Pyhä Maa
  • Pyhä Maa
  • Rauha
  • Ihmisoikeudet
  • Kirkko ja Israel
  • Matkailu
  • Blogit
  • Tietoa palvelusta
  • Postia ylläpidolle

Älkää pelätkö! Mitä Lähi-Idän kristityillä on edessään?

26/12/2010

 
Picture

Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispan Munib Younanin joulutervehdys 2010. (englanniksi).

Kun ajattelemme joulun kertomusta, mieleen tulee ensimmäisenä rauha, ilo, toivo, usko ja rakkaus. Joulu on miellyttävä aika, jolloin perheet kokoontuvat, kuorot laulavat ja lapset unelmoivat. Kuitenkin joulun keskeiset kaksi sanaa ovat: "Älkää pelätkö!"

"Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus*, Herra." Luuk 2:8-11.

Samoin kävi, kun enkeli ilmestyi Sakariaalle temppelissä: "Älä pelkää!". Ja kun Gabriel ilmestyi nuorelle tytölle Nasaretissa, hän sanoi: "Älä pelkää!". Kun Joosef kuuli, että Maria oli raskaana, enkeli ilmestyi unessa
sanoen "älä pelkää". Ajanlaskun alussa Palestiinassa heillä olikin monta syytä pelätä:
Sakaris pelkäsi vanhuuden heikkoutta ja henkisten ja ruumillisten kykyjen menettämistä.

Maria, nuori puolustuskyvytön tyttö, oli tullut raskaaksi avioliiton ulkopuolella patriarkaalisessa yhteiskunnassa.
Joosef pelkäsi paineita, jotka kohdistuivat häneen Marian sulhasena uskonnollisten oikeassaolijoiden ja yhteisön taholta raskauden johdosta. Paimenia pelotti, että yön pimeydessä pedot hyökkäävät heidän lampaidensa kimppuun, että varkaat vievät heiltä lauman väkivalloin. Heitä kaikkia pelotti, kun Jumala tuntui olevan niin kaukana eikä läsnä juuri heidän elämässään.

Kuitenkin enkelin viesti oli "älkää pelätkö!". Eivätkä he odottaneet pelottavia ja tuhoavia huonoja uutisia. Uutinen oli suuri ilo heille ja kaikille ihmisille. Enkeli toi ilosanoman.

"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh 3:16)

Sakariaalle, Marialle, Joosefille ja paimenille kerrottu viesti oli yksinkertainen: Jumala ei ole unohtanut sinua, Jumala ei ole kaukana sinusta ja elämästäsi. Jumalaa kuulee yksinäisyytensi, riittämättömyytesi, epävarmuutesi, epäilyksesi ja pelkosi, kun etsit omaa paikkaasi ja tarkoitustasi elämässä ja suhdetta toisiin ihmisiin ja tämän maailmaan. Ennen kaikkea Jumala kuulee sinua, kun etsit suhdetta Häneen.

Jumala tulee luoksesi köyhään seimeen syntyneen lapsen muodossa. Hän tulee tavallisen, sinun kaltaisesi, ihmisen muodossa tuona hiljaisena yönä pienessä kylässä. Tämä on ilouutinen - Jumala rakastaa - älä pelkää!

Johanneksen kirjeessä meille kerrotaan: "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon."  (1 Joh 4:17-18). Niinpä enkelien viesti ensimmäisenä jouluna oli "älkää pelätkö".

Älkää pelätkö: täällä Beetlehemissä 2010, Jerusalemissa samoin kuin silloin 2000 vuotta sitten. Meilläkin on paljon pelättävää: syöpä, HIV/AIDS, työpaikka, eläkkeet, avioero, läheisen kuolema, ilmaston lämpeneminen, luonnon tuhoutuminen, ääriliikkeet, sodat. Enkeli sanoo: "Älkää pelätkö."

Jouluna 2010 Lähi-Idässa kaipaamme enkeliä kehottamaan meille "älkää pelätkö". Me hukumme pelkoomme. Kristityt Lähi-Idässä ovat joutuneet pelkäämään ja heidän todistuksensa hiljenee. Vain hieman yli kuukausi sitten Bagdadissa terroristit ampuivat katoliseen kirkkoon messuun kokoontuneet kaksi pappia ja 51 puolustuskyvytöntä kristittyä. Tämän jälkeen kolme tapettiin Mosulissa ja vanha kristitty pariskunta murhattiin kotonaan Bagdadissa. Mitä kristityt tekevät? AP:n uutisen mukaan nainen joka ei uskaltanut sanoa nimeään, kertoi elävänsä jatkuvan pelon keskellä pysytellen kotona lasten kanssa. Lapset eivät voi käydä koulua. 15 vuodessa Irakin kristittyjen määrä on pudonnut 1,25 miljoonasta 400 000:n. Vuosisatojen ajan kristityt ja muslimit ovat eläneet naapureina, mutta nyt sekä kristityt että islamilaiset äärimmäisyysliikkeet pitävät maltillista enemmistöä panttivankeinaan. Irakin kristityt tarvitsevat enkelien rohkaisua: älkää pelätkö.

Egyptissä kuusi koptikristittyä sai surmansa, kun Nag Hammadissa ohi ajavasta autosta ammuttiin jouluaaton messusta lähteviä seurakuntalaisia. Paineet Egyptissä ovat kasvaneet tänä vuonna. Pyydämme molempia osapuolia - kristittyjä ja muslimeja - käymään vuoropuhelua erimielisyyksistä ja pitämään kiinni pitkästä historiallisesta suhteesta. Me jerusalemilaiset vakuutamme, että rukoilemme puolestanne ja vakuutamme enkelin tavoin: Älkää pelätkö.

Yhdysvaltojen ulkoministeriön uskonnonvapausrapotissa 2010 todetaan: "Vapaus uskontoon ja vapauteen uskonnosta ilman hallituksen väliintuloa tai rajoituksia on perustavanlaatuinen ihmisoikeus." Meillä pitää olla oikeus uskontoomme ja sen harjoittamiseen ilman pelkoa. Ääriliikkeiden vuoksi ihmiset joutuvat pelkäämään uskonsa vuoksi.

Äskettäin pitämässään Lähi-Idän synodissa Vatikaani pitää tärkeänä
    •    “vahvistaa kristittyjä ja heidän identiteettiään Jumalan Sanan ja sakramenttien kautta.
    •    antaa uutta elämää... ...niin että he voivat elämällään antaa todistuksen.”

Toivon, että Kirkkojen maailmanneuvosto järjestää samanlaisen konferenssin, että Lähi-Idän kristityillä olisi yhteinen strategia ja luottamus.

Täällä Pyhässä Maassa, Jerusalemissa samoin kuin Jordaniassa me emme kohtaa samanlaista vainoa kuin veljemme ja sisaremme eräissä muissa Lähi-Idän maissa. Meillä on sosiaalisia ja poliittisia ongelmia, mutta kiitämme Jumalaa siitä uskonnonvapaudesta mikä meillä on. Poliittisen tilanteen umpikujan vuoksi monet arabikristityt muuttavat pois maastamme. He eivät usko enää siihen että osapuolilla olisi tahtoa etsiä oikeidenmukainen rauhanratkaisu, työtä, asuntoja ja liikkumisen vapaus kaikille. Heitä myös ahdistavat ääriliikkeiden nouseva valta konfliktin molemmpien osapuolten taholla. Muuttoliikkeen vuoksi kristittyjen osuus alueen väestöstä on enää 1,4 prosenttia.

Palestiinalaisilla ja israelilaisilla on nykyisin yhteinen vihollinen: pelko. Kun oikeudenmukaisuus ja rauha puuttuvat, yhteinen nimittäjä on pelko. Toiseuden pelko ja tulevaisuuden pelko. Pelko, että vapaus ei saavukaan, pelko että lapset kasvavat vihaan. Turvattomuuden pelko. Miehityksen pelko. Pelkäämme sitä yhteistä vankilaamme, jonne meidän on suljettu epäluulon ja särkyneiden unelmien kierteeseen. Enemmän kuin mikään muu, pelko tällä hetkellä rakentaa todellisuutta ympärillämme. Tämä pelko katoaa vasta kun rauha perustuu oikenmukaisuuteen ja sovinto anteeksiantoon. Meidän viestimme on, että oikeudenmukainen rauha on nyt mahdollinen. Rukoilemme, että poliittiset johtajat tarttuvat tilaisuuteen ennenkuin on liian myöhäistä. Joulun sanoma kaikuu myös heille: "Älkää pelätkö!" Lapsi on syntynyt tähän pelon maailmaan ottaakseen pois pelon ja tuodakseen maailmaan rauhan ja hyvän tahdon ihmisten kesken.

Meidän joulusanomamme täytyy kaikua voimakkaana: "Älkää pelätkö!". Tarvitsemme myös Jumalan sanansaattajaa - enkeliä - joka kehottaa meitä olemaan pelkäämättä. Älä pelkää, Sakaria, älä pelkää Maria, älkää pelätkö paimenet! Älkää pelätkö Palestiinan kristityt, arabikristityt! Jumala rakastaa ja kuulee teitä ja antaa teille voimaa. Jumala kutsuu teidät olemaan Hänen todistajiaan näinä vaikeina aikoina.

Kun enkelit ilmestyivät paimenille Beit Sahourissa paimenten kedolla, hyvä sanoma hälvensi heidän pelkonsa. Sanoma Jumalan rakkaudesta maailmaa kohtaan poisti pelon, joka olisi saaattanut estää heitä siirtymästä Beetlehemiin joukkojen ja Rooman sotilaiden keskellä ensimmäisenä jouluyönä. Sanoma Jumalan rakkaudesta toi heidät polvistumaan seimen ääreen kohtaamaan luvatun Kristuksen ja  Vapahtajan.He rukoilivat ja lauloivat kiitoslauluja, jotka vahvistivat heitä hengellisesti sekä valmistivat heitä palaamaan arjen rasittaviin tehtäviin. Luukas (2:20) kertoo paluusta rohkaisevasti: "Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet."

Paimenten kannalta vaarat olivat ennallaan. Väkivallan uhko oli heille edelleen hyvin todellinen. Heidän oli vain ansaittava elantonsa, elätettävä perheensä ja jaettava vähäiset voimavarat naapurien ja yhteisön kanssa, kuten kaikkina aikaisempinakin päivinä. Vaikka heidän elämänsä ei ollut konkreettisesti muuttunut, heidän henkensä oli toinen. He jatkoivat arkisissa tehtävissään ylistäen Jumalaa kaikesta mitä olivat nähneet ja kuulleet. Nuo pienet sanat "älkää pelätkö" olivat antaneet heille voiman levittää hyvää sanomaa ympärilleen.

On varsin todennäköistä, että heidän kylänsä, ystävänsä ja jopa perheensä suhtautuivat kokemukseen vastahakoisesti ja ehkä epäilevästi. Heidän ympärillään ihmiset yhä pelkäsivät. Kuinkahan paimenet aloittivat kertomuksensa ensimmäisestä jouluyöstä? Mitä todennköisimmin noilla kahdella sanalla "älkää pelätkö". Ja heidän todistuksensa levisi muuttaen perheitä ja kyliä niin että yhä useampi rohkaisi mielensä eikä enää elänyt pelossa vaan siinä toivossa, jonka antoi tuo Beetlehemissä seimeen syntynyt lapsi.

Kirkon tehtävä on olla suolana yhteiskunnassa - hiivana taikinassa. Nyt meidän tehtävämme on tarjota koulutusta ja tuottaa yhteiskuntaan sivistyneitä ihmisiä, jotka edistävät ihmisoikeuksia, uskonnonvapautta ja demokratiaa. Tehtävämme on valmistaa johtajia, jotka voivat toimia opettajina, lakimiehinä ja eri alojen ammattilaisina yhteiskunnan hyväksi. Tehtävämme on väkivallattoman vastarinnan keinoin vastustaa vääryyttä, edistää uskonnollista suvaitsevaisuutta, antaa mallia siitä miten eri kansat voivat nähdä Jumalan kuvan toisissaan ja rakastaa toisiaan kuin itseään. Me emme saa pelätä ja epäröidä todistuksessamme. Tänä toivottomuuden aikana on tärkeää, että me kristittyinä toivomme todistuksen ja rinnakkaiselon periaatteen mukaan. Meidän pitää paimenten lailla uskaltaa pelkäämättä kertoa seimen lapsen hyvää sanomaa Pyhässä Maassa.

Lähi-Idässä kristityt ovat vain pieni vähemmistö, joka elää samoin kuin paimenet Beit Sahourin kedolla vaarojen ja voittamattomilta näyttävien vaikeuksien keskellä. Heistä osa oli kenties vielä lapsia ja kaikki kouluttamattomia ja kokemattomia puhujia. Olisi ymmärrettävää, jos he olisivat olleet arkoja kertomaan tarinaansa. Mutta Luukas kertoo, että he menivät kotiinsa ylistäen ja kunnioittaen Jumalaa. Voisin hyvin ymmärtää, jos kristittyjen yhteisö olisi pelokas todistuksessaan. Mutta minä silloin korvissani kaikuvat nuo kaksi pientä sanaa joulun sanomassa:
"Älkää pelätkö!"
Enkelit kehottovat ensimmäisenä jouluna:
"Älkää pelätkö!"
Enkelit sanovat meille kuullessamme joulun tarinan jälleen kerran:
"Älkää pelätkö!"
Kuulemme sen seimen lapselta Beetlehemistä yhä uudelleen:
"Älkää pelätkö"

Toivotamme rauhallista joulua ja siunattua rauhan, anteeksiannon ja sovinnon uutta vuotta 2011.

Teidän Kristuksessa,
Piispa Munib A. Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko

Taas yksi joulu piiritetyssä kaupungissa

25/12/2010

 
Picture
Isä Tri. Faisal Hijazin*, Jerusalemin kirkkojen keskuksen kautta.
 
Beetlehemin ydin ei ole syntymäkirkko, Pyhän Katariinan fransiskaanikirkko Seimen aukiolla eikä mikään kaupungin monista pyhäköistä. Raakelin hauta, jonka Israel on muurein irrottanut Beetlehmistä ei myöskään ole kaupungin ydin. Kaupungin ydin on uskovien yhteisö, joka läsnäolollaan, kunnioituksellaan ja palvonnallaan on pitänyt Jeesuksen ajoista asti vienyt viestiä ja pitänyt muistoa yllä huolehtimalla pyhistä paikoista - paikoista joissa Vapahtajamme eli ja jouluna syntyi neitseestä. Jeesuksen ajoista asti halki vuosisatojen Beetlehem on säilynyt kristittynä yhteisönä.

Tänä jouluna kristityt ympäri maailman laulavat joululauluissaaan "Beetlehem-pienoisesta" tietämättä että itse asiassa pian laulu kertoo kaupungista, jossa Kristus ei enää elä omassa ruumiissaan seurakunnan kastetuissa jäsenissä. Kadotettu Beetlehem on uusi laulun aihe, kun kristittyjen yhteisö kaupungissa lakkaa olemasta 2000 vuoden jälkeen. Tämän pienen yhteisön on tukahduttanut väkivaltainen sotilasmiehitys ja sen mukanaan tuomat ihmisoikeusloukkaukset. Miehitys hajottaa perheet ja erottaa suvut satunnaisesti Israelin apartheid-muurin eri puolille. Välimatka perheen jäsenten välillä ei ole kuin muutamia kilometrejä, mutta perustavaa laatua oleva ihmisoikeus liikkumisvapaus, puuttuu. Perheitä hajotetaan muuttuvien säädösten ja vahvemman mielivallan mukaan. Israel pitää yllä epäoikeudenmukaisia säädöksiään väkivallalla ja käymällä sotaa siviiliväestöä kohtaan.

Tällaiset olosuhteet ovat jatkuneet vuosikymmenestä toiseen kristittyjen asuttamissa kaupungeissa Beetlehemissä, Jerusalemissa ja ympäröivissä kylissä. Siksi kristityt ovat pakotettuja jättämään kotinsa ja pyhät paikkansa ja etsimään uutta asuinsijaa paikasta, jossa he voivat elää, tehdä työtä, kasvattaa perheensä ja rukoilla vapaasti - elää ihmisarvoista elämää. Meitä voidaan syyttää siitä, että emme ole valmiita kantamaan ristiä kuin Kristus itse, mutta kun muutosta ei ole näköpiirissä, yhä useammat valitsevat vaihtoehdon, joka lupaa parempaa tulevaisuutta.

Painostava poliittinen tilanne ja siihen liittyvä väkivalta ovat vähentäneet kristityn väestön määrää. Kansainvälisessä mediassa jotkut syyttävät tästä islamin painetta. Nämä väitteet eivät kuitenkaan pidä paikkaansa. Vaikka kristityillä vähemmistöryhmänä Palestiinassa onkin omat ongelmansa kuten vähemmistöllä missä tahansa, siirtolaisten parissa tehdyt tutkimukset kiistatta osoittavat, että pääsyy muuttoon laiton sotilaallinen miehitys ja sen aiheuttama ahdinko ja oikeudettomuus (ks. Palestinian Christians: Challenges and Hopes by Dr. Bernard Sabella, Professor of Sociology, Bethlehem University). 

Olen ollut pappi alueella 25 vuotta ja vieraillut kristittyjen vankien luona Israelin vankiloissa, haudannut Israelin luotien ja pommien tappamia, auttanut Israelin eristyspolitiikan hajottamia perheitä ja taistellut kristittyjen oikeuksien puolesta kun Israel on anastanut heiltä maan ja kodin rakentaakseen laittomia siirtokuntiaan Beetlehemin ympärille. Minun ei ole ollut helppo niellä vihaani ja opettaa anteeksiantoa kärsiville ja sureville. Jotkut ovat jaksaneet kuulla lohdutuksen sanat Kristukselta. Toiset ajattelevat pakenemista. Israel ei erottele kristittyjä ja muslimeja. Tosiasia on, että Israel haluaa palestiinalaisten maat, mutta ei palestiinalaisia. Ihmiset, joiden perheet ovat asuneet maassa tuhansia vuosia karkotetaan kotoaan. Israel toteuttaa ryöstöpolitiikkaansa voimansa tunnossa kenenkään estämättä.

Haluamme tuntea kaikkien ihmisten sydämen ja antaa anteeksi vihamiehillemme sekä puhua sovinnosta ja rakkaudesta heille. Johtuuko oman uskomme heikkoudesta vai täydellisen ylivoiman tuomasta ylimielisyydestä heidän puoleltaan, mutta rakkauden sanomalla ei ole toivottua vaikutusta. Vuonna 2009 joukko maallikoita ja papistoa palestiinalaisten kristittyjen keskuudesta julkaisi Kairos-Palestiina-dokumentin, jossa yritimme kertoa maailmalle, mitä alueella tapahtuu. Vaadimme oikeutta, ymmärtämystä ja rauhaa. Vetoomuksemme sai paljon tukea, paljon on vielä tehtävää.
 
Jerusalemia ja Beetlehemiä on erotettu toisistaan ensimmäistä kertaa historiassa. Perheet on hajotettu, ihmisten työnteko estetty ja sosiaaliset suhteet katkottu. Muurin toisella puolella asuvat joutuvat esimerkiksi avioituessaan eroamaan pysyvästi perheestään ja suvustaan, koska Länsirannalta on mahdotonta saada oleskelulupaa Itä-Jerusalemiin.

Palestiinalaisia ei päästetä rukoilemaan Jerusalemin pyhille paikoille vuosisataisen tavan mukaan ilman vaikeasti hankittavia ja helposti peruutettavia lupia. Pyhiinvaeltajat Beetlehemiin joutuvat jonottamaan tarkastuspisteillä ja alistumaan nöyryyttäviin tarkastuksiin. Sen seurauksena monet eivät lähde pyhiinvaellukselle tai jäävät vain lyhyeksi ajaksi eivätkä tapaa paikallisia kristittyjä.

Monet ihmiset maailmassa kärsivät enemmänkin. Jumalan lapsina meillä on paljon kiitoksen aiheita. Yhdymme sisartemme ja veljiemme kanssa ylistämään Jumalaa hänen hyvyydestään. Mutta epäoikeudenmukaisuuden varjoa emme saa pois sydämestämme, kun ajattelemme mikä on meille niin rakkaan Beetlehemin - Jeesuksen syntymäkaupungin - kohtalo.
 
Erityisesti meitä masentaa, kun näemme niin monien kristittyjen veljien ja sisarten ympäri maailman tukevan aktiivisesti aktiivisesti sitä Israelin politiikkaa, jonka tarkoituksena on tyhjentää Jeesuksen maa Hänen seuraajistaan. Tunnemme olevamme omiemme hylkäämiä. Eikö olisi sopivampaa rauhan ruhtinaan nimissä toivoa kaikille oikeutta ja tasa-arvoisuutta? Jos kristityt ovat Israelin ystäviä, eivätkö ystävät kehota toisiaan hyveellisyyteen ja oikeamielisyyteen? Jos eivät, ovatko he todellisia ystäviä?

Vapahtajamme valo loistaa niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa. Valaiskoon tämä joulu sydämemme ja kaikki pimeät loukot - erityisesti missä joku kärsii vainosta ja vääryydestä. Vahvistakoon Vapahtajamme itse meitä toivossa ja yhdistäköön meidät odottamaan hänen tulemistaan rauhan töitä tehden. Antakoon tämä yhteys Pyhän Maan kristyille toivoa että Vapahtajamme Kristuksen seurakunta voisi elää siellä missä Hän itse opetti maan päällä.
 
*Isä Tri. Faisal Hijazin on Pyhän Perheen katolisen kirkon seurakuntapastori Ramallahissa.


Lapsen joulu Pyhässä Maassa

19/12/2010

 
Picture
Pyhä Maa toivottaa kaikille lukijoille rauhallista joulua.

Lapsen joulu Pyhässä Maassa

Välitämme Jerusalemites (jerusalemilaiset)-verkkopalvelusta joulutarinan, jossa rouva Joyry muistelee lapsuutensa jouluja Jerusalemissa. Kristittyjen joulussa Lähi-Idässä on paljon tuttuja piirteitä, mutta on hauskaa lukea millaista joulun vietto oli arabiperheessä.

Joulutervehdys palestiinalaiskristityiltä 2010

18/12/2010

 
Picture
Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne. 2 Piet 1:19

Tässä maailmassa on kysymys pimeydestä ja valosta. Kansa joka pimeydessä vaeltaa on nähnyt valon. Joulu kertoo pimeydestä ja valosta. Aamun sarastaessa kirkas aamutähti nousi Beetlehemin taivaalle todistamaan valosta.

Pimeys ja valo koskevat myös meitä ja meidän elämäämme. Meidän sydämissämme Jumalan Sana on pimeydessä kirkkaana loistava lamppu.

Tänä jouluna rukoilemme, että sydämemme olisivat kehtoja joihin Poika lasketaan lepäämään.

Tänä jouluna, kun Jerusalem ja Beetlehem  on eristetty toisistaan kutsumme Maailman Valon yhdistämään meitä keskenämme.

Tänä jouluna rukoilemme että aamutähti hälventäisi pimeyden ja antaisi toivon, rauhan ja oikeuden toteutua  kaikille ihmisille.

Näillä lauluilla Palestiinan kristityt toivottavat hyvää joulua ja rauhaa maan päälle.

KAIROS PALESTIINA,  Manal Abdo
Pastori  Kjell Jonasson ja Yusef Daher
Jerusalem Inter-Church Centre (Jerusalemin kirkkojen välisen työn keskus)

Jerusalemin kirkkojen johtajien joulutervehdys 2010

18/12/2010

 
Picture
 "Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa." (Luuk 2:14)

Jerusalemin kirkkojen johtajina haluamme yhtyä kanssasi ylistykseen siitä, että Pyhä Lapsi syntyi Beetlehemissä kylmänä yönä niin kauan sitten. Kiitämme Jumalaa siitä uskollisuudesta, jota siunattu Neitsyt Maria ja Joosef osoittivat. Kiitämme Jumalaa paimenista, jotka ensimmäisinä toivat hyvän sanoman Vapahtajan syntymästä.  Ylistämme Jumalaa taivaan joukkojen todistuksen ja riemuitsevan julistuksen johdosta: Jumala tahtoo ihmisille rauhaa maan päälle ja että hyvä tahto voittaa täällä synnyn pimeydessä elävien ihmisten keskellä. 

Rauha pakenee meiltä tässä maailmassa, jonka vapahduksen tähden Herramme ja Vapahtajamme syntyi ihmisiseksi. Monet ihmiset elävät väkivallan uhan ja poliittisen vainon alaisina. Jerusalemin kirkkojen johtajina koemme, että kirkon tulee rohkaista kaikkia ihmisiä rakentamaan yhteisymmärryksen siltoja - ei ihmisiä erottavia muureja. Tuomitsemme väkivallan kaikissa muodoissaan. Väkivaltaa ei voida missään tilanteessa hyväksyä välineeksi, jolla yritetään tuoda oikeudenmukaisuus ja rauha kansojen välille.

Uskomme, että rauhan ja sovinnon saavuttaminen ja toivon ylläpitäminen vaatii meiltä aktiivista osallistumista uskovina ja Jumalan valtakunnan kansalaisina. Meidän täytyy vaalita toivoa rauhasta ja toimia rauhantekijöinä, että toivo elää uskollisten sydämissä. Me Jerusalemin kirkkojen johtajat toimimme vakain mielin tehtävässämme rakentaa rauhan ja sovinnon siltoja Pyhän Maan uskontojen neuvoston työn kautta.
 
Tämä neuvosto yhdistää kristittyjen, juutalaisten ja muslmien johtajat keskustelemaan yhteisistä huolenaiheista ja yhteisymmärryksestä ympäri maailman. Uskomme,että "maan päällä rauha ja ihmisten kesken hyvä tahto" alkaa keskinäisen kunnioituksen ja yhteisymmärryksen siteiden rakentamisesta. Tämän neuvoston kokemus yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta on rohkaiseva esimerkki kansoille ja koko maailmalle, että kun rakennamme siltoja ihmisten välille Jumalan rauha saapuu.

Kuten Maria, uskomme että "Jumalalle ei mikään ole mahdotonta" (Luuk 1:37). Taivasten joukkojen kanssa julistamme "Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa!" samalla kun toivomme parempaa tulevaisuutta kaikelle Jumalan kansalle.

Jumala siunatkoon Vapahtajan syntymäjuhlamme. Jumala siunatkoon kaikkea rauhantyötä ja siunatkoon ja varjelkoon meidät yksi elävä Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki nyt ja iankaikkisesti. Amen.

+Patriarkka Theofilos III, Kreikkalainen ortodoksinen patriarkaatti
+Patriarkka Fouad Twal, Latinalainen patriarkaatti
+Patriarkka Torkom II Manoogian, Armeian apostolisen kirkon patriarkaatti
+Veli. Pierbattista Pizzaballa, Pyhän Maan vartija, (fransiskaanit)
+Arkkipiispa  Anba Abraham, Koptilaisen kirkon patriarkaatti, Jerusalem
+Arkkipiispa Swerios Malki Murad, Syyrian ortodoksisen kirkon patriarkaatti
+Arkkipiispa Joseph-Jules Zerey, Kreikkalaiiskatolisen melkiittikirkon patriarkaatti
+Arkkipiispa Abouna Matthias, Etiopian ortodoksinen patriarkkaatti
+Arkkipiispa Paul Sayyah, Maroniittikirkon patriarkaalinen eksarkaatti
+Piispa Suheil Dawani, Jerusalemin ja Lähi-Idän episkopaalinen kirkko
+Piispa Munib Younan, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko
+Piispa Pierre Malki, Syyrian katolinen patriarkaalinen eksarkaatti
+Veli Rafael Minassian, Armenian katolinanen patriarkaalinen eksarkaatti

Jumala isoisänä

3/12/2010

 
Lokakuu 2010. Holylander's blog

Butros Ibn El Roumeih

Jerusalemin ilma näinä päivinä on raskas samoin kuin se oli kuuden päivän sotaa edeltävinä päivinä. Itä-Jerusalemin juutalaissiirtokunnat ovat ongelma, joka koskee erityisesti Jerusalemin kristittyjä väestöä. Kirkko Jerusalemissa on keskellä hirmumyrskyä, jonka merkkejä eivät kuitenkaan näe muut ne, jotka muutenkin seuraavat sen tilannetta. Katolinen kirkko panostaa säilyttääkseen kirkkonsa Jerusalemissa monikansallisena. Katolinen kirkko myös koettaa palauttaa haltuunsa kiinteistöjä, jotka se on vuokrannut israelilaisille organisaatioille. Samaan aikaan ortodoksikirkko yrittää yhä toipua Jaffan portin skandaalista (jossa ortodoksinen patriarkaatti vuokrasi kiinteistöjä uskonnolliselle juutalaisryhmälle). Ortodoksinen kirkko voi jopa luhistua. Israelin "investoreiden" uusimmat hankinnat jouduttavat ortodoksikirkon tuhoa. Kirkkojen ja israelilaisten temmellyksessä arabiväestön ortodoksikristityt ovat jääneet sivurooliin ja häviäjän osaan. He kuitenkin omistavat neljänneksen Jerusalemin vanhan kaupungin maasta.

Kristityt ovat onnistuneet säilyttämään rauhan keskenään status quo-sopimuksen avulla. Kirkko jakautuu fyysisesti paitsi ortodokseihin, katolisiin ja protestantteihin, myös kansallisuuksien mukaan itäisiin ja läntisiin kirkkoihin. Vaikka Jerusalemin kristitty yhteistö elää osana palestiinalaista kulttuuria, Jerusalemiin ei ole koskaan perustettu palestiinalaista kirkkoa. Jerusalemin historia todistaa millaisessa universaalissa roolissa kirkko Jerusalemissa on nähty myös arabikristittyjen keskuudessa. Arabikristittyt pitävät Jerusalemia yhtä pyhänä kuin arabimuslimit Mekkaa. Ennen kuuden päivän sotaa 1967 kristityt kaikkialta arabimaailmasta kerääntyivät Al Qudsiin - pyhään kaupunkiin pääsiäiseksi. Muistan kuinka väkeä tuli Palestiinasta, Libanonista, Egyptistä, Irakista, Syyriasta, Sudanista ja muista arabimaista.

Vaikka seurakunnat pääosin koostuvat arabikristityistä, muitakin keili puhutaan kuin helluntaina 2000 vuotta sitten konsanaan. Notre Dame-kirkossa espanjaa, Pyhän Annan kirkossa ranskaaja Pyhän Magdaleenan kirkossa venäjää, kreikkaa Pyhän Elian kirkossa ja englantia Pyhän Yrjön kirkossa. Pyhä Augustan kirkossa puhutaan saksaa ja Pyhän Jaakobin kirkossa armeniaa - kaikki nämä seurakunnat kuitenkin toimivat osana kristittyä arabiyhteisöä Jerusalemissa. Juutalaistaustaiset katolilaiset ovat uusimpia tulokkaita Länsi-Jerusalemissa. Arabikristittyjä, jotka ovat vuosisatojen ajan asuneet kaupungissa kutsutaan nimellä "ruum". Nykyään jakolinjat ortodoksien ja katolilaisten sekä kansallisten kirkkojen välillä ovat selvät varsinkin juhlapyhinä. Vain Jerusalemissa kristillistä joulua vietetään kolme kertaa vuodessa erilaisten juhlakalenterien vuoksi.

Historiasta tiedämme, että vuonna 637 patriarkka Sofronius luovutti kristillisen Jerusalemin (Aelia Capitolana) avaimet kalifi Omar Ibn Elkhattabille. Nykyään näitä Pyhän Kaupungin (Al Quds) avaimia säilyttää islamilainen mufti. Pyhän Haudan Kirkon avaimet säilyivät patriarkaatin hallussa ristiretkeläisten tuloon asti. Kun Saladdin valloitti kaupungin ja karkotti ristiretkeläiset, paikalliset kristityt maksoivat siitä hinnan. Jerusalemin pyhien paikkojen suojelu siirtyi muslimien käsiin. Ottomaanien sulttaanin vuonna 1545 antamalla asetuksella  Shikh Abd Al Qader Bin Al Shikh Mosa Al Ghudayeh tuli Pyhän Haudan Kirkon vartija. Kirkon avaimet ovat tähän päivään asti hänen seuraajiensa hallinnassa. Syynä tähän oli pyrkimys lopettaa idän ja lännen kirkon kiista kirkon hallinnasta.  Seurauksena oli kuitenkin arabien jakaminen muslimeihin ja kristittyihin. Sanasta arabi tuli adjektiivi ja muslimi- ja kristityt arabit olivat pikemminkin serkkuja kuin veljeksiä keskenään. Jakolinjat ovat syventyneet samoin kuin idän ja lännen kirkkojen jakautuminen.

Israel on julistanut Jerusalemin juutalaisvaltion pääkaupungiksi. Ehdotan, että vastapainoksi Kirkkojen maailmanneuvosto siirtäisi päämajansa Genevestä Pyhään Kaupunkiin Jerusalemiin. Onhan Jerusalem kristinuskon kehto ja Kristuksen kuollesta nousemisen paikka, jossa ei ole juutalaista eikä kreikkalaista vaan Jeesuksen seuraajat yhdessä.

* Jerusalemin kirkot ja niiden johtajat:

A. Ortodoksinen kirkko

1. Kreikkalaiskatolinen kirkko  – Patriarkka Teofilos III

B. Orientaaliortodoksiset kirkot

2. Armenialainen kirkko – Patriarkka Torkom Manoogijan

3. Syyrialainen kirkko – Arkkipiispa Swerios Malki Murad

4. Koptilainen kirkko  – Arkkipiispa Anba Abraham

5. Etiopialainen kirkko  – Arkkipiispa Abouna Mathias

C. Katolinen kirkko

6. Roomalaiskatolinen kirkko  – Patriarkka Fuad Twal

7. Syyrialainen maroniittikirkko  – Arkkipiispa Paul Sayyah

8. Melkiittikirkko  – Arkkipiispa Youssef Jules Zreyi

9. Armenian katolinen kirkko – Veli Rafael Minassian

10. Syyrian katolinen kirkko  – Piispa Pierre Malki

11. Pyhän Maan vartijat (fransiskaanit) – Veli Pierbattista Pizzaballa, ofm

D. Evankeliset kirkot

12. Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko  – Piispa Munib Younan

13. Jerusalemin ja Lähi-Idän episkopaalinen kirkko  – Piispa Suheil Dawani

Kansainväliset vaikuttajat vaativat: Israelin lopetettava siirtokuntarakentaminen

3/12/2010

 
“Lyhytaikainen siirtokuntia koskeva sopimus vain siksi että päästäisiin takaisin rauhanneuvotteluihin on epätoivoinen teko ja väärin" – Mary Robinson

16 lokakuuta 2010

Lähde: jfjfp

Vaikutusvaltainen kansainvälinen valtiomiesjoukko "Elders" - vanhimmat - vetosi kansainväliseen yhteisöön ja Yhdysvaltoihin, että ne vaatisivat siirtokuntarakentamisen pysäyttämistä. Presidentti Martti Ahtisaari on vetoomuksen antaneen ryhmän jäsen.

Vetoomuksen syynä on Yhdysvaltain ilmoitus että se on pyytänyt Israelin hallitusta jatkamaan siirtokuntien rakentamisen jäädytystä 90 päivällä. Tämän vastineeksi Yhdysvallat lupasi diplomaattisia etuja ja sotatarvikkeita. Lehdistä luimme, että Israelille mm. luvattiin ilmaiseksi suuri määrä hävittäjiä.

Desmond Tutu kommentoi uutista ryhmän puheenjohtajana: "Sydämeni särkyy. Mitä Washington oikein ajattelee? Siirtokunnat ovat laittomia ja ne rikkovat kiistatta YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 242 ja neljättä Geneven sopimusta. Rauhanneuvottelujen jatko ei voi perustua sille, että toinen osapuoli saa luvan avoimesti rikko kansainvälistä oikeutta."

Entinen Irlannin presidentti johti neljän ryhmän jäsenen delegaation matkaa Lähi-Itään syyskuussa. Mary Robinson totesi: "Olemme useaan otteeseen kuulleet arabimaailmasta viestin ettei Yhdysvaltoja enää pidetä siellä aitona välittäjänä neuvotteluissa: Washingtonin koetaan olevan yksinkertaisesti liian lähellä Israelia." Tämä yritys tehdä lyhytaikainen sopimus rauhanneuvottelujen käynnistämiseksi uudelleen on epätoivoinen ja väärä. Se on petosta ja kansainvälisen oikeuden halventamista sekä petos kansojen perhettä - erityisiä palestiinalaisia - kohtaan."

Norjan entinen pääministeri tohtori Gro Brundtland yhtyi lausuntoihin ja vetoomuksiin siirtokuntien rakentamisen lopettamiseksi: "Oslon prosessissa 1993 Israel lupasi lopettaa siirtokuntien laajentamisen ja odottaa lopullista statusta koskevien neuvottelujen tulosta. Nykyinen sopimus vie meidät yhä kauemmaksi kestävästä ja pysyvästä ratkaisusta."

Valtiomiesryhmä vaati myös palestiinalaisten ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä kiinteistöjen takavarikointien ja pakkohaltuunottojen, karkotusten ja häätöjen lopettamista. Entinen Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter totesi: "Palestiinalaisten sorto Gazassa, Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa on räikeä kansainvälisen ihmisoikeuksien julistuksen vahvistamien ihmisoikeuksien loukkaus. Kansainvälinen yhteisö ei voi hyväksyä tällaisten väärinkäytösten jatkamista."

Ryhmä halusi kiinnittää huomiota Israelin vankiloihin suljettujen tuhansien palestiinalaisten kohtaloon: Monet heistä on otettu kiinni Geneven sopimusten vastaisesti ja vangittuina on satoja alle 18-vuotiaita lapsia. Israelin hallitus ja sen kansa voivat varmistaa kansallisen turvallisuutensa pysyvästi vain noudattamalla kansainvälistä oikeutta ja vaatimalla myös toisilta sen noudattamista.Tämä antaa heille mahdollisuuden asua turvassa omassa maassaan samalla kun palestiinalaisille heidän omassa elinkelpoisessa ja alueellisesti yhtenäisessä valtiossaan taataan samat oikeudet.

Elders - vanhimmat

Elders on maailman johtajien itsenäisesti muodostama ryhmä, jonka kokoavana voimana toimi Nelson Mandela vuonna 2007. Ryhmä haluaa tarjota vaikutusvaltansa ja kokemuksensa tukemaan rauhan rakentamista sekä lievittämään inhimillistä kärsimystä koko ihmiskunnan palvelemiseksi. Jäsenet ovat Martti Ahtisaari, Kofi Annan, Ela Bhatt, Lakhdar Brahimi, Gro Brundtland, Fernando Henrique Cardoso, Jimmy Carter, Graça Machel, Mary Robinson ja Desmond Tutu. Nelson Mandela ja Aung San Suu Kyi ovat kunniajäseniä.

    Picture

    RSS Feed

    Arkisto

    December 2024
    March 2024
    December 2023
    April 2023
    December 2022
    April 2022
    December 2021
    April 2021
    December 2020
    June 2020
    April 2020
    January 2020
    December 2019
    April 2019
    December 2018
    March 2018
    December 2017
    April 2017
    February 2017
    December 2016
    October 2016
    August 2016
    March 2016
    December 2015
    November 2015
    October 2015
    September 2015
    April 2015
    March 2015
    December 2014
    October 2014
    September 2014
    August 2014
    July 2014
    April 2014
    March 2014
    February 2014
    January 2014
    December 2013
    November 2013
    March 2013
    December 2012
    October 2012
    September 2012
    August 2012
    June 2012
    April 2012
    March 2012
    February 2012
    January 2012
    October 2011
    September 2011
    June 2011
    April 2011
    March 2011
    February 2011
    January 2011
    December 2010
    November 2010
    October 2010
    September 2010
    August 2010
    July 2010
    June 2010
    May 2010
    April 2010

    Aiheet

    All
    Adventti
    Arabikevät
    Beetlehem
    Boikotti
    Eappi
    Ecot
    Egypti
    Ekstremismi
    Ekumenia
    Elca
    Etelä-Afrikka
    Gaza
    Goldstonen Raportti
    Hamas
    Ihmisoikeudet
    Islam
    Islam Ja Kristinusko
    Israel
    Itsenäisyys
    Jari Jolkkonen
    Jeesus Kristus
    Jerusalem
    Jordania
    Joulu
    Juutalaisuus
    Kairos Palestiina
    Kanada
    Kansalaisyhteiskunta
    Katolinen Kirkko
    Kirkko
    Kirkkojen Maailmanneuvosto
    Kirkot
    Knesset
    Koptit
    Koulutus
    Kristillinen Sionismi
    Kristinusko
    Kuopion Hiippakunta
    Lähi Idän Kristityt
    Lähi Idän Kristityt
    Lähi Itä
    Lähi Itä
    Länsiranta
    Länsiranta
    Luterilainen Maailmanliitto
    Matkailu
    Mitri Raheb
    Munib Younan
    Oecd
    Pääsiäinen
    Pääsiäinen
    Pääsiäinen
    Palestiina
    Palestiinan Kristityt
    Pyhä Maa
    Pyhä Maa
    Pyhiinvaellus
    Rauha
    Rauhankasvatus
    Rauhanneuvottelut
    Rukousviikko
    Ruotsin Kirkko
    Siirtokunnat
    Suomen Kirkko
    Teologia
    Terrorismi
    Uskonnonvapaus
    Uskonnot
    Yhdysvallat
    Yk
    Ylösnousemus
    Ylösnousemus
    Ympäristökasvatus

Powered by Create your own unique website with customizable templates.