Pyhä Maa
  • Pyhä Maa
  • Rauha
  • Ihmisoikeudet
  • Kirkko ja Israel
  • Matkailu
  • Blogit
  • Tietoa palvelusta
  • Postia ylläpidolle

Olimme eläneet toivossa

16/4/2022

 
Picture
Kristus ja opetuslapset Emmauksessa. Pascal Dagnan-Bouveret, 1896. Copyright: Wikimedia Commons, Moira Burke, CC BY-SA 2.0.

Piispa Dr. Munib Younanin pääsiäistervehdys 2022

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo,
Isän Jumalan rakkaus ja
Pyhän Hengen
osallisuus olkoon teidän kanssanne

Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. (Luuk 24:21)
Kertomus Emmauksen tiestä kertoo toivosta ja toivottomuudesta samalla kertaa. Matka alkaa, kun Kleopas ja hänen kumppaninsa jakavat pettymystään kanssaan kävelleelle muukalaiselle.

He eivät ainoastaan purkaneet turhautuneisuuttaan, vaan pohtivat poliittista tilannetta Jerusalemissa. Jeesus oli ristiinnautseminen oli Rooman valtakunnassa mitä suurimmassa määrin poliittinen tapahtuma. Kuten monet omana aikanamme, kaksi opetuslasta olivat menettäneet toivonsa päivän uskonnollisen ja poliittisen todellisuuden edessä. ”Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin,” he valittivat.

Ehkäpä opetuslapset olivat pettyneitä koska olivat panneet toivonsa voimakkaaseen karismaattiseen johtajaan, joka näytti pettäneet heidän odotuksensa. Ehkä hei olivat pettyneet ettei Jumala puuttunut peliin ja pelastanut Jeesusta. On mahdollista, että he olivat toivoneet Jeesuksen muuttavan epäoikeudenmukaisuuden täyttämän maailman. Ehkäpä Jeesus olisi jopa noussut vastustamaan roomalaismiehitystä? Mutta Jeesus oli ristiinnaulittu ja heidän näkökulmastaan hänen aloittamansa liike oli menettänyt poliittisen vaikutusvaltansa.

Kysymys ei ollut siitä, etteivät opetuslapset olisi tienneet Jerusalemin tapahtumista. Heidän keskustelunsa osoittaa, että he olivat kuulleet Jeesuksen pidättämisestä, ristiinnaulitsemisesta ja jopa uutisen hänen ylösnousemuksestaan. He eivät siis olleet epäuskon vallassa tai tietämättömiä. He olivat panneet toivonsa Jeesukseen ja hänen opetuksiinsa, mutta juuri sillä hetkellä näytti, että Jeesus ei ollut sitä mitä he olivat toivoneet.

Heidän kanssaan kävellyt muukalainen osallistui poliittiseen keskusteluun.  Hän selitti kuoleman tarkoituksen – aloittaen aina Mooseksesta ja selostaen mitä profeetat olivat sanoneet. Hän vakuutti, että Jeesuksen Messiaana oli välttämätöntä kärsiä, kuolla ja nousta ylös kunniaan. Silti heidän silmänsä eivät avautuneet totuudelle, eivätkä he tunnistaneet kanssaan kulkevaa.

Minusta tuntuu, että moni meistä kävelee opetuslasten kanssa tuota pettymyksen ja epätoivon tietä. Kleopaksen tavoin huokaamme: “Olimme panneet toivomme häneen!”

Palestiinan kristityt ovat pitkään toivoneet että maailmanvallat luopuisivat oman edun tavoittelusta ja kaksinaismoraalista ja nostaisivat oikeuden kunniaan. Toivoimme, ettei Venäjän hyökkäystä Ukrainaan olisi tapahtunut. Olemme pettyneitä, että pommit ja aseiden tulitus peittävät rauhan äänet. Vielä masentavampaa on, kun jotkut lietsovat pyhää sotaa Googin ja Maagogin välillä Hesekieliin vedoten ja siten koettavat löytää oikeutuksen täysin turhalle sodalle.

Tällainen on palestiinalaisille tuttua taktikointia. Me tähdennämme: Älkää käyttäkö raamattua oikeuttamaan sotaa, miehitystä ja siirtomaavaltaa! Raamattu julistaa ainoastaan oikeudenmukaisuutta.  Pyhien sotien sijaan maailma tarvitsee ainoastaan oikeudenmukaisen rauhan.

Minulle tulee mieleen luterilainen pastori ja teologi Dietrich Bonhoeffer (1905-1945), joka sanoi että kirkon täytyy olla valtion vartijana. Bonhoeffer kannattaa kristittyjen pyrkimyksiä nousta valtioita vastaan silloin kun ne ryhtyvät väkivallan tekoihin, kuten sotimaan, miehittämään alueita ja sortamaan ihmisiä. Barmenin julistus 1934 painotti, että Jumalan Sana on pidettävä erillään poliittisesta ja maallisesta vallasta. Väkivalta ja sotiminen eivät ole yhteensopivia kristinuskon sanoman kanssa.

Tämän päivän Jerusalemista varmasti kuuluu pettymyksen huokauksia. Maailman valtioita ei kiinnosta ratkoa Israelin-Palestiinan konfliktia. Edessä ei häämötä polkua oikeudenmukaiseen rauhaan. Pelkäänpä, että juuri nyt olemme joutumassa uuteen vihan, väkivallan ja ekstremismin kierteeseen.  Pelkäämme tulevaisuutemme puolesta. Emme haluaisi, että lapsemme ja lapsenlapsemme joutuvat sopeutumaan vihan ja toivottomuuden olosuhteisiin. Meidän aikamme Emmauksen tieltä kuuluu kysymys: Missä ovat johtajat? Missä ovat rauhantekijät? Missä ovat profeetat, jotka kertovat, että rauhaa ei saavuteta voimalla, väkivallalla, uhkaamalla ja anastamalla maata ja omaisuutta?
 
Kristittynä uskon yhä rauhan mahdollisuuteen, mutta tiedän että rauha saapuu sitten kun jokainen kansa voi olla turvassa ja toteuttaa kansakuntana oikeuksiaan. Emme koskaan lakkaa saarnaamasta oikeudenmukaisesta rauhasta, toivomasta ja tekemästä työtä sen eteen tässä maassa.

Emmauksen tarinassa opetuslapset kutsuivat muukalaisen pöytäänsä. Heidän istuessaan pöytään, kun leipää murrettiin, he heti tunnistivat muukalaisen Jeesukseksi. Leivän murtaminen muutti heidän toivottomuutensa toivoksi. He muuttuivat epätoivoisten uskomusten levittäjistä uuden toivon ja elämän julistajiksi. ”Me olemme nähneet ylösnousseen Herran!” Taas heidän sydämensä paloivat niin kuin naisten sydämet heidän nähdessään ylösnousseen Herran. Sen sijaan, että olisivat paenneet, he palasivat Jerusalemiin täynnä iloa ja toivoa. He olivat nyt valmiita rohkaisemaan myös toisia opetuslapsia.

Me tämän ajan kristityt saamme tulla kaikkine pelkoinemme, pettymyksinemme ja puutteinemme kohtaamaan ylösnousseen Jeesuksen ehtoollispöydässä. Leivässä ja viinissä on meille toivon merkki, joka aukaisee silmämme, että näemme totuuden: Jeesus ei ole muukalainen vaan opettaja, parantaja, ystävä ja Messias. Hän on itse opettanut: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” (Joh 16:33). Hän on myös vakuuttanut meille: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh 14:27).

Ylösnousemus uudistaa uskomme elävään Jumalaan. Meitä ei ole kutsuttu lietsomaan epätoivoa, vaan elämään toivossa. Niin kauan kuin meillä on elävä Jumala, meillä on toivoa. Rohkaisemme siksi toinen toistamme sen Kristuksen voimalla, joka tulee murtamaan leipää kanssamme, että lähtisimme kertomaan ilosanomaa ja rakentamaan rauhan ja oikeudenmukaisuuden maailmaa.
Kristus nousi kuolleista!
Al Masih kam!
Christ is risen indeed!
Haqan kam!

Ylösnousemuksen ilo pelon maailmassa

15/4/2017

 
Picture
Ristin tiellä Jerusalemissa. Kuva: Ben Gray/ELCJHL.
Piispa Munib Younanin pääsiäisviesti 2017

Matt 28:5-8Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: "Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: 'Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.' Tämä oli minun sanomani teille." Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.

***

Hallejua, Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi! Halleluja!
Al-Masih qam! Hakkan qam!

Sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa,
Palmusunnuntain aamuna olin kirkossa rohkaistuin siitä, kun seurakunta ja lapset lauloivat Hoosiannaa. Sitten kuulin uutisen sisartemme ja veljiemme joukkomurhasta kahdessa kirkossa Egyptissä. Tällaisen hirveät uutiset saavat minut kyyneliin. Samoin kuin Marian ja Marian Magdalenan suuri pelko ja suuri ilo olivat erottamattomia, ovat meillekin suuri ilo juhlapäivänä ja hirmutekojen kauhu erottamattamaton osa elämää. Kaksi Mariaa juoksivat ilonsa ja pelkonsa keskellä pois tyhjältä haudalta.

Kun valmistauduin kirjoittamaan tämän vuoden pääsiäisviestiä täältä Jeruselmista koko maailmalle, mietin mitä uutta voin kertoa täältä Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kaupungista tänä vuonna. Onko pääsiäisen sanoma menettänyt merkityksensä? Onko siitä tullut yhdentekevä ihmisille - kristityt mukaan lukien? Onko se vain idealismia, joka ei kosketa ihmisten todellisuutta? Mikä merkitys Jeesuksen ylösnousemuksella on meille jokapäiväisen terrorin, kaaoksen ja maailman epävarmuuden keskellä?

Mutta sitten minulle tulee mieleen uskon elämässä ei ole kysymys varmuudesta ja turvallisuudesta. Ketkään eivät olleet yhtä epävarmoja kuin Jeesuksen omat opetuslapset, kun he yrittivät ymmärtää Hänen opetuksiensa ja ristintiensä merkitystä.  Pietari kielsi Jeesuksen kolme kertaa. Vartijat pelästyivät niin "olivat kuin kuolleita." Maria ja Maria Magdalena juoksivat haudalta ilon ja pelon vallassa. Kävellessään Emmaukseen opetuslapset eivät tunnistaneet Jeesusta ennenkuin hän mursi heille leipää.

Ei varmaan ole häpeä tunnustaa että Lähi-Idässä tuntuu vaikealta julistaa ja elää todeksi evankeliumin ilosanomaa Herran Jeesuksen ylösnousemisesta. Meidän kamppailumme ovat hyvin todellisia ja mutkistuvat koko ajan. Meillä on syytäkin olla hämmentyneitä. Silti pääsiäisen sanoma kuuluu meillekin: "Kristus nousi kuolleista!" Synti ja kuolema on kukistettu. Jumalan enkeli on luvannut meille, että ylösnoussut Kristus käy edellämme tähän rikkinäiseen ja pelottavaan maailmaan.

Muistelen myös pyhää Augustinusta joka epäilystensä keskellä rukoili rehellisesti Jumalalta uskon lahjaa. Rukoillessaan hän kuuli lapsen äänen sanovan: "Ota se ja lue! Ota se ja lue!" Hänen mieleensä tuli, että tämä voisi olla Herra itse, joka kehottaa häntä lukemaan Pyhää Sanaa. Niinpä hän etsi raamatun, avasi sen ja alkoi lukea. Ensimmäinen hänen lukemansa jae oli Paavalin kirjeestä roomalaisille.: "Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan" (13:14). Nuori Augustinus lopetti lukemisen siihen, sillä enempään ei ollut tarvetta. Myöhemmin hän kirjoitti: "Heti kun olin lukenut jakeen loppuun, uskon valo tuli sydämeeni ja synkkä epäusko hälveni." (Tunnustuksia).

Jumalalle kiitos, ylösnoussut Kristus tulee aina luoksemme silloin kun olemme epäuskon vallassa ja näyttää tien rakkauteen ja valoon. Silloinkin kun suremme ja kysymme syytä rukoilevien viattomien kristittyjen murhaan heidän kirkossaan, tämän voimme sanoa varmuudella: Ei ole yhtään uskontoa, joka hyväksyisi viattomien rukoiljoiden murhaamisen silloin kun nämä sydämestään etsivät Jumalaa. Tällaisia tekoja ei mikään uskonto siunaa. Olemme kiitollisia siitä etä muslimiveljiemme valtava enemmistö seisoo rinnallemme tällaisia tekoja vastaan.

Meidän on kohdattava myös Syyrian, Irakin ja muiden Lähi-Idän maiden hirveä ja sekava tilanne. Joudumme katsomaan kuvia kemiallisiin aseisiin tukehtuvista lapsista ja raunioituneista kaupungeista ja kysymme itseltämme mitä voisimme tehdä. Näemme ohjusten osuvan maaleihinsa ja mietimme, mitä tästä kaikesta seuraa Syyrialle ja koko Lähi-Idälle.

Koska me olemme nähneet ylösnousseen Kristuksen, tiedämme hämmennyksemme keskellä, että Syyriassa ei tarvitaan lisää aseita, väkivaltaa ja joukkomurhia. Ei myöskään lisää ääriliikkeiden sotajoukkoja. Kansainväliset jännitteet kasvavat ja suhteet entisten liittolaisten ja kumppaneiden välillä ovat koetuksella. Pelottaa ajatella mitä tapahtuu seuraavaksi.

Kehotan maailman johtajia kuulemaan Jeesuksen sanoja Pietarille kun hän oli lyönyt irti ylipapin palvelijan korvan: "Pane miekkasi tuppeen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu. Väkivalta synnyttää väkivaltaa harjoittivatpa sitä hallitukset tai terroristit. Johtajat: Pankaa miekka tuppeen. Tuokaa Syyriaan, Irakiin, Palestiinaan ja koko Lähi-Itä rauha ja oikeus. Antakaa meille ja lapsillemme tulevaisuus!

Pyhän maan kristityille naapurimaiden kaaos on hyvin pelottavaa. Kotimaassamme elämme 50. miehityksen vuotta. Palestiinan kristityt kysyvät: "Vieläkö kauan, Herra? Milloin tämä loppuu? Mikä on meidän paikkamme?"

Vaikka laulamme riemurinnoin Hallelujaa ja juhlimme Herramme ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta, me silti pelkäämme ja olemme epätietoisia. Meidän täytyy kuitenkin muistaa että emme ole yksin. Tunnemme samoja tunteita kuin opetuslapset tunsivat Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen.

Kun Jeesus aamulla nousi kuolleista, maa järkkyi ja enkeli saapui valonsäteen keskellä ja kivi vieritettiin haudan suulta. Taivaan ja maan perustukset järkkyivät. Se mikä on hyviä uutisia meille, oli tuolloin hämmentävää ja pelottavaa. Vartijat, naiset ja opetuslapset pelästyivät siitä mitä näkivät ja pelkäsivät, mitä tästä kaikesta seuraisi. He miettivät, miten Herran ylösnousemus merkitsisi heidän elämässsään.

Tämä maailmaa järisyttänyt tapahtuma on toivomme perusta tänään. Synnin ja kuoleman vallat eivät voittaneet Jumalan rakkautta. Kyllä - ne pystyivät viemään Jeesuksen ristille! Kyllä - ne pystyivät hautaamaan hänet! Mutta ne eivät pystyneet hautaamaan Jumalan rakkautta maailmaansa kohtaan.

Kaiken hämmingin keskellä enkeli sanoi haudalle tulleille: "Hän ei ole täällä. Hän on ylösnoussut! Hän ei ole täällä. Hän on ylösnoussut!

Keskellä pommituksia - Kristus nousi kuolleista!
Keskellä vainoja - Kristus nousi kuolleista!
Keskellä väkivaltaa ja miehitystä - Kristus nousi kuolleista!
Köyhyyden ja sairauden keskellä - Kristus nousi kuolleista!
Keskellä sotaa - Kristus nousi kuolleista
Perheidemme keskuudessa, kirkoissamme ja kylissämme - Kristus nousi kuolleista!

Tämä on toivomme, pysykäämme siinä. Pääsiäisen sanoma ei ole tyhjää idealismia. Kristus on voittanut synnin, kuoleman ja epätoivon voimat. Tässä toivossa olemme pysyneet vakaina Pyhässä Maassa jo kahdentuhannen vuoden ajan. Tässä toivossa Jumalan pyhät kaikkina aikoina ovat kestäneet koetukset, kamppailut ja vainot.

Kristuksen ylösnousemus on toivomme, joka kantaa meitä näinä sekavina aikoina Lähi-Idässä ja kaikkialla maailmassa. Hyvä Sanoma antaa kristityille tarkoituksen ja tien jota kulkea olivatpa he missä tahansa ja toipa tulevaisuus tullessaan mitä tahansa. Aamunkoittomme Jeesus Kristus käy edellämme ja johtaa oikealle tielle; Hän itse on se rauhan, rakkauden, armeliaisuuden, parantumisen, sovinnon, keskinäisen kunnioituksen ja moninaisuuden arvostamisen tie, jota meidän tulee kulkea yhtenä Jumalan kansana.

Palestiinan kristityt pysyvät vakaina omassa maassaan. Niille, jotka edustavat kuolemaa, valtataistelua, polittiista kaupankäyntiä ja tukevat ääriaineksia maailmassame julistamme ylösnousemuksen sanoman ja että se lupaa yltäkylläisen elämän ja ihmisarvon kaikille tässä maailmassa.

Reformaation merkkivuotena muistamme myös että saamme vakaasti luottaa siihen, että Jeesuksen Kristuksen ristinuhrin vuoksi me olemme saaneet Jumalan armon ja olemme vapautettuja. Emme pelkää. Kaikista vaikeuksista ja koettelemuksista huolimatta tuomme pääsiäisenä kirkoistamme maailmalle ylösnousemuksen ilon. Jeesus Kristus kulkee edellämme. Jerusalemista kaikuu kuten kerran kaksituhatta vuotta sitten pääsiäistervehdys:

Halleluja! Kristus nousi kuolleista! Al-Masih qam! Hakan qam!

Piispa Munib Younanin pääsiäistervehdys 2016

25/3/2016

 
Picture

Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.

Piispa Munib Younan.
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.

+++

Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. 1 Kor 15:1-2

+++

Salaam. Armon tervehdys teille Jerusalemista ylösnouseen Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tänä päivänä kristityt ympäri maailman iloitsevat hyvästä sanomasta, jonka olemme saaneet vastaanottaa. Sen varassa seisomme ja sen kautta pelastumme: Kristus kuoli syntiemme tähden kirjoitusten mukaan, haudattiin ja hän heräsi kuolleista kolmantena päivänä kuten kirjoituksissa oli ennustettu.

Jeesus on noussut haudastaan! Halleluja!
Jeesus on voittanut pimeyden vallat! Halleluja!
Elämä kuolemaa vahvempi! Halleluja!

Tämä on kristillisen uskomme keskipiste ja toivomme lähde. Siksi rakkaus ja ilo vallitsee pääsiäisjuhlassamme.
Ylistämme Efraim syyrialaisen 4. vuosisadalla kirjoittaman hymnin sanoin: Ylistys sinulle kaikkien ystävä!

Ylistys sinulle armahtava Jumala!
Ylistys sinulle kärsimysten Jumala!
Ylistys sinulle joka pois otat kaiken synnin!
Ylistys sinulle joka tulit pelastajaksemme!
Ylistys sinulle joka tulit lihaksi neitsyen kohdusta! Ylistys kalehditulle!
Ylistys ruoskitulle ja piinatulle!
Ylistys pilkatulle ja halveksitulle!
Ylistys ristiin naulitulle!

Ylistys haudatulle ja haudast ylösnousseelle!
Ylistys sinulle joka ilmestyit koko ihmiskunnalle ja uskovillesi!
Aamen.


Jälleen kerran ihmiskunta elää hetkeä, jolloin pääsiäisen sanoma on sille ajankohtainen ja tärkeä.
Maailma kaipaa viestiä tyhjästä haudasta ja pääsiäisaamun valoa ja elämän vakuutusta. Vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana olemme Lähi-Idässä saaneet nähdä pelottavan väkivallan aallon etenemisen. Olemme saaneet viestejä traagisista tapahtumista Turkissa, Syyriassa, Irakissa, Norsunluurannikolla, Pakistanissa, Nigeriassa ja monessa muussa maassa. Kristikunnalle pyhää hiljaista viikkoa on järkyttänyt terroriteko Brysselissä. On vaikea ymmärtää sitä tuhon ja kuoleman valtaa, joka vainoaa meitä maailmassa. Vasta juhlimme Rauhan Ruhtinaan syntymää ja sen jälkeisinä kuukausina rauha on meiltä yhä kauempana.

Ääriliikkeet ja niiden käyttöönsä valjastama media ja jopa jotkut poliitikot levittävät kaikin voimin maailmaan kuoleman ja pelon kulttuuria. Heidän viestinsä on että meidän tulee pelätä vallan ja vapauden menettämistä. He haluavat saada meidät pelkäämään pahaa, joka heidän mielestään vaanii rajan rajan toiselle puolella tai ehkä jopa naapurissamme.  He saada meidät uskomaan että me voimme turvata elämämme ja oikeutemme ainoastaan kieltämällä ja rajoittamalla niitä toisilta, joita ovat viholliset, naapurimme, lähimmäisemme tai pakolaiset.

Jeesus kohtasi tämän kuoleman kulttuurin kärsimystiellään - sillä ristin tiellä jonka hän kulki loppuun asti.
Jeesus kohtasi tämän petoksen ja valheen kulttuurin kun yksi hänen opetuslapsistaan lähti yhteiseltä aterialta myymään hänet kolmestakymmenestä hopearahasta. Jeesus kohtasi tämän hylkäämisen ja välinpitämättömyyden kulttuurin, kun Pietari kiivaasti kielsi hänet kolme kertaa.

Jeesus kohtasi tämän väkivallan kulttuurin, kun Herodes ja Pilatus löysivät yhteisen halun nöyryyttää ja pilkata häntä. Jeesus kohtasi ja tunsi tämän kuoleman kulttuurin ja koki minne se tie johtaa. Tämä kuoleman kulttuuri ympäröi ja hallitsee meitä tänäänkin. Mutta juuri sen Jeesus tuli tuhoamaan. Hänen ylösnousemuksensa on meille kehotus sanoutua irti ja hylätä kuoleman kulttuuri. Epätoivo, väkivalta, itsetyytyväisyys ja välinpitämättömyys eivät voi enää hallita meitä. Me emme saa jäädä hautaan makaamaan, kun Jeesus on jo ylösnoussut ja lähtenyt sieltä. Kuten Jeesus on noussut kuolleista, meidätkin on kutsuttu uuteen elämään hänessä.

Ylösnousemus todistaa että Jumalan vanhurskaus on aivan muuta kuin se mitä maailma kutsuu oikeudenmukaisuudeksi. Kun maailma jakaa oikeutta, pelko, kateus, epäluulo, petollisuus ja kuolema ovat olemassaolon perusasioita, jotka meidän on vain hyväksyttävä ja pelattava samoilla säännöillä muiden kanssa töissämme ja toimissamme. Maailman mielestä kysymys on välttämättömästä pahasta, jolla voimme turvata oman onnemme.

Ylösnousemus julistaa jotain täysin päinvastaista! Ylösnoussut Jeesus näyttää meille tien eteenpäin uuteen elämään - elämän kulttuuriin.

Millaista on uusi elämä, johon meidät on kutsuttu? Se on elämää ilossa ja vapaudessa jossa kaikkia ovat arvokkaita. Se elämää hyväksynnän ja rakkauden piirissä niin että kaikki ovat suojelun ja turvallisuuden arvoisia.  Uudessa elämässä erilaiset ihmiset ovat yhtä riippumatta sukupuolesta, rodusta, henkilökohtaisista taipumuksista, kansallisuudesta tai uskonnosta. Uudessa pääsiäisen synnyttämässä elämässä kristityt kaikkialla ovat yhtä kielen, kirkkokunnan ja perinteiden eroista huolimatta. Kristyt yhdessä kaikkialla maailmassa julistavat Jumalan valtakuntaa ja sen synnyttämää elämän kulttuuria.

Ehkä vuosien kuluessa, olemme antaneet kuoleman kulttuurin ja pelon tehdä pesän sydämeemme? Olemmeko avanneet oven kateudelle ja epäluulolle? Olemmeko jopa olleet valmiit hyväksymään väkivallan ratkaisuna ongelmiin? Olemmeko myös unohtaneet että pääsiäisaamu oli uusi päivä, uuden viikon uusi päivä, jolloin alkoi uusia elämä Jeesuksessa ja uuden kirkon uusi elämä elämän kulttuurin vaalijana? Kuinka kukaan voi unohtaa tällaisen hyvän sanoman?

Kuin voisimme unohtaa että meidät on herätetty uuteen elämään? Kuinka voimme unohtaa ketä me olemme?
Kun Kristuksen seurakunta katsoo vierestä pakolaisperheiden hukkuessa mereen, olemme unohtaneet.
Kun seurakunta arvostaa kirkonkellojaan ja urkujaan eikä jaa leipää nälkäisille, olemme unohtaneet. Kun seurakunta vaikenee vääryyden, sorron, miehityksen ja väkivallan edessä, olemme unohtaneet. Kun seurakunnan ääni kuullostaa samalta kuin maailmasta kuuluvat vihan ja pelon viestit, olemme unohtaneet.

Kun me ylösnousemukseen kutsutut alamme viihtyä pimeässä haudassa, olemme unohtaneet ketä me olemme. Olemme unohtaneet olevamme ylösnousemuksen lapsia, jotka on kutsuttu yltäkylläiseen elämään. Sisaret ja veljet Kristuksessa. Jos olemme unohtaneet, tänä ylösnousemuksen päivänä voimme palauttaa sen mieleemme. Ylösnousemuksen aamuna, naiset seisoivat tyhjän haudan ääressä eivät uskoneet näkemäänsä.

Sitten kaksi miestä loistavissa vaatteissa ilmestyi ja kysyi: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin naiset muistivat ja ymmärsivät! He muistivat ja juoksivat kertoman hyvän uutisen kaikille, jotka halusivat kuulla. Tänä ylösnousemuksen päivänä myös me haluamme muistaa. Muistamme että kivi on jo vieritetty pois. Muistamme että hauta on tyhjä. Muistamme miten ristillä nöyryytyksen ja kuoleman kautta olemme sovitettuja ja saaneet elämän. Siksi laulamme ortodoksien uskonveljien ja sisarten kanssa: ”Kristus nousi kuolleista. Kuolemalla kuoleman voitti. Haudoissa oleville elämän antoi.” Ylösnousemuksellaan Jeesus vapautti meidät pelosta ja kuolemasta. Hänen kanssa ja yhdessä kaikkien maailman uskovien kanssa voimme pysyä uudessa elämässä - elämän kulttuurissa.

Rukoilen pääsiäisaamuna että kaikki kristityt muistaisivat keitä he ovat: elämän kansaa. Ilon ja vapauden kansaa. Laupeuden ja anteeksiannon kansaa. Rakkauden ja vapautuksen ihmisiä.

Muistakamme ennen kaikkea että olemme ihmisiä, jotka Jeesuksen ylösnousemuksessa on vapautettu ja lähetetty jakamaan tätä vapautta ja yltäkylläistä elämää kaikille jokaisessa seurakunnassa, kylässä, kansakunnassa ja tilanteessa meidän todistuksemme on:

Hauta on tyhjä!
Elämä on voittanut kuoleman!
Halleluja, Kristus on ylösnoussut!
Il-Masih Kam! Hakkan kam!

Kuka vierittää pois kiven?

2/4/2015

 
Picture

2015 pääsiäistervehdys Jerusalemista


Kuka vierittää pois kiven?
Mark 16:1-8


Piispa Tri Munib A. Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko


Halleluja! Kristus nousi kuolleista; totisesti nousi! Halleluja!



Pääsiäissunnuntai - ylösnousseen Herramme juhla - on todella myös Jerusalemin kaupungin juhla. Tänään kristityt ympäri maailman muistellessaan Herramme ristiinnaulitsemista ja ylösnousemusta ajattelevat myös Jerusalemia. Kun kerrotaan ylösnousemuksesta, puhutaan ylösnousemuksen kaupungista Jerusalemista. Myös täällä Jerusalemissa muistamme pitkää kärsimyksen viikkoa ja ristiinnaulitsemista ja sen jälkeen yhdymme ylösnousemuksen riemuun sisarten ja veljien kanssa ympäri maailman. Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus tuo toivon koko maailmalle. Meille jerusalmilaisille se on toivon sanoma, joka rohkaisee ja vahvista meitä niiden esteiden ja vastoinkäymisten keskellä, joita joudumme kohtaamaan Lähi-Idässä näinä päivinä. Ylösnousemuksen riemu, toivo ja luottamus pitää meidät vaikeuksista huolimatta Pyhässä Maassa.


Evankeliumistekstistä ilmenee, että kolme naisopetuslasta menivät pitkänperjantain tuskan ja kyynelten jälkeen varhain sunnuntaiaamuna haudalle. Miehet olivat häipyneet. Usein kaikkein vaikeimmissa tilanteissa kuten syntymässä, sairauden kohdatessa ja kuoleman lähestyessä, juuri naiset ovat läsnä. Tuonakin aamuna, juuri naisilla oli voima ja tahto osoittaa huolenpitoa ja ottaa vastuu Jeesuksen ruumiin voitelusta. Vaikka aurinko oli noussut, yön synkkyys ja ahdistus yhä varjostivat heitä. Heidän lähestyessään hautaa, mieleen nousi tärkeä kysymys: "Kuka vierittää pois kiven haudan suulta?"

Kun vierailee Pyhän Haudan kirkossa, saa hyvän kuvan siitä, millainen ongelma kiven vierittäminen varmasti oli naisille. Koptien ja syyrialaisortodoksien alueella kirkossa on nähtävänä hautoja, jotka vastaavat sitä johon Jeesus haudattiin. Haudat oli tarkoitettu kolmelle ruumiille ja sisäänkäyntiä sulkemassa oli hyvin suuri kivi. Juuri tätä Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ajattelivat lähestyessään hautaa: "Kivi on hyvin suuri ja meitä on vähän. Sotilaat ovat asettaneet kiven eikä meillä ole valtuuksia siirtää sitä. Kuka voisi vierittää kiven pois?" 

Tavallaan tämä on ajankohtainen meille Lähi-Idässä nykyäänkin. Kuka vierittää pois kiven, joka on saanut terrorismin, ääriajattelun ja väkivallantekojen muodon. Kivi edustaa kristittyjen ja monien etnisten ja uskonnollisten ryhmien vainoa. Kuka vierittää pois kiven, joka saa antisemitismin ja islamiin kohdistuvien epäluulojen muodon? Miehitysvalta, eristysmuuri ja oikeuksien loukkaukset ovat kivi, joka estää meidän kulkumme. Meitä on vain vähän ja esteet ovat suuria. Kuka vierittäisi kiven hautakammion ovelta?


Tässä mielessä voimme varmasta asettua pääsiäisaamun naisten asemaan. Päivittäin kuulemme hirvittäviä kertomuksia kristittyjen vainoista Irakissa, Syyriassa ja Libyassa. Näemme sen ääriliikehdinnän aallon, joka nousee Lähi-Idän kysymyksiin sovelletun virheellisen politiikan aiheuttamassa valtatyhjiössä. Jumalan nimeä käyttävät tappavat Jumalan kansaa. Nähdessämme kauhun kuvia koko ruumiimme vapisee ja hiljennymme neuvottomina. Kuin naiset haudalla, meiltä loppuvat sanat. Voittamattomien esteiden ja selittämättömien asioiden edessä olemme voimattomia ja pelokkaita. Kuka vierittäisi pois kiven?


Tottakai monella on paljonkin sanottavaa Lähi-Idän tilanteesta. Artikkeleita kirjoitetaan ja konferensseja järjestetään. Poliitikon, toimittajat, teologit ja televisiojuontajat kaikki tarkastelevat kiveä kysellen kuinka suuri se on. Minkä muotoinen kivi on? Kuka asetti kiven siihen? Puhutaan paljon solidaarisuudesta, mutta suuri huolemme on että kaikki tämä jää puheeksi eikä kukaan meistä voi tehdä juuri mitään vainottujen kristittyjen sisarten ja veljien tai muiden vainottujen auttamiseksi. Varmasti Irakissa, Syyriassa, Nigeriassa ja Pakistanissa kysellään, kuka lopettaa kaiken tämän ja nujertaa ääriainekset. Kuka korottaa äänensä, kun Jumalan kuvaa häväistään lähimmäisessämme? Kuka pelastaa meidät?



Israelin-Palestiinan konflikti on isompi kivi tiellämme kuin koskaan. Joidenkin mielestä tämän kiven siirtäminen ei edes ole kovin kiireellinen tehtävä. Jotkut ovat sitä mieltä että kiveä on mahdotonta vierittää: tasa-arvo ja rauha jäävät pelkäksi haaveeksi. Monien mielestä vain sotilaallinen riittää vierittämään pois kiven. Milloin konflikti on pystytty lopettamaan sotilastoimin? Ovat aseet joskus tuoneet todellisen ja kestävän rauhan ja oikeudenmukaisuuden? Luovatko panssarivaunut ja ammukset elämää?

Naiset pääsiäisaamuna eivät käyttäneet sotilasvoimaa - eivät myöskään mediavaltaa, eivät tieteellisiä asiantuntijoita kiven vierittämiseen. He tulivat palvelemaan sitä joka oli heille rakas. Kun he tulivat paikalle, he yllättyivät ja järkyttyivät sillä suuri kivi oli jo vieritetty pois haudalta.


Suuri kivi oli jo vieritetty pois haudan suulta! Tämä on toivon sanoma meille tänäkin päivänä. Me jotka suremme kohtaloamme Lähi-Idässä murheen vallassa olemme kuin nuo surun varjossa kulkevat naiset pääsiäisaamuna. Suru ja pelko painaa meitäkin ja odotamme näkevämme suuren kiven. Tiedämme miten todellisuutemme on kuolemaa, ääriliikkeitä, väkivaltaa ja oikeuksien riistoa tässä maailmassa. Emme voi ummistaa silmiämme miehitysvallalta, erottelumuurilta tai epäoikeudenmukaisilta käytännöiltä joihin törmäämme. Kuka meille vierittää kiven pois?



Hyvä sanoma on että elävä Jumala on jo vierittänyt pois kiven sydämissämme ja elämässämme. Ylösnousemuksen voimassa se haudan suulla oleva kivi, jota meille edustaa ääriajattelu, terrorismi ja sorto on jo vieritetty pois. Vääryyden vallat eivät voi enää hallita meitä. Ylösnoussut Kristus voimasuuruudessaan on hävittänyt kaikki esteet ja antaa meille yltäkylläisen elämän. Ei ole kiveä meidän ja ylösnousseen Herramme välillä. Niillä jotka voivat kyllä tappaa ruumiin, ei ole mitään valtaa meihin sillä tiedämme, että he eivät voi nujertaa hengessä vaeltavaa ylösnousemuksen kansaa.


Yhdyn Jerusalemin katolisen kirkon emerituspatriakka Michel Sabbahin sanoihin: "Nyt on marttyyrien todistuksen aika." Marttyyrius ei tarkoita että annamme itsemme alttiiksi teurastettavaksi vaan että me halulla uhraamme tahtomme ja sydämemme samoin Kristus uhrasi itsensä kertakaikkisesti koko ihmiskunnan puolesta. Arkkipiispa Romero sanoin: "Vatikaanin toisen konsiilin mukaisesti kaikilla ei ole kunniaa vuodattaa vertaan uskonsa tähden tai tulla surmatuksi. Jumala kuitenkin kysyy meiltä kaikilta marttyyriuden henkeä että olisimme valmiita uhrautumaan uskomme tähden vaikkei Herra antaisikaan meille mahdollisuutta antaa tätä uhria."

Vaikea tilanne Lähi-Idässä ei saa olla meille epätoivon ja murheen aikaan. Sorron, väkivallan ja Lähi-Idän levottomuuksien keskellä meidän täytyy nousta ja kysyä itseltämme: "Kuinka voin olla Ylösnousseen elävä todistaja?" Meidän Lähi-Idän pitkän pitkän perjantai jälkeen muistutan sisaria ja veljiä 2. korinttolaiskirjeen sanasta (4:8-10): 


"Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin."

Nyt ei ole aika tukeutua ääriajatteluun tai luottaa niihin, jotka haluavat turvautua väkivaltaan sisaria ja veljiä kohtaan. Nyt meidän tulee uskoa ylösnousemukseen, jonka voima voi muuttaa hylkäämisen hyväksynnäksi. Hyvyyden voima voittaa ylösnousseessa Kristuksessa pahan, rakkaus vihan, valo pimeyden ja elämä kuoleman. Nyt meidän tehtävämme on olla ylösnousemuksen todistajia.

Yksi tällainen elävä todistaja on Koptikirkon paavi Tawadros II. Kun terroristit surmasivat 21 koptikristittyä Libyassa, paavi Tawadros opetti että nyt ei ole koston aika. "Tuomitsemme nämä pahuuden teot, mutta olemme valmiit anteeksiantoon syyllisille samoin meillekin on annettu anteeksi." Paavi Tawadros on todistaa, miten usko ylösnousemukseen voittaa kuoleman vallan.

Jotkut sanovat että tämä kertoo pelkästään heikkoudesta. Jotkut protestoivat, että niille, jotka antavat anteeksi, osoittavat armahtavaisuutta ja todistavat rakkauden evankeliumista, ei jää käteen mitään millä puolustaa itseään. Jotkut jopa syyttävät meitä voimattomasta fatalismista. Ylösnousemuksen sanoma ei kuitenkaan kerro heikkoudesta vaan rakkaudesta kumpuavasta rakkauden ja anteeksiantamuksen voimasta. Kristus on jo voittanut pahan vallan, sorron, riiston ja kuoleman ja antanut kaikille elämän. Jumala valitsi sen mikä maailmassa on hulluutta saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. (1 Kor 1:27) sillä tämän maailman viisaus on Jumalan silmissä hulluutta (1 Kor 3:19).

Kuka vierittäisi pois kiven? Lähi-Idän äärimmäisiä ideologioita ja uskonnon varjolla harjoitettua vallankäyttöä vastaan ei tarvita äärimmäisiä sotilaallisia voimakeinoja. Me tarvitsemme rakkautta, armeliaisuutta ja anteeksiantoa; sellaista jota kärsivä koptikirkkoa on osoittanut. Me tarvitsemme sellaisia ylösnousseen todistajia, jotka monien sukupolvien ajan ovat uskossa rakentaneet kirkkoa. Me tarvitsemme sitä lempeää rakkautta, joka ilmenee ristillä ja tyhjällä haudalla - itsestään luopuvaa, uhrautuvaa rakkautta koko maailman puolesta. Meidän pääsiäisemme on tällaisen rakkauden ja toivon juhla. Tämä uhrautuva rakkaus ja elävä todistus voivat herättää Lähi-Idän uuteen rauhan, oikeudenmukaisuuden, vapauden ja tasa-arvon aikaan.



Kuka vierittää kiven pois haudan suulta? Kuluneina vuosina ja erityisesti viikkoina monien on helppo samaistua Mariaan, Salomeen ja Magdalan Mariaan. Ympäri maailman ihmiset ovat neuvottomia katsoessaan Lähi-Idän tilannetta. Monet teistä ovat sanoneet minulle: "Kerro nyt piispa, kuka vierittää kiven pois!" Tunnustan että minulla on epäilyksen hetkeni. Pimeys on liian syvä ja kivi liian suuri. On päiviä jolloin voimme vain katsoa ristillä riippuvaan kuolevaan Jeesukseen. Maailmamme elää todellista pitkää perjantaitaan.

Mutta hyvä ihmiset: Tarttukaa ylösnousemuksen toivoon! Katsokaa aina tyhjään hautaan ja luottakaa ylösnousseeseen Kristukseen. Jumala ei ikinä anna minkään kiven murskata meidän uskoamme. Jumala ei voi jättää poliitikkojen ja maailman johtajien sydämiä kylmiksi ja antaa heidän vain hamuta lisää valtaa itselleen. Koska Kristus on ylösnoussut, kansat eivät jää ikuisesti sotimaan toisiaan vastaan. Koska kivi on vieritetty, Jumala tekee työtään kaiken aikaa avatakseen poliitikkojen silmät, vahvistaakseen kirkkoaan ja maailmaa - samoin kuin Hän voimallaan aukaisi haudan salvat.

Ylösnoussut Herramme tekee työtään Lähi-Idässä ja kristittyjen keskuudessa kaikkialla maailmassa. Hän on kutsunut meidät eläviksi ylösnousemuksen todistajiksi. Siksi tervehdin teitä sillä tervehdyksellä, joka on kaikunut Jerusalemissa jo tuhansien vuosien ajan: 


Kristus nousi kuolleista - totisesti nousi!

Kristus nousi kuolleista - totisesti nousi!
Kristus nousi kuolleista - totisesti nousi!


Al Masih Qam!  Haqan Qam!

 المسيح قام             حقاً قام

كل عام وأنتم وعائلاتكم بألف خير
    Picture
    Seuraa helposti Pyhä Maa -uutisia Facebookin tai Twitterin kautta.

    RSS Feed

    Arkisto

    December 2021
    April 2021
    December 2020
    June 2020
    April 2020
    January 2020
    December 2019
    April 2019
    December 2018
    March 2018
    December 2017
    April 2017
    February 2017
    December 2016
    October 2016
    August 2016
    March 2016
    December 2015
    November 2015
    October 2015
    September 2015
    April 2015
    March 2015
    December 2014
    October 2014
    September 2014
    August 2014
    July 2014
    April 2014
    March 2014
    February 2014
    January 2014
    December 2013
    November 2013
    March 2013
    December 2012
    October 2012
    September 2012
    August 2012
    June 2012
    April 2012
    March 2012
    February 2012
    January 2012
    October 2011
    September 2011
    June 2011
    April 2011
    March 2011
    February 2011
    January 2011
    December 2010
    November 2010
    October 2010
    September 2010
    August 2010
    July 2010
    June 2010
    May 2010
    April 2010

    Aiheet

    All
    Adventti
    Arabikevät
    Beetlehem
    Boikotti
    Eappi
    Ecot
    Egypti
    Ekstremismi
    Ekumenia
    Elca
    Etelä-Afrikka
    Gaza
    Goldstonen Raportti
    Hamas
    Ihmisoikeudet
    Islam
    Islam Ja Kristinusko
    Israel
    Itsenäisyys
    Jari Jolkkonen
    Jerusalem
    Jordania
    Joulu
    Juutalaisuus
    Kairos Palestiina
    Kanada
    Kansalaisyhteiskunta
    Katolinen Kirkko
    Kirkko
    Kirkkojen Maailmanneuvosto
    Kirkot
    Knesset
    Koptit
    Koulutus
    Kristillinen Sionismi
    Kristinusko
    Kuopion Hiippakunta
    Lähi Idän Kristityt
    Lähi Idän Kristityt
    Lähi Itä
    Lähi Itä
    Länsiranta
    Länsiranta
    Luterilainen Maailmanliitto
    Matkailu
    Mitri Raheb
    Munib Younan
    Oecd
    Pääsiäinen
    Pääsiäinen
    Pääsiäinen
    Palestiina
    Palestiinan Kristityt
    Pyhä Maa
    Pyhä Maa
    Pyhiinvaellus
    Rauha
    Rauhankasvatus
    Rauhanneuvottelut
    Rukousviikko
    Ruotsin Kirkko
    Siirtokunnat
    Suomen Kirkko
    Teologia
    Terrorismi
    Uskonnonvapaus
    Uskonnot
    Yhdysvallat
    Yk
    Ylösnousemus
    Ylösnousemus
    Ympäristökasvatus

Powered by Create your own unique website with customizable templates.