Lähteet: Share by Michele Chabin, Middle East Correspondent Monday, Oct 17, 2011 9:47 AM Comments (2) JERUSALEM
Eläkkeellä oleva rehtori Salim Manarious uskoo, että itsenäinen Palestiinan valtio on todellisuutta vielä hänen elinaikanaan. “Uskon siihen koska olen palestiinalainen", 72-vuotias ortodoksikristitty sanoi 23.9. päivänä, jolloin Palestiinan kansallisen neuvoston presidentti Mahmoud Abbas jätti YK:ssa palestiinalaisten hakemuksen täysjäsenyydestä ja siten Palestiinan valtion tunnustamisesta. Tällä hetkellä Palestiina on YK:ssa tarkkailijajäsenenä.
YK:N turvallisuusneuvosto kokoontuu käsittelemään alustavasti Palestiinan hakemusta. Yhdysvallat on uhannut kumota hakemuksen veto-oikeudellaan mikäli se tulee turvallisuusneuvoston äänestykseen. Yhdysvallat on vaatinyt paluuta Israelin ja Palestiinan välisiin rauhanneuvotteluihin kysymyksen ratkaisemiseksi.
Arkkipiispa Dominique Mamberti, joka on Vatikaanin ulkoasiainhallinnon kakkosmies, totesi katoliselle uutistoimistolle, kannattavansa kahden valtion ratkaisua kommentoidessaan New Yorkissa 27. syyskuuta Palestiinan hakemusta. "Mikäli haluamme rauhaa, on tehtävä rohkeita päätöksiä", arkkipiispa totesi. Arkkipiispa tähdensi sen tärkeyttä että tiedostetaan samanaikaisesti palestiinalaisten oikeus omaan itsenäiseen valtioon ja Israelin oikeus saada takuu kansallisesta turvallisuudesta. Arkkipiispa Mamberti myös totesi, että kummallakin maalla on oikeus kansainvälisesti tunnustettuihin rajoihin.
Rehtori Manarious, jonka perhe pakeni vuonna 1948 Ramien kaupungista nykyisen Israelin alueelta, ei jaksa uskoa mahdollisuuteen palata kotiin. "Talo on yhä siellä. Olen vieraillut siellä kahdesti, mutta en usko että pääsen koskaan palaamaan takaisin vaikka se olisi oikeuteni."
YK:n jäsenyyshakemuksen myötä myös Palestiinan kristityt ovat alkaneet pohtia, mitä tulevan itsenäisen Palestiinan valtion syntyminen merkitsisi heidän kannaltaan.
Hannilla on kolmee aikuista lasta ja hän asuu Beit Sahourissa, joka on kristittyjen kaupunki Beetlehemin naapurissa. Hänen kohdallaan itsenäisyys tarkoittaisi sitä, että Ranskassa vuodesta 1993 asuva ja lääkärinä työskentelevä vanhin poika palaisi kotiin. "Jos rauha saataisiin ja hänelle voitaisiin saada työpaikka palestiinalaisesta sairaalasta" Hanni sanoo toiveikkaasti. Hanni on 63-vuotias kreikkalais-katolinen, joka ei halua sukunimeään julkisuuteen. "Poikani lähti koska hänelle ei löytynyt työtä Länsirannalta eivätkä israelilaiset suostuneet antamaan hänelle työlupaa Israeliin." Israel alkoi tiukasti rajoittaa työlupien ja vierailulupien myöntämistä ensimmäisen intifadan alkaessa vuonna 1988.
Bassam ei myöskään halua esiintyä sukunimellään. "En halua, että Israel peruuttaa kulkulupani. Siksi pyydän, että sukunimeäni ei julkisteta. Meille itsenäisyys merkitsee vapautta." Bassam polttaa ketjussa haastattelun aikana vaatimattoman taloustarvikekauppansa edustalla. "Vapaus tarkoittaa sitä, että meillä on mahdollisuus tehdä työtä eikä tarkitse enää kaiken aikaa mennä tarkastuspisteiden läpi sekä sitä että voimme itse hallita omia vesivarojamme." Bassamin perhe on asunut Beetlehemissä sukupolvien ajan. Hän syyttää sekä Israelin hallitusta että Palestiinalaishallintoa jatkuvasta vesipulasta.
“Ensinnäkin israelilaiset antavat veden siirtokuntalaisille ja me saamme vain rippeet. Lisäksi epäilen, että palestiinalaishallinto antaa enemmän vettä 'tärkeille' ihmisille kuin tavalliselle kansalle." Israelin hallitus sanoo tarjoavansa palveluja kaikille parhaan kykynsä mukaan.
‘Ajat ovat muuttuneet’
Kritiikistä huolimatta Bassam uskoo, että Palestiinalaisviranomaiset ovat valmiita johtamaan itsenäistä valtiota. "Ainoa syy, miksi johtajamme eivät johda Palestiinan valtiota on että Israel ei halua antaa heille siihen mahdollisuutta." Vaikka Bassam on vihainen miehityksestä, hän ei kannata aseellista taistelua. "20 vuotta sitten uskoin George Habashiin, joka perusti Palestiinan vapautuksen kansanrintaman. Nyt minulla on perhe ja tulevaisuus" Bassam sanoo.
Salim Manariousin anoppi Nizreen Manarious myös uskoo, että väkivaltainen vastarinta vain vahingoittaa palestiinalaisten asiaa. "Aika on muuttunut. Meidän ei tule käyttää taistelussamme väkivaltaa. Väkivalta palvelee vain israelilaisten tarkoitusperiä. 34-vuotias Nizreen odottaa parhaillaan kolmatta lastaan ja katsoo kahden poikansa leikkiä oliivipuun alla perheen puutarhassa. Nizreen kertoo, että on kokenut väkivaltaa koko elämänsä kotikaupungissaan Beit Jalassa Beetlehemin lähellä. Palestiinalaisten kansannousujen aikana kaupungissa on käyty taisteluja palestiinalaisten vapaustaistelijoiden ja Israelin sotilaiden välillä.
“988, ensimmäisen kansannousun alkaessa Israelin sotilaat ampuivat isänä rauhanomaisessa mielenosoituksessa Beit Jalassa. Hän oli rauhanaktivisti. Näimme, että joku ammuttiin mutta vasta myöhemmin selvisi että se oli isäni."
“Olemme käyttäneet väkivallan keinoja taistelussa israelilaisia vastaan ja nähneet että niistä ei ole apua." myöntää Nizreenin aviomies George Manarious, joka työskentelee 'resurssipäällikkönä' Jerusalemissa Latinalaisessa patriarkaatissa.
Lubnah Shomali on Beit Sahourin kunnan virkamies. Hän oli viisivuotia, kun hänen vanhempansa muuttivat Länsirannalta Yhdysvaltoihin. Katolinen Shomali muutti takaisin Länsirannalle miehensä ja kolmen lapsensa kanssa kolme vuotta sitten. "Halusin antaa lapsilleni kulttuurisen identiteetin", hän sanoo. Nuoripari myös halusi, että lapset näkevät omin silmin mitä tapahtuu etteivät he vain joutuisi uskomaan toisten tarinoita. "Halusin näyttää heille, että Palestiina todella on olemassa." Shomali sanoo. Hän ei usko Palestiinan valtion syntyvän nopeasti. "Kypsymme ja kehitämme hallintoa kohti valtiollista itsenäisyyttä joka päivä - mielestäni olemme oikealla tiellä."
Michele Chabin, Jerusalem.
Lähde: http://www.ncregister.com/site/article/palestinian-christians-hope-for-statehood/#ixzz1bbNb9Jwf
Eläkkeellä oleva rehtori Salim Manarious uskoo, että itsenäinen Palestiinan valtio on todellisuutta vielä hänen elinaikanaan. “Uskon siihen koska olen palestiinalainen", 72-vuotias ortodoksikristitty sanoi 23.9. päivänä, jolloin Palestiinan kansallisen neuvoston presidentti Mahmoud Abbas jätti YK:ssa palestiinalaisten hakemuksen täysjäsenyydestä ja siten Palestiinan valtion tunnustamisesta. Tällä hetkellä Palestiina on YK:ssa tarkkailijajäsenenä.
YK:N turvallisuusneuvosto kokoontuu käsittelemään alustavasti Palestiinan hakemusta. Yhdysvallat on uhannut kumota hakemuksen veto-oikeudellaan mikäli se tulee turvallisuusneuvoston äänestykseen. Yhdysvallat on vaatinyt paluuta Israelin ja Palestiinan välisiin rauhanneuvotteluihin kysymyksen ratkaisemiseksi.
Arkkipiispa Dominique Mamberti, joka on Vatikaanin ulkoasiainhallinnon kakkosmies, totesi katoliselle uutistoimistolle, kannattavansa kahden valtion ratkaisua kommentoidessaan New Yorkissa 27. syyskuuta Palestiinan hakemusta. "Mikäli haluamme rauhaa, on tehtävä rohkeita päätöksiä", arkkipiispa totesi. Arkkipiispa tähdensi sen tärkeyttä että tiedostetaan samanaikaisesti palestiinalaisten oikeus omaan itsenäiseen valtioon ja Israelin oikeus saada takuu kansallisesta turvallisuudesta. Arkkipiispa Mamberti myös totesi, että kummallakin maalla on oikeus kansainvälisesti tunnustettuihin rajoihin.
Rehtori Manarious, jonka perhe pakeni vuonna 1948 Ramien kaupungista nykyisen Israelin alueelta, ei jaksa uskoa mahdollisuuteen palata kotiin. "Talo on yhä siellä. Olen vieraillut siellä kahdesti, mutta en usko että pääsen koskaan palaamaan takaisin vaikka se olisi oikeuteni."
YK:n jäsenyyshakemuksen myötä myös Palestiinan kristityt ovat alkaneet pohtia, mitä tulevan itsenäisen Palestiinan valtion syntyminen merkitsisi heidän kannaltaan.
Hannilla on kolmee aikuista lasta ja hän asuu Beit Sahourissa, joka on kristittyjen kaupunki Beetlehemin naapurissa. Hänen kohdallaan itsenäisyys tarkoittaisi sitä, että Ranskassa vuodesta 1993 asuva ja lääkärinä työskentelevä vanhin poika palaisi kotiin. "Jos rauha saataisiin ja hänelle voitaisiin saada työpaikka palestiinalaisesta sairaalasta" Hanni sanoo toiveikkaasti. Hanni on 63-vuotias kreikkalais-katolinen, joka ei halua sukunimeään julkisuuteen. "Poikani lähti koska hänelle ei löytynyt työtä Länsirannalta eivätkä israelilaiset suostuneet antamaan hänelle työlupaa Israeliin." Israel alkoi tiukasti rajoittaa työlupien ja vierailulupien myöntämistä ensimmäisen intifadan alkaessa vuonna 1988.
Bassam ei myöskään halua esiintyä sukunimellään. "En halua, että Israel peruuttaa kulkulupani. Siksi pyydän, että sukunimeäni ei julkisteta. Meille itsenäisyys merkitsee vapautta." Bassam polttaa ketjussa haastattelun aikana vaatimattoman taloustarvikekauppansa edustalla. "Vapaus tarkoittaa sitä, että meillä on mahdollisuus tehdä työtä eikä tarkitse enää kaiken aikaa mennä tarkastuspisteiden läpi sekä sitä että voimme itse hallita omia vesivarojamme." Bassamin perhe on asunut Beetlehemissä sukupolvien ajan. Hän syyttää sekä Israelin hallitusta että Palestiinalaishallintoa jatkuvasta vesipulasta.
“Ensinnäkin israelilaiset antavat veden siirtokuntalaisille ja me saamme vain rippeet. Lisäksi epäilen, että palestiinalaishallinto antaa enemmän vettä 'tärkeille' ihmisille kuin tavalliselle kansalle." Israelin hallitus sanoo tarjoavansa palveluja kaikille parhaan kykynsä mukaan.
‘Ajat ovat muuttuneet’
Kritiikistä huolimatta Bassam uskoo, että Palestiinalaisviranomaiset ovat valmiita johtamaan itsenäistä valtiota. "Ainoa syy, miksi johtajamme eivät johda Palestiinan valtiota on että Israel ei halua antaa heille siihen mahdollisuutta." Vaikka Bassam on vihainen miehityksestä, hän ei kannata aseellista taistelua. "20 vuotta sitten uskoin George Habashiin, joka perusti Palestiinan vapautuksen kansanrintaman. Nyt minulla on perhe ja tulevaisuus" Bassam sanoo.
Salim Manariousin anoppi Nizreen Manarious myös uskoo, että väkivaltainen vastarinta vain vahingoittaa palestiinalaisten asiaa. "Aika on muuttunut. Meidän ei tule käyttää taistelussamme väkivaltaa. Väkivalta palvelee vain israelilaisten tarkoitusperiä. 34-vuotias Nizreen odottaa parhaillaan kolmatta lastaan ja katsoo kahden poikansa leikkiä oliivipuun alla perheen puutarhassa. Nizreen kertoo, että on kokenut väkivaltaa koko elämänsä kotikaupungissaan Beit Jalassa Beetlehemin lähellä. Palestiinalaisten kansannousujen aikana kaupungissa on käyty taisteluja palestiinalaisten vapaustaistelijoiden ja Israelin sotilaiden välillä.
“988, ensimmäisen kansannousun alkaessa Israelin sotilaat ampuivat isänä rauhanomaisessa mielenosoituksessa Beit Jalassa. Hän oli rauhanaktivisti. Näimme, että joku ammuttiin mutta vasta myöhemmin selvisi että se oli isäni."
“Olemme käyttäneet väkivallan keinoja taistelussa israelilaisia vastaan ja nähneet että niistä ei ole apua." myöntää Nizreenin aviomies George Manarious, joka työskentelee 'resurssipäällikkönä' Jerusalemissa Latinalaisessa patriarkaatissa.
Lubnah Shomali on Beit Sahourin kunnan virkamies. Hän oli viisivuotia, kun hänen vanhempansa muuttivat Länsirannalta Yhdysvaltoihin. Katolinen Shomali muutti takaisin Länsirannalle miehensä ja kolmen lapsensa kanssa kolme vuotta sitten. "Halusin antaa lapsilleni kulttuurisen identiteetin", hän sanoo. Nuoripari myös halusi, että lapset näkevät omin silmin mitä tapahtuu etteivät he vain joutuisi uskomaan toisten tarinoita. "Halusin näyttää heille, että Palestiina todella on olemassa." Shomali sanoo. Hän ei usko Palestiinan valtion syntyvän nopeasti. "Kypsymme ja kehitämme hallintoa kohti valtiollista itsenäisyyttä joka päivä - mielestäni olemme oikealla tiellä."
Michele Chabin, Jerusalem.
Lähde: http://www.ncregister.com/site/article/palestinian-christians-hope-for-statehood/#ixzz1bbNb9Jwf
RSS Feed
