Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispan Munib Younanin joulutervehdys 2010. (englanniksi).

Kun ajattelemme joulun kertomusta, mieleen tulee ensimmäisenä rauha, ilo, toivo, usko ja rakkaus. Joulu on miellyttävä aika, jolloin perheet kokoontuvat, kuorot laulavat ja lapset unelmoivat. Kuitenkin joulun keskeiset kaksi sanaa ovat: "Älkää pelätkö!"

"Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus*, Herra." Luuk 2:8-11.

Samoin kävi, kun enkeli ilmestyi Sakariaalle temppelissä: "Älä pelkää!". Ja kun Gabriel ilmestyi nuorelle tytölle Nasaretissa, hän sanoi: "Älä pelkää!". Kun Joosef kuuli, että Maria oli raskaana, enkeli ilmestyi unessa
sanoen "älä pelkää". Ajanlaskun alussa Palestiinassa heillä olikin monta syytä pelätä:
Sakaris pelkäsi vanhuuden heikkoutta ja henkisten ja ruumillisten kykyjen menettämistä.

Maria, nuori puolustuskyvytön tyttö, oli tullut raskaaksi avioliiton ulkopuolella patriarkaalisessa yhteiskunnassa.
Joosef pelkäsi paineita, jotka kohdistuivat häneen Marian sulhasena uskonnollisten oikeassaolijoiden ja yhteisön taholta raskauden johdosta. Paimenia pelotti, että yön pimeydessä pedot hyökkäävät heidän lampaidensa kimppuun, että varkaat vievät heiltä lauman väkivalloin. Heitä kaikkia pelotti, kun Jumala tuntui olevan niin kaukana eikä läsnä juuri heidän elämässään.

Kuitenkin enkelin viesti oli "älkää pelätkö!". Eivätkä he odottaneet pelottavia ja tuhoavia huonoja uutisia. Uutinen oli suuri ilo heille ja kaikille ihmisille. Enkeli toi ilosanoman.

"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh 3:16)

Sakariaalle, Marialle, Joosefille ja paimenille kerrottu viesti oli yksinkertainen: Jumala ei ole unohtanut sinua, Jumala ei ole kaukana sinusta ja elämästäsi. Jumalaa kuulee yksinäisyytensi, riittämättömyytesi, epävarmuutesi, epäilyksesi ja pelkosi, kun etsit omaa paikkaasi ja tarkoitustasi elämässä ja suhdetta toisiin ihmisiin ja tämän maailmaan. Ennen kaikkea Jumala kuulee sinua, kun etsit suhdetta Häneen.

Jumala tulee luoksesi köyhään seimeen syntyneen lapsen muodossa. Hän tulee tavallisen, sinun kaltaisesi, ihmisen muodossa tuona hiljaisena yönä pienessä kylässä. Tämä on ilouutinen - Jumala rakastaa - älä pelkää!

Johanneksen kirjeessä meille kerrotaan: "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon."  (1 Joh 4:17-18). Niinpä enkelien viesti ensimmäisenä jouluna oli "älkää pelätkö".

Älkää pelätkö: täällä Beetlehemissä 2010, Jerusalemissa samoin kuin silloin 2000 vuotta sitten. Meilläkin on paljon pelättävää: syöpä, HIV/AIDS, työpaikka, eläkkeet, avioero, läheisen kuolema, ilmaston lämpeneminen, luonnon tuhoutuminen, ääriliikkeet, sodat. Enkeli sanoo: "Älkää pelätkö."

Jouluna 2010 Lähi-Idässa kaipaamme enkeliä kehottamaan meille "älkää pelätkö". Me hukumme pelkoomme. Kristityt Lähi-Idässä ovat joutuneet pelkäämään ja heidän todistuksensa hiljenee. Vain hieman yli kuukausi sitten Bagdadissa terroristit ampuivat katoliseen kirkkoon messuun kokoontuneet kaksi pappia ja 51 puolustuskyvytöntä kristittyä. Tämän jälkeen kolme tapettiin Mosulissa ja vanha kristitty pariskunta murhattiin kotonaan Bagdadissa. Mitä kristityt tekevät? AP:n uutisen mukaan nainen joka ei uskaltanut sanoa nimeään, kertoi elävänsä jatkuvan pelon keskellä pysytellen kotona lasten kanssa. Lapset eivät voi käydä koulua. 15 vuodessa Irakin kristittyjen määrä on pudonnut 1,25 miljoonasta 400 000:n. Vuosisatojen ajan kristityt ja muslimit ovat eläneet naapureina, mutta nyt sekä kristityt että islamilaiset äärimmäisyysliikkeet pitävät maltillista enemmistöä panttivankeinaan. Irakin kristityt tarvitsevat enkelien rohkaisua: älkää pelätkö.

Egyptissä kuusi koptikristittyä sai surmansa, kun Nag Hammadissa ohi ajavasta autosta ammuttiin jouluaaton messusta lähteviä seurakuntalaisia. Paineet Egyptissä ovat kasvaneet tänä vuonna. Pyydämme molempia osapuolia - kristittyjä ja muslimeja - käymään vuoropuhelua erimielisyyksistä ja pitämään kiinni pitkästä historiallisesta suhteesta. Me jerusalemilaiset vakuutamme, että rukoilemme puolestanne ja vakuutamme enkelin tavoin: Älkää pelätkö.

Yhdysvaltojen ulkoministeriön uskonnonvapausrapotissa 2010 todetaan: "Vapaus uskontoon ja vapauteen uskonnosta ilman hallituksen väliintuloa tai rajoituksia on perustavanlaatuinen ihmisoikeus." Meillä pitää olla oikeus uskontoomme ja sen harjoittamiseen ilman pelkoa. Ääriliikkeiden vuoksi ihmiset joutuvat pelkäämään uskonsa vuoksi.

Äskettäin pitämässään Lähi-Idän synodissa Vatikaani pitää tärkeänä
    •    “vahvistaa kristittyjä ja heidän identiteettiään Jumalan Sanan ja sakramenttien kautta.
    •    antaa uutta elämää... ...niin että he voivat elämällään antaa todistuksen.”

Toivon, että Kirkkojen maailmanneuvosto järjestää samanlaisen konferenssin, että Lähi-Idän kristityillä olisi yhteinen strategia ja luottamus.

Täällä Pyhässä Maassa, Jerusalemissa samoin kuin Jordaniassa me emme kohtaa samanlaista vainoa kuin veljemme ja sisaremme eräissä muissa Lähi-Idän maissa. Meillä on sosiaalisia ja poliittisia ongelmia, mutta kiitämme Jumalaa siitä uskonnonvapaudesta mikä meillä on. Poliittisen tilanteen umpikujan vuoksi monet arabikristityt muuttavat pois maastamme. He eivät usko enää siihen että osapuolilla olisi tahtoa etsiä oikeidenmukainen rauhanratkaisu, työtä, asuntoja ja liikkumisen vapaus kaikille. Heitä myös ahdistavat ääriliikkeiden nouseva valta konfliktin molemmpien osapuolten taholla. Muuttoliikkeen vuoksi kristittyjen osuus alueen väestöstä on enää 1,4 prosenttia.

Palestiinalaisilla ja israelilaisilla on nykyisin yhteinen vihollinen: pelko. Kun oikeudenmukaisuus ja rauha puuttuvat, yhteinen nimittäjä on pelko. Toiseuden pelko ja tulevaisuuden pelko. Pelko, että vapaus ei saavukaan, pelko että lapset kasvavat vihaan. Turvattomuuden pelko. Miehityksen pelko. Pelkäämme sitä yhteistä vankilaamme, jonne meidän on suljettu epäluulon ja särkyneiden unelmien kierteeseen. Enemmän kuin mikään muu, pelko tällä hetkellä rakentaa todellisuutta ympärillämme. Tämä pelko katoaa vasta kun rauha perustuu oikenmukaisuuteen ja sovinto anteeksiantoon. Meidän viestimme on, että oikeudenmukainen rauha on nyt mahdollinen. Rukoilemme, että poliittiset johtajat tarttuvat tilaisuuteen ennenkuin on liian myöhäistä. Joulun sanoma kaikuu myös heille: "Älkää pelätkö!" Lapsi on syntynyt tähän pelon maailmaan ottaakseen pois pelon ja tuodakseen maailmaan rauhan ja hyvän tahdon ihmisten kesken.

Meidän joulusanomamme täytyy kaikua voimakkaana: "Älkää pelätkö!". Tarvitsemme myös Jumalan sanansaattajaa - enkeliä - joka kehottaa meitä olemaan pelkäämättä. Älä pelkää, Sakaria, älä pelkää Maria, älkää pelätkö paimenet! Älkää pelätkö Palestiinan kristityt, arabikristityt! Jumala rakastaa ja kuulee teitä ja antaa teille voimaa. Jumala kutsuu teidät olemaan Hänen todistajiaan näinä vaikeina aikoina.

Kun enkelit ilmestyivät paimenille Beit Sahourissa paimenten kedolla, hyvä sanoma hälvensi heidän pelkonsa. Sanoma Jumalan rakkaudesta maailmaa kohtaan poisti pelon, joka olisi saaattanut estää heitä siirtymästä Beetlehemiin joukkojen ja Rooman sotilaiden keskellä ensimmäisenä jouluyönä. Sanoma Jumalan rakkaudesta toi heidät polvistumaan seimen ääreen kohtaamaan luvatun Kristuksen ja  Vapahtajan.He rukoilivat ja lauloivat kiitoslauluja, jotka vahvistivat heitä hengellisesti sekä valmistivat heitä palaamaan arjen rasittaviin tehtäviin. Luukas (2:20) kertoo paluusta rohkaisevasti: "Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet."

Paimenten kannalta vaarat olivat ennallaan. Väkivallan uhko oli heille edelleen hyvin todellinen. Heidän oli vain ansaittava elantonsa, elätettävä perheensä ja jaettava vähäiset voimavarat naapurien ja yhteisön kanssa, kuten kaikkina aikaisempinakin päivinä. Vaikka heidän elämänsä ei ollut konkreettisesti muuttunut, heidän henkensä oli toinen. He jatkoivat arkisissa tehtävissään ylistäen Jumalaa kaikesta mitä olivat nähneet ja kuulleet. Nuo pienet sanat "älkää pelätkö" olivat antaneet heille voiman levittää hyvää sanomaa ympärilleen.

On varsin todennäköistä, että heidän kylänsä, ystävänsä ja jopa perheensä suhtautuivat kokemukseen vastahakoisesti ja ehkä epäilevästi. Heidän ympärillään ihmiset yhä pelkäsivät. Kuinkahan paimenet aloittivat kertomuksensa ensimmäisestä jouluyöstä? Mitä todennköisimmin noilla kahdella sanalla "älkää pelätkö". Ja heidän todistuksensa levisi muuttaen perheitä ja kyliä niin että yhä useampi rohkaisi mielensä eikä enää elänyt pelossa vaan siinä toivossa, jonka antoi tuo Beetlehemissä seimeen syntynyt lapsi.

Kirkon tehtävä on olla suolana yhteiskunnassa - hiivana taikinassa. Nyt meidän tehtävämme on tarjota koulutusta ja tuottaa yhteiskuntaan sivistyneitä ihmisiä, jotka edistävät ihmisoikeuksia, uskonnonvapautta ja demokratiaa. Tehtävämme on valmistaa johtajia, jotka voivat toimia opettajina, lakimiehinä ja eri alojen ammattilaisina yhteiskunnan hyväksi. Tehtävämme on väkivallattoman vastarinnan keinoin vastustaa vääryyttä, edistää uskonnollista suvaitsevaisuutta, antaa mallia siitä miten eri kansat voivat nähdä Jumalan kuvan toisissaan ja rakastaa toisiaan kuin itseään. Me emme saa pelätä ja epäröidä todistuksessamme. Tänä toivottomuuden aikana on tärkeää, että me kristittyinä toivomme todistuksen ja rinnakkaiselon periaatteen mukaan. Meidän pitää paimenten lailla uskaltaa pelkäämättä kertoa seimen lapsen hyvää sanomaa Pyhässä Maassa.

Lähi-Idässä kristityt ovat vain pieni vähemmistö, joka elää samoin kuin paimenet Beit Sahourin kedolla vaarojen ja voittamattomilta näyttävien vaikeuksien keskellä. Heistä osa oli kenties vielä lapsia ja kaikki kouluttamattomia ja kokemattomia puhujia. Olisi ymmärrettävää, jos he olisivat olleet arkoja kertomaan tarinaansa. Mutta Luukas kertoo, että he menivät kotiinsa ylistäen ja kunnioittaen Jumalaa. Voisin hyvin ymmärtää, jos kristittyjen yhteisö olisi pelokas todistuksessaan. Mutta minä silloin korvissani kaikuvat nuo kaksi pientä sanaa joulun sanomassa:
"Älkää pelätkö!"
Enkelit kehottovat ensimmäisenä jouluna:
"Älkää pelätkö!"
Enkelit sanovat meille kuullessamme joulun tarinan jälleen kerran:
"Älkää pelätkö!"
Kuulemme sen seimen lapselta Beetlehemistä yhä uudelleen:
"Älkää pelätkö"

Toivotamme rauhallista joulua ja siunattua rauhan, anteeksiannon ja sovinnon uutta vuotta 2011.

Teidän Kristuksessa,
Piispa Munib A. Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko

Pyhä Maa toivottaa kaikille lukijoille rauhallista joulua.

Lapsen joulu Pyhässä Maassa

Välitämme Jerusalemites (jerusalemilaiset)-verkkopalvelusta joulutarinan, jossa rouva Joyry muistelee lapsuutensa jouluja Jerusalemissa. Kristittyjen joulussa Lähi-Idässä on paljon tuttuja piirteitä, mutta on hauskaa lukea millaista joulun vietto oli arabiperheessä.

Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne. 2 Piet 1:19

Tässä maailmassa on kysymys pimeydestä ja valosta. Kansa joka pimeydessä vaeltaa on nähnyt valon. Joulu kertoo pimeydestä ja valosta. Aamun sarastaessa kirkas aamutähti nousi Beetlehemin taivaalle todistamaan valosta.

Pimeys ja valo koskevat myös meitä ja meidän elämäämme. Meidän sydämissämme Jumalan Sana on pimeydessä kirkkaana loistava lamppu.

Tänä jouluna rukoilemme, että sydämemme olisivat kehtoja joihin Poika lasketaan lepäämään.

Tänä jouluna, kun Jerusalem ja Beetlehem  on eristetty toisistaan kutsumme Maailman Valon yhdistämään meitä keskenämme.

Tänä jouluna rukoilemme että aamutähti hälventäisi pimeyden ja antaisi toivon, rauhan ja oikeuden toteutua  kaikille ihmisille.

Näillä lauluilla Palestiinan kristityt toivottavat hyvää joulua ja rauhaa maan päälle.

KAIROS PALESTIINA,  Manal Abdo
Pastori  Kjell Jonasson ja Yusef Daher
Jerusalem Inter-Church Centre (Jerusalemin kirkkojen välisen työn keskus)

 "Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa." (Luuk 2:14)

Jerusalemin kirkkojen johtajina haluamme yhtyä kanssasi ylistykseen siitä, että Pyhä Lapsi syntyi Beetlehemissä kylmänä yönä niin kauan sitten. Kiitämme Jumalaa siitä uskollisuudesta, jota siunattu Neitsyt Maria ja Joosef osoittivat. Kiitämme Jumalaa paimenista, jotka ensimmäisinä toivat hyvän sanoman Vapahtajan syntymästä.  Ylistämme Jumalaa taivaan joukkojen todistuksen ja riemuitsevan julistuksen johdosta: Jumala tahtoo ihmisille rauhaa maan päälle ja että hyvä tahto voittaa täällä synnyn pimeydessä elävien ihmisten keskellä. 

Rauha pakenee meiltä tässä maailmassa, jonka vapahduksen tähden Herramme ja Vapahtajamme syntyi ihmisiseksi. Monet ihmiset elävät väkivallan uhan ja poliittisen vainon alaisina. Jerusalemin kirkkojen johtajina koemme, että kirkon tulee rohkaista kaikkia ihmisiä rakentamaan yhteisymmärryksen siltoja - ei ihmisiä erottavia muureja. Tuomitsemme väkivallan kaikissa muodoissaan. Väkivaltaa ei voida missään tilanteessa hyväksyä välineeksi, jolla yritetään tuoda oikeudenmukaisuus ja rauha kansojen välille.

Uskomme, että rauhan ja sovinnon saavuttaminen ja toivon ylläpitäminen vaatii meiltä aktiivista osallistumista uskovina ja Jumalan valtakunnan kansalaisina. Meidän täytyy vaalita toivoa rauhasta ja toimia rauhantekijöinä, että toivo elää uskollisten sydämissä. Me Jerusalemin kirkkojen johtajat toimimme vakain mielin tehtävässämme rakentaa rauhan ja sovinnon siltoja Pyhän Maan uskontojen neuvoston työn kautta.
 
Tämä neuvosto yhdistää kristittyjen, juutalaisten ja muslmien johtajat keskustelemaan yhteisistä huolenaiheista ja yhteisymmärryksestä ympäri maailman. Uskomme,että "maan päällä rauha ja ihmisten kesken hyvä tahto" alkaa keskinäisen kunnioituksen ja yhteisymmärryksen siteiden rakentamisesta. Tämän neuvoston kokemus yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta on rohkaiseva esimerkki kansoille ja koko maailmalle, että kun rakennamme siltoja ihmisten välille Jumalan rauha saapuu.

Kuten Maria, uskomme että "Jumalalle ei mikään ole mahdotonta" (Luuk 1:37). Taivasten joukkojen kanssa julistamme "Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa!" samalla kun toivomme parempaa tulevaisuutta kaikelle Jumalan kansalle.

Jumala siunatkoon Vapahtajan syntymäjuhlamme. Jumala siunatkoon kaikkea rauhantyötä ja siunatkoon ja varjelkoon meidät yksi elävä Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki nyt ja iankaikkisesti. Amen.

+Patriarkka Theofilos III, Kreikkalainen ortodoksinen patriarkaatti
+Patriarkka Fouad Twal, Latinalainen patriarkaatti
+Patriarkka Torkom II Manoogian, Armeian apostolisen kirkon patriarkaatti
+Veli. Pierbattista Pizzaballa, Pyhän Maan vartija, (fransiskaanit)
+Arkkipiispa  Anba Abraham, Koptilaisen kirkon patriarkaatti, Jerusalem
+Arkkipiispa Swerios Malki Murad, Syyrian ortodoksisen kirkon patriarkaatti
+Arkkipiispa Joseph-Jules Zerey, Kreikkalaiiskatolisen melkiittikirkon patriarkaatti
+Arkkipiispa Abouna Matthias, Etiopian ortodoksinen patriarkkaatti
+Arkkipiispa Paul Sayyah, Maroniittikirkon patriarkaalinen eksarkaatti
+Piispa Suheil Dawani, Jerusalemin ja Lähi-Idän episkopaalinen kirkko
+Piispa Munib Younan, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko
+Piispa Pierre Malki, Syyrian katolinen patriarkaalinen eksarkaatti
+Veli Rafael Minassian, Armenian katolinanen patriarkaalinen eksarkaatti

Lokakuu 2010. Holylander's blog

Butros Ibn El Roumeih

Jerusalemin ilma näinä päivinä on raskas samoin kuin se oli kuuden päivän sotaa edeltävinä päivinä. Itä-Jerusalemin juutalaissiirtokunnat ovat ongelma, joka koskee erityisesti Jerusalemin kristittyjä väestöä. Kirkko Jerusalemissa on keskellä hirmumyrskyä, jonka merkkejä eivät kuitenkaan näe muut ne, jotka muutenkin seuraavat sen tilannetta. Katolinen kirkko panostaa säilyttääkseen kirkkonsa Jerusalemissa monikansallisena. Katolinen kirkko myös koettaa palauttaa haltuunsa kiinteistöjä, jotka se on vuokrannut israelilaisille organisaatioille. Samaan aikaan ortodoksikirkko yrittää yhä toipua Jaffan portin skandaalista (jossa ortodoksinen patriarkaatti vuokrasi kiinteistöjä uskonnolliselle juutalaisryhmälle). Ortodoksinen kirkko voi jopa luhistua. Israelin "investoreiden" uusimmat hankinnat jouduttavat ortodoksikirkon tuhoa. Kirkkojen ja israelilaisten temmellyksessä arabiväestön ortodoksikristityt ovat jääneet sivurooliin ja häviäjän osaan. He kuitenkin omistavat neljänneksen Jerusalemin vanhan kaupungin maasta.

Kristityt ovat onnistuneet säilyttämään rauhan keskenään status quo-sopimuksen avulla. Kirkko jakautuu fyysisesti paitsi ortodokseihin, katolisiin ja protestantteihin, myös kansallisuuksien mukaan itäisiin ja läntisiin kirkkoihin. Vaikka Jerusalemin kristitty yhteistö elää osana palestiinalaista kulttuuria, Jerusalemiin ei ole koskaan perustettu palestiinalaista kirkkoa. Jerusalemin historia todistaa millaisessa universaalissa roolissa kirkko Jerusalemissa on nähty myös arabikristittyjen keskuudessa. Arabikristittyt pitävät Jerusalemia yhtä pyhänä kuin arabimuslimit Mekkaa. Ennen kuuden päivän sotaa 1967 kristityt kaikkialta arabimaailmasta kerääntyivät Al Qudsiin - pyhään kaupunkiin pääsiäiseksi. Muistan kuinka väkeä tuli Palestiinasta, Libanonista, Egyptistä, Irakista, Syyriasta, Sudanista ja muista arabimaista.

Vaikka seurakunnat pääosin koostuvat arabikristityistä, muitakin keili puhutaan kuin helluntaina 2000 vuotta sitten konsanaan. Notre Dame-kirkossa espanjaa, Pyhän Annan kirkossa ranskaaja Pyhän Magdaleenan kirkossa venäjää, kreikkaa Pyhän Elian kirkossa ja englantia Pyhän Yrjön kirkossa. Pyhä Augustan kirkossa puhutaan saksaa ja Pyhän Jaakobin kirkossa armeniaa - kaikki nämä seurakunnat kuitenkin toimivat osana kristittyä arabiyhteisöä Jerusalemissa. Juutalaistaustaiset katolilaiset ovat uusimpia tulokkaita Länsi-Jerusalemissa. Arabikristittyjä, jotka ovat vuosisatojen ajan asuneet kaupungissa kutsutaan nimellä "ruum". Nykyään jakolinjat ortodoksien ja katolilaisten sekä kansallisten kirkkojen välillä ovat selvät varsinkin juhlapyhinä. Vain Jerusalemissa kristillistä joulua vietetään kolme kertaa vuodessa erilaisten juhlakalenterien vuoksi.

Historiasta tiedämme, että vuonna 637 patriarkka Sofronius luovutti kristillisen Jerusalemin (Aelia Capitolana) avaimet kalifi Omar Ibn Elkhattabille. Nykyään näitä Pyhän Kaupungin (Al Quds) avaimia säilyttää islamilainen mufti. Pyhän Haudan Kirkon avaimet säilyivät patriarkaatin hallussa ristiretkeläisten tuloon asti. Kun Saladdin valloitti kaupungin ja karkotti ristiretkeläiset, paikalliset kristityt maksoivat siitä hinnan. Jerusalemin pyhien paikkojen suojelu siirtyi muslimien käsiin. Ottomaanien sulttaanin vuonna 1545 antamalla asetuksella  Shikh Abd Al Qader Bin Al Shikh Mosa Al Ghudayeh tuli Pyhän Haudan Kirkon vartija. Kirkon avaimet ovat tähän päivään asti hänen seuraajiensa hallinnassa. Syynä tähän oli pyrkimys lopettaa idän ja lännen kirkon kiista kirkon hallinnasta.  Seurauksena oli kuitenkin arabien jakaminen muslimeihin ja kristittyihin. Sanasta arabi tuli adjektiivi ja muslimi- ja kristityt arabit olivat pikemminkin serkkuja kuin veljeksiä keskenään. Jakolinjat ovat syventyneet samoin kuin idän ja lännen kirkkojen jakautuminen.

Israel on julistanut Jerusalemin juutalaisvaltion pääkaupungiksi. Ehdotan, että vastapainoksi Kirkkojen maailmanneuvosto siirtäisi päämajansa Genevestä Pyhään Kaupunkiin Jerusalemiin. Onhan Jerusalem kristinuskon kehto ja Kristuksen kuollesta nousemisen paikka, jossa ei ole juutalaista eikä kreikkalaista vaan Jeesuksen seuraajat yhdessä.

* Jerusalemin kirkot ja niiden johtajat:

A. Ortodoksinen kirkko

1. Kreikkalaiskatolinen kirkko  – Patriarkka Teofilos III

B. Orientaaliortodoksiset kirkot

2. Armenialainen kirkko – Patriarkka Torkom Manoogijan

3. Syyrialainen kirkko – Arkkipiispa Swerios Malki Murad

4. Koptilainen kirkko  – Arkkipiispa Anba Abraham

5. Etiopialainen kirkko  – Arkkipiispa Abouna Mathias

C. Katolinen kirkko

6. Roomalaiskatolinen kirkko  – Patriarkka Fuad Twal

7. Syyrialainen maroniittikirkko  – Arkkipiispa Paul Sayyah

8. Melkiittikirkko  – Arkkipiispa Youssef Jules Zreyi

9. Armenian katolinen kirkko – Veli Rafael Minassian

10. Syyrian katolinen kirkko  – Piispa Pierre Malki

11. Pyhän Maan vartijat (fransiskaanit) – Veli Pierbattista Pizzaballa, ofm

D. Evankeliset kirkot

12. Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko  – Piispa Munib Younan

13. Jerusalemin ja Lähi-Idän episkopaalinen kirkko  – Piispa Suheil Dawani