Paneelikeskustelu Rauhanasemalla (Veturitori 3, Helsinki)

22.10. klo 18

Edistääkö turismi rauhaa? Avartaako matkailu, hälvenevätkö ennakkoluulot käydessämme entuudestaan vieraissa maissa? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin etsii vastauksia 22. lokakuuta Helsingin Rauhanasemalla pidettävä paneelikeskustelu, jossa aihetta lähestytään Israelin ja Palestiinan esimerkin kautta.

Paneelissa keskustelevat Helsingin yliopiston kulttuurimaantieteen dosentti Arvo Peltonen, lähetystöneuvos Martti Eirola, Eduskunnan Israel ystävyysryhmän puheenjohtaja kansanedustaja Jouko Jääskeläinen (KD) ja Lomamatkat Oy:n tuotantojohtaja Maija Boshkov. Keskustelua vetää Ystävyysseurojen liiton puheenjohtaja Seppo Kalliokoski.

Lämpimästi tervetuloa kuuntelemaan ja osallistumaan keskusteluun!

Tilaisuus on maksuton ja sen järjestää Ystävyysseurojen liitto ry.
Levitä sanaa vapaasti.
Ystävyysseurojen Liitto ry
www.ysl.fi

Kotimaa-lehden pääkirjoituksesta 24.7. 2014.

Mari Teinilä kirjoittaa:

"Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa Munib Younan vaati muutama päivä sitten välitöntä väkivaltaisuuksien lopettamista Israelin ja Palestiinan välillä. Younanin kirkko tuomitsee molempien osapuolten väkivaltaisuudet. Hänen mukaansa ne rikkovat kansainvälistä humanitaarista oikeutta sekä kansainvälisiä ihmisoikeuslakeja. Younan korosti, ettei kirkko hyväksy minkäänlaista väkivaltaa konfliktin ratkaisemiseksi. 

Luterilaisen maailmanliiton pääsihteerin Martin Jungen mukaan Munib Younanin edustaman kirkon maltillisuuden ääni ja vaatimus osapuolten väliseen dialogiin on nyt tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin. Jäsenmäärältään pieni Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko onkin huomattavasti kokoaan suurempi. Äärimmäisen tulehtuneessa tilanteessa, palestiinalainen piispa käyttää rohkeasti ääntä väkivallattomuuden puolesta. 

Suomalaisten ja etenkin suomalaisten kristittyjen suhdetta Israeliin ja Palestiinaan määrittää tahto arvioida tilannetta vain toisen osapuolen näkökulmasta. Kristittyjen mustavalkoinen suhtautuminen Israelin tai palestiinalaisten toimiin ei edistä alueen hyvää. Nyt tarvetta näkemyksille, jotka tuomitsevat kaiken väkivallan ja korostavat rauhanomaisten ratkaisujen merkitystä alueen suunnattomissa ja monimutkaisissa ongelmissa. 

Sosiaalisessa mediassa näyttää siltä, että Israeliin myönteisesti suhtautuvilta kristityiltä ei löydy myötätuntoa sodassa kuolleita palestiinalaisia siviilejä kohtaan. Etenkin kristityillä pitäisi kuitenkin olla kykyä myötätuntoon kaikkia sodassa kuolleita ja heidän omaisiaan kohtaan." 

22. heinäkuuta, 2014

Holy Land Trust - Pyhä Maa-säätiö koskien tämänhetkistä tilannetta Israelissa/Palestiinassa. Alkuperäinen artikkeli (englanniksi).

Jo vuosikymmenien ajan Pyhässä Maassa on vallinnut ilmapiiri, jossa lietsotaan pelkoa, vihaa ja halveksuntaa toisia kohtaan. Vastapuolen edustajien ihmisyys kielletään ja heitä demonisoidaan. Poliittisella eliitin tasolla näitä negatiivisia tunteita on peittänyt ohuenohut illuusioiden kalvo, joka on liittynyt polittiseen näytelmään nimeltä rauhanprosessi. Meille on uskoteltu vuosi vuodelta, että kyseessä on nimenomaan kahden kansakunnan välinen polittinen konflikti, joka on ratkaistavissa diplomatian keinoin rauhanprosessin kautta. Kun sopimus olisi saavutettu, kaksi kansallisvaltiota voisi elää rinta rinnan rauhan vallitessa.

Ajankohtainen ja tärkeä rukous; Palestiinan litania Jerusalemista (by piispa Munib Younan, suom. Jukka Helle). Saa käyttää vapaasti.

Liturgi: Kaikkivaltias iankaikkinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Me ylistämme ja kiitämme sinua. Sinä olet ainoa turvamme tässä turvattomassa maailmassa.

Seurakunta: Me ylistämme ja kiitämme sinua, Jumala.

L: Armollinen Jumala, kun Poikasi Jeesus Kristus syntyi ihmiseksi Betlehemissä, sinä tulit yhdeksi meistä ja näin jaoit ja otit omaksesi ihmisyytemme, kärsimyksemme ja ongelmamme.

PIISPA MUNIB YOUNANIN SAARNA LEIPÄSUNNUNTAINA 30.3.2014 HERTTONIEMEN KIRKOSSA

Matt. 4:1-11

Minulla on suuri ilo ja kunnia osallistua tähän neljännen paastonajan sunnuntain jumalanpalvelukseen kanssanne tässä kirkossa. Kiitän saamastani kutsusta ja pyynnöstänne saarnata kahdella eri kielellä, suomeksi ja arabiaksi. Nämä kielet ovat lähellä toisiaan - ovathan ne molemmat saarnan ja puheen kieliä. Tuon mukanani terveiset Jerusalemista ja Palestiinan kristityiltä. Rukoilemme ja pyydämme teitä rukoilemaan kanssamme, jotta pienestä lukumäärästämme huolimatta voimme olla mukana elävässä todistuksessa, rauhan instrumentteja, oikeudenmukaisuuden välittäjiä ja ihmisoikeuksien puolustajia, mukaan lukien naisten oikeudet sekä vuoropuhelun synnyttäjiä ja rakkauden apostoleja.

Me arabikristityt olemme erottamaton osa yhteiskuntaamme. Yhteiskuntamme huolet ovat meidän huoliamme ja ilot meidän ilojamme. Rukoilemme varapresidentti John Kerryn rauhanaloitteiden puolesta toivoen, että neuvottelut toisivat positiivisia ratkaisuja, jotka turvaavat jokaiselle heille kuuluvat oikeutensa ja mahdollistavat kansainvälisen legitimiteetin. Pyydämme teitä rukoilemaan arabikristittyjen ja Palestiinan kristittyjen puolesta, jotta voimme elää ja todistaa Jumalasta omassa maanosassamme. Arabikristityt kokevat Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin pääongelmaksi Lähi-idässä. Jos konflikti saadaan ratkaistua, myös muut alueet kuten Syyria ja Libanon nauttivat rauhan tuomasta väreilystä. Siksi pyydämme, että jatkatte rukoustanne Jerusalemin rauhan puolesta.

Olen valinnut paastonajan sunnuntain aiheeksi Jeesuksen kiusauksen. Tässä kertomuksessa Jeesuksen kiusaus ilmeni hänen heikoimmalla hetkellään. Jeesus, joka on kaiken hyvän lähde, asetetaan vaikeaa testiin, jossa paholainen haluaa Jeesuksen epäonnistuvan. Paholainen houkutteli Jeesusta tämän paastottua 40 päivää erämaassa. Uskomme, että Jeesus on ylösnoussut synnittömänä tästä maailmasta. Hän oli täysi ihminen ja kiusausten koettelema kuten me. Mutta toisin kuin me, hän on voittanut paholaisen ja todistanut, että hänen ihmisyytensä on täydellistä. Periksi antamisen sijaan Jeesus huutaa: ”Mene pois, Saatana!” (Matt. 4:10).

Tämä Jeesuksen kohtaama kiusaus tapahtui samalla seudulla, jossa kirkkomme loppiaisena vihki käyttöön uuden kirkon Jeesuksen kastepaikalla Jordanin rannalla Betaniassa, Jordanian puolella. Aina siellä käydessäni saan muistutuksen siitä kuinka Johannes Kastaja eli erämaassa, ja kuinka myös Jeesus tuli koetelluksi erämaassa. Ymmärrän, mitä merkitsee olla 40 päivää erämaassa ilman ihmiskontakteja ja nähdä ympärillään vain matalakasvuisia erämaapensaita, ulvovia sakaaleita ja susia sekä pieniä erämaassa selviytyviä lintuja – se olisi jokaiselle ihmiselle koettelemus. Mutta juuri erämaassa Jeesus tunsi, että Jumala oli häntä paljon lähempänä kuin missään muualla.

Tämän päivän tekstistä luemme, että paholainen käytti raamatullista kieltä houkutellessaan Jeesusta. ”Jos sinä olet Jumalan Poika, niin sano tälle kivelle, että se muuttuu leiväksi”. ” Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas; onhan kirjoitettu ”Hän antaa enkeleilleen käskyn.” Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.”. Paholainen käytti kierolla tavalla teologiaa ja Raamattua saaden kaiken kuulostamaan järjelliseltä ja vakuuttavalta. Myös Jeesuksen vastaukset olivat Raamatusta, mutta ilman pyrkimystä järkeistää tai selitellä. Jeesus vastaa ensimmäiseen kiusaukseen sanomalla: ”On kirjoitettu: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta”. Toiseen kiusaukseen Jeesus vastaa:” Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi”. Ja lopuksi Jeesus kieltäytyy kolmannestakin houkutuksesta sanoen:” Mene pois, Saatana! On kirjoitettu:” Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella”.  

Opimme, että Raamattua voidaan lukea kahdella eri tavalla. Yksi tapa on kuten paholaisella omia pyrkimyksiä tavoitellen. Ei ole yllättävää, että paholainen toimii näin. Itse asiassa se on muistutus syntiinlankeemuksen kertomuksesta ja kuinka houkutus johti synnintekoihin. Mutta on olemassa myös toinen tapa lukea Raamattua. Jeesus antaa meille oikean tavan ymmärtää Raamatun tekstejä. Näin tehdessään hän ei halua osoittaa urhoollisuuttaan, vaan haluaa pelastaa maailman synnistä, omavaltaisuudesta, heikkoudesta ja houkutuksista. Paholainen käytti Raamattua Jeesuksen houkuttelemiseen, mutta Jeesus käyttää pyhiä tekstejä tuodakseen toivoa ja elämää.  

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa, tämän päivän maailma on täynnä haasteita.

Ensimmäinen haaste liittyy Raamatun väärintulkintaan. On niitä, joille Raamattu on kirja eikä henki. Ja on niitä, jotka käyttävät Raamattua kuin lakikirjaa säätääkseen kaikkea maailmassa tapahtuvaa, olipa se sitten sosiaalista, eettistä tai poliittista. Näin toimivat nimittävät itseään Raamatun tulkitsijoiksi. Ja tietysti Raamatun teksteistä tulee ongelmallisia, kuten esimerkiksi yhdestä syntiin langenneesta ihmisestä, kun niistä yritetään löytää vastauksia kaikkeen siihen, mitä tapahtuu tämän päivän Palestiinassa, pommitetussa Syyriassa tai vallankumouksellisessa Egyptissä. Usein näiden tulkitsijoiden viestiä viedään eteenpäin ihmisille, jotka elävät miehityksen alla, sodassa tai pommituksissa. Sen sijaan, että Jumalasta löytyisi turva ja Raamatun tekstit toisivat lohdutusta, viesti johtaa houkutuksiin, kapinaan ja hengelliseen kriisin. Syntyy mielikuva, että Jumala on yksipuolinen ja Raamattu oikeudenmukaisuutta vastaan oleva vihollinen eikä ystävä.

Kirjassaan ”Kristityn vapaudesta” Martti Luther opetti meitä lukemaan Raamattua. Tämä tarkoittaa profetioiden täyttymistä Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen ristiinnaulitsemisessaan. Palestiinalaisena voin kokemuksestani kertoa, että monet arabikristityt, mukaan lukien palestiinalaiset pitävät Vanhaa testamenttia vihollisenaan. Näin ajattelevat ovat langenneita. Pinnallisella lukemisellaan he eivät pyri lähelle Jumalaa vaan lankeavat houkutukseen kyseenalaistamalla Jumalan ja olemalla epäuskossa. He eivät ole voittaneet kiusausta, toisin kuin Jeesus. Tällaisina aikoina meidän roolimme kristillisenä evankelisena arabikirkkona on istuttaa ihmisiimme syvä ymmärrys Vanhasta ja Uudesta testamentista. Vanha testamentti ei ole vihollisemme vaan siinä on rakkauden Jumala -  Jumala, joka lähetti meille Jeesuksen houkuteltavaksi ja ristiinnaulittavaksi, jotta me pelastuisimme.

Vanha testamentti ja Uusi testamentti eivät kerro, että yhden maan tulisi olla yli toisen. Se ei anna poliittisia vastauksia pinnalla oleviin poliittisiin kysymyksiin Lähi-idässä tai muuallakaan maailmassa. Oikein luettuna Raamattu on sitä, mitä Jeesus sanoi: ”Älä kiusaa Herraa Jumalaasi”. Minä olen tullut antamaan sinulle elämän, yltäkylläisen elämän. Raamattu on elämän, oikeudenmukaisuuden ja sovinnon kirja kaikille ihmisille. Siksi älkäämme tunteko houkutusta ymmärtää Raamattua väärin. Kohdatkaamme haaste yhdessä kuten Jeesus:” Ei ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta”.

Toinen arabikristittyjen kohtaama haaste liittyy uskonnollisiin ääriliikkeisiin ja poliittiseen fanatismiin. Elämme maailmassa, jossa ääriliikkeet rehottavat.  Uskonnoltaan, doktriiniltaan tai metodeiltaan näistä poikkeavia pidetään vääräuskoisena.  Millään uskonnolla ei ole monopolia eikä ääriliikkeillä ole tiettyä uskontoa. Yhteistä tälle liikehdinnälle on uskonnollisten pyhien kirjojen kapea-alainen tulkitseminen omien tavoitteiden ja epäterveiden poliittisten suunnitelmien edistämiseksi.

Tohtori Charles Kimball kuvaa ilmiötä uskonnon korruptoitumiseksi. Uskonnon ydin, joka kutsuu meitä rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä niin kuin itseämme, on korruptoitunut. Oklahoman yliopistossa Yhdysvalloissa opettajana toimiva Kimball on maailman uskontoja käsittelevä tuottelias kirjailija. Kirjassaan Kun uskonto muuttuu paholaiseksi Kimball listaa viisi ääriliikkeen tunnusmerkkiä:

    •    ehdottoman totuuden vaateet
    •    sokea kuuliaisuus
    •    toive täydellisen ajan luomisesta
    •    etiikka, jossa lopputulema oikeuttaa, mitkä tahansa keinot, ja
    •    pyhän sodan julistaminen

Kimball kirjoittaa:” Aina kun joku kertoo Jumalan erityisesti heihin kohdistamasta rakkaudesta ja uskontonsa suomista valtuuksista, kun heidän käyttäytymisensä muita kohtaan on väkivaltaista ja hajottavaa, ja kun heidän toimintansa aiheuttaa naapureille kärsimystä, voit olla varma että silloin uskonto on korruptoitunut  ja muutoksen tarve on hälyttävä. Kun uskonnosta tulee paholainen, nämä viisi tunnusmerkkiä toteutuvat. Vastaavasti, kun uskonto pysyy totuudenmukaisena sen alkuperäisiin lähteisiin, murentaa uskonto aktiivisesti tätä korruptiota. Tämä on vastaprosessi, jota nyt kiireellisesti tarvitaan.”   

Tämän vuosituhannen suuri kysymys on uskon palauttaminen oikeudenmukaisuuden, rauhan ja rakkauden liikkeelle panevaksi voimaksi. Näin varmistamme, että usko ei ole vain osa maailman ongelmia. Meidän tulee ensin itse vakuuttua siitä, ettei yhdelläkään uskonnolla ole vihan tai äärimmäisyyden monopolia. Vaan me kaikki - kristityt, muslimit, juutalaiset, minkä tahansa uskonnon edustajat tai uskonnottomat - olemme tasapuolisesti vastuussa. Meidät kaikki on kutsuttu toimimaan yhdessä ja etsimään positiivisia rakkauden arvoja, myötätuntoa, oikeudenmukaisuutta ja rauhaa sekä säilyttämään jokaisella pyhän ihmisarvon, ihonväristä, etnisestä syntyperästä, tunnustuksesta tai uskonnosta riippumatta.

Meidän ei tule hyväksyä ääriliikkeiden tulkintoja eikä tulla niiden osaksi, koska juuri silloin paholainen houkuttelee meitä.  Mutta olemme kutsuttuja opettamaan avoimuutta ja näkemään toisessa Jumalan – myös siinä äärimmäisyyttä edistävässä, joka eroaa meistä uskonnoltaan, politiikaltaan tai ideologialtaan. Kirkkomme julistuksellinen vahvuus Lähi-idässä nousee avoimuudesta, ei äärimmäisyydestä. Avoimuuden viestimme on ollut järkkymätön. Yhteiskuntaan osallistumisen kautta olemme erottamaton osa ihmisten elämää, heidän murheitaan ja ilojaan. Olemme välittäneet kokonaisvaltaista vapauttavaa viestiä jokaiselle ihmiselle. Kristus on tullut antamaan elämän meille kaikille, myös äärimmäisyyttä edustaville, myös niille, jotka eivät meitä rakasta, ja myös viholliselle. Jeesus on tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. Vaikka käymme läpi vaikeita aikoja, kertomus Jeesuksen kiusauksista opettaa meille ”Mene pois, Saatana!”. Palvomme vain Jumalaa; tämä on vapautuksen viestimme ja oikea raamatuntulkinta. Ihmisinä lankeamme kiusauksiin, toisin kuin Kristus, mutta lohdutuksemme on Martti Lutherin teologiassa. Sen mukaan kristitty on sekä syntinen että pyhä. Olemme syntisiä ja helposti ansaan lankeavia, mutta olemme myös Kristuksen ristin vapauttamia pyhiä. Niin kauan kun elämme armossa, voimme aina nousta ylös paholaisen houkutuksista.
      
Saarnani lopuksi haluan vielä jakaa kanssanne kohtaamiseni paavi Franciscuksen kanssa yhdessä Luterilaisen Maailmanliiton pääsihteerin ja varapuheenjohtajan kanssa. Annoimme paaville vaatimattoman lahjan, joka ei ollut kultaa, hopeaa taikka pronssia. Itse asiassa annoimme hänelle teekannun, jonka toimme Dabaabin pakolaisleiriltä Keniasta, jossa somalipakolaiset olivat sitä käyttäneet. Hänen pyhyytensä oli suuresti ilahtunut ja sanoi:” Kiitos tästä kallisarvoisesta lahjasta, tästä muistutuksesta. Vien sen yksityiseen työhuoneeseeni”. Sitten hän jatkoi: ”Tämän päivän kristillinen kirkko tarvitsee marttyyriuden ekumeniaa.” Kysyimme paavilta, tarkoittaako hän valkoista marttyyriutta, joka julistaa ilosanomaa ja todistaa Kristuksen kirkkautta Betlehemin seimessä vai punaista marttyyriutta, jossa Jumala kutsuu meitä uhraamaan elämämme. Paavi vastasi suurta intoa äänessään: ”Tarkoitan valkoista marttyyriutta, mutta jos tarve vaatii, meidän on oltava valmiit luopumaan elämästämme – mutta tämä ei ole ensisijainen toiveemme.” Paavin mielestä kirkkojen tulisi pyrkiä yhdessä olemaan elävä todistus Kristuksessa.

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa, myös tänään meitä koetellaan väärillä Raamatun tulkinnoilla, kielteisillä uutisilla ja ääriliikehdinnällä.  Olemme kuitenkin kutsutut puhumaan yhdellä äänellä ja tekemään hyviä tekoja maailmassa - olemaan elävä todistus. Kirkon vahvuus on sen yhteisessä julistuksessa ja kaikille ihmisille tarkoitetussa pelastavassa sanomassa. Jatkamme sanoman levittämistä elämän avoimuudesta, toisen kunnioittamisesta, ja näkemisestä Jumalan kuvana. Ja näin tehdessämme kerromme maailmalle, ettemme elä vain leivästä vaan Jumalan vapauttavasta sanasta, joka on meille annettu. Maailmamme tarvitsee hyviä tekoja ja nämä hyvät teot syntyvät sanoessamme: “Mene pois Saatana!”. Niin kuin on kirjoitettu:” Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella”.


Palestiinalainen adventtikalenteri - 1 adventti
Lue myös johdanto

Palestiinalaisten pakolaisuus
Badil

Pakolaisuus ja sen uhka on suurin palestiinalaisten tämänhetkinen ongelma. Pakolaisuus koskettaa useampia palestiinalaisia kuin sotilaallinen miehitysvalta. Viimeksi kuluneen vuoden aikakin Israel karkoitti tuhansia palestiinalaisia Jerusalemista, Länsirannan C-vyöhykkeeltä, Gazan puskurivyöhykkeeltä ja Negevin autiomaasta Israelin alueelta. Palestiinalaispakolaiset ja palestiinalaisalueiden sisäisessä pakolaisuudessa elävät henkilöt ovat maailman suurin pakolaisryhmä. Pakolaisuus on ajanut palestiinalaiset pääasiassa eri Lähi-Idän maihin. Palestiinlaisten 11,6 miljoonan väestöstä 7,4 miljoonaa elää pakolaisina tai siirtolaisuudessa.

Pakolaisiksi rekisteröidyt elävät pääasiassa miehitetyllä palestiinalaisalueella (41 %), Jordaniassa (40 %), Syyriassa (10 %) ja Libanonissa (9 %). Usein he elävät varsin lähellä alkuperäistä kotiseutuaan. Alle 50 % palestiinalaisista asuu palestiinalaisalueilla. 1,4 miljoonaa palestiinalaista asuu Israelissa – heistä 25 % maan sisäisinä pakolaisina. Palestiinalaisalueilla asuu hieman yli 4 miljoonaa palestiinalaista. Pakolaisten status määräytyy sen mukaan, ovatko he YK:n rekisteröimiä pakolaisia ja alkoiko pakolaisuus 1948 vai 1968 sodassa. Suurin pakolaisryhmä ovat vuoden 1948 pakolaiset, joilla on YK:n myöntämä pakolaisstatus.

Israelin pyrkimyksenä on jatkuvasti ollut väkivalloin tai pakkokeinoin siirtää ja karkottaa alkuperäistä palestiinalaisväestöä asuinsijoiltaan. Näiden väestönsiirtojen välineinä Israel on käyttänyt lakeja ja erilaisia valtiollisia säädöksiä ja ohjelmia. Tätä nykyä Israel jatkaa palestiinlaisten pakkosiirtoja ”hiljaisen” väestönsiirron politiikkaa toteuttamalla. Karkottamalla yksittäisiä henkilöitä ja pienempiä ryhmiä kerrallaan Israel onnistuu välttelemään kansainvälistä julkisuutta. Israelin lainsäädäntö ja hallintokäytänteet on säädetty syrjimään palestiinalaisia maanomistusoloja, kansalaisuus- ja oleskeluoikeuksia ja maankäytön suunnittelua koskevissa asioissa.

Beetlehemin asukkaista 28 % on pakolaisia. Vuosina 1949 ja 1950 alueelle perustettiin kolme virallista pakolaisleiriä: Aida, Dheishesh, Beit Jibrin), joiden alueella nykyään  asuu 22 023 palestiinalaista. Aidan pakolaisleiri perustettiin 0,2 km2:n maa-alueelle, jonka YK:n avustusjärjestö (UNRWA) vuokrasi vuoteen 1967 Israelin miehitykseen saakka Länsirantaa hallinneelta Jordanialta. Aida sijaitsee Beetlehemin ja Beit Jalan kaupunkien välissä. Leirien työttömyysaste on hyvin korkea vaihdellen 30 ja 43 prosentin välillä. Asukkaat kärsivät tilanahtaudesta, liian pienistä kouluista ja huonosta vesi- ja jätehuollosta.

Pakolaisleirien asukkaat ovat köyhiä ja aliravittuja. Köyhyysaste on noin 10 prosenttia korkeampi kuin muualla palestiinalaisalueilla. Demografiset ja sosioekonomiset mittarit osoittavat selvästi että pakolaiset ovat kärsineet 60 vuotta pakolaisuuden ja laittoman sotilaallisen miehityksen takia apartheidin kaltaisissa brutaalin siirtomaavallan olosuhteissa. Väkivalta ja sen uhka ovat johtaneet henkilökohtaisen turvallisuuden ja koskemattomuuden puutteeseen. Avustustoiminta ei ole ollut riittävää turvaamaan näille pakolaisille ihmisarvoisia olosuhteita.

Elämäni pakolaisena
Jean Zaru

On ihanaa herätä aamuun kun linnut laulavat pihallani kasvavan oliivipuun oksilla. Ne kutsuvat toisia lintuja nauttimaan ravinnosta ja iloitsemaan parven suojassa. Minulle nämä iloiset linnut toivat mieleen Jeesuksen äidin Marian - Palestiinan äidin – joka seuraa silmää räpäyttämättä elämäämme näissä olosuhteissa: kuinka rikas sortaa köyhää, vahva heikkoa ja kuinka näkymättömiä ja hyvin fyysisiä muureja rakennetaan ihmisten välille, koteja tuhotaan tai varastetaan, vesivarat anastetaan kokonaisilta kyliltä, liikkumisen vapaus riistetään ihmisiltä ja pääsy uskonnollisille pyhille paikoille estetään.

Palestiinan pakolaiset asuvat yhä leireissä, jotka perustettiin 1948 ja 1967. Monet ovat joutuneet pakolaisiksi useammin kuin kerran. Pakolaisstatuksen pitäisi olla vain väliaikainen, mutta monille perheille siitä on tullut pysyvä ja perinnöllinen. Monet ovat pakolaisia omassa maassaan. Maria katsoo tätä kaikkea ja kätkee sen sydämeensä, koska hän itse oli pakolainen Joosefin ja Jeesuksen kanssa Egyptissä.

Pyhä perhe palasi kotimaahansa. Siksi Maria ymmärtää että pakolaisilla tulee olla oikeus palata. Siirtomaavallan varjossa Maria näkee ja todistaa Vapahtajasta. Hän laulaa Jumalan lupauksesta ja vapautuksesta vangituille, pelastuksesta niille joita laittomasti sorretaan. Maria laulaa että Jumala kääntää maailmantilan toiseksi, vuoret väistyvät ja kukkulat horjuvat. Jumala haluaa meille tuntemattomin keinoin ja omalla ajallaan kukistaa sortovallan ja nostaa esiin uuden Jumalan lasten joukon (Luuk 1:43-46).

Voinko 46 miehitysvuoden ja ihmisoikeusloukkausten jälkeen nostaa ääneni iloiseen todistukseen Jumalan armosta Marian tavoin? Luukkaan kertomuksessa Maria ei jää ahdistuksineen yksin. Hän hakee tukea Elisabetilta. Pyhän Hengen – heikkojen puolustajan – täyteydessä nämä naiset ylistävät Jumalaa luvatusta vapautuksesta. Marian kiitosvirressä raskaana oleva Maria todistaa että Jumala lyö hajalle ne joilla on ylpeät ajatukset sydämissään, syöksee vallanpitäjät istuimiltaan ja korottaa alhaiset. Jumala ruokkii nälkäiset runsain määrin.

Jumalan hyvyyttä ei tule odottaa toimettomana. Jumalan hyvyys syntyy meissä tänään meidän lihastamme ja verestämme, meidän sitoutuneisuudestamme, uhrauksistamme ja taisteluistamme oikeuden puolesta. Jumalan hyvyydestä tulee toivo toivottomille. Kristityn toivo on vastarintaliike sorrolle ja toivottomuudella ja Jeesuksen julistaman toivon toteutumista (Luuk 4:18). Kristityn toivo on jotain joka muuttuu olemassa olevaksi todellisuudeksi tässä ja nyt.  Oikeudenmukaisuuden toivo merkitsee työtä sen puolustamiseksi. Rauhan toivo merkitsee osallistumista työhön rauhan puolesta.

Marian kiitosvirsi on laulu köyhille, vangituille, sokeille, heikoille ja väkivallan uhreille. Ystävät, kuinka minä voisin tänä adventtina olla Marian laulamatta Jeesusta odottaessani? Olkoon tämä adventtiaika uudistumisen, sitoutumisen ja toivon aikaa!

Teidän ystävyytenne ja tukenne on suurin lahja mitä voitte meille antaa. Sytyttäkää kanssani ilon kynttilöitä, surun keskellä toiovn kynttilöitä ja valaiskoon meidän elämäämme rakkauden kynttilöiden valo. Tänä adventtina uskon että adventin Herra voittaa kaiken maailman vihan ja epäluulon, yhdistää ihmiset ja antaa meille toivon.

Lähteet:  Share by Michele Chabin, Middle East Correspondent Monday, Oct 17, 2011 9:47 AM Comments (2) JERUSALEM

Eläkkeellä oleva rehtori Salim Manarious uskoo, että itsenäinen Palestiinan valtio on todellisuutta vielä hänen elinaikanaan. “Uskon siihen koska olen palestiinalainen", 72-vuotias ortodoksikristitty sanoi 23.9. päivänä, jolloin Palestiinan kansallisen neuvoston presidentti Mahmoud Abbas jätti YK:ssa palestiinalaisten hakemuksen täysjäsenyydestä ja siten Palestiinan valtion tunnustamisesta. Tällä hetkellä Palestiina on YK:ssa tarkkailijajäsenenä.

YK:N turvallisuusneuvosto kokoontuu käsittelemään alustavasti Palestiinan hakemusta. Yhdysvallat on uhannut kumota hakemuksen veto-oikeudellaan mikäli se tulee turvallisuusneuvoston äänestykseen. Yhdysvallat on vaatinyt paluuta Israelin ja Palestiinan välisiin rauhanneuvotteluihin kysymyksen ratkaisemiseksi.

Arkkipiispa Dominique Mamberti, joka on Vatikaanin ulkoasiainhallinnon kakkosmies, totesi katoliselle uutistoimistolle, kannattavansa kahden valtion ratkaisua kommentoidessaan New Yorkissa 27. syyskuuta Palestiinan hakemusta. "Mikäli haluamme rauhaa, on tehtävä rohkeita päätöksiä", arkkipiispa totesi. Arkkipiispa tähdensi sen tärkeyttä että tiedostetaan samanaikaisesti palestiinalaisten oikeus omaan itsenäiseen valtioon ja Israelin oikeus saada takuu kansallisesta turvallisuudesta. Arkkipiispa Mamberti myös totesi, että kummallakin maalla on oikeus kansainvälisesti tunnustettuihin rajoihin.

Rehtori Manarious, jonka perhe pakeni vuonna 1948 Ramien kaupungista nykyisen Israelin alueelta, ei jaksa uskoa mahdollisuuteen palata kotiin. "Talo on yhä siellä. Olen vieraillut siellä kahdesti, mutta en usko että pääsen koskaan palaamaan takaisin vaikka se olisi oikeuteni."

YK:n jäsenyyshakemuksen myötä myös Palestiinan kristityt ovat alkaneet pohtia, mitä tulevan itsenäisen Palestiinan valtion syntyminen merkitsisi heidän kannaltaan.

Hannilla on kolmee aikuista lasta ja hän asuu Beit Sahourissa, joka on kristittyjen kaupunki Beetlehemin naapurissa. Hänen kohdallaan itsenäisyys tarkoittaisi sitä, että Ranskassa vuodesta 1993 asuva ja lääkärinä työskentelevä vanhin poika palaisi kotiin. "Jos rauha saataisiin ja hänelle voitaisiin saada työpaikka palestiinalaisesta sairaalasta" Hanni sanoo toiveikkaasti. Hanni on 63-vuotias kreikkalais-katolinen, joka ei halua sukunimeään julkisuuteen. "Poikani lähti koska hänelle ei löytynyt työtä Länsirannalta eivätkä israelilaiset suostuneet antamaan hänelle työlupaa Israeliin." Israel alkoi tiukasti rajoittaa työlupien ja vierailulupien myöntämistä ensimmäisen intifadan alkaessa vuonna 1988.

Bassam ei myöskään halua esiintyä sukunimellään. "En halua, että Israel peruuttaa kulkulupani. Siksi pyydän, että sukunimeäni ei julkisteta. Meille itsenäisyys merkitsee vapautta."  Bassam polttaa ketjussa haastattelun aikana vaatimattoman taloustarvikekauppansa edustalla. "Vapaus tarkoittaa sitä, että meillä on mahdollisuus tehdä työtä eikä tarkitse enää kaiken aikaa mennä tarkastuspisteiden läpi sekä sitä että voimme itse hallita omia vesivarojamme." Bassamin perhe on asunut Beetlehemissä sukupolvien ajan. Hän syyttää sekä Israelin hallitusta että Palestiinalaishallintoa jatkuvasta vesipulasta.

“Ensinnäkin israelilaiset antavat veden siirtokuntalaisille ja me saamme vain rippeet. Lisäksi epäilen, että palestiinalaishallinto antaa enemmän vettä 'tärkeille' ihmisille kuin tavalliselle kansalle." Israelin hallitus sanoo tarjoavansa palveluja kaikille parhaan kykynsä mukaan.

‘Ajat ovat muuttuneet’

Kritiikistä huolimatta Bassam uskoo, että Palestiinalaisviranomaiset ovat valmiita johtamaan itsenäistä valtiota. "Ainoa syy, miksi johtajamme eivät johda Palestiinan valtiota on että Israel ei halua antaa heille siihen mahdollisuutta." Vaikka Bassam on vihainen miehityksestä, hän ei kannata aseellista taistelua. "20 vuotta sitten uskoin George Habashiin, joka perusti  Palestiinan vapautuksen kansanrintaman. Nyt minulla on perhe ja tulevaisuus" Bassam sanoo.

Salim Manariousin anoppi Nizreen Manarious myös uskoo, että väkivaltainen vastarinta vain vahingoittaa palestiinalaisten asiaa. "Aika on muuttunut. Meidän ei tule käyttää taistelussamme väkivaltaa. Väkivalta palvelee vain israelilaisten tarkoitusperiä. 34-vuotias Nizreen odottaa parhaillaan kolmatta lastaan ja katsoo kahden poikansa leikkiä oliivipuun alla perheen puutarhassa. Nizreen kertoo, että on kokenut väkivaltaa koko elämänsä kotikaupungissaan Beit Jalassa Beetlehemin lähellä. Palestiinalaisten kansannousujen aikana kaupungissa on käyty taisteluja palestiinalaisten vapaustaistelijoiden ja Israelin sotilaiden välillä.

“988, ensimmäisen kansannousun alkaessa Israelin sotilaat ampuivat isänä rauhanomaisessa mielenosoituksessa Beit Jalassa. Hän oli rauhanaktivisti. Näimme, että joku ammuttiin mutta vasta myöhemmin selvisi että se oli isäni."

“Olemme käyttäneet väkivallan keinoja taistelussa israelilaisia vastaan ja nähneet että niistä ei ole apua." myöntää Nizreenin aviomies George Manarious, joka työskentelee 'resurssipäällikkönä' Jerusalemissa Latinalaisessa patriarkaatissa.

Lubnah Shomali on Beit Sahourin kunnan virkamies. Hän oli viisivuotia, kun hänen vanhempansa muuttivat Länsirannalta Yhdysvaltoihin. Katolinen Shomali muutti takaisin Länsirannalle miehensä ja kolmen lapsensa kanssa kolme vuotta sitten. "Halusin antaa lapsilleni kulttuurisen identiteetin", hän sanoo. Nuoripari myös halusi, että lapset näkevät omin silmin mitä tapahtuu etteivät he vain joutuisi uskomaan toisten tarinoita. "Halusin näyttää heille, että Palestiina todella on olemassa." Shomali sanoo. Hän ei usko Palestiinan valtion syntyvän nopeasti. "Kypsymme ja kehitämme hallintoa kohti valtiollista itsenäisyyttä joka päivä - mielestäni olemme oikealla tiellä."

Michele Chabin, Jerusalem.
Lähde: http://www.ncregister.com/site/article/palestinian-christians-hope-for-statehood/#ixzz1bbNb9Jwf