LOVIISAN RAUHANFOORUMI 2010
Tapahtuma: Toivon siemeniä, pelon siemeniä – 40 vuotta miehitystä palestiinalaisalueilla -valokuvanäyttely
Aika: Avajaiset ma 2.8.2010, näyttely avoinna 2.8. – 2.9.2010 ma – to 11 – 19 ja pe 10 – 15.
Paikka: Loviisan pääkirjasto, Kuningattarenkatu 24.
Liput: Vapaa pääsy

Toivon siemeniä, pelon siemeniä -valokuvanäyttely vie meidät kuvamatkalle Israeliin ja palestiinalaisalueille, missä miehityksen todellisuus on ollut läsnä yli 40 vuotta. Ihmiset elävät arkeaan, vaikka rauhaan ja sovintoon on vielä matkaa. Väkivallan ja sodan pelko sekä huoli tulevaisuudesta ovat alati läsnä, mutta olisiko miehityksen keskeltä vielä löydettävissä myös toivon siemen?

Silminnäkijöinämme alueella ovat olleet suomalaiset kuvaajat Carina Appel, Åsa Edström, Maria Halava, Laura Junka, Sami Kero, Petteri Kokkonen, Tapio Kujala, Heidi Kumpulainen, Nina Loimi, Mikko Louhivuori, Kirsti Palonen, Leena Saraste, Outi Vasko ja Rauli Virtanen. Kuvia näyttelyyn ovat antaneet myös YK-järjestöt UNEP (United Nations Environment Programme) ja UNRWA (United Nations Relief and Works Agency for Palestine Refugees in the Near East).

Näyttely on toteutettu Kirkon Ulkomaanavun, Amnesty Internationalin Suomen osaston ja Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry:n yhteistyönä. Kirkon Ulkomaanapu on saanut näyttelyn toteuttamiseen ulkoasiainministeriön tiedotustukea. Loviisassa näyttelystä nähdään supistettu versio, laajempi versio nähtävillä Eapin sivuilla.

Tapahtuma: Jerusalem – rauhan kaupunki? -seminaari
Aika: Lauantaina 7.8.2010 klo 14 – 16
Paikka: Kino Marilyn, Kuningattarenk 17, Loviisa.
Liput: Vapaa pääsy
Kieli: Englanti

Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon piispa Munib Younan on lupautunut puhumaan Loviisan rauhanfoorumin Lähi-Itä -seminaariin la 7.8.2010 klo 12.30 – 14.30. Munib Younan on toiminut piispana vuodesta 1998. Hän on suorittanut teologian maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa ja on ahkera Suomen vierailija. Hänet tunnetaan erityisesti sovitteluun ja anteeksiantoon kehoittavista kannanotoistaan. Maaliskuun alussa hän kertoi Yle Radio 1:n haastattelussa toimivansa nykyisin aktiivisesti kotimaansa koulukirjojen ja opetuksen uudistamiseksi niin, ettei lapsia kasvatettaisi vihaan ja katkeruuteen.

Piispa Younan toimii myös Jerusalemin kansainvälisen kristillisen komitean neuvoston puheenjohtajana, Luterilaisen maailmanliiton varapuheenjohtajana ja Lähi-Idän evankelisten kirkkojen yhteisön puheenjohtaja. Vuonna 2001 hän sai Suomen kristillisen rauhanliikkeen rauhanpalkinnon ja vuonna 2005 Beetlehemin tähti-palkinnon Palestiinan presidentiltä Mahmoud Abbasilta. Piispa Younan on julkaissut kirjan Rauhan todistajina vuonna 2003.

Tiistai 20.7. 2010
Australian kirkkojen kansallinen neuvosto

Australian kirkot vetoavat yhdessä rauhan puolesta Israelissa/Palestiinassa. Seitsemännessä foorumissaan viime viikolla Australian kirkkojen kansallinen neuvosto ilmoitti, että se haluaa yhtyä vetoomuksiin, joilla vaaditaan Israelin miehityksen lopettamista Palestiinassa ja tuomitaan kaikki konfliktiin liittyvät terroriteot.

Kirkkojen neuvosto haluaa osoittaa solidaarisuutta Palestiinan kristityille ja kehottaa jäsenkirkkoja ja Australian yhteiskuntaa harkitsemaan miehitetyillä palestiinalaisalueilla Israelin siirtokunnissa tuotettujen tuotteiden boikottia.

Neuvoston pääsihteeri pastori Tara Curlewis toteaa: "Pyydämme jäsenkirkkoja harkitsemaan tiettyjen tuotteiden boikotoimista sillion kun ne on tuotettu Israelin siirtokunnissa palestinnalaisalueella. Näiden toimien toivotaan vaikuttavan niin, että oikeudenloukkaukset lakkaavat ja pysyvä rauha saavutetaan".

Yhdistyneen kirkon ja anglikaanikirkon tukemassa aloitteessa vahvisteaan Israelin ja Palestiinan olemassaolon oikeutus itsenäisinä valtioina kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä.  Aloitteessa todetaan, että on välttämäöntä lopettaa miehitys nopeasti ja rauhanomaisesti neuvottelutuloksen pohjalta kansainvälistä oikeutta ja YK:n päätöslauselmia noudattaen.

Pastori Curlewis sanoi: "Kirkkojen neuvosto seuraa tyydytyksellä Gazan saarron lieventämistä viime päivinä ja toivoo saarron lopettamista. Kirkkojen neuvosto haluaa osoittaa tukensa oikeudenloukkauksista ja vääryyksistä kärsivälle Palestiinan kansalle ja toimii väärinkäytösten lopettamiseksi." Kirkkojen neuvoston kanta ilmoitetaan Australian pääministerille, ulkoministerille, parlamentinjäsenille, Juutalaisneuvostolle sekä Australian islamilaisille neuvostoille.

Australian kirkkojen neuvoston avustusjärjestö "Act for Peace" kannustaa kirkkoja ympäri Australian avustamaan boikotin toimeenpanossa ja toteuttamaan toimenpiteitä, joilla tuetaan oikeudenmukaiseen rauhaan ja konfliktin tasapuoliseen ratkaisuun tähtääviä aloitteita.

Munib Younan on palestiinalainen kansansa väkivallasta irtisanoutuva vapaustaistelija ja rauhan ja uskontojen välisen vuorovaikutuksen rakentaja Lähi-Idässa. Jordanian ja Pyhän Maan luterilaisen kirkon piispa Younan valittiin 24.7. 2010 Stuttgartissa Luterilaisen maailmanliiton puheenjohtajaksi. Valinnan suorittivat äänestäneet 360 kokousedustajaa 145 jäsenkirkosta ja 79 maasta. Younan oli ainoa ehdokas, joka sai 300 puoltavaa ääntä, 23 vastustavaa ja 37 edustajaa äänesti tyhjää.

59-vuotiaasta Younanista tulee maailmanliiton johdossa Amerikan evankelisluterilaisen kirkon piispa Mark S. Hansonin seuraaja. Hanson tuli tehtävään Winnipegin kokouksessa Kanadassa vuonna 2003.

Younan on opiskellut teologiaa Helsingin yliopistossa ja vihitty papiksi vuonna 1976. Hän on toiminut pastorina ja opettajana Jerusalemissa (Vapahtajan kirkko), Beit Jalassa ja Ramallahissa. Helsingin yliopiston lisäksi hän on opiskellut teologiaa Chicagossa - Lutheran School of Theology'ssa. Hän on Dubuquen (Iowa) teologisen seminaarin kunniatohtori.

Vuodesta 1998 Younan on toiminut Jordanian ja Pyhän Maan luterilaisen kirkon piispana. Hän on saksalaisten 1800-luvulla perustaman kirkon kolmas palestiinalaissyntyinen piispa. Kirkko on ollut Luterilaisen maailmanliiton jäsen vuodesta 1974 ja sillä 3000 jäsentä. Piispa Younan on kääntänyt arabiaksi Augsburgin tunnustuksen ja kirjoittanut kirjan Rauhan todistajat (englanniksi Witnessing for Peace). 

Younan on myös Lähi-Idän evankelisten kirkkojen neuvoston puheenjohtaja ja Kirkkojen kansainvälisen kristillisen komietean jäsen Jerusalemissa yhdessä kolmen Jerusalemin patriarkan ja  yhdeksän muun piispan kanssa. Younan kuuluu Pyhän Maan uskonnollisten yhteisöjen neuvoston (Council of Religious Institutions in the Holy Land) perustajiin. Siinä puitteissa tekevät yhteistyötä Israelin kaksi päärabbia, paikalliskirkkojen johtajat, Palestiinan islämilaisen oikeuden päätuomari sekä useat muut islamilaiset johtajat.

Younanin puoliso Suad, on Jerusalemissa Beit Haninassa toimivan Helen Kellerin näkövammaisten koulun johtaja sekä Jordanian ja Pyhän Maan luterilaisen kirkon naisten komitean puheenjohtaja. Younaneilla on kolme lasta yksi lapsenlapsi.

Lähde: Luterilainen maailmanliitto. 24.7.2010

Yhteenveto kristittyjen tilanteesta Palestiinassa.
Lähde: (c) Middle East Monitor.Silvia Nicolaou-Garcia

Kristittyjä arvioidaan olevan Palestiinassa so. Länsirannalla, Gazan kaistalla ja Jerusalemissa yhteensä 51 710 henkeä. Näin ollen miehitysalueiden väestöstä kristittyjen osuus olisi 2 prosenttia. Israelin puolella arabikristittyjen osuus arabiväestöstä on 1,66 prosenttia. Perinteisistä kristittyjen asuttamista kaupungeista korkein kristittyjen väestöosuus on Beetlehemissä (43.4%),  Ramallahissa kristittyjä on 24.7 ja Jerusalemissa 17.9 prosenttia väestöstä. Vaikka luvut ovat pieniä, kristinuskolla on pitkä historia Palestiinassa ja palestiinalaiskristityt kuuluvat moniin uskonnollisiin yhteisöihin. Suurimpia ovat itäiset ortodoksiset kirkot, toisella sijalla ovat syyrialaiset, armenialaiset ja koptilaiset ortodoksikirkot ja kolmannella sijalla ovat katoliset kirkot. Evankeilisten kirkkojen, kuten luterilaisten ja episkopaalisten, jäsenmäärät ovat pieniä, mutta kasvusuunnassa.

Viimeisen sadan vuoden aikana palestiinalaiskristittyjen määrä on vähentynyt. Juutalaisten siirtolaisuus vuodesta 1880, palestiinalaisten karkoitukset ja kansanmurhat 1948 ja 1967 ovat vaikuttaneet kristittyjen määrää vähentävästi.
Deir Yassinin kansanmurhassa 1948 neljännesmiljoona palestiinalaista, joista merkittävä osa oli kristittyjä, karkotettiin, katosi tai sai surmansa. Tuolloin hävitettiin 531 kylää - joukossa monta kristttyjen asuttamaa ja kristtyjen ja muslimien sekakylää. Miljoonat palestiinalaiset on karkotettu kotiseudultaan ja siten joutunut kodittomaksi ja pakolaisiksi. Erityisesti 90-luvulla kristittyjen muutto miehitysalueilta on kiihtynyt vapauksien riiston, turvattomuuden ja toivottoman taloustilanteen johdosta.

Todistamattomat väitteet kristittyjen vainosta

Israelin kristittyjen ystävien ja erityisesti kristillisten sionistien propagandaksi tulkittava viestintä levittää jatkuvasti väitteitä muslimien toimeenpanemista kristittyjen vainoista Palestiinalaisalueilla. Kyseiset piirit väittävät, että kristittyjen pako alueelta johtuu muslimien painostuksesta ja ahdinkosta, johon kristityt ovat joutuneet islamin keskellä. Sionistit levittävät tätä myytti aktiivisesti mm. Israeliin suuntautuvilla pyhiinvaelluksilla. Kristittyjen olosuhteet halutaan ideologisista ja poliittisista syistä nähdä islaminvastaisten silmälasien läpi. Paitsi islaminvastaisuus ja arabeihin yleensä kohdistuva rasismi, syynä tähän on tietenkin se, että huomio on kiinnitettävä pois Israelin harjoittamista ihmisoikeusloukkauksista, laittomasta miehityksestä ja palestiinalaisten taloudellisesta sorrosta.

Vaikka kristittyjen ja muslimien suhteet varmastikin ovat kaukana ihanteellisista ja jännitteitä esiintyy, sionistien esittämä kuva on vääristynyt ja kaukana todellisuudesta. Väitteitä painostuksesta ja vainosta ei ole pystytty todistamaan, eivätkä alueella toimivat ihmisoikeusjärjestöt ole raportoineet niistä. Päin vastoin, palestiinalaiskristityt ovat kiinteä osa omaa kulttuuriaan ja yhteiskuntaansa sekä poliiittisesti, historiallisesti että uskonnollisesti. [Tämän kääntäjä Pyhä Maan ylläpitäjä on vieraillut kaksi kertaa Beetlehemissä keskustellen sekä muslimien että kristittyjen, tavallaisten ihmisten ja hallinon virkamiesten kanssa eikä mikään ole viitannut kristittyihin kohdistuvaan painostukseen - väärinkäytöksiä varmasti tapahtuu, mutta paikan päällä on helppo todeta, että kristittyjen sionistien väitteet eivät yksinkertaisesti voi pitää paikkaansa].

Poliittisella tasolla, kristityt ovat kansalaisina osallisina taistelussa laitonta miehitysvaltaa vastaan riippumatta uskonsuunnasta tai etnisestä taustasta. Palestiinan lakiasäätävässä neuvostossa kristittyjen osuus on 8 prosenttia, mikä merkitsee huomattavaa yliedustusta verrattuna väestöosuuteen. Samarialaisilla, joita on 320 henkeä on yksi edustaja neuvostossa. Palestiinassa vietetään kristittyjen juhla-aikoja joulua ja pääsiäistä ja kristitty väestö on tunnustettu osa Palsetiinalais-arabialaista kulttuuriperintöä. Rauhanomainen rinnakkaiselo toteutuu myös henkilökohtaisella tasolla. Paikallisyhteisöissä ihmiset vierailevat toistensa uskonnollisissa juhlissa ja kirkkojen ylläpitämissä kouluissa oppilaiden enemmistö on muslimeja.

Palestiinalaiskristityt ovat muslimiveljiensä kanssa kärsineet pitkään oikeuksien riistosta, Israelin väkivallasta ja syrjinnästä. Tässä mielessä he eivät todellakaan ole muodostaneet erityisryhmää. Israelin armeija on häpäissyt heidän kirkkojaan ja pyhiä paikkojaan usein törkeämmin kuin islamilaisia uskonnollisia paikkoja. Kaiken tämän tapahtuessa, heidän on täytynyt voimattomina seurata kuinka kristityt uskonveljet ja sisaret Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa kritiikittömästi tukevat Israelin hallitusta sen syrjivän ja laittoman politiikan toteuttamisessa. Länsimaiden kristityt ovat monesta syystä yleensä tukeneet Israelin valtion laajenemispyrkimyksiä palestiinalaisten olojen ja oikeuksien kustannuksella. Protestanttisten kristittyjen ja juutalaisten liittolaissuhteen juuret ovat vuodessa 1917, jolloin Yhdistynyt Kuningaskunta Balfourin julistuksen myötä perusti Palestiinan kotimaaksi juutalaiskansalle. Nixonin hallitus Yhdysvalloissa vuonna 1973 tuki erittäin avoimesti Israelia sodassa Egyptiä ja Syyriaa vastaan.

Kysymys on ideologiasta, jossa polittinen ja uskonnollinen kietoutuvat myrkylliseksi sekoitukseksi. 1900-luvulla kehittynyt teologinen suuntaus, jossa Israel nähdään Raamatun profetioiden täyttymyksenä, on ollut palestiinalaiskristityille isku vasten kasvoja. Kristillinen fundamentalismi on pyrkinyt kiihkeästi ideologisoimaan näitä näkemyksiä ja eliminoimaan kirkoista toisin ajattelun vaatiessaan ehdotonta ja kritiikitöntä tukea Israelin valtiolle. |Suomessakin tästä löytyy kiistattomia esimerkkejä Israelin ystävien ja Suomen Karmelyhdistyksen nettisivuilla puhumaattakaan näiden aatteiden kannattajien postauksista internetin keskustelupalstoilla]

Vieraillessaa Kyproksessa kesäkuussa 2010, paavi totesi: "Israelin ylläpitämä Palestiinalaisalueiden miehitys aiheuttaa vaikeuksia palestiinalaisten jokapäiväiseen elämään. Jotkut fundamentalistiset teologit käyttävät Raamattua oikeuttaakseen Palestiinan miehityksen" Vatikaanin julkaisemassa 46-sivuisessa dokumentissa "Katolinen kirkko Lähi-Idässä: Yhteys ja todistus" (The Catholic Church in the Middle East: Communion and Witness)" painotetaan kuinka fundamentalistinen teologia vaikeuttaa arabikristttyjen elämää ja jopa kieltää heidän olemassaolon oikeutuksensa. Kristittyjen sionistien tukea Israelille osoitetaan pyhiinvaelluksilla, joita Israelin valtion matkailutoimisto tukee. Näiden matkojen vaikutukset ovat vahingollisia alkuperäisille kristittyjen yhteisöille Pyhässä Maassa. Monet länsimaiset pyhiinvaeltajat eivät ainoastaan ole tietämättömiä Lähi-Idän lähihistoriasta vaan myös yllättyneitä ja hämmentyneitä törmätessään odottamatta arabikristityihin ja heidän pyhäkköihinsä. Palestiinalaiskristityt ovat musliminaapureiden tavoin kaikkien miehitysvallan sortotoimien: tarkistuspisteillä tapahtuvan nöyryyttämisen sekä uskonnon harjoittamisen estävien rajoitusten ja kieltojen kohteena. Palestiinalaiskristityiltä estetään säännönmukaisesti pääsy Pyhän Haudan Kirkkoon Jerusalemissa samoin kuin muslimeilta estetään pääsy  Al-Aqsan moskeijaan.

Joulukuussa 2009 Jerusalemissa ryhmä palestiinalaiskristittyjä mukaanlukien arkkipiispa Michael Sabbah  (Jerusalemin latinalainen patriarkka emeritus) julkaisivat rauhanaloitteen: Kairos-totuuden hetki, jossa he vetosivat omaan yhteisöönsä ja kansainväliseen yhteisöön palestiinalaisten ja palestiinalaiskristittyjen tilanteen puolesta. |Pyhä Maa on tuottanut tästä suomenkielisen version: ks. Rauha].  Siinä he arvostelivat ankarasti teologeja, jotka pyrkivät Raamatun avulla perustelemaan ja tukemaan Israelin miehitystä ja ihmisoikeusloukkauksia Palestiinalaisalueilla. He kehottivat kaikki väkivallattomaan vastarintaan rasismin ja apartheidin lopettamiseksi. Sabbah sanoo: "Israelin laiton miehitys Palestiinassa on Lähi-Idän epävakauden ensisijainen syy".

Palestiinalaiskristityt ja islamilainen vastarintaliike




Vastoin median antamaa kuvaa kristittyjen ja islamilaisen vastarintaliikkeen suhde on kunnioittava. Huolimatta jännitteistä mitä kristittyjen ja islamilaisen väestön välillä on, kysymys ei ole järjestelmällisestä syrjinnästä vaan pikemminkin miehityksen ja Israelin aiheuttamien paineiden ja epätoivon purkautumisesta onnettomalla tavalla.  Hamasin peruskirjan pykälä 31 sanoo, että Hamas on sitoutunut islamiin oleellisesti kuuluvaan suvaitsevaisuuteen muita uskontoja kohtaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Myös islamilaisen enemmistön piirissä muita uskontoja tunnustavat voivat elää turvassa. Tämä on konretisoitunut Gazassa missä vastoin Israelin propagandan antamaa kuvaa kristityt elävät rauhassa muslimien kanssa ja kristiyt ja islaminuskoiset lapset leikkivät yhdessä leikkikentällä. Vatikaani rahoittaa Pyhän Perheen koulun toimintaa Gazassa. Isä Emanuel Musallem kertoo, että hän on yli 4000 Gazan kristityn pappi. Hänen koulussaan on 1200 oppilasta, joista 1000 on muslimeita. Isä Emanuelin mukaan monet Hamasin johtajat lähettävät lapsiaan kouluun. Koulu ei käännytä muslimeja vaan levittää tiedon valoa Palestiinan kansalle. Isä Emanuel kokee oleavansa identiteetiltä palestiinalainen arabi, mutta myös kristitty.

Hamas on myös osoittanut kunnioittavansa kristillisiä juhlia. Joulukuussa 2003 Hamas toimitti apua perheille, joiden kodit oli tuhottu Rafahissa. Joulupukiksi (Santa Claus) pukeutuneet virkailijat jakoivat joululahjoja kristityille lapsille Beetlehemissä. Hamas myös peruutti julistamansa yleislakon, joka vuonna 1990 sattui kristiittyjen juhlapyhien aikaan. Toinen mediassa esille noussut kysymys ovat väitteet, että Hamas rajoittaa naisten oikeuksia Gazassa mm. kieltämällä mieskampaajilta naisasiakkaiden vastaanottamisen tai estämällä naisasianajajien toiminnan. On totta, että ilmapiiri Gazassa on vanhakantainen. Siilti näitä määräyksiä ei koskaan pantu toimeen koska valtaosa väestöstä kääntyi niitä vastaan. 24-vuotias matematiikan opettajaksi valmistuva Hana Afana kertoo kuinka Hamas toteuttaa uskonnollisia määräyksiä, mutta toteaa, että todellinen naisten oikeuksien loukkaus on Israelin ylläpitämä saarto ja siitä seuraava taloudellinen ahdinko, jonka seurauksena työtä on vaikea löytää.

Palestiinan ihmisoikeusjärjestön naistenosaston johtaja Mona Ahmad al-Shawa sanoo, että puhdas vesi, sähkö ja terveydenhoito ovat oikeuksia, joita naiset kaipaavat. Kristityt ja musliminaiset sidottuja leikkikenttään tai uskonnolliseen pakkopaitaan. Muiden tavoin he ovat kokeneet pettymyksen Oslon rauhansopimuksen rauettua ja käsrivät palestiinalaishallinnon korruptoituneisuudesta. Ei voida sivuuttaa sitä tosiasiaa, että Hamas voitti vaalit ja että voitto heijasti kaikkia niitä pettymyksiä mitä ihmiset ovat kokeneet poliittisen johdon ja ulkovaltojen taholta. Paitsi sotilasjärjestö Hamas on yhteiskunnallinen organisaatio, joka tarjoaa ihmisten hätään koulutus- terveys ja sosiaalipalveluja ja taloudellista apua. erityisesti Gazassa. Näyttää siltä, että vallinneessa polittisessa tilanteessa kristitytkään eivät epäilleet äänestää Hamasia samaan aikaan kun palestiinalaishallinto tahri itsensä korruptioskandaaleissa ja kreikkalaiskatolinen kirkko myi maata israelilaisille. Ortodoksikirkko on ollut suurin maanomistaja Jerusalemissa. Siksi ei ole ihme, että sen on väitetty tehneen yhteistyötä Israelin kanssa vuodesta 1967 maanomistusolojen järjestelemiseksi. Maata on myyty ja vuokrattu israelilaisille Jerusalemissa ja miehitetyillä alueilla. Israel on manipuloinut kirkon toimintaa ja varmistanut, että patriarkat tekevät yhteistyötä sen kanssa.

Gazan baptistikirkon pastorin Hanna Massadin näkemyksen mukaan viimeiset viisi vuotta ovat olleet vaikeita kaikille palestiinalaisille: sekä muslimeille että kristityille. Gazan saarto on yhdistänyt ihmisiä, jotka saavat elintarvikkeita kristillisten avustusjärjestöjen kautta uskontokuntaan katsomatta. Vuoden 2009 pommituksissa kirkon katto romahti. Kristittyjen koettelemukset ja kokemukset eivät poikkea siitä islaminuskoiset palestiinalaiset kokevat ja nämä koettelemukset johtuvat Israelin toimenpiteistä. Konflikti ei ole muslimien ja kristittyjen tai edes kreikkalaiskatolisten ja muiden kristittyjen välinen. Konflikti on koko palestiinan kansan ja Israelin rotusortohallinnon välinen. On raskasta olla palestiinalainen kristitty, koska on todella raskasta olla palestiinalainen.

[Tämä tiedote, kuten muukin tällä nettisivulla oleva materiaali on välitettyä aineistoa eikä edusta Pyhä Maa-verkkopalvelun ylläpidon näkemyksiä. Tekstissä on terroristijärjestönä pidetylle Hamasille myönteisiä kannanottoja. Ylläpito katsoo, että tiedotteen välittäminen on perusteltu, koska se selvästikin valottaa luotettavasti palestiinalaiskristittyjen merkittävän osan tuntoja. Tämän teksitn perusteella on selvää, että palestiinalaiskristityille ensisijaista on heidän kansansa vapaustaistelu. Heillä on oikeus taistella vapautensa puolesta kansainvälisen oikeudenkin mukaan. He tekevät poliittiset valintansa niissä oloissa, joissa joutuvat elämän ja sen toivon varassa minkä he näkevät. Mitkä tahansa ovat meidän mielipiteemme, he näkevät Hamasissa jotain muuta kuin terroristijärjestön. Onko se lisäperuste heidän poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksiensa riistämiseksi, kuten suomalaisessakin keskustelussa usein kuulee sanottavan?]

Israelin hallitus on kiihdyttänyt kampanjaansa sekä kansainvälisiä että kotimaisia ihmisoikeusjärjestöjä vastaan. Järjestöt ja ihmisoikeusaktivistit koetaan valtion sisään soluttautuneiksi vihollisiksi. Käänteentekeväksi tapaukseksi näyttää muodostuvan hyökkäys Gazan avustutslaivastoa vastaan.

Lähde: Jfjfp, Le Monde Diplomatique, Thomas Keenan & Eyal Weizman

31.5. tapahtuneen hyökkäyksen yksityiskohdista tihkuu hitaasti tietoa ja ristiriitaisia näkemyksiä. Kiistämätön tosiasia on, että 9 siviiliä surmattiin Israelin armeijan toimesta Mavi Marmaralla. Tämä tapahtuma oirehtii Israelin hallituksen asenteissa tapahtuneesta muutoksesta suhteessa kansalaisyhteiskuntaan ja kansainväliseen oikeuteen. Humanitaarinen apu on nyt politisoitunut siihen pisteeseen, että sen toimittaminen konfliktin uhreille on äärimmäisen vaikeaa. Israelin hallitus myös selvästi kokee ihmisoikeusjärjestöt ja vetoamisen kansainväliseen oikeuteen äärimmäisenä uhkana itselleen. Tähän asti sekä Israelissa että maailmanlaajuisesti vain rosvojoukot ovat hyökänneet tietoisesti ihmisoikeusaktivistien kimppuun vaikka näiden puolueettomuudessa ja toiminnassa olisi arvosteltavaakin. Nyt näyttää siltä, etteivät ihmisoikeustyöntekijät voi olettaa olevansa turvassa Israelin harjoittamalta väkivalta sen hallitsemilla alueilla tai niiden läheisyydessä.

30.5. hyökkäyksen jälkeen Isreal onnistui estämään toisen Gazan avustusyrityksen väkivallattomasti 5. kesäkuuta.. Silti on selvää, että nyt Israelin hallitus ja sen kyljessä toimivat poliittiset ryhmittymät pitävät avustus- ja ihmisoikeusjärjestöjä ja jopa koko kansainvälistä oikeutta uhkana Israelin valtion olemassaololle.

Israelin apulaisulkoministeri Danny Ayalon väitti toukokuuss, että Gazassa ei ole humanitaarista kriisiä, jonka tähde laivasto pelkkä provokaatio Israelia vastaan. Laivuetta kutsuttiin viharyhmien ja Hamasin tukijoiden aktioksi.

Israelin hyökkäys ihmisoikeusryhmiä vastaan alkoi viime kesänä, kun Israelin joutui kovan kritiikin kohteeksi koskien 2008-2009 "Valettu lyijy" Gazan operaatiota. Benjamin Netanjahu julisti, että "tulemme panostamaan resursseja ja työaikaa taistellaksemme näitä ryhmiä vastaan. Emme jää toimettomina katsomaan näiden ryhmien hävyttömiä hyökkäyksiä meitä vastaan". Pääministerin neuvonantaja Ron Dermer täsmensi (Jerusalem Post, heinäkuu -09) että jokainen kansalaisjärjestö, joka osallistuu tällaiseen toimintaan valaa öljyä liekkeihin toimii Hamasin kätyrinä. August
Moshe Ya’alon, strategiaministeri, kutsui Peace Now järjestön aktivisteja tuhoisiksi viruksiksi.

Tilannetta kärjisti YK:n selvitysryhmän Richard Goldstonen johdolla valmistunut raportti Gazan konfliktista. Siinä todettiin, että löytyy todisteet vakavista kansainvälisen oikeuden vastaisista ihmisoikeusrikkomuksista, johin ovat syyllistyneet sekä Israel että Hamas. Raportissa todettiin, että Israel on syyllistynyt sotarikoksiin ja mahdollisesti rikoksiin ihmisyyttä vastaan.  Israel tulkitsi raportin vakavaksi hyökkäykseksi valtiota vastaan ja luonnehti "Goldstonismia" kansainväliseksi kampanjaksi Israelin olemassaolon oikeuden horjuttamiseksi. Netanjahun mielestä ihmisoikeusjärjestöjen yritys horjuttaa Israelin olemassaolon oikeutta on Iranin ydinaseeseen ja Hamasin raketteihin verrattava uhka valtion olemassaololle.

Netanjahun mielestä kyseessä on kansainvälisen oikeuden väärinkäyttö poliittisten tarkoitusperien saavuttamiseksi. .Kansainvälinen terrorismin vastainen sota tulee Israelin käsityksen mukaan kärsimään ihmisoikeuksien puolustamisesta. Netanjahun käsityksen mukaan nykyinen tulkinta ihmisoikeuksista suosii siviiliväestön joukkoon piiloutuneita terroristeja. Näiden hyökkäyksen viattomia vastaan ja valtioita vastaan on pystyttävä torjumaan.

Geneven sopimusten arvosteleminen on eri asia kuin niiden tietoinen sivuuttaminen ja rikkominen. Molempia toki tehdään koko ajan. Aivan uutta sen sijaan tehdä näiden oikeuksien puolustajista vihollisia ja käynnistää määrätietoinen taistelua heitä vastaan.  Näistä tulkinnoista on tullut Israelin hallitukselle jo rutiinia. Siksi Goldstonen raporttikin nähdään vihamielisenä yrityksenä rajoittaa Israelin toimintavapauksia ja uhkana valtiolle.

Isrealin hallitus on päättänyt lopettaa häpeämättömät aktivistien hyökkäykset. Siitä oli kysymys Mavi Marmaran  kohdalla. Aktiviistit ovat nyt strateginen uhka, johon suhtaudutaan samoin kuin Iranin ydinaseeseen ja Hamasiin.

Israelilainen ajatushautomo Reut Institute tunnisti tässä ilmiössä sodan, jonka tarkoituksena on horjuttaa Israelin legitimiteettiä (delegitimation war). Israelin poliitikkoja ja sotilaita uhataan oikeudenkäynneillä ulkomailla, boikottikampanjoita kohdistetaan israelilaisiin tuotteisiin ja kokoanaiset akateemiset instituuiot ja intellektuellit kyseenalaistavat Israelin olemassaolon oikeuden. Maa eristyy eristymistään. Nämä kehitykset ovat perustavanlaatuinen uhka valtiolle.

Nyt uhka on selvästikin tiedostettu ja käynnistetty sodankäynti niitä järjestöjä vastaan, joiden katsotaan toteuttavan anti-israelilaista ohjelmaa (siksi siis Suomessakin Israelin ystävät kutsuvat milloin mitäkin anti-israelilaiseksi!). Merkittävimpiä järjestöjä vastaan on hyökätty määrätietoisesti kampanjoimalla mediassa. Erityisesti tulilinjalla ovat järjestöt, jotka tekivät yhteistyötä Goldstonen selvitysryhmän kanssa. Lainsäädännön tasolla ulkomaisia avustuksia saavilta järjestöiltä on poistettu lahjoitusten verovähennysoikeudet Israelissa. Näin estetään kansainvälinen varainhankinta. Huhtikuussa alettiin valmistella lakia, jonka perusteella Israelin siviilli-ja sotilasviranomaisia vastaan toimivat järjestöt voitaisiin lakkauttaa.

"Vihollinen toimii sisältä päin"

Israelin armeija on alkanut pidättää palestiinalaisalueilla toimivia ulkomaisia aktivisteja. Yhä harvempi eurooppalainen onnistuu pääsemään Palesiinalaisalueelle. Monet vapaaehtoistyöntekijät käännytetään Tel Avivin lentokentällä tai tarkastuspisteellä rotuerottelumuurilla. 13. tammikuuta järjestöt vetosivat näiden hyökkäysten lopettamiseksi.
In a public letter released in January, 13 Israeli human rights organisations called on the government to “denounce the increasing assaults on the human rights and social change organisations in Israel”.

Tässäpä selitystä sille, miksi Mavi Marmaran suhteen toimittiin niinkuin toimittiin. Hallitus oli tietoisesti alkanut levittää viholliskuvaa, jonka mukaan armeija toimi. Aikaisemmin Gazaan on päästetty avustuslaivoja - nyt laivuetta kohtasi täysimittainen sotilaallinen hyökkäys, joka riippumatta joidenkin aktivistien väkivaltaisista reaktoista oli suhteetonta voimankäyttöä millä tahansa mittarilla mitattuna.

Uusi muotoutumassa ollut rintamalinja on nyt avattu. Tulevaisuus näyttää millaiseksi sota tällä rintamalla muodostuu.

Lähde: (c) JNews. Abe Hayeem, Chair of Architects and Planners for Justice in Palestine 29.6. 2010

Uudet yhteenotot palestiinalaistne ja juutlaissiirtokuntalaisten välillä Jerusalmissa todistavat pyhästä kaupungista kaytävästä kamppailusta.

Kun Israelin vuonna 1967 valtasi ja liitti alueisiinsa Itä-Jerusalmien, alkoi äärikansallismielisten juutalaissiirtolaisten tunkeutuminen palestiinalaiskortteleihin kuten Silwan and Sheikh Jarrah tarkoituksena luoda jakamaton juutalainen kaupunki.

Yksipuolisesti toimiva pormestari Nir Barkat on entinen laskuvarjojääkäri, joka on ryhtynyt liikemieheksi. Hän toteuttaa hävittää systemaattisesti palestiinalaisten taloja tarkoituksena estää tilanne, jossa syntyisi palestiinalaisten kanssa jaettu pääkaupunki. Talojen tuhoamisella ja palestiinalaisten karkotuksilla tähdätään väestösuhteiden muuttamiseen niin että Jerusalemiin syntyisi juutalainen enemmistö.

Yhdysvaltojen painostuksesta ja vaatimuksista lopettaa toimenpiteet huolimatta, Barkatin kiistanalaisin suunnitelma on edennyt 21 kesäkuuta suunnitteluneuvoston kokouksessa. Arkkitehti Arieh Rahamimovin suunnittelema "Kuninkaan puutarha" edellyttää 89 palestiinalaistalon häviättämistä  Silwanissa Al-Bustanin alueella. Silwanissa asuu 50 000 palestiinalaista ja 70 juutalaista perhettä.

Silwanin asukkaiden vastarintaa tukevat kansainväliset ja Israelin ihmisoikeusjärjestöt ja rauhanaktivistit. Yhdysvaltojen ulkoministeriö totesi suunnitelman hyväksymisen johdosta että "sillä romutetaan se luottamusperusta, joka on elintärkeä lähentymisneuvotteluille". Tavatessaan presidentti Obaman, Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu ei tuominnut suunnitelmaan vaan sanoi toivovansa että "suunnitelman ollessa vielä alkutekijöissään, se ei olisi este vuoropuhelulle niiden kanssa joiden kodit ovat julkisella maalla ja että kysymyseen löydetään laillinen ratkaisu". Puolustusministeri Barak totesi, että Jerusalemin viranomaisten toimet ovat harkitsemattomia ja huonosti ajoitettuja.

Huhtikussa pormestari Barkat totesi suunnitelmasta Lontoossa: "Koko maailma katsoo meitä. Tämä velvoittaa juutalaiset ja arabit työskentelemään yhdessä ilman erottelua kaupungin etujen ajamiseksi. Vastakkaisen näkemyksen mukaan Barkat on lähinnä sotarikollinen toteuttaessaan miehitetyllä alueella väestön pakkosiirtoja Geneven sopimuksen vastaisesti - riippumatta siitä onko verukkeena Jerusalemin kehity, raamatun ajan arkeologia tai matkailu.

Kyseessä olevat palestiinalaisasutukset sijaitsevat paikalla, jossa siritokuntalaisten väitteiden mukaan kuningan Daavid kirjoitti psalmit. Kuninkaan puutarha on osa puistosuunnitelmia, joidne tarkoituksena on tehdä Jerusalemista uudenaikainen kaupunki. Vastustajat sanovat, että ylikansoitetun palestiinalaisasutuksen keskelle halutaan rakentaa turisteille huvipuistoja.

Arkeologia taistelukenttänä

Ennen Israelin perutamista tehdyissä kaivauksissa paljastui kanaanilaiselta ajalta olevia 4000 vuotta vanhoja tunneleita SIlwanin alla. Nyt siirtokuntalaiset kaivavat Silwanin alla menetelmillä, joita asiantuntijat eivät hyväksy. Kaivaukset vaarantavat rakennusturvallisuuden. Lisäksi niiden tarkoituksena on etsiä ja säiylttää ainoastaan juutalaisuuteen liittyviä muinaismuistoja. Kaivausten yhteydessä tuhotaan islamilaiseen kulttuuriin liittyvät kohteet. Näin halutaan pönkittää väitteitä juutalaisten yksinomaisesta oikeudesta maahan. Vaikka linkkiä kuningas Daavidiin ei ole pystytty osoittamaan, osa Silwanista on nimetty Daavidin kaupungiksi ja sinne on perustettu juutalaisten opastuskeskus.

Käynnistettävä projekti laajentaa juutalaiskorttelia vanhankaupungin suuntaan häätämällä palestiinalaisasukkaita miehitetyltä alueelta. Näin se kiistattomasti rikkoo Geneven sopimuksen pykälää 53. Haltuunotettavien ja tuhottavien talojen asukkaat joutuvat siirtolaisryhmien väkivallan ja häirinnän kohteeksi. Israelin turvallisuuspoliisi antaa näiden ryhmien toiminnalle vapaat kädet.

Kansainvälinen painostus on viivästyttänyt Al-Bustanin talojen tuhoamista. Asukkaat voivat kuitenkin menettää kotinsa millon tahansa. Asukkaat elävät suuressa ahdistuksessa odottaen purkutöiden aloittamista.

43 vuoden aikana Jerusalemin virainomaiset eivät ole hyväksyneet toteutettavaksi ainoatakaan palestiinalaisten kehitysprojektia. Palestiinalaissutusten kehittäminen on pahasti laiminyöty ja heidän perusoikeuksiiaan jatkuvasti loukattu. Palestiinalaisilla ei ole sananvaltaa koskien Israelin valtion anastamaa ja juutalaisten käyttöön varaamaa maata. Vuodesta 1967 lähtien juutalaisille on Itä-Jerusalemiin rakennettu 50 000 asuntoa. Samaan aikaan 70 000:sta 300 000:en kasvaneelle palestiinalaisyhteisölle on myönnetty 5000 rakennuslupaa ja 1010 kotia on hävitetty pelkästään viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Silwanin asukkaat maksavat veroja kuten muutkin, mutta infrastruktuuri on hajoamistilassa eikä sosiaalipalveluja ole saatavana. Kaupunginjohto asettaa etusijalle juutalaisille tarkoitettujen asuntojen ja matkailukohteiden rakentamisen.  Kunnalliset palvelut eivät ole tasapuolisesti kaupungin asukkaiden käytössä vaan palestiinalaiset on suljettu niiden ulkopuolelle.

Pormestari joutui paineen alaisena tyhjentämään yhden laittoman siirtokunnan Silwanissa. Hänen toimintansa nähdään vastaiskuna koetulle tappiolle. Näyttää siltä, että israelilaiset eivät hyväksy rajoituksia eivätkä tule mitenkään rajoittamaan laitonta alueiden haltuunottoa ja siihen liittyvää palestiinalaisten vainoa ja oikeuksien riistoa.

Israelista on kovaa vauhtia tulossa roistovaltio, joka ei kunnioita ihmisoikeuksia eikä kansainvälistä oikeutta. "Arkkitehdit ja suunnittelijat oikeuden puolesta" (Architects and Planners for Justice in Palestine) toteaa, että ellei Yhdysvallat pidätä talousapuaan ja lopeta aseiden myynitä Israelille ja ellei EU:n peruuta Israelin kauppaetuuksia ja ellei käynnistetä kansainvälistä täysimittaista painostuskampanjaa, Israelin tuskin muuttaa toimintatapojaan.

28. kesäkuuta. Lähteet: Jonathan Cook, The National, Judith Norman Peace News.

Israelin ulkoministeri Avigdor Lieberman uudistaa vaatimuksesta etnisen puhdistuksen toimeenpanemisesta Israelissa. Hän haluaa, että Israelissa asuvan palestiinalaisen arabiväestön kansalaisoikeudet peruutetaan ja heidät siirretään Israelin (mahdollisten tulevien) rajojen ulkopuolelle.

Netanjahun hallituksen aikana Israelin kansainvälinen asema on heikentynyt ennennäkemättömästi. Ei vähiten siksi, että hallitus ei ole onnistunut toimimaan eikä halua toimia uskottavana osapuolena rauhanprosessissa. Tässä hallituksen heikkouden tilassa ilmassa on ristiriitaisia viestejä eikä ole yllättävää, että radikaali oikeisto Israelissa käyttää tilaisuutta hyväkseen rasistisen vihankylvön lisäämiseen. Toisaalta myös valtion väkivalta palestiinalaisia - ja kuten nyt on nähty, myös kolmansien maiden kansalaisia kohtaann - lisääntyy. Palestiinalaisten odotukset ovat entisestäänkin synkempiä. Israelin kansalainen palestiinalaisaktivisti toteaa, että 'he' selvästi pelkäävät meitä, meidän palestiinalaista identiteettiämme. Kovat ajat ovat edessämme, mutta ihmiset ovat valmiita maksamaan hinnan.

Avigdor Lieberman, Israelin äärioikeistolainen ulkoministeri, julkisti viime viikolla suunnitelmansa Palestiinan-Israelin konfliktin ratkaisemiseksi. Siihen sisältyy Israelin kansalaisoikeuksien riistäminen sen arabiväestöltä ja sen siirtäminen Israelin rajojen ulkopuolelle.  Lieberman varoitti, että kun kansainvälinen paine Israelin vetäytymiseksi vuotta 1967 edeltäneiden rajojen taakse kasvaa, tällaista aluejakoa toteutettaessa konflikti väistämättä leviää näiden rajojen yli ja Israelin alueelle. Lieberman syytti monia 1,3 miljoonasta palestiinalaisesta Israelin kansalaisuuden haltijasta aktiivisesta avunannosta niille, jotka haluavat tuhota juutalaisvaltion. Liebermanin puolue Yisrael Beiteinu kampanjoi vaaleissa teemalla: "Jos et ole uskollinen valtiolle, et ole kansalainen" ja on ehdottanut lainsäädäntöä, joka edellyttäisi uskollisuutta valtiolle palestiinalaisvähemmistöltä.

Jerusalem Postille puhuneen Liebermanin mielestä rauha saavutetaan vain muodostamalla kaksi etnisesti homogeenista valtiota. Palestiinalaisille tulisi näin olla Palestiinan kansalaisuus. Lieberman on toistuvasti ehdottanut pakotettuja aluevaihtoja, jolla Israelin palestiinalaisyhteisöt tyhjennettäisiin ja vastineeksi Israelin laittomia siirtokuntia Länsirannalla tyhjennettäisiin.

Itse Noqedimissa Länsirannan siirtokunnassa asuva Lieberman järkytti kannattajian alkuvuodesta 2009 ehdottamalla elinkelpoisen palestiinalaisvaltion perustamista. Tosin hän ei määritellyt, mitä se tarkoittaisi. Lieberman nostaa profiiliaan aikana, jolloin Netanjahun hallitus ei edes yritä teeskennellä tukevansa Yhdysvaltojen vetämiä lähentymisneuvotteluja Gazan avustuslaivueen kohdistetun hyökkäyksen jälkeen. Israelin kansainvälisen aseman ennustetaan heikkenevän entisestään loppukesästä, kun julistettu 10 kuukauden mittainen osittainen tauko siirtokuntien rakentamisessa päättyy. Netanjahu on kieltäytynyt vastaamasta siirtokuntien rakentamista koskeviin kysymyksiin. Hänen Likud-puolueensa kannattaa siirtokuntien rakentamista myös jatkossa.

Lisäongelmia tuottaa YK:n selvitys Gazan sotatoimista ja niiden yhteydessä tehdyistä sotarikoksista (Goldstonen raportti), joka luovutetaan YKN:n yleiskokoukselle heinäkuussa 2010 sekä Turkin tuleminen turvallisuusneuvoston kiertäväksi varapuheenjohtajaksi syyskuussa. Näyttää siltä, että Israelin poliitikot ovat jakautuneet kahteen leiriin. Useimmat uskovat Liebermanin tavoin, että Israelin pitää jatkaa yksipuolisia toimia palestiinalaisia vastaan eikä sitoutua rauhanprosessiin diplomaattisista seurauksista välittämättä.

Israelin valtaeliitti tietää, että ainoa kansainvälisesti hyväåksyttävä ratkaisu on miehityksen lopettaminen Bill Clintonin vuonna 2000 hahmotttelemalla tavalla kahden valtion mallia toteuttaen. Kukaan Israelissa ei ole valmis hyväksymään tätä neuvottelujen lähtökohdaksi.  Keskustalaisen Kadima-puolueen johtaja Tzipi Livni, pyrki tasoittamaan kansainvälistä kritiikkiä suorilla neuvotteluilla palestiinalaishallinnon ja Palestiinan presidentin Mahmud Abbasin kanssa. Lieberman on ehdottanut, että Livni tulisi mukaan hallitukseen, kunhan luopuu linjastaan, että maata voitaisiin luovuttaa rauhansopimuksen kautta.

Rauhanaloitteiden suhteen ilmenneelle yksityisyritteliäisyydelle ei ole hallituksessa tilausta. Netanjahu ei halua minkäänlaista rauhanprosessia. Hallituksen näkemys näyttää olevan, että palestiinalaishallintoa ei pidä legitimoidan ryhtymällä neuvotteluihin sen kanssa. Samalla Israelin legitimiteetti suhteessa heikkenee.

Lieberman on sanonut, että ei voi ola ratkaisua, jossa juutalaiset karkoitetaan siirtokunnista, mutta palestiinalaiset jatkavat elämään Israelin kansalaisina samalla jatkaen kiihotusta Israelia vastaan, ihaillen murhaamista, leimaten Israelia kansainvälisillä foorumeilla, boikotoiden israelilaisia tuotteita ja käyden jatkuvasti oikeutta Israelin viranomaisia vastaan.  Liebermanin mukaan  kysymys on kansainvälisen oikeuden mukaisesta rajojen järjestämisestä etnisten ryhmien välille, kuten Jugoslaviassa sen hajotessa. Useimmiten ei tarvita väestönsiirtoja - rajojen vetäminen väestösuhteiden mukaisesti riittää. Kyselytutkimukset ovat osoittaneet, että Israelin palestiinalaisten ylivoimainen enemistö vastustaa väestönsiirtosuunnitelmia. Liebermanin arvostelijat toteavat, että ettei suunnitelmassa ole pystytty osoittamaan, miten kaukana rajasta Israelin sisällä olevat kylät voitaisiin liittää palestiinalaisvaltioon. Joka tapauksessa kansalaisuuden riistäminen joltakin kansanryhmältä rauhansopimuksen puitteissakin kansainvälisen oikeuden vastaista.

(c) J'street, JJFP/ Hadar Susskind, 17.6.2010

Maailman sionistiijärjestön (World Zionist Organization) yleiskokous, Maailman sionistikongressi päätyi äänestyksessä kannattamaan Länsirannan juutalaissiirtokuntien rakentamisen jäädyttämistä, hyväksymään kahden valtion ratkaisumallin Palestiinan-Israelin konfliktiin ja vaatimaan Israelin hallitukselta suhteiden paikkaamista Yhdysvaltain hallinnon kanssa. Päätökset synnyttivät oikeistosiiven raivoisia vastalauseita, jotka käytännössä keskeyttivät kongressin työskentelyn. [Maailman sionistijärjestö on perustettu 1897 Baselissa Sveitsissä.]

Kuinka on mahdollista, että antiikkinen unohduksiin jäänyt organisaatio on viime vuosina noussut riehakkaaksi keskustelufoorumiksi koskien Israelin tulevaisuutta juutalaisena demokraattisena valtiona. Ja kuinka kävikään, että minä J streetin* edustajana, Israelin armeijan veteraanina ja politiikkalinjauksista vastaavana varapuheenjohtajana päädyin johtamaan siirtokuntakysymyksiä käsitellyttä komiteaa kongressissa?

Kun J Streetin kokousedustajat saapuivat Israelin ennen kongressin alkua, toivoimme saavamme äänemme kuuluviin 4000 kokousedustajan joukossa. Se mitä koimme kongressissa todistaa kuinka ankara taistelu on edessämme, kun haluamme lopulta pysäyttää siirtokuntien rakentamisen, lopettaa [palestiinalaisalueiden] miehityksen ja saavuttaa kahden valtion ratkaisun.

Toivoimme ja halusimme antaa kongressin historian olla ohjenuoranamme: Ensimmäisen puheenjohtajan Theodor Herzlin johdolla kongressi luotiin, jotta erilaiset sionismin suuntaukset voisivat toisiaan kunnioittaen vaihtaa mielipiteitä, vaikuttaa toisiinsa ja muotoilla sionistisen projektin tulevaisuutta sekä ennen että Israelin valtion perustamisen jälkeen.

Alunperin minua pyydettiin siirtokuntia käsittelevän komitean varapuheenjohtajaksi, mutta tulin valituksi puheenjohtajaksi, kun Avigdor Liebermanin [Israelin oikeistolaisen] puolueen edustaja marssi ulos jouduttuaan kuuntelemaan paljon odotettamaansa moninaisempia näkemyksiä kuin mitä hän ja hänen poliittisen suuntauksensa edustajat olivat valmiita kohtaamaan. Hänen mukanaan poistui joukko samoin ajattelevia.

Huolimatta puheenjohtajan poistumisesta aiheutuneesta epäjärjestyksestä, se mitä seurasi varmasti vastasi Theodor Herzlin toiveita siitä, mitä kongressin pitäisi olla: kokonaisvaltainen ja järkiperäinen keskustelu siitä, miten kansamme unelmaa omasta valtiosta voidaan ja tulisi toteuttaa sen omassa historiallisessa kotimaassa.

Edistykselliset kokousedustajat muodostivat enemmistön miehityksen kannattajien jäätyä vähemistöön. Komitea olisi voinut helposti joutua poliittiseen umpikujaan tekemällä enemmistöpäätöslauselmia, jotka eivät riittävästi huomioi kaikkien osallistujien näkemyksiä. Me valitsimme toisenlaisen tien: halusimme todistaa kongressille, että on mahdollista käydä vakavaa, tosiasioihin perustuvaa ja avointa keskustelu äärettömän kiistanlaisesta asiasta.

Lopulta neljän tunnin keskutelun jälkeen lukuisat komitean jäsenet sekä vasemmalta että oikealta totesivat, että työskentely oli ollut vakavastiottavaa ja reilua.

Seuraavana päivänä, päätöslauselmaehdotukset tuotiin kongressin käsittelyyn. Siellä ehdittiin äänestää ainoastaan kerran siirtokuntakomitean ehdotuksista ennenkuin helvetti pääsi valloilleen.

Kongressi äänesti selkeällä ääntenenemmistöllä 3-1 alla olevasta päätöslauselmasta. Heti sen tultua hyväksytyksi, joukko oikestopuolueiden edustajia ryntäsi lavalle, kieltäytyen pysymästä paikoillaan ja estäen kokouksen jatkamisen demokraattisessa järjestyksessä. He mylvivät "HaTikva" keuhkojensa koko voimalla. Mielestäni he eivät ottaneet huomioon, että juuri hyväksytty päätöslauselma oli paljon lähempänä sionistisen tavoitteen: juutalaisen demokraattisen Israelin valtion turvaamista kuin heidän epädemokraattinen protestinsa.

Tämän jälkeen kaksi vastakkaisia näkemyksiä edustavaa nuorta australialaista astui esiin. He moittivat protestoijia Herzlin periaatteiden loukkaamisesta  Meretzin valtuuskunnan johtaja Dror Morag  käytti myös puheenvuoron, joka sai seisaaltaan annetut aplodit kongressin vaiennetulta enemmistöltä.

Päätöslauselmatyöryhmä päätti keskeyttää käsittelyn ja siirtää jäljellä olevat ehdotukset käsiteltäväksi myöhemmässä johtoryhmän kokouksessa ( (Vaad haPoel).

Äänestystulos kuitenkin saatiin ja se jäi voimaan. Maailman sionistikongressi siis kannattaa kahden valtion ratkaisua ja siirtokuntien rakentamisen jäädyttämistä sekä vaatii Israelilta suhteiden vakiinnuttamista Yhdysvaltain hallinnon kanssa.

J Street on ylpeä, että se saattoi antaa tukensa ja olla mukana muotoilemassa päätöslauselmia, jotka vastaavat vakaumuksiamme koskien siirtokuntia. Valitettavasti vain yhdestä päätöslauselmasta pystyttiin äänestämään. Osallistumisemme oli rakentavaa kongressin tulevaisuuden kannalta ja onnistuimme nostamaan esiin kahden valtion ratkaisun väistämättömyyden. Valmistelemme osallistumista seuraavaan kongressiin.

Päätöslauselmateksti

Koska Israelin hallituksen suhteet Yhdysvaltojen hallintoon jatkuvasti huononevat samalla kun Israelin ja Yhdysvaltojen suhteet ovat elintärketä Israelin turvallisuudelle ja koska näiden suhteiden vaalmiminen on erityisen tärkeää, jotta säilytetään lämmin suhde Yhdysvaltojen juutalaisyhteistöön, Sionistikongressi päättää:

• Vaatia Israelin hallitusta vakiinnuttamaan suhteensa Yhdysvaltojen hallitukseen.
• Vaatii Israelin hallitusta toimimaan Benjamin Netanjahun Bar Ilanin puheen hengessä. Tuolloin pääministeri Netanjahu vaati kahden kansan ja kahden valtion synnyttämistä erilleen, jotta Israelin valtion demokraattinen ja sionistinen luonne voidaan säilyttää.
  
• Kongressi tukee pääministeriä hänen päätöksesään jäädyttää rakentaminen miehitysalueella.
  
• Sionistikongressi kehottaa pääministeriä jatkamaan näitä toimenpiteitä.
  

*)J Street on vuonna 2008 perustettu yhdysvaltalainen kansalaisjärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa poliittisesti Yhdysvaltojen hallitukseen niin että Palestiinan-Israelin konflikti voidaan päättää rauhanomaisesti diplomaattisin keinoin.

KMN 2.7. 2010

Kirkkojen maailmanneuvoston pääsihteeri pastori tri. Olav Fykse Tveit onnittelee Ison Britannian kansallista metodistikonferenssia tärkeästä askeleesta Israelin ja Palestiinan rauhan tukemisessa.

Kesäkuun lopussa Portsmouthissa pidetty konferenssi käsitteli sille esitettyä asiakirjaa "Oikeudenmukaisuuttaa Palestiinalle ja Israelille (Justice for Palestine and Israel) ja hyväksyi äänestämällä 11 päätöslauselmaa siihen liittyen. Päätöksiin sisältyi pyyntö, että metodistien Uskonopin komitea jatkaa työtä teologisten kysymysten - erityisesti kristilliseen sionismiin liittyvien ongelmien - selvittämiseksi. Komitealta odotetaan materiaali, joka ohjaa tukea metodistikirkon kannanmuodostamista suhteessa Israelin ja Palestiinan kysymykseen. 

Konferenssi hyväksyi kehotuksen, että metodistit osallistuisivat laittomissa siirtokunnistta tuotettujen hyödykkeiden boikottiin palestiinalaiskrisittyjen Kairos-julistuksen, Kirkkojen maailmanneuvoston ja monien juutalaisten Israelissa ja kansainvälisesti toimivien kansalaisjärjestöjen suositusten mukaisesti.  Konferenssi vaati myös täyden aseiden myyntikiellon asettamista alueelle todeten sen olevan tärkeä askel oikeudenmukaiseen rauhaan.

Tveit painottaa, että “perusteellisen valmistelu edelsi harkittua päätöksentekoa” ja totesi, että Ison Britannian metodistit  “ovat asettaneet mallin, jota on hyvä seurata muilla foorumeilla.”

Kirjeessä metodistikonferenssin puheenjohtajaehdokkaalle pastori Lionel Orbornille ja varapuheenjohtajaehdokas Ruth Pcklesille Tveit totesi tyytyväisyytensä siihen, miten "avoimuuden hengessä voidaan tukea vakaumusta ja toiminpiteitä, joissa kiteytyy ajatus kristittyjen yhteydestä Pyhässä Hengessä ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa." Tätä avoimuutta ja yhteyttä symboloi se kun konferenssi rukoili yhdessä Isä Meidän -rukouksen äänestyksen jälkeen.

“Näiden päätöksen toteuttaminen varmasti rohkaisee ja vahvistaa Palestiinan kristittyjä tuomitsemaan väkivallan ja vaatimaan kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien toteuttamista Palestiinassa Israelin laittoman miehityksen lopettamisen kautta. Kehotus boikotoida siirtokuntien tuotteita ja metodistien päätös seurata kehotusta, tulee vaikuttamaan ihmisiin ympäri maailman ja tukemaan pysyvän ja oikeudenmukaisen rauhan saavuttamista alueella."
"Tällaiset toimenpiteet ovat näkyvät todistus ja kestävä vakuutus Jumalan tahdosta, että rohkenisimme ryhtyä puheista tekoihin" Tveit sanoi.

Päätöslauselman hengessä Tveit myös totesi, että "valittu toimintalinja ei ole hengeltään ja tavoitteeltaan hajoittava. Hyväksytyt päätöslauselmat ovat selkeä vastine sekä palestiinalaiskristittyjen että yhä useampien juutalaisjärjestöjen vaatimuksille oikeudenmukaisesta rauhasta"

Konferenssi suosittelee Palestiina-Israel-raportin johtopäätöksiä tutkittavaksi ja toimeenpantavaksi seurakunnissa ja tukee Kirkkojen maailmanneuvoston Ekumeenisen ihmisoikeustarkkailuohjelman työtä kehottaen metodisteja ilmoittautumaan vapaaehtoisiksi ihmisoikeustarkkailijoiksi.

Metodistikirkko on Ison Britannian neljänneksi suurin kirkkokunta. 

Lähde: © Kirkkojen maailmanneuvosto Kirkkojen maailmanneuvosto vaalii ja edistää kristittyjen yhteyttä uskossa, todistuksessa ja maailmanlaajuisessa palvelutehtävässä rauhan ja oikedenmukaisuden toteuttamiseksi maailmassa. Tämä kirkkojen välinen ekumeeninen yhteisö perustettiin vuonna 1948. Nyt sen jäseninä on 349 protestanttista, ortodoksista, anglikaanista ja muuta kirkkoa, jotka edustavat maailmanlaajuisesti yli  560 miljoonaa kristittyä. yli 110 maassa. Kirkkojen maailmanneuvosto toimii läheisessä yhteydessä roomalaiskatolisen kirkon anssa. Kirkkojen maailmanneuvoston pääsihteeri on pastori, tohtori Olav Fykse Tveit Norjan luterilaisesta kirkosta. Järjestön päämaja on Genevessä Sveitsissä.