Pyhä Maa
  • Pyhä Maa
  • Rauha
  • Ihmisoikeudet
  • Kirkko ja Israel
  • Matkailu
  • Blogit
  • Tietoa palvelusta
  • Postia ylläpidolle

Sorretun kansan hautausmaa vai kansallinen ylösnousemus?

28/9/2010

 
Lähde: 27.9.2010. Kirkkojen maailmanneuvosto

Kirkkojen maailmanneuvoston YK-viikon tapahtumassa pohdittiin kolonialismin historiaa ja heijastuksia nykypäivään. Kutsuttuna puhujana oli suurlähettiläs Afif Safieh Palestiinalaishallinnosta.

Safief totesi, että palestiinalaiset kohtaavat kolonialismia arkipävässään siinä mielessä, että Israel jatkuvasti hallitsee ja valtaa jalansijaa palestiinalaisten asuinalueella rakentamalla siirtokuntia vuonna 1967 miehitetyille alueille. Juuri ennen Safiefin puheenvuoroa kokoukseen saapui tieto, että Israel aikoo jatkaa siirtokuntien rakentamista rauhanneuvotteluista riippumatta. Safief totesi, että päätös rauhanneuvottelun jatkamisesta tai keskeyttämisestä on yksi vaikeimpia, minkä palestiinalaishallinto joutuu tekemään.

Safief totesi, että Israelin kansalliset edut ja tahtotilat ovat sivuuttaneet kansainvälisen yhteisön intressit konfliktin sovittelemiseksi ja kansainvälisen oikeuden voimaan saattamiseksi. Tämä on merkinnyt myös sitä, että EU:n, YK:n ja Venäjän federaation ja Yhdysvaltojen muodostaman rauhanneuvottelujen ”kvartetin” suositusten sivuuttamista

Safief totesi, että nk. kvartetissa käytännössä on palestiinalaisten näkökulmasta kysymys Yhdysvaltojen yksinpuhelusta – yksinapaisesta järjestelmästä, jota ohjaa Yhdysvaltojen kansallinen politiikka. Safief totesi, että Lähi-Idän politiikkansa suhteen Yhdysvallat on itse ajanut itsensä umpikujaan. Sen painoarvo ja uskottavuus arabimaissa vastaa Luxemburgia tai Lichtensteinia. Israelin ja Palestiinan rauhanneuvottelut ovat jatkuvat poliittisen rohkeuden ja kyvykkyyden testi. Palestiinassa ei juurikaan nähdä onnistumisen mahdollisuuksia ”perinteisellä tavalla” vedetyille neuvotteluille, joissa palestiinalaisia neuvottelijoita vedätetään myönnytyksestä toiseen. ”Meidän joustonvaramme on käytetty jo moneen kertaan”, Safief totesi.

Safief pyysi, että mailman kirkot alkaisivat lobata erityisesti Yhdysvalloissa, että siellä ymmärrettäisiin välttämättömyys rakentaa oikeudenmukainen rauha Israelin ja Palestiinan välille. ”Näen amerikkalaiselle arvoille nousevan näkemyksellisen politiikan tulevan uudelleen. Amerikan juutalaisyhteisöt ovat alkaneet huolestua Israelin toimista miehitetysalueilla.” Myös Pentagon on alkanut huolestua siitä, että humaanitaarinen katastrofi Palestiinassa on muodostanut räjähdysalttiin alustan radikaalijärjestöille paitsi Palestiinassa myös koko muslimimaailmassa.

Safief näki, että palestiinalaisten näkökulmasta kynnyskysymys rauhanneuvotteluissa on pakolaisten kotiuttaminen – ”right of return”. Paluu voi tarkoittaa paluuta kotiin tai jos sitä enää ole kotikaupunkiin.  Se voi tarkoittaa myös muuttoa perustettavaan uuteen palestiinalaisten kotimaahan. Palestiinalaisilla täytyy periaattessa olla oikeus näihin kolmeen – vaihtelevassa määrin.

“Valitettavasti historia on lähinnä sorrettujen kansojen hautausmaa.” Safief totesi. Jotta historiasta olisi jotain hyötyä, meidän pitää pystyä oppimaan historiasta, että osaamme tehdä oikeat päätökset. Palestiina – Pyhä Maa -  on ylösnousemuksen maa, Safief totesi viitaten Jeesukseen. ”Uskon, että myös Palestiina vaikeuksista huolimatta kokee tulevaisuudessa ylösnousemuksen.

Kirkkojen maailmanneuvoston kansainvälisten asioiden komission järjestämä YK-viikko kokosi 27.10.-1.10. 2010 Geneveen 120 osanottajaa. Se järjestettiin YK:n Ihmisoikeusneuvoston 15. kokouksen yhteydessä. Kirkkojen maailmanneuvosto vaalii ja edistää kristittyjen yhteyttä uskossa, todistuksessa ja maailmanlaajuisessa palvelutehtävässä rauhan ja oikedenmukaisuden toteuttamiseksi maailmassa. Tämä kirkkojen välinen ekumeeninen yhteisö perustettiin vuonna 1948. Nyt sen jäseninä on 349 protestanttista, ortodoksista, anglikaanista ja muuta kirkkoa, jotka edustavat maailmanlaajuisesti yli  560 miljoonaa kristittyä. yli 110 maassa. Kirkkojen maailmanneuvosto toimii läheisessä yhteydessä roomalaiskatolisen kirkon anssa. Kirkkojen maailmanneuvoston pääsihteeri on pastori, tohtori Olav Fykse Tveit Norjan luterilaisesta kirkosta. Järjestön päämaja on Genevessä Sveitsissä.

Länsirannan siirtokunnat ja rauhanprosessi

26/9/2010

 
Jerusalem - Jessica Montell, B'tselem. FP
Puhuessaan YK:ssä tällä viikolla presidentti Obama käytti tilaisuutta hyväkseen vedotakseen kiihkeästi israelilaisiin ja palestiinalaisiin, jotta nämä käyttäisivät mahdollisuuden edistää rauhaa käynnissä olevissa neuvotteluissa Israelin ja Palestiinan konfliktin lopettamiseksi. Erikseen presidentti Obama esitti vetoomuksen, että Israel jatkaisi siirtokuntien rakentamisen jäädytystä, jonka alkuperäisen aikataulun mukaan piti päättyä sunnuntaina 26.9. 2010. (Suomalaisten lehtitietojen mukaan Israelin delegaatio ei ollut kuuntelemassa Obaman puhetta salissa).

Siirtokuntien rakentamisen keskeyttäminen on ensiarvoisen tärkeää, että henkitoreissaan olevalla rauhanprosessilla olisi mitään mahdollisuuksia jatkua. Palestinaalaisten neuvottelijoiden olisi mahdotonta jatkaa, jos jo nyt neuvotteluihin hyvin epäilevästi suhtautuva kansa saisi kuulla siirtokuntien rakentamisen jatkumisesta. Palestiinalaisten näkökulmasta on vaikea ymmärtää, millaista "rauhaa" Israeli tavoittelee, kun aina Madridin neuvotteluista vuonna 1991 lähtien rauhanneuvottelujen rinnalla on jatkunut siirtokuntien rakentaminen palestiinalaisten alueelle.

Vuodesta 1991 siirtokuntien asukasmäärä on kolminkertaistunut.  Siirtokuntalaiset ovat asettunee yli 121 asutuskeskittymään ja noin sataan "etuvartioasemaan". Maapinta-alasta siirtokuntien varsinainen rakennettu ala kattaa alle 1 prosenttia. Kuitenkin niistä on muodostettu kunnallishallinnollisia yksiköitä, joille varattu maa-ala on jo yhdeksän prosenttia Länrirannan kokonaispinta-alasta. Näille alueille palestiinalaisten pääsy on estetty ilman erityislupaa. Siirtokuntien aluehallinnon hallinnassa on käytännössä 42 prosenttia Länsirannna maapinta-alasta.

On päivänselvää, että siirtokuntien rakentamiseen liittyy maanomistusoikeuksien laajamittainen "uudelleenjärjestely". Israel tosin esittää väitteitä, että siirtokunnat on rakennettu voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti - mitä se sitten tarkoittaakaan. Käytännössä 20 prosenttia siirtokunnista on rakennettu palestiinalaisten yksityisoimistuksessa olleelle maalle. Israel on anastanut maan haltuunsa manipulatiivisella politiikalla, jossa etsitään lainsäädännön porsaanreikiä, viiviytetään ja estetään oikeusprosessien läpivienti ja sivuutetaan miehitystilanteesta Israelille aiheutuvat kansainvälisoikeudelliset velvoitteet, joilla on keskeinen merkitys rauhanneuvotteluissa. Osa maasta on pakkolunastettu "yleiseen käyttöön", mikä Israelin tapauksessa tarkoittaa alueen varaamista siirtokuntalaisille ja palestiinalaisten sulkemista ulkopuolelle. Israel ei varaa maata Palestiinalaisten rakentamista ja taloudellista kehitystä varten.

Jordanjoki ja Kuolleenmeren rannikko ovat hyviä esimerkkejä noudatetun politiikan seurauksista: Sadattuhannet matkailjat tungeksivat Israelin hallussa olevalle Kuolleenmeren rannalle, mutta palestiinalaisilla ei ole mahdollista ansaita Kuolleenmeren matkailulla, koska Länsirantaan kuuluva Kuolleenmeren ranta-alue on siirtokunnan aluehallinnon alaisuudessa. Palestiinalaisten pääsy alueelle on kokonaan estetty, joten matkailun kehittäminen on täysin mahdotonta.

Vaikka maan menetys itsessään haittaa palestiinalaisia, siirtokunnat hallitsevat Länsirannan arkipäivää vielä paljon laajakantoisemmin: siirtokuntien johdosta palestiinalaisten liikkumavapaus on erittäin rajoitettu ja normaalin yhteiskunnan infrastruktuurin ylläpito mahdotonta. Siirtokunnat sanelivat mutkittelevan rotuerottelumuurin kulun Länsirannan halki, siten että palestiinalaisten normaalit kauppa- ja asiointiyhteydet katkesivat.

Siirtokuntien soluttauminen palestiinalaisalueille on luonut häkellyttävän lainsäädännöllisen mosaiikin. Palestiinalaiset ja juutalaiset elävät muurin eristäminä naapureina, joista toiset (palestiinalaiset) elävät miehitysalueen sotatilalainsäädännön alaisuudessa, kun taas juutalaiset nauttivat oman kansallisvaltion suomista täysistä demokraattisista oikeuksista. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että palestiinalaisilla ei ole yhteiskunnan suojaa väkivaltaa vastaan, mahdollisuutta viedä asiaansa oikeuteen, ei mahdollisuutta saada rakennuslupia ja heidän veden saantinsa on rajoitettua.

Israel on toistuvasti luvannut lopettaa siirtokuntien rakentamisen. Erityisesti siirtokuntakysymys nostettiin esiin Lähi-Idän kvartetin laatimassa tiekartassa vuonna 2003 ja sittemmin myös Bushin hallinnon järjestämässä huippukokouksessa Annapolisissa vuonna 2007. Kaikesta huolimatta siirtokunnat ovat jatkaneet kasvuaan ja niiden väkimäärä kasvaa Israelin väestönkasvua nopeammin. Israel on ilmoittanut, että kysymyksessä on "luonnollinen kasvu", jota on mahdotonta rajoittaa. Tämä näyttää epäilyttävältä, kun otetaan huomioon, että Israel myös lukemattomia taloudellisia etuisuuksia siirtokunnille. Näitä ovat ilmaiset esikoulut, pidennetty koulupäivä, asuntolainojen korkotuki, elinkeinoavustukset, verohelpotukset ja kuntien korotetut valtionosuudet lainojen hoitamiseksi. Niinpä ei olekaan ihme, että 20 prosenttia siirtokuntien kasvusta johtuu Israelin alueelta niihin kohdistuvasta muutosta.

Netanjahun hallituksen julistama rakentamisen jäädytys, joka alkoi 10 kuukautta sitten, oli vain osittainen. Silti se hidasti monien siirtokuntien kasvua ja oli palestiinalaisille konkreettisena osoituksena, että Israeliin hallitus jossain määrin on valmis harkitsemaan siirtokuntaohjelman mielekkyyttä. Toistaiseksi on vielä jäänyt avoimeksi, jatkaako Benjamin Netanjahu siirtokuntarakentamisen keskeytystä.

Kaikille on selvää, että juuri siirtokunnat ovat neuvottelujen kannalta keskeinen poliittinen ja diplomaattinen kysymys. Palestiinalaiset ovat ilmoittaneet jättävänsä neuvottelupöydän mikäli siirtokuntien rakentaminen jatkuu. Siirtokuntia rakentamalla Israel on synnyttänyt tilanteen, jossa se jatkuvasti kansainvälisen oikeuden velvoittteita. Alueen miehittäjävaltiona Israel ei voi kiertää vastuutaan. Juuri sitä se kuitenkin tekee, kun ummistaa silmänsi siltä, kuinka siirtokunnat tekevät ihmisarvoisen elämän mahdottomaksi Länsirannan palestiinalaisille, jotka eivät saa vapaasti matkustaa töihin tai tapaamaan sukulaisiaan, lapsilta riistetään turvallinen koulutie, ihmisiltä puhdas vesi ja sanitaatio. Rauhasta puhuminen on turhaa, jos näitä kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien loukkauksia ei käsitellä neuvottelupöydässä.

Taistelu historiasta nykyhetkessä - Silwan, Jerusalem

25/9/2010

 
17.9.2010  (c) Joel Beinin, JFJFP.

Syyskuun 1. päivän Eladissa, heprealainen lyhennys Daavidin kaupungista, järjestettiin 11. arkeologinen konferenssi, jonka aiheena oli "Daavidin kaupungin kansallispuisto."  Paikka on Wadi Hilwa, joka puolestaan kuuluu osaksi Silwania. Silwanissa asuu 45 000 palestiinalaista. Vuonna 1967 se oli palestiinalainen kylä, jonka Israel sodassa liitti alueisiinsa. Silwayn sijaitsee laaksossa aivan lähellä Jerusalemin vanhaa kaupunkia.

"Elad" puolestaan on aggressiivinen uskonnollinen siirtolaisryhmä Israelissa, joka väittää, että Silwanin paikalla oli kuningas Daavidin kaupunki, joka mainitaan 2. Samuelin kirjassa ja, että sieltä löytyy myös Siiloan lammikko, joka toimi Salomon puutarhojen kastelualtaana.

Yleisölle järjestettiin kiertokäynti kaivauksille ja luentoja, joilla tuettiin Eladin väitteitä, että löydökset vahvistavat esitetyt historialliset näkemykset. Paikalle tulivat myös palestiinalaiset ja juutalaiset aktivstit Ta'jush (asumme yhdessä) -likkeestä. Aktivistit vastustivat histriallisen arkeologin poliittista manipulointia: ""Olemme täällä muistuttamassa, että Elad ei ole mikään arkeologian tutkimusinstituutti vaan poliittinen työkalu, jolla pyritään juutalaistamaan Itä-Jerusalemia ja edistämään sen palestiinalaisten asukkaiden karkotuksia. Nämä ihmiset täällä ovat Silwanin kylässä miehitetyllä palestiinalaisalueella."

Vastustajat halusivat myös tuoda tietoisuuteen, että useat Israelin valtion viranomaiset ovat antaneet tukensa Eladin projektille. Näitä ovat Israelin poliiisi, Jerusalemin kaupunginhallinto, Israelin kansallispuistohallinto ja monet muut. Nämä viranomaiset ovat koettaneet parhaansa mukaan peitellä sitä tosiasiaa, että nämä kaivaukset on käynnistetty laittoman siirtokunnan tukemiseksi.

Historiallisia "tosiasioita" kentällä

Wadi Hilwan ilmapiiri on jännittynyt. 26. elokuuta israelilaissiirtokuntalaiset yrittivät murtaa hitsauslaitteilla jo kolmannen kerran Siiloan lammikon lähellå olevan moskeijan oven. Wadi Hilwassa asuva Muhammed Qura yritti soittaa paikalle poliisin estämään murtoyritystä, mutta polisiasemalla hänelle lyötiin luuri korvaan. Seurauksena oli kahakka palestiinalaisten ja siirtokuntalaisten kesken. Rajavartioston joukot tulivat paikalle ja alkoivat ampua palestiinalaisia ja käyttivät kyynelkaasua heitä vastaan. Kaksi siirtokuntalaisten autoa poltettiin ja useasta muusta särkyivät tuulilasit. Poliisi eristi Wadi Hilwan, mutta taistelut jatkuivat seuraavana yönä, koska laittomat Eladin siirtokuntalaiset asuvat aivan kylän keskellä.

Vuodesta 1994 siirtokuntalaisjärjestö on tukenut arkeologisia kaivauksia ja pönkittänyt omaa käsitystään Silwanin historiasta. Kaivausten yhteydessä on tutkimatta kärrytty kaatopaikalla 21 oletetun juutalaiskaupungin päällä olevaa muuta kerrostumaa mukaanlukien kanaanilainen asutus, joka edustaa vanhinta pysyvää asutusvaihetta paikalla. Kaivinkoneet ovat myös tehneet selvää jälkeä 1200 vuoden islamilaisen historian kerrostumista. 

Vuonna 1991 Elad aloitti palestiinalaisten talojen valtaukset Silwanissa. Vallattuihin taloihin asutettiin juutalaisperheitä. Apuna käytettiin juristeriaa, jota jopa Israelin hallituksen nimittämä selvityskomissio vuonna 1992 arvosteli. Jerusalemin kaupunginhallinto ei kuitenkaan ole ryhtynyt toimiin laittomuuksien oikaisemiseksi ja talojen palauttamiseksi palestiinalaisille omistajilleen. Eladin hallinnassa on tällä hetkellä 25 prosenttia Wadi Hilwasta ja lukuisia kiinteistöjä muualla Silwanissa.

Eräät israelilaisarkeologit hyväksyvät väitteet, että kysymys on tieteellisistä kaivauksista, joilla ei ole suoraa yhteyttä sirrtokunnan rakennusprojektiin. Kuitenkin monet kansainvälisesti tunnustetut arkeologit kiistävät Eladin masinoiman version historiasta.  Israelin museoviraston hallituksen puheenjohtaja Benjamin Kedar toteaa suoraan, että "Elad on järjestö, jolla on julkinen ideologinen tarkoitus. Sen toteuttamiseksi Elad vääristelee Daavidin kaupungin historiaa." Toistaiseksi mitään pitävää arkeologista todistetta väitteille ei ole esitetty.

Mielenilmauksia rajoitetaan

Konferenssi järjestettiin "kansallispuistossa", johon lain mukaan yleisöllä on vapaa pääsy. Rajavartiosto kuitenkin esti mielenosoittajien pääsyn paikalle perustellen paikalla olleen poliisijohtajan sanoin kieltoa sillä että "mielenosoittajat ovat vasemmistolaisia". Neuvostoliitosta Israeliin muuttanut lääkäri Daniel Dukarevitsh yritti ohittaa esteen osallistuakseen konferenssiin. Sen seurauksena rajavartiosto otti Dukarevitshin kiinni ja hänet pahoinpideltiin vakavasti. Joukko nuoria naisia koetti suojella Dukarevitshia, mutta joutui myös rajavartioston joukkojen väkivallan kohteeksi. Tapaus tallennettiin videolle, joka on jaossa YouTubessa. Poliisi raahasi pois vertavuotavan Dukarevitshin. Videossa nähdään myös, kuinka poliisi saattaa siirtokuntalaisten auton katusulun ohi.

CBS reportteri Lesley Stahl oli paikalla mellakan sattuessa tehdäkseen jutun juutalaissiirtokuntalaisista Itä-Jerusalemissa. Stahl oli silminnähtävästi järkyttynyt nähdessään tapahtumat ja väkivallankäytön. Hän myös haastatteli Wadi Hilwan asukasta, joka totesi, että Elad ei tule onnistumaan pyrkimyksissään väärentää historiaa ja polkea paikallisten asukkaiden oikeudet. Israelin hallinnon ja siirtokuntalaisten yhteistyö on tapahtumien yhteydessä on selvääkin selvempää. Stahlin raporttia ei esitettys CBS:llä.

Myöhemmin kymmenen muuta juutalaista mielenosoittajaa pidätettiin paikalta. Viisi heistä vapautettiin seuraavana päivänä. Heidän joukossaan ollut Matan Cohen toimii Hampshire Collegessa palestiinan solidaarisuusryhmässä. Poliisi vaati Cohenia allekirjoittamaan paperin, jossa hän lupaa olla palaamatta Itä-Jerusalemiin kolmen kuukauden ajan. Cohenin kieltäydyttyä ja vaadittua toisten mielenosoittajien vapauttamista, hänet lopulta vapautettiin ehdoitta. Pidätykset johtivat oikeuskäsittelyyn 2. syyskuuta, jolloin Cohen ja kymmenen muuta osallista olivat paikalla selvittämässä, mitä oli tapahtunut mielenosoittajille, joita ei vielä oltu vapautettu.

Mielenosoittajat tukevat palestiinalaisperheitä, jotka on karkotettu taloistaan. Nasir Ghawin perhe karkotettiin kodistaan Itä-Jerusalemin Sheikh Jarrah-korttelissa ja heidän tilalleen muutti juutalaisia siirtokuntalaisia. Karkotukset jatkuvat koko ajan. Ghawi vei asiansa oikeuteen esittäen todisteita että karkotukset oli toimeenpantu väärennettyjen asiakirjojen perusteella. "Jos kysymys on väärennetyistä papereista, perheelläni on oikeus asua talossamme, kunnes tapaus on selvittetty".  Oikeus lykkäsi tapauksen käsittelyn ja Ghawin perhe elää kadulla talon edessä.

Vuodesta 2009 juutalaisaktivistit ovat järjestäneet viikottain mielenosoituksia karkotuksia vastaan. He ovat luoneet luottamukselliset suhteet paikalliseen palestiinalaisväestöön.  Itä-Jerusalemin palestiinalaiset osaavat yleensä hepreaa, joten vuorovaikutus on mutkattomampaa.

Uusi sukupolvi kasvaa mielenosoitusten keskellä

Itä-Jerusalemissa juutalaiset mielenosoittajat uhmaavat avoimesti Israelin viranomaisia. Palestiinalaisten mahdollisuudet nousta miehitysjoukkoja vastaan ovat rajatummat, koska palestiinalaisille seurauksena on usein karkotuksia ja vankeustuomioita. Mielenosoittajien tarkoituksena osoittaa, että laittomuuksien jatkaminen tulee hallinnolle erittäin kalliiksi ja raskaaksi. Jokainen mielenosoitus vaatii valtavan poliisioperaation käynnistämisen ja poliisien siirtelemisen vakituisilta asemapaikoiltaan. Pidätykset ja rangaistusvaatimukset kuormittavat oikeuslaitosta eikä perusteita rangaistuksille useinkaan löydy. Väkivallan käyttö ja sen julkinen paljastaminen internetin välityksellä paljastavat poliisin toiminnan poliittisuuden ja laittomuudet. Niiden seurauksena vastarintaliikkeeseen liittyy tunnettuja julkisuuden henkilöitä, jotka eivät voi hyväksyä asiaintilaa.

Juutalaisaktivismi on lyönyt kiilaa hallinnolle perinteisesti lojaalin opposition ja hallinnon väliin. Liikettä tukevat mm. heprealaisen yliopiston professorit Menachem Brinker, Moshe Halbertal, Avishai Margalit ja  Zeev Sternhell, kirjailija David Grossman ja Knessetin entinen puhemies Avraham Burg. Motiivina sekä arabien että juutalaisten vastarintaan on heidän vakaumuksensa, että Itä-Jerusalemin juutalaisasutuksen laajentaminen merkitsee varmaa epäonnistumista rauhanneuvotteluissa. Heitä ei yhdistä ideologia vaan vakuuttuneisuus siitä, että Sheikh Jarrahissa ja Silwanissa on kysymys räikeistä oikeudenloukkauksista ja Israelin lainkäytön vääristämisestä palvelemaan äärioikeiston poliittisia tarkoitusperiä.

Video artikkelissa kuvatusta tapahtumasta
VOA News  Palestiinalaisperheen karkoitus
Reuters  Silwan-raportti

Kuinka Hamasiin tulisi suhtautua Palestiinan/Israelin rauhanneuvottelujen yhteydessä?

25/9/2010

 
Lähde: (c) Corinna Mullin, 14 syyskuuta 2010. www.opendemocracy.net

Suhde palestiinalaisten islamislaiseen vapautusjärjestöön Hamasiin on kiistanalaisimpia kysymyksiä keskusteltaessa Palestiinan ja Israelin rauhan mahdollisuuksista. Virallinen linja on, että Hamasin kanssa ei neuvotella, koska se ei ole valmis tunnustamaan Israelin valtiota, turvautuu väkivaltaan ja syyllistyy terrorismiin. Muiden muassa Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton vetosi rauhanneuvotteluissa, että neuvottelijoiden täytyy sanoutua irti "rauhan vihollisista" - viittaus Hamasiin.  On olemassa myös toinen kanta, jonka argumenttien esille tuominen on tähdellistä. Pyhä Maa ei tapansa mukaan ota kantaa, mutta haluaa avata foorumin erilaisille näkemyksille. Annetaan siis Corinna Mullinin argumentoida.

Hamasin huomioimista tukee se ohittamaton tosiasia, että Hamas on Palestiinassa demokraattisen prosessin kautta mandaatin saanut puolue, joka sai vaaleissa tukea hyvin erilaisilta väestöryhmiltä. Vaalit, joissa Hamas sai vaalivoiton olivat sellaisten valtioiden valvomat ja sponsoroimat, jotka väittävät kannattavansa avointa demokratiaa.

Corinna Mullin, jonka näkemyksiin tämä artikkeli perustuu, on kansainvälisen politiikan lehtori Lontoon tunnetussa tutkimusinstituutissa "School of Oriental and African Studies" (SOAS).  Mullin kysyy, miten rauhan asiaa lopulta edistää epäsuositun ja vailla demokraattista mandaattia toimivan Mahmoud Abbasin tukeminen ainoana hyväksyttynä palestiinalaisten edustajana kansainvälisessä politiikassa. Mullin on varma, että Abbasilla ei ole edellytyksiä tehdä rauhananeuvotteluissa myönnytyksiä ja kompromisseja palestiinalaisten puolesta. Palestiinalaisten enemmistän mielestä Abbasilla ei yksinkertaisesti ole oikeutta toimia heidän edustajanaan. Jos nyt kätilöidään keinotekoinen rauha, jota palestiinalaiset eivät hyväksy, kylvetään vihan siemenet tulevaisuuteen. Ollaanko nyt menossa ratkaisuun, jossa vahvat osapuolet Yhdysvallat ja Israel neuvottelevat keskenään ratkaisun, johon Abbas pakotetaan mukaan?

Hamasilla puolestaan on se kansan tuki, joka Abbasilta puuttuu. Rauhanneuvottelujen "kvartetti"  sivuuttaa Hamasin nauttiman kansansuosion ja esimerkiksi Yhdysvaltain ulkoministeriö pitäytyy määritelmässä, että Hamas on ulkomainen terroristijärjestö. Kyseessä on poliittinen linjanveto, ei suinkaan realiteetti, joka historian tai kansainvälisen oikeuden valossa estäisi kutsumasta Hamasia neuvottelupöytään. Mullin muistuttaa, että vuonna 1993 Oslossa neuvoteltaessa pöydässä istui PLO, joka alajärjestöjensä kautta ja johdosta myös oli tulkittu terroristijärjestöksi. Neuvottelujen tuloksena PLO taipui tunnustamaan Israelin ja luopumaan väkivallasta.

Nyt ehdoksi Hamasin osallistumiselle asetetaan, että sen on tunnustettava Israel, lopetettava väkivaltainen vastarinta ja hyväksyttävä kaikki tähän asti Israelin ja Palestiinan välillä solmitut sopimukset. On merkillepantavaa, että Israelin osalta rauhanneuvottelujen ehdoksi ei ole asetettu väkivaltaisen taistelun lopettamista tai vastapuolen statuksen tunnustamista. Palestiinaa demokraattisella mandaatilla edustava puolue ei pääse edes neuvottelupöytää ilman yksipuolisesti asetettujen ennakkoehtojen täyttämistä. Palestiinalaisia arveluttavat tällaiset täysin epäsymmetriset ennakkoehdot rauhanneuvotteluissa. Kvartetin toiminta on herättänyt Palestiinassa vahvan epäilyn, että lopulta ei olla valmiita painostamaan Israelia riittävästi, että edes tasapuolinen neuvotteluasetelma syntyisi - puhumattakaan että olisi edellytykset edetä oikeudenmukaiseen rauhansopimukseen.

Hamasin keskuskomitean jäsen Osama Hamdan toteaa:  ‘Jos Yhdysvaltojen kanta ei muutu eikä kansainvälinen yhteisö ryhdy toimenpiteisiin, Israelilla ei ole minkäänlaista painetta tunnustaa palestiinalaisten oikeuksia". Kansainväliseltä yhteisöltä on Mullanin mielestä jäänyt huomaamatta, että parin viime vuoden aikana näkemyserot palestiinalaisten keskuudessa ovat kaventuneet erityiseti kun tarkastellaan toisaalta Fatahin ja toisaalta Hamasin poliittisia ohjelmia. Eroavaisuudet löytyvät keinoista. Mullan toteaa, että Hamasin johtajat ovat nyt useassa yhteydessä ilmaisseet valmiutensa hyväksyä rauhansopimus, jolla Palestiinan valtio perustetaan vuoden 1967 rajojen pohjalta. Fatahin ja Hamasin kannoista ei löydy juurikaan eroa myöskään pakolaisten paluuoikeutta koskevissa kysymyksissä. Osallistumalla Oslon prosessin perusteella järjestettyihin vaaleihin, Hamas on jo käytännössä osoittanut hyväksyvänsä aikaisemmat sopimukset.

Libanonilaisen uutissivuston haastattelusas ennen rauhanneuvottelujen alkua Hamasin johtaja Khaled Meshaal totesi, että Hamas on valmis neuvottelemaan Yhdysvaltojen ja kansainvälisen yhteisön kanssa siltä pohjalta, että Israel vetäytyy vuoden 1967 rajoille kansainväliset YK:n päätöslauselmat saatetaan voimaan.

Hamasin torjunta lännessä perustuu presidentti George Bushin ideologiseen näkemykseen terrorisminvastaisesta sodasta. Bushin luomalla politiikalla valikoivasti suljetaan ovia poliittisilta ratkaisuilta silloin kun ahtaalle joutunut kansallinen liike katsoo välttämättömäksi viimeisenä keinonaan turvautua terrorismiin. Rauhanprosessi on monessa konflktissa ollut väylä, jonka kautta väkivallan käyttö on saatu loppumaan, kun sen tilalle on luotu uskottava poliittinen prosessi. Yhdysvaltojen yhä jatkama terrorismin vastainen sota sen sijaan ideologisoi politiikkaa siinä määrin, että siinä tietoisesti levitetään yleistäviä käsityksiä muslimien taipumuksesta väkivaltaan, sekä sitoutumista jihadiin nimenomaan väkivaltaisena vastakkainasetteluna lännen kanssa kansaa läpäisevänä ideologiana. Meille kaikille on tuttua, kuinka helposti suuria yleisö lännessä omaksuu nämä leimaavat näkemykset. Väkivallan käyttö selitetään kyseisen ihmisryhmän halulla tai taipumuksella väkivaltaisuuteen ilman että ollenkaan tuotaisiin esiin sitä yhteiskunnallista tilannetta (väkivaltainen alistaminen, oikeuksien riisto, ihmisoikeuksien loukkaukset, liikkumisvapauden riisto), josta väkivalta syntyy.

Tässä selitysmallissa, länsimaat edustavat oletusarvoisesti viatonta, rationaalista ja rauhantahtoista osapuolta, islamilaisen yhteiskunnan edustaessa irrationaalisuutta ja vihaa. Tällainen todellisuudelle vieras leimaava päättely on aiheuttanut Yhdysvalloille suunnatonta vahinkoa erityisesti Lähi-Idässä. Länsirannalla näyttää siltä, että Hamas päinvastoin nähdään johdonmukaisena ja suoraselkäisenä palestiinalaisten edustajana. Näin se vahvistuu entisestään.

Alkaa näyttää siltä, että todelliset vaihtoehdot ovat rauhanneuvottelujen käyminen Hamasin kanssa tai konfliktin ja verilöylyn jatkuminen.

Pääpaino ihmisten auttamiseen miehitysalueilla

3/9/2010

 

Lähde: (c) Eninews. www.eni.ch

Poliitikoilla on oltava kyky nähdä Palestiinan ja Israelin konfliktin inhimillinen puoli sen sijaan, että he vain ajaisivat omia poliittisia päämääriään. Kirkkojen maailmanneuvoston pääsihteeri pastori Olva Fykse Tveit nosti Lähi-Idän matkallaan esille ihmisten hädän: "Poliitikkojen tehtävä juuri nyt on toimia inhimillisen tragedian estämiseksi". Tveit esitti näkemyksensä vierailtuaan Israelin kodeistaan Jerusalemin Sheikh Jarrahin kaupunginosasta karkottamien palestiinalaisperheiden luona. 
Tveit totesi, että vaikka Pyhässä Maassa on monia pyhiä paikkoja, myös maassa asuvien ihmisten elämä on pyhää. "Kysymys ei ole poliittisista periaatteista vaan ihmisistä. On häpeällistä, että poliitikkoja kiinnostavat enemmän heidän omat poliittisen intressinsä kuin taata ihmisoikeuksien toteutuminen kaikille maan asukkaille", Tveit kärjistää.


Matka on Tveitin ensimmäinen vierailu Pyhässä Maassa Kirkkojen maailmanneuvoston pääsihteerinä. Tveit aloitti tehtävässään Genevessä tammikuussa 2010. Hän on kuitenkin vieraillut alueella usein ennen nykyisen tehtävänsä vastaanottamista.


Vierailun aikana Tveit tapaa paikallisten kirkkojen johtajien lisäksi Israelin päärabbit, juutalaisjärjestöjen edustajia sekä Jerusalemin suumuftin, joka on korkein islamin edustaja alueella. Jerusalemin lisäksi lähetystä vierailee Beetlehemissä ja Hebronissa. 


Kuusipäiväisen vierailun neljäntenä päivänä ohjelmassa oli tapaaminen kodeistaan karkotettujen palestiinalaisperheiden luona. Tveit totesi, että tapaaminen havainnollista tilannetta, jossa palestiinalaiset elävät ja niitä oikeuksien luokkauksia, joita parhaillaan tapahtuu. 

Tveitin tapaaman Nabil Al-Kurdin, 67, perhe karkotettiin perheen kodista. Hän kertoi juutalaissiirtokuntalaisten harjoittamasta painostuksesta ja häirinnästä sekä Israelin poliisin kuulusteluista, joita varten  perheen 9 ja 12 vuotiaat pojat oli pidätetty. Nabil Al-Kurdin myös totesi, että joka viikko joukko israelilaisia ja muita aktivisteja auttaa heitä ja muita karkotettuja perheitä esittämään vastalauseen karkotuksille.

Al-Kurdin 88-vuotia äiti Refqa Al-Kurd muisteli, kuinka eräänä päivänä heidän herätessään, kaikki heidän omaisuutensa perheen hallussa olleesta toisesta talosti oli levitetty pihalle. Protestoidessaan karkotusta vastaan hän oli joutunut poliisiväkivallan kohteeksi.  

"Rauhaa ei saavuteta ellei molemmin puolin pystytä takaamaan ihmisten turvallisuutta", Tveit toteaa. "Kaikella tällä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa - kysymyksessä on puhdas vallan väärinkäyttö. Kuinka näiden ihmisten välille voidaan luoda hyvät suhteet jälkeenpäin? Jos rakastamme Jumalaa, Hän kutsuu meidän myös rakastamaan lähimmäisiämme niinkuin itseämme."

Zakariah Odeh, Jerusalemin kansalaisrintaman (
Civic Coalition for Jerusalem) toiminnanjohtaja selosti Tveitille tilannetta todeten, että oikeusjutut perheitä vastaan ovat olleet vireillä Israelin oikeusistuimissa 37 vuotta. Israelilainen siirtolaiskuntalaisryhmä väittää maan olevan juutalaisten omistuksessa. 28 pakolaisperhettä on rakentanut taloja alueelle sen ollessa Jordanian hallinnassa vuonna 1956 tuolloin Yhdistyneiden kansakuntien avustusjärjestön kanssa tehdyn sopimuksen perusteella. 

"Tällaiset tilanteet tuhoavat myös Israelin: kärjistyneiden tilanteiden takia myös israelilaisilta riistetään mahdollisuus hyvään naapuruuteen palestiinalaisten kanssa", Tveit sanoo.  "Kirkkojen velvollisuus on puhua valtaapitäville heidän vastuustaan ihmisoikeuksien vaalijoina."

Pääsihteeri Tveit totesi, että palestiinalaisten ja palestiinalaiskristityjen asema ja kotipaikkaoikeudet Jerusalemissa on keskeinen kysymys, johon on kiinnitettävä huomiota. Paikallisten kirkkojen työtä on tuettava ja autettava erityisesti nuoria, jotta estettäisiin heidän muuttonsa pois Jerusalemista taloudellisten ja sosiaalisten syiden vuoksi. 


Tveit totesi myös, että Kirkkojen maailmanneuvoston ja paikallisten kirkkojen on tärkeää lisätä tietoisuutta tilanteesta. Hyvä keino tähän Kirkkojen maailmanneuvoston EAPPI-ihmisoikeusohjelma. Tämän ohjelman kautta ulkopuoliset voivat saada hyvän kuvan Länsirannan elämästä miehityksen alla ja ihmisoikeustilanteesta. 

Kirkkojen maailmanneuvoston pääsihteeri tuomitsee Hebronin väkivaltaisuudet

1/9/2010

 
Lähde: Kirkkojen maailmanneuvosto 1.9. 2010

Usein levitetään virheellistä tietoa, että ihmisoikeus- ja rauhanaktivistit tuomitsevat väkivallan puolueellisesti. Kirkkojen maailmanneuvoston parhaillaan Pyhässä Maassa olevan delegaation johtaja Pastori Olav Fykse Tveit, tuomitsee Kikkojen maailmanneuvoston pääsihteerinä neljän Israelin siirtokuntalaisen kuolemaan johtaneen väkivallanteon voimakkain sanoin. Tveit ilmaisi osanottonsa surmansa saaneiden omaisille ja tähdensi, että väkivallan käyttö on täysin väärä tie pyrkiä toivottuun rauhaan alueella. 

Kannantossaan Tveit totesi että "hetkellä jolloin Palestiinan ja Israelin johtajat ovat aloittamassa rauhanneuvotteluja, väkivaltaan turvautuvat ja sitä perustelemaan pyrkivät ääriainekset eivät saa onnistua pyrkimyksissään. Neuvottelujen on tähdättävä sekä israelilaisten että palestiinalaisten rauhan ja turvallisuuden takaamiseen. Tämä merkitsee sitä, että Palestiinalaisalueen miehitys on lopetettava ja palestiinalaisten päivittäin kokemat oikeuksien loukkaukset on lopetettava"

Pääsihteeri totesi, että hän ja Kirkkojen maailmanneuvosto yhtyvät rukouksiin neuvottelujen onnistumisen puolesta. "Johtajien on otettava välttämätön askel oikeudenmukaisen rauhan saavuttamiseksi ja vältettävä pettymyksen toistuminen ja epäoikeudenmukaisuuden jatkuminen alueella".


    Picture
    Seuraa helposti Pyhä Maa -uutisia Facebookin tai Twitterin kautta.

    RSS Feed

    Arkisto

    December 2021
    April 2021
    December 2020
    June 2020
    April 2020
    January 2020
    December 2019
    April 2019
    December 2018
    March 2018
    December 2017
    April 2017
    February 2017
    December 2016
    October 2016
    August 2016
    March 2016
    December 2015
    November 2015
    October 2015
    September 2015
    April 2015
    March 2015
    December 2014
    October 2014
    September 2014
    August 2014
    July 2014
    April 2014
    March 2014
    February 2014
    January 2014
    December 2013
    November 2013
    March 2013
    December 2012
    October 2012
    September 2012
    August 2012
    June 2012
    April 2012
    March 2012
    February 2012
    January 2012
    October 2011
    September 2011
    June 2011
    April 2011
    March 2011
    February 2011
    January 2011
    December 2010
    November 2010
    October 2010
    September 2010
    August 2010
    July 2010
    June 2010
    May 2010
    April 2010

    Aiheet

    All
    Adventti
    Arabikevät
    Beetlehem
    Boikotti
    Eappi
    Ecot
    Egypti
    Ekstremismi
    Ekumenia
    Elca
    Etelä-Afrikka
    Gaza
    Goldstonen Raportti
    Hamas
    Ihmisoikeudet
    Islam
    Islam Ja Kristinusko
    Israel
    Itsenäisyys
    Jari Jolkkonen
    Jerusalem
    Jordania
    Joulu
    Juutalaisuus
    Kairos Palestiina
    Kanada
    Kansalaisyhteiskunta
    Katolinen Kirkko
    Kirkko
    Kirkkojen Maailmanneuvosto
    Kirkot
    Knesset
    Koptit
    Koulutus
    Kristillinen Sionismi
    Kristinusko
    Kuopion Hiippakunta
    Lähi Idän Kristityt
    Lähi Idän Kristityt
    Lähi Itä
    Lähi Itä
    Länsiranta
    Länsiranta
    Luterilainen Maailmanliitto
    Matkailu
    Mitri Raheb
    Munib Younan
    Oecd
    Pääsiäinen
    Pääsiäinen
    Pääsiäinen
    Palestiina
    Palestiinan Kristityt
    Pyhä Maa
    Pyhä Maa
    Pyhiinvaellus
    Rauha
    Rauhankasvatus
    Rauhanneuvottelut
    Rukousviikko
    Ruotsin Kirkko
    Siirtokunnat
    Suomen Kirkko
    Teologia
    Terrorismi
    Uskonnonvapaus
    Uskonnot
    Yhdysvallat
    Yk
    Ylösnousemus
    Ylösnousemus
    Ympäristökasvatus

Powered by Create your own unique website with customizable templates.