla on tunnustaa se ja auttaa palestiinalaisia sen toteuttamisessa. Oikeudenmukainen rauha voi toteutua jos ne, jotka hyväksyvät kahden valtion ratkaisun äänestävät Palestiinan jäsenyyden puolesta perustuen kansainvälisesti hyväksyttyihin vuoden 1967 rajoihin.

Lähde:PLO rauhanneuvottelujen valmisteluyksikkö, Dr. Saeb Ereikat

“Lyhytaikainen siirtokuntia koskeva sopimus vain siksi että päästäisiin takaisin rauhanneuvotteluihin on epätoivoinen teko ja väärin" – Mary Robinson

16 lokakuuta 2010

Lähde: jfjfp

Vaikutusvaltainen kansainvälinen valtiomiesjoukko "Elders" - vanhimmat - vetosi kansainväliseen yhteisöön ja Yhdysvaltoihin, että ne vaatisivat siirtokuntarakentamisen pysäyttämistä. Presidentti Martti Ahtisaari on vetoomuksen antaneen ryhmän jäsen.

Vetoomuksen syynä on Yhdysvaltain ilmoitus että se on pyytänyt Israelin hallitusta jatkamaan siirtokuntien rakentamisen jäädytystä 90 päivällä. Tämän vastineeksi Yhdysvallat lupasi diplomaattisia etuja ja sotatarvikkeita. Lehdistä luimme, että Israelille mm. luvattiin ilmaiseksi suuri määrä hävittäjiä.

Desmond Tutu kommentoi uutista ryhmän puheenjohtajana: "Sydämeni särkyy. Mitä Washington oikein ajattelee? Siirtokunnat ovat laittomia ja ne rikkovat kiistatta YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 242 ja neljättä Geneven sopimusta. Rauhanneuvottelujen jatko ei voi perustua sille, että toinen osapuoli saa luvan avoimesti rikko kansainvälistä oikeutta."

Entinen Irlannin presidentti johti neljän ryhmän jäsenen delegaation matkaa Lähi-Itään syyskuussa. Mary Robinson totesi: "Olemme useaan otteeseen kuulleet arabimaailmasta viestin ettei Yhdysvaltoja enää pidetä siellä aitona välittäjänä neuvotteluissa: Washingtonin koetaan olevan yksinkertaisesti liian lähellä Israelia." Tämä yritys tehdä lyhytaikainen sopimus rauhanneuvottelujen käynnistämiseksi uudelleen on epätoivoinen ja väärä. Se on petosta ja kansainvälisen oikeuden halventamista sekä petos kansojen perhettä - erityisiä palestiinalaisia - kohtaan."

Norjan entinen pääministeri tohtori Gro Brundtland yhtyi lausuntoihin ja vetoomuksiin siirtokuntien rakentamisen lopettamiseksi: "Oslon prosessissa 1993 Israel lupasi lopettaa siirtokuntien laajentamisen ja odottaa lopullista statusta koskevien neuvottelujen tulosta. Nykyinen sopimus vie meidät yhä kauemmaksi kestävästä ja pysyvästä ratkaisusta."

Valtiomiesryhmä vaati myös palestiinalaisten ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä kiinteistöjen takavarikointien ja pakkohaltuunottojen, karkotusten ja häätöjen lopettamista. Entinen Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter totesi: "Palestiinalaisten sorto Gazassa, Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa on räikeä kansainvälisen ihmisoikeuksien julistuksen vahvistamien ihmisoikeuksien loukkaus. Kansainvälinen yhteisö ei voi hyväksyä tällaisten väärinkäytösten jatkamista."

Ryhmä halusi kiinnittää huomiota Israelin vankiloihin suljettujen tuhansien palestiinalaisten kohtaloon: Monet heistä on otettu kiinni Geneven sopimusten vastaisesti ja vangittuina on satoja alle 18-vuotiaita lapsia. Israelin hallitus ja sen kansa voivat varmistaa kansallisen turvallisuutensa pysyvästi vain noudattamalla kansainvälistä oikeutta ja vaatimalla myös toisilta sen noudattamista.Tämä antaa heille mahdollisuuden asua turvassa omassa maassaan samalla kun palestiinalaisille heidän omassa elinkelpoisessa ja alueellisesti yhtenäisessä valtiossaan taataan samat oikeudet.

Elders - vanhimmat

Elders on maailman johtajien itsenäisesti muodostama ryhmä, jonka kokoavana voimana toimi Nelson Mandela vuonna 2007. Ryhmä haluaa tarjota vaikutusvaltansa ja kokemuksensa tukemaan rauhan rakentamista sekä lievittämään inhimillistä kärsimystä koko ihmiskunnan palvelemiseksi. Jäsenet ovat Martti Ahtisaari, Kofi Annan, Ela Bhatt, Lakhdar Brahimi, Gro Brundtland, Fernando Henrique Cardoso, Jimmy Carter, Graça Machel, Mary Robinson ja Desmond Tutu. Nelson Mandela ja Aung San Suu Kyi ovat kunniajäseniä.

Jerusalem - Jessica Montell, B'tselem. FP
Puhuessaan YK:ssä tällä viikolla presidentti Obama käytti tilaisuutta hyväkseen vedotakseen kiihkeästi israelilaisiin ja palestiinalaisiin, jotta nämä käyttäisivät mahdollisuuden edistää rauhaa käynnissä olevissa neuvotteluissa Israelin ja Palestiinan konfliktin lopettamiseksi. Erikseen presidentti Obama esitti vetoomuksen, että Israel jatkaisi siirtokuntien rakentamisen jäädytystä, jonka alkuperäisen aikataulun mukaan piti päättyä sunnuntaina 26.9. 2010. (Suomalaisten lehtitietojen mukaan Israelin delegaatio ei ollut kuuntelemassa Obaman puhetta salissa).

Siirtokuntien rakentamisen keskeyttäminen on ensiarvoisen tärkeää, että henkitoreissaan olevalla rauhanprosessilla olisi mitään mahdollisuuksia jatkua. Palestinaalaisten neuvottelijoiden olisi mahdotonta jatkaa, jos jo nyt neuvotteluihin hyvin epäilevästi suhtautuva kansa saisi kuulla siirtokuntien rakentamisen jatkumisesta. Palestiinalaisten näkökulmasta on vaikea ymmärtää, millaista "rauhaa" Israeli tavoittelee, kun aina Madridin neuvotteluista vuonna 1991 lähtien rauhanneuvottelujen rinnalla on jatkunut siirtokuntien rakentaminen palestiinalaisten alueelle.

Vuodesta 1991 siirtokuntien asukasmäärä on kolminkertaistunut.  Siirtokuntalaiset ovat asettunee yli 121 asutuskeskittymään ja noin sataan "etuvartioasemaan". Maapinta-alasta siirtokuntien varsinainen rakennettu ala kattaa alle 1 prosenttia. Kuitenkin niistä on muodostettu kunnallishallinnollisia yksiköitä, joille varattu maa-ala on jo yhdeksän prosenttia Länrirannan kokonaispinta-alasta. Näille alueille palestiinalaisten pääsy on estetty ilman erityislupaa. Siirtokuntien aluehallinnon hallinnassa on käytännössä 42 prosenttia Länsirannna maapinta-alasta.

On päivänselvää, että siirtokuntien rakentamiseen liittyy maanomistusoikeuksien laajamittainen "uudelleenjärjestely". Israel tosin esittää väitteitä, että siirtokunnat on rakennettu voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti - mitä se sitten tarkoittaakaan. Käytännössä 20 prosenttia siirtokunnista on rakennettu palestiinalaisten yksityisoimistuksessa olleelle maalle. Israel on anastanut maan haltuunsa manipulatiivisella politiikalla, jossa etsitään lainsäädännön porsaanreikiä, viiviytetään ja estetään oikeusprosessien läpivienti ja sivuutetaan miehitystilanteesta Israelille aiheutuvat kansainvälisoikeudelliset velvoitteet, joilla on keskeinen merkitys rauhanneuvotteluissa. Osa maasta on pakkolunastettu "yleiseen käyttöön", mikä Israelin tapauksessa tarkoittaa alueen varaamista siirtokuntalaisille ja palestiinalaisten sulkemista ulkopuolelle. Israel ei varaa maata Palestiinalaisten rakentamista ja taloudellista kehitystä varten.

Jordanjoki ja Kuolleenmeren rannikko ovat hyviä esimerkkejä noudatetun politiikan seurauksista: Sadattuhannet matkailjat tungeksivat Israelin hallussa olevalle Kuolleenmeren rannalle, mutta palestiinalaisilla ei ole mahdollista ansaita Kuolleenmeren matkailulla, koska Länsirantaan kuuluva Kuolleenmeren ranta-alue on siirtokunnan aluehallinnon alaisuudessa. Palestiinalaisten pääsy alueelle on kokonaan estetty, joten matkailun kehittäminen on täysin mahdotonta.

Vaikka maan menetys itsessään haittaa palestiinalaisia, siirtokunnat hallitsevat Länsirannan arkipäivää vielä paljon laajakantoisemmin: siirtokuntien johdosta palestiinalaisten liikkumavapaus on erittäin rajoitettu ja normaalin yhteiskunnan infrastruktuurin ylläpito mahdotonta. Siirtokunnat sanelivat mutkittelevan rotuerottelumuurin kulun Länsirannan halki, siten että palestiinalaisten normaalit kauppa- ja asiointiyhteydet katkesivat.

Siirtokuntien soluttauminen palestiinalaisalueille on luonut häkellyttävän lainsäädännöllisen mosaiikin. Palestiinalaiset ja juutalaiset elävät muurin eristäminä naapureina, joista toiset (palestiinalaiset) elävät miehitysalueen sotatilalainsäädännön alaisuudessa, kun taas juutalaiset nauttivat oman kansallisvaltion suomista täysistä demokraattisista oikeuksista. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että palestiinalaisilla ei ole yhteiskunnan suojaa väkivaltaa vastaan, mahdollisuutta viedä asiaansa oikeuteen, ei mahdollisuutta saada rakennuslupia ja heidän veden saantinsa on rajoitettua.

Israel on toistuvasti luvannut lopettaa siirtokuntien rakentamisen. Erityisesti siirtokuntakysymys nostettiin esiin Lähi-Idän kvartetin laatimassa tiekartassa vuonna 2003 ja sittemmin myös Bushin hallinnon järjestämässä huippukokouksessa Annapolisissa vuonna 2007. Kaikesta huolimatta siirtokunnat ovat jatkaneet kasvuaan ja niiden väkimäärä kasvaa Israelin väestönkasvua nopeammin. Israel on ilmoittanut, että kysymyksessä on "luonnollinen kasvu", jota on mahdotonta rajoittaa. Tämä näyttää epäilyttävältä, kun otetaan huomioon, että Israel myös lukemattomia taloudellisia etuisuuksia siirtokunnille. Näitä ovat ilmaiset esikoulut, pidennetty koulupäivä, asuntolainojen korkotuki, elinkeinoavustukset, verohelpotukset ja kuntien korotetut valtionosuudet lainojen hoitamiseksi. Niinpä ei olekaan ihme, että 20 prosenttia siirtokuntien kasvusta johtuu Israelin alueelta niihin kohdistuvasta muutosta.

Netanjahun hallituksen julistama rakentamisen jäädytys, joka alkoi 10 kuukautta sitten, oli vain osittainen. Silti se hidasti monien siirtokuntien kasvua ja oli palestiinalaisille konkreettisena osoituksena, että Israeliin hallitus jossain määrin on valmis harkitsemaan siirtokuntaohjelman mielekkyyttä. Toistaiseksi on vielä jäänyt avoimeksi, jatkaako Benjamin Netanjahu siirtokuntarakentamisen keskeytystä.

Kaikille on selvää, että juuri siirtokunnat ovat neuvottelujen kannalta keskeinen poliittinen ja diplomaattinen kysymys. Palestiinalaiset ovat ilmoittaneet jättävänsä neuvottelupöydän mikäli siirtokuntien rakentaminen jatkuu. Siirtokuntia rakentamalla Israel on synnyttänyt tilanteen, jossa se jatkuvasti kansainvälisen oikeuden velvoittteita. Alueen miehittäjävaltiona Israel ei voi kiertää vastuutaan. Juuri sitä se kuitenkin tekee, kun ummistaa silmänsi siltä, kuinka siirtokunnat tekevät ihmisarvoisen elämän mahdottomaksi Länsirannan palestiinalaisille, jotka eivät saa vapaasti matkustaa töihin tai tapaamaan sukulaisiaan, lapsilta riistetään turvallinen koulutie, ihmisiltä puhdas vesi ja sanitaatio. Rauhasta puhuminen on turhaa, jos näitä kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien loukkauksia ei käsitellä neuvottelupöydässä.

17.9.2010  (c) Joel Beinin, JFJFP.

Syyskuun 1. päivän Eladissa, heprealainen lyhennys Daavidin kaupungista, järjestettiin 11. arkeologinen konferenssi, jonka aiheena oli "Daavidin kaupungin kansallispuisto."  Paikka on Wadi Hilwa, joka puolestaan kuuluu osaksi Silwania. Silwanissa asuu 45 000 palestiinalaista. Vuonna 1967 se oli palestiinalainen kylä, jonka Israel sodassa liitti alueisiinsa. Silwayn sijaitsee laaksossa aivan lähellä Jerusalemin vanhaa kaupunkia.

"Elad" puolestaan on aggressiivinen uskonnollinen siirtolaisryhmä Israelissa, joka väittää, että Silwanin paikalla oli kuningas Daavidin kaupunki, joka mainitaan 2. Samuelin kirjassa ja, että sieltä löytyy myös Siiloan lammikko, joka toimi Salomon puutarhojen kastelualtaana.

Yleisölle järjestettiin kiertokäynti kaivauksille ja luentoja, joilla tuettiin Eladin väitteitä, että löydökset vahvistavat esitetyt historialliset näkemykset. Paikalle tulivat myös palestiinalaiset ja juutalaiset aktivstit Ta'jush (asumme yhdessä) -likkeestä. Aktivistit vastustivat histriallisen arkeologin poliittista manipulointia: ""Olemme täällä muistuttamassa, että Elad ei ole mikään arkeologian tutkimusinstituutti vaan poliittinen työkalu, jolla pyritään juutalaistamaan Itä-Jerusalemia ja edistämään sen palestiinalaisten asukkaiden karkotuksia. Nämä ihmiset täällä ovat Silwanin kylässä miehitetyllä palestiinalaisalueella."

Vastustajat halusivat myös tuoda tietoisuuteen, että useat Israelin valtion viranomaiset ovat antaneet tukensa Eladin projektille. Näitä ovat Israelin poliiisi, Jerusalemin kaupunginhallinto, Israelin kansallispuistohallinto ja monet muut. Nämä viranomaiset ovat koettaneet parhaansa mukaan peitellä sitä tosiasiaa, että nämä kaivaukset on käynnistetty laittoman siirtokunnan tukemiseksi.

Historiallisia "tosiasioita" kentällä

Wadi Hilwan ilmapiiri on jännittynyt. 26. elokuuta israelilaissiirtokuntalaiset yrittivät murtaa hitsauslaitteilla jo kolmannen kerran Siiloan lammikon lähellå olevan moskeijan oven. Wadi Hilwassa asuva Muhammed Qura yritti soittaa paikalle poliisin estämään murtoyritystä, mutta polisiasemalla hänelle lyötiin luuri korvaan. Seurauksena oli kahakka palestiinalaisten ja siirtokuntalaisten kesken. Rajavartioston joukot tulivat paikalle ja alkoivat ampua palestiinalaisia ja käyttivät kyynelkaasua heitä vastaan. Kaksi siirtokuntalaisten autoa poltettiin ja useasta muusta särkyivät tuulilasit. Poliisi eristi Wadi Hilwan, mutta taistelut jatkuivat seuraavana yönä, koska laittomat Eladin siirtokuntalaiset asuvat aivan kylän keskellä.

Vuodesta 1994 siirtokuntalaisjärjestö on tukenut arkeologisia kaivauksia ja pönkittänyt omaa käsitystään Silwanin historiasta. Kaivausten yhteydessä on tutkimatta kärrytty kaatopaikalla 21 oletetun juutalaiskaupungin päällä olevaa muuta kerrostumaa mukaanlukien kanaanilainen asutus, joka edustaa vanhinta pysyvää asutusvaihetta paikalla. Kaivinkoneet ovat myös tehneet selvää jälkeä 1200 vuoden islamilaisen historian kerrostumista. 

Vuonna 1991 Elad aloitti palestiinalaisten talojen valtaukset Silwanissa. Vallattuihin taloihin asutettiin juutalaisperheitä. Apuna käytettiin juristeriaa, jota jopa Israelin hallituksen nimittämä selvityskomissio vuonna 1992 arvosteli. Jerusalemin kaupunginhallinto ei kuitenkaan ole ryhtynyt toimiin laittomuuksien oikaisemiseksi ja talojen palauttamiseksi palestiinalaisille omistajilleen. Eladin hallinnassa on tällä hetkellä 25 prosenttia Wadi Hilwasta ja lukuisia kiinteistöjä muualla Silwanissa.

Eräät israelilaisarkeologit hyväksyvät väitteet, että kysymys on tieteellisistä kaivauksista, joilla ei ole suoraa yhteyttä sirrtokunnan rakennusprojektiin. Kuitenkin monet kansainvälisesti tunnustetut arkeologit kiistävät Eladin masinoiman version historiasta.  Israelin museoviraston hallituksen puheenjohtaja Benjamin Kedar toteaa suoraan, että "Elad on järjestö, jolla on julkinen ideologinen tarkoitus. Sen toteuttamiseksi Elad vääristelee Daavidin kaupungin historiaa." Toistaiseksi mitään pitävää arkeologista todistetta väitteille ei ole esitetty.

Mielenilmauksia rajoitetaan

Konferenssi järjestettiin "kansallispuistossa", johon lain mukaan yleisöllä on vapaa pääsy. Rajavartiosto kuitenkin esti mielenosoittajien pääsyn paikalle perustellen paikalla olleen poliisijohtajan sanoin kieltoa sillä että "mielenosoittajat ovat vasemmistolaisia". Neuvostoliitosta Israeliin muuttanut lääkäri Daniel Dukarevitsh yritti ohittaa esteen osallistuakseen konferenssiin. Sen seurauksena rajavartiosto otti Dukarevitshin kiinni ja hänet pahoinpideltiin vakavasti. Joukko nuoria naisia koetti suojella Dukarevitshia, mutta joutui myös rajavartioston joukkojen väkivallan kohteeksi. Tapaus tallennettiin videolle, joka on jaossa YouTubessa. Poliisi raahasi pois vertavuotavan Dukarevitshin. Videossa nähdään myös, kuinka poliisi saattaa siirtokuntalaisten auton katusulun ohi.

CBS reportteri Lesley Stahl oli paikalla mellakan sattuessa tehdäkseen jutun juutalaissiirtokuntalaisista Itä-Jerusalemissa. Stahl oli silminnähtävästi järkyttynyt nähdessään tapahtumat ja väkivallankäytön. Hän myös haastatteli Wadi Hilwan asukasta, joka totesi, että Elad ei tule onnistumaan pyrkimyksissään väärentää historiaa ja polkea paikallisten asukkaiden oikeudet. Israelin hallinnon ja siirtokuntalaisten yhteistyö on tapahtumien yhteydessä on selvääkin selvempää. Stahlin raporttia ei esitettys CBS:llä.

Myöhemmin kymmenen muuta juutalaista mielenosoittajaa pidätettiin paikalta. Viisi heistä vapautettiin seuraavana päivänä. Heidän joukossaan ollut Matan Cohen toimii Hampshire Collegessa palestiinan solidaarisuusryhmässä. Poliisi vaati Cohenia allekirjoittamaan paperin, jossa hän lupaa olla palaamatta Itä-Jerusalemiin kolmen kuukauden ajan. Cohenin kieltäydyttyä ja vaadittua toisten mielenosoittajien vapauttamista, hänet lopulta vapautettiin ehdoitta. Pidätykset johtivat oikeuskäsittelyyn 2. syyskuuta, jolloin Cohen ja kymmenen muuta osallista olivat paikalla selvittämässä, mitä oli tapahtunut mielenosoittajille, joita ei vielä oltu vapautettu.

Mielenosoittajat tukevat palestiinalaisperheitä, jotka on karkotettu taloistaan. Nasir Ghawin perhe karkotettiin kodistaan Itä-Jerusalemin Sheikh Jarrah-korttelissa ja heidän tilalleen muutti juutalaisia siirtokuntalaisia. Karkotukset jatkuvat koko ajan. Ghawi vei asiansa oikeuteen esittäen todisteita että karkotukset oli toimeenpantu väärennettyjen asiakirjojen perusteella. "Jos kysymys on väärennetyistä papereista, perheelläni on oikeus asua talossamme, kunnes tapaus on selvittetty".  Oikeus lykkäsi tapauksen käsittelyn ja Ghawin perhe elää kadulla talon edessä.

Vuodesta 2009 juutalaisaktivistit ovat järjestäneet viikottain mielenosoituksia karkotuksia vastaan. He ovat luoneet luottamukselliset suhteet paikalliseen palestiinalaisväestöön.  Itä-Jerusalemin palestiinalaiset osaavat yleensä hepreaa, joten vuorovaikutus on mutkattomampaa.

Uusi sukupolvi kasvaa mielenosoitusten keskellä

Itä-Jerusalemissa juutalaiset mielenosoittajat uhmaavat avoimesti Israelin viranomaisia. Palestiinalaisten mahdollisuudet nousta miehitysjoukkoja vastaan ovat rajatummat, koska palestiinalaisille seurauksena on usein karkotuksia ja vankeustuomioita. Mielenosoittajien tarkoituksena osoittaa, että laittomuuksien jatkaminen tulee hallinnolle erittäin kalliiksi ja raskaaksi. Jokainen mielenosoitus vaatii valtavan poliisioperaation käynnistämisen ja poliisien siirtelemisen vakituisilta asemapaikoiltaan. Pidätykset ja rangaistusvaatimukset kuormittavat oikeuslaitosta eikä perusteita rangaistuksille useinkaan löydy. Väkivallan käyttö ja sen julkinen paljastaminen internetin välityksellä paljastavat poliisin toiminnan poliittisuuden ja laittomuudet. Niiden seurauksena vastarintaliikkeeseen liittyy tunnettuja julkisuuden henkilöitä, jotka eivät voi hyväksyä asiaintilaa.

Juutalaisaktivismi on lyönyt kiilaa hallinnolle perinteisesti lojaalin opposition ja hallinnon väliin. Liikettä tukevat mm. heprealaisen yliopiston professorit Menachem Brinker, Moshe Halbertal, Avishai Margalit ja  Zeev Sternhell, kirjailija David Grossman ja Knessetin entinen puhemies Avraham Burg. Motiivina sekä arabien että juutalaisten vastarintaan on heidän vakaumuksensa, että Itä-Jerusalemin juutalaisasutuksen laajentaminen merkitsee varmaa epäonnistumista rauhanneuvotteluissa. Heitä ei yhdistä ideologia vaan vakuuttuneisuus siitä, että Sheikh Jarrahissa ja Silwanissa on kysymys räikeistä oikeudenloukkauksista ja Israelin lainkäytön vääristämisestä palvelemaan äärioikeiston poliittisia tarkoitusperiä.

Video artikkelissa kuvatusta tapahtumasta
VOA News  Palestiinalaisperheen karkoitus
Reuters  Silwan-raportti