Category: Kirkko

Luterilainen kirkko arvostelee presidentti Trumpin suunnitelmaa

31/1/2020

28.02.2020

Ole tervehditty Jerusalem. Olkoon rauha sinulla ja ystävilläsi. Vallitkoon rauha muureillasi ja hyvinvointi linnoissasi. (Ps. 122:6)

Olen erittäin huolestunut presidentti Trumpin julkistamasta "rauhansuunnitelmasta", jonka uskon tuovan rauhan sijaan entistä enemmän turvattomuutta ja israelilaisten ja palestiinalaisten elämään. Kirkkomme kanta on pitkään ollut, että ratkaisun Israelin-Palestiinan konfliktiin tulee hakea osapuolten välisillä neuvotteluilla. Valitettavasti tämä "suunnitelma" koskee vain toista osapuolta. Se on esitetty tietylle kansalle ilman näkemystä siitä, millä lailla se heille merkitsisi rauhan saapumista. Kirkkomme vaatii miehityksen lopettamista. Tämä "suunnitelma" yrittää pyyhkiä rauhan esteenä olevat ongelmat päiväjärjestyksestä näyttämällä vihreää valoa Israelille miehitystilanteen status quon saattamiseksi pysyväksi ratkaisuksi.

Sen sijaan että kokoaisi israelilaiset ja palestiinalaiset yhteen tavoittelemaan rauhansopimusta, tämä suunnitelma entisestään vieraannuttaa osapuolia toisistaan. Pelkään, että sen seurauksena on lisää jännitteitä ja uusia väkivaltaisia purkauksia. Tämä polku ei johda rauhan ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseen. Se ei edistä sovinnon saavuttamista. Se vahvistaa kummallakin puolella ja koko alueella ekstremististen ääriliikkeiden asemaa ja lisää turvattomuutta.

Viime viikolla YK:n Rauhantyön alipääsihteeri Rosemary DiCarlo antoi turvallisuusneuvostolle tilannepäivityksen sanoen: "Valitettavasti meille ei tullut yllätyksenä kainsainvälisen Punaisen Ristin tutkimus Y-sukupolven (millennials) mielipiteistä: Yli kaksi kolmasosaa (65 %) Israelissa uskoi, että Israelin-Palestiinan konfliktille ei tule loppua. Kaikista sotaoloissa elävistä ihmisistä he ovat kaikkein pessimistisimpiä. Palestiinalaiset olivat hieman vähemmän pessimistisiä: Heistä 52 % uskoi ettei konflikti lopu.

Rosemary DiCarlo painotti että "on kansainvälisen yhteisön velvollisuus rakentaa parempi tulevaisuus näille nuorille israelilaisille ja palestiinalaisille; tulevaisuus johon kuuluu toivo, sovinto ja kansojen rauhanomainen rinnakkainelo jatkuvan miehityksen ja konfliksin sijasta." Puheenvuoronsa päätteeksi DiCarlo painotti että konfliktin ratkaismiseksi välittömästi tarvitaan panostamista YK:n päätöslauselmien ja kansainvälisen oikeuden toteutumiseen sekä kahdenvälisten sopimusten välittämiseen.

Vaadin presidentti Trumpia kehittämään uuden suunnitelman osapuolten osallistamisen pohjalta huomioiden ihmisoikeussopimusten ja kansainvälisen oikeuden määräysten toteutumisen. Suunnitelman perusteena ja tarkoituksena tulee olla kansainvälisesti tunnustettujen ihmisoikeuksien turvaaminen ja toteuttaminen sekä israelilaisten että palestiinalaisten osalta sekä kahden rinnakkaisen elinkelpoisen valtion muodostaminen alueelle.

Elizabeth A. Eaton
Johtava piispa
Amerikan evankelisluterilainen kirkko (ELCA), USA

ELCA presiding bishop issues response to President Trump's "Peace to Prosperity" document

Piispa Munib Younanin joulutervehdys 2017

23/12/2017

Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja
Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.

Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -- se merkitsee:
Jumala on meidän kanssamme.
(Matt. 1:23)

Jouluksi monet kristityt koristavat kotinsa seimiasetelmilla joiden hahmoina ovat Jeesus, Maria ja Joosef. Täällä Palestiinassa tyypillinen seimiasetelma tehdään öljypuusta. Muualla saatetaan käyttää kangasta, kaivertaa asetelma kivestä tai muotoilla se savesta. Ympäri maailmaa eri kulttuureissa tyylit, materiaalit ja käytetyt värit vaihtelevat ja hahmojen kansallisuus voi heijastaa tekijän kotimaata. Rakastetut jouluseimet ovat paljon enemmän kuin vain joulukoristeita. Ne ovat tärkeä muistutus siitä että joulussa on perimmältään kysymys paljon enemmästä kuin juhlimisesta, lahjoista ja kimaltelevista joulupuista. Seimen äärellä muistamme sitä suurta rakkautta, jota Jumala osoitti meitä kohtaan syntymällä keskellemme.

Jumalan Poika syntyi Betlehemissä eläinten ruokakaukaloon – ei kuninkaalliseen vuoteeseen. Näky Kuninkaiden Kuninkaasta makaamassa vaatimattomassa seimessä hätkähdyttää yhä maailmassa. Seimi ei ole öljypuuta, kiveä tai kangasta. Meitä ei puhuttele eloton esine. Paitsi Betlehemistä, seimen voi löytää mistä tahansa maailmassa missä Kristus syntyy keskellemme. Suuren hengellisen opettajan Thomas Merton sanoin: ”Kristus tuli tähän maailmaan kutsumatta: Hän tuli tuohon mitäänsanomattomaan majataloon missä hänelle ei kerta kaikkiaan ollut edes tilaa.”

Missä ikinä olemme maailmassa, Kristus on Immanuel, ”Jumala kanssamme”. Immanuelin löydämme ensimmäistä kertaa Jesajan kirjan 7. luvusta: ” neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel". Jouluna juhlimme hyvää sanomaa siitä miten tämä profetia toteutui Jeesuksen syntyessä. Jumala syntyi lopulta Betlehemissä. Jeesus-lapsi on Immanuel – Jumala kanssamme. Koko Matteuksen evankeliumin viestii, miten kaikki Jeesuksen syntymästä hänen kärsimykseensä todistaa Jeesuksen olevan se, jota olemme odottaneet. Jeesus on Immanuel, Jumala kanssamme, Hän, joka oli olemassa, on tässä ja on tuleva. ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20).

Tämä raamatullinen käsitys Jeesuksesta Immanuelista on hyvin merkittävä. On paljon niitä, jotka tekevät siitä poliittisen iskulauseen väittäen Jumalan olevan kanssaan. Juuri Jumalan nimessä ääriliikkeet sotivat, levittävät vihaa, syrjivät, sortavat ja vainoavat – väittäen että Jumala on juuri heidän ja vain heidän kanssaan. He eivät tunnusta, että Jeesus oli profetian täyttymys vaan kaappaavat Jumalan itselleen edistääkseen apokalyptisiä visioitaan. Heidän valheellisella teologiallaan, joka on kaukana raamatun todistuksesta, on todellisia seurauksia nykyajan ihmisille.

Olemme todistaneet tätä äskeisessä julistuksessa koskien Jerusalemin asemaa. Joillekin maailman johtajille tämä pyhä kaupunki on vain poliittista eskatologista maantiedettä. Täällä asuville kysymys on oikeuden toteutumisesta maailmassa. Jerusalemin pitää olla kolmen uskonnon (juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin) ja kahden kansan (palestiinalaisten ja israelilaisten) keskenään jakama paikka, jonka nykyistä status quo-tilannetta pitää kunnioittaa. Tänä jouluna muistamme, että Immanuel – Jumala, on kanssamme silloinkin, kun kamppailu ja epävarmuus tulevaisuudesta vallitsevat. Hän on Kristus, on oleva Jumala kanssamme tässä kaupungissa. Jerusalemin on oltava sovinnon, rauhan ja oikeudenmukaisuuden kaupunki kaikille maailman ihmisille. Lähi-Idässä ei ole oleva rauhaa, jos sitä ei ole Jerusalemissa.

Nyt päättyvänä vuonna luterilaisessa kirkossa vietimme reformaation 500. juhlavuotta. Meitä muistutettiin myös Lutherin kehotuksesta pyrkiä aina löytämään “was Christum treibet”, se mikä todistaa Kristuksesta. Meidän uskontomme pitäisi aina keskittyä siihen mikä todistaa ristiinnaulitusta Kristuksesta. Ne jotka, ovat löytävinään uskonnosta oikeutuksen poliittiselle sorrolle ja oikeuksien riistolle, ovat valinneet vallan palatsit ja hylänneet yksinkertaisen seimen. Joulun kertomuksen ydinopetus on, että Jumala ei ole ahdasmielinen heimojumala eikä hän suosi etuoikeutettuja ja valtaapitäviä. Jeesus-lapsi tuli maailmaan meitä kaikkia varten riippumatta rodusta, kansallisuudesta, yhteiskunnallisesta asemasta ja sukupuolesta. Ehkäpä juuri siksi jouluyönä suuri taivaallinen sotajoukko – joukko enkeleitä – oli edustamassa koko maailmaa laulaen ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” (Luuk. 2:12-13).

Profetia täyttyi Betlehemissä, missä näimme vauvan makaavan seimessä. Tämä oli järkytys monille, jotka kuvittelivat Messiaan tulevan toisella tavalla. Yhä tänäänkin ihmisiä häiritsee se että Jumala ei ole hallituksen omaisuutta eikä kuulu mihinkään poliittiseen puolueeseen. Nykyäänkin Jeesus syntyy seimeen hyvin odottamattomissa paikoissa. Mistä voisimme löytää seimen meidän aikoinamme? Ehkäpä Jeesus syntyy pakolaisleirissä? Tai ehkä hän syntyy sodan keskellä? Ehkä hän syntyy vainottujen keskellä? Hän voi jopa syntyä sortajien keskuuteen niin että he voivat muuttaa tapansa ja alkaa puolustaa oikeutta ja sovintoa. Ehkä Kristus syntyy uudelleen tässä jaetussa maassamme. Ehkä seimi löytyy Jerusalemista? Itse asiassa löydämme seimen ja vastasyntyneen Jeesus-lapsen sieltä missä tarvitaan rakkauden syntymistä uudelleen.

Joskus eniten rakkauden tarpeessa on kirkko itse! Voitte vakuuttua siitä että Jeesus aina syntyy keskuuteemme – jopa omassa kirkossaan – silloinkin kun pelkomme ja itsekkyytemme estää meitä näkemästä häntä. Jouluaattona 1978 Oscar Romero oli ensimmäistä vuottaa El Salvadorin arkkipiispana. Vaikka Romeron kirkko oli nähnyt paljon väkivaltaa ja verenvuodatusta, Romero rohkaisi kirkkoaan vakuuttaen: ”Jumalan pelastustyö jatkuu kautta historian. Kun palaamme Jeesuksen syntymän tapahtumiin Betlehemissä, emme ainoastaan muistele tapahtumia 2000 vuotta sitten vaan elämme syntymän todeksi tässä ja nyt omalla vuosisadallamme, tänä vuonna, omassa joulussamme El Salvadorissa.”

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa! Kun ystäviemme ja perheidemme kanssa tulemme yhdessä kirkkoon jouluna, muistakaamme, että joulun ihme ei ollut kertaluonteinen vaan se on jatkuva Jumalan rakkauden ihme särkyneelle maailmalle! Missä ikinä olet ja mitä ikinä olet joutunut kestämään, Kristus syntyy luoksesi tänään. Jeesus on yhä Immanuel – Jumala kanssamme. Pieni Betlehem on sinun kaupunkisi, talli on kotisi ja seimi olkoon sydämessäsi! Kristus syntyy aina niiden sydämiin, jotka elämässään tarvitsevat häntä. Siksi kaiutamme Jerusalemista ja Betlehemistä aina maailman ääriin ilosanomaa: Jeesus, Immanuel on juuri nyt syntynyt. Jumala on kanssamme! Ehkä seimet ovat jo valmiina ottamaan Hänet vastaan kirkoissa ja kodeissa, köyhien ja sorrettujen luona, vallan käytävillä ja hallintopalatseissa mutta ennen kaikkea sydämissämme.

Merry Christmas!
Kul sane wa intou salmeen!
Frohe Weihnachten!
God Jul!
Joyeux Noël!
Feliz Navidad!
Hyvää joulua!

Tri Piispa Munib Younan – Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.

Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi,
varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

Kutsuttuina rakastamaan vastakkainasettelujen maailmassa

6/10/2016

Kristityt on kutsuttu itsensä uhriksi antavaan Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen

Palestiinalaisten luterilainen piispa Munib Younan vieraili Kuopion hiippakunnan synodaalikokouksessa.

Saarna Kuopion hiippakunnan synodaalikokouksen päätösjumalanpalveluksessa Kuopion tuomiokirkossa 28.9.2016

Piispa Munib Younan, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.

Matt. 22: 34–40

”Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”

Rakkaat sisaret ja veljet,

On aina iloinen asia olla Suomessa. Suomi oli minun kotini elämäni tärkeänä aikana. Kiitos, että kutsuitte minut uudelleen tänne, ja kiitos erityisesti, että kutsuitte minut jakamaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia kanssanne tänään.

Jeesus sanoi: “Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi” ja ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Kun katsomme maailmaa ympärillämme tänään, huomaamme, että meidän tulee kiinnittää huomiota näihin käskyihin. Huomaamme myös, että nämä käskyt ovat hyvin tarpeellisia tänään. Ympäri maailman ihmiskunta epäonnistuu surkeasti rakkaudessa Jumalaan ja lähimmäiseen.

Piispa Munib Younanin pääsiäistervehdys 2016

25/3/2016

Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.

Piispa Munib Younan.
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.

+++

Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. 1 Kor 15:1-2

+++

Salaam. Armon tervehdys teille Jerusalemista ylösnouseen Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tänä päivänä kristityt ympäri maailman iloitsevat hyvästä sanomasta, jonka olemme saaneet vastaanottaa. Sen varassa seisomme ja sen kautta pelastumme: Kristus kuoli syntiemme tähden kirjoitusten mukaan, haudattiin ja hän heräsi kuolleista kolmantena päivänä kuten kirjoituksissa oli ennustettu.

Jeesus on noussut haudastaan! Halleluja!
Jeesus on voittanut pimeyden vallat! Halleluja!
Elämä kuolemaa vahvempi! Halleluja!

Tämä on kristillisen uskomme keskipiste ja toivomme lähde. Siksi rakkaus ja ilo vallitsee pääsiäisjuhlassamme.
Ylistämme Efraim syyrialaisen 4. vuosisadalla kirjoittaman hymnin sanoin: Ylistys sinulle kaikkien ystävä!

Ylistys sinulle armahtava Jumala!
Ylistys sinulle kärsimysten Jumala!
Ylistys sinulle joka pois otat kaiken synnin!
Ylistys sinulle joka tulit pelastajaksemme!
Ylistys sinulle joka tulit lihaksi neitsyen kohdusta! Ylistys kalehditulle!
Ylistys ruoskitulle ja piinatulle!
Ylistys pilkatulle ja halveksitulle!
Ylistys ristiin naulitulle!
Ylistys haudatulle ja haudast ylösnousseelle!
Ylistys sinulle joka ilmestyit koko ihmiskunnalle ja uskovillesi!
Aamen.

Jälleen kerran ihmiskunta elää hetkeä, jolloin pääsiäisen sanoma on sille ajankohtainen ja tärkeä.
Maailma kaipaa viestiä tyhjästä haudasta ja pääsiäisaamun valoa ja elämän vakuutusta. Vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana olemme Lähi-Idässä saaneet nähdä pelottavan väkivallan aallon etenemisen. Olemme saaneet viestejä traagisista tapahtumista Turkissa, Syyriassa, Irakissa, Norsunluurannikolla, Pakistanissa, Nigeriassa ja monessa muussa maassa. Kristikunnalle pyhää hiljaista viikkoa on järkyttänyt terroriteko Brysselissä. On vaikea ymmärtää sitä tuhon ja kuoleman valtaa, joka vainoaa meitä maailmassa. Vasta juhlimme Rauhan Ruhtinaan syntymää ja sen jälkeisinä kuukausina rauha on meiltä yhä kauempana.

Ääriliikkeet ja niiden käyttöönsä valjastama media ja jopa jotkut poliitikot levittävät kaikin voimin maailmaan kuoleman ja pelon kulttuuria. Heidän viestinsä on että meidän tulee pelätä vallan ja vapauden menettämistä. He haluavat saada meidät pelkäämään pahaa, joka heidän mielestään vaanii rajan rajan toiselle puolella tai ehkä jopa naapurissamme. He saada meidät uskomaan että me voimme turvata elämämme ja oikeutemme ainoastaan kieltämällä ja rajoittamalla niitä toisilta, joita ovat viholliset, naapurimme, lähimmäisemme tai pakolaiset.

Jeesus kohtasi tämän kuoleman kulttuurin kärsimystiellään - sillä ristin tiellä jonka hän kulki loppuun asti.
Jeesus kohtasi tämän petoksen ja valheen kulttuurin kun yksi hänen opetuslapsistaan lähti yhteiseltä aterialta myymään hänet kolmestakymmenestä hopearahasta. Jeesus kohtasi tämän hylkäämisen ja välinpitämättömyyden kulttuurin, kun Pietari kiivaasti kielsi hänet kolme kertaa.

Jeesus kohtasi tämän väkivallan kulttuurin, kun Herodes ja Pilatus löysivät yhteisen halun nöyryyttää ja pilkata häntä. Jeesus kohtasi ja tunsi tämän kuoleman kulttuurin ja koki minne se tie johtaa. Tämä kuoleman kulttuuri ympäröi ja hallitsee meitä tänäänkin. Mutta juuri sen Jeesus tuli tuhoamaan. Hänen ylösnousemuksensa on meille kehotus sanoutua irti ja hylätä kuoleman kulttuuri. Epätoivo, väkivalta, itsetyytyväisyys ja välinpitämättömyys eivät voi enää hallita meitä. Me emme saa jäädä hautaan makaamaan, kun Jeesus on jo ylösnoussut ja lähtenyt sieltä. Kuten Jeesus on noussut kuolleista, meidätkin on kutsuttu uuteen elämään hänessä.

Ylösnousemus todistaa että Jumalan vanhurskaus on aivan muuta kuin se mitä maailma kutsuu oikeudenmukaisuudeksi. Kun maailma jakaa oikeutta, pelko, kateus, epäluulo, petollisuus ja kuolema ovat olemassaolon perusasioita, jotka meidän on vain hyväksyttävä ja pelattava samoilla säännöillä muiden kanssa töissämme ja toimissamme. Maailman mielestä kysymys on välttämättömästä pahasta, jolla voimme turvata oman onnemme.

Ylösnousemus julistaa jotain täysin päinvastaista! Ylösnoussut Jeesus näyttää meille tien eteenpäin uuteen elämään - elämän kulttuuriin.

Millaista on uusi elämä, johon meidät on kutsuttu? Se on elämää ilossa ja vapaudessa jossa kaikkia ovat arvokkaita. Se elämää hyväksynnän ja rakkauden piirissä niin että kaikki ovat suojelun ja turvallisuuden arvoisia. Uudessa elämässä erilaiset ihmiset ovat yhtä riippumatta sukupuolesta, rodusta, henkilökohtaisista taipumuksista, kansallisuudesta tai uskonnosta. Uudessa pääsiäisen synnyttämässä elämässä kristityt kaikkialla ovat yhtä kielen, kirkkokunnan ja perinteiden eroista huolimatta. Kristyt yhdessä kaikkialla maailmassa julistavat Jumalan valtakuntaa ja sen synnyttämää elämän kulttuuria.

Ehkä vuosien kuluessa, olemme antaneet kuoleman kulttuurin ja pelon tehdä pesän sydämeemme? Olemmeko avanneet oven kateudelle ja epäluulolle? Olemmeko jopa olleet valmiit hyväksymään väkivallan ratkaisuna ongelmiin? Olemmeko myös unohtaneet että pääsiäisaamu oli uusi päivä, uuden viikon uusi päivä, jolloin alkoi uusia elämä Jeesuksessa ja uuden kirkon uusi elämä elämän kulttuurin vaalijana? Kuinka kukaan voi unohtaa tällaisen hyvän sanoman?

Kuin voisimme unohtaa että meidät on herätetty uuteen elämään? Kuinka voimme unohtaa ketä me olemme?
Kun Kristuksen seurakunta katsoo vierestä pakolaisperheiden hukkuessa mereen, olemme unohtaneet.
Kun seurakunta arvostaa kirkonkellojaan ja urkujaan eikä jaa leipää nälkäisille, olemme unohtaneet. Kun seurakunta vaikenee vääryyden, sorron, miehityksen ja väkivallan edessä, olemme unohtaneet. Kun seurakunnan ääni kuullostaa samalta kuin maailmasta kuuluvat vihan ja pelon viestit, olemme unohtaneet.

Kun me ylösnousemukseen kutsutut alamme viihtyä pimeässä haudassa, olemme unohtaneet ketä me olemme. Olemme unohtaneet olevamme ylösnousemuksen lapsia, jotka on kutsuttu yltäkylläiseen elämään. Sisaret ja veljet Kristuksessa. Jos olemme unohtaneet, tänä ylösnousemuksen päivänä voimme palauttaa sen mieleemme. Ylösnousemuksen aamuna, naiset seisoivat tyhjän haudan ääressä eivät uskoneet näkemäänsä.

Sitten kaksi miestä loistavissa vaatteissa ilmestyi ja kysyi: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin naiset muistivat ja ymmärsivät! He muistivat ja juoksivat kertoman hyvän uutisen kaikille, jotka halusivat kuulla. Tänä ylösnousemuksen päivänä myös me haluamme muistaa. Muistamme että kivi on jo vieritetty pois. Muistamme että hauta on tyhjä. Muistamme miten ristillä nöyryytyksen ja kuoleman kautta olemme sovitettuja ja saaneet elämän. Siksi laulamme ortodoksien uskonveljien ja sisarten kanssa: ”Kristus nousi kuolleista. Kuolemalla kuoleman voitti. Haudoissa oleville elämän antoi.” Ylösnousemuksellaan Jeesus vapautti meidät pelosta ja kuolemasta. Hänen kanssa ja yhdessä kaikkien maailman uskovien kanssa voimme pysyä uudessa elämässä - elämän kulttuurissa.

Rukoilen pääsiäisaamuna että kaikki kristityt muistaisivat keitä he ovat: elämän kansaa. Ilon ja vapauden kansaa. Laupeuden ja anteeksiannon kansaa. Rakkauden ja vapautuksen ihmisiä.

Muistakamme ennen kaikkea että olemme ihmisiä, jotka Jeesuksen ylösnousemuksessa on vapautettu ja lähetetty jakamaan tätä vapautta ja yltäkylläistä elämää kaikille jokaisessa seurakunnassa, kylässä, kansakunnassa ja tilanteessa meidän todistuksemme on:

Hauta on tyhjä!
Elämä on voittanut kuoleman!
Halleluja, Kristus on ylösnoussut!
Il-Masih Kam! Hakkan kam!

Eläviä kiviä, autuaita ja reformaattoreita

7/11/2015

An icon of the 21 Coptic martyrs of Libya by artist Tony Rezk

Uskonpuhdistuksen päivän saarna

Piispa Munib Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko, 31. lokakuuta 2015 Vapahtajan luterilainen kirkko (Lutheran Church of the Redeemer), Jerusalem.

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.

+++
Matt 5:1-12 (autuaaksijulistukset)
Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.
Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.
+++

Kuka vierittää pois kiven?

2/4/2015

2015 pääsiäistervehdys Jerusalemista

Kuka vierittää pois kiven?
Mark 16:1-8

Piispa Tri Munib A. Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko

Halleluja! Kristus nousi kuolleista; totisesti nousi! Halleluja!

Pääsiäissunnuntai - ylösnousseen Herramme juhla - on todella myös Jerusalemin kaupungin juhla. Tänään kristityt ympäri maailman muistellessaan Herramme ristiinnaulitsemista ja ylösnousemusta ajattelevat myös Jerusalemia. Kun kerrotaan ylösnousemuksesta, puhutaan ylösnousemuksen kaupungista Jerusalemista. Myös täällä Jerusalemissa muistamme pitkää kärsimyksen viikkoa ja ristiinnaulitsemista ja sen jälkeen yhdymme ylösnousemuksen riemuun sisarten ja veljien kanssa ympäri maailman. Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus tuo toivon koko maailmalle. Meille jerusalmilaisille se on toivon sanoma, joka rohkaisee ja vahvista meitä niiden esteiden ja vastoinkäymisten keskellä, joita joudumme kohtaamaan Lähi-Idässä näinä päivinä. Ylösnousemuksen riemu, toivo ja luottamus pitää meidät vaikeuksista huolimatta Pyhässä Maassa.

Evankeliumistekstistä ilmenee, että kolme naisopetuslasta menivät pitkänperjantain tuskan ja kyynelten jälkeen varhain sunnuntaiaamuna haudalle. Miehet olivat häipyneet. Usein kaikkein vaikeimmissa tilanteissa kuten syntymässä, sairauden kohdatessa ja kuoleman lähestyessä, juuri naiset ovat läsnä. Tuonakin aamuna, juuri naisilla oli voima ja tahto osoittaa huolenpitoa ja ottaa vastuu Jeesuksen ruumiin voitelusta. Vaikka aurinko oli noussut, yön synkkyys ja ahdistus yhä varjostivat heitä. Heidän lähestyessään hautaa, mieleen nousi tärkeä kysymys: "Kuka vierittää pois kiven haudan suulta?"

Kun vierailee Pyhän Haudan kirkossa, saa hyvän kuvan siitä, millainen ongelma kiven vierittäminen varmasti oli naisille. Koptien ja syyrialaisortodoksien alueella kirkossa on nähtävänä hautoja, jotka vastaavat sitä johon Jeesus haudattiin. Haudat oli tarkoitettu kolmelle ruumiille ja sisäänkäyntiä sulkemassa oli hyvin suuri kivi. Juuri tätä Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ajattelivat lähestyessään hautaa: "Kivi on hyvin suuri ja meitä on vähän. Sotilaat ovat asettaneet kiven eikä meillä ole valtuuksia siirtää sitä. Kuka voisi vierittää kiven pois?"

Tavallaan tämä on ajankohtainen meille Lähi-Idässä nykyäänkin. Kuka vierittää pois kiven, joka on saanut terrorismin, ääriajattelun ja väkivallantekojen muodon. Kivi edustaa kristittyjen ja monien etnisten ja uskonnollisten ryhmien vainoa. Kuka vierittää pois kiven, joka saa antisemitismin ja islamiin kohdistuvien epäluulojen muodon? Miehitysvalta, eristysmuuri ja oikeuksien loukkaukset ovat kivi, joka estää meidän kulkumme. Meitä on vain vähän ja esteet ovat suuria. Kuka vierittäisi kiven hautakammion ovelta?

Tässä mielessä voimme varmasta asettua pääsiäisaamun naisten asemaan. Päivittäin kuulemme hirvittäviä kertomuksia kristittyjen vainoista Irakissa, Syyriassa ja Libyassa. Näemme sen ääriliikehdinnän aallon, joka nousee Lähi-Idän kysymyksiin sovelletun virheellisen politiikan aiheuttamassa valtatyhjiössä. Jumalan nimeä käyttävät tappavat Jumalan kansaa. Nähdessämme kauhun kuvia koko ruumiimme vapisee ja hiljennymme neuvottomina. Kuin naiset haudalla, meiltä loppuvat sanat. Voittamattomien esteiden ja selittämättömien asioiden edessä olemme voimattomia ja pelokkaita. Kuka vierittäisi pois kiven?

Tottakai monella on paljonkin sanottavaa Lähi-Idän tilanteesta. Artikkeleita kirjoitetaan ja konferensseja järjestetään. Poliitikon, toimittajat, teologit ja televisiojuontajat kaikki tarkastelevat kiveä kysellen kuinka suuri se on. Minkä muotoinen kivi on? Kuka asetti kiven siihen? Puhutaan paljon solidaarisuudesta, mutta suuri huolemme on että kaikki tämä jää puheeksi eikä kukaan meistä voi tehdä juuri mitään vainottujen kristittyjen sisarten ja veljien tai muiden vainottujen auttamiseksi. Varmasti Irakissa, Syyriassa, Nigeriassa ja Pakistanissa kysellään, kuka lopettaa kaiken tämän ja nujertaa ääriainekset. Kuka korottaa äänensä, kun Jumalan kuvaa häväistään lähimmäisessämme? Kuka pelastaa meidät?

Israelin-Palestiinan konflikti on isompi kivi tiellämme kuin koskaan. Joidenkin mielestä tämän kiven siirtäminen ei edes ole kovin kiireellinen tehtävä. Jotkut ovat sitä mieltä että kiveä on mahdotonta vierittää: tasa-arvo ja rauha jäävät pelkäksi haaveeksi. Monien mielestä vain sotilaallinen riittää vierittämään pois kiven. Milloin konflikti on pystytty lopettamaan sotilastoimin? Ovat aseet joskus tuoneet todellisen ja kestävän rauhan ja oikeudenmukaisuuden? Luovatko panssarivaunut ja ammukset elämää?

Naiset pääsiäisaamuna eivät käyttäneet sotilasvoimaa - eivät myöskään mediavaltaa, eivät tieteellisiä asiantuntijoita kiven vierittämiseen. He tulivat palvelemaan sitä joka oli heille rakas. Kun he tulivat paikalle, he yllättyivät ja järkyttyivät sillä suuri kivi oli jo vieritetty pois haudalta.

Suuri kivi oli jo vieritetty pois haudan suulta! Tämä on toivon sanoma meille tänäkin päivänä. Me jotka suremme kohtaloamme Lähi-Idässä murheen vallassa olemme kuin nuo surun varjossa kulkevat naiset pääsiäisaamuna. Suru ja pelko painaa meitäkin ja odotamme näkevämme suuren kiven. Tiedämme miten todellisuutemme on kuolemaa, ääriliikkeitä, väkivaltaa ja oikeuksien riistoa tässä maailmassa. Emme voi ummistaa silmiämme miehitysvallalta, erottelumuurilta tai epäoikeudenmukaisilta käytännöiltä joihin törmäämme. Kuka meille vierittää kiven pois?

Hyvä sanoma on että elävä Jumala on jo vierittänyt pois kiven sydämissämme ja elämässämme. Ylösnousemuksen voimassa se haudan suulla oleva kivi, jota meille edustaa ääriajattelu, terrorismi ja sorto on jo vieritetty pois. Vääryyden vallat eivät voi enää hallita meitä. Ylösnoussut Kristus voimasuuruudessaan on hävittänyt kaikki esteet ja antaa meille yltäkylläisen elämän. Ei ole kiveä meidän ja ylösnousseen Herramme välillä. Niillä jotka voivat kyllä tappaa ruumiin, ei ole mitään valtaa meihin sillä tiedämme, että he eivät voi nujertaa hengessä vaeltavaa ylösnousemuksen kansaa.

Yhdyn Jerusalemin katolisen kirkon emerituspatriakka Michel Sabbahin sanoihin: "Nyt on marttyyrien todistuksen aika." Marttyyrius ei tarkoita että annamme itsemme alttiiksi teurastettavaksi vaan että me halulla uhraamme tahtomme ja sydämemme samoin Kristus uhrasi itsensä kertakaikkisesti koko ihmiskunnan puolesta. Arkkipiispa Romero sanoin: "Vatikaanin toisen konsiilin mukaisesti kaikilla ei ole kunniaa vuodattaa vertaan uskonsa tähden tai tulla surmatuksi. Jumala kuitenkin kysyy meiltä kaikilta marttyyriuden henkeä että olisimme valmiita uhrautumaan uskomme tähden vaikkei Herra antaisikaan meille mahdollisuutta antaa tätä uhria."

Vaikea tilanne Lähi-Idässä ei saa olla meille epätoivon ja murheen aikaan. Sorron, väkivallan ja Lähi-Idän levottomuuksien keskellä meidän täytyy nousta ja kysyä itseltämme: "Kuinka voin olla Ylösnousseen elävä todistaja?" Meidän Lähi-Idän pitkän pitkän perjantai jälkeen muistutan sisaria ja veljiä 2. korinttolaiskirjeen sanasta (4:8-10):

"Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin."

Nyt ei ole aika tukeutua ääriajatteluun tai luottaa niihin, jotka haluavat turvautua väkivaltaan sisaria ja veljiä kohtaan. Nyt meidän tulee uskoa ylösnousemukseen, jonka voima voi muuttaa hylkäämisen hyväksynnäksi. Hyvyyden voima voittaa ylösnousseessa Kristuksessa pahan, rakkaus vihan, valo pimeyden ja elämä kuoleman. Nyt meidän tehtävämme on olla ylösnousemuksen todistajia.

Yksi tällainen elävä todistaja on Koptikirkon paavi Tawadros II. Kun terroristit surmasivat 21 koptikristittyä Libyassa, paavi Tawadros opetti että nyt ei ole koston aika. "Tuomitsemme nämä pahuuden teot, mutta olemme valmiit anteeksiantoon syyllisille samoin meillekin on annettu anteeksi." Paavi Tawadros on todistaa, miten usko ylösnousemukseen voittaa kuoleman vallan.

Jotkut sanovat että tämä kertoo pelkästään heikkoudesta. Jotkut protestoivat, että niille, jotka antavat anteeksi, osoittavat armahtavaisuutta ja todistavat rakkauden evankeliumista, ei jää käteen mitään millä puolustaa itseään. Jotkut jopa syyttävät meitä voimattomasta fatalismista. Ylösnousemuksen sanoma ei kuitenkaan kerro heikkoudesta vaan rakkaudesta kumpuavasta rakkauden ja anteeksiantamuksen voimasta. Kristus on jo voittanut pahan vallan, sorron, riiston ja kuoleman ja antanut kaikille elämän. Jumala valitsi sen mikä maailmassa on hulluutta saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. (1 Kor 1:27) sillä tämän maailman viisaus on Jumalan silmissä hulluutta (1 Kor 3:19).

Kuka vierittäisi pois kiven? Lähi-Idän äärimmäisiä ideologioita ja uskonnon varjolla harjoitettua vallankäyttöä vastaan ei tarvita äärimmäisiä sotilaallisia voimakeinoja. Me tarvitsemme rakkautta, armeliaisuutta ja anteeksiantoa; sellaista jota kärsivä koptikirkkoa on osoittanut. Me tarvitsemme sellaisia ylösnousseen todistajia, jotka monien sukupolvien ajan ovat uskossa rakentaneet kirkkoa. Me tarvitsemme sitä lempeää rakkautta, joka ilmenee ristillä ja tyhjällä haudalla - itsestään luopuvaa, uhrautuvaa rakkautta koko maailman puolesta. Meidän pääsiäisemme on tällaisen rakkauden ja toivon juhla. Tämä uhrautuva rakkaus ja elävä todistus voivat herättää Lähi-Idän uuteen rauhan, oikeudenmukaisuuden, vapauden ja tasa-arvon aikaan.

Kuka vierittää kiven pois haudan suulta? Kuluneina vuosina ja erityisesti viikkoina monien on helppo samaistua Mariaan, Salomeen ja Magdalan Mariaan. Ympäri maailman ihmiset ovat neuvottomia katsoessaan Lähi-Idän tilannetta. Monet teistä ovat sanoneet minulle: "Kerro nyt piispa, kuka vierittää kiven pois!" Tunnustan että minulla on epäilyksen hetkeni. Pimeys on liian syvä ja kivi liian suuri. On päiviä jolloin voimme vain katsoa ristillä riippuvaan kuolevaan Jeesukseen. Maailmamme elää todellista pitkää perjantaitaan.

Mutta hyvä ihmiset: Tarttukaa ylösnousemuksen toivoon! Katsokaa aina tyhjään hautaan ja luottakaa ylösnousseeseen Kristukseen. Jumala ei ikinä anna minkään kiven murskata meidän uskoamme. Jumala ei voi jättää poliitikkojen ja maailman johtajien sydämiä kylmiksi ja antaa heidän vain hamuta lisää valtaa itselleen. Koska Kristus on ylösnoussut, kansat eivät jää ikuisesti sotimaan toisiaan vastaan. Koska kivi on vieritetty, Jumala tekee työtään kaiken aikaa avatakseen poliitikkojen silmät, vahvistaakseen kirkkoaan ja maailmaa - samoin kuin Hän voimallaan aukaisi haudan salvat.

Ylösnoussut Herramme tekee työtään Lähi-Idässä ja kristittyjen keskuudessa kaikkialla maailmassa. Hän on kutsunut meidät eläviksi ylösnousemuksen todistajiksi. Siksi tervehdin teitä sillä tervehdyksellä, joka on kaikunut Jerusalemissa jo tuhansien vuosien ajan:

Kristus nousi kuolleista - totisesti nousi!

Kristus nousi kuolleista - totisesti nousi!
Kristus nousi kuolleista - totisesti nousi!

Al Masih Qam! Haqan Qam!

المسيح قام حقاً قام

كل عام وأنتم وعائلاتكم بألف خير

Piispa Munib Younanin joulutervehdys 2014

23/12/2014

Munib Younan. Piispa, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko. Presidentti, Luterilainen maailmanliitto.

...ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Luuk 2:7

Jerusalemin rukous

2/9/2014

Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen ja Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa Munib Younan alttarilla Jerusalemissa 18.3. 2014.

Maailman rauhanviikko Palestinassa ja Israelissa
Englanninkielinen Kirkkojen maailmanneuvoston aineisto

Kirkkojen maailmanneuvoston Palestiinan ja Israelin ekumeenisen foorumin (PIEF) aloite

21.-27.9.2014

Jerusalemin rukous

Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itse kahleissa heidän kanssaan, muistakaa kidutettuja, tunteehan teidänkin ruumiinne kivun. Hepr. 13:3

Näillä sanoilla rukoilemme kaikkien eri puolilla maailmaa olevien, ja helposti unohdettujen, vankien puolesta. Rukoilemme erityisesti poliittisten vankien puolesta Palestiinassa ja Israelissa.

Viesti: On Palestiinan aika

2/9/2014

Maailman rauhanviikko Palestinassa ja Israelissa
Englanninkielinen Kirkkojen maailmanneuvoston aineisto

Kirkkojen maailmanneuvoston Palestiinan ja Israelin ekumeenisen foorumin (PIEF) aloite

21.-27.9.2014

Viesti: On Palestiinan aika

”Päästä minun kansani”

Palestiinalaisten ja israelilaisten on aika jakaa oikeudenmukainen rauha.

Israel-teologia: Suomen kirkon tarkimmin vartioitu salaisuus?

5/8/2014

Pyhä Maa onnistui saamaan käsiinsä dokumentin, jossa Suomen kirkko on virallisesti ottanut kantaa Israel-teologiaan. Israel on teema, josta virallinen kirkko on mieluiten vaiennut. Asioihin ovat ottaneet kantaa herätysliikeet. Kirkon Ulkomaanavun ja Suomen Lähetysseura, mutta harvemmin vankoin teologisin perustein.

<<Previous

Luterilainen kirkko arvostelee presidentti Trumpin suunnitelmaa

Piispa Munib Younanin joulutervehdys 2017

Kutsuttuina rakastamaan vastakkainasettelujen maailmassa

Kristityt on kutsuttu itsensä uhriksi antavaan Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen

Piispa Munib Younanin pääsiäistervehdys 2016

Eläviä kiviä, autuaita ja reformaattoreita

Uskonpuhdistuksen päivän saarna

Kuka vierittää pois kiven?

2015 pääsiäistervehdys Jerusalemista

Kuka vierittää pois kiven?
Mark 16:1-8

Piispa Tri Munib A. Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko

Halleluja! Kristus nousi kuolleista; totisesti nousi! Halleluja!

Piispa Munib Younanin joulutervehdys 2014

Jerusalemin rukous

Viesti: On Palestiinan aika

Israel-teologia: Suomen kirkon tarkimmin vartioitu salaisuus?

Arkisto

Aiheet

Kristityt on kutsuttu itsensä uhriksi antavaan Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen

Uskonpuhdistuksen päivän saarna

2015 pääsiäistervehdys JerusalemistaKuka vierittää pois kiven?Mark 16:1-8Piispa Tri Munib A. YounanJordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkkoHalleluja! Kristus nousi kuolleista; totisesti nousi! Halleluja!

Arkisto

Aiheet

2015 pääsiäistervehdys Jerusalemista

Kuka vierittää pois kiven?
Mark 16:1-8

Piispa Tri Munib A. Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko

Halleluja! Kristus nousi kuolleista; totisesti nousi! Halleluja!