Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. (Luuk 24:21)

Kertomus Emmauksen tiestä kertoo toivosta ja toivottomuudesta samalla kertaa. Matka alkaa, kun Kleopas ja hänen kumppaninsa jakavat pettymystään kanssaan kävelleelle muukalaiselle.

He eivät ainoastaan purkaneet turhautuneisuuttaan, vaan pohtivat poliittista tilannetta Jerusalemissa. Jeesus oli ristiinnautseminen oli Rooman valtakunnassa mitä suurimmassa määrin poliittinen tapahtuma. Kuten monet omana aikanamme, kaksi opetuslasta olivat menettäneet toivonsa päivän uskonnollisen ja poliittisen todellisuuden edessä. ”Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin,” he valittivat.

Ehkäpä opetuslapset olivat pettyneitä koska olivat panneet toivonsa voimakkaaseen karismaattiseen johtajaan, joka näytti pettäneet heidän odotuksensa. Ehkä hei olivat pettyneet ettei Jumala puuttunut peliin ja pelastanut Jeesusta. On mahdollista, että he olivat toivoneet Jeesuksen muuttavan epäoikeudenmukaisuuden täyttämän maailman. Ehkäpä Jeesus olisi jopa noussut vastustamaan roomalaismiehitystä? Mutta Jeesus oli ristiinnaulittu ja heidän näkökulmastaan hänen aloittamansa liike oli menettänyt poliittisen vaikutusvaltansa.

Kysymys ei ollut siitä, etteivät opetuslapset olisi tienneet Jerusalemin tapahtumista. Heidän keskustelunsa osoittaa, että he olivat kuulleet Jeesuksen pidättämisestä, ristiinnaulitsemisesta ja jopa uutisen hänen ylösnousemuksestaan. He eivät siis olleet epäuskon vallassa tai tietämättömiä. He olivat panneet toivonsa Jeesukseen ja hänen opetuksiinsa, mutta juuri sillä hetkellä näytti, että Jeesus ei ollut sitä mitä he olivat toivoneet.

Heidän kanssaan kävellyt muukalainen osallistui poliittiseen keskusteluun.  Hän selitti kuoleman tarkoituksen – aloittaen aina Mooseksesta ja selostaen mitä profeetat olivat sanoneet. Hän vakuutti, että Jeesuksen Messiaana oli välttämätöntä kärsiä, kuolla ja nousta ylös kunniaan. Silti heidän silmänsä eivät avautuneet totuudelle, eivätkä he tunnistaneet kanssaan kulkevaa.

Minusta tuntuu, että moni meistä kävelee opetuslasten kanssa tuota pettymyksen ja epätoivon tietä. Kleopaksen tavoin huokaamme: “Olimme panneet toivomme häneen!”

Palestiinan kristityt ovat pitkään toivoneet että maailmanvallat luopuisivat oman edun tavoittelusta ja kaksinaismoraalista ja nostaisivat oikeuden kunniaan. Toivoimme, ettei Venäjän hyökkäystä Ukrainaan olisi tapahtunut. Olemme pettyneitä, että pommit ja aseiden tulitus peittävät rauhan äänet. Vielä masentavampaa on, kun jotkut lietsovat pyhää sotaa Googin ja Maagogin välillä Hesekieliin vedoten ja siten koettavat löytää oikeutuksen täysin turhalle sodalle.

Tällainen on palestiinalaisille tuttua taktikointia. Me tähdennämme: Älkää käyttäkö raamattua oikeuttamaan sotaa, miehitystä ja siirtomaavaltaa! Raamattu julistaa ainoastaan oikeudenmukaisuutta.  Pyhien sotien sijaan maailma tarvitsee ainoastaan oikeudenmukaisen rauhan.

Minulle tulee mieleen luterilainen pastori ja teologi Dietrich Bonhoeffer (1905-1945), joka sanoi että kirkon täytyy olla valtion vartijana. Bonhoeffer kannattaa kristittyjen pyrkimyksiä nousta valtioita vastaan silloin kun ne ryhtyvät väkivallan tekoihin, kuten sotimaan, miehittämään alueita ja sortamaan ihmisiä. Barmenin julistus 1934 painotti, että Jumalan Sana on pidettävä erillään poliittisesta ja maallisesta vallasta. Väkivalta ja sotiminen eivät ole yhteensopivia kristinuskon sanoman kanssa.

Tämän päivän Jerusalemista varmasti kuuluu pettymyksen huokauksia. Maailman valtioita ei kiinnosta ratkoa Israelin-Palestiinan konfliktia. Edessä ei häämötä polkua oikeudenmukaiseen rauhaan. Pelkäänpä, että juuri nyt olemme joutumassa uuteen vihan, väkivallan ja ekstremismin kierteeseen.  Pelkäämme tulevaisuutemme puolesta. Emme haluaisi, että lapsemme ja lapsenlapsemme joutuvat sopeutumaan vihan ja toivottomuuden olosuhteisiin. Meidän aikamme Emmauksen tieltä kuuluu kysymys: Missä ovat johtajat? Missä ovat rauhantekijät? Missä ovat profeetat, jotka kertovat, että rauhaa ei saavuteta voimalla, väkivallalla, uhkaamalla ja anastamalla maata ja omaisuutta?
 
Kristittynä uskon yhä rauhan mahdollisuuteen, mutta tiedän että rauha saapuu sitten kun jokainen kansa voi olla turvassa ja toteuttaa kansakuntana oikeuksiaan. Emme koskaan lakkaa saarnaamasta oikeudenmukaisesta rauhasta, toivomasta ja tekemästä työtä sen eteen tässä maassa.

Emmauksen tarinassa opetuslapset kutsuivat muukalaisen pöytäänsä. Heidän istuessaan pöytään, kun leipää murrettiin, he heti tunnistivat muukalaisen Jeesukseksi. Leivän murtaminen muutti heidän toivottomuutensa toivoksi. He muuttuivat epätoivoisten uskomusten levittäjistä uuden toivon ja elämän julistajiksi. ”Me olemme nähneet ylösnousseen Herran!” Taas heidän sydämensä paloivat niin kuin naisten sydämet heidän nähdessään ylösnousseen Herran. Sen sijaan, että olisivat paenneet, he palasivat Jerusalemiin täynnä iloa ja toivoa. He olivat nyt valmiita rohkaisemaan myös toisia opetuslapsia.

Me tämän ajan kristityt saamme tulla kaikkine pelkoinemme, pettymyksinemme ja puutteinemme kohtaamaan ylösnousseen Jeesuksen ehtoollispöydässä. Leivässä ja viinissä on meille toivon merkki, joka aukaisee silmämme, että näemme totuuden: Jeesus ei ole muukalainen vaan opettaja, parantaja, ystävä ja Messias. Hän on itse opettanut: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” (Joh 16:33). Hän on myös vakuuttanut meille: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh 14:27).

Ylösnousemus uudistaa uskomme elävään Jumalaan. Meitä ei ole kutsuttu lietsomaan epätoivoa, vaan elämään toivossa. Niin kauan kuin meillä on elävä Jumala, meillä on toivoa. Rohkaisemme siksi toinen toistamme sen Kristuksen voimalla, joka tulee murtamaan leipää kanssamme, että lähtisimme kertomaan ilosanomaa ja rakentamaan rauhan ja oikeudenmukaisuuden maailmaa.

Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja
Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.

Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -- se merkitsee:
Jumala on meidän kanssamme.
(Matt. 1:23)

Jouluksi monet kristityt koristavat kotinsa seimiasetelmilla joiden hahmoina ovat Jeesus, Maria ja Joosef. Täällä Palestiinassa tyypillinen seimiasetelma tehdään öljypuusta. Muualla saatetaan käyttää kangasta, kaivertaa asetelma kivestä tai muotoilla se savesta. Ympäri maailmaa eri kulttuureissa tyylit, materiaalit ja käytetyt värit vaihtelevat ja hahmojen kansallisuus voi heijastaa tekijän kotimaata. Rakastetut jouluseimet ovat paljon enemmän kuin vain joulukoristeita. Ne ovat tärkeä muistutus siitä että joulussa on perimmältään kysymys paljon enemmästä kuin juhlimisesta, lahjoista ja kimaltelevista joulupuista. Seimen äärellä muistamme sitä suurta rakkautta, jota Jumala osoitti meitä kohtaan syntymällä keskellemme.

Jumalan Poika syntyi Betlehemissä eläinten ruokakaukaloon – ei kuninkaalliseen vuoteeseen. Näky Kuninkaiden Kuninkaasta makaamassa vaatimattomassa seimessä hätkähdyttää yhä maailmassa. Seimi ei ole öljypuuta, kiveä tai kangasta. Meitä ei puhuttele eloton esine. Paitsi Betlehemistä, seimen voi löytää mistä tahansa maailmassa missä Kristus syntyy keskellemme. Suuren hengellisen opettajan Thomas Merton sanoin: ”Kristus tuli tähän maailmaan kutsumatta: Hän tuli tuohon mitäänsanomattomaan majataloon missä hänelle ei kerta kaikkiaan ollut edes tilaa.”

Missä ikinä olemme maailmassa, Kristus on Immanuel, ”Jumala kanssamme”. Immanuelin löydämme ensimmäistä kertaa Jesajan kirjan 7. luvusta: ” neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel". Jouluna juhlimme hyvää sanomaa siitä miten tämä profetia toteutui Jeesuksen syntyessä. Jumala syntyi lopulta Betlehemissä. Jeesus-lapsi on Immanuel – Jumala kanssamme. Koko Matteuksen evankeliumin viestii, miten kaikki Jeesuksen syntymästä hänen kärsimykseensä todistaa Jeesuksen olevan se, jota olemme odottaneet. Jeesus on Immanuel, Jumala kanssamme, Hän, joka oli olemassa, on tässä ja on tuleva. ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20).

Tämä raamatullinen käsitys Jeesuksesta Immanuelista on hyvin merkittävä. On paljon niitä, jotka tekevät siitä poliittisen iskulauseen väittäen Jumalan olevan kanssaan. Juuri Jumalan nimessä ääriliikkeet sotivat, levittävät vihaa, syrjivät, sortavat ja vainoavat – väittäen että Jumala on juuri heidän ja vain heidän kanssaan. He eivät tunnusta, että Jeesus oli profetian täyttymys vaan kaappaavat Jumalan itselleen edistääkseen apokalyptisiä visioitaan. Heidän valheellisella teologiallaan, joka on kaukana raamatun todistuksesta, on todellisia seurauksia nykyajan ihmisille.

Olemme todistaneet tätä äskeisessä julistuksessa koskien Jerusalemin asemaa. Joillekin maailman johtajille tämä pyhä kaupunki on vain poliittista eskatologista maantiedettä. Täällä asuville kysymys on oikeuden toteutumisesta maailmassa. Jerusalemin pitää olla kolmen uskonnon (juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin) ja kahden kansan (palestiinalaisten ja israelilaisten) keskenään jakama paikka, jonka nykyistä status quo-tilannetta pitää kunnioittaa. Tänä jouluna muistamme, että Immanuel – Jumala, on kanssamme silloinkin, kun kamppailu ja epävarmuus tulevaisuudesta vallitsevat. Hän on Kristus, on oleva Jumala kanssamme tässä kaupungissa. Jerusalemin on oltava sovinnon, rauhan ja oikeudenmukaisuuden kaupunki kaikille maailman ihmisille. Lähi-Idässä ei ole oleva rauhaa, jos sitä ei ole Jerusalemissa.

Nyt päättyvänä vuonna luterilaisessa kirkossa vietimme reformaation 500. juhlavuotta.  Meitä muistutettiin myös Lutherin kehotuksesta pyrkiä aina löytämään “was Christum treibet”, se mikä todistaa Kristuksesta. Meidän uskontomme pitäisi aina keskittyä siihen mikä todistaa ristiinnaulitusta Kristuksesta. Ne jotka, ovat löytävinään uskonnosta oikeutuksen poliittiselle sorrolle ja oikeuksien riistolle, ovat valinneet vallan palatsit ja hylänneet yksinkertaisen seimen. Joulun kertomuksen ydinopetus on, että Jumala ei ole ahdasmielinen heimojumala eikä hän suosi etuoikeutettuja ja valtaapitäviä. Jeesus-lapsi tuli maailmaan meitä kaikkia varten riippumatta rodusta, kansallisuudesta, yhteiskunnallisesta asemasta ja sukupuolesta. Ehkäpä juuri siksi jouluyönä suuri taivaallinen sotajoukko – joukko enkeleitä – oli edustamassa koko maailmaa laulaen ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” (Luuk. 2:12-13).

Profetia täyttyi Betlehemissä, missä näimme vauvan makaavan seimessä. Tämä oli järkytys monille, jotka kuvittelivat Messiaan tulevan toisella tavalla. Yhä tänäänkin ihmisiä häiritsee se että Jumala ei ole hallituksen omaisuutta eikä kuulu mihinkään poliittiseen puolueeseen. Nykyäänkin Jeesus syntyy seimeen hyvin odottamattomissa paikoissa. Mistä voisimme löytää seimen meidän aikoinamme? Ehkäpä Jeesus syntyy pakolaisleirissä? Tai ehkä hän syntyy sodan keskellä? Ehkä hän syntyy vainottujen keskellä? Hän voi jopa syntyä sortajien keskuuteen niin että he voivat muuttaa tapansa ja alkaa puolustaa oikeutta ja sovintoa. Ehkä Kristus syntyy uudelleen tässä jaetussa maassamme. Ehkä seimi löytyy Jerusalemista? Itse asiassa löydämme seimen ja vastasyntyneen Jeesus-lapsen sieltä missä tarvitaan rakkauden syntymistä uudelleen.

Joskus eniten rakkauden tarpeessa on kirkko itse! Voitte vakuuttua siitä että Jeesus aina syntyy keskuuteemme – jopa omassa kirkossaan – silloinkin kun pelkomme ja itsekkyytemme estää meitä näkemästä häntä. Jouluaattona 1978 Oscar Romero oli ensimmäistä vuottaa El Salvadorin arkkipiispana. Vaikka Romeron kirkko oli nähnyt paljon väkivaltaa ja verenvuodatusta, Romero rohkaisi kirkkoaan vakuuttaen: ”Jumalan pelastustyö jatkuu kautta historian. Kun palaamme Jeesuksen syntymän tapahtumiin Betlehemissä, emme ainoastaan muistele tapahtumia 2000 vuotta sitten vaan elämme syntymän todeksi tässä ja nyt omalla vuosisadallamme, tänä vuonna, omassa joulussamme El Salvadorissa.”

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa! Kun ystäviemme ja perheidemme kanssa tulemme yhdessä kirkkoon jouluna, muistakaamme, että joulun ihme ei ollut kertaluonteinen vaan se on jatkuva Jumalan rakkauden ihme särkyneelle maailmalle! Missä ikinä olet ja mitä ikinä olet joutunut kestämään, Kristus syntyy luoksesi tänään. Jeesus on yhä Immanuel – Jumala kanssamme. Pieni Betlehem on sinun kaupunkisi, talli on kotisi ja seimi olkoon sydämessäsi! Kristus syntyy aina niiden sydämiin, jotka elämässään tarvitsevat häntä. Siksi kaiutamme Jerusalemista ja Betlehemistä aina maailman ääriin ilosanomaa: Jeesus, Immanuel on juuri nyt syntynyt. Jumala on kanssamme! Ehkä seimet ovat jo valmiina ottamaan Hänet vastaan kirkoissa ja kodeissa, köyhien ja sorrettujen luona, vallan käytävillä ja hallintopalatseissa mutta ennen kaikkea sydämissämme.

Merry Christmas!
Kul sane wa intou salmeen!
Frohe Weihnachten!
God Jul!
Joyeux Noël!
Feliz Navidad!
Hyvää joulua!

Tri Piispa Munib Younan – Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.

Piispa Munib Younanin pääsiäisviesti 2017

Matt 28:5-8Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: "Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: 'Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.' Tämä oli minun sanomani teille." Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.

***

Hallejua, Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi! Halleluja!
Al-Masih qam! Hakkan qam!

Sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa,
Palmusunnuntain aamuna olin kirkossa rohkaistuin siitä, kun seurakunta ja lapset lauloivat Hoosiannaa. Sitten kuulin uutisen sisartemme ja veljiemme joukkomurhasta kahdessa kirkossa Egyptissä. Tällaisen hirveät uutiset saavat minut kyyneliin. Samoin kuin Marian ja Marian Magdalenan suuri pelko ja suuri ilo olivat erottamattomia, ovat meillekin suuri ilo juhlapäivänä ja hirmutekojen kauhu erottamattamaton osa elämää. Kaksi Mariaa juoksivat ilonsa ja pelkonsa keskellä pois tyhjältä haudalta.

Kun valmistauduin kirjoittamaan tämän vuoden pääsiäisviestiä täältä Jeruselmista koko maailmalle, mietin mitä uutta voin kertoa täältä Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kaupungista tänä vuonna. Onko pääsiäisen sanoma menettänyt merkityksensä? Onko siitä tullut yhdentekevä ihmisille - kristityt mukaan lukien? Onko se vain idealismia, joka ei kosketa ihmisten todellisuutta? Mikä merkitys Jeesuksen ylösnousemuksella on meille jokapäiväisen terrorin, kaaoksen ja maailman epävarmuuden keskellä?

Mutta sitten minulle tulee mieleen uskon elämässä ei ole kysymys varmuudesta ja turvallisuudesta. Ketkään eivät olleet yhtä epävarmoja kuin Jeesuksen omat opetuslapset, kun he yrittivät ymmärtää Hänen opetuksiensa ja ristintiensä merkitystä.  Pietari kielsi Jeesuksen kolme kertaa. Vartijat pelästyivät niin "olivat kuin kuolleita." Maria ja Maria Magdalena juoksivat haudalta ilon ja pelon vallassa. Kävellessään Emmaukseen opetuslapset eivät tunnistaneet Jeesusta ennenkuin hän mursi heille leipää.

Ei varmaan ole häpeä tunnustaa että Lähi-Idässä tuntuu vaikealta julistaa ja elää todeksi evankeliumin ilosanomaa Herran Jeesuksen ylösnousemisesta. Meidän kamppailumme ovat hyvin todellisia ja mutkistuvat koko ajan. Meillä on syytäkin olla hämmentyneitä. Silti pääsiäisen sanoma kuuluu meillekin: "Kristus nousi kuolleista!" Synti ja kuolema on kukistettu. Jumalan enkeli on luvannut meille, että ylösnoussut Kristus käy edellämme tähän rikkinäiseen ja pelottavaan maailmaan.

Muistelen myös pyhää Augustinusta joka epäilystensä keskellä rukoili rehellisesti Jumalalta uskon lahjaa. Rukoillessaan hän kuuli lapsen äänen sanovan: "Ota se ja lue! Ota se ja lue!" Hänen mieleensä tuli, että tämä voisi olla Herra itse, joka kehottaa häntä lukemaan Pyhää Sanaa. Niinpä hän etsi raamatun, avasi sen ja alkoi lukea. Ensimmäinen hänen lukemansa jae oli Paavalin kirjeestä roomalaisille.: "Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan" (13:14). Nuori Augustinus lopetti lukemisen siihen, sillä enempään ei ollut tarvetta. Myöhemmin hän kirjoitti: "Heti kun olin lukenut jakeen loppuun, uskon valo tuli sydämeeni ja synkkä epäusko hälveni." (Tunnustuksia).

Jumalalle kiitos, ylösnoussut Kristus tulee aina luoksemme silloin kun olemme epäuskon vallassa ja näyttää tien rakkauteen ja valoon. Silloinkin kun suremme ja kysymme syytä rukoilevien viattomien kristittyjen murhaan heidän kirkossaan, tämän voimme sanoa varmuudella: Ei ole yhtään uskontoa, joka hyväksyisi viattomien rukoiljoiden murhaamisen silloin kun nämä sydämestään etsivät Jumalaa. Tällaisia tekoja ei mikään uskonto siunaa. Olemme kiitollisia siitä etä muslimiveljiemme valtava enemmistö seisoo rinnallemme tällaisia tekoja vastaan.

Meidän on kohdattava myös Syyrian, Irakin ja muiden Lähi-Idän maiden hirveä ja sekava tilanne. Joudumme katsomaan kuvia kemiallisiin aseisiin tukehtuvista lapsista ja raunioituneista kaupungeista ja kysymme itseltämme mitä voisimme tehdä. Näemme ohjusten osuvan maaleihinsa ja mietimme, mitä tästä kaikesta seuraa Syyrialle ja koko Lähi-Idälle.

Koska me olemme nähneet ylösnousseen Kristuksen, tiedämme hämmennyksemme keskellä, että Syyriassa ei tarvitaan lisää aseita, väkivaltaa ja joukkomurhia. Ei myöskään lisää ääriliikkeiden sotajoukkoja. Kansainväliset jännitteet kasvavat ja suhteet entisten liittolaisten ja kumppaneiden välillä ovat koetuksella. Pelottaa ajatella mitä tapahtuu seuraavaksi.

Kehotan maailman johtajia kuulemaan Jeesuksen sanoja Pietarille kun hän oli lyönyt irti ylipapin palvelijan korvan: "Pane miekkasi tuppeen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu. Väkivalta synnyttää väkivaltaa harjoittivatpa sitä hallitukset tai terroristit. Johtajat: Pankaa miekka tuppeen. Tuokaa Syyriaan, Irakiin, Palestiinaan ja koko Lähi-Itä rauha ja oikeus. Antakaa meille ja lapsillemme tulevaisuus!

Pyhän maan kristityille naapurimaiden kaaos on hyvin pelottavaa. Kotimaassamme elämme 50. miehityksen vuotta. Palestiinan kristityt kysyvät: "Vieläkö kauan, Herra? Milloin tämä loppuu? Mikä on meidän paikkamme?"

Vaikka laulamme riemurinnoin Hallelujaa ja juhlimme Herramme ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta, me silti pelkäämme ja olemme epätietoisia. Meidän täytyy kuitenkin muistaa että emme ole yksin. Tunnemme samoja tunteita kuin opetuslapset tunsivat Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen.

Kun Jeesus aamulla nousi kuolleista, maa järkkyi ja enkeli saapui valonsäteen keskellä ja kivi vieritettiin haudan suulta. Taivaan ja maan perustukset järkkyivät. Se mikä on hyviä uutisia meille, oli tuolloin hämmentävää ja pelottavaa. Vartijat, naiset ja opetuslapset pelästyivät siitä mitä näkivät ja pelkäsivät, mitä tästä kaikesta seuraisi. He miettivät, miten Herran ylösnousemus merkitsisi heidän elämässsään.

Tämä maailmaa järisyttänyt tapahtuma on toivomme perusta tänään. Synnin ja kuoleman vallat eivät voittaneet Jumalan rakkautta. Kyllä - ne pystyivät viemään Jeesuksen ristille! Kyllä - ne pystyivät hautaamaan hänet! Mutta ne eivät pystyneet hautaamaan Jumalan rakkautta maailmaansa kohtaan.

Kaiken hämmingin keskellä enkeli sanoi haudalle tulleille: "Hän ei ole täällä. Hän on ylösnoussut! Hän ei ole täällä. Hän on ylösnoussut!

Keskellä pommituksia - Kristus nousi kuolleista!
Keskellä vainoja - Kristus nousi kuolleista!
Keskellä väkivaltaa ja miehitystä - Kristus nousi kuolleista!
Köyhyyden ja sairauden keskellä - Kristus nousi kuolleista!
Keskellä sotaa - Kristus nousi kuolleista
Perheidemme keskuudessa, kirkoissamme ja kylissämme - Kristus nousi kuolleista!

Tämä on toivomme, pysykäämme siinä. Pääsiäisen sanoma ei ole tyhjää idealismia. Kristus on voittanut synnin, kuoleman ja epätoivon voimat. Tässä toivossa olemme pysyneet vakaina Pyhässä Maassa jo kahdentuhannen vuoden ajan. Tässä toivossa Jumalan pyhät kaikkina aikoina ovat kestäneet koetukset, kamppailut ja vainot.

Kristuksen ylösnousemus on toivomme, joka kantaa meitä näinä sekavina aikoina Lähi-Idässä ja kaikkialla maailmassa. Hyvä Sanoma antaa kristityille tarkoituksen ja tien jota kulkea olivatpa he missä tahansa ja toipa tulevaisuus tullessaan mitä tahansa. Aamunkoittomme Jeesus Kristus käy edellämme ja johtaa oikealle tielle; Hän itse on se rauhan, rakkauden, armeliaisuuden, parantumisen, sovinnon, keskinäisen kunnioituksen ja moninaisuuden arvostamisen tie, jota meidän tulee kulkea yhtenä Jumalan kansana.

Palestiinan kristityt pysyvät vakaina omassa maassaan. Niille, jotka edustavat kuolemaa, valtataistelua, polittiista kaupankäyntiä ja tukevat ääriaineksia maailmassame julistamme ylösnousemuksen sanoman ja että se lupaa yltäkylläisen elämän ja ihmisarvon kaikille tässä maailmassa.

Reformaation merkkivuotena muistamme myös että saamme vakaasti luottaa siihen, että Jeesuksen Kristuksen ristinuhrin vuoksi me olemme saaneet Jumalan armon ja olemme vapautettuja. Emme pelkää. Kaikista vaikeuksista ja koettelemuksista huolimatta tuomme pääsiäisenä kirkoistamme maailmalle ylösnousemuksen ilon. Jeesus Kristus kulkee edellämme. Jerusalemista kaikuu kuten kerran kaksituhatta vuotta sitten pääsiäistervehdys:

Halleluja! Kristus nousi kuolleista! Al-Masih qam! Hakan qam!

Jeesus sanoi: "Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne." Matt 25:35.

The President
The White House
1600 Pennsylvania Avenue, N.W.
Washington, DC 20500
 
Herra Presidentti,

Salaam ja armo Teille Jerusalemista Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Kirjoitan teille pyhästä kaupungista Jerusalemista rukouksen hengessä. Rukoilen että presidenttikautenne voi olla menestyksellinen. Rukoilen että teidän johdollanne Yhdysvallat kunnioittaa ja pitää yllä moninaisuutta, tasa-arvoa, hyvinvoinnin tavoittelua, vapautta ja tasa-arvoia lain edessä - niitä koeteltuja arvoja, joiden puoesta maanne on taistellut.
 
Rukoilen että presidenttinä Te tuette ja edistätte näiden arvojen toteutumista myös niille lähimmäisille, jotka eivät ole Teidän maanne kansalaisia. Toivon että sitoutumisenne näihin arvoihin koskee myös ihmisiä, jotka joutuvat asumaan konfliktien ja kärsimyksen keskellä. Rukoilen puolestanne toimistossani Jerusalemissa missä kristityt rukoilevat ja tekevät työtä sellaisen tulevaisuuden eteen, joka toisi rauha ja toteuttaisi oikeudenmukaisuuden kahden kansan ja kolmen uskonnon kesken tässä maassa. Haluamme että vapaus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisuus moninaisuudessa toteutuisi täällä samalla tavalla esimerkillisesti kuin Teidän maassanne.

Olen huolestunut kuullessani niistä määräyksistä, joita olette antanut presidenttinä koskien maahanmuuttajia ja pakolaisia.

Jo 250 vuotta maailma on pitänyt maatanne esimerkkinä siitä, miten eri rodut ja kansallisuudet voivat elää suvussa amerikkalaisina yhdessä isänmaassa. Maanne on ollut edelläkävijä kansalaisoikeuksien: Tasa-arvoisen kansalaisuuden, vapauden ja oikeudenkäytön puolustajana. Siksi niin monille pakolaisille ja maahanmuuttajille Yhdysvallat on ollut toivon satama.
 
Olen huolestunut niiden puolesta, jotka eivät enää voi päästä pakolaisina maahanne. Olen myös huolestunut lähimmäisteni kohtalosta tällä alueella. Pelkään, että päätös kieltää maahantulo monista muslimienemmistöisistä maista ja päätös suosia kristittyjä pakolaisia noista maista, voi vahingoittaa monia pieniä kansanryhmiä alueella. Erityisesti tällainen linjaus vahingoittaa arabikristittyjä. Arabimaailmassa kristityt ovat vuosisatojen ajan eläneet rinnan musliminaapureidensa kanssa. Vastustamme toimenpiteitä, joilla pyritään jakamaan arabiyhteisöjä uskonnollisten jakolinjojen mukaan. Me arabikristityt haluamme pitää itseämme omien yhteisöjemme täysivaltaisina jäseninä, joita ei tule asettaa eriarvoiseen asemaan koskien oikeuksiamme ja velvollisuuksiamme kansalaisina.
 
Olen itse taustaltani pakolainen joten tunnen pakoilaisperheiden ahdingon omakohtaisesti. Minua huolestuttaa se mitä olette nyt tekemässä. Luterilaisen kirkon piispana tiedän että hädänalaisten käännyttäminen pois on ristiriidassa Jeesuksen Kristuksen opetuksen kanssa. Jeesus itsekin oli pakolainen, joka perheineen etsi turvaa Egyptistä. Elämässään ja opetuksessaan Jeesus kantoi huolta muukalaisista ja syrjään työnnetyistä. Sisarkirkkomme Amerikan evankelisluterilaisen kirkon (ELCA) johtava piispa Elizabeth Easton sanoi:
 
“Herramme ei ainostaan kehottanut meitä toivottamaan muukalaiset tervetulleiksi. Hän teki myös selväksi että vastaan hänet itsensä ottaessamme vastaa muukalaisen koteihimme ja sydämiimme." (Matt 25:35).
 
Muukalaisten toivottaminen tervetulleeksi ei ole kristityille valinta. Se on uskomme perustava arvo.
 
Marraskuussa 2013 eri uskontokuntien johtajia kokoontui Wieniin, jossa allekirjoitettiin julistus "Muukalaisten toivottaminen tervetulleiksi (“Welcoming the Stranger: Affirmations for Faith Leaders.”) Tässä historiallisessa asiakirjassa uskontojen johtajat sitoutuivat tukemaan pakolaisia, valtion sisäisiä pakolaisia ja ilman kansalaisuutta eläviä sekä taistelemaan muukalaisvihamielisyyttä vastaan. Tilaisuuteen osallistui yli 600 buddhalaista, kristittyä, hindua, juutalaista ja muslimia. He halusivat yhdessä antaa todistuksen että kantavat huolta pakolaisten kovasta kohtalosta maailmassa ja että humaanit arvot eivät ole yhden uskonnon opetusta vaan ovat kaikkien suurten uskontojen ydinopetusta.
 
Maailmankansalaisena, luterilaisena piispana Jerusalemisas ja pakolaisena vetoan Teihin että harkitsette äskeistä päätöstänne koskien pakolaisia ja maahanmuuttajia. Pyydän teitä muistamaan Yhdysvaltojen valtion pyhimpiä arvoja ja Jeesuksen opetusta. Etsikää uusi tie, jolla voitte sekä taata maanne turvallisuuden että tarjota ihmisille mahdollisuuden löytää vapauden maassanne.
 
Kunnioittaen, 
Piispa, Tri Munib A. Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko
 
Tiedoksi: Piispa Elizabeth A. Eaton – Johtava piispa, Evangelical Lutheran Church in America
 

Piispa Munib Younanin perinteinen joulutervehdys on taas luettavissa suomeksi Pyhä Maa-verkkopalvelussa. Englanniksi se löytyy Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon sivulta. 

Saarna Kuopion hiippakunnan synodaalikokouksen päätösjumalanpalveluksessa Kuopion tuomiokirkossa 28.9.2016

Piispa Munib Younan, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.
 
Matt. 22: 34–40

”Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”
 
Rakkaat sisaret ja veljet,

On aina iloinen asia olla Suomessa. Suomi oli minun kotini elämäni tärkeänä aikana. Kiitos, että kutsuitte minut uudelleen tänne, ja kiitos erityisesti, että kutsuitte minut jakamaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia kanssanne tänään.

Jeesus sanoi: “Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi” ja ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Kun katsomme maailmaa ympärillämme tänään, huomaamme, että meidän tulee kiinnittää huomiota näihin käskyihin. Huomaamme myös, että nämä käskyt ovat hyvin tarpeellisia tänään. Ympäri maailman ihmiskunta epäonnistuu surkeasti rakkaudessa Jumalaan ja lähimmäiseen.

Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.

Piispa Munib Younan.
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.

+++

Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. 1 Kor 15:1-2

+++

Salaam. Armon tervehdys teille Jerusalemista ylösnouseen Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tänä päivänä kristityt ympäri maailman iloitsevat hyvästä sanomasta, jonka olemme saaneet vastaanottaa. Sen varassa seisomme ja sen kautta pelastumme: Kristus kuoli syntiemme tähden kirjoitusten mukaan, haudattiin ja hän heräsi kuolleista kolmantena päivänä kuten kirjoituksissa oli ennustettu.

Jeesus on noussut haudastaan! Halleluja!
Jeesus on voittanut pimeyden vallat! Halleluja!
Elämä kuolemaa vahvempi! Halleluja!

Tämä on kristillisen uskomme keskipiste ja toivomme lähde. Siksi rakkaus ja ilo vallitsee pääsiäisjuhlassamme.
Ylistämme Efraim syyrialaisen 4. vuosisadalla kirjoittaman hymnin sanoin: Ylistys sinulle kaikkien ystävä!

Ylistys sinulle armahtava Jumala!
Ylistys sinulle kärsimysten Jumala!
Ylistys sinulle joka pois otat kaiken synnin!
Ylistys sinulle joka tulit pelastajaksemme!
Ylistys sinulle joka tulit lihaksi neitsyen kohdusta! Ylistys kalehditulle!
Ylistys ruoskitulle ja piinatulle!
Ylistys pilkatulle ja halveksitulle!
Ylistys ristiin naulitulle!
Ylistys haudatulle ja haudast ylösnousseelle!
Ylistys sinulle joka ilmestyit koko ihmiskunnalle ja uskovillesi!
Aamen.

Jälleen kerran ihmiskunta elää hetkeä, jolloin pääsiäisen sanoma on sille ajankohtainen ja tärkeä.
Maailma kaipaa viestiä tyhjästä haudasta ja pääsiäisaamun valoa ja elämän vakuutusta. Vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana olemme Lähi-Idässä saaneet nähdä pelottavan väkivallan aallon etenemisen. Olemme saaneet viestejä traagisista tapahtumista Turkissa, Syyriassa, Irakissa, Norsunluurannikolla, Pakistanissa, Nigeriassa ja monessa muussa maassa. Kristikunnalle pyhää hiljaista viikkoa on järkyttänyt terroriteko Brysselissä. On vaikea ymmärtää sitä tuhon ja kuoleman valtaa, joka vainoaa meitä maailmassa. Vasta juhlimme Rauhan Ruhtinaan syntymää ja sen jälkeisinä kuukausina rauha on meiltä yhä kauempana.

Ääriliikkeet ja niiden käyttöönsä valjastama media ja jopa jotkut poliitikot levittävät kaikin voimin maailmaan kuoleman ja pelon kulttuuria. Heidän viestinsä on että meidän tulee pelätä vallan ja vapauden menettämistä. He haluavat saada meidät pelkäämään pahaa, joka heidän mielestään vaanii rajan rajan toiselle puolella tai ehkä jopa naapurissamme.  He saada meidät uskomaan että me voimme turvata elämämme ja oikeutemme ainoastaan kieltämällä ja rajoittamalla niitä toisilta, joita ovat viholliset, naapurimme, lähimmäisemme tai pakolaiset.

Jeesus kohtasi tämän kuoleman kulttuurin kärsimystiellään - sillä ristin tiellä jonka hän kulki loppuun asti.
Jeesus kohtasi tämän petoksen ja valheen kulttuurin kun yksi hänen opetuslapsistaan lähti yhteiseltä aterialta myymään hänet kolmestakymmenestä hopearahasta. Jeesus kohtasi tämän hylkäämisen ja välinpitämättömyyden kulttuurin, kun Pietari kiivaasti kielsi hänet kolme kertaa.

Jeesus kohtasi tämän väkivallan kulttuurin, kun Herodes ja Pilatus löysivät yhteisen halun nöyryyttää ja pilkata häntä. Jeesus kohtasi ja tunsi tämän kuoleman kulttuurin ja koki minne se tie johtaa. Tämä kuoleman kulttuuri ympäröi ja hallitsee meitä tänäänkin. Mutta juuri sen Jeesus tuli tuhoamaan. Hänen ylösnousemuksensa on meille kehotus sanoutua irti ja hylätä kuoleman kulttuuri. Epätoivo, väkivalta, itsetyytyväisyys ja välinpitämättömyys eivät voi enää hallita meitä. Me emme saa jäädä hautaan makaamaan, kun Jeesus on jo ylösnoussut ja lähtenyt sieltä. Kuten Jeesus on noussut kuolleista, meidätkin on kutsuttu uuteen elämään hänessä.

Ylösnousemus todistaa että Jumalan vanhurskaus on aivan muuta kuin se mitä maailma kutsuu oikeudenmukaisuudeksi. Kun maailma jakaa oikeutta, pelko, kateus, epäluulo, petollisuus ja kuolema ovat olemassaolon perusasioita, jotka meidän on vain hyväksyttävä ja pelattava samoilla säännöillä muiden kanssa töissämme ja toimissamme. Maailman mielestä kysymys on välttämättömästä pahasta, jolla voimme turvata oman onnemme.

Ylösnousemus julistaa jotain täysin päinvastaista! Ylösnoussut Jeesus näyttää meille tien eteenpäin uuteen elämään - elämän kulttuuriin.

Millaista on uusi elämä, johon meidät on kutsuttu? Se on elämää ilossa ja vapaudessa jossa kaikkia ovat arvokkaita. Se elämää hyväksynnän ja rakkauden piirissä niin että kaikki ovat suojelun ja turvallisuuden arvoisia.  Uudessa elämässä erilaiset ihmiset ovat yhtä riippumatta sukupuolesta, rodusta, henkilökohtaisista taipumuksista, kansallisuudesta tai uskonnosta. Uudessa pääsiäisen synnyttämässä elämässä kristityt kaikkialla ovat yhtä kielen, kirkkokunnan ja perinteiden eroista huolimatta. Kristyt yhdessä kaikkialla maailmassa julistavat Jumalan valtakuntaa ja sen synnyttämää elämän kulttuuria.

Ehkä vuosien kuluessa, olemme antaneet kuoleman kulttuurin ja pelon tehdä pesän sydämeemme? Olemmeko avanneet oven kateudelle ja epäluulolle? Olemmeko jopa olleet valmiit hyväksymään väkivallan ratkaisuna ongelmiin? Olemmeko myös unohtaneet että pääsiäisaamu oli uusi päivä, uuden viikon uusi päivä, jolloin alkoi uusia elämä Jeesuksessa ja uuden kirkon uusi elämä elämän kulttuurin vaalijana? Kuinka kukaan voi unohtaa tällaisen hyvän sanoman?

Kuin voisimme unohtaa että meidät on herätetty uuteen elämään? Kuinka voimme unohtaa ketä me olemme?
Kun Kristuksen seurakunta katsoo vierestä pakolaisperheiden hukkuessa mereen, olemme unohtaneet.
Kun seurakunta arvostaa kirkonkellojaan ja urkujaan eikä jaa leipää nälkäisille, olemme unohtaneet. Kun seurakunta vaikenee vääryyden, sorron, miehityksen ja väkivallan edessä, olemme unohtaneet. Kun seurakunnan ääni kuullostaa samalta kuin maailmasta kuuluvat vihan ja pelon viestit, olemme unohtaneet.

Kun me ylösnousemukseen kutsutut alamme viihtyä pimeässä haudassa, olemme unohtaneet ketä me olemme. Olemme unohtaneet olevamme ylösnousemuksen lapsia, jotka on kutsuttu yltäkylläiseen elämään. Sisaret ja veljet Kristuksessa. Jos olemme unohtaneet, tänä ylösnousemuksen päivänä voimme palauttaa sen mieleemme. Ylösnousemuksen aamuna, naiset seisoivat tyhjän haudan ääressä eivät uskoneet näkemäänsä.

Sitten kaksi miestä loistavissa vaatteissa ilmestyi ja kysyi: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin naiset muistivat ja ymmärsivät! He muistivat ja juoksivat kertoman hyvän uutisen kaikille, jotka halusivat kuulla. Tänä ylösnousemuksen päivänä myös me haluamme muistaa. Muistamme että kivi on jo vieritetty pois. Muistamme että hauta on tyhjä. Muistamme miten ristillä nöyryytyksen ja kuoleman kautta olemme sovitettuja ja saaneet elämän. Siksi laulamme ortodoksien uskonveljien ja sisarten kanssa: ”Kristus nousi kuolleista. Kuolemalla kuoleman voitti. Haudoissa oleville elämän antoi.” Ylösnousemuksellaan Jeesus vapautti meidät pelosta ja kuolemasta. Hänen kanssa ja yhdessä kaikkien maailman uskovien kanssa voimme pysyä uudessa elämässä - elämän kulttuurissa.

Rukoilen pääsiäisaamuna että kaikki kristityt muistaisivat keitä he ovat: elämän kansaa. Ilon ja vapauden kansaa. Laupeuden ja anteeksiannon kansaa. Rakkauden ja vapautuksen ihmisiä.

Muistakamme ennen kaikkea että olemme ihmisiä, jotka Jeesuksen ylösnousemuksessa on vapautettu ja lähetetty jakamaan tätä vapautta ja yltäkylläistä elämää kaikille jokaisessa seurakunnassa, kylässä, kansakunnassa ja tilanteessa meidän todistuksemme on:

Hauta on tyhjä!
Elämä on voittanut kuoleman!
Halleluja, Kristus on ylösnoussut!
Il-Masih Kam! Hakkan kam!

Piispa Munib Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko, 31. lokakuuta 2015 Vapahtajan luterilainen kirkko (Lutheran Church of the Redeemer), Jerusalem.

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.

+++
Matt 5:1-12 (autuaaksijulistukset)
Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.
Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.
+++

Saarna ekumeenisessa jumalanpalveluksessa rauhan puolesta
Sabeel al-Quds
Jerusalem  +  Dominikaanikirkko  + 12. lokakuuta  2015

Piispa Munib Younan, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.


Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan Rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kanssanne. Amen.
Jonkin ajan kuluttua Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi. Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: "Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?" Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: "Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" - - hän puhui nyt halvaantuneelle -- "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Tällaista emme ole ikinä nähneet." (Mark 2:1-12).


Sisaret ja veljet Kristuksessa,

Kun Ekumeeninen vapauksen teologian keskus Sabeel pyysi minua saarnaamaan tässä jumalanpalveluksessa ja siunatussa kirkossa, olin aluksi vastahakoinen sillä en tiennyt mitä minun pitäisi sanoa ja mikä olisi viestini tänne kokoontuneille.

Kysyin itseltäni, pitäisikö minun jälleen tuomita se mitä tapahtuu Jerusalemissa, Israelissa ja Palestiinassa kun väkivalta ja sorton jälleen lisääntyvät. Tuleeko minun tuomita ne jyrkät toimet, joita meihin palestiinalaisiin on kohdistettu. Tuleeko minun itkeä itkevien kanssa, ja surra surevien kanssa? Pitäisikö minun kertoa pelkääville, miten paljon minuakin pelottaa? Olisiko minun tehtäväni vaieta niiden kanssa, joiden ääni on vaiennettu?

Haasteena on tehdä kaikkea tätä yhdessä samanaikaisesti. Tuomitseminen, itku, sanoutuminen irti väkivallasta; kaikkea tätä kansamme on runsaiden sanojen kera saanut kuulla väsymykseen asti. Me tarvitsemme rohkaisevia ja toivoa antavia sanoja, jotka avaavat näköalan ei ainoastaan rauhaan vaan oikeudenmukaiseen rauhaan.


Siksi haluan puhua teille tänään rakkaudesta, rauhasta ja kärsivällisyyden voimasta. Arabiassa meillä on sana sumud, joka kuvaa oliivipuun kestävyyttä ja voimaa.


Jeesus sanoo (Joh. 10:10), “Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” Jeesus on tullut antamaan arvokkaan ja merkityksellisen elämän kaikille ihmisille sukupuolesta, rodusta tai kansallisuudesta riippumatta. Jeesus haluaa antaa elämän joka rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja iloa.


Evankeliumin kertomuksessa Jeesus parantaa halvaantuneen. Voitte ajatella että tämä on erikoinen tekstin rauhanmessuun, mutta näinä päivinä jotka täyttyvät väkivallanteoista, poliisin ja ambulanssien sireeneistä ja ihmisten huudoista, löydän tästä raamatun kertomuksesta kaksi erityistä viestiä meille täällä tänään.


Ensiksikin, meidän on syytä on panna merkille neljän ystävän häkellyttävä usko. He uskovat että Herra Jeesus Kristus parantaa heidän halvaantuneen ystävänsä. Ihailen heidän vahvaa tahtoaa auttaa ystävää hädässä, heidän aloitteellisuuttaan purkaa katto voidakseen saattaa ystävänsä Jeesuksen luo. Kun pitää päästä Jeesukseen luo, mikään ei saa heitä estää. He osoittavaa luovaa rohkeutta, jollaista harvoin kohtaa.


Nämä neljä ystävää kantavat halvaantuneen miehen Jeesuksen luo parannettavaksi. Samoin meidän maamme on halvaantunut vuodepotilas - uskaltaisin sanoa. Eikö maan ole halvaannuttanut sorto, viha ja miehitys? Eikä maan ole halvaannuttanut haluttomuus puolustaa oikeutta ja kaikkien maassa asuvien ihmisarvoa? Eikö kaikille kuulu Jeesuksen lupaama yltäkylläinen elämä?


Se “kvartetti”, joka auttoi halvaantunutta miestä on kovin erilainen kuin se Lähi-Idän kvartetti, joka uutisotsikoiden mukaan yrittää ratkoa maamme konfliktia. Tällä nykyajan kvartetilla on tarjottavanaan julkilausumia ja puheita. He näkevät ja vihan ja väkivallan ja kertovat tuntevansa myötätuntoa Pyhää Maata kohtaan.  He näkevät kuinka eräät ryhmittyvät ovat päättäneet muuttaa poliittisen konfliktin uskonsodaksi. He ymmärtävät, että kukaan ei hyödy uskonsodista, ääriliikkeiden poliitikkojen vallassa olosta tai saarnaajista, jotka haluavat anastaa uskonnon omien päämääriensä keppihevoseksi.


Nykyajan kvartetti edustaa maailman suuria valtoja, jotka näkevät paitsi meidän tilanteemme,  myös sen mitä tapahtuu Syyriassa ja Irakissa. Näyttää kuitenkin siltä, että nämä maailmanvallat haluavat ajaa Lähi-Idässä ainoastaan omia etujaan - eivät tukea Lähi-Itää ja sen ihmisiä. He ovat myös unohtaneet että Israelin-Palestiinan konflikti on koko Lähi-Idän ongelman ytimessä.


Syyrialaiset, irakilaiset ja me kaikki Israelissa ja Palestiinassa tarvitsemme kvartetin apua. Halvaantunut maa tarvitsee apua, että voidaan alkaa ajatella luovasti ja määrätietoisesti ja kustannuksia laskematta toteuttaa näkyä rauhan ja oikeudenmukaisuuden toteuttamisesta.


Kansa tässä halvaantuneessa maassa ei tarvitse hymistelyjä tai poliittisia irtiottoja vaan tekoja, jotka johtavat meidät pois halvaantuneesta tilastamme ja tukevat oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja lupaavat ihmisarvoista elämää kaikille. Meidän Jerusalemimme kuuluu kaikille ja sen historiallinen moninaisuus täytyy säilyttää.


Tarvitaan solidaarisuutta, profeetallista näkyä ja johtajuutta ihmisiltä, jotka haluavat kuulla totuuden ja puolustaa oikeudenmukaisuutta.


Profeetallisen ääneen pitää erityisesti kuulua kristillisestä kirkosta paikallisesti täällä Jerusalemissa sekä kansainvälisesti ympäri maailman. Kirkon pitää herättää ihmisten omiatuntoja niin että tämän konfliktin halvaannuttamat ihmiset heräävät ja rohkaistuvat uskomaan ja toivomaan ja toimimaan moraalisella tavalla. Ennen kaikkea meidän on herättävä rukoilemaan:  “Herra, me olemme uupuneet sorron, vihan ja miehityksen alla. Paranna maamme kaikesta vihasta ja katkeruudesta. Vapauta maamme väkivallasta ja terrorista. Paranna maamme kaikesta siitä mikä mikä meitä ahdistaa ja lannistaa. Anna anteeksi meidän syntimme. Anna meille uusi toivo ja voima, että emme väsy puolustamaan oikeutta. Anna meidän peräänantamattomasti ja arvokkaasti puolustaa Jerusalemia, sinun kaupunkiasi.


Toiseksi, pankaamme merkille että kun halvaantuneet todelliset ystävät toivat hänet Jeesuksen luo, Jeesus totesi yksinkertaisesti: “Poikani, sinun syntisi on annettu anteeksi.” Ne viranomaiset, jotka olivat olleet tukkimassa sairaan tietä Jeesuksen luo sanoivat että tämä oli häväistys - vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi. Jeesus vastasi Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'?


Ystäväni, tiedän että mielemme on täynnä kuvia väkivallasta ja taisteluista tässä maassa. Olemme nähneet liian paljon kuvia ihmisten kärsimyksestä. Sydämemme on särkynyt: se tarvitsee parantajaa. Näiden vaikeiden aikojen keskellä kriisin seuratessa toistaan, tarvitsemme hengellisyyttä, joka parantaa sydämemme, mielemme ja ruumiimme ja antaa voimaa.


Tervehtyminen alkaa, kun tunnistamme, että maatamm halvaannuttaa synnin ja vihan valta, joka haluaa kieltää toisilta ne lahjat, jotka Jumala on tarkoittanut kaikille lapsilleen. Yhteinen parantuminen tarvitsee hengellistä uudistumista. Emme voi fyysisesti vapautua ellemme pääse ulos mielemme vankiloista.


Me tarvitsemme sitä uskoa joka evankeliumin kertomuksessa oli noilla neljällä ystävällä. He uskoivat että rukouksessa on voimaa ja että Jumala voi muuttaa sairaan tilanteen.  Olkoon rukouksemme, että Jumala antaisi meille niin paljon uskoa, luottamusta ja päättäväisyyttä että me passiivisuuden sijasta voisimme olla Jumalan valitsemia rauhan puolustajia ja tekijöitä.


Työn rauhan puolustamiseksi ja sorron vastustamiseksi pitää nousta rukouksen hengestä. Rukouksessamme kannamme koko maamme Jumalan kasvojen eteen ja pyydämme Hänen parantavaa armoaan. Olemme nähneet, että pelkät sanat eivät auta ja julkilausumat jäävät kauas siitä mitä tarvitaan. Tarvitsemme hengen, joka auttaa pysymään järkähtämättöminä rauhan ja oikeuden puolesta ja rohkeuden irrottautua vihasta ja kostosta.


Rukoilemme että Jumala parantaa maamme ja antaa rauhan. Sadanpäämies sanoi täällä aikanaan Jeesukselle: “sano vain sana niin palvelijani paranee (Matt. 8:8). Mekin sanomme Jumalle: “Sano vain yksi sana niin että maamme paranee!”


Patriarkka Michel Sabah sanoi Beir Ounassa: “Meidän täytyy rukoilla. Kun tapaamme muurin takana, me palestiinalaiset pyydämme israelilaisia rukoilemaan kanssamme rauhan ja oikeuden puolesta.”


Rukoilemme, että kaikkien oikeudet ihmisinä tässä maassa tunnustettaisiin. Rukoilemme, että kaikki näkevät toisissaan ihmisen ja Jumalan kuvan. Tartutaan toisiame kädestä ja polvistutaaan rukoilemaan: “Herra, Pyhä Maa tarvitsee parantavan kätesi kosketusta.”

Rukoilemme todellisen rauhan ja oikeuden toteutumisen puolesta yhteiskunnassamme ja kaikille tässä maassa asuville. Rukoilemme anteeksiantamuksen voimaa - rukoilemme oliivipuun sumud-voimaa ja kestävyyttä. Rukoilemme oikeuden toteutumista Jerusalemissa ja tässä maassa.


Rukoilemme Faisal al-Husseinin sanoin:


Jumalani, kun sydämeni on katkera… … auta ettei minusta tulisi ilkeä
Jumalani, kun sydämeni särkyy tuskasta… ...älä tee musta kostonhimoista
Jumalani, kun henkeni vapisee pelosta… ...älä sytytä minussa vihaa
Jumalani, kun ruumiini on heikko… ...älä anna epätoivon vallata minua
Jumalani, palvelijasi toivo hiipuu… ...ylläpidä toivo ja luottamus


Jumalani, usko on rakkautta, usko on anteeksiantamusta, usko on luottamusta
Jumalani, älä sammuta uskon kipinää rinnastani.


Jumalani, me halusimme vapautta kansallemme - emme orjuutta toisille.
Jumalani, me halusimme oman kotimaan - emme halunneet tuhota kenenkään kotia tai isänmaata.
Jumalani, kansaltamme on viety kaikki paitsi usko oikeuteen.
Jumalani, kansa on kaikin tavoin heikko paitsi uskossaan.
Jumalani, anna kaiken vuodatetun valoksemme ja voimaksemme. Älä anna meidän kääntyä koston ja vihan tielle.
Jumalani, kuule rukokseni - heikko huokaukseni ja auta meitä ja johdata meidät oikealle tielle.


Jumala siunatkoon teitä kaikkia ja kaikkia niitä jotka puolustavat rauhaa ja oikeudenmukaisuutta.

Jerusalemissa lokakuun 23.10.2015

Älkää jättäkö meitä yksin. Tilanne Palestiinassa vaikeutuu koko ajan. Rukoilkaa puolestamme ja kanssamme, Auttakaa meitä!

Kaikille Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon kumppaneille

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa,
Rauhaa ja armoa teille Herrramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Olemme kaikki varmasti tietoisia Lähi-idästä tulevista uutisista, erityisesti Palestiinasta ja Israelista. Tällä kertaa Jerusalem on ollut tapahtumien keskipisteenä.

Jerusalemin ja Länsirannan hyvin jännittynyt tilanne on aiheutunut provokatiivisista Al Haram Al-Sharif:ia (Temppelivuori) koskevista teoista. Vaikka tiedämmekin, että Israelin päärabbit tukevat historiallista status quo:ta, valitettavasti juutalaiset ääriainekset provosoivat muslimiyhteisöä. Nämä provokaatiot ovat saaneet aikaan sen, että monet muslimit pelkäävät, että Israelin viranomaiset muuttavat Haram Al-Sharifia koskevia rukoussopimuksia. Ääriainekset pyrkivät muuttamaan Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin uskonnolliseksi konfliktiksi rauhaan, vapautukseen, vapauteen ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivän kamppailun sijasta.

Jerusalemissa, samoin kuin Länsirannalla ja Gazassa, olemme nähneet sekä palestiinalaisten että israelilaisten siviilien tappamista, Israelin poliisin ja armeijan liiallista voimankäyttöä mielenosoittajia vastaan, oman käden oikeuteen perustuvia tappoja, kollektiivisia rangaistuksia, jotka koskevat tiukkoja liikkumisrajoituksia, palestiinalaisten asuinalueiden sulkemisia sekä rangaistukseksi tehtyjä talojen hävittämisiä.

Tuomitsemme kaiken tämän väkivallan ja olemme vakuuttuneita, että väkivalta ei voi ratkaista tätä ongelmaa. Maamme mieliala tällä hetkellä on viha, kosto, hyvityksen hakeminen sekä epäluulo. Olemme hyvin peloissamme tässä väkivallan aallossa ja toisen ihmisen torjumisessa ja kieltämisessä.

Jerusalemissa asuvat palestiinalaiset eivät pääse liiketoimintaansa eivätkä työhönsä tavalliseen tapaan. Tämä tarkoittaa sitä, että heidän taloudellinen asemansa heikkenee, ja monet harkitsevat vakavasti maastamuuttoa.

Elämämme hyvin vaikeita aikoja, ja pelkäämme, että tilanne muuttuu vielä pahemmaksi lähiviikkoina ja – kuukausina. YK:n yleiskokous kokoontuu keskustelemaan tästä tilanteesta. Mitään ratkaisua ei kuitenkaan ole näköpiirissä. Ellei löydetä sellaista ratkaisua, joka pyrkii puuttumaan peruskysymykseen, Israelin laittomaan Palestiinan miehitykseen, ja joka etsii oikeudenmukaisuuteen perustuvaa rauhaa, pelkäämme, että tulemme näkemään lisää kuolonuhreja, surua, tuskaa ja kärsimystä.

Tämä jännittynyt tilanne on halvaannuttanut palestiinalaisten elämän ja vaikuttanut jokaiseen palestiinalaiseen kotiin ja liikeyritykseen. Jordanian ja Pyhän maan luterilaisen kirkon jäsenet eivät ole poikkeus:
- Kaupungin sulkemisen ja tarkastusasemien perustamisen vuoksi monet ovat menettäneet toimeentulonsa lähteet.
- Monet turistit ovat peruneet Pyhän maan matkavarauksensa sekä tältä että ensi vuodelta. Vaikutukset talouselämään ovat vakavia.
- Elinkustannukset ovat kohonneet huomattavasti
- Vanhemmilla ei ole varaa maksaa lastensa koulumaksuja
- Länsirannan kouluissamme opiskelevat Jerusalemissa asuvat oppilaat joutuvat kulkemaan kiertoteitä kouluunsa. Matkakustannukset ovat siten kasvaneet.

Tämän kriisin tuloksena meidän taloudellinen tilanteemme on vaikeutunut. Tähän vaikuttavat alentuneet paikalliset tulot (koulumaksut, guesthouse-tulot ja jopa seurakuntien alentuneet lahjoitukset)

Teidän apunne tässä asiassa merkitsee, että me voimme edelleen keskittyä seurakunnalliseen työhön ja jatkaa työtämme välittäen rakkauden evankeliumia vihan ja toisen ihmisen oikeuksien kieltämisen aallon keskellä.
Vetoamme teihin Jeesuksen Kristuksen nimessä, että autatte Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaista kirkkoa tämän vakavan ja kiistämättömän taloudellisen tilanteen keskellä. Teidän kumppanuutenne on nyt tarpeellisempi kuin koskaan aikaisemmin. Me yritämme pitää yllä toivoa, sillä ilman toivoa pelkäämme, että kristityt muuttavat pois maasta.

Haluaisimme pyytää teiltä kahta asiaa:

1. Rukoilkaa puolestamme sunnuntain jumalanpalveluksissanne. Toivomme myös, että omistaisitte 3. adventtisunnuntain rukouksille oikeudenmukaisen rauhan puolesta ja anteeksiantamukselle perustuvan sovituksen puolesta.

2. Rukoilkaa meidän kristittyjen puolesta, erityisesti Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon puolesta, jotta jaksaisimme jatkaa tässä maassa ja voisimme olla rauhan työvälineitä, oikeudenmukaisuuden välittäjiä sekä sovituksen palvelijoita.

Arvostamme hyvin paljon taloudellista tukea, mikä auttaa meidän työtämme kantamaan Kristuksen lippua Pyhällä maalla.

Teidän rukouksenne, solidaarisuutenne ja tukenne tekee meidän selviytymisemme mahdolliseksi ja vahvistaa kristittyjen läsnäoloa, kestävyyttä ja palvelutehtävää Pyhällä maalla.

PYYDÄMME ETTETTE JÄTÄ MEITÄ YKSIN TÄSSÄ VAIKEASSA TILANTEESSA.

Kiitollisena teidän jatkuvasta rukouksestanne ja tuestanne, joilla autatte meitä näitä vaikeina aikoina pitämään Pyhän kaupungin elävät kivet edelleen paikoillaan,

Veljenne Kristuksessa
Piispa Dr. Munib A. Younan,
Jerusalemin luterilainen piispa
Your Brother in Christ,
Bishop Dr. Munib A. Younan
The Lutheran Bishop in Jerusalem

Käännös: Jukka Helle.