28.02.2020

Ole tervehditty Jerusalem. Olkoon rauha sinulla ja ystävilläsi. Vallitkoon rauha muureillasi ja hyvinvointi linnoissasi. (Ps. 122:6)

Olen erittäin huolestunut presidentti Trumpin julkistamasta "rauhansuunnitelmasta", jonka uskon tuovan rauhan sijaan entistä enemmän turvattomuutta ja israelilaisten ja palestiinalaisten elämään. Kirkkomme kanta on pitkään ollut, että ratkaisun Israelin-Palestiinan konfliktiin tulee hakea osapuolten välisillä neuvotteluilla. Valitettavasti tämä "suunnitelma" koskee vain toista osapuolta. Se on esitetty tietylle kansalle ilman näkemystä siitä, millä lailla se heille merkitsisi rauhan saapumista. Kirkkomme vaatii miehityksen lopettamista. Tämä "suunnitelma" yrittää pyyhkiä rauhan esteenä olevat ongelmat päiväjärjestyksestä näyttämällä vihreää valoa Israelille miehitystilanteen status quon saattamiseksi pysyväksi ratkaisuksi.

Sen sijaan että kokoaisi israelilaiset ja palestiinalaiset yhteen tavoittelemaan rauhansopimusta, tämä suunnitelma entisestään vieraannuttaa osapuolia toisistaan. Pelkään, että sen seurauksena on lisää jännitteitä ja uusia väkivaltaisia purkauksia. Tämä polku ei johda rauhan ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseen. Se ei edistä sovinnon saavuttamista. Se vahvistaa kummallakin puolella ja koko alueella ekstremististen ääriliikkeiden asemaa ja lisää turvattomuutta.

Viime viikolla YK:n Rauhantyön alipääsihteeri Rosemary DiCarlo antoi turvallisuusneuvostolle tilannepäivityksen sanoen: "Valitettavasti meille ei tullut yllätyksenä kainsainvälisen Punaisen Ristin tutkimus Y-sukupolven (millennials) mielipiteistä: Yli kaksi kolmasosaa (65 %) Israelissa uskoi, että Israelin-Palestiinan konfliktille ei tule loppua. Kaikista sotaoloissa elävistä ihmisistä he ovat kaikkein pessimistisimpiä. Palestiinalaiset olivat hieman vähemmän pessimistisiä: Heistä 52 % uskoi ettei konflikti lopu.

Rosemary DiCarlo painotti että "on kansainvälisen yhteisön velvollisuus rakentaa parempi tulevaisuus näille nuorille israelilaisille ja palestiinalaisille; tulevaisuus johon kuuluu toivo, sovinto ja kansojen rauhanomainen rinnakkainelo jatkuvan miehityksen ja konfliksin sijasta." Puheenvuoronsa päätteeksi DiCarlo painotti että konfliktin ratkaismiseksi välittömästi tarvitaan panostamista YK:n päätöslauselmien ja kansainvälisen oikeuden toteutumiseen sekä kahdenvälisten sopimusten välittämiseen.

Vaadin presidentti Trumpia kehittämään uuden suunnitelman osapuolten osallistamisen pohjalta huomioiden ihmisoikeussopimusten ja kansainvälisen oikeuden määräysten toteutumisen. Suunnitelman perusteena ja tarkoituksena tulee olla kansainvälisesti tunnustettujen ihmisoikeuksien turvaaminen ja toteuttaminen sekä israelilaisten että palestiinalaisten osalta sekä kahden rinnakkaisen elinkelpoisen valtion muodostaminen alueelle.


Elizabeth A. Eaton
Johtava piispa
Amerikan evankelisluterilainen kirkko (ELCA), USA

ELCA presiding bishop issues response to President Trump's "Peace to Prosperity" document

Piispa Munib Younanin perinteinen joulutervehdys on taas luettavissa suomeksi Pyhä Maa-verkkopalvelussa. Englanniksi se löytyy Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon sivulta. 

Saarna Kuopion hiippakunnan synodaalikokouksen päätösjumalanpalveluksessa Kuopion tuomiokirkossa 28.9.2016

Piispa Munib Younan, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.
 
Matt. 22: 34–40

”Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”
 
Rakkaat sisaret ja veljet,

On aina iloinen asia olla Suomessa. Suomi oli minun kotini elämäni tärkeänä aikana. Kiitos, että kutsuitte minut uudelleen tänne, ja kiitos erityisesti, että kutsuitte minut jakamaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia kanssanne tänään.

Jeesus sanoi: “Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi” ja ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Kun katsomme maailmaa ympärillämme tänään, huomaamme, että meidän tulee kiinnittää huomiota näihin käskyihin. Huomaamme myös, että nämä käskyt ovat hyvin tarpeellisia tänään. Ympäri maailman ihmiskunta epäonnistuu surkeasti rakkaudessa Jumalaan ja lähimmäiseen.

Piispa Munib Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko, 31. lokakuuta 2015 Vapahtajan luterilainen kirkko (Lutheran Church of the Redeemer), Jerusalem.

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.

+++
Matt 5:1-12 (autuaaksijulistukset)
Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.
Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.
+++

Saarna ekumeenisessa jumalanpalveluksessa rauhan puolesta
Sabeel al-Quds
Jerusalem  +  Dominikaanikirkko  + 12. lokakuuta  2015

Piispa Munib Younan, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.


Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan Rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kanssanne. Amen.
Jonkin ajan kuluttua Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi. Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: "Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?" Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: "Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" - - hän puhui nyt halvaantuneelle -- "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Tällaista emme ole ikinä nähneet." (Mark 2:1-12).


Sisaret ja veljet Kristuksessa,

Kun Ekumeeninen vapauksen teologian keskus Sabeel pyysi minua saarnaamaan tässä jumalanpalveluksessa ja siunatussa kirkossa, olin aluksi vastahakoinen sillä en tiennyt mitä minun pitäisi sanoa ja mikä olisi viestini tänne kokoontuneille.

Kysyin itseltäni, pitäisikö minun jälleen tuomita se mitä tapahtuu Jerusalemissa, Israelissa ja Palestiinassa kun väkivalta ja sorton jälleen lisääntyvät. Tuleeko minun tuomita ne jyrkät toimet, joita meihin palestiinalaisiin on kohdistettu. Tuleeko minun itkeä itkevien kanssa, ja surra surevien kanssa? Pitäisikö minun kertoa pelkääville, miten paljon minuakin pelottaa? Olisiko minun tehtäväni vaieta niiden kanssa, joiden ääni on vaiennettu?

Haasteena on tehdä kaikkea tätä yhdessä samanaikaisesti. Tuomitseminen, itku, sanoutuminen irti väkivallasta; kaikkea tätä kansamme on runsaiden sanojen kera saanut kuulla väsymykseen asti. Me tarvitsemme rohkaisevia ja toivoa antavia sanoja, jotka avaavat näköalan ei ainoastaan rauhaan vaan oikeudenmukaiseen rauhaan.


Siksi haluan puhua teille tänään rakkaudesta, rauhasta ja kärsivällisyyden voimasta. Arabiassa meillä on sana sumud, joka kuvaa oliivipuun kestävyyttä ja voimaa.


Jeesus sanoo (Joh. 10:10), “Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” Jeesus on tullut antamaan arvokkaan ja merkityksellisen elämän kaikille ihmisille sukupuolesta, rodusta tai kansallisuudesta riippumatta. Jeesus haluaa antaa elämän joka rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja iloa.


Evankeliumin kertomuksessa Jeesus parantaa halvaantuneen. Voitte ajatella että tämä on erikoinen tekstin rauhanmessuun, mutta näinä päivinä jotka täyttyvät väkivallanteoista, poliisin ja ambulanssien sireeneistä ja ihmisten huudoista, löydän tästä raamatun kertomuksesta kaksi erityistä viestiä meille täällä tänään.


Ensiksikin, meidän on syytä on panna merkille neljän ystävän häkellyttävä usko. He uskovat että Herra Jeesus Kristus parantaa heidän halvaantuneen ystävänsä. Ihailen heidän vahvaa tahtoaa auttaa ystävää hädässä, heidän aloitteellisuuttaan purkaa katto voidakseen saattaa ystävänsä Jeesuksen luo. Kun pitää päästä Jeesukseen luo, mikään ei saa heitä estää. He osoittavaa luovaa rohkeutta, jollaista harvoin kohtaa.


Nämä neljä ystävää kantavat halvaantuneen miehen Jeesuksen luo parannettavaksi. Samoin meidän maamme on halvaantunut vuodepotilas - uskaltaisin sanoa. Eikö maan ole halvaannuttanut sorto, viha ja miehitys? Eikä maan ole halvaannuttanut haluttomuus puolustaa oikeutta ja kaikkien maassa asuvien ihmisarvoa? Eikö kaikille kuulu Jeesuksen lupaama yltäkylläinen elämä?


Se “kvartetti”, joka auttoi halvaantunutta miestä on kovin erilainen kuin se Lähi-Idän kvartetti, joka uutisotsikoiden mukaan yrittää ratkoa maamme konfliktia. Tällä nykyajan kvartetilla on tarjottavanaan julkilausumia ja puheita. He näkevät ja vihan ja väkivallan ja kertovat tuntevansa myötätuntoa Pyhää Maata kohtaan.  He näkevät kuinka eräät ryhmittyvät ovat päättäneet muuttaa poliittisen konfliktin uskonsodaksi. He ymmärtävät, että kukaan ei hyödy uskonsodista, ääriliikkeiden poliitikkojen vallassa olosta tai saarnaajista, jotka haluavat anastaa uskonnon omien päämääriensä keppihevoseksi.


Nykyajan kvartetti edustaa maailman suuria valtoja, jotka näkevät paitsi meidän tilanteemme,  myös sen mitä tapahtuu Syyriassa ja Irakissa. Näyttää kuitenkin siltä, että nämä maailmanvallat haluavat ajaa Lähi-Idässä ainoastaan omia etujaan - eivät tukea Lähi-Itää ja sen ihmisiä. He ovat myös unohtaneet että Israelin-Palestiinan konflikti on koko Lähi-Idän ongelman ytimessä.


Syyrialaiset, irakilaiset ja me kaikki Israelissa ja Palestiinassa tarvitsemme kvartetin apua. Halvaantunut maa tarvitsee apua, että voidaan alkaa ajatella luovasti ja määrätietoisesti ja kustannuksia laskematta toteuttaa näkyä rauhan ja oikeudenmukaisuuden toteuttamisesta.


Kansa tässä halvaantuneessa maassa ei tarvitse hymistelyjä tai poliittisia irtiottoja vaan tekoja, jotka johtavat meidät pois halvaantuneesta tilastamme ja tukevat oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja lupaavat ihmisarvoista elämää kaikille. Meidän Jerusalemimme kuuluu kaikille ja sen historiallinen moninaisuus täytyy säilyttää.


Tarvitaan solidaarisuutta, profeetallista näkyä ja johtajuutta ihmisiltä, jotka haluavat kuulla totuuden ja puolustaa oikeudenmukaisuutta.


Profeetallisen ääneen pitää erityisesti kuulua kristillisestä kirkosta paikallisesti täällä Jerusalemissa sekä kansainvälisesti ympäri maailman. Kirkon pitää herättää ihmisten omiatuntoja niin että tämän konfliktin halvaannuttamat ihmiset heräävät ja rohkaistuvat uskomaan ja toivomaan ja toimimaan moraalisella tavalla. Ennen kaikkea meidän on herättävä rukoilemaan:  “Herra, me olemme uupuneet sorron, vihan ja miehityksen alla. Paranna maamme kaikesta vihasta ja katkeruudesta. Vapauta maamme väkivallasta ja terrorista. Paranna maamme kaikesta siitä mikä mikä meitä ahdistaa ja lannistaa. Anna anteeksi meidän syntimme. Anna meille uusi toivo ja voima, että emme väsy puolustamaan oikeutta. Anna meidän peräänantamattomasti ja arvokkaasti puolustaa Jerusalemia, sinun kaupunkiasi.


Toiseksi, pankaamme merkille että kun halvaantuneet todelliset ystävät toivat hänet Jeesuksen luo, Jeesus totesi yksinkertaisesti: “Poikani, sinun syntisi on annettu anteeksi.” Ne viranomaiset, jotka olivat olleet tukkimassa sairaan tietä Jeesuksen luo sanoivat että tämä oli häväistys - vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi. Jeesus vastasi Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'?


Ystäväni, tiedän että mielemme on täynnä kuvia väkivallasta ja taisteluista tässä maassa. Olemme nähneet liian paljon kuvia ihmisten kärsimyksestä. Sydämemme on särkynyt: se tarvitsee parantajaa. Näiden vaikeiden aikojen keskellä kriisin seuratessa toistaan, tarvitsemme hengellisyyttä, joka parantaa sydämemme, mielemme ja ruumiimme ja antaa voimaa.


Tervehtyminen alkaa, kun tunnistamme, että maatamm halvaannuttaa synnin ja vihan valta, joka haluaa kieltää toisilta ne lahjat, jotka Jumala on tarkoittanut kaikille lapsilleen. Yhteinen parantuminen tarvitsee hengellistä uudistumista. Emme voi fyysisesti vapautua ellemme pääse ulos mielemme vankiloista.


Me tarvitsemme sitä uskoa joka evankeliumin kertomuksessa oli noilla neljällä ystävällä. He uskoivat että rukouksessa on voimaa ja että Jumala voi muuttaa sairaan tilanteen.  Olkoon rukouksemme, että Jumala antaisi meille niin paljon uskoa, luottamusta ja päättäväisyyttä että me passiivisuuden sijasta voisimme olla Jumalan valitsemia rauhan puolustajia ja tekijöitä.


Työn rauhan puolustamiseksi ja sorron vastustamiseksi pitää nousta rukouksen hengestä. Rukouksessamme kannamme koko maamme Jumalan kasvojen eteen ja pyydämme Hänen parantavaa armoaan. Olemme nähneet, että pelkät sanat eivät auta ja julkilausumat jäävät kauas siitä mitä tarvitaan. Tarvitsemme hengen, joka auttaa pysymään järkähtämättöminä rauhan ja oikeuden puolesta ja rohkeuden irrottautua vihasta ja kostosta.


Rukoilemme että Jumala parantaa maamme ja antaa rauhan. Sadanpäämies sanoi täällä aikanaan Jeesukselle: “sano vain sana niin palvelijani paranee (Matt. 8:8). Mekin sanomme Jumalle: “Sano vain yksi sana niin että maamme paranee!”


Patriarkka Michel Sabah sanoi Beir Ounassa: “Meidän täytyy rukoilla. Kun tapaamme muurin takana, me palestiinalaiset pyydämme israelilaisia rukoilemaan kanssamme rauhan ja oikeuden puolesta.”


Rukoilemme, että kaikkien oikeudet ihmisinä tässä maassa tunnustettaisiin. Rukoilemme, että kaikki näkevät toisissaan ihmisen ja Jumalan kuvan. Tartutaan toisiame kädestä ja polvistutaaan rukoilemaan: “Herra, Pyhä Maa tarvitsee parantavan kätesi kosketusta.”

Rukoilemme todellisen rauhan ja oikeuden toteutumisen puolesta yhteiskunnassamme ja kaikille tässä maassa asuville. Rukoilemme anteeksiantamuksen voimaa - rukoilemme oliivipuun sumud-voimaa ja kestävyyttä. Rukoilemme oikeuden toteutumista Jerusalemissa ja tässä maassa.


Rukoilemme Faisal al-Husseinin sanoin:


Jumalani, kun sydämeni on katkera… … auta ettei minusta tulisi ilkeä
Jumalani, kun sydämeni särkyy tuskasta… ...älä tee musta kostonhimoista
Jumalani, kun henkeni vapisee pelosta… ...älä sytytä minussa vihaa
Jumalani, kun ruumiini on heikko… ...älä anna epätoivon vallata minua
Jumalani, palvelijasi toivo hiipuu… ...ylläpidä toivo ja luottamus


Jumalani, usko on rakkautta, usko on anteeksiantamusta, usko on luottamusta
Jumalani, älä sammuta uskon kipinää rinnastani.


Jumalani, me halusimme vapautta kansallemme - emme orjuutta toisille.
Jumalani, me halusimme oman kotimaan - emme halunneet tuhota kenenkään kotia tai isänmaata.
Jumalani, kansaltamme on viety kaikki paitsi usko oikeuteen.
Jumalani, kansa on kaikin tavoin heikko paitsi uskossaan.
Jumalani, anna kaiken vuodatetun valoksemme ja voimaksemme. Älä anna meidän kääntyä koston ja vihan tielle.
Jumalani, kuule rukokseni - heikko huokaukseni ja auta meitä ja johdata meidät oikealle tielle.


Jumala siunatkoon teitä kaikkia ja kaikkia niitä jotka puolustavat rauhaa ja oikeudenmukaisuutta.

Jerusalemissa lokakuun 23.10.2015

Älkää jättäkö meitä yksin. Tilanne Palestiinassa vaikeutuu koko ajan. Rukoilkaa puolestamme ja kanssamme, Auttakaa meitä!

Kaikille Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon kumppaneille

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa,
Rauhaa ja armoa teille Herrramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Olemme kaikki varmasti tietoisia Lähi-idästä tulevista uutisista, erityisesti Palestiinasta ja Israelista. Tällä kertaa Jerusalem on ollut tapahtumien keskipisteenä.

Jerusalemin ja Länsirannan hyvin jännittynyt tilanne on aiheutunut provokatiivisista Al Haram Al-Sharif:ia (Temppelivuori) koskevista teoista. Vaikka tiedämmekin, että Israelin päärabbit tukevat historiallista status quo:ta, valitettavasti juutalaiset ääriainekset provosoivat muslimiyhteisöä. Nämä provokaatiot ovat saaneet aikaan sen, että monet muslimit pelkäävät, että Israelin viranomaiset muuttavat Haram Al-Sharifia koskevia rukoussopimuksia. Ääriainekset pyrkivät muuttamaan Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin uskonnolliseksi konfliktiksi rauhaan, vapautukseen, vapauteen ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivän kamppailun sijasta.

Jerusalemissa, samoin kuin Länsirannalla ja Gazassa, olemme nähneet sekä palestiinalaisten että israelilaisten siviilien tappamista, Israelin poliisin ja armeijan liiallista voimankäyttöä mielenosoittajia vastaan, oman käden oikeuteen perustuvia tappoja, kollektiivisia rangaistuksia, jotka koskevat tiukkoja liikkumisrajoituksia, palestiinalaisten asuinalueiden sulkemisia sekä rangaistukseksi tehtyjä talojen hävittämisiä.

Tuomitsemme kaiken tämän väkivallan ja olemme vakuuttuneita, että väkivalta ei voi ratkaista tätä ongelmaa. Maamme mieliala tällä hetkellä on viha, kosto, hyvityksen hakeminen sekä epäluulo. Olemme hyvin peloissamme tässä väkivallan aallossa ja toisen ihmisen torjumisessa ja kieltämisessä.

Jerusalemissa asuvat palestiinalaiset eivät pääse liiketoimintaansa eivätkä työhönsä tavalliseen tapaan. Tämä tarkoittaa sitä, että heidän taloudellinen asemansa heikkenee, ja monet harkitsevat vakavasti maastamuuttoa.

Elämämme hyvin vaikeita aikoja, ja pelkäämme, että tilanne muuttuu vielä pahemmaksi lähiviikkoina ja – kuukausina. YK:n yleiskokous kokoontuu keskustelemaan tästä tilanteesta. Mitään ratkaisua ei kuitenkaan ole näköpiirissä. Ellei löydetä sellaista ratkaisua, joka pyrkii puuttumaan peruskysymykseen, Israelin laittomaan Palestiinan miehitykseen, ja joka etsii oikeudenmukaisuuteen perustuvaa rauhaa, pelkäämme, että tulemme näkemään lisää kuolonuhreja, surua, tuskaa ja kärsimystä.

Tämä jännittynyt tilanne on halvaannuttanut palestiinalaisten elämän ja vaikuttanut jokaiseen palestiinalaiseen kotiin ja liikeyritykseen. Jordanian ja Pyhän maan luterilaisen kirkon jäsenet eivät ole poikkeus:
- Kaupungin sulkemisen ja tarkastusasemien perustamisen vuoksi monet ovat menettäneet toimeentulonsa lähteet.
- Monet turistit ovat peruneet Pyhän maan matkavarauksensa sekä tältä että ensi vuodelta. Vaikutukset talouselämään ovat vakavia.
- Elinkustannukset ovat kohonneet huomattavasti
- Vanhemmilla ei ole varaa maksaa lastensa koulumaksuja
- Länsirannan kouluissamme opiskelevat Jerusalemissa asuvat oppilaat joutuvat kulkemaan kiertoteitä kouluunsa. Matkakustannukset ovat siten kasvaneet.

Tämän kriisin tuloksena meidän taloudellinen tilanteemme on vaikeutunut. Tähän vaikuttavat alentuneet paikalliset tulot (koulumaksut, guesthouse-tulot ja jopa seurakuntien alentuneet lahjoitukset)

Teidän apunne tässä asiassa merkitsee, että me voimme edelleen keskittyä seurakunnalliseen työhön ja jatkaa työtämme välittäen rakkauden evankeliumia vihan ja toisen ihmisen oikeuksien kieltämisen aallon keskellä.
Vetoamme teihin Jeesuksen Kristuksen nimessä, että autatte Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaista kirkkoa tämän vakavan ja kiistämättömän taloudellisen tilanteen keskellä. Teidän kumppanuutenne on nyt tarpeellisempi kuin koskaan aikaisemmin. Me yritämme pitää yllä toivoa, sillä ilman toivoa pelkäämme, että kristityt muuttavat pois maasta.

Haluaisimme pyytää teiltä kahta asiaa:

1. Rukoilkaa puolestamme sunnuntain jumalanpalveluksissanne. Toivomme myös, että omistaisitte 3. adventtisunnuntain rukouksille oikeudenmukaisen rauhan puolesta ja anteeksiantamukselle perustuvan sovituksen puolesta.

2. Rukoilkaa meidän kristittyjen puolesta, erityisesti Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon puolesta, jotta jaksaisimme jatkaa tässä maassa ja voisimme olla rauhan työvälineitä, oikeudenmukaisuuden välittäjiä sekä sovituksen palvelijoita.

Arvostamme hyvin paljon taloudellista tukea, mikä auttaa meidän työtämme kantamaan Kristuksen lippua Pyhällä maalla.

Teidän rukouksenne, solidaarisuutenne ja tukenne tekee meidän selviytymisemme mahdolliseksi ja vahvistaa kristittyjen läsnäoloa, kestävyyttä ja palvelutehtävää Pyhällä maalla.

PYYDÄMME ETTETTE JÄTÄ MEITÄ YKSIN TÄSSÄ VAIKEASSA TILANTEESSA.

Kiitollisena teidän jatkuvasta rukouksestanne ja tuestanne, joilla autatte meitä näitä vaikeina aikoina pitämään Pyhän kaupungin elävät kivet edelleen paikoillaan,

Veljenne Kristuksessa
Piispa Dr. Munib A. Younan,
Jerusalemin luterilainen piispa
Your Brother in Christ,
Bishop Dr. Munib A. Younan
The Lutheran Bishop in Jerusalem

Käännös: Jukka Helle.

Rauha teille (Joh 20:19)

Sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa,

Salaam ja rauhaa teille Jerusalemista Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Jeesus sanoo Tuomaalle ylösnousemisensa jälkeen: ”Rauha teille.”

28.1. 2014 - Vapahtajan luterilainen kirkko (Lutheran Church of Redeemer), Jerusalem

Piispa Tri Munib A. Younan

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kaikkien kanssa.

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1 Kor 12:4-5

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa

Tänä vuonna kysymys hengellisistä lahjoista on erityisen ajankohtainen ekumeenisen yhteistyön näkökulmasta. Mitä kirkot voivat tehdä tuodakseen Jumalan valtakunnan todellisuutta maailmaan. Voimmeko tarjota lahjamme yhdessä vai onko kohtalomme pysyä erillämme?

Tarkastelen tänään ruokintaihmettä, jossa Jeesus ravitsi viisi tuhatta ihmistä. Oppineet miehet ja nokkelat opetuslapset sen paremmin kuin anteliaat naiset eivät tienneet kuinka väkijoukko voitaisiin ruokkia. Nuori poika, jolla oli viisi leipää ja kaksi kalaa tarjosi nämä vaatimattomat lahjat Kristukselle. Tämä oli tämän Raamatussa nimettömäksi jääneen lapsen hengellinen armolahja. Hän antoi sen vähän mitä hänellä oli. Välillä mietin, miksi poika ei sanonut opetuslapsille: ”Minähän näännyn nälkään, jos luovutan ateriani teille” tai ”Äitini toruu minua jos en syö lounastani.”

Poika vain yksinkertasesti tarjosi lahjan Jeesukselle luovuttamalla sen hänen käsiinsä. Ei hän osannut odottaa, että Jeesus siunaamalla lahjan lisää sen niin että sen runsaudesta riittäisi kaikille syödä. Tämä poika on esimerkkinä antamisesta ja lahjojen jakamisesta meille kaikille kirkkojen johtajille, kokeneille ekumeenikoille, vaativille seurakuntalaisille, itsekkäille hallitusmiehille, välinpitämättömille poliitikoille ja itsekeskeisille talousneroille, jotka kaikki haluamme hyväksikäyttää toisia tullaksemme itse tavalla tai toisella rikkaammiksi.

Me emme kuitenkaan voi tulla ahneudessamme rikkaiksi ennen kuin kaikilla ihmisillä on syötävää. Ihailtu ihmisoikeuksien esitaistelija Martin Luther King Jr. sanoi: ”Niin kauan kuin maailmassa on köyhyyttä, en koskaan voi olla rikas – vaikka minulla olisi miljardeja dollareita. Niin kauan kuin taudit riehuvat ja miljoonat ihmiset eivät voi odottaa elävänsä kuin 28-30 vuotta, minä en voi olla kokonaan terve – vaikka olisin juuri saanut puhtaat paperit kalliin klinikan terveystarkastuksesta.  En voi olla sitä mitä minun tulisi olla, ellet sinä tule siksi mikä sinun tulisi olla.”

Kaikilla on jotakin tarjottavaa – vaikka pientäkin. Patriarkka Michael Sabah sanoi kerran että kun seurakunta apostolien tekojen 42. luvun esimerkkiä seuraten jakaa sen mitä sillä on, kirkko onkin paljon rikkaampi kuin on kuviteltu. Jos uskaltaisimme seurata tätä esimerkkiä, ei meiltä puuttuisi mitään.

Paavali kirjoittaa 1. korinttilaiskirjeen 12. luvussa kirkon hengellisistä lahjoista.

“Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi.” Paavali jatkaa: ” Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo. (1 Kor 12:4-11). Kuvittele; näin paljon lahjoja – ja nykyisin kirkossamme meillä on vielä paljon enemmän.

Pyhää Paavalia kiusasi Korintin seurakunnan jakautuminen Paavalin ja Apolloksen kannattajiin. Siksi hän sanoi: ”Mikä sitten Apollos on? Tai Paavali? He ovat palvelijoita, jotka ovat johtaneet teidät uskoon, kumpikin siinä tehtävässä, jonka Herra on hänelle antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun (1 Kor 3:-5-7). Istuttajalla ja kastelijalla sama tarkoitus ja kumpikin saa palkkionsa. Olemme Jumalan palvelijoita, työskennelläksemme yhdessä Jumalan pellolla, Jumalan huoneen rakentajina.

Sisaret ja veljet. Tämän vuoden teema haastaa myös meidät täällä Jerusalemissa päivittäin. Kaikille kirkoillemme on annettu hengellisiä lahjoja, joita ne eivät voi omistaa ja arvostaa ilman että ne myös kukin iloitsevat yhdessä myös toistensa lahjoista.  Ilman kaikkien kirkkojen yhteyttä emme voi tehdä mitään Jerusalemin hyväksi tai Jerusalemissa. Ilman kirkkojen yhteyttä kristittyjen tehtävä viedä evankeliumia ei voi toteutua. Ilman kaikkien kirkkojen yhteyttä ekumenia ei menesty. Pyhä Henki on jakanut meille hengellisiä lahjoja, että yhdessä voisimme antaa todistuksemme.

Olivatpa rikkaita tai köyhiä, suuria tai pieniä, vanhoja tai uusia, kaikilla kirkoilla on hengellisiä lahjoja. Toiset ovat suorastaan monilahjakkuuksia kun toiset voivat jakaa yksinkertaisesta lahjastaan kuten tuo poika jakoi kaksi kalaa ja viisi leipää. Jos tuomme lahjamme yhteen ja rukoilemme Kristusta siunaaman ne, emme saa siunausta ainoastaan itsellemme vaan lahjoista riittää koko maallemme. Meistä tulee Jumalamme ja Vapahtajamme eläviä todistajia.

Tulee mieleen vanha tarina vanhemmista, jotka kutsuivat lapset luokseen ja antoivat kullekin oljenkorren perinnöksi. Vanhemmat kehottivat lapsia murtamaan oljenkorret, mikä olikin helppo tehtävä. Sitten lapsille annettiin oljen pätkiä ja kehotettiin punomaan oljenkorret yhteen. Syntyikin punos, jota kukaan ei pystynyt rikkomaan. Näin on myös meidän kirkoissamme Jerusalemissa ja kaikkialla, jos pystymme tunnistamaan hengen lahjat toisissa kirkoissa. Olemme vahvempia yhdessä sillä erilaiset lahjat mitä meillä on täydentävät toisiaan. Täydennämme kaikki niillä lahjoilla joita olemme saaneet - emme kilpaile.

Eilen kävin rukouspalveluksessa Pyhän Jaakobin armenialaisessa kirkossa. Kirkossa oli pimeää, mutta kaikilla läsnä olevilla oli kynttilät, jotka valaisivat kirkon kirkkaasti. Minua tämä vertauskuva puhutteli vahvasti: jos me kaikki kannamme kynttilämme maailmaan, Jeesuksen sanat Mattauksen evankeliumin 5. luvussa käyvät toteen: ”Te olette maailman valo. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

Haluaisitko selvyyden kysymykseen, mikä on paras kirkko? Parhaalla kirkolla on ortodoksisen kirkon uskollisuus, roomalaiskatolisen kirkon kurinalaisuus, anglikaanisen kirkon hyvä järjestys, luterilaisen kirkon tinkimättömyys ja armenialaisen kirkon sankaruus, koptikirkon marttyyrius, reformoidun kirkon uskollisuus kirjoituksille, baptistikirkon yksinkertaisuus ja syyrialais-ortodoksisen kirkon järkkymätön tunnustus sekä sakramentit ja Jumalan evankeliumi kuten kaikilla kirkoilla. Kun me kannamme nämä toisiaan täydentävät lahjat Kristuksen eteen ja pyydämme Hänen siunaustaan, me voimme yhdessä tulla siunaukseksi koko maailmalle ja todistaa Jumalan rakkaudesta Jeesuksessa Kristuksessa.

Luterilaisen maailmanliiton presidenttinä vierailin hiljattain pääsihteeri Martin Jungen ja varapuheenjohtajien kanssa paavi Fransiskus 1. luona.  Annoimme hänelle somalialaisen ruostuneen teemukin, jossa on keitetty teetä luterilaisen maailmanliiton Dadaabin pakolaisleirillä. Paavi Fransiskus innostui ja sanoi: ”Nykyajan kirkko tarvitsee uhrautuvaa ekumeenisuutta.” Keskustelimme siitä, miten kirkko tarvitsee epäitsekästä ekumeenista palvelun ja uhrautumisen henkeä antaakseen todistuksen Kristuksesta. Meidän on tunnustettava toistemme täydentävät lahjat ja sitten voimme alkaa elää yhtenä Kristuksen ruumiina maailmassa. Poliittisten ristiriitojen ja uskonnollisten ääriliikkeiden repimässä maailmassa voimme todistaa Jumalan hyvästä tahdosta epäileville ja malttamattomille vain antamalla todistuksen yhteydestämme, jossa tunnustamme toinen toistemme hengelliset lahjat. Toinen istuttaa, toinen kastelee, mutta Jumala antaa kasvun.

Jerusalemissa ekumeenisuuden tehtävä on uhrautumista kaupungin ja koko mailman puolesta vanhurskauden ja rauhan hedelmien saamiseksi.

Luterilainen maailmanliitto valmistautuu reformation 500-vuotisjuhlaan. Olemme kuitenkin syvästi tietoisia siitä, että emme voi juhlia ilman yhteyttä toisiin kristittyihin. Siksi olemme sopineet vuonna 2010 paavi Benediktus 16. kanssa, että laadimme yhteyden julistuksen. Katolilais-luterilainen työryhmä on laatinut yhteisen julkilausuman ”Vastakkainasettelusta yhteyteen” (From Conflict to Communion). Katolilaiset ja luterilaiset ovat havainneet, että he ja heidän yhteisönsä ovat yhdessä yksi Kristuksen ruumis. Olemme päättäneet, että 1500-luvun taistelut ovat ohi. Syyt toistemme uskon tuomitsemiseen ovat menettäneet merkityksensä. Vastakkainasettelun aika on ohi, nyt on yhteyden aika. Tämä asiakirja avaa kokonaan uusia ja tuoreita näköaloja. Kun lähestymme toisiamme ykseydestä käsin, palvelumme ja todistuksemme vahvistaa kaikkia kirkkoja.

Meidät liittää yhteen kasteen sakramentti, jonka kautta tunnustamme toisemme kristityiksi. Kasteen voiman kautta meidät on kutsuttu elämään yhteydessä – ei erottautumaan – että voimme vahvistaa sitä, mikä meillä on yhteistä. Tämän yhteisen aarteen kautta vapaudumme ottamaan vastamaan evankeliumin ja elämäämme vapauden Kristuksessa sekä joka hetki palvelemaan maailmaa. Kasteen yhteys yhdistää luterilaisia, katolilaisia, kaikkia kristittyjä täällä Jerusalemissa ja ympäri maailman.

Totta puhuen, maailma tai edes omat seurakuntalaisemme eivät suuriakaan välitä meidän pienistä näkemyseroistamme. Heillä tärkeitä ovat ne toisiaan täydentävät hengelliset lahjat, joita me jaamme ja palvelutehtävä, jonka kautta annamme todistuksemme maailmalle. Erityisesti heille on tärkeää, että todistuksemme toteutuu oikeuden ja vanhurskauden puolustamisena. He hakevat hengellistä syvyyttä väkivallan ja ääriajattelun keskellä. He tarvitsevat tunnustavan, taistelevan ja uhrautuvan kirkon, ei jakautunutta kirkkoa. Eikö tämä ole Jeesuksen ylipapillisen rukouksen viesti: ”Että he olisivat yhtä.”

Nykyään myös poliitikot kertovat minulle, että kirkoilla on kyllä mahdollisuus vaikuttaa, kunhan ne vain puhuvat yhdellä äänellä ja yhdistävät voimansa tehtävänsä suorittaakseen. Olemmeko valmiita Jerusalemissa tähän uhrautuvaan ekumeniaan? Olemmeko valmiita jakamaan lahjat keskenämme todistaaksemme Kristuksesta? Tämä on meidän kutsumuksemme. Paavali muistuttaa: ”Olemme Jumalan palvelijoita, työskentelemme yhdessä Jumalan pellolla, Jumalan huoneessa.”

Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelkoon sydämemme ja ajatuksemme Kristuksessa Jeesuksessa. Amen.

Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko. Linkki alkuperäiseen dokumenttiin.

Palestiinalainen adventtikalenteri. 4. adventti
Kairos Palestiina

Siirtolaisväkivalta
ARIJ

Siirtolaisten väkivaltaiset hyökkäykset palestiinalaisia vastaan on viimeisten kymmenen vuoden aikana kiihtynyt yksittäisistä väkivaltaisista hyökkäyksistä systemaattiseksi vihanpidoksi ja väkivallan harjoittamiseksi palestiinalaista siviiliväestöä kohtaan. Suunnitelluin hyökkäyksin laittomissa siirtokunnissa asuvat terrorisoivat ihmisiä ja uhkaavat heidän turvallisuuttaan. 46 vuotta kestäneen miehityksen aikana israelilaiset ovat pala palalta nakertaneet palestiinalaisten maata asuttamalla yli 650 000 siirtolaista miehitetyille alueille 196 siirtokuntaan ja 232 sillanpääasemaan niiden ulkopuolelle. Israelin asutusten jatkuva kasvu on tärkein syy siihen, että kahden valtion ratkaisuun tähtäävät rauhanneuvottelut ovat juuttuneet paikalleen.

Israelin armeija katsoo siirtolaisten harjoittama väkivaltaa läpi sormiensa eikä estä sitä palestiinalaisalueilla. Monet hyökkäyksistä tapahtuvat armeijan sotilaiden silmien edessä ilman että armeija puuttuisi niihin palestiinalaisia suojellakseen. Hyökkäykset ovat lisääntyneet ja muuttuneet koko ajan väkivaltaisemmiksi. Niiden tavoitteena on häiritä mahdollisimman paljon palestiinalaisten elämää, tuhota maatalousmaata ja oliivilehtoja saastuttaa kaivoja. Vuodesta 2007 on tehty yli 2000 väkivaltaista hyökkäystä palestiinalaisia siviilejä kohtaan ja vuonna 2013 tammi-maaliskuussa yksistään oli rekisteröity jo 311 hyökkäystä.

Siirtolaisten hyökkäykset kohdistuvat yhä useammin uskonnonharjoitukseen kuten kirkkoihin ja moskeijoihin. Niitä on poltettu ja töhritty graffitein. On selvää, että hyökkäykset tapahtuvat Israelin valtion ja armeijan hiljaisella hyväksynnällä koska niiden estämiseksi ei ole tehty mitään. Palestiinalaisten käsitys on, että Israelin armeija on läsnä varmistuksena ja valmiina puuttumaan tilanteisiin mikäli palestiinalaiset tekisivät vastarintaa. Erityisen paljon hyökkäyksiä tapahtuu Nablusissa, Hebronissa ja Beetlehemissä.

Totuus siirtokunnista
Ibrahim Nairouz

Israelin politiikan tavoitteena on ollut siirtokuntia rakentamalla luoda tosiasiallinen väestöpoliittinen ja taloudellinen tilanne, jossa ulkovaltojen on pakko hyväksyä laajojen Länsirannan alueiden liittäminen osaksi Israelia – mahdollisesti jopa erilaisin painostuskeinoin vähin erin karkottaa palestiinalaisväestö asuinalueiltaan. Monet juutalaisten yhdyskunnat alueella pilkkovat koko Länsirannan saarekkeiksi, joiden välillä risteilevät tarkastuspisteiden katkomat palestiinalaisten tiet ja juutalaisille rakennetut nopeat ohitustiet, joita palestiinalaiset eivät saa käyttää. Vieri vieressä sijaitsevat palestiinalaiset ja juutalaiset asutukset ovat muurein ja piikkilanka-aidoin täysin toisistaan eristettyjä. Siirtokuntia ja niiden liikkumistarpeita varten takavarikoitu suuria palestiinalaisten maa-alueita.

Samaan aikaan, palestiinalaisille ei myönnetä lupia kehittää omaa infrastruktuuriaan ja rakentaa uusia asuntoja. Pikku hiljaa juutalaisten asutukset leviä syöpäkasvaimen tavoin palestiinalaisasutuksen ytimeen. Katuja suljetaan, muureja rakennetaan ja normaali arkielämä tulee palestiinalaisille mahdottomaksi. Samalla armeija varmistaa juutalaisten turvallisuuden ja esteettömän liikkumisen alueella.

Miehittäjävaltion tavoitteet eivät jää epäselviksi: tavoitteena on että siirtokunnat hallitsevat koko aluetta ja vähitellen syrjäyttävät palestiinalaisten oman talouselämän ja tulevat ainoiksi toimeentulon lähteiksi työttömälle palestiinalaiselle väestölle. Kuin Etelä-Afrikassa rotusorron aikana, palestiinalaisyhteisöt pilkotaan ja eristetään rapistuviksi slummeiksi, joissa köyhyys ja epätoivo vallitsevat eikä edellytyksiä normaaliin toimeentuloon ole olemassakaan. Kun palestiinalaiset on ajettu tähän tilanteeseen, he voivat joko jäädä asumaan kotikylään tai kaupunkiin, jossa ainoa toimentulon lähde on työ israelilaisille siirtokunnissa tai muuttaa pois kotoa siirtolaisiksi.

Tässä ahdistuksessa me Palestiinan kristityt haluamme kääntyä Kaikkivaltiaan puoleen ja rukoilla Häneltä apua, ettei vihamielisen valtion anneta vetää mattoa palestiinalaisten jalkojen alta. Hän tuomitsee vääryyden ja haluaa ihmisten elävän sovussa toisiaan kunnioittaen.

Siirtokunnat ovat syntiä palestiinalaisia lähimmäisiä kohtaan sillä ne perustuvaan maan anastamiseen, ihmisoikeuksien polkemiseen ja palestiinalaisten epäoikeudenmukaiseen kohteluun. On syntiä karkottaa maan alkuperäiset asukkaat kotoaan ja ahdistella heitä niin että he päättävät muuttaa omasta maastaan.

Miehittäjävalta kutsuu näitä siirtokuntian raamatullisin nimin luoden näin illuusiota siitä, että kyseessä on paluu ihanaan raamatulliseen todellisuuteen ja vanhojen ihanneyhteisöjen palauttaminen Jumalan suojeluksessa. Siirtolaiset ajattelevat olevan pyhien kirjoitusten lupausten perillisiä. Pyhien kirjoitusten siteeraaminen ei muuta varastamista luvalliseksi vaikka jotkut voivat länsimaissa niin ajatella  Oikeuttaako tämä ahdistelemaan ihmisiä ja tekemään heidän elämänsä heidän kotimaassaan niin vaikeaksi, että heidän on pakko jättää isiensä maa?

Kristuksen seuraajat tuomitsevat epäoikeudenmukaisuuden, varkauden, maan anastamisen ja toisten nöyryyttämisen. He pyrkivät hyvään elämään, jossa ihmiset voivat elää arvostettuina ja kunnioitettuina. Kristityt tietävät, mitä pyhät kirjoitukset heille kehottavat ja haluvat todistaa totuudesta. Jeesus opetti meille: ”Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita”. Hän myös sanoi: ”Jos Poika vapauttaa teidät, olette todella vapaita (Joh 8:32,36). Näissä pelastuksen sanoissa on myös vapautus kärsimyksestä.  Kirkon tehtävä on julistaa uskoa Kristukseen, jossa vangitut saavat vapautuksen, Kristukseen joka on tullut tuomaan totuuden, oikeuden, tasa-arvoisuuden, rauhan ja sovinnon kaikille Jumalan luoduille.

Tämä pelastuksen sanoma kaikuu kaiken palestiinalaisten kärsimyksen keskeltä kaikkeen mailman, että rukoilisimme loppua miehitykselle, sorrolle, etniselle puhdistukselle, Israelin rotuerottelulle ja palestiinalaisten eristämiselle ja rauhanomaisten siviilien terrorisoimiselle. Kaikkivaltias Jumala ei siunaa sellaista: Hänen tahtonsa on, kirkkomme pysyvät totuudessa ja Hänen sanassaan ja että epäoikeudenmukaisuus korjataan maailmassa.

Isä Ibrahim Nairouz on Nablusissa työskentelevä anglikaanipastori, joka on kirjoittanut useita kirjojen kirkkojen historiaa koskien. Hän on keskittynyt uskontojen välisen vuoropuheluun ja rauhantyöhön.

ARIJ (Applied Research Institute – Jerusalem Society) on toiminut palestiinlaisalueilla 20 vuotta erikoituen talous-, sosiaali- ja luonnonvara-alan sekä vesihuollon tutkimustoimintaan. Lisätietoja www.arij.org

Julkilausuma koskien kopteihin kohdistuvaa väkivaltaa Egyptissä 3.1. 2011.

Olemme järkyttyneinä vastaanottaneet uutisen hyökkäyksestä koptikirkkoa vastaan uutena vuotena. Hyökkäys tapahtui Aleksandriassa koptien ollessa kokoontuneina jumalanpalvelukseen. Joulusaarnassani viittasin Lähi-Idän kristittyihin kohdistuvaan kasvavaan paineeseen ja ilmaisin huoleni tilanteesta.

Muistissamme on vielä tuoreena kuuden koptikristityn murha Nag Hammadissa viime jouluna jouluaaton messussa. Viime kuukausina  välikohtaukset, uhkaukset sekä suoranaiset väkivallanteot ovat kiihtyneet. Nyt kyseessä oleva itsemurhaajan pommi-isku todistaa tästä väkivallan kiihtymisestä. Poliittisten ja uskonnollisten johtajien on tehtävä loppu tästä väkivallasta. Emme voi antaa Lähi-Idän poliittisen konfliktin luisua uskontojen väliseksi vastakkainasetteluksi; siinä taistelussa me kaikki olisimme häviäjiä.

Me tuomitsemme tämän terroriteon ja kaiken väkivallan, jolla yritetään aiheuttaa hämmennystä ja eripuraa. Sanoudumme irti ääriliikkeistä, jotka haluavat käyttäää uskontoa tuottaakseen tuhoa ja erottaakseen ihmiset, jotka ovat pitkään eläneet yhdessä yhtenä kansakuntana.

Täällä Lähi-Idässä, missä kolmen monoteistisen uskonnon perusarvoja ovat rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan, ei voi olla mahdollista harjoittaa tällaista väkivaltaa väittäen tekevänsä sen uskonnon nimissä. Sellaisia tekoja voi tehdä vain vihan ja hajaannuksen nimissä.

Yhdymme Kairon Al-Azhar-yliopiston muslimioppineiden näkemykseen kun he toteavat: "tämä on rikollinen teko, jota ei voida oikeuttaa minkään uskonnon nimissä. Siksi pyydämme kaikkia uskonnollisia johtajia, kaikkia uskovia ja omantuntoaan seuraavia ihmisiä - yhtälailla kristittyjä kuin muslimejakin - korottamaan äänensä ja tuomitsemaan nämä hyökkäykset ja paljastamaan niitä puolustelevien vetoamiset uskontoon."

Yhdymme maailman johtajien vetoomukseen Egyptin viranomaisille, että hyökkääjät saataisiin nopeasti oikeuden eteen. Vetoamme kaikkiin maailman johtajiin, että he tukisivat maltillisia voimia Lähi-Idässä ja työskentelisivät aktiivisesti oikeuden ja rauhan toteuttamiseksi alueella.

Maailmanlaajuisena kirkkona meidän on kuultava kristittyjen sisartemme ja veljiemme hätähuuto Lähi-Idästä. Maailmanlaajuisen kirkon on pysyttävä heidän rinnallaan ja luotava yhtenäinen ja yhteinen strategia kristityille Lähi-Idässä, niin että heidän ei tarvitse lähteä siirtolaisiksi vaan he voivat elää turvallisesti kotimaassaan ja antaa todistuksensa maailmassa.

Meidän paikallisten kristittyjen täytyy toteuttaa yhtenäisinä lähetys- ja palvelukutsumustamme niin että edistämme harkintaa, keskinäistä ymmärrystä, uskontojen välistä vuoropuhelua, oikeudenmukaisuutta, anteeksiantoja ja sovintoa. Tämä on oleva meidän Lähi-Idän kristittyjen todistus uskomme voimasta. Me emme saa antaa ääriliikkeiden kaapata koko Lähi-Itää panttivangiksi sillä kristittyinä Lähi-Idässä olemme erottamaton osa sen yhteiskuntaa.

Lähi-Idän evankeliset kirkot Lähi-Idän kirkkojen neuvostossa, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko sekä luterilainen maailma seisovat Koptikirkon ja sen paavin Shenouda III:n ja Egyptin kansan rinnalla. Esitämme surunvalittelumme kaikille kohteena olleiden koptien, kohteeksi joutuneiden muslimeille ja turvallisuushenkilöstön omaisille.

Rukoilemme, että ne jotka kärsivät ja ovat vaarassa saavat lohdutuksen seimen äärellä tulevana Koptikirkon jouluna (7.1.). Kuulkaa enkelien kehotus: "Älkää pelätkö!" (Luuk 2:10).

Piispa Tri Munib A. Younan,
Lähi-Idän kirkkojen neuvoston evankelisten kirkkojen ryhmän puheenjohtaja
Piispa, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko