Craig Nielsen, Action for Palestine
Christian Zionism – more Zionist than Israel and less Christian than Islam

Craign Nielsen kommentoi Yhdysvalloissa vaikuttavaa kristillistä sionismia. Jokainen voi miettiä missä määrin muutettavat muuttaen suomalaisilla on vastaavaa järkähtämätöntä uskoa Israelin valtion tekoja oikeutukseen.

Benjamin Netanjahu otti yleisönsä puhuessaan USA:n kongressille ja samalla maksoi kalavelkoja presidentti Barack Obamalle, joka julkesi ehdottaa, että rauhanneuvottelujen lähtökohtana olisivat  Israel hyväksytyt rajat vuodelta 1967. Netanjahu sai salilta raikuvat aplodit kärjekkäästi puheestaan. Israelin Knessitissä Netanjahu tuskin voi odottaa vastaavaa varauksetonta ihailua. Netanjahun palvonnassa kongressiedustajat eivät kuitenkaan pärjää Yhdysvaltain kristillisille sionisteille ja heidän etujoukoissa John Hageelle, jotka kietoutuvat Israelin lippuun ja laulavat hallelujaa.

Näkemykseni on, että eräät kristilliset kirkot Yhdysvalloissa ja niissä maissa joiden kirkot seuraavat näiden esimerkkiä, ovat kohdanneet suurimman hengellisen, moraalisen ja eettisen haaksirikon joka konsanaan on kohdannut kristittyä maailmaa viimeisten 500 vuoden aikana. Tähän ideologiseen ja teologiseen romahdukseen ovat johtaneet miehet, jotka ovat hylänneet Vapahtajan palvelemisen ja lähtenee lobbaaman kristillisyyttä, jonka innostus tukea Israelin valtiota kaikissa sen toimissa saisi David Ben Gurionin punastumaan. Tämä sionistisen valtion palvonta on johtanut tilanteeseen, jossa kristillisen sionismin johdossa olevat ovat hylänneet ne eettiset ja hengelliset ohjenuorat, joita heidän pitäisi kristittyinä puolustaa. Kuin läheisriippuvuussuhteessa olevat, he eivät näe kuinka tämä suhde tuhoaa heidät. Kristityt sionistit hukuttavat omantuntonsa äänen ylistämällä yhä kovemmalla äänellä Israelin valtiota.

Heiltä jää huomaamatta, että Israel vastustaa kristinuskon julistamista rajojensa sisällä voimakkaammin kuin Kuuba koskaan on tehnyt. Sionistivaltio samoin kuin eräät arabivaltiot kieltää tunnustavien kristittyjen maahanmuuton. Uskonnollinen oikeisto nostaa metakan kristinuskon rajoituksista arabimaissa, syyttäen islamia antikristillisyydestä ja Israelin samankaltaisesta toiminnasta huolimatta käyttää tätä perusteena Israelin puolustamiseen.

Uskonnollinen oikeisto lähes kokonaisuudessaan vastustaa aborttia. Abortin sallivia lakeja pidetään saatanallisina ja niitä verrataan juutalaisten tuhoamiseen holokaustissa. Sen tosiasian, että demokraattisena liberaalina valtiona itseään pitävä Israel sallii vuosittain 40 000 aborttia, ei anneta häiritä mielenrauhaa. Israel on ainoa maa Lähi-Idässä, jolla ei ole abortteja rajoittavaa lainsäädäntöä, mutta yllättäen kristityillä sionisteilla ei ole mitään mielipidettä asiasta.

Pyrkimykset taata Yhdysvalloissa kaikille terveydenhuolto ovat kohdanneet kiivaimmat vastustajat uskonnollisen oikeiston piiristä. Julkinen terveydenhuolto on näille piireille sama yhtä kuin sosialismi. Kuitenkaan Israelin julkista terveydenhoitojärjestelmää nämä piirit eivät näe samalla lailla jumalattomana menona.

Uskonnollinen oikeisto suhtautuu hyvin pilkuntarkasti poliittisten johtajien tunnustuskuntaan erityisesti jos kysymyksessä on musta tai demokraattijohtaja. He arvostelevat uskonnon hyödyntämistä poliittisen vallan, aseman ja taloudellisen vaurauden tavoittelun välineenä ilman, että henkilö ’aidosti’ uskoo Jumalaan ja Raamatun sanaan. He vaativat, että poliittiset johtajat ovat aitoja uskovaisia. Vastaavalla tavalla toimivat maallistuneet poliitikon Israelissa ovat kunnioitettuja ystäväkansan johtajia. Ateistinen johtaja, jonka mielestä kysymys on vain tarinoista, saa aivan vapaasti käyttää raamatullisia kielikuvia puheensa tehosteena ilman, että kristityt sionistit reagoivat asiaan millään tavalla.

Uskonnollisen oikeiston tuomionpasuunat säännönmukaisesti ennustavan Yhdysvaltojen tuhoa koska se on hylännyt Raamatun säädökset ja kristilliset arvot. Siinain vuorella Mooses – ei George Washington – teki liiton Jumalan kanssa ja sai lupauksen maasta, jossa kansa saa asua. Raamatusta ei löydy uhkauksia Yhdysvalloille koskien Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan hylkäämistä. Kansakunta, jota nämä Jumalan säädökset  Vanhassa Testamentissa kirjaimellisesti koskevat saa hylätä tooran määräykset ja kieltää Kristuksen ilman, että kristityillä sionisteilla on sanottava yhtään varoituksen sanaa.

Siitä huolimatta, että Israelin valtio syntyi YK:n päätöksellä ja että YK:n peruskirja pohjana ovat ennen muuta kristilliset ja juutalaiset arvot, kristityt sionistit jatkavat herkeämättä YK:n mustamaalaamista. Heidän puhuvat juutalaisten paluusta kotimaahansa vaikka Euroopasta muuttaneille juutalaisille Hebron oli aivan uppo-outo siinä missä mikä tahansa paikka maailmassa. Niitä satojatuhansia palestiinalaisia, jotka karkotettiin kodeistaan Palestiinasta vuoden 1948 etnisessä puhdistuksessa, kristityt sionistit pitävät laittomina maahantunkeutujina. Heillä tai heidän miljoonilla jälkeläisillään on halussaan maarekisteriasiakirjat ja kotiensa avaimet. Vaikka palestiinalaiset olisivatkin lähteneet vapaaehtoisesti kodeista arabijohtajien kehotuksesta (tutkimus Israelin armeijan arkistoissa on jo kumonnut tämän harhaanjohtavan väitteen), israelilaisilla ei ole mitään oikeutta estää heitä palaamasta kotiseudulleen.

Olen ollut puheissa satojen muslimien kanssa koskien Palestiinan-Israelin kysymystä enkä ole koskaan havainnut juutalaisvihaa tai vihamielisyyttä kristittyjä kohtaan. Kristityt sionistit sen sijaan jatkuvasti hyökkäävät islamia vastaan ja maalaavat kuvaa, jonka mukaan muslimit on kasvatettu vihaamaan juutalaisia ja kristinuskoa. Minua itseäni on tunnustavana kristittynä usein pyydetty puhumaan muslimeille Palestiinan-Israelin kysymyksestä. Olen aina voinut kertoa uskostani Jeesukseen noissa tilaisuuksissa ilman, että siitä on ollut mitään negatiivisia seurauksia. Oma käsitykseni on, että muslimit ovat tehneet kaikkensa kunnioittaakseen minun uskonnollista vakaumustani. Tätä ei ilmeisestikään voida yleistää koskemaan koko islamilaista maailmaa, mutta nähtävästi se on totta monissa tilanteissa. En ole KOSKAAN kokenut, että kristityt sionistit olisivat kunnioittaneet muslimien uskonnollista vakaumusta. Yksikään muslimi ei minun kuulteni halventanut Jeesusta, mutta olen kuullut monien kristittyjen sionistien huutavan julkisesti että profeetta Muhamed on tuomittu helvettiin.

Muslimit tiedostavat, että monet Palestiinan arabit ovat kristittyjä ja kristittyjä on mukana jopa Hamasin hallinnossa Gazassa. Kristityt sionistit sen sijaan eivät lainkaan halua huomioida palestiinalaiskristittyjen olemassaoloa. Israelin ylläpitämä kristittyjen sorto ei ole aihe, josta kristityt sionistit haluaisivat puhua. Kerrotaan kyllä värikkäitä tarinoita kristittyjen vainoista Lähi-Idässä, mutta kun tulee puhe siitä miten sionistinen valtio kohtelee kristittyjä, tiedot kiistetään.

Vaikka sionistinen valtio joskus luhistuisikin, uskon että juutalaiset silti menestyvät kaikkialla maailmassa Lähi-Itä mukaan lukien. Kristillinen sionismi jää tuolloin historiaan tunkiolle yhtenä vaarallisista kristillisistä harhaopeista. Sionistinen Israel merkitsee enemmän kristityille sionisteilla kuin juutalaisille itselleen. Heidän suvaitsemattomuutensa ja armottomuutensa maailman sorrettuja kohtaan tekee heistä vähemmän ’kristillisiä’ kuin muslimeista konsanaan.

On sanottu, että Yhdysvallat suhde Kuubaan on kuin ihmissudella täysikuuhun. Samoin kristittyjen sionistien Israel-kultti ei jätä sijaa asialliselle keskustelulle Palestiinan-Israelin kysymyksestä.

Craig Nielsen

Kirkkojen maailmanneuvoston Israelin ja Palestiinan rauhanviikon 29.5-4.6. 2011 aineistoa
Toivon ja rakkauden heijastuksia: Jerusalemilaisten kristittyjen, muslimien ja juutalaisten ajatuksia

Me rauhanviikon osallistujat 2011 liitymme rukoukseen rauhan puolesta näiden Jerusalemin asukkaiden kanssa.

* * *
Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: "Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty.(Luuk 19:41-42).

Noiden sanojen kaiun voi yhä kuulla kukkuloiden päällä sekä vanhankaupungin mutkaisilla kujilla missä kellot ja rukouskutsut sekoittuvat koululaisten ääniin, kaupustelijoiden kutsuhuutoihin ja israelilaissotilaiden uhkaaviin karjahduksiin. Jerusalem ei ole onnellinen paikka, vaikka siellä huumaavan mausteiden ja suitsukkeen tuoksun keskellä pyöriikin matkailijoita ja pyhiinvaeltajia, jotka ikivanhojen rakennusten mystinen ilmapiiri hurmaa.

Jerusalemia ylistävissä kauniissa psalmeissa, lauluissa ja runoissa ei kerrota kaupungin alkuperäisten asukkaiden kärsimyksestä ja siitä kuinka kovasydämiset valtaapitävät häpäisevät kaupungin pyhiä paikkoja. Voi melkein kuulla kivien itkevän: ei enää juutalaissiirtolaisia, tarkastuspisteitä, ei kiinteistöjen takavarikointia, ei enää miehitystä.

Rauha tulee, kun nauru saa vapaana kohota korkealle Jerusalemin taivaalle - kun ihmiset taas tervehtivät toisiaan hymyllä. Äiti Teresakin sanoo, että rauha alkaa hymystä.  Jerusalemissa ihmiset kohtaavat, mutta eivät näe toisiaan eivätkä Jumalan kuvaa toinen toisissaan. Rauha tulee, kun ymmärrämme, että Jerusalem ei kuullu millekään tietylle ryhmälle vaan että Jerusalemissa Jumala kohtaa ihmiskunnan, jotta rakastaisimme ja kunnioittaisimme toisiamme. Rauha tulee, kun lapsia ei opeteta vihaamaan ja pelkäämään, kun he ovat vapaita oppimaan, palvelemaan Jumalaa ja nauttimaan heille kuuluvistas kansallisista, sosiaalisista ja taloudellisista oikeuksista. Rauha tulee sitten kun kansainvälistä oikeutta kunnioitetaan ja laits ja oikeamielisyys pidetään kunniassa. Rauha tulee sitten, kun jaamme perinteitämme ja kulttuuriamme keskenämme laulaen ja iloiten. Tämä kaupunki ottaa meidät kaikki suojiinsa ja meille kaikille on tilaa täällä.

Tästä Jerusalemista minä unelmoin - kun näemme iloisia kasvoj ja tiedämme että rauha ei ole mahdottomuus, että sen osatekijät ovat käsissämme ja huomaamme, että meidät kaikki on kutsuttu iloitsemaan elämän lahjasta.

Nora Carmi

* * *
Tänä vuonna paaston alkaessa rukoilin ja mietiskelin mille asialle voisin omistaa paastoni. Ensimmäinen asia, joka tuli mieleeni oli mahdollisuus harjoittaa uskontoa Jerusalemissa vapaana Palestiinan kansalaisena.

Muistan kun kauan kauan sitten äitini vei minut veljieni kanssa Pyhän Haudan kirkkoon Pyhän Tulen juhlaan pääsiäislauantaina. Se oli vaikuttavin hengellinen tapahtuma, jota olen saanut todistaa ja on vuosien saatossa pysynyt mielessäni. Oli suorastaan epätodellista nähdä Kristuksen valon leviävän haudasta kirkon ahtailla käytävillä ympäri kirkkoa, sitten kirkon pihalle ja kuulla samalla kun Herraamme ylistetään eri kielillä, nähdä nuorten palestiinalaiskristittyjen  riemuitsevan, kun he kiirehtivät viemään tulta toisiin kirkkoihin, katsella partiolaisten paraatia, joka juhli totuuden valon leviämistä maailmaan. Muistan kuinka äitini piti meitä lapsia helmoissaan kirkon tungoksessa. Kaipaan päivää, jolloin voisin juhlia tuota valon lauantaita Pyhän Haudan kirkossa uudelleen.

Viimeisenä viitenä vuotena Israelin miehitys Jerusalemissa on tehnyt minulle palestiiinalaisena kristittynä mahdottomaksi osallistumisen Pyhän Haudan kirkon pääsiäisjumalanpalveluksiin. Siitä mikä alkoi 'turvajärjestelyinä' on tullut täysimittainen eristämisjärjestelmä, johon kuuluvat katusulut vanhassa kaupungissa ja 'kulkuluvat' joilla päästetään pieni määrä paikallisia kristittyjä osallistumaan jumalanpalveluksiin. Yhteisvaikutuksena ovat massiiviset ihmisoikeuksien ja uskonnollisten oikeuksien loukkaukset. Miehittäjä häpäisee kirkkomme tuomalle pyhimpiin paikkohin konetuliaseensa, joiden tähtäimien läpi miehittäjävallan sotilaat katsovat kirkkoihin kokoontuvia kristittyjä. Tämä kaikki koskee vain kristittyjä: juutalaisilla on vapaa pääsy itkumuurille Pesach-juhlaan.

Rukoilen rauhaa Jerusalemiin, että pääsisin omaan kirkkooni Jerusalemin vanhaan kaupunkiin ilman että minun tarvitsee pelätä, että minua ammutaan konepistoolilla tai estetään tulemasta kirkkoon vain siksi että olen palestiinalainen. Unelmoin rauhasta, joka takaa minulle ihmiselle kuuluvan kohtelun, oikeuden palvella Jumalaani minulle kuuluvana - ei vain miehittäjän sallimana myönnytyksenä.

Dr. Muna Mushahwar

* * *
Minä kasvoin Englannin vehreällä maaseudulla käyden papiston lapsille tarkoitettua koulua. Siellä lukukauden lopussa laulettiin William Blaken sanoittamaa virttä Jerusalem. Siitä lähtien Jerusalem on merkinnyt minulle sisäisen taistelun ja henkisyyden paikka - sitä jota juutalaisuudessa on 'tikkun olam' ja islamissa 'jihad' - kilvoittelua, että tulisi paremmaksi ihmiseksi, rauhan, rakkauden ja Jumalan kaupunkia Jerusalemia muistamalla.

“Bring me my Bow of burning gold;
Bring me my Arrows of desire:
Bring me my Spear: O clouds unfold!
Bring me my Chariot of fire!
I will not cease from Mental Fight,
Nor shall my Sword sleep in my hand:
Till we have built Jerusalem,
In England's green and pleasant Land.”

Urkujen pauhu inspiroi meitä ja kohotti tunnelmaa.

Nyt asun tämän päivän Jerusalemissa israelilaisena rauhanaktivistina. Se on surulilnen kaupunki, jota konfliktit, veriöylyt ja nyt miehitys varjostaa. Palestiinalaiset Itä-Jerusalemissa asuvat miehitysvallan alaisina ilman ihmisoikeuksia ja mahdollisuuksia toteuttaa elämässään omia mahdollisuuksiaan. He elävät ahdistuneina siitä, että heidän olemassaolonsa ja tulevaisuutensa halutaan tuhota ja heidän maansa anastaa. Heidän elämänsä todellisuutta ovat talojen tuhoamiset, karkotukset ja pakkosiirrot, jonka tuloksena Israelin lupaviidakossa heistä tulee yhä uudestaa pakolaisia, joilla ei ole turvallista kotia tai kotimaata koko elinaikanaan.

Uskonnolliset kiihkoilijat ovat muutta Pyhän Laakson - erityisesti Silwanin - vanhan kaupungin läheisyydessä uskonnolliseksi huvipuistoksi ja rahantekokoneeksi, joka muistuttaa meille, miksi Jeesus ajoi pois rahanvaihtajat temppelistä. Heidän puhemiehensä sanovat silmät kiiluen: "Voit suorastaan haistaa kuningas Daavidin läsnäolon täällä!"

Niin meidän vaelluksemme jatkuu. Minne? Kristityt sionistit pyrkivät saamaan aikaan Harmageddonin tässä kaupungissa. Ikäänkuin ydintuho ja joukkomurhat voisivat tuoda meidät lähemmäksi Jumalaa. Kuinka paljon tilanteen täytyy vielä pahentua ennenkuin sorto väistyy ja pelko poistuu? Kauanko kestää ennenkuin osapuolet tarvitsevat rauhaa niin paljon, että ovat valmiita tekemään jotain sen eteen? Ennenkuin maailma herää puolustamaan oikeutta, totuutta ja rauhaa, voimme vain unelmoida toiselaisesta Jerusalemista.

Sillä aikaa itkemme Baabelin virtain vierillä: “By the waters of Babylon, there we sat down, yea, we wept, when we
remembered Zion.”

Angela Godfrey-Goldstein

* * *
Unelmat usein samaistetaan uniin, joissa kuvat, ajatukset ja tunteet seuraavat toisiaan tahdosta riippumattomasti ihmisen nukkuessa. Minä kuitenkin erotan unet ja unelmani, jotka ovat heijasteita tunteistani palestiinlaisena Jerusalemin asukkaana, jonka juuret ovat kaupungin historiassa.

Ole tervehditty, Jerusalem! Olkoon rauha sinulla ja ystävilläsi. Vallitkoon rauha muureillasi ja hyvinvointi linnoissasi. Ps. 122:6-7.

- Unelmoin rauhasta juutalaisten, kristittyjen ja muslimien sydämessä todellisessa rauhan kaupungissa.
- Unelmoin rauhasta, joka ei tunne rajoja tässä kivisessä muurien jakamassa kaupungissa
- Unelmoin avoimesta kaupungista, joka kutsuu kaikkia uskovaisia palvelemaan Jumalaa riippumatta kansallisuudesta, kansalaisuudesta, ihonväristö, sukupuolesta tai uskonsuunnasta.
- Unelmoin yhteisestä kaupungista, jossa ei ole väkivaltaa, syrjintää, sortoa ja häirintää.
- Unelmoin rauhan kaupungista, jossa ihmisyyden siteet liittävät ihmiset toisiinsa eroavaisuuksista huolimatta
- Unelmoin kaupunista, jossa aurat syrjäyttävät aseet ja veitset
- Unelmoin rauhasta, jonka vallitessa ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa kunnioitetaan
- Unelmoin seitsenporttisesta kaupungissa, jossa portit ovat auki eikä mikään erotusmuuri hajoita perheitä.

Unelmani on nähdä äiti-Jerusalem suojaamassa lapsiaan kuin kanaemo poikasiaan.

Unelmoin kaupungista, jossa rakkaus, suvaitsevaisuus, ilo ja toivo vallitsevat syrjäyttäen vihan, tuhon ja kuoleman voimat.

“Jerusalem the golden, with milk and honey blessed, Beneath thy contemplation sink heart and
Voice oppressed. I know not, O I know not what Joys await us here, What radiance of glory, What
light beyond compare” (Neale James Mason, Jerusalem, the Golden). ("Jerusalem kultainen, maidolla ja hunajalla siunattu, sinua ajatellessani sydämeni pakahtuu ja ääneni murtuu. En tiedä mitkä ilot meitä siellä odotta, mikää kunnian säihke ja valo mittaamaton.")

"Veljieni ja ystävieni tähden toivotan sinulle rauhaa. Herran, Jumalamme, huoneen tähden rukoilen sinulle menestystä." (Ps 122:8-9).

"Täyttykööt notkot, alentukoot huiput, mäet madaltukoot, vuorten louhikot tasoittukoot! Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä. Näin on Herra puhunut." (Jes 40:4-5).

Nora Kort

29.4. 2011. Kirkkojen maailmanneuvosto. Israelin ja Palestiinan rauhanviikko.

Amerikan evankelisluterilaisen kirkon "Peace not Walls"-kampanjan video palestiinalaisten todellisuudesta eristysmuurin eri puolilla.