Pyhä Maa
  • Pyhä Maa
  • Rauha
  • Ihmisoikeudet
  • Kirkko ja Israel
  • Matkailu
  • Blogit
  • Tietoa palvelusta
  • Postia ylläpidolle

Ylösnousemuksen ilo pelon maailmassa

15/4/2017

 
Picture
Ristin tiellä Jerusalemissa. Kuva: Ben Gray/ELCJHL.
Piispa Munib Younanin pääsiäisviesti 2017

Matt 28:5-8Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: "Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: 'Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.' Tämä oli minun sanomani teille." Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.

***

Hallejua, Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi! Halleluja!
Al-Masih qam! Hakkan qam!

Sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa,
Palmusunnuntain aamuna olin kirkossa rohkaistuin siitä, kun seurakunta ja lapset lauloivat Hoosiannaa. Sitten kuulin uutisen sisartemme ja veljiemme joukkomurhasta kahdessa kirkossa Egyptissä. Tällaisen hirveät uutiset saavat minut kyyneliin. Samoin kuin Marian ja Marian Magdalenan suuri pelko ja suuri ilo olivat erottamattomia, ovat meillekin suuri ilo juhlapäivänä ja hirmutekojen kauhu erottamattamaton osa elämää. Kaksi Mariaa juoksivat ilonsa ja pelkonsa keskellä pois tyhjältä haudalta.

Kun valmistauduin kirjoittamaan tämän vuoden pääsiäisviestiä täältä Jeruselmista koko maailmalle, mietin mitä uutta voin kertoa täältä Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kaupungista tänä vuonna. Onko pääsiäisen sanoma menettänyt merkityksensä? Onko siitä tullut yhdentekevä ihmisille - kristityt mukaan lukien? Onko se vain idealismia, joka ei kosketa ihmisten todellisuutta? Mikä merkitys Jeesuksen ylösnousemuksella on meille jokapäiväisen terrorin, kaaoksen ja maailman epävarmuuden keskellä?

Mutta sitten minulle tulee mieleen uskon elämässä ei ole kysymys varmuudesta ja turvallisuudesta. Ketkään eivät olleet yhtä epävarmoja kuin Jeesuksen omat opetuslapset, kun he yrittivät ymmärtää Hänen opetuksiensa ja ristintiensä merkitystä.  Pietari kielsi Jeesuksen kolme kertaa. Vartijat pelästyivät niin "olivat kuin kuolleita." Maria ja Maria Magdalena juoksivat haudalta ilon ja pelon vallassa. Kävellessään Emmaukseen opetuslapset eivät tunnistaneet Jeesusta ennenkuin hän mursi heille leipää.

Ei varmaan ole häpeä tunnustaa että Lähi-Idässä tuntuu vaikealta julistaa ja elää todeksi evankeliumin ilosanomaa Herran Jeesuksen ylösnousemisesta. Meidän kamppailumme ovat hyvin todellisia ja mutkistuvat koko ajan. Meillä on syytäkin olla hämmentyneitä. Silti pääsiäisen sanoma kuuluu meillekin: "Kristus nousi kuolleista!" Synti ja kuolema on kukistettu. Jumalan enkeli on luvannut meille, että ylösnoussut Kristus käy edellämme tähän rikkinäiseen ja pelottavaan maailmaan.

Muistelen myös pyhää Augustinusta joka epäilystensä keskellä rukoili rehellisesti Jumalalta uskon lahjaa. Rukoillessaan hän kuuli lapsen äänen sanovan: "Ota se ja lue! Ota se ja lue!" Hänen mieleensä tuli, että tämä voisi olla Herra itse, joka kehottaa häntä lukemaan Pyhää Sanaa. Niinpä hän etsi raamatun, avasi sen ja alkoi lukea. Ensimmäinen hänen lukemansa jae oli Paavalin kirjeestä roomalaisille.: "Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan" (13:14). Nuori Augustinus lopetti lukemisen siihen, sillä enempään ei ollut tarvetta. Myöhemmin hän kirjoitti: "Heti kun olin lukenut jakeen loppuun, uskon valo tuli sydämeeni ja synkkä epäusko hälveni." (Tunnustuksia).

Jumalalle kiitos, ylösnoussut Kristus tulee aina luoksemme silloin kun olemme epäuskon vallassa ja näyttää tien rakkauteen ja valoon. Silloinkin kun suremme ja kysymme syytä rukoilevien viattomien kristittyjen murhaan heidän kirkossaan, tämän voimme sanoa varmuudella: Ei ole yhtään uskontoa, joka hyväksyisi viattomien rukoiljoiden murhaamisen silloin kun nämä sydämestään etsivät Jumalaa. Tällaisia tekoja ei mikään uskonto siunaa. Olemme kiitollisia siitä etä muslimiveljiemme valtava enemmistö seisoo rinnallemme tällaisia tekoja vastaan.

Meidän on kohdattava myös Syyrian, Irakin ja muiden Lähi-Idän maiden hirveä ja sekava tilanne. Joudumme katsomaan kuvia kemiallisiin aseisiin tukehtuvista lapsista ja raunioituneista kaupungeista ja kysymme itseltämme mitä voisimme tehdä. Näemme ohjusten osuvan maaleihinsa ja mietimme, mitä tästä kaikesta seuraa Syyrialle ja koko Lähi-Idälle.

Koska me olemme nähneet ylösnousseen Kristuksen, tiedämme hämmennyksemme keskellä, että Syyriassa ei tarvitaan lisää aseita, väkivaltaa ja joukkomurhia. Ei myöskään lisää ääriliikkeiden sotajoukkoja. Kansainväliset jännitteet kasvavat ja suhteet entisten liittolaisten ja kumppaneiden välillä ovat koetuksella. Pelottaa ajatella mitä tapahtuu seuraavaksi.

Kehotan maailman johtajia kuulemaan Jeesuksen sanoja Pietarille kun hän oli lyönyt irti ylipapin palvelijan korvan: "Pane miekkasi tuppeen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu. Väkivalta synnyttää väkivaltaa harjoittivatpa sitä hallitukset tai terroristit. Johtajat: Pankaa miekka tuppeen. Tuokaa Syyriaan, Irakiin, Palestiinaan ja koko Lähi-Itä rauha ja oikeus. Antakaa meille ja lapsillemme tulevaisuus!

Pyhän maan kristityille naapurimaiden kaaos on hyvin pelottavaa. Kotimaassamme elämme 50. miehityksen vuotta. Palestiinan kristityt kysyvät: "Vieläkö kauan, Herra? Milloin tämä loppuu? Mikä on meidän paikkamme?"

Vaikka laulamme riemurinnoin Hallelujaa ja juhlimme Herramme ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta, me silti pelkäämme ja olemme epätietoisia. Meidän täytyy kuitenkin muistaa että emme ole yksin. Tunnemme samoja tunteita kuin opetuslapset tunsivat Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen.

Kun Jeesus aamulla nousi kuolleista, maa järkkyi ja enkeli saapui valonsäteen keskellä ja kivi vieritettiin haudan suulta. Taivaan ja maan perustukset järkkyivät. Se mikä on hyviä uutisia meille, oli tuolloin hämmentävää ja pelottavaa. Vartijat, naiset ja opetuslapset pelästyivät siitä mitä näkivät ja pelkäsivät, mitä tästä kaikesta seuraisi. He miettivät, miten Herran ylösnousemus merkitsisi heidän elämässsään.

Tämä maailmaa järisyttänyt tapahtuma on toivomme perusta tänään. Synnin ja kuoleman vallat eivät voittaneet Jumalan rakkautta. Kyllä - ne pystyivät viemään Jeesuksen ristille! Kyllä - ne pystyivät hautaamaan hänet! Mutta ne eivät pystyneet hautaamaan Jumalan rakkautta maailmaansa kohtaan.

Kaiken hämmingin keskellä enkeli sanoi haudalle tulleille: "Hän ei ole täällä. Hän on ylösnoussut! Hän ei ole täällä. Hän on ylösnoussut!

Keskellä pommituksia - Kristus nousi kuolleista!
Keskellä vainoja - Kristus nousi kuolleista!
Keskellä väkivaltaa ja miehitystä - Kristus nousi kuolleista!
Köyhyyden ja sairauden keskellä - Kristus nousi kuolleista!
Keskellä sotaa - Kristus nousi kuolleista
Perheidemme keskuudessa, kirkoissamme ja kylissämme - Kristus nousi kuolleista!

Tämä on toivomme, pysykäämme siinä. Pääsiäisen sanoma ei ole tyhjää idealismia. Kristus on voittanut synnin, kuoleman ja epätoivon voimat. Tässä toivossa olemme pysyneet vakaina Pyhässä Maassa jo kahdentuhannen vuoden ajan. Tässä toivossa Jumalan pyhät kaikkina aikoina ovat kestäneet koetukset, kamppailut ja vainot.

Kristuksen ylösnousemus on toivomme, joka kantaa meitä näinä sekavina aikoina Lähi-Idässä ja kaikkialla maailmassa. Hyvä Sanoma antaa kristityille tarkoituksen ja tien jota kulkea olivatpa he missä tahansa ja toipa tulevaisuus tullessaan mitä tahansa. Aamunkoittomme Jeesus Kristus käy edellämme ja johtaa oikealle tielle; Hän itse on se rauhan, rakkauden, armeliaisuuden, parantumisen, sovinnon, keskinäisen kunnioituksen ja moninaisuuden arvostamisen tie, jota meidän tulee kulkea yhtenä Jumalan kansana.

Palestiinan kristityt pysyvät vakaina omassa maassaan. Niille, jotka edustavat kuolemaa, valtataistelua, polittiista kaupankäyntiä ja tukevat ääriaineksia maailmassame julistamme ylösnousemuksen sanoman ja että se lupaa yltäkylläisen elämän ja ihmisarvon kaikille tässä maailmassa.

Reformaation merkkivuotena muistamme myös että saamme vakaasti luottaa siihen, että Jeesuksen Kristuksen ristinuhrin vuoksi me olemme saaneet Jumalan armon ja olemme vapautettuja. Emme pelkää. Kaikista vaikeuksista ja koettelemuksista huolimatta tuomme pääsiäisenä kirkoistamme maailmalle ylösnousemuksen ilon. Jeesus Kristus kulkee edellämme. Jerusalemista kaikuu kuten kerran kaksituhatta vuotta sitten pääsiäistervehdys:

Halleluja! Kristus nousi kuolleista! Al-Masih qam! Hakan qam!

Jumalalle ei mikään ole mahdotonta

23/12/2016

 
Piispa Munib Younanin perinteinen joulutervehdys on taas luettavissa suomeksi Pyhä Maa-verkkopalvelussa. Englanniksi se löytyy Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon sivulta. 

Piispa Munib Younanin joulutervehdys 2016

Picture
Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Luuk. 1:37

Maria kysyi enkeliltä: "Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon." Enkeli vastasi: "Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella -- hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta."


Salaam ja rauha teille Jerusalemista Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Viettäessämme joulua, Jumalan Sanan ihmiseksi tulemisen juhlaa, voimme jättää kaikki maailman murheet taaksemme. Muutaman päivän ajan voimme keskittyä muistelemaan Joosefin ja Marian, Jeesuksen, paimenien, enkelien tarinaa ja muistamaan tietäjiä, jotka seurasivat tähteä Jeesuksen luo. Jeesuksen ihmeellinen tarina täyttää mielen ja valloittaa sydämen niin että hetkeksi voimme unohtaa arjen huolet.

Aivan liian pian, kun lahjat on jaettu, joulupuu korjattu pois ja jouluvalot sammutettu, maailma palaa entisille uralleen täynnä epäoikeudenmukaisuutta, väkivaltaa ja äärimmäisiä terroritekoja, jotka ovat tulleet jo aivan liian yleisiksi.

On suuri siunaus, että saamme kokoontua viettämään Vapahtajan syntymäjuhlaa ja viettää aikaa ystävien kanssa, perhepiirissä ja ylistää Jumalaa seurakunnissamme. Samalla joudumme myös kysymään, onko joulu vain poikkeus normaalista tai jopa pakoa todellisuudesta, joka kestää vain hetken verran. Onko se vain suuri juhla, vai onko siinä tärkeämpi viesti elämäämme ja maailmalle?

Tänä vuonna sota, terroriteot ja väkivalta ovat kiihtyneet äärimmilleen ja pahuus on valloillaan. Tätä kirjoittaessani olen joka päivää saanut kuulla uusista hirvittävistä tapahtumista. Kristittyjen sisarten ja veljien murha Kairossa, terroriteot Istanbulissa ja Karakissa sekä Alepossa jatkuva kauhu ja hävitys. Aivan hetki sitten kuulimme iskusta joulutorille Berliinissä. Samalla kun iloiten odotamme joulua ja ilosanoman tuojaa, saavat nämä kauhut ja pahuus epäilemään, voiko maailmassa enää olla rauhaa, sovintoa, ihmiskunnan rauhanomaista yhteiseloa kaikessa moninaisuudessaan.

Siksi valitsin tänä jouluna aiheekseni Luukkaan evankeliumin viestin: “Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Enkelin viesti jouluyönä kertoo, mikä on meidän murtumattoman toivomme voimavara ja perusta tässä rikkinäisessä maailmassa - se ei ole mikään haihtuva haavekuva.

Kun enkeli puhui Marialle ja kertoi että hänestä tulee pyhän lapsen - Jumalan Pojan - äiti, Maria ei ensin saattanut uskoa sitä. Hän ei voinut ymmärtää, että hän yksinkertainen nainen voisi olla “jumalansynnyttäjä” - theotokos. “Kuinka se on mahdollista, kun olen vielä neitsyt?” Enkeli vakuutti hänelle: “Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.”

Helposti sivuutamme joulukertomuksessa tämän lyhyen ja merkittävän toteamuksen ja se jää muiden tuttujen kertomuksen osien varjoon. Se kuitenkin kaikkien joululaulujen, tarinoiden ja perinteiden tyhjentävä kiteytys ja yhteenveto. Jos Jumalan poika syntyi seimeen, paimenet ja matkustajan kaukaa idästä kutsuttiin häntä palvomaan, hän vältti kuninkaan vainon - kaikki tämä ennen kuin hän uhrautui ristillä meidän puolestamme - silloin todellakin: Mikään ei ole Jumalalle mahdotonta.

Joitakin päiviä sitten vierailin kirkkojen johtajien kanssa Jordanian kuninkaan luona, kun hän halusi toivottaa meille hyvää joulua. Se oli meille ilon ja rauhan sekä uskontojen välisen kunnioituksen ja suvaitsevaisuuden hetki. Sen jälkeen kuitenkin kuulimme uutisen terrorihyökkäyksestä kristtyjen kylään Karakissa. Se sumensi jouluilomme ja sai meidät suorastaan vihaisiksi. Kysyimme itseltämme, kuinka tällaista voi tapahtua? Missä on rauhan, laupeuden  ja oikeudenmukaisuuden Jumala?

Sama tunne valtasi meidät 3. Adventtisunnuntaina kuullessamme hyökkäyksestä Pyhän Markuksen katedraaliin Kairossa. Oli tuskallista ajatella kristittyjä sisarten ja veljien kohtaloa, kun monissa kirkoissamme vietimme sunnuntaita, jonka teema on “gaudete” - iloitkaa! Tuo hyökkäys ei kuitenkaan kohdistunut pelkästään kristittyihin vaan koko Egyptin yhteiskuntaan. Se oli myös hyökkäys ihmiskuntaa ja Jumalaa vastaan. Vaikka hyökkääjät väittävät olevansa Jumalan asialla, he todellisuudessa tekevät syntiä sekä Jumalaa koko ihmiskuntaa vastaan.

Jerusalemista teimme vierailun koptikirkon paavi Tawadroksen luo Kairoon. Mukana oli myös Jerusalemin islamilaisen yhteisön mufti. Kerroin Tawadrokselle että ihailemme heidän kamppailuaan ja sitä miten koptit marttyyreinä todistavat Herrasta Kristuksesta paitsi sanoilla, myös ruumiillaan ja verellään. Vaikka emme hae marttyyrin kohtaloa, nämä kristityt, jotka viattomina kärsivät ovat nykyajan todellisia marttyyreitä ja pyhimyksiä.

Säikyttävätkö nämä tapahtumat Lähi-Idän kristityt niin että heidän todistuksensa ei enää kuuluisi? Ei voi sanoa, etteikö näillä kammottavilla tapahtumilla olisi vaikutusta. Toisaalta me Lähi-Idän kristityt joudumme miettimään kutsumustamme yhteisönä ja rooliamme rauhan edistäjinä alueella.

Uskon että vastaus on selvä. Arabikristittyjen tehtävä on sama kuin kaikilla uskonveljillään: Julistaa rohkeasti rakkauden evankeliumia omalla paikallamme. Sorron, väkivallan, terrorismin ja sotilaallisen miehityksen keskellä emme saa jättää paikkaamme. Meidän tulee seurata Marian esimerkkiä, joka päätti mahdottoman edessä uskoa Jumalan sanansaattaja ja seurata Jumalan kutsua. Samoin Maria, mekin saamme sanoa kun koko maailma näyttää olevan meitä vastaan: “Jumalalle mikään ei ole mahdotonta.”

Tosiasiat eivät ruoki optimismia sen paremmin maailmassa kuin Lähi-Idässäkään. Itsekkyyden, rajojen vetämisen, erottelemisen ja suvaitsemattomuuden huudot voittavat ne äänet, jotka vetoavat tarpeeseen tukea oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja yhdessä elämistä. Kuinka käy rauhanprosessin? Eteneekö ranskalaisten aloite? Kuinka käy Jerusalemin? Poliitikot, professorit ja saarnamiehet puhuvat rauhansopimuksista, mutta oikeus ja todellinen rauha puuttuu heidän puheistaan. Joulu tulee ja lauletaan rauhasta maan päällä; kuka olisi valmis panemaan itsensä likoon, että siitä tulisi joskus todellisuutta?

Minun täytyy olla rehellinen ja tunnustaa, etten näe paljon mahdollisuuksia rauhalle. Kun lähestymme Palestiinan miehityksen 50-vuotispäivää ja muistamme 100-vuotta sitten tehtyjä Sykes-Picot’n  sopimuksia ja Balfourin julistusta, rauha on tuntuu olevan kauempana kuin koskaan. En haluaisi olla tuomiopäivän profeetta, mutta näyttää siltä että olemme voimattomina jääneet suurten mahtien kamppailun keskelle. Olemme niin voimattomia että aina emme edes pysty puhumaan rauhan puolesta.

Vaikka en olekaan optimisti enkä näe merkkejä rauhasta, joulu antaa silti minulle toivoa. Kun joulu tulee, emme pakene ankeaa todellisuutta, mutta hiljentyessämme jouluun muistamme että Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Rauhan ruhtinas syntyi maailman toivottomuuteen ja toivottomana aikana. Silloinkin kun kaikki näytti menevän väärin, Jumala voima oli suurempi kuin poliitikkojen. Niin synkältä kuin tilanne maailmassa näyttääkin, minun toivoni on Immanuel, Jumala kanssamme, maailman valo. Silloin kun meidän tiemme vie umpikujaan, lähtekäämme kulkemaan Jumalan teitä - emme omiamme.

Siksi myöskään kirkko ei saa unohtaa profeetallista tehtäväänsä. Sen on puhuttava rauhan, oikeuden ja sovinnon puolesta. Kirkon on julistettava että mahdoton tulee mahdolliseksi. Samoin kuin seimen lapsi yllätti Marian ja Joosefin, Jumala yllättää meidät rauhallaan joka on täynnä rakkautta, sovintoa ja oikeudenmukaisuutta ja ylittää ymmärryksemme.

Vielä muutama vuosi sitten olisi tuntunut mahdottomalta, että paavi ja luterilainen piispa tulevat yhteen rukoilemaan uskonpuhdistuksen muistopäivänä ja allekirjoittamaan sovinnollisen julkilausuman katolisten ja luterilaisten suhteista. Kuitenkin minulla oli kunnia Luterilaisen maailmanliiton puheenjohtajana osallistua paavi Franciskuksen sekä LMN:n pääsihteeri pastori Martin Jungen kanssa rukouspalvelukseen Lundissa ja Malmössä 31.10. Tämä Vatikaanin ja LMN:n yhdessä järjestämä tapahtuma oli historiallinen sovinnonteko kirkkojen välillä. Se avasi uuden sivun luterilaisten ja katolilaisten suhteisiin ja vuoropuheluun. Mikä kerran 500 vuotta sitten oli mahdotonta, oli nyt tullut mahdolliseksi. Ehkä tämän olisi pitänyt tapahtua aikaisemmin? Nyt kuitenkin tunnustamme, että se ei ole meidän ansiotamme. Yhteyden muodostamisen sai aikaan Pyhä Henki. Myös Hän joka tuli ihmiseksi maailmaan ja uhrasi itsensä puolestamme rakastaa meidän kirkkojamme ja haluaa että elämme keskinäisessä kunnioituksessa ja yhteydessä keskenämme. Siksi meillä on syytä juhlia yhteyttä keskenämme sillä yhteyttä me haemme - emme yhdenmukaisuutta. Tärkeintä että todistuksemme kuullaan yhtenä pyhänä ja yhteisenä apostolisena kirkkona.

Mikään ei ole Jumalalle mahdotonta on se viesti, jota kirkko julistaa jouluna ja josta kirkot muistuttavat maailmalle joulun jälkeenkin. On monia asioita, joita maailma pitää mahdottomina, mutta Jumala sanoo että ne ovat todellisuutta ja mahdollisia. Rauha on mahdollinen. Oikeudenmukaisuus on mahdollista toteuttaa. Maiden ja kirkkojen erimielisyyden on mahdollista sovittaa. Tasa-arvo on mahdollinen. Yhdessä eläminen monimuotoisuuden keskellä on mahdollista. Tarvitsee vain katsoa Betlehemin seimelle nähdäkseen että Jumala rakkaudessaan Jeesuksen Kristuksen kautta tekee mahdottoman mahdolliseksi.

Toivossa me luterilaiset vietämme joulua ja katsomme uuteen vuoteen 2017, joka on reformaation merkkivuosi. Tulkaamme paimenten tavoin seimen äärelle ja antakaamme joulun ilon ja toivon lähteiden kummuta sisältämme, kun Jumalan rakkaus säteilee seimeltä. Rakastakaamme Herraamme Jeesusta, jonka kohtaamme suloisena seimen lapsena ja on lähellä meitä ja tuo valon maailmaan! Jakakaamme hänen rakkautensa valoa maailmaan.

Merry Christmas - Frohe Weihnachten - Gud Jul - Hyvää Joulua - Feliz Navidad

Kul sane wa intou salmeen!

Jumala siunatkoon joulumme ja tulevan vuoden.

Piispa Munib Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko
Jerusalem

Piispa Munib Younanin pääsiäistervehdys 2014

19/4/2014

 
Picture
Rauha teille (Joh 20:19)

Sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa,

Salaam ja rauhaa teille Jerusalemista Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Jeesus sanoo Tuomaalle ylösnousemisensa jälkeen: ”Rauha teille.”

Read More

Perhe on pyhä

15/12/2013

 
PictureAlbrecht Dürer: Pako Egyptiin. (Wikimedia Commons).
Palestiinalainen adventtikalenteri  - 3. adventti
Kairos Palestiina

Perheiden yhdistäminen
Society of St.Yves

Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Siksi kaikki yhteiskunnat ylläpitävät ihmisten oikeutta perheen muodostamiseen perustavana ihmisoikeutena. Silloin kun perheenjäsenet jostain syystä ovat joutuneet erilleen ja oleskelevat eri maissa, valtioiden velvollisuus edistää perheenjäsenten yhteydenpitoa ja pyydettyjä toimenpiteitä perheiden yhdistämiseksi inhimillisellä tavalla mahdollisimman pikaisesti.

Palestiinan kansa on jakautunut erilaisissa oikeudellisissa asemissa oleviin ryhmiin, joiden väliset rajat usein kulkevat perheiden sisällä. Vuoden 1967 Jerusalemin valtauksen jälkeen Israel on laittomasti liittänyt kaupungin omaan alueeseensa antamatta kaupungin asukkaille kansalaisuutta. Kaupungin asukkaille myönnettiin oleskelulupa ja heitä alettiin kohdella ikään kuin he olisivat ulkomaalaisia, jotka oleskelevat tilapäisesti Israelissa vaikka he eivät olleet siirtyneet minnekään vaan joutuneet asumaan vihamielisen valtion alaisuuteen. Jerusalemin palestiinalaisilla asukkailla on tämän seurauksena Jerusalemin henkilökortti. Heidän sukulaisillaan Länsirannalla on Palestiinalaishallinnon henkilökortti.

Kun Jerusalemin asukas solmii avioliiton Länsirannalla asuvan kanssa, hänen täytyy anoa perheen yhdistämistä. Vaikka kansainvälisen oikeuden mukaan vain 10 km päässä toisistaan sijaitsevat Jerusalem ja Beetlehem ovat molemmat Israelin laittomasti miehittämiä alueita, Beetlehemin asukasta kohdellaan Israelissa ulkomaalaisena.

Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaan perheenyhdistämiset tulee hoitaa viivyttelemättä inhimillisellä tavalla. Tosiasiat Jerusalemissa ovat toisenlaiset. Vuoteen 2002 useipien tapausten käsittely eteni hyvin hitaasti. Pitkien selvittely- ja odotusvaiheiden ja viivyttelyn jälkeen Israelin sisäasiainministeriö myönsi hakemuksesta Länsirannalta kotoisin olevalle puolisolle oleskeluluvan Jerusalemiin. Tämä antoi pariskunnalle oikeuden asua ja työskennellä Jerusalemissa ja kaikkialla Israelissa.

Tiukennuksia käytäntöön

Toukokuussa 2002 hallituksen asetus nro 1813 jäädytti perheiden yhdistämisen. Seuraavana vuonna asetus muutettiin Israelin kansalaisuutta ja maahanpääsyä sääteleväksi laiksi, jonka piti olla tilapäinen ja olla voimassa vuoden ajan. Tämän jälkeen lain voimassaoloa on jatkettu kunnes lakituomioistuin hyväksyi lain pysyväksi tammikuussa 2012.

Nyt pariskunnat voivat hakea vain vuoden voimassa olevaa oleskelulupaa. Vuosittain ”Israelin ulkopuolelta” tulevan puolison on esitettävä todisteet kotipaikasta Itä-Jerusalemissa ja käytävä läpi moninkertaiset turvallisuuskontrollit. Tilapäinen oleskelulupa sallii vain oleskelun Jerusalemissa ilman mitään oikeuksia tai sosiaalietuuksia. Oleskelulupa ei oikeuta edes sairausvakuutuksen saamiseen. Menettelytapa kohdistuu erityisesti naisiin, jotka perheen perustamisvaiheessa tarvitsevat raskauden ja synnytyksen aikaista terveydenhoitoa. Aluksi oleskelulupaan ei liittynyt työlupaa, mutta viimeaikaisen muutoksen myötä oleskeluluvan haltijalla on oikeus työntekoon.

Oleskeluluvan hakemisenkin kynnys on nostettu erittäin korkealle. Hakemuksen jättämiseksi on täytettävä tietyt tiukat kriteerit. Hakemuksen voivat jättää vain yli 35-vuotiaat palestiinalaismiehet ja yli 24-vuotiaat palestiinalaisnaiset. Mikäli ikävaatimus ei täyty, anomusta ei käsitellä.  Lisäksi Jerusalemin henkilökortin haltijan on todistettava, että hän tosiasiallisesti asuu Jerusalemissa esittämällä vuokrasopimukset, sähkö, vesi-, ja puhelinlaskut sekä verokuitit. Mikäli selvitystä ei pidetä riittävänä seurauksena on mahdollisesti hakemuksen hylkäämisen lisäksi myös oleskeluluvan peruuttaminen. Tämän lisäksi pariskunnan on läpäistävä Israelin turvallisuusviranomaisten vaatimukset. Heillä kummallakaan eikä heidän perheenjäsenillään saa olla Israelin rekistereissä merkintöjä rikoksista tai ”sisäisen turvallisuuden” uhasta. Tarkasteltavia perheenjäseniä ovat vanhemmat, lapset sekä sisarukset puolisoineen. Jos kenellä tahansa näistä on merkintöjä Israelin turvallisuusviranomaisten tai oikeuslaitoksen rekistereissä, hakemus hylätään. Tällainen oikeuskäytäntö selvästi edustaa kansainvälisen oikeuden ja Geneven sopimuksen 4 pykälän (sotilaallinen miehitys) kieltämää kollektiivista rangaistusta.

Israelin hallinnollisen käytännön vuoksi monet pariskunnat elävät laittomasti Jerusalemissa ilman sosiaaliturvaa ja peläten paljastumista ja karkotusta Länsirannalle. Jotkut joutuvat pysymään asumuserossa eristysmuurin eri puolilla. Mikäli pariskunta muuttaa Länsirannalle tai ulkomaille, Israelin viranomaisille tarjoutuu mahdollisuus perua oleskelulupa Jerusalemissa. Olipa valitsema vaihtoehto mikä tahansa, heidän perustavia ihmisoikeuksiaan räikeästi loukataan. Palestiinalaisilla, jotka ovat olleet muodostaneet Jerusalemin väestön vuorisatojen ajan tulee olla oikeus asua pysyvästi kaupungissa ja valita vapaasti puolisonsa riippumatta siitä, millainen henkilöllisyystodistus tällä on.

Tuhannet perheet väärinkäytösten uhreina

Adlahin asianajaja Sawsan Zaher vastusti Israelin lakituomioistuimessa vuonne 2012 kansalaisuuslakia. Hänen arvionsa on että vuonna 2011 jätetyistä 3000 perheenyhdistämishakemuksesta Israeli viranomaiset ovat hyväksyneet ainoastaan 33. Israelista ei saa tilastoja hakemuksista. Yleisten arvioiden mukaan määräysten vaikutuksen alaisina on 15000-20000 perhettä on vailla heille kuuluvaa laillista statusta.

Sisäministeriö ei kerro, paljonko hakemuksia on jätetty, hyväksytty tai hylätty Oslon sopimuksen jälkeen. St. Yves on lähettänyt sisäministeriöön tietopyynnön, mutta ei ole saanut vastausta.

Perheen yhteys
Abla Nasir

Me palestiinalaiset vertaamme omaa poliittisten konfliktien ja miehityksen leimaamaa aikaamme aikaan jolloin Jeesus syntyi. Pyhä Perhe siirtyi pakolaisina Egyptiin suojaan Herodeksen vainolta.

"Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet."  (Matt 2:13)

Kun perhe kuuli Herodeksen kuolleen, he uskaltautuivat palaamaan kotimaahansa. He sijoittuvat pieneen Nasaretin kylään. Siellä Jeesus eli nuorena poikana. Palestiinalaiset muistavat tästä ajan jolloin he joutuivat pakenemaan kodistaan vieraisiin kyliin tai Egyptiin vuoden 1948 sodan julmuuksia ja hävitystä. Perheet tarinat kertovat kohtaloista, jolloin kotiin ei pystytty palaamaan. Monet perheen hajosivat ja monien perheiden yhdistyminen estettiin.

Haifassa asunee Habibin perheen äiti ja lapset pakenivat tuttavien ja sukulaisten luo Egyptiin. Sodan jälkeen heidän ei annettu palata takaisin perheen isän luo. Pitkän taistelun jälkeen vaimo päästettiin miehensä luo, mutta lasten oli jäätävä Egyptiin. Puolisoiden ei kuitenkaan annettu palata kotiinsa Haifaan vaan Jerusalemiin. Perheen kokonaisuudessaan ei koskaan annettu palata kotimaahan.

Niin monet palestiinalaiset perheet ovat hajallaan ympäri maailmaa tai eri puolilla miehitettyä maatamme siten että perheiden yhdistäminen estetään. Miehityshallinto rakentaa eritysmuureja ja säätää uusia lakeja ja säädöksiä vaatien kodeistaan karkotetuilta palestiinalaisilta todistusta ”vakituisesta asuinpaikasta” Israelissa. Hallinto, joka on karkottanut ihmiset kodeistaan hylkää heiltä oikeuden palata sillä perusteella että he eivät enää asu siellä?

Äitinä kysyn itseltäni: Mikä on minun vakituinen asuinpaikkani ja elämäni keskus? Eikö se ole se maa, jossa olen syntynyt, jossa perheeni on elänyt ja johon kuulun. Eikö minun perheelläni ole oikeutta elää tässä maassa? Mutta tässä maassa vallitsee epäoikeudenmukaisuus, joka ei tunnusta jokaisen ihmisen oikeutta kotipaikkaan. Ihmisoikeuksia loukkaava valtio kieltää minun oikeuteni kotimaahani, perheeni oikeuden kotimaahan ja eri puolilla maailmaa elävien perheenjäsenteni oikeuden palata kotiin.

Joosef pakeni Egyptiin suojellakseen perhettään vaaroilta ja toi sen turvallisesti takaisin kotimaahan. Niin mekin perheenä haluamme suojella toinen toisiamme, uhrautua ja rakastaa toistemme hyvinvoinnin vuoksi. Tämä on perheen sisäinen luonnollinen side. Palestiinalaisena joudumme päivittäin taistelemaan perheidemme puolesta, oikeudestamme rakastaa ja kuulua yhteen silloin kun väkivallan voimat haluavat loukata sitä mikä meille on kaikkein pyhintä elämässä.

Kirjoittajat:

Fadwa (Abla) Nasir on eläkkeellä oleva kolmen lapsen äiti ja neljän lapsen isoäiti, joka johtaa perheyritystä Ramallahissa. Hänellä on psykologin koulutus ja hän toimii mm. Palestiinan NNKY:ssä, Sabeel vapautuksen teologian keskuksessa sekä Palestiinan konservatorion hallinnossa.

Society of St. Yves on Jerusalemin latinalaisen patriarkaatin alainen katolinen ihmisoikeusjärjestö Palestiinassa. Järjestö työskentelee estääkseen miehityksestä johtuvia ihmisoikeusloukkauksia ja auttaakseen niiden uhreja erityisesti oleskelulupa- ja maanomistuskysymyksiin liittyen. http://saintyves.org/


Väkivalta kopteja vastaan jatkuu - Lähi-Idän kristityt ääriainesten vainon kohteena

3/1/2011

 
Julkilausuma koskien kopteihin kohdistuvaa väkivaltaa Egyptissä 3.1. 2011.

Olemme järkyttyneinä vastaanottaneet uutisen hyökkäyksestä koptikirkkoa vastaan uutena vuotena. Hyökkäys tapahtui Aleksandriassa koptien ollessa kokoontuneina jumalanpalvelukseen. Joulusaarnassani viittasin Lähi-Idän kristittyihin kohdistuvaan kasvavaan paineeseen ja ilmaisin huoleni tilanteesta.

Muistissamme on vielä tuoreena kuuden koptikristityn murha Nag Hammadissa viime jouluna jouluaaton messussa. Viime kuukausina  välikohtaukset, uhkaukset sekä suoranaiset väkivallanteot ovat kiihtyneet. Nyt kyseessä oleva itsemurhaajan pommi-isku todistaa tästä väkivallan kiihtymisestä. Poliittisten ja uskonnollisten johtajien on tehtävä loppu tästä väkivallasta. Emme voi antaa Lähi-Idän poliittisen konfliktin luisua uskontojen väliseksi vastakkainasetteluksi; siinä taistelussa me kaikki olisimme häviäjiä.

Me tuomitsemme tämän terroriteon ja kaiken väkivallan, jolla yritetään aiheuttaa hämmennystä ja eripuraa. Sanoudumme irti ääriliikkeistä, jotka haluavat käyttäää uskontoa tuottaakseen tuhoa ja erottaakseen ihmiset, jotka ovat pitkään eläneet yhdessä yhtenä kansakuntana.

Täällä Lähi-Idässä, missä kolmen monoteistisen uskonnon perusarvoja ovat rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan, ei voi olla mahdollista harjoittaa tällaista väkivaltaa väittäen tekevänsä sen uskonnon nimissä. Sellaisia tekoja voi tehdä vain vihan ja hajaannuksen nimissä.

Yhdymme Kairon Al-Azhar-yliopiston muslimioppineiden näkemykseen kun he toteavat: "tämä on rikollinen teko, jota ei voida oikeuttaa minkään uskonnon nimissä. Siksi pyydämme kaikkia uskonnollisia johtajia, kaikkia uskovia ja omantuntoaan seuraavia ihmisiä - yhtälailla kristittyjä kuin muslimejakin - korottamaan äänensä ja tuomitsemaan nämä hyökkäykset ja paljastamaan niitä puolustelevien vetoamiset uskontoon."

Yhdymme maailman johtajien vetoomukseen Egyptin viranomaisille, että hyökkääjät saataisiin nopeasti oikeuden eteen. Vetoamme kaikkiin maailman johtajiin, että he tukisivat maltillisia voimia Lähi-Idässä ja työskentelisivät aktiivisesti oikeuden ja rauhan toteuttamiseksi alueella.

Maailmanlaajuisena kirkkona meidän on kuultava kristittyjen sisartemme ja veljiemme hätähuuto Lähi-Idästä. Maailmanlaajuisen kirkon on pysyttävä heidän rinnallaan ja luotava yhtenäinen ja yhteinen strategia kristityille Lähi-Idässä, niin että heidän ei tarvitse lähteä siirtolaisiksi vaan he voivat elää turvallisesti kotimaassaan ja antaa todistuksensa maailmassa.

Meidän paikallisten kristittyjen täytyy toteuttaa yhtenäisinä lähetys- ja palvelukutsumustamme niin että edistämme harkintaa, keskinäistä ymmärrystä, uskontojen välistä vuoropuhelua, oikeudenmukaisuutta, anteeksiantoja ja sovintoa. Tämä on oleva meidän Lähi-Idän kristittyjen todistus uskomme voimasta. Me emme saa antaa ääriliikkeiden kaapata koko Lähi-Itää panttivangiksi sillä kristittyinä Lähi-Idässä olemme erottamaton osa sen yhteiskuntaa.

Lähi-Idän evankeliset kirkot Lähi-Idän kirkkojen neuvostossa, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko sekä luterilainen maailma seisovat Koptikirkon ja sen paavin Shenouda III:n ja Egyptin kansan rinnalla. Esitämme surunvalittelumme kaikille kohteena olleiden koptien, kohteeksi joutuneiden muslimeille ja turvallisuushenkilöstön omaisille.

Rukoilemme, että ne jotka kärsivät ja ovat vaarassa saavat lohdutuksen seimen äärellä tulevana Koptikirkon jouluna (7.1.). Kuulkaa enkelien kehotus: "Älkää pelätkö!" (Luuk 2:10).

Piispa Tri Munib A. Younan,
Lähi-Idän kirkkojen neuvoston evankelisten kirkkojen ryhmän puheenjohtaja
Piispa, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko

    Picture
    Seuraa helposti Pyhä Maa -uutisia Facebookin tai Twitterin kautta.

    RSS Feed

    Arkisto

    December 2021
    April 2021
    December 2020
    June 2020
    April 2020
    January 2020
    December 2019
    April 2019
    December 2018
    March 2018
    December 2017
    April 2017
    February 2017
    December 2016
    October 2016
    August 2016
    March 2016
    December 2015
    November 2015
    October 2015
    September 2015
    April 2015
    March 2015
    December 2014
    October 2014
    September 2014
    August 2014
    July 2014
    April 2014
    March 2014
    February 2014
    January 2014
    December 2013
    November 2013
    March 2013
    December 2012
    October 2012
    September 2012
    August 2012
    June 2012
    April 2012
    March 2012
    February 2012
    January 2012
    October 2011
    September 2011
    June 2011
    April 2011
    March 2011
    February 2011
    January 2011
    December 2010
    November 2010
    October 2010
    September 2010
    August 2010
    July 2010
    June 2010
    May 2010
    April 2010

    Aiheet

    All
    Adventti
    Arabikevät
    Beetlehem
    Boikotti
    Eappi
    Ecot
    Egypti
    Ekstremismi
    Ekumenia
    Elca
    Etelä-Afrikka
    Gaza
    Goldstonen Raportti
    Hamas
    Ihmisoikeudet
    Islam
    Islam Ja Kristinusko
    Israel
    Itsenäisyys
    Jari Jolkkonen
    Jerusalem
    Jordania
    Joulu
    Juutalaisuus
    Kairos Palestiina
    Kanada
    Kansalaisyhteiskunta
    Katolinen Kirkko
    Kirkko
    Kirkkojen Maailmanneuvosto
    Kirkot
    Knesset
    Koptit
    Koulutus
    Kristillinen Sionismi
    Kristinusko
    Kuopion Hiippakunta
    Lähi Idän Kristityt
    Lähi Idän Kristityt
    Lähi Itä
    Lähi Itä
    Länsiranta
    Länsiranta
    Luterilainen Maailmanliitto
    Matkailu
    Mitri Raheb
    Munib Younan
    Oecd
    Pääsiäinen
    Pääsiäinen
    Pääsiäinen
    Palestiina
    Palestiinan Kristityt
    Pyhä Maa
    Pyhä Maa
    Pyhiinvaellus
    Rauha
    Rauhankasvatus
    Rauhanneuvottelut
    Rukousviikko
    Ruotsin Kirkko
    Siirtokunnat
    Suomen Kirkko
    Teologia
    Terrorismi
    Uskonnonvapaus
    Uskonnot
    Yhdysvallat
    Yk
    Ylösnousemus
    Ylösnousemus
    Ympäristökasvatus

Powered by Create your own unique website with customizable templates.