Pyhä Maa
  • Pyhä Maa
  • Rauha
  • Ihmisoikeudet
  • Kirkko ja Israel
  • Matkailu
  • Blogit
  • Tietoa palvelusta
  • Postia ylläpidolle

“Seuraa Betlehemin tähteä” - joulutervehdys Jerusalemista

23/12/2020

 
Picture
Tietäjät tuovat lahjoja Jeesukselle. Fra Angelico, n. 1395. Copyright: Miguel Hermoso Cuesta, CC BY-SA 4.0.
Piispa  TT. Munib Younan

“Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” (Matt. 2:2)
 
Joka vuosi samalla kun juhlimme joulua, luemme ihmeellisen tarinan Jeesuksen syntymästä. Neitsyt Maria, Joosef, paimenet, enkelit ja itämaan tietäjät ovat joka jouluna seuranamme. Tämä tarina ei koskaan ala kyllästyttää. Lämmittää sydäntä kuulla ja tulla muistutetuksi, kuinka profetia toteutuu pienen vauvan syntyessä Betlehemissä. Kuten tietäjät, näemme valon loistavan taivalla ja jätämme kotimme seurataksemme sitä kun kuulemme joulukertomuksen. Heidän tavoin me seuraamme toivon ja rakkauden valoa Jeesuksen seimen äärelle.

Näistä erikoisista vieraista Jeesuksen seimellä – tietäjistä - emme tiedä paljonkaan. Emme tiedä heidän sukupuoltaan, kotimaataan tai heidän ammattiaan. Emme tiedä edes heidän lukumääränsä. Mutta tiedämme että he näkivät tähden nousevan ja ymmärsivät se merkitsevän, että jotain aivan erityistä oli tapahtunut. Niinpä he jättivät toimensa, perheensä ja kotinsa seuratakseen tähteä.

Tähti johti heidät ensin Jerusalemin poliittisten johtajien luo keskustelemaan viranomaisten kanssa siitä missä juutalaisten kuninkaaksi syntynyt lapsi. He kertoivat: ”Me näimme hänen tähtensä nousevan taivalale ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme” (Matt. 2:2).  Tietenkin kuningas Herodes säikähti kuullessaan, että taivaallinen kuningas uhkasi hänen auktoriteettiaan. Uskonnolliset johtajat muistuttivat häntä profetiasta: ”Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia." (Matt. 2:6, Miik. 5:2)

Herodes päätteli, että hän voi käyttää hyväkseen idästä tulleita vieraita oman etunsa ja poliittisten päämääriensä edistämiseen. Mutta enkeli muutti tietäjien matkasuunnitelmaa ja teki Herodeksen pahat aikeet tyhjiksi. On hyvin kiinnostavaa, että paljon opiskelleet uskonnolliset johtajat jotka tunsivat profetian ja oppineet ulkoa koko raamatun, eivät seuranneet tietäjien kanssa tähteä Betlehemin seimelle. He jäivät istumaan etuoikeuksiensa keskelle valtaistuimelleen Jerusalemissa.

Tietäjien seuratessa tähteä he havaitsivat, että se pysähtyi sen paikan yläpuolelle missä lapsi oli syntynyt (Matt. 2:9). Hei olivat suunniltaan ilosta, kun saivat kohdata tämän pienokaisen, josta tulisi kuninkaiden kuningas ja herrojen herra. He toivat kolme arvokasta lahjaa lapselle: kultaa, mirhaa ja suitsukkeita (Matt. 2:10-11).

Tätä voidaan kutsua suurimmaksi kertomukseksi. Tunnemme sen niin hyvin! Tänä jouluna haluan vain kysyä: Kuinka me tahdomme seurata tietäjien jalanjäljissä tulevana vuonna? Mitä tähden seuraaminen merkitsee meille covid-19 pandemian, poliittisten kriisien, ilmastonmuutoksen, rasismin, miehityksen, pelon ja epävarmojen tulevaisuudenkuvien keskellä? Millaista sen on kun kristityt tuovat parhaat lahjansa Kristus-lapselle?

Tietäjien tapaan, mekin voisimme tuoda Herallemme tänään kolme lahjaa.

Seuraa tähteä!
 
Ensimmäinen lahja: Oikeudenmukaisuus

Yhdistyneet kansakunnat viettää 75-vuotisjuhliaan tänä vuonna. On selvää että YK luotiin lieventämään ristiriitoja maailman valtioiden välillä. YK on myös onnistunut ratkaisemaan monta konfliktia ja tehnyt paljon hyvää ihmiskunnalle. Se on yhdistänyt ihmiskunnan ponnistelemaan yhteistyön ja yhteyden hengessä oikeuden puolustamiseksi.

Meillä on silti oppimista siinä, miten post-koloniaalinen maailma toimii. Vallan pitäjät ja etuoikeutetut yhä sanovat viimeisen sanan. Siksi ihmisoikeuksia loukataan päivittäin eri puolilla maailmaa. Näihin ihmisoikeusloukkauksiin kuuluvat uskonnonvapauden ja vähemmistöjen oikeuksien loukkaukset. Enemmistöryhmät ja vahvat valtiot huolehtivat omista eduistaan sen sijaan että niitä kiinnostaisivat totuus ja oikeudenmukaisuus.

Valta ei saa tehdä meitä sokeaksi oikeudelle. Valtio ei omista oikeuksia. Jumala on antanut oikeudet, jotka koskevat kaikkia valtioita, kansakuntia ja ihmisiä. Jumala on kertonut meille, kuinka paljon hän välittää köyhistä, sorretuista ja maan hiljaisista. Houstonin Rice-Universityn professori Anthony Pinn sanoo: ”Jumala on läsnä kärsivän yhteisön kärsimyksessä. Jumala on yksi heistä.” Me muistamme kuinka tämä lapsi, kuningas Betlehemissä, Herramme Jeesus, julisti Nasaretin synagoogassa: “Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.” (Luuk. 4:18-19).

Siksi uskon että kallisarvoinen lahjamme Kristus-lapselle voi olla, että YK:n jäsenvaltiot seuraavan Betlehemin tähteä ja turvaavat oikeuden maailmassa kaikille maille. Kaikkien ihmisten ja kansojen hyvinvointi antaa turvaa koko maailmalle.

Seuraa tähteä!
 
Toinen lahja: Terveys

Hiljattain katsoin televisiosta, kun Britanniassa Margaret Kennon sai ensimmäisenä covid-19-rokotteen. Toimittaja kysyi häneltä, miltä rokotteen saaminen tuntui. 91-vuotias nainen vastasi: ”Se on etu minulle ja elämälleni.” Tapahtuma oli koskettava ja ajattelen että korona on opettanut meille kaksi tärkeää asiaa.

Ensiksi, se muistuttaa meille että ihmisyytemme on yhteinen sukupuolesta, kansallisuudesta, rodusta, kastista, uskonnosta ja poliittisista mielipiteistä riippumatta. Virus ylittää kaikki rajat ilman viisumia. Se ei kunnioita poliittista arvovaltaa eikä sosiaalista asemaa. Alamme nähdä että olemme toisistamme riippuvaisia.

Toiseksi, meille on opetettu kärsivällisyyttä. Maskien ja turvaetäisyyksien kanssa meidän pitää jaksaa ja olla kärsivällisiä. Jumalalle kiitos, tutkijat ovat työskennelleet hellittämättä kehittääkseen rokotteen. Silti saamme vielä odottaa ennen kuin covid-19:sta vapaa maailma on todellisuutta. Täytyy olla kärsivällinen. Meidän täytyy rakastaa Jumalaa ja lähimmäistämme ja turvata heidän elämänsä omilla toimillamme.

Mietin myös, miten on mahdollista varmistaa rokotteen jakaminen tasapuolisesti kehittyville ja kehittyneille maille. Pystyvätkö köyhät maat suojelemaan kansalaisiaan? Margaret Kennonille rokote oli etuoikeus, josta hän oli kiitollinen. Saman etuoikeuden pitää koskea kaikkia että köyhissäkin maissa elävät voivat tuntea kiitollisuutta. Ei voi olla ’tervettä’, jos minä taloudellisesti etuoikeutetussa asemassa saan rokotteen köyhän lämmäisen jäädessä ilman. Tämä voi olla toinen lahjamme Kristus-lapelle: Rokotteen jakaminen tasapuolisesti kaikille yhteisen terveyden turvaamiseksi.

Seuraa tähteä!
 
Kolmas lahja: Vapaus

Kun Yhdysvaltojen presidentinvaalien tulos ilmoitettiin, näin televisiosta kun afrikkalaisamerikkalainen CNN:n toimittaja Van Jones pyyhki kyyneliä kasvoiltaan. Hänen helpottuneisuutensa ja vapautunut ilonsa olivat hyvin koskettavia. Kyynelet nousivat minunkin silmiini, kun täällä kaukana Jerusalemissa seurasin tapahtumia. Minulle ne ovat vapauden kaipuun kyyneliä.

Ehkäpä vallanpitäjät voivat ummistaa silmänsä vapauden kaipuun kyyneliltä. Ne kuvaavat sorrettujen syvää nöyryytystä, mutta samalla todistavat myös siitä että kukaan ei voi ottaa pois Jumalan antamaa ihmisarvoa ja ihmisyyttä. Lopulta vallanpitäjätkään ei voi vapauden kaipuuta ohittaa. Rasismi, vihaan kiihottaminen, valkoisen rodun ylivalta, miehitys ja epäoikeudenmukaisuus eivät ole seimen lapsen tahdon mukaisia. Julmat vallanpitäjät voivat yrittää ohittaa kyynelemme, mutta jo Mooseksen kirjassa opetetaan että Jumala kuulee sorrettujen huudon.

Sorrettujen kyynelet nousevat myrskyksi, jota vallanpitäjät eivät voi sivuuttaa. Professori Anthony Pinn sanoo: ”Taistelu oikeudenmukaisuuden puolesta kuvaa parhaiten Jumalan läsnäoloa maailmassa.” Kuten profeetta Miika sanoi: Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. (Miik. 6:8).

Kirjoittaessani tätä tervehdystä Jerusalemissa tänä erikoisena vuotena, odotamme yhä Pyhän Maan vapautusta. Poliitikot puhuvat ”uudesta Lähi-Idästä.” Sellainen kuitenkin voi syntyä vain jos palestiinalaisten oikeudet palautetaan. Ei mitään ”uutta” mikäli Israelin-Palestiinan konflikti yhä jatkuu ilman että kaikki saavat oikeutta. Israelilaiset samoin kuin kaikki palestiinalaiset ansaitsevat saada elää rauhassa turvallisessa maassa. Miehityksen lopettaminen vapauttaa meidät kaikki. Meidän yhteinen turvallisuutemme syntyy kun vapautta, tasa-arvoa ja oikeutta kunnioitetaan.

Seuraa tähteä!
 
Seuraa Bethlehemin tähteä!

Tänä jouluna rukoilen, että lähtisit kanssani samalle tielle tietäjien kanssa – seuraamaan nousevaa tähteä seimen luo. Yhdessä voimme tuoda kaikille kansoille arvokkaimmat lahjat: oikeudenmukaisuuden, terveyden ja vapauden.
Seuratkaamme tähteä kumartaen Jumalamme ja Vapahtajamme edessä, niin että huolehdimme lähimmistämme ja teemme työtä  kaikkien maailman ihmisten pelastumisen ja vapautumisen edestä. Olkoon yhteinen rukouksemme hänen seimensä ääressä ” Mutta minä kohotan katseeni Herraan, odotan pelastusta Jumalaltani. Jumalani kuulee minua!” (Miik. 7:7).

Hyvää Joulua ja Onnellista – oikeudenmukaisuuden, terveyden ja vapauden Uutta Vuotta 2021
 

Piispa Munib Younanin joulutervehdys 2017

23/12/2017

 
Picture
Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja
Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne
.

Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -- se merkitsee:
Jumala on meidän kanssamme.
(Matt. 1:23)
Jouluksi monet kristityt koristavat kotinsa seimiasetelmilla joiden hahmoina ovat Jeesus, Maria ja Joosef. Täällä Palestiinassa tyypillinen seimiasetelma tehdään öljypuusta. Muualla saatetaan käyttää kangasta, kaivertaa asetelma kivestä tai muotoilla se savesta. Ympäri maailmaa eri kulttuureissa tyylit, materiaalit ja käytetyt värit vaihtelevat ja hahmojen kansallisuus voi heijastaa tekijän kotimaata. Rakastetut jouluseimet ovat paljon enemmän kuin vain joulukoristeita. Ne ovat tärkeä muistutus siitä että joulussa on perimmältään kysymys paljon enemmästä kuin juhlimisesta, lahjoista ja kimaltelevista joulupuista. Seimen äärellä muistamme sitä suurta rakkautta, jota Jumala osoitti meitä kohtaan syntymällä keskellemme.

Jumalan Poika syntyi Betlehemissä eläinten ruokakaukaloon – ei kuninkaalliseen vuoteeseen. Näky Kuninkaiden Kuninkaasta makaamassa vaatimattomassa seimessä hätkähdyttää yhä maailmassa. Seimi ei ole öljypuuta, kiveä tai kangasta. Meitä ei puhuttele eloton esine. Paitsi Betlehemistä, seimen voi löytää mistä tahansa maailmassa missä Kristus syntyy keskellemme. Suuren hengellisen opettajan Thomas Merton sanoin: ”Kristus tuli tähän maailmaan kutsumatta: Hän tuli tuohon mitäänsanomattomaan majataloon missä hänelle ei kerta kaikkiaan ollut edes tilaa.”

Missä ikinä olemme maailmassa, Kristus on Immanuel, ”Jumala kanssamme”. Immanuelin löydämme ensimmäistä kertaa Jesajan kirjan 7. luvusta: ” neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel". Jouluna juhlimme hyvää sanomaa siitä miten tämä profetia toteutui Jeesuksen syntyessä. Jumala syntyi lopulta Betlehemissä. Jeesus-lapsi on Immanuel – Jumala kanssamme. Koko Matteuksen evankeliumin viestii, miten kaikki Jeesuksen syntymästä hänen kärsimykseensä todistaa Jeesuksen olevan se, jota olemme odottaneet. Jeesus on Immanuel, Jumala kanssamme, Hän, joka oli olemassa, on tässä ja on tuleva. ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20).

Tämä raamatullinen käsitys Jeesuksesta Immanuelista on hyvin merkittävä. On paljon niitä, jotka tekevät siitä poliittisen iskulauseen väittäen Jumalan olevan kanssaan. Juuri Jumalan nimessä ääriliikkeet sotivat, levittävät vihaa, syrjivät, sortavat ja vainoavat – väittäen että Jumala on juuri heidän ja vain heidän kanssaan. He eivät tunnusta, että Jeesus oli profetian täyttymys vaan kaappaavat Jumalan itselleen edistääkseen apokalyptisiä visioitaan. Heidän valheellisella teologiallaan, joka on kaukana raamatun todistuksesta, on todellisia seurauksia nykyajan ihmisille.

Olemme todistaneet tätä äskeisessä julistuksessa koskien Jerusalemin asemaa. Joillekin maailman johtajille tämä pyhä kaupunki on vain poliittista eskatologista maantiedettä. Täällä asuville kysymys on oikeuden toteutumisesta maailmassa. Jerusalemin pitää olla kolmen uskonnon (juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin) ja kahden kansan (palestiinalaisten ja israelilaisten) keskenään jakama paikka, jonka nykyistä status quo-tilannetta pitää kunnioittaa. Tänä jouluna muistamme, että Immanuel – Jumala, on kanssamme silloinkin, kun kamppailu ja epävarmuus tulevaisuudesta vallitsevat. Hän on Kristus, on oleva Jumala kanssamme tässä kaupungissa. Jerusalemin on oltava sovinnon, rauhan ja oikeudenmukaisuuden kaupunki kaikille maailman ihmisille. Lähi-Idässä ei ole oleva rauhaa, jos sitä ei ole Jerusalemissa.

Nyt päättyvänä vuonna luterilaisessa kirkossa vietimme reformaation 500. juhlavuotta.  Meitä muistutettiin myös Lutherin kehotuksesta pyrkiä aina löytämään “was Christum treibet”, se mikä todistaa Kristuksesta. Meidän uskontomme pitäisi aina keskittyä siihen mikä todistaa ristiinnaulitusta Kristuksesta. Ne jotka, ovat löytävinään uskonnosta oikeutuksen poliittiselle sorrolle ja oikeuksien riistolle, ovat valinneet vallan palatsit ja hylänneet yksinkertaisen seimen. Joulun kertomuksen ydinopetus on, että Jumala ei ole ahdasmielinen heimojumala eikä hän suosi etuoikeutettuja ja valtaapitäviä. Jeesus-lapsi tuli maailmaan meitä kaikkia varten riippumatta rodusta, kansallisuudesta, yhteiskunnallisesta asemasta ja sukupuolesta. Ehkäpä juuri siksi jouluyönä suuri taivaallinen sotajoukko – joukko enkeleitä – oli edustamassa koko maailmaa laulaen ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” (Luuk. 2:12-13).

Profetia täyttyi Betlehemissä, missä näimme vauvan makaavan seimessä. Tämä oli järkytys monille, jotka kuvittelivat Messiaan tulevan toisella tavalla. Yhä tänäänkin ihmisiä häiritsee se että Jumala ei ole hallituksen omaisuutta eikä kuulu mihinkään poliittiseen puolueeseen. Nykyäänkin Jeesus syntyy seimeen hyvin odottamattomissa paikoissa. Mistä voisimme löytää seimen meidän aikoinamme? Ehkäpä Jeesus syntyy pakolaisleirissä? Tai ehkä hän syntyy sodan keskellä? Ehkä hän syntyy vainottujen keskellä? Hän voi jopa syntyä sortajien keskuuteen niin että he voivat muuttaa tapansa ja alkaa puolustaa oikeutta ja sovintoa. Ehkä Kristus syntyy uudelleen tässä jaetussa maassamme. Ehkä seimi löytyy Jerusalemista? Itse asiassa löydämme seimen ja vastasyntyneen Jeesus-lapsen sieltä missä tarvitaan rakkauden syntymistä uudelleen.

Joskus eniten rakkauden tarpeessa on kirkko itse! Voitte vakuuttua siitä että Jeesus aina syntyy keskuuteemme – jopa omassa kirkossaan – silloinkin kun pelkomme ja itsekkyytemme estää meitä näkemästä häntä. Jouluaattona 1978 Oscar Romero oli ensimmäistä vuottaa El Salvadorin arkkipiispana. Vaikka Romeron kirkko oli nähnyt paljon väkivaltaa ja verenvuodatusta, Romero rohkaisi kirkkoaan vakuuttaen: ”Jumalan pelastustyö jatkuu kautta historian. Kun palaamme Jeesuksen syntymän tapahtumiin Betlehemissä, emme ainoastaan muistele tapahtumia 2000 vuotta sitten vaan elämme syntymän todeksi tässä ja nyt omalla vuosisadallamme, tänä vuonna, omassa joulussamme El Salvadorissa.”

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa! Kun ystäviemme ja perheidemme kanssa tulemme yhdessä kirkkoon jouluna, muistakaamme, että joulun ihme ei ollut kertaluonteinen vaan se on jatkuva Jumalan rakkauden ihme särkyneelle maailmalle! Missä ikinä olet ja mitä ikinä olet joutunut kestämään, Kristus syntyy luoksesi tänään. Jeesus on yhä Immanuel – Jumala kanssamme. Pieni Betlehem on sinun kaupunkisi, talli on kotisi ja seimi olkoon sydämessäsi! Kristus syntyy aina niiden sydämiin, jotka elämässään tarvitsevat häntä. Siksi kaiutamme Jerusalemista ja Betlehemistä aina maailman ääriin ilosanomaa: Jeesus, Immanuel on juuri nyt syntynyt. Jumala on kanssamme! Ehkä seimet ovat jo valmiina ottamaan Hänet vastaan kirkoissa ja kodeissa, köyhien ja sorrettujen luona, vallan käytävillä ja hallintopalatseissa mutta ennen kaikkea sydämissämme.

Merry Christmas!
Kul sane wa intou salmeen!
Frohe Weihnachten!
God Jul!
Joyeux Noël!
Feliz Navidad!
Hyvää joulua!

Tri Piispa Munib Younan – Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.


Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi,
varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

Jumalalle ei mikään ole mahdotonta

23/12/2016

 
Piispa Munib Younanin perinteinen joulutervehdys on taas luettavissa suomeksi Pyhä Maa-verkkopalvelussa. Englanniksi se löytyy Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon sivulta. 

Piispa Munib Younanin joulutervehdys 2016

Picture
Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Luuk. 1:37

Maria kysyi enkeliltä: "Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon." Enkeli vastasi: "Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella -- hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta."


Salaam ja rauha teille Jerusalemista Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Viettäessämme joulua, Jumalan Sanan ihmiseksi tulemisen juhlaa, voimme jättää kaikki maailman murheet taaksemme. Muutaman päivän ajan voimme keskittyä muistelemaan Joosefin ja Marian, Jeesuksen, paimenien, enkelien tarinaa ja muistamaan tietäjiä, jotka seurasivat tähteä Jeesuksen luo. Jeesuksen ihmeellinen tarina täyttää mielen ja valloittaa sydämen niin että hetkeksi voimme unohtaa arjen huolet.

Aivan liian pian, kun lahjat on jaettu, joulupuu korjattu pois ja jouluvalot sammutettu, maailma palaa entisille uralleen täynnä epäoikeudenmukaisuutta, väkivaltaa ja äärimmäisiä terroritekoja, jotka ovat tulleet jo aivan liian yleisiksi.

On suuri siunaus, että saamme kokoontua viettämään Vapahtajan syntymäjuhlaa ja viettää aikaa ystävien kanssa, perhepiirissä ja ylistää Jumalaa seurakunnissamme. Samalla joudumme myös kysymään, onko joulu vain poikkeus normaalista tai jopa pakoa todellisuudesta, joka kestää vain hetken verran. Onko se vain suuri juhla, vai onko siinä tärkeämpi viesti elämäämme ja maailmalle?

Tänä vuonna sota, terroriteot ja väkivalta ovat kiihtyneet äärimmilleen ja pahuus on valloillaan. Tätä kirjoittaessani olen joka päivää saanut kuulla uusista hirvittävistä tapahtumista. Kristittyjen sisarten ja veljien murha Kairossa, terroriteot Istanbulissa ja Karakissa sekä Alepossa jatkuva kauhu ja hävitys. Aivan hetki sitten kuulimme iskusta joulutorille Berliinissä. Samalla kun iloiten odotamme joulua ja ilosanoman tuojaa, saavat nämä kauhut ja pahuus epäilemään, voiko maailmassa enää olla rauhaa, sovintoa, ihmiskunnan rauhanomaista yhteiseloa kaikessa moninaisuudessaan.

Siksi valitsin tänä jouluna aiheekseni Luukkaan evankeliumin viestin: “Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Enkelin viesti jouluyönä kertoo, mikä on meidän murtumattoman toivomme voimavara ja perusta tässä rikkinäisessä maailmassa - se ei ole mikään haihtuva haavekuva.

Kun enkeli puhui Marialle ja kertoi että hänestä tulee pyhän lapsen - Jumalan Pojan - äiti, Maria ei ensin saattanut uskoa sitä. Hän ei voinut ymmärtää, että hän yksinkertainen nainen voisi olla “jumalansynnyttäjä” - theotokos. “Kuinka se on mahdollista, kun olen vielä neitsyt?” Enkeli vakuutti hänelle: “Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.”

Helposti sivuutamme joulukertomuksessa tämän lyhyen ja merkittävän toteamuksen ja se jää muiden tuttujen kertomuksen osien varjoon. Se kuitenkin kaikkien joululaulujen, tarinoiden ja perinteiden tyhjentävä kiteytys ja yhteenveto. Jos Jumalan poika syntyi seimeen, paimenet ja matkustajan kaukaa idästä kutsuttiin häntä palvomaan, hän vältti kuninkaan vainon - kaikki tämä ennen kuin hän uhrautui ristillä meidän puolestamme - silloin todellakin: Mikään ei ole Jumalalle mahdotonta.

Joitakin päiviä sitten vierailin kirkkojen johtajien kanssa Jordanian kuninkaan luona, kun hän halusi toivottaa meille hyvää joulua. Se oli meille ilon ja rauhan sekä uskontojen välisen kunnioituksen ja suvaitsevaisuuden hetki. Sen jälkeen kuitenkin kuulimme uutisen terrorihyökkäyksestä kristtyjen kylään Karakissa. Se sumensi jouluilomme ja sai meidät suorastaan vihaisiksi. Kysyimme itseltämme, kuinka tällaista voi tapahtua? Missä on rauhan, laupeuden  ja oikeudenmukaisuuden Jumala?

Sama tunne valtasi meidät 3. Adventtisunnuntaina kuullessamme hyökkäyksestä Pyhän Markuksen katedraaliin Kairossa. Oli tuskallista ajatella kristittyjä sisarten ja veljien kohtaloa, kun monissa kirkoissamme vietimme sunnuntaita, jonka teema on “gaudete” - iloitkaa! Tuo hyökkäys ei kuitenkaan kohdistunut pelkästään kristittyihin vaan koko Egyptin yhteiskuntaan. Se oli myös hyökkäys ihmiskuntaa ja Jumalaa vastaan. Vaikka hyökkääjät väittävät olevansa Jumalan asialla, he todellisuudessa tekevät syntiä sekä Jumalaa koko ihmiskuntaa vastaan.

Jerusalemista teimme vierailun koptikirkon paavi Tawadroksen luo Kairoon. Mukana oli myös Jerusalemin islamilaisen yhteisön mufti. Kerroin Tawadrokselle että ihailemme heidän kamppailuaan ja sitä miten koptit marttyyreinä todistavat Herrasta Kristuksesta paitsi sanoilla, myös ruumiillaan ja verellään. Vaikka emme hae marttyyrin kohtaloa, nämä kristityt, jotka viattomina kärsivät ovat nykyajan todellisia marttyyreitä ja pyhimyksiä.

Säikyttävätkö nämä tapahtumat Lähi-Idän kristityt niin että heidän todistuksensa ei enää kuuluisi? Ei voi sanoa, etteikö näillä kammottavilla tapahtumilla olisi vaikutusta. Toisaalta me Lähi-Idän kristityt joudumme miettimään kutsumustamme yhteisönä ja rooliamme rauhan edistäjinä alueella.

Uskon että vastaus on selvä. Arabikristittyjen tehtävä on sama kuin kaikilla uskonveljillään: Julistaa rohkeasti rakkauden evankeliumia omalla paikallamme. Sorron, väkivallan, terrorismin ja sotilaallisen miehityksen keskellä emme saa jättää paikkaamme. Meidän tulee seurata Marian esimerkkiä, joka päätti mahdottoman edessä uskoa Jumalan sanansaattaja ja seurata Jumalan kutsua. Samoin Maria, mekin saamme sanoa kun koko maailma näyttää olevan meitä vastaan: “Jumalalle mikään ei ole mahdotonta.”

Tosiasiat eivät ruoki optimismia sen paremmin maailmassa kuin Lähi-Idässäkään. Itsekkyyden, rajojen vetämisen, erottelemisen ja suvaitsemattomuuden huudot voittavat ne äänet, jotka vetoavat tarpeeseen tukea oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja yhdessä elämistä. Kuinka käy rauhanprosessin? Eteneekö ranskalaisten aloite? Kuinka käy Jerusalemin? Poliitikot, professorit ja saarnamiehet puhuvat rauhansopimuksista, mutta oikeus ja todellinen rauha puuttuu heidän puheistaan. Joulu tulee ja lauletaan rauhasta maan päällä; kuka olisi valmis panemaan itsensä likoon, että siitä tulisi joskus todellisuutta?

Minun täytyy olla rehellinen ja tunnustaa, etten näe paljon mahdollisuuksia rauhalle. Kun lähestymme Palestiinan miehityksen 50-vuotispäivää ja muistamme 100-vuotta sitten tehtyjä Sykes-Picot’n  sopimuksia ja Balfourin julistusta, rauha on tuntuu olevan kauempana kuin koskaan. En haluaisi olla tuomiopäivän profeetta, mutta näyttää siltä että olemme voimattomina jääneet suurten mahtien kamppailun keskelle. Olemme niin voimattomia että aina emme edes pysty puhumaan rauhan puolesta.

Vaikka en olekaan optimisti enkä näe merkkejä rauhasta, joulu antaa silti minulle toivoa. Kun joulu tulee, emme pakene ankeaa todellisuutta, mutta hiljentyessämme jouluun muistamme että Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Rauhan ruhtinas syntyi maailman toivottomuuteen ja toivottomana aikana. Silloinkin kun kaikki näytti menevän väärin, Jumala voima oli suurempi kuin poliitikkojen. Niin synkältä kuin tilanne maailmassa näyttääkin, minun toivoni on Immanuel, Jumala kanssamme, maailman valo. Silloin kun meidän tiemme vie umpikujaan, lähtekäämme kulkemaan Jumalan teitä - emme omiamme.

Siksi myöskään kirkko ei saa unohtaa profeetallista tehtäväänsä. Sen on puhuttava rauhan, oikeuden ja sovinnon puolesta. Kirkon on julistettava että mahdoton tulee mahdolliseksi. Samoin kuin seimen lapsi yllätti Marian ja Joosefin, Jumala yllättää meidät rauhallaan joka on täynnä rakkautta, sovintoa ja oikeudenmukaisuutta ja ylittää ymmärryksemme.

Vielä muutama vuosi sitten olisi tuntunut mahdottomalta, että paavi ja luterilainen piispa tulevat yhteen rukoilemaan uskonpuhdistuksen muistopäivänä ja allekirjoittamaan sovinnollisen julkilausuman katolisten ja luterilaisten suhteista. Kuitenkin minulla oli kunnia Luterilaisen maailmanliiton puheenjohtajana osallistua paavi Franciskuksen sekä LMN:n pääsihteeri pastori Martin Jungen kanssa rukouspalvelukseen Lundissa ja Malmössä 31.10. Tämä Vatikaanin ja LMN:n yhdessä järjestämä tapahtuma oli historiallinen sovinnonteko kirkkojen välillä. Se avasi uuden sivun luterilaisten ja katolilaisten suhteisiin ja vuoropuheluun. Mikä kerran 500 vuotta sitten oli mahdotonta, oli nyt tullut mahdolliseksi. Ehkä tämän olisi pitänyt tapahtua aikaisemmin? Nyt kuitenkin tunnustamme, että se ei ole meidän ansiotamme. Yhteyden muodostamisen sai aikaan Pyhä Henki. Myös Hän joka tuli ihmiseksi maailmaan ja uhrasi itsensä puolestamme rakastaa meidän kirkkojamme ja haluaa että elämme keskinäisessä kunnioituksessa ja yhteydessä keskenämme. Siksi meillä on syytä juhlia yhteyttä keskenämme sillä yhteyttä me haemme - emme yhdenmukaisuutta. Tärkeintä että todistuksemme kuullaan yhtenä pyhänä ja yhteisenä apostolisena kirkkona.

Mikään ei ole Jumalalle mahdotonta on se viesti, jota kirkko julistaa jouluna ja josta kirkot muistuttavat maailmalle joulun jälkeenkin. On monia asioita, joita maailma pitää mahdottomina, mutta Jumala sanoo että ne ovat todellisuutta ja mahdollisia. Rauha on mahdollinen. Oikeudenmukaisuus on mahdollista toteuttaa. Maiden ja kirkkojen erimielisyyden on mahdollista sovittaa. Tasa-arvo on mahdollinen. Yhdessä eläminen monimuotoisuuden keskellä on mahdollista. Tarvitsee vain katsoa Betlehemin seimelle nähdäkseen että Jumala rakkaudessaan Jeesuksen Kristuksen kautta tekee mahdottoman mahdolliseksi.

Toivossa me luterilaiset vietämme joulua ja katsomme uuteen vuoteen 2017, joka on reformaation merkkivuosi. Tulkaamme paimenten tavoin seimen äärelle ja antakaamme joulun ilon ja toivon lähteiden kummuta sisältämme, kun Jumalan rakkaus säteilee seimeltä. Rakastakaamme Herraamme Jeesusta, jonka kohtaamme suloisena seimen lapsena ja on lähellä meitä ja tuo valon maailmaan! Jakakaamme hänen rakkautensa valoa maailmaan.

Merry Christmas - Frohe Weihnachten - Gud Jul - Hyvää Joulua - Feliz Navidad

Kul sane wa intou salmeen!

Jumala siunatkoon joulumme ja tulevan vuoden.

Piispa Munib Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko
Jerusalem

Jerusalemin kirkkojen joulutervehdys

22/12/2016

 
Picture
Jerusalemin kirkkojen patriarkkojen ja johtajien joulutervehdys
...mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. – Luuk 2:10.
Iloitsemme voidessamme jakaa kanssanne ilosanoman Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymästä Betlehemissä. Kun sana tuli lihaksi ja maailmaan, uusia valo alkoi loistaa siellä. Jeesus Jumalan Poika asui kanssamme saaden ihmisen muodon siunatusta Neitsyt Mariasta voidaakseen ilmaista Jumalan kunnian säteilyn maan päällä. Hänen kauttaan Jumala haluaa tuoda meidät pimeydet ihmeelliseen valoonsa.

Ilosanoma, joka koskee koko luomakuntaa, on lupaus yltäkylläisestä elämästä vapaana ulkopuolisuudesta, vieraantumisesta ja moraalittomasta käytöksestä. Kun enkelit kertoivat Vapahtajan syntymästä, pelon ja epäilyksen vankilan muurit murtuivat ja paljastui hyvä sanoa vapaudesta, uskosta, kestävyydestä joilla Jumala haluaa kansaansa vahvistaa.  

Nykyään tässä maassa ja kaikkialla Lähi-Idässä on paljon ihmisiä, jotka pelkäävät tätä ja huomispäivää ja sen tuomia koettelemuksia. Heillä on todellinen syy pelätä sotaa, väkivaltaa, verilöylyä, pakolaisuutta, sortoa ja kaikenlaista vainoa. Rukoilemme että joulun hyvän sanoman saisivat kuulla myös Aleppon ja Mosulin asukkaat ja että se merkitsisi rauhan saapumista kaduille ja kortteleihin niin että ihmiset voisivat palata kotiinsa ja elää rauhassa ihmisarvoista elämää.

Kristityt  ja kristilliset seurakunnat Pyhässä Maassa rukoilevat kaikkien kärsivien ja pelkäävien puolesta ja haluavat tukea niitä, jotka eivät tiedä mitä tulevaisuus tuo heille tullessaan. Kehotamme kaikki hakeutumaan rukoukseen yhdessä kirkkojen ja kristtyjen yhteisöjen kanssa palvelemaan Jumalaa. Kristillinen yhteisö kokoontuu Jumalan Sanan ääreen viettämään pyhää liturgiaa ja ehtoollista luottaen Jumalan lupaukseen.

Pyhät paikat Jerusalemissa ja pyhien tapahtumien muisto ovat meille täällä asuville rohkaisuna ja tukena pyrkiessämme turvaamaan tulevaisuutemme kaupungissa. Yhdessä pyhiinvaeltajasisarien ja veljien kanssa koemme yhteenkuuluvuutta ja kun kristityt kokoontuvat yhteen pyhille paikoille, koemme yhteenkuuluvuutta ja opimme kunnioittamaan eri uskonyhteisöjä. Pyhien paikkojen nykyinen status ja niitä hoitavat instituutiot toimivat vaativassa ja herkässä tehtävässä. Kehotamme kaikki valtaapitäviä kunnioittamaan kaikkia uskontoja ja niiden pyhiä paikkoja Jerusalemissa.

Kehotamme valtaapitäviä kulkemaan rauhan teitä sekä edistämään sovintoa ja oikeudenmukaisuutta kaikkien yhteisten etujen toteuttamiseksi. Muistamma myös rukouksissamme kaikki Lähi-Idän lapsia ja erityisesti niitä, jotka kärsivät hiljaa, ovat pakolaisia, ja joiden tarpeista ei huolehdita.

Johtakaan joulujuhlamme sydämemme ymmärtämään Jumalan rauhan sanoman kaikille ihmisillle. Rohkaiskoon joulun sanoma meitä, karkottakoon se pelkomme ja ahdistuksemme niin ylösnousemususkossa, toivossa ja rakkaudessa voimme viettää joulumme ja lähteä rauhaisaan uuteen vuoteen.

+Patriarkka Theofilos III,
Kreikkalais-ortodoksinen patriarkaatt

+Patriarkka Nourhan Manougian,
Armenian ortodoksisen apostolisen kirkon patriarkaatti

+Arkkipiispa Pierbattista Pizzaballa,
Latinalaisen patriarkaatin apostolinen esimies

+Isä Francesco Patton, ofm,
Pyhän Maan kustos

+Arkkipiispa Anba Antonious,
Ortodoksisen koptikirkon patriarkaatti, Jerusalem

+Arkkipiispa Swerios Malki Murad,
Syyrian ortodoksinen patriarkaatti

+Arkkipiispa Aba Embakob,
Etiopian ortodoksinen patriarkaatti

+Arkkipiispa Joseph-Jules Zerey,
Melkiittis-kreikkalaiskatolinen patriarkaatti
+Arkkipiispa Mosa El-Hage,
Maroniittien patriarkaalinen eksarkaatti

+Arkkipiispa Suheil Dawani,
Jerusalemin ja Lähi-Idän episkopaalinen kirkko
+Piispa Munib Younan,
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko
+Piispa Pierre Malki,
Syyrian katolinen partriarkaalinen eksarkaatti

+Monsignor Georges Dankaye’
,
Armenian katolinen patriarkaalinen eksarkaatti

Luterilaisen maailmanliiton presidentin joulutervehdys 2015

9/12/2015

 
PicturePakolaisnainen Pohjois-Irakissa panee Amera-vauvaa nukkumaan pakolaisten yömajassa. Lapsi syntyi tilapaismajoituksessa varastohallissa perheen paettua vainoja kotoaan. Luterilainen maailmanliitto auttaa pakolaisia ruoka-avun ja tarvikkeiden muodossa. Kuva: LWF/Seivan Salim.
Luterilainen maailmanliitto 2015
Presidentti, piispa tri Munib A. Younan

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.

Sisaret ja veljet Kristuksessa, luterilaisen yhteisön jäsenet,

Tervehdin teitä Jerusalmista missä aikoinaan Herramme opetti, kuoli ja ylösnousi. Joulun lähestyessä yhä useammat meistä heräävät siihen todellisuuteen että maailmamme ei ole enää turvallinen paikka elää. Väkivalta ja sekasorto leviää Lähi-Idässä, osassa Afrikkaa ja Etelä-Aasiassa. Sekasorto myös heijastuu elämään Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Pyhä perhe aikoinaan etsi Betlehemissä majataloa, jossa se voisi levähtää rauhassa. Mekin joudumme kysymään löytyykö maailmasta lepopaikkaa, jossa voisimme turvassa levähtää ja meitä kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti. Luterilaisen maailmanliiton joulukortin kansi tuo mielen Neitsyt Marian. Joulukertomus alkaa siitä, että keisari Augustus määräsi alaisensa rekisteröitymään. Tämän kuvan naisella ei kuitenkaan ole kotipaikkaa missä rekisteröityä. Hänet on ajettu pois kotoaan. Hänet on pakolaisena ajettu ulos pimeään. Häntä on kohdeltu kaltoin uskonsa takia. Hän on kärsinyt väkivaltaa siksi että on erilainen. Hänessä näemme ihmiset, jolle ei ole enää sijaa omassa kotimaassaan.

Ensisijaisesti näemme kuten Mariassa, rakastavat äidin, joka löysi tallista lämpimän suojan lapselleen. Kun katson pakolaisten kasvoja, pystyn näkemän kaikissa niissä Jeesuksen kasvot. Kuulen enkelien julistavan ilosanomaa köyhille ja kertovan Rauhan Ruhtinaan tulosta tänäkin jouluna. Tämä kuva on minulle hyvin tuttu koska vaikka olen piispa, olen myös pakolainen. Vuonna 1948 perheeni menetti kotinsa kun se karkotettiin väkivalloin Beer Shevistä. Jos kirkko ei olisi pitänyt huolta minusta tarjoamalla ruokaa, rohkaisua ja koulutusta evankeliumin hengessä, en olisi se henkilö joka olen tänä päivänä.

Koska näemme pakolaisissa itsensä Jeesuksen kasvot ja pyhän perheen kuvan, meidän kutsumuksemme heidän koettelemuksensa ymmärtämiseen ja auttamiseen on vahva. Meidän tulee huolehtia heidän hyvinvoinnistaan, puolustaa heidän oikeuksiaan, parantaa heidän mahdollisuuksiaan elämässä tarjoamalla koulutusta ja toivottaa heidät tervetulleiksi kotimaahamme. Me olemme myös vastuussa siitä yhdessä työskentelemme sen eteen, että he voivat jonain päivänä palata kotimaahan, jossa demokratia vallitsee, ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa kunnioitetaan ja uskonnon vapaus on turvattu.

Jos emme näe kutsumustamme tässä, joudumme vastajan paikalle kuin Matteuksen evankeliumin 25, luvussa, jossa Jeesus muistuttaa, että emme ruokkineet häntä, antaneet turvaa ja hoitaneet häntä vankina ja ottaneet häntä vastaan, vaan hylkäsimme hänet kun hän pakolaisena kolkutti ovellamme.

Poliittiset johtajamme ja rakenteemme eivät pettymykseksemme ole voineet ratkaista näitä ongelmia, mutta kirkon tehtävä on aina kulkea heikoimpien ja vainottujen rinnalla ja etsiä heille paikkaa majatalosta. Joulun sanoma kehottaa meitä etsimään oikeutta sorretuille, toivoa toivottomuuden keskellä. Konkreettisesti auttaa kuvassa oleva äitiä yhdistämään perheensä ja löytämään sille koti. Jos emme auta, jäämmekö syrjästäkatsojiksi kun tämän ajan Herodekset ajavat heitä paikasta toiseen?

Toivomme tänä jouluna on että Rauhan Ruhtinas, jonka Jumala on valinnut. Pyhässä Hengessä meille on annettu voima käyttää lahjojamme että tuomme rauhan ilosanoman kaikille kansoille, niin että joulun evankeliumi saa parantaa ja eheyttää meidän kauttamme pakolaisten rikkinäistä elämää. 

Näillä sanoilla haluan toivottaa kaikille rauhaisaa joulua. Toivon että joulun sanoma saa meidät liikkeelle rauhan asialla niin, että emme hae rauhaa vain itsellemme vaan myös niille, joilta rauhaa puuttuu. Rukoilkaa rauhaa ja oikeudenmukaisuuden toteutumista sinne mistä niitä puuttuu. Rukoilkaa, että löydämme rauhan ja sovinnon majataloja, joissa anteeksiantamus eheyttää kaikkia.

Merry Christmas!
Frohe Weihnachten!
Joyeux Noël!
Feliz Navidad!
God Jul!
Siunattua Joulua.
Kol AAm Wa Antum Bikhair.
May God bless you all.

Piispa Munib A. Younan
Presidentti
Luterilainen maailmanliitto

Piispa Munib Younanin joulutervehdys 2014

23/12/2014

 
Munib Younan. Piispa, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko. Presidentti, Luterilainen maailmanliitto.
Picture
...ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Luuk 2:7

Read More

Perhe on pyhä

15/12/2013

 
PictureAlbrecht Dürer: Pako Egyptiin. (Wikimedia Commons).
Palestiinalainen adventtikalenteri  - 3. adventti
Kairos Palestiina

Perheiden yhdistäminen
Society of St.Yves

Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Siksi kaikki yhteiskunnat ylläpitävät ihmisten oikeutta perheen muodostamiseen perustavana ihmisoikeutena. Silloin kun perheenjäsenet jostain syystä ovat joutuneet erilleen ja oleskelevat eri maissa, valtioiden velvollisuus edistää perheenjäsenten yhteydenpitoa ja pyydettyjä toimenpiteitä perheiden yhdistämiseksi inhimillisellä tavalla mahdollisimman pikaisesti.

Palestiinan kansa on jakautunut erilaisissa oikeudellisissa asemissa oleviin ryhmiin, joiden väliset rajat usein kulkevat perheiden sisällä. Vuoden 1967 Jerusalemin valtauksen jälkeen Israel on laittomasti liittänyt kaupungin omaan alueeseensa antamatta kaupungin asukkaille kansalaisuutta. Kaupungin asukkaille myönnettiin oleskelulupa ja heitä alettiin kohdella ikään kuin he olisivat ulkomaalaisia, jotka oleskelevat tilapäisesti Israelissa vaikka he eivät olleet siirtyneet minnekään vaan joutuneet asumaan vihamielisen valtion alaisuuteen. Jerusalemin palestiinalaisilla asukkailla on tämän seurauksena Jerusalemin henkilökortti. Heidän sukulaisillaan Länsirannalla on Palestiinalaishallinnon henkilökortti.

Kun Jerusalemin asukas solmii avioliiton Länsirannalla asuvan kanssa, hänen täytyy anoa perheen yhdistämistä. Vaikka kansainvälisen oikeuden mukaan vain 10 km päässä toisistaan sijaitsevat Jerusalem ja Beetlehem ovat molemmat Israelin laittomasti miehittämiä alueita, Beetlehemin asukasta kohdellaan Israelissa ulkomaalaisena.

Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaan perheenyhdistämiset tulee hoitaa viivyttelemättä inhimillisellä tavalla. Tosiasiat Jerusalemissa ovat toisenlaiset. Vuoteen 2002 useipien tapausten käsittely eteni hyvin hitaasti. Pitkien selvittely- ja odotusvaiheiden ja viivyttelyn jälkeen Israelin sisäasiainministeriö myönsi hakemuksesta Länsirannalta kotoisin olevalle puolisolle oleskeluluvan Jerusalemiin. Tämä antoi pariskunnalle oikeuden asua ja työskennellä Jerusalemissa ja kaikkialla Israelissa.

Tiukennuksia käytäntöön

Toukokuussa 2002 hallituksen asetus nro 1813 jäädytti perheiden yhdistämisen. Seuraavana vuonna asetus muutettiin Israelin kansalaisuutta ja maahanpääsyä sääteleväksi laiksi, jonka piti olla tilapäinen ja olla voimassa vuoden ajan. Tämän jälkeen lain voimassaoloa on jatkettu kunnes lakituomioistuin hyväksyi lain pysyväksi tammikuussa 2012.

Nyt pariskunnat voivat hakea vain vuoden voimassa olevaa oleskelulupaa. Vuosittain ”Israelin ulkopuolelta” tulevan puolison on esitettävä todisteet kotipaikasta Itä-Jerusalemissa ja käytävä läpi moninkertaiset turvallisuuskontrollit. Tilapäinen oleskelulupa sallii vain oleskelun Jerusalemissa ilman mitään oikeuksia tai sosiaalietuuksia. Oleskelulupa ei oikeuta edes sairausvakuutuksen saamiseen. Menettelytapa kohdistuu erityisesti naisiin, jotka perheen perustamisvaiheessa tarvitsevat raskauden ja synnytyksen aikaista terveydenhoitoa. Aluksi oleskelulupaan ei liittynyt työlupaa, mutta viimeaikaisen muutoksen myötä oleskeluluvan haltijalla on oikeus työntekoon.

Oleskeluluvan hakemisenkin kynnys on nostettu erittäin korkealle. Hakemuksen jättämiseksi on täytettävä tietyt tiukat kriteerit. Hakemuksen voivat jättää vain yli 35-vuotiaat palestiinalaismiehet ja yli 24-vuotiaat palestiinalaisnaiset. Mikäli ikävaatimus ei täyty, anomusta ei käsitellä.  Lisäksi Jerusalemin henkilökortin haltijan on todistettava, että hän tosiasiallisesti asuu Jerusalemissa esittämällä vuokrasopimukset, sähkö, vesi-, ja puhelinlaskut sekä verokuitit. Mikäli selvitystä ei pidetä riittävänä seurauksena on mahdollisesti hakemuksen hylkäämisen lisäksi myös oleskeluluvan peruuttaminen. Tämän lisäksi pariskunnan on läpäistävä Israelin turvallisuusviranomaisten vaatimukset. Heillä kummallakaan eikä heidän perheenjäsenillään saa olla Israelin rekistereissä merkintöjä rikoksista tai ”sisäisen turvallisuuden” uhasta. Tarkasteltavia perheenjäseniä ovat vanhemmat, lapset sekä sisarukset puolisoineen. Jos kenellä tahansa näistä on merkintöjä Israelin turvallisuusviranomaisten tai oikeuslaitoksen rekistereissä, hakemus hylätään. Tällainen oikeuskäytäntö selvästi edustaa kansainvälisen oikeuden ja Geneven sopimuksen 4 pykälän (sotilaallinen miehitys) kieltämää kollektiivista rangaistusta.

Israelin hallinnollisen käytännön vuoksi monet pariskunnat elävät laittomasti Jerusalemissa ilman sosiaaliturvaa ja peläten paljastumista ja karkotusta Länsirannalle. Jotkut joutuvat pysymään asumuserossa eristysmuurin eri puolilla. Mikäli pariskunta muuttaa Länsirannalle tai ulkomaille, Israelin viranomaisille tarjoutuu mahdollisuus perua oleskelulupa Jerusalemissa. Olipa valitsema vaihtoehto mikä tahansa, heidän perustavia ihmisoikeuksiaan räikeästi loukataan. Palestiinalaisilla, jotka ovat olleet muodostaneet Jerusalemin väestön vuorisatojen ajan tulee olla oikeus asua pysyvästi kaupungissa ja valita vapaasti puolisonsa riippumatta siitä, millainen henkilöllisyystodistus tällä on.

Tuhannet perheet väärinkäytösten uhreina

Adlahin asianajaja Sawsan Zaher vastusti Israelin lakituomioistuimessa vuonne 2012 kansalaisuuslakia. Hänen arvionsa on että vuonna 2011 jätetyistä 3000 perheenyhdistämishakemuksesta Israeli viranomaiset ovat hyväksyneet ainoastaan 33. Israelista ei saa tilastoja hakemuksista. Yleisten arvioiden mukaan määräysten vaikutuksen alaisina on 15000-20000 perhettä on vailla heille kuuluvaa laillista statusta.

Sisäministeriö ei kerro, paljonko hakemuksia on jätetty, hyväksytty tai hylätty Oslon sopimuksen jälkeen. St. Yves on lähettänyt sisäministeriöön tietopyynnön, mutta ei ole saanut vastausta.

Perheen yhteys
Abla Nasir

Me palestiinalaiset vertaamme omaa poliittisten konfliktien ja miehityksen leimaamaa aikaamme aikaan jolloin Jeesus syntyi. Pyhä Perhe siirtyi pakolaisina Egyptiin suojaan Herodeksen vainolta.

"Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet."  (Matt 2:13)

Kun perhe kuuli Herodeksen kuolleen, he uskaltautuivat palaamaan kotimaahansa. He sijoittuvat pieneen Nasaretin kylään. Siellä Jeesus eli nuorena poikana. Palestiinalaiset muistavat tästä ajan jolloin he joutuivat pakenemaan kodistaan vieraisiin kyliin tai Egyptiin vuoden 1948 sodan julmuuksia ja hävitystä. Perheet tarinat kertovat kohtaloista, jolloin kotiin ei pystytty palaamaan. Monet perheen hajosivat ja monien perheiden yhdistyminen estettiin.

Haifassa asunee Habibin perheen äiti ja lapset pakenivat tuttavien ja sukulaisten luo Egyptiin. Sodan jälkeen heidän ei annettu palata takaisin perheen isän luo. Pitkän taistelun jälkeen vaimo päästettiin miehensä luo, mutta lasten oli jäätävä Egyptiin. Puolisoiden ei kuitenkaan annettu palata kotiinsa Haifaan vaan Jerusalemiin. Perheen kokonaisuudessaan ei koskaan annettu palata kotimaahan.

Niin monet palestiinalaiset perheet ovat hajallaan ympäri maailmaa tai eri puolilla miehitettyä maatamme siten että perheiden yhdistäminen estetään. Miehityshallinto rakentaa eritysmuureja ja säätää uusia lakeja ja säädöksiä vaatien kodeistaan karkotetuilta palestiinalaisilta todistusta ”vakituisesta asuinpaikasta” Israelissa. Hallinto, joka on karkottanut ihmiset kodeistaan hylkää heiltä oikeuden palata sillä perusteella että he eivät enää asu siellä?

Äitinä kysyn itseltäni: Mikä on minun vakituinen asuinpaikkani ja elämäni keskus? Eikö se ole se maa, jossa olen syntynyt, jossa perheeni on elänyt ja johon kuulun. Eikö minun perheelläni ole oikeutta elää tässä maassa? Mutta tässä maassa vallitsee epäoikeudenmukaisuus, joka ei tunnusta jokaisen ihmisen oikeutta kotipaikkaan. Ihmisoikeuksia loukkaava valtio kieltää minun oikeuteni kotimaahani, perheeni oikeuden kotimaahan ja eri puolilla maailmaa elävien perheenjäsenteni oikeuden palata kotiin.

Joosef pakeni Egyptiin suojellakseen perhettään vaaroilta ja toi sen turvallisesti takaisin kotimaahan. Niin mekin perheenä haluamme suojella toinen toisiamme, uhrautua ja rakastaa toistemme hyvinvoinnin vuoksi. Tämä on perheen sisäinen luonnollinen side. Palestiinalaisena joudumme päivittäin taistelemaan perheidemme puolesta, oikeudestamme rakastaa ja kuulua yhteen silloin kun väkivallan voimat haluavat loukata sitä mikä meille on kaikkein pyhintä elämässä.

Kirjoittajat:

Fadwa (Abla) Nasir on eläkkeellä oleva kolmen lapsen äiti ja neljän lapsen isoäiti, joka johtaa perheyritystä Ramallahissa. Hänellä on psykologin koulutus ja hän toimii mm. Palestiinan NNKY:ssä, Sabeel vapautuksen teologian keskuksessa sekä Palestiinan konservatorion hallinnossa.

Society of St. Yves on Jerusalemin latinalaisen patriarkaatin alainen katolinen ihmisoikeusjärjestö Palestiinassa. Järjestö työskentelee estääkseen miehityksestä johtuvia ihmisoikeusloukkauksia ja auttaakseen niiden uhreja erityisesti oleskelulupa- ja maanomistuskysymyksiin liittyen. http://saintyves.org/


Palestiinalainen adventtikalenteri

3/12/2013

 
PictureKuva: (c) Kairos Palestine.
1. adventti
2. adventti,  2. adventti jatkoa
3. adventti

Sisaret ja veljet,

Kristityille adventti merkitsee hengellistä valmistautumista Jeesuksen syntymään. Useimmiten elävässä elämässä me menetämme keskittymiskykymme ja harhaudumme kaupallisen joulun houkutuksiin. Kun koristelemme joulukuusia, shoppailemme lahjoja ja suunnittelemme pikkujoulujuhliamme, meidän on vaikea keskittyä joulun hengelliseen merkitykseen. Joulun kaikkine puuhineen on tarkoitus tuoda meille iloa, mutta meidän täytyy myös osata panna odotuksemme ja toivomme Jeesukseen kaikkien puuhiemme keskellä. Jos emme osaa yhdessä hiljentyä rukoukseen Jumalan edessä, jäämme vaille meille tuiki tarpeellista hengellistä ravintoa ja uuvumme.

Erityisesti minulle Jerusalemissa adventti on paitsi kirkkovuoden alku myös totuuden uudelleensyntymisen hetki. Se merkitsee meille mahdollisuutta ottaa vastaa Kristuksen totuus sydämiimme ja elämäämme; paluuta rukoillen ja katuen Vapahtajan luo. Adventti tarjoaa myös mahdollisuuden kokea Kristuksen läsnäolo keskellämme. Adventtina meidät haastetaan sovintoon Jumalan ja lähimmäistemme kanssa. 

Raamatussa adventti merkitsee uuden elämän lupausta, toivoa ja valmistautumista, vahvistusta sille että Kristus on tullut keskellemme ja on läsnä maailmassamme. Hän on tullut sovittamaan ihmiskunnan Jumalan kanssa. Tämän tunnustaminen on juhlamme peruste. Adventtina sitoudumme kutsumukseemme rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistän niin kuin itseämme.

Beetlehemissä adventti on valmistelujen, odotusten, vapauden ja sovinnon kaipuun aikaa. Palestiinan kristittyjen laatimassa Kairos-Palestiina-dokumentissa ilmaistaan ihmisten hätä ja rauhan kaipuu. Kuka päästää meidät pahasta? Kuka vapauttaa meidät Israelin miehityksen ikeestä? Kuten israelilaiset Egyptin orjuudessa huokasivat vankeudessa ja sorron alla, mekin Kairos-dokumentissa korotimme äänemme niiden puolesta, jotka joutuvat kokemaan sotilasvallan epäoikeudenmukaisuudet: sen edustamaan pahuuden, hävityksen ja synnin ihmisyyttä kohtaan. Me panemme toivomme Jumalaan ja luotamme, että hän kuulee sorrettujen huudon ja päästää meidät pahasta. 

Kairos Palestiina haluaa jakaa palestiinalaisten tuntoja kaikkien myötätuntoisten kristittyjen kanssa ja yhdessä heidän kanssaan valmistautua Vapahtajan tuloon. Mukana olevat palestiinlaisten järjestöt haluavat kertoa elämästä miehitysvallan alaisuudessa ja antaa tietoa niistä kärsimyksistä, joita Palestiinan kansa kohtaa. Kysymme sisariltamme ja velijltämme: Haluatteko auttaa meitä saamaan takaisin vapautemme? Palestiinalaisten vapaus on perusta, jonka pohjalta isralilaisten ja palestiinalaisten on mahdollista elää rauhassa, rakkaudessa ja turvallisissa olosuhteissa. Pieni Beetlehem, jossa syntyi maailman Vapahtaja, tarvitsee nyt vapautusta sen asukkaiden eläessä laittomien Israelin siirtokuntien ja eritysmuurin ympäröimänä.

Adventtikalenterin teemoja ovat:

1. adventtina – pakolaiset ja pakolaisleirit Beetlehemissä

2. adventtina – palestiinalaiset lapset ja aikuiset vankeina

3. adventtina – palestiinalaisten perheiden vaikeudet ja miehitysvallan ihmisoikeusloukkaukset

4. adventtina – palestiinalaisten karkoitukset maastaan ja siirtolaisväkivalta

Tämä on myös kutsu vastuun kantamiseen ja solidaariseen toimintaan:

  • Välitä viestiämme ystävillesi ja kommentoi sitä. Vie viestiä omaan seurakuntaasi palestiinalaisten kristittyjen sisarten ja veljien kohtalosta miehitysvallan alaisuudessa.
  • Lähetä kannanotto palestiinalaisten oikeuksien ja rauhan puolesta Israelin ja/tai Palestiinan edustustoihin maassasi.  
  • Tule vierailemaan Beetlehemissä ja Palestiinassa ja tapaamaan maan kristittyjä, jotka ovat hoitaneet pyhiä paikkoja sukupolvien ajan. Tule rukoilemaan kanssamme. Tule myös tapaamaan israelilaisia ja kerro heille näkemästäsi.
  • Kirjoita meille (englanniksi) info@kairospalestine.ps ja kerro mitä ajattelet. Sinun tukesi ja myötätuntosi ansiosta toivo saada elää rauhassa voi kasvaa.

Jumala, kaiken Luoja joka lähetit meille sen joka kastaa meidän Pyhällä Hengellä ja tulella pelastaakseen meidät. Anna meille voimaa tehdä parannus ja tulla sinun rohkeiksi ja uskollisiksi palvelijoiksesi. Anna meille tultasi, että horjumatta kuljemme Sinun tietäsi ja vastustamme kaikkea pahaa. Avaa silmämme näkemään kansasi kärsimys ja vahvista meitä tukemaan myötätunnolla niitä, jotka janoavat elävää vettä, puhdistavaa tultasi ja iankaikkista toivoasi ja rakkauttasi. Uskon kautta ylistämme Sinun nimeäsi.

Rifat Odeh Kassis
koordinaattori
Kairos-Palestiina

Pyhä Maa julkaisee adventtiaikana referaatit laajemmasta aineistosta.
Copyright: Kairos Palestine 2013. Alkuperäislähde englanniksi löytyy täältä.


Piispa Munib Younanin joulutervehdys Jerusalemista 2012

22/12/2012

 
Picture

"Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne." (Jes 40:1)

Kun nyt istun kirjoittamaan joulutervehdystäni tänä adventtina, mikään ei kosketa minua niin syvästi kuin nämä Jesajan sanat. Tänä aikana tunteeni liittyvät elämän alkuun ja päättymiseen. Molemmissa vaiheissa tarvitsemme ihmisinä lohduttajaa. Näiden päätepisteiden väliinkin elämässämme mahtuu sellainen määrä tuskaa ja kärsimystä, että ihmiset huutavat: "Olemme kuin ruoho joka kuivuu, kuin kukkaset, jotka kuihtuvat kedolla."

Olemme jälleen kerran saaneet kokea sotaa ja kuolemaa Israelin hyökätessä kahdeksan päivän aikana Gazaan. Vaikka tulitauko onkin nyt voimassa, tunnemme yhä sodan raskaan kuorman ja tunnemme ettei sodassa voi olla voittajia, kun ihmiset molemmin puolin kärsivät fyysisistä ja henkisistä haavoista. Sodasta selviytyneet tarvitsevat lohduttajaa. Vaikka olemme täällä Jerusalemissa matkan päässä varsinaisista tapahtumista, meitä järkyttävät kuvat perheistä, jotka etsivät suojaa pommituksessa, kuvat kuolleista ja haavoittuneista ja raunioista. Raamatun sana tuntuu nyt todelta: "Kuule, kuinka minä vaikeroin, kukaan ei lohduta!" (Val 1:21).

Meille on todellisuutta Jesajan sana "Ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka!" (Jes. 40:6) ja kyynelemme vuotavat kun ajattelemme ihmisten kurjaa kohtaloa.  Kuinka tässä kärsimyksen maailmassa voi olla optimistinen? Järkevä ihminen ei näe kuin avuttomuutta ja ennustaa tulevaisuudesta vielä pahempaa. Mitä auttavat lohdutuksen sanat niitä, jotka yrittävät selvitä sodan kauheuksista. Kuinka pelkät sanat muka voisivat lämmittää pakolaisia taivaan alla talven sateissa? Meille Raamattu kuitenkin vakuuttaa että "ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti!" (Jes. 40:8).

"Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani. Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt,"


Tarvitsemme Jesajaa, puhumaan meille lohdutuksen sanoja. Jonkun täytyy vakuuttaa meille, että synnit on annettu anteeksi, ei ole oleva enää kärsimystä, ei sotia, ei verenvuodatusta. Hiljaa kaikuvat lohdutuksen sanat: Rahamu, Rahamu Ammi (Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani). Lupaus kertoo että me todellakin olemme Jumalan kansaa ja Jumala hallitsee tässä maailmassa. Jumala armahtaa ja antaa anteeksi. Tämä Jumalan sana on todellinen lohdutus, ei pelkkä haavekuva.

Profeetta kehottaa: “Kertokaa että sota on päättynyt." Onko tämä todellista? Kuinka se voisi olla, kun politiikot ovat pystyneet sopimaan vain tulitauosta, ei väkivallan, pommitusten ja tappamisen loppumisesta? Kuinka se voisi olla totta, kun poliittisten analyytikkojen mielestä voittajia olivat aseisiinsa turvautuneet ja että neuvotteluista ja diplomatiasta ei ole ollut apua konfliktin ratkaisemiseksi? Kuinka se voisi olla totta, kun molemmat osapuolet ovat taas alkaneet vahvistaa asevarastojaan vastaisen varalle? Kuinka sota voisi olla päättynyt, kun kuulemme jatkuvasti uhkauksia väkivallan käytöstä - että tappaminen jatkuu? Tässä maassa me emme tarvitse lisää ohjuksia ja aseita. Meiltä puuttuu vain turvallisuus ja oikeutemme. Meidän lohdutuksemme tulee sitten kun miekat taotaan auroiksi ja keihäät vesureiksi.

"Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani." Me janoamme näitä sanoja ja kuitenkaan emme jaksa kuulla. Todellisuus ympärillämme riistää meiltä kaiken lohdun.

Kaikki Lähi-Idässä olivat kiihdyksissään, kun marraskuun 29. päivänä Palestiina hyväksyttiin YK:n tarkkailijajäseneksi. Tämä oli askel oikeaan suuntaan kahden valtion ratkaisun toteuttamiseksi. Toivomme lisää rakentavia toimenpiteitä, joilla oikeudenmukaisuus ja turvallisuus sekä palestiinalaisille että israelilaisille voi toteutua.

Kohta alkaa kolmas arabikevään jälkeinen vuosi. Kaikki alkoi siitä, että ihmiset halusivat vapautta, ihmisarvoista kohtelua, ihmisoikeuksien ja naisten oikeuksien tunnustamista. Seurasimme kiinnostuneina demokraattisen heräämisen leviämistä maasta toiseen. Monet halusivat rohkaista ja lohduttaa ihmisiä ja olivat huolissaan mitä lopulta tapahtuu.  Kuin vastasyntynyt lapsi, tällainen liikehdintä tarvitsee huolenpitoa. Opetellessaan kävelemään ja ryömimään lapsi kohtasi haasteita. Joissakin maissa liike edistyi rohkaisevalla tavalla ja edistystä tapahtui. Toisissa maissa vanha valta tarttui mahdollisuuteen ja seurauksena oli väkivaltaa, ihmisoikeuksien loukkauksia, ääriliikkeiden vallan kasvua ja suvaitsemattomuutta. Egypti taistelee löytääkseen tien eteenpäin ja ihmiset kokoontuvat jälleen kapinoimaan Tahrir-aukiolle. "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani", huutaa profeetta.

Syyriassa kuolonuhrien määrä on noussut yli viidenkymmenen tuhannen ja pelko vallitsee kun väkivalta kiihtyy. Ihmiset pelkäävät, että kemiallisia aseita aletaan käyttää. Kuin Baabelin pakolaiset, joille Jesaja puhui, yli miljoona syyrialaista on nyt kodittomana ja etsii turvaa pakoilaisleireiltä esimerkiksi Jordaniasta. Vierailin Za'atrin pakolaisleirillä Luterilaien maailmanliiton pääsihteerin pastori Martin Jungen kanssa syyskuun lopussa. Siellä olevien perheiden jäsenistä yli puolet on alle 18-vuotiaita. He ovat menettäneet omaisuutensa ja taistelevat eloonjäämisestä kylmän talven saapuessa. Kun katson heidän kärsimystään kuulen profeetan sanat: "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo Herra."

Jerusalemissa tänä jouluna sodan rummut soivat niin paljon kovemmalla äänellä kuin rauhan trumpetit. Pelkoni on, että ihmiset panet taas toivonsa väkivaltaan ja aseisiin sen sijaan että yrittäisivät ratkaista Lähi-Idän konfliktit rauhanomaisin keinoin. Pelkään, että viha ja koston kierre leviää sekä alueella että ihmisten sydämissä. Ääriliikkeiden ideologia löytää valmiin maaperän väkivallan katkeroittamista ja niiden julistama väkivalta alkaa vaikuttaa hyveelliseltä. Pelkään myös, että maailman johtajilta ei löydy näkemystä ja rohkeutta etsiä pysyä ratkaisuja konfliktiin.

Onko profeetan lohdullisissa sanoissa mitään järkeä tässä maailmassa? Näkevätkö ihmiset, että se reitti joka Lähi-Idässä on valittu johtaa meidät kaikki perikatoon? Dietrich Bonhoefferin ajatus kuvaa meidänkin tilannettamme: "Jos nouset väärään junaan, ei auta vaikka juoksisit käytävällä vastakkaiseen suuntaan."

Lähi-Idässä toimivana kirkkona meidän viestimme on että tämä ei ole meidän tiemme. Herätkää poliitikot, herätkää maailman johtajat. Kuulkaa mitä tohtori Martin Luther King sanoo: "Vastavuoroinen väkivalta synnyttää lisää väkivaltaa. Synkkä ja tähdetön taivas yhä pimenee. Vihaamalla ei voi voittaa vihaa - sen voi tehdä vain rakastamalla." Aseisiin turvautuminen johtaa vain vihan syvenemiseen ja uusiin tragedioihin. Maailman johtajien on otettava vastuu, että löydetään väkivallaton ratkaisu. Nyt täytyy löytää rauhanomaisia ja väkivallattomia ratkaisuja ennen kuin on liian myöhäistä. Jeesus tuli maan päälle syntymällä Beetlehemissä tuodakseen meille todellisen rauhan.

Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko on sitoutunut toimimaan rauhan, oikeudenmukaisuuden ja anteeksiantoon perustuvan sovinnon puolesta. Kirkko toimii nuorison rauhankasvattajana ja ristiriitojen sovittelijana. Kirkko julistaa sanomaa toivosta. Silloinkin kuin uimme hirvittävien aaltojen keskellä, kerromme maailmalle, että meidän tiemme on väkivallattomuus, meidän tiemme on oikeuden ja kohtuuden julistaminen, keskinäisen kunnioituksen vahvistaminen. Meidän tiemme vie seimelle missä näemme lapsen, joka on rauhan tuoja ja missä kasvatamme sukupolvet etsimään rauhaa.

Rauha palestiinalaisten ja Israelin välillä on yhä mahdollinen ja ihmisten oikeudet on mahdollista turvata. Historiasta muistetaan ne, jotka ovat työskennelleet rauhan puolesta eivätkä vain puhuneet siitä. Ihmiskunnan tähden on otettava rohkeita ja määrätietoisia askeleita. Jeesus ei turhaan opettanut meille että "autuaita ovat rauhantekijät."

Jouluna ajatuksemme ovat Beetlehemissä missä sana tuli lihaksi, Jumala itse ylitti kuilun joka erottaa kaksi erilaista todellisuutta. Jumala toi maan päälle toivon, lupaukset täyttyivät ja niiden varassa toivo elää silloinkin kun epäonnistumiset maailmassa masentavat meidät. Seimen lapsen luona meillä on todistus Jumalan lohdutuksesta kaiken tuskan ja kärsimyksen keskellä. Kaikkien onnettomuuksien, yksinäisyyden ja surun keskellä kuuluu Jeesuksen aikuisena vahvistama lupaus: "Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on …Totuuden Henki. (Joh. 14:16-17). Tämä totuuden henki tekee työtään niiden kautta, jotka julistavat lohdutuksen sanomaa meidän maailmassamme tänään. Se henki motivoi meitä arabikristittyinä Lähi-Idässä pysymään rauhan teillä. "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kanssani."

Jouluna todellisuudeksi tulleen Jumalan Sanan tähden ei ole kysymys minun pessimismistäni tai optimismistani: Minulla on toivo Jumalalta. Jeesus syntyi tähän rikkinäiseen maailmaan keskelle sekasortoa tilanteeseen joka ei poikkea paljon siitä mitä näemme hänen syntymäpaikallaan tänään. Toivon teologi Jürgen Moltmann muistuttaa mikä toivossa on olennaisinta: "Kristityn toivo ei ole taivaasta annettua oopiumia vaan jumalallinen voima, joka antaa meille kyvyn elää tässä maailmassa." Tällainen on Jesajan kuvaama Lohduttaja.

Lohduttaja tekee lohdutuksen sanat eläviksi niin että me voimme valmistaa maailmassa Herralle tien.

Valmistamme Herralle tien silloin kun sidomme haavoittuneiden haavat ja pidämme surevan kädestä kiinni.

Valmistamme Herralle tien kun tuomitsemme väkivallan ja vastustamme äärimmäisyysajattelua.

Valmistamme Herralle tien kun tarjoamme suojan kodittomalle ja annamme talvikengät pakolaislapselle.

Valmistamme Herralle tien kun ponnistelemme oikeudenmukaisuuden puolesta kaikkialla maailmassa.

Valmistamme Herralle tien kun kehotamme poliitikkoja katumaan itsekästä politiikkaansa ja kääntymän rauhan tielle.

Valmistamme Herralle tien kun haluamme lastemme koulutuksella varmistaa että he oppivat kunnioittamaan kaikkia ihmisiä.

Valmistamme Herralle tien kun puolustamme ihmisoikeuksia, sanan-, ilmaisun ja uskonnon vapautta.

Valmistamme Herralle tien kun annamme toisillekin toivon.

Kun valmistamme Herralle tien, tarjoamme toisillemme jumalallisen lohdutuksen sanoja Jesajan tavoin: "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani."

Valmistamme Herralle tien niin että hän Immanuel tulee, Jumala kanssamme. Rukoilemme Pyhän Patrikin sanoin:

Kristus luonani,
Kristus minussa,
Kristus takanani,
Kristus edessäni,
Kristus vierelläni,
Kristus voittaen minut,
Kristus lohduttaen ja vahvistaen minut.


Kuulukoot nämä lohdutuksen sanat sydämessäsi kun valmistat Herralle tietä.


Hyvää Joulua ja Siunattua Uutta Vuotta  2013
وكل عام وأنتم وعائلاتكم بألف خير
Piispa Munib A. Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko


Piispa Munib Younanin joulusaarna 2011

4/1/2012

 
_Bethlehem/Washington D.C. simulcast-jouluhartaus 17. joulukuuta 2011.

Luuk. 2:25-38

Kuvittele, että joutuisit odottamaan jotain asiaa 63 vuotta! Miltä tuntuisi jos joutuisit odottamaan
  • Jotakin hyvin tärkeää.
  • Jotain sellaista mitä sinulle on toistuvasti luvattu.
  • Jotain sellaista joka muuttaisi koko elämäsi.
  • Jotain joka on viivästynyt yhä uudelleen.
  • Sellaista minkä suhteen toiset ovat jo luopuneet toivosta.
  • Jotain mikä on aivan keskeistä sinun uskosi kannalta
Tämä tarina kertoo Annasta, jolla tärkeä rooli Luukkaan evankeliumin joulukertomuksessa missä Joosef ja Maria toivat Jeesuksen temppeliin. Luukkaan evankeliumissa Anna esiintyy yhdessä hurskaan Simonin kanssa, joka siunasi Jeesus-lapsen.

Luukkaan kuvauksen mukaan Anna on profeetta. Hän on mennyt nuorena - ehkä vain 14 vuotiaana - naimisiin, jäänyt seitsemän vuoden jälkeen leskeksi ja elänyt sitten 84-vuotiaaksi kärsivällisesti odottaen. Anna siis oli elänyt leskenä odottaen 63 vuotta!

Kuvittele, että sinä odottaisit 63 vuotta jotakin tapahtuvaksi!

Tuon esikristillisen ajan olosuhteita Pyhässä Maassa leimasivat kenraali Pompeijuksen johdolla alkanut roomalaismiehitys ja elämä Rooman armeijan alaisuudessa, Herodeksen diktatorinen hallinto, papiston korruptio ja taloudellisesti ankarat ajat.

Kuvittele, että sinä odottaisit noissa olosuhteissa kaikki nuo vuodet ahdistuksen alla miettien aikooko Jumala todellakin pitää lupauksensa ja pohtien tuleeko Jumalan lupaama Messias. Luukas kuvaa Simeonin ja Annan odotusta:

  • Simeon odottaa Israelin sovitusta (jae 25)
  • Anna odottaa Jerusalemin vapautusta (jae 38)
Millaista olisi, jos sinun täytyisi odottaa Annan tavoin 63 vuotta?

Palestiinalaiset ja israelilaiset voivat hyvinkin ymmärtää Annan ja Simeonin tilannetta, kun he ovat nyt 63 vuotta odottaneet kahden valtion muodostamista. Huuto kuuluu: kauanko vielä!? Palestiinalaiset eivät voi tätä ymmärtää.

Simeon ja Anna ovat meille esimerkkinä odottamisesta toivossa lujina. Simeon luottaa Jumalan lupaukseen, että hän ei näkisi kuolemaa ennenkuin on nähnyt Messiaan (jae 25). Anna oli temppelissä rukoilemassa päivin öin (jae 37).

Annaa ja Simeonia kuvaa heidän horjumaton uskonsa. Usko ja toivo elävät yhdessä, kuten uskonpuhdistaja Calvin jo totesi: "Toivo on uskon erottamaton kumppani." Usko panee luottamuksen Jumalaan ja toivo odottaa hetkeä, jolloin luottamus saa täyttymyksen ja uskonvakaumus vahvistetaan. Teologi Jürgen Moltman on sanonut: "Kristillisessä elämässä usko on kaikkein tärkein, mutta toivo on sen edelläkävijä" (Theology of Hope, 2002). Ilman toivoa usko heikentyy ja kuolee.

Anna ja Simeonia luonnehtii myös heidän järkähtämätön toivonsa. Heidän olisi ollut helppoa lähteä Jerusalemista ja asettua asumaan johonkin Rooman valtakunnan vauraaseen kaupunkiin monien maanmiestensä tavoin. He olisivat voineet liittyä autiomaassa toimiviin uskonnollisiin yhteisöihin. He kuitenkin päättivät pysyä Jerusalemissa. He jatkoivat epäröimättä rukoilemista temppelissä kutsumuksensa mukaisesti. He elivät järkähtämättömästi toivossa.

Tämän vuoksi kehoitamme, että Palestiinan kristityt eivät muuttaisi pois Jerusalemista. Vetoamme heihin, että myös he pysyisivät Pyhän Maan asukkaina eläen järkähtämättömässä toivossa. Paavali vakuuttaa, että pelastus on meitä lähempänä kuin ajattelemme: "pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia." Room 13:11.

Annaa ja Simeonia kuvaa myös rakentava ja mieltä ylentävä hengellisyys ja hengen täyteys. Kolme kertaa evankelista Luukas kiinnittää huomiota Pyhän Hengen rooliin - sen Hengen, joka lepäsi Simeonin yllä, joka avasi hänelle lupauksen, jonka johdattavmana hän oli temppelissä sinä päivänä ja hetkenä, jolloin Maria ja Joosef toivat sinne pyhän lapsen (jakeet 25-27). He eivät olleet temppelissä passiivisina läsnäolijoina ja mietiskelijöinä; he paastosivat, rukoilivat ja palvoivat (jae 37).

Meidän aikanamme inhimillinen toivo murskautuu, talous luhistuu, epäoikeudenmukaisuus ja ääriliikkeet vahvistuvat. Tänä aikana kutsumme Lähi-Idän kristittyjä uudistumaan Hengessä ja rukouksessa että Herramme saapuisi meidän keskuuteemme seimeen näihin olosuhteisiin, joissa elämme. Tällainen hengellisyys ei ole maailmasta ja todellisuudesta pakenemista vaan Kristuksen ilmestymistä maailmaan rakkautena, toivona ja luottamuksena siihen, että mikään ei voi erottaa meitä rakkaudesta, joka meillä on Jeesuksessa Kristuksessa (Room. 8).

Simeonin ja Annan julistus, sanoma, on profeetallinen. Heidän viestinsä on ihmeellinen Hyvä Uutinen: Tämä lapsi on Jumalan valmistaman pelastuksen välikappale. Jumalan lähettämän Messiaan kautta pelastus on valmistettu kaikille kansoille (jae 26, 30). Hän on se valo, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille (jae 32). Hengessä ilmoitettu profeetallinen sana puhui totuuden myös siitä kuinka lapsi on pantu koetukseksi johon monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat (jae 34). Sana on jopa kuin miekka, joka käyvä nuoren äidin Marian sydämen läpi (jae 35).

Siksi Lähi-Idän kirkkojen neuvosto on jälleen muistuttanut kristittyjen erottamattomasta roolista Lähi-Idän yhteiskuntien kudoksessa. Kristityt ovat toimineet sillanrakentajina, jotka etsivät vapautta ja puolustavat kaikkien ihmisarvoa poliittiseen kantaan, sukupuoleen ja uskontoon katsomatta. Lähi-Itä on kristinuskon kehto Kristus kutsuu meitä toimimaan edelleen profeetallisessa roolissa kaikkien vaikeuksien keskelläkin niin että Jumalan oikeudenmukaisuus tulee ilmi jokaisessa Lähi-Idän maassa.

Kristillisen kirkon Lähi-Idässä pitää tässä tilanteessa toimia kuin Simeon ja Anna: Puhua profeettojen tavoin totuudesta, mutta samalla vahvistaa toivoa toivottomalta näyttävässä tilanteessa. Kehotan Israelin, Palestiinan ja Yhdysvaltojen poliitikkoja kuulemaan sen hiljaisen enemmistön ääntä, joka kaipaa rauhaa ja on sodan ja vastakkainasettelun lietsonnan katkeroittama. Kehotan johtajia edistämään kahden valtion ratkaisun toteuttamista ja Jerusalemin jakamista niin että odotuksen kohde ja unelma toteutuu sydämissä ja elämässä.

Molempien kansojen lapset haluavat elää rauhassa, löytää sovituksen ja anteeksiannon ja nähdä päivän, jolloin oikeus ja rauha suutelevat toisiaan (Ps. 85:10) ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä (Jes. 11:6). Palestiinalaiset ja israelilaiset näkevät yhdessä sen unelman toteutuvan, jossa maa antaa maitoa ja hunajaa molemmille.

Kuvittele, että sinun täytyy odottaa kaikki nämä vuodet.

Simeonin ja Annan on täytynyt ajatella, ettei lupaus voi mitenkään toteutua heidän elinaikanaan. Heillä on täytynyt olla epäilyjä. Heidän on täytynyt kyseenalaistaa heille annetut lupaukset. Silti he päättivät elää järkähtämättä uskossa ja toivossa. He jäivät Jerusalemiin, jossa yhteisö tuki heitä. He eivät epäröineet julistaa profeetallista sanomaa. Kärsivällisyyden ja luottamuksen kautta heidän odotuksensa palkittiin ja pelastus valmistettiin heille ja koko maailmalle. Kristus syntyi seimeen ja hyvä uutinen kerrottiin koko maailmaan.
 
Olkoon tämä hyvä sanoma meille Beetlehemissä ja Pyhässä Maassa ja koko Lähi-Idässä ja teille Yhdysvalloissa. Kun näette tämän pelastuksen jääkää Hänen rauhaansa nyt ja ikuisesti. Amen.

Suokoon Herra itse teille siunatun joulun ja uuden vuoden.

Piispa Munib Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko

Katso tallenne tilaisuudesta: Bethlehem Prayer Service, National Cathedral, Washington D.C.



<<Previous
    Picture
    Seuraa helposti Pyhä Maa -uutisia Facebookin tai Twitterin kautta.

    RSS Feed

    Arkisto

    December 2021
    April 2021
    December 2020
    June 2020
    April 2020
    January 2020
    December 2019
    April 2019
    December 2018
    March 2018
    December 2017
    April 2017
    February 2017
    December 2016
    October 2016
    August 2016
    March 2016
    December 2015
    November 2015
    October 2015
    September 2015
    April 2015
    March 2015
    December 2014
    October 2014
    September 2014
    August 2014
    July 2014
    April 2014
    March 2014
    February 2014
    January 2014
    December 2013
    November 2013
    March 2013
    December 2012
    October 2012
    September 2012
    August 2012
    June 2012
    April 2012
    March 2012
    February 2012
    January 2012
    October 2011
    September 2011
    June 2011
    April 2011
    March 2011
    February 2011
    January 2011
    December 2010
    November 2010
    October 2010
    September 2010
    August 2010
    July 2010
    June 2010
    May 2010
    April 2010

    Aiheet

    All
    Adventti
    Arabikevät
    Beetlehem
    Boikotti
    Eappi
    Ecot
    Egypti
    Ekstremismi
    Ekumenia
    Elca
    Etelä-Afrikka
    Gaza
    Goldstonen Raportti
    Hamas
    Ihmisoikeudet
    Islam
    Islam Ja Kristinusko
    Israel
    Itsenäisyys
    Jari Jolkkonen
    Jerusalem
    Jordania
    Joulu
    Juutalaisuus
    Kairos Palestiina
    Kanada
    Kansalaisyhteiskunta
    Katolinen Kirkko
    Kirkko
    Kirkkojen Maailmanneuvosto
    Kirkot
    Knesset
    Koptit
    Koulutus
    Kristillinen Sionismi
    Kristinusko
    Kuopion Hiippakunta
    Lähi Idän Kristityt
    Lähi Idän Kristityt
    Lähi Itä
    Lähi Itä
    Länsiranta
    Länsiranta
    Luterilainen Maailmanliitto
    Matkailu
    Mitri Raheb
    Munib Younan
    Oecd
    Pääsiäinen
    Pääsiäinen
    Pääsiäinen
    Palestiina
    Palestiinan Kristityt
    Pyhä Maa
    Pyhä Maa
    Pyhiinvaellus
    Rauha
    Rauhankasvatus
    Rauhanneuvottelut
    Rukousviikko
    Ruotsin Kirkko
    Siirtokunnat
    Suomen Kirkko
    Teologia
    Terrorismi
    Uskonnonvapaus
    Uskonnot
    Yhdysvallat
    Yk
    Ylösnousemus
    Ylösnousemus
    Ympäristökasvatus

Powered by Create your own unique website with customizable templates.