22. heinäkuuta, 2014

Holy Land Trust - Pyhä Maa-säätiö koskien tämänhetkistä tilannetta Israelissa/Palestiinassa. Alkuperäinen artikkeli (englanniksi).

Jo vuosikymmenien ajan Pyhässä Maassa on vallinnut ilmapiiri, jossa lietsotaan pelkoa, vihaa ja halveksuntaa toisia kohtaan. Vastapuolen edustajien ihmisyys kielletään ja heitä demonisoidaan. Poliittisella eliitin tasolla näitä negatiivisia tunteita on peittänyt ohuenohut illuusioiden kalvo, joka on liittynyt polittiseen näytelmään nimeltä rauhanprosessi. Meille on uskoteltu vuosi vuodelta, että kyseessä on nimenomaan kahden kansakunnan välinen polittinen konflikti, joka on ratkaistavissa diplomatian keinoin rauhanprosessin kautta. Kun sopimus olisi saavutettu, kaksi kansallisvaltiota voisi elää rinta rinnan rauhan vallitessa.

Piispa Munib Younanin haastattelu Der Spiegel, 24.2.2014

Piispa Munib Younan edustaa kristillistä vähemmistöä palestiinalaisalueilla ja Itä-Jerusalemissa. Hän arvostelee avoimesti Israelin miehityspolitiikkaa ja Länsirannan israelilaissiirtolaisten ääriaineisten väkivaltaa - erityisesti silloin kun se kohdistuu kristtyjen pyhiin paikkoihin. Ne jotka vaikenevat tukevat vaikenemisellaan ääriliikkeitä, tähdentää Younan.

Spiegel: Piispa Younan, olette luterilainen kristitty mutta myös myös palestiinalaispakolaisen poika ja sellaisena tuomitsette miehityspolitiikan. Arvostelijanne väittävät että olette vain 10-prosenttisesti kristitty ja 90-prosenttisesti poiitikko. Pitääkö tämä paikkansa?

MY: Olen kirkkokunnan johtaja. Minun tehtäväni ei ole politikoida, mutta kirkko voi toimia uskottavasti vain silloin kun se toimii totuuden velvoittamana oikein. Jos kirkot alkavat pelata valtapelejä, ei ole mahdollista enää pysyä totuudessa.

Spiegel: Mutta otatte yksiselitteisesti kantaa palestiinalaisten puiolesta.

MY: Olen luterilainen ja Palestiinan pakolainen. Siten kannan kansani kärsimystä mukanani. En voi katsoa vaieten miten ihmisiä alistetaan. Dietrich Bonhoeffer teologina ja vastarintaliikkeen taistelijana vaati että kirkon tulee toimia valtion omanatuntona. Olen työssäni päivittäin tekemisissä kolmen valtion: Jordanian, Palestiinan ja Israelin kanssa. Tällöin minun on pakko sanoa mikä on oikein ja mikä väärin.

Spiegel: Monet uskonveljenne Jerusalemissa pidättäytyvät poliittisista kannanotoista.

MY: Heillä on näkemys, mutta he ei tee tarpeeksi. Krisittyjen tehtävä Jerusalemissa on rohkeasti tukea rauhanprosessia. Juutalaisten kansanmurhan takia ymmärrän saksalaisten pidättyväisyyden ja erityissuhteen Israeliin. Kun olen Saksassa sanon tapaamilleni ihmisille: Teidän ei tarvitse lastata kannettavaksenne kaksinkertaista syyllisyyden taakkaa. Jos vaaditte miehityksen lopettamista ja puolustatte kahden valtion ratkaisua, kuka voi syyttää teitä juutalaisvastaisuudesta?

Spiegel: Onko avoin arvostelu parempi keino kuin hiljainen diplomatia?

MY: Jos kukaan ei sano mitään, tilanne pahenee. Siirtolaisten ääriaines hyökkää jatkuvasti kristtyjen pyhiä paikkoja vastaan häpäistäkseen niitä. Vaikeneminen vahvistaa ääriaineksia. He tulkitsevat vaikenemisen toimiensa hyväksymiseksi tai peloksi. Äärielementit haluavat tehdä poliittisesta konfliktista uskonnollisen. Se mitä nämä ääriainekset puuhaavat nyt vaikka Syyriassa kaikkine raakuuksineen voi synnyttää Lähi-Idässä todellisen uskonsodan ja on erittäin vaarallista.

Spiegel: Miten Pyhän Maan kristtyjen pitää suhtautua hyökkäyksiin?

MY: Jokainen hyökkäys on tuomittava tapauskohtaisesti Ne ovat Jumalan vastaista raakuutta. Tästä ei ole pienintäkään epäilystä ja se on sanottava selvästi. Viranomaisten velvollisuus on toimia ja saattaa näiden hyökkäysten tekijät edesvastuuseen. Ratkaisu ongelmaan ei kuitenkaan löydy rikoslaista.

Spiegel: Vaan mistä?

MY: Radikaalismin levittäminen oppilaitoksissa täytyy lopettaa ja sen sijaan tähdentää että vastapuolella ihmiset ovat samanarvoisia ja heillä on samat oikeudet kuin omallakin puolella. Tarvitsemme kestävää suvaitsevaisuuskasvatusta kouluissa, yliopistoissa, kirkoissa, moskeijoissa ja synagogissa.

Spiegel: Ei kai kuitenkaan voida puhua järjestelmällisestä kristittyjen vainosta?

MY: Joskus esiintyy syrjintää, mutta ei vainoa. Turvallisuusjoukot ja sotilaat eivät vielä seiso kirkkojemme edessä. Saan ilmaista itseäni avoimesta ja kenenkään estämättä. Silti kristittyjen tilanne kokonaisuutena johtuu poliittisesta tilanteesta ja on kiinteästi siitä riippuvainen.

Spiegel: Itse johdatte pientä vain 3000 jäsenen suuruista kirkkoa. Kuuluuko kristittyjen ääni ylipäätään Pyhässä Maassa?

MY: Saan usein kuulla, että kuulun vähemmistöön. Poliitikot ajattelevat, että meillä ei ole merkitystä kun meitä on niin vähän. Meillä on kuitenkin keskeinen rooli uskontojen välisessä vuoropuhelussa. Näemme paljon vaivaa demokraattisen ja nykyaikaisen kansalaisyhteiskunnan idean tukemiseksi. Sellainen voi puolustaa myös sosiaalisia, poliittisia ja uskonnollisia vapauksia. Näihin päämääriin pyrimme diakoniatyön ja kasvatuksen avulla. Näin voimme vaikuttaa yhteiskuntaan.

Spiegel: Mikä on ollut vaikein hetki työssänne piispana?

MY: On ollut usein hyvin vaikeaa pitää kaikki pallot ilmassa samanaikaisesti. Eniten minua vaivaa, kun minut määritellään kuulematta näkemyksiäni.

Spiegel: Olette myös Luterilaisen maailmanliiton presidentti ja valmistelemassa reformaation 500-vuotisjuhlavuotta. Mitä Luther teille merkitsee?

MY: Hyvin paljon. Armollinen Jumala on minulle tärkeä. Kun teen virheitä ja väärin, tiedän että Jumala ottaa minut huostaansa sellaisena kuin olen ja vahvistaa armollaan.

Interview mit Bischof Munib Younan. (C) Der Spiegel.

Ranskan presidentti François Hollande tapasi kristillisten kirkkojen johtajia Jerusalemissa 18. marraskuuta Pyhän Annan kirkossa Jerusalemin vanhassa kaupungissa. Aiheena olivat kristittyjen olosuhteet Jerusalemissa.

Presidenttiä olivat tapaamassa ortodoksisen kirkon patriarkka Teofilos, latinalainen patriarkka Fuad Twal, arkkipiispa Yussef El Zereyi kreikkalais-katolisesta patriarkaatista sekä Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa, Luterilaisen maailmanliiton presidentti Munib Younan. Keskustelussa käsiteltiin Jerusalemin asemaa kahden valtion jaettuna pääkaupunkina ja kolmen uskonnon pyhänä kaupunkina. 

Presidentti Hollande totesi että Ranska on perinteisesti halunnut suojella erityisesti katolista kirkko Pyhässä Maassa, mutta kokee tehtäväkseen auttaa katolilaisia ja kaikki kristittyjä, jotka asuvat alueella. Patriarkka Twai kysyi presidentiltä, voisiko Ranska kohdentaa Palestiinan hallinnolle lähetettävästä avustuksesta varoja erityisesti kristillisten kirkkojen terveydenhuolto ja kasvatustyön tukemiseen.

Patriarkka Teofilos näkemyksen mukaan juuri nyt kansojen ja hallitusten ympäri maailman tulisi pyrkiä tukemaan Jerusalemin kristittyjä jotta 2000-vuotinen kristillinen perinne ja pyhien paikkojen ylläpito voivat jatkua.

Piispa Younan tähdensi, kuin tärkeää kristtyjen johtajille on saada tavata presidentti Hollande, koska nyt tarvitaan tukea uskontojen ja kansojen kesken jaetun yhteisen Jerusalemin ajatukselle sekä uskontojen vuoropuhelun lisäämiseen. Younan painotti erityisesti Pyhän Maan uskontojen neuvoston roolia tämän vuoropuhelun ylläpitäjänä. Neuvoston kautta uskontojen johtajat ovat ottaneet aktiivisen roolin kolmen uskonnon välisen luottamuksen ja yhteisen rauhankasvatuksen rakentamiseksi.

Uskontojen neuvoston julkaisema tutkimus Israelin ja Palestiinan koulukirjojen sisällöistä vahvisti, että koulut eivät kaikilta osin tue ajatusta kansojen rauhanomaisesta rinnakkainolosta jaetussa Jerusalemissa. Kirkkojen johtajien viesti presidentti Hollandelle, paikalla olleille ja maailman johtajille oli että ilman oikeudenmukaisuutta ei voida saavuttaa rauhaa eikä Jerusalem voi olla avoin kaupunki, jos siellä rakennetaan muureja ja armeija hallitsee.

Teksti- ja kuvaähde: Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.

Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen. Room 5:5

Sisaret ja veljet Kristuksessa,

Salaam ja armo teille Ristin ja Ylösnousemuksen kaupungista Jerusalemista. Jerusalemin sydämessä, hengellisen maailman keskuksessa juhlimme Pääsiäistä hämmästyksen ja kunnioituksen vallassa. Palmusunnuntaita muistellen me olemme kuin ne jotka näkivät Jeesuksen saapuvan kaupunkiin ja ihmettelivät, miten tämä tapahtuma muuttaa olosuhteita ja syventää meidän suhdettamme Jumalaan.

Olemme nähneet paljon muutoksia. Vain jokin aika sitten konklaavi valitsi uuden paavin, Franciscus I:n. Canterburyn uusi arkkipiispa valittiin Englannissa johtamaan maailman anglikaaneja. Jerusalemissa vieraili presidentti Barack Obama.Mietimme, mitä merkitystä näillä tapahtumilla on meille, jotka odotamme rauhanomaista ratkaisua vuosikymmeniä jatkuneeseen konfliktiin. Toisilla on suuria toiveita, toiset ovat pettyneet ja jotkut eivät enää välitä. Vaikka meillä olisi ylösnousemuksen synnyttämä toivo sydämissämme, näemme myös naapureidemme turhautuneisuuden ja levottomuuden. Pohdimme, kauanko menee ennenkuin Jumalan rauha täyteydessään vallitsee Lähi-Idässä.

Kuin Raamatun aikaan ennen israelilaisten erämaavaellusta , Egyptissä ja osassa Pyhää Maata on nähty heinäsirkkaparvia. Muutolla Egyptistä ja Kristuksen ylösnousemuksella on yhteys. Molemmat uuden vapauden mahdollisuuden ikeen alla oleville. Mietin, kuinka saamme uudestaan vapauden. Koko Lähi-Itä on käymistilassa. Voimme vain katsoa ja rukoilla kun seuraamme sisällissotaa Syyriassa sekä levottomuuksia Sudanissa, Tunisiassa ja Irakissa. Syyrian sisällissota vaatii aivan liikaa viattomia uhreja. Rukoilemme ettei tämä konflikti nielaise meitä. Rukoilemme väkivallan uhrien - miesten, naisten ja lasten - puolesta. Heidän kotinsa ja elämänsä on tuhottu. Rukoilemme niiden pakolaisten puolesta, jotka asuvat teltoissa pakolaisleireillä Jordanian erämaassa, Libanonissa, Irakissa ja Turkissa. Heidän elämänsä on kirkkojen ja avustusjärjestöjen varassa.

Palestiinalaisen perinteen mukaan heinäsirkkaparvet ennustavat sotaa. Rukoilen, ettei se pitäisi paikkaansa meidän maassamme. Ehkä heinäsirkat ovat viestin jostain muusta? Olemmeko siirtymässä sekasorron aikaan? Presidentti Obama lähti. Hänelle taputtaneet kysyvät: toteutuuko nyt rauha ja oikeudenmukaisuus? Hän piti hyvin valmisteltuja puheita ja vetosi ihmisten toiveisiin ja unelmiin paremmasta tulevaisuudesta. Kuitenkin tämä maa ja koko Lähi-Itä tarvitsee enemmän kuin pelkkiä puheita. Lastemme takia haluamme kaikki konfliktin keskellä elävät poimia oikeudenmukaisuuden ja rauhan hedelmiä. Haluamme että sisällissodat, ääriliikkeiden terrori ja miehitys loppuvat. Haluamme elää normaalia elämää vapaiden kansakuntien tavoin. Toivoimme, että Presidentti Obama olisi kuullut tämän palestiinalaiskristittyjen rauhan ja oikeudenmukaisuuden kaipuun. Me kristityt työskentelemme että vapaudesta, demokratiasta, sanan ja uskonnonvapaudesta ja sukupuolten tasa-arvosta tulisi totta.
 
Juutalaiset viettävät tällä viikolla pääsiäistä. Kuten heidät kerran pelastettiin faaraon maasta, Lähi-Itä pitää pelastaa vääristyneiden aatteiden ja poliittisten pelien kynsistä. Lähi-Itä pitää pelastaa sorrolta ja miehitykseltä ja ympäri maailmaa vallitsevilta rotuennakkoluuloilta ja sorrolta. Meidän on vapauduttava uskonnollisesta ja etnisestä riistosta niin että kaikki saavat kokea ylösnousemuksen voiman ja voivat elää rauhassa naapureidensa kanssa.
 
Vaivummeko me epätoivoon? Annammeko periksi? Muuttavatko loputkin meistä ulkomaille? Ainoa toivomme on pääsiäisen lupaus: ristin ja ylösnousemuksen voima. Via Dolorosalla Jeesus kohtasi ne pimeyden voimat, jotka kohtaamme Lähi-Idässä nykyisin. Hän uhrasi itsensä että meillä olisi toivo ja luottamus hänen voimaansa. Emme anna ääriliikkeiden, sorron, väkivallan, verilöylyjen, vihan ja anastettua maata erottavien muurien murentaa toivoamme ja sortaa meitä epätoivoon. Toivomme oikeudenmukaisuudesta, sovinnosta ja arvokkaasta elämästä voittaa pimeyden vallat. Se on ristiltä virtaavaa voimaa tänään. Tämä on se toivo, joka Jerusalemin ja Pyhän Maan kristityillä on. Tämä on maailmanlaajuisen kirkon tehtävä: tehdä herkkää työtä rakkaudessa ihmisoikeuksien ja elämän suojelemiseksi kaikkien kansojen keskuudessa. Niin kauan kuin Kristuksen kirkko Pyhässä Maassa ja kaikkialla ottaa Pääsiäisen hengessä tämän tehtävän hoitaakseen, minä olen toivoa täynnä. Eikä meidän tarvitse pettyä toivossamme, sillä Jumalan rakkaus vuotaa sydämiimme Pyhän Hengen kautta.

Jeesus sanoo "Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, 15 jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän" (Joh 3:14-15). Israelilaiset katsoivat käärmeeseen pylvään nokassa pelastuakseen. Samoin me katsomme ristille nostettuun Kristukseen parantumisemme ja vapautuksemme lähteenä. Katsomme Kristusta, joka eli ja uhrasi itsensä köyhien ja kärsivien puolesta että voisimme kokonaisvaltaisesti ymmärtää mitä hän sanoo meille: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän" (Joh 3:16).

Pääsiäissunnuntaina Jerusalemissa juhlimme tätä iänkaikkisen elämän lupausta. Laulamme, järjestämme kulkueen kaduilla, nostamme korkealle ristiin ja riemuitsemme tyhjällä haudalla. Pyydän teitä kaikkia liittymään mukaan juhlimaan Pääsiäistä ja ylösnousemusta niin ettei ainoastaan Pääsiäisenä vaan jokaisena elämämme päivänä meillä olisi ristillä nähty Kristuksen rakkaus voimanamme ja se säteilisi kauttamme maailmaan. 

Kun ajattelen suurta todistajien pilveä, joka ylistää ja kantaa Lähi-Idän kristittyjä sydämessään, minut täyttää toivo. Kysymys ei ole niistä, jotka vain puhuvat rauhasta vaan niistä jotka työskentelevät sen puolesta hellittämättä. Tyhjä hauta on lopulta toivomme vankin perusta. Sen ansiosta muistamme ylösnoussutta Herraamme, joka tulee uudestaan vapauttamaan ja parantamaan rikkinäisen maailman. Roomalaiskirjeessä (5:5) muistutetaan: "Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen." ja psalmi 46 vakuuttaa "
Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin." Emme pelkää vaan katsomme ristiin,ainoaan toivoon, ja toteutamme Kristuksen työtä maailmassa rauhan ja sovinnon rakentamiseksi.

Virkaanastujaispuheessaan paavi Franciscus painotti, että kirkon kutsumus on olla luomakunnan suojelija, joka huolehtii siitä samalla hellyydellä, jolla Joosef huolehti Mariasta ottaessaan hänet vaimokseen (Mt 1:24). Franciscus kirjoittaa:
 
"Paavali kirjoittaa Abrahamista, joka vastoin kaikkea toivoa uskoi ja toivoi (Room 4:18). Toivoa silloin kun toivoa ei ole! Tilanteemme pimeydessä me näemme toivon valon siellä missä naiset ja miehet tuovat sitä toisille suojellakseen luomakuntaa ja jokaista ihmistä; katsovat kaikkea Jumalan luomaa herkkyydellä ja rakkaudella, joka avaa toivon näköaloja, lähettävät toivon säteen synkkien pilvien läpi.

Yhdyn paavin näkemyksiin, jotka vastaavat uskonpuhdisjamme Martti Lutherin vakaumusta: "Risti opettaa meitä toivomaan silloinkin kun toivoa ei ole". Meidän luottamustamme ja toivoamme kuvastaa myös se työ mitä olemme tehneet Pyhän Maan uskontojen neuvostossa. Julkaisemamme raportti: "Omien tarinoidemme uhreja: Toiseuden kohtaaminen Israelin ja Palestiinan koulukirjoissa" raportoi tutkimustulokset siitä, miten koulukirjat muokkaavat lastemme käsityksiä. Koulukirjoissa on kaksi vastakkaista näkemystä Israelissa ja Palestiinassa - rinnakkaineloa tukevia arvoja ei ole. Kuinka lapsemme voisivat elää rauhassa, jos emme kylvä heille toivon siemeniä heidän ollessaan nuoria.

Velvollisuutemme Pääsiäisenä on vaikeista olosuhteista huolimatta nähdä "toiset" siten kuin Kristus näkee heidät. Kehotan kaikkia vastuunsa tuntevia israelilaisia ja palestiinalaisia miettimään tämän tutkimuksen tuloksia lastemme takia ja työskentelemään oikeudenmukaisen ja rauhanomaisen ratkaisun puolesta. Poliitikot puhuvat ja allekirjoittavat julkilausumiaan, mutta on pastoreiden, rabbien, imaamien ja vanhempien tehtävä auttaa lapset näkemään Jumalan kuva toinen toisissamme ja elämään Kristuksen rakkaudessa. Kutsun kaikki uskonnollisia johtajia uskontokunnasta riippumatta ponnistelemaan että uskonnosta tulee osa toivoa ja ratkaisua siten että opetamme lapsia elämään sopusoinnussa, rauhassa ja tasa-arvoisesti. Täällä Lähi-Idässä uskonnolla on profeetallinen rooli olla todistajina myös sorron ja miehityksen olosuhteissa. Toivon, että näiden tutkimustulosten avulla voimme alkaa korjata pitkäaikaisia ennakkoluuloja mitkä ovat meihin juurtuneet toisenlaisesta taustasta tulevia ihmisiä kohtaan. Näin voi Kristuksen ylösnousemuksen voima tulla todeksi Pyhässä Maassa.

Toivomme toivottomuudessa on peräisin Jerusalemin tyhjästä haudasta. Meidän uskovaisemme ovat menettäneet toivonsa nähdessään paljon puheita ja suuria eleitä ilman todellista muutosta. Toivo elää sydämissämme.Israelin-Palestiinan konflikti ei ole ainoa huoli niille, jotka haluavat rakentaa Lähi-Idässä sovintoa ja rauhaa sodan ja väkivallan uhan varjossa. Alueella poliittisista ja uskonnollisista ääriliikkeistä on tulossa hallitsevia ekstremismin vallatessa alaa. Nurkkakuntaiset ja ksenofobiset konfliktit leviävät. Valitettavasti ne, jotka uskovat oikeudenmukaisuuteen, rauhaan ja sovintoon ovat jäämässä vähemmistöön omissa yhteisöissään. Jäämmekö me pystyvästi elämään Pitkäperjantaita?

Jesaja lupaa, että kuoleman varjon maassa elävät näkevät suuren valon. Eikö tämä ole Pääsiäisen sanoma? Kaikilla kansoilla pitää olla toivoa. Kaikkien kansojen pitää etsiä valoa pimeyden keskellä. Ylösnousemus herättää meissä uudelleen kestävän toivon. Meidät on kutsuttu toivon sanoman levittäjiksi sekä turvaamaan uskollisesti ja järkähtämättömästi Jumalan sanaan. Tämä toivo meidän on annettava lapsillemme rakentamalla maailmaa, jossa turvallisuutemme perustuu vuorovaikutukseen ja toinen toistemme auttamiseen. Tämä Pääsiäisen viesti on arvokkainta maailmassa mitä voimme toisillemme jakaa. Hauta on tyhjä koska Kristus on näyttänyt meille miten uhrautuva rakkaus nostaa meidät pelkästä eloonjäämisestä vastaanottamaan Jumalan lahjat täydessä rikkaudessaan ja runsaudessaan.

Emme suostu olemaan uhreja. Emme suostu ottamaan vähemmistön roolia. Siksi vietämme Pääsiäistä arvokkaasti kuten jo esi-isämme tekivät täällä Jerusalemissa kokien voimakkaasti sen kuinka Jumala voi tehdä kuolleen eläväksi.Toivottomuus muuttuu toivoksi, kaaoksesta syntyy järjestys. Sorto poistuu ja ne jotka kulkivat pimeässä johdatetaan valoon ja vapauteen. Haluamme jakaa teille runsaasti sitä ylösnousemuksen riemua, joka sai alkunsa Jerusalemissa.


                                               Al Masih Qam!    Haqan Qam!
 
Kristus nousi kuolleista!     Totisesti nousi!
Kristus nousi kuolleista!     Totisesti nousi!
Kristus nousi kuolleista!     Totisesti nousi!


المسيح قام             حقاً قام
كل عام وأنتم وعائلاتكم بألف خير

Piispa Munib Younan

Usein katkeroituneiden Israelin ja Palestiinan konfliktien osapuolten ja heidän kannattajiensa kuulee syyttävän vastapuolen koululaitosta ja mediaa vihapropagandan levittämisestä. Ongelma on tunnistettu ja vuonna 2009 Pyhän Maan uskontojen neuvosto on käynnistänyt koulukirjaprojektin (Israeli-Palestinian schoolbook Project The “Portrayal of the Other” in Palestinian and Israeli school books). Tavoitteena on tunnistaa leimaava aineisto koulujen oppikirjoissa.

Konliktin molempien osapuolten piirissä on tahoja, joiden intressissä on edistää vihapropagandan levittämistä. Siksi on tärkeää varmistaa, että konfliktin toisesta osapuolesta annetaan neutraalia ja värittätöntä tietoa.

Projektin rahoittaa Yhdysvallat ja sitä johtaa Yalen yliopiston professori Bruce Wexler, jonka johtama kansalaisjärjestö Erilainen Tulevaisuus (A Different Future) työskentelee myös tematiikan piirissä.
 
Tehtävää varten on muodostettu yhteinen israelilais-palestiinalainen tutkimusryhmä, jota johtaa Israelin puolella professori Daniel Bar-Tal (Tel Avivin yliopisto) ja Palestiinan puolella professori Sami Adwan (Bethlehemin yliopisto). Ryhmässä työskentelee 6 israelilaista ja neljä palestiinalaista tutkimusavustajaa, jotka ovat kaikki arabian ja hepreankielen taitoisia. 1-12 luokkien analysoitavia oppikirjoja on kaikkiaan 370 kappaletta.

Tieteellinen asiantuntijaryhmä joka seuraa tutkimusta koostuu eurooppalaisista, amerikkalaisista ja israelilaisista oppikirjojen historian ja analyysin sekä kasvatustieteen asiantuntijoista.

Ensimmäistä kertaa on onnistuttu kokoamaan Israelin ja Palestiinan välinen yhteinen ryhmä, joka käyttää yhteisiä ja vakioituja tieteellisiä menetelmiä tutkiakseen kattavasti sekä Israelin että Palestiinan oppikirjoja tieteellisessä valvonnassa.

Tutkimuksen aikataulu:
1. vaihe: (5. elokuuta, 2009) Suunnittelukokous Jerusalemissa kävi läpi aikaisempaa tutkimusta ja oppikirja-analyysiä sekä esitteli käytettävät menetelmät.
2. vaihe: (elokuu 2009, joulukuu 2011) Oppikirja-analyysin toteuttaminen.
3. vaihe: (tammikuu 2012, toukokuu 2012) Tulosten tarkastelu tutkimusryhmässä, tieteellisessä paneelisssa ja Uskontojen neuvoston piirissä. Uskontojen neuvoston suositukset tulosten perusteella.

Tutkimusta on myös arvosteltu keskittymisestä konfliktiin liittyviin ihmisoikeuskysymyksiin nähden triviaaleihin asioihin, jotka eivät välttämättä vaikuta väkivallan määrään. Tutkimuksen johtaja Wexler kuitenkin puolustaa tutkimusta :  “Kasvatuksen vaikuttavuus toteutuu pitemmällä tähtäimellä. Nämä lapset ovat tulevaisuudessa yhteisöjensä johtajia tulevaisuudessa. Nykyiset johtajat voivat jo nyt nähdä mitä he ovat tekemässä. Tämänkaltainen oppimateriaalien itsearviointi voi johtaa myös välittömiin tuloksiin."

Toisessa projektissaan Uskontojen neuvosto seuraa ja raportoi uskonnollisten johtajien väkivaltaan yllyttäviä lausuntoja konfliktin kummankin osapuolen piirissä. Neuvosto puuttuu vihapuheeseen viemällä asian käsiteltäväksi kulloiseenkin yhteisöön tai julkaisemalla tiedotteita. Neuvostoon kuuluvan edustajat Jerusalemissa toimivasta juutalaisten, muslimien ja kristittyjen kirkkojen johdosta.

Lisätietoja:  Pyhän Maan uskontojen neuvosto.

Lausunto Lähi-Idän tilanteesta
28. helmikuuta 2011


Piispa, Tohtori  Munib A. Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko

Olemme seuranneet Jerusalemissa tarkasti Lähi-Idän tapahtumien kehittymistä. Olemme tietoisia, että muutokset arabimaailmassa koskevat meitä ja vaikuttavat meidän olosuhteisiimme olivatpa ne positiivisia tai negatiivisia.

Kirkkona me seuraamme tilannetta ja rukoilemme. Rukouksemme täyttää rohkaisun toivomus niille, jotka kaipaavat vapautta. Rukouksenamme on pyyntä, että olisimme kestäviä kunnes oikeus voittaa. Rukouksissamme kannamme Jumalan eteen ne, jotka ovat joutuneet väkivallan uhreiksi. Rukouksemme täytyyää myös pelko ja hämmennys näkiessämme niiden ihmismassojen, joilta on riistetty vapaus ja perustavanlaatuiset ihmisoikeudet, nyt ryhtyvän vaatimaan niitä.

Kymmenen vuotta sitten näytti syyskuun 11. päivän iskun myötä siltä, että maailmassa tapahtuu sivilisaatioiden yhteentörmäys. Nyt kun olemme nähneet egyptiläisten ja tunisialaisten vaarantavan henkensä saadakseen vapauden ja ne oikeudet, jotka heille kuuluvat, koko maailmankuvamme on jälleen muuttumassa. Charles Kimball totesi  17.2. 2011 artikkelissaan "Sivilisaatiokonfliktin harha", että egyptiläiset ja tunisialaiset itseasiassa taistelevat aivan samojen arvojen puolesta kuin amerikkalaisetkin. Arvot pikemminkin yhdistävät kuin erottavat meitä.

Ihmiset Lähi-Idässä kapinoivat ja osoittavat mieltään puolustaakseen demokraattisia arvoja ja saavuttaaksen mitä juuri länsimaiset demokratiat pitävät arvokkaana ja tavoiteltavana. Ne ovat myös niitä arvoja, joita me kirkkona olemme puolustamassa ja opettamassa seurakunnissamme ja kouluissamme ja tukemassa koulutus- ja kehitysohjelmissamme. Näitä arvoja olemme pitäneet esillä vuosien ajan kirkkojen ekumeenisessa yhteistyössä.

Vastustamme väkivaltaa sen kaikissa muodoissa - myös valtion harjoittamaa väkivaltaa kansalaisiaan kohtaan. Vastustamme asekauppaa, jolla mahdollistetaan alueen varustelu. Vastustamme niitä saalistajia, jotka palvelevat ainoastaan omaa etuaa piittaamatta ihmisoikeuksista ja yleisestä hyvästä.

Tuemme niitä, joiden perheenjäsenet ovat loukkaantuneet tai saaneet surmansa väkivaltaisuuksissa. Tuemme niitä, jotka tavoittelevat rauhanomaista muutosta. Otamme kiitollisina vastaan kansainvälisen yhteisön tuen työllemme rauhan, oikeudenmukaisuuden ja sovinnon saavuttamiseksi.

Eniten me Lähi-Idässä tarvitsemme koulutusta ja kasvatusta. Nelson Mandela totesi aikoinaan, että koulutus on maailman voimakkain ase, jolla on mahdollista muuttaa maailmaa. Kun ihmiset saavat koulutusta, he muuttuvat. Koulutus ei tuo näkyvää ja välitöntä vallankumousta, mutta se väkivahvan ja pysyvän muutoksen perusta.

Palestiinalais-Israelilainen tutkimus- ja tiedotuskeskus (IPCRI) järjesti toukokuun lopussa 2010 seminaarin, jossa joukko tutkijoita analysoi koulukirjojen tilannetta. Koulukasvatuksen kautta luodaan niitä arvoja, joiden perustalle seuraava sukupolvi rakentaa todellsuuttaan, totesi keskuksen johtaja Gerschon Baskin. Hän kommentoi, että nykyisin ongelmana sekä israelilaisissa että palestiinalaisissa oppikirjoissa on pikemminkin se mitä jätetään kertomatta kuin mitä kerrotaan.

Nurit Peled-Elhanan heprealaisesta yliopistosta ja David Yellin opettajankoulutuslaitoksesta oli tutkinut israelilaisia oppikirjoja 1994-2010. Hän Commenting on the findings of a study she completed on Israeli textbooks between 1994 and 2010, Nurit Peled-Elhanan, Hän totesi, että kaikkien Israelin oppikirjojen lähtökohtana on kaksi perusolettamusta: 1) Arabit ovat ansisemiittejä ja vihaavat juutalaisia ja 2) palestiinalaiset ovat demografinen ongelma ja uhka juutalaisvaltion olemassaololle. Palestiinlaiset kuvattiin alhaisina ja kehittymättöminä - orjina, jotka rakastavat orjuuttajiaan. Kuvituksessa kuvattiin  perinteisesti pukeutuneita beduiineja ja arabeja kameleiden kanssa ja vältettiin kuvaamasta palestiinalaisia, jotka elävät kaupungeissa. Palestiinan tilanne kuvattiin 'ongelmaksi', jota luonnehtii parhaiten palestiinalaisten terroristien toiminta. Tällä yleistetyllä kuvalla perustellaan ja oikeutetaan Israelin toimintaa palestiinalaisia kohtaan.

Israelin koulukirjaprojektin Vastaava tutkija Yael Teff Seker koulujen rauhankasvatusinstituutista (Institute for Monitoring Peace and Cultural Tolerance in School EducationIMPACT-SE)  Seker oli sitä mieltä, että yleistävä kielenkäyttö on vähentynyt tai kokonaan poistunut kirjoista ja että ilahduttavasti siellä kuvataan arvostavasti kulttuuria ja kulttuuri- ja historiallisia henkilöitä. Tässä Peled-Elhananin ja Sekerin tulokset, vaikka perustuivat samaan aineistoon, menivät ristiin. Eroa selittää se, että Seker piti perinteisen kulttuurin esiintymistä myönteisenä, kun taas Peled-Elhanan kritisoi nykyisen yhteiskunnan kuvauksen puutteellisuutta.

IMPACT-SE:n tutkimuspäällikkö Arnon Groiss analysoi palestiinalaisia koulukirjoja todeten, että Mahmoud Abbasin liennytyskauden jälkeen on tapahtunut käänne pahempaan. Groissin analyysin perusteella palestiinalaisissa koulukirjoissa on kolme räikeää ongelmaa: 1) Kirjat suoranaisesti kieltävät Israelin olemassaolon viittaamalla Israelin alueeseen jollakin muulla käsiteellä kuin Israelin valtio, 2) Kirjat esittävät erittäin stereotyyppisen kuvan israelilaisista perustuen sotilaan ja siirtokuntalaisen arkkityyppeihin, 3) kirjat aktiivisesti ruokkivat konfliktin jatkumista kieltäytymällä rajaamasta palestiinalaisten elintilaa Gazaan ja Länsirannalle. Palestiinan opetusministeriön edustaja Saleh Yassin kommentoi tähän, miten Palestiinan voi edellyttää yksipuolisesti määrittelevän omat rajansa. Groissin mielestä palestiinalaisten oppikirjat perustuvat jatkuvan sodan oppiin. Saleh Yassin kiisti tämän ja viittasi tutkimuksiin, joiden mukaan Palestiinan oppikirjat eivät yllytä vihaan.

Saleh Yassin esitti, että on erittäin tarpeellista jatkaa koulukirjojen analysointia ja kehittämistä, mutta tämän tulisi tapahtua yhtenäisten kriteerien pohjalta esimerkiksi yhteistyössä UNESCOn kanssa, että tarpeettomilta erimielisyyksiltä vältyttäisiin.

Lähde: Schoolbooks and indoctrination. (c) Jews for Justice for Palestinians.

Suomi on 2000-luvulla rahoittanut Palestiinan perusopetuksen kehittämistä ja uusien oppikirjojen laadintaa. Tällöin on huolehdittu siitä, että oppimateriaali on ajantasaista eikä sisällä rasismia ja kiihotusta. Global.finland