Monet meistä suorastaan rakastavat tarinoita kristittyjen vainoista. On kuitenkin yksi sorrettujen kristittyjen ryhmä, joiden vainosta herätyskristilliset piirit eivät halua kuulla: palestiinalaiskristityt. Dispensationalismin opetus on johtanut monet kristityt länsimaissa virheellisiin ja niin Israel-myönteisiin käsityksiin, että ne ovat suorastaan epäkristillisiä. Kapeudessaan nämä opit ovat myös selkeästi epäraamatullisia. Näiihin uskomuksiin sitoutuvat juhlivat sotaa julistavan politiikon vaalivoittoa, vaikka tämä avoimesti kertoo etteivät rauha, laki ja oikeudet merkitse hänelle mitään silloin kun on kysymys palestiinalaisista tai Pyhän Maan kristityistä. Me muut suremme, että käynnissä oleva kristittyjen sorto Israelin apartheidin hampaissa jatkuu näköpiirissä olevaan tulevaisuuteen.
Kun sanomme "Israel" tai palestiinlainen, ajatellaan useimmiten muslimeja juutalaisten vastakohtana. Vaikka kristityt ovatkin vähemmistönä, Palestiinan yhteiskuntaan kuuluvat yhtä hyvin muslmit kuin kristitytkin. Samoin kuin Etelä-Afrikassa apartheidin aikana, Palestiinassakin sekä kristityt että muslimit kärsivät Israelin rotuerottelusta, joka riistää ihmisiltä heidän oikeutensa, kunnioituksensa, vapautensa, kodit ja joskus oikeuden elämään.
Lännessä sanomme, että jokin maa X haluaa pyyhkiä Israelin kartalta. Todellisuudessa kuitenkin juuri Israel aktiivisesti haluaa pyyhkiä palestiinalaiset - sekä kristityt että muslimit - pois kartalta takavarikoimalla heidän maansa, tuhoamalla heidän satonsa ja kotinsa, panemalla sotilaansa ampumaan heidän lapsiaan ajankulukseen ja painostamalla monin tavoin heitä muuttamaan pois.
Palestiinan kristityt taistelevat saadakseen äänensä kuuluviin lännen mediassa, joka väittää heidän kärsivän islamin sorrosta vaikka he itse jyrkästi kiistävät sen.
Muutama vuosi sitten palestiinalainen pappi isä Faysal Hijazeen kirjoitti Jerusalem Postissa:
"Nämä kristittyjen äänitorviksi julistautuneet ovat kyynisesti [tyhjästä] keskustelun islamin harjoittamasta kristittyjen vainosta. Me vietämme joka perjantaina messua Kremisaaniluostarin alueella Beit Jalassa. Sinne kerääntyy satoja palestiinalaiskristittyjä Betlehemistä, Ramallahista ja Jerusalemista. Ulkona ikivanhojen oliivipuiden alla viettämään messuun kokoonnumme rukoilemaan että Israel ei takavarikoisi 58 kristityn perheen maita tiivistääkseen Betlehemiä ympäröivää laittomien siirtokuntien rengasta. Emme suinkaan rukoile pelastusta muslimien vainoilta koska siihen meillä ei ole mitään syytä. Israelin toteuttama maiden anastaminen olisi katastrofi paikalliselle kristitylle väestölle."
Arkkipiispa Sebastia Theodosios sanoi hiljaittain haastattelussaan (in English here):
“Kysymys Palestiinasta koskee kaikkia meitä kristittyjä ja muslimeja. Se koskee maailmassa kaikki ajattelevia vapaita ihmisiä, jotka haluavat puolustaa oikeudenmukaisuutta ja vapautta. Kristittyinä kärsimme miehityksen vaikeuksista samoin kuin muutkin palestiinalaiset. Elämme kaikki samoissa vaikeissa olosuhteissa koettaen löytää selviytymiskeinoja.
Kirkkona ja yksilöinä haluamme kaikki tukea tätä kansaa ja toivomme että tulee päivä, jolloin palestiinalaiset saavat takaisin vapautensa ja heidän oikeuksiaan kunnioitetaan.”
Arkkipiispa toteaa että kristittyjä sorretaan Israelin miehityksen alla. Kristittyjen kaupunkien tuhoamisen vuoksi heitä pakotetaan muuttamaan pois, kirkkoihin hyökätään, kirkkojen omaisuutta ryöstetään ja takavarikoidaan ja kristittyjä suljetaan Israelin vankiloihin.
“Kristityt kärsivät miehityksestä samoin kuin muslimitkin. Kaikki palestiinalaiset kärsivät siitä. Siinä ei ole eroa välillämme."
Yksi Israelin vainon muoto ovat "hintalappuhyökkäykset" (price-tag attacks). Nämä hyökkäykset alkoivat vuonna 2011 laittomien siirtolaisten toimesta, kun siirtokuntien laajentaminen ei heidän mielestään edennyt tarpeeksi nopeasti. Israelilaisten mielestä kristittyjen kuului "maksaa" näistä takaiskuista. Siksi käynnistettiin terrorikampanja, jolla haluttiin karkottaa kristittyjä ja muslimeja pois tavoitelluilta alueilta. Näitä hyökkäyksiä ovat olleet nunnaluostarin sytyttäminen palamaan, "kuolema kristityille" -graffitien maalaminen kirkkojen seiniin sekä hyökkäys Jerusalemin kuuluisaan Kuolonuneen nukkumisen luostariin, jossa kirkkoa tuhottiin ja seinälle kirjoitettiin: "Jeesus, huoranpenikka". Tuhopoltot ovat tulleet yleisiksi.
Israelin vaalien aikaan on hyvä muistaa että 4.5 miljoonalla palestiinalaisella ei ole äänioikeutta valtiollisissa vaaleissa.
Jos tarkastelemme samankaltaista tiannetta missä tahansa muussa maassa kuin Israelissa useimpien kristittyjen kanta olisi ilmiselvästi toisenlainen kuin miten nyt palestiinalaisiin suhtaudutaan. Jos joku hallitus järjestelmällisesti hyökkäisi kristityn väestön kimppuun tuhoamalla koteja ja kyliä ja ajamalla asukkaat pakolaisiksi ja kohtelemalla heitä laittomina siirtolaisina omassa maassaan, olisimme suuresti huolissamme - jopa raivoissamme heidän puolestaan. Poliitikkoja vaadittaisiin toimimaan ja ehkä jopa lähettämään sotajoukkoja turvaamaan asukkaita. Apartheid oli väärin Etelä-Afrikassa, mutta on sama asia hyväksyttävää Israelissa?
Miksi me kristtyinä haluamme tukea Israelin sortovaltaa, jonka kaltaista emme missään muualla maailmassa voisi hyväksyä?
Syynä on harhautunut teologia ja sen muuttuminen ideologiaksi ja muuntaminen häikäilemättömän politiikan välineeksi. 1800-luvulla syntyneet dispensationalismin opit juutalaisista Jumalan valittuna kansana ja kristittyjen velvollisuudesta "siunata" Israelia (jotta Jumala ei kiroaisi mietä) ovat tulleet monessa valtavirran kirkossakin hyväksytyiksi tai vähintään suvaituiksi.
Harvat kyseenalaistavat tai uskaltavat kyseenalaistaa näitä oppeja. Vääristyneen teologian seurauksena olemme tulleet sokeiksi näkemään sorron ja väkivallan todellisuutta Pyhässä Maassa. Väkivallan hyväksynnässä ja suoranaisessa ihannoinnissa Israel-myönteinen teologia on muuntunut niin äärimmäiseksi että se on epäkristillistä ja suoraan myötävaikuttaa kristittyjen vainoja synnyttävästi antamalla hyväksynnän Israelin hallituksen toimille.
Vastaa minulle kysymykseen: jos teologia ajaa sinua puolustelemaan kristittyjen tai kenen tahansa sortoa, vainoamista ja väkivaltaa sen sijaan että opettaisi rakkautta, voiko se olla oikein?
Kristityt haluavat rauhaa Lähi-Itään ja Israelille yhtä lailla. Rauhaa ja oikeuksien palautusta myös palestiinalaisille. Yksi suurimmista esteistä rauhan tiellä on se että mhyväksymme harhaoppisen teologian ja annamme sen määrittää asenteemme Palestiinan kristittyjä veljiä ja sisaria kohtaan.
Benjamin L. Coreyn artikkelin pohjalta: When Theology Is So Pro-Israel That It Becomes Anti-Christian.
Coreyn analyysi dispensationalistisesta teologiasta: Standing With Israel: how bad theology duped us into supporting terrorism and oppression.
www.patheos.com - Hosting the conversation on faith.
Kun sanomme "Israel" tai palestiinlainen, ajatellaan useimmiten muslimeja juutalaisten vastakohtana. Vaikka kristityt ovatkin vähemmistönä, Palestiinan yhteiskuntaan kuuluvat yhtä hyvin muslmit kuin kristitytkin. Samoin kuin Etelä-Afrikassa apartheidin aikana, Palestiinassakin sekä kristityt että muslimit kärsivät Israelin rotuerottelusta, joka riistää ihmisiltä heidän oikeutensa, kunnioituksensa, vapautensa, kodit ja joskus oikeuden elämään.
Lännessä sanomme, että jokin maa X haluaa pyyhkiä Israelin kartalta. Todellisuudessa kuitenkin juuri Israel aktiivisesti haluaa pyyhkiä palestiinalaiset - sekä kristityt että muslimit - pois kartalta takavarikoimalla heidän maansa, tuhoamalla heidän satonsa ja kotinsa, panemalla sotilaansa ampumaan heidän lapsiaan ajankulukseen ja painostamalla monin tavoin heitä muuttamaan pois.
Palestiinan kristityt taistelevat saadakseen äänensä kuuluviin lännen mediassa, joka väittää heidän kärsivän islamin sorrosta vaikka he itse jyrkästi kiistävät sen.
Muutama vuosi sitten palestiinalainen pappi isä Faysal Hijazeen kirjoitti Jerusalem Postissa:
"Nämä kristittyjen äänitorviksi julistautuneet ovat kyynisesti [tyhjästä] keskustelun islamin harjoittamasta kristittyjen vainosta. Me vietämme joka perjantaina messua Kremisaaniluostarin alueella Beit Jalassa. Sinne kerääntyy satoja palestiinalaiskristittyjä Betlehemistä, Ramallahista ja Jerusalemista. Ulkona ikivanhojen oliivipuiden alla viettämään messuun kokoonnumme rukoilemaan että Israel ei takavarikoisi 58 kristityn perheen maita tiivistääkseen Betlehemiä ympäröivää laittomien siirtokuntien rengasta. Emme suinkaan rukoile pelastusta muslimien vainoilta koska siihen meillä ei ole mitään syytä. Israelin toteuttama maiden anastaminen olisi katastrofi paikalliselle kristitylle väestölle."
Arkkipiispa Sebastia Theodosios sanoi hiljaittain haastattelussaan (in English here):
“Kysymys Palestiinasta koskee kaikkia meitä kristittyjä ja muslimeja. Se koskee maailmassa kaikki ajattelevia vapaita ihmisiä, jotka haluavat puolustaa oikeudenmukaisuutta ja vapautta. Kristittyinä kärsimme miehityksen vaikeuksista samoin kuin muutkin palestiinalaiset. Elämme kaikki samoissa vaikeissa olosuhteissa koettaen löytää selviytymiskeinoja.
Kirkkona ja yksilöinä haluamme kaikki tukea tätä kansaa ja toivomme että tulee päivä, jolloin palestiinalaiset saavat takaisin vapautensa ja heidän oikeuksiaan kunnioitetaan.”
Arkkipiispa toteaa että kristittyjä sorretaan Israelin miehityksen alla. Kristittyjen kaupunkien tuhoamisen vuoksi heitä pakotetaan muuttamaan pois, kirkkoihin hyökätään, kirkkojen omaisuutta ryöstetään ja takavarikoidaan ja kristittyjä suljetaan Israelin vankiloihin.
“Kristityt kärsivät miehityksestä samoin kuin muslimitkin. Kaikki palestiinalaiset kärsivät siitä. Siinä ei ole eroa välillämme."
Yksi Israelin vainon muoto ovat "hintalappuhyökkäykset" (price-tag attacks). Nämä hyökkäykset alkoivat vuonna 2011 laittomien siirtolaisten toimesta, kun siirtokuntien laajentaminen ei heidän mielestään edennyt tarpeeksi nopeasti. Israelilaisten mielestä kristittyjen kuului "maksaa" näistä takaiskuista. Siksi käynnistettiin terrorikampanja, jolla haluttiin karkottaa kristittyjä ja muslimeja pois tavoitelluilta alueilta. Näitä hyökkäyksiä ovat olleet nunnaluostarin sytyttäminen palamaan, "kuolema kristityille" -graffitien maalaminen kirkkojen seiniin sekä hyökkäys Jerusalemin kuuluisaan Kuolonuneen nukkumisen luostariin, jossa kirkkoa tuhottiin ja seinälle kirjoitettiin: "Jeesus, huoranpenikka". Tuhopoltot ovat tulleet yleisiksi.
Israelin vaalien aikaan on hyvä muistaa että 4.5 miljoonalla palestiinalaisella ei ole äänioikeutta valtiollisissa vaaleissa.
Jos tarkastelemme samankaltaista tiannetta missä tahansa muussa maassa kuin Israelissa useimpien kristittyjen kanta olisi ilmiselvästi toisenlainen kuin miten nyt palestiinalaisiin suhtaudutaan. Jos joku hallitus järjestelmällisesti hyökkäisi kristityn väestön kimppuun tuhoamalla koteja ja kyliä ja ajamalla asukkaat pakolaisiksi ja kohtelemalla heitä laittomina siirtolaisina omassa maassaan, olisimme suuresti huolissamme - jopa raivoissamme heidän puolestaan. Poliitikkoja vaadittaisiin toimimaan ja ehkä jopa lähettämään sotajoukkoja turvaamaan asukkaita. Apartheid oli väärin Etelä-Afrikassa, mutta on sama asia hyväksyttävää Israelissa?
Miksi me kristtyinä haluamme tukea Israelin sortovaltaa, jonka kaltaista emme missään muualla maailmassa voisi hyväksyä?
Syynä on harhautunut teologia ja sen muuttuminen ideologiaksi ja muuntaminen häikäilemättömän politiikan välineeksi. 1800-luvulla syntyneet dispensationalismin opit juutalaisista Jumalan valittuna kansana ja kristittyjen velvollisuudesta "siunata" Israelia (jotta Jumala ei kiroaisi mietä) ovat tulleet monessa valtavirran kirkossakin hyväksytyiksi tai vähintään suvaituiksi.
Harvat kyseenalaistavat tai uskaltavat kyseenalaistaa näitä oppeja. Vääristyneen teologian seurauksena olemme tulleet sokeiksi näkemään sorron ja väkivallan todellisuutta Pyhässä Maassa. Väkivallan hyväksynnässä ja suoranaisessa ihannoinnissa Israel-myönteinen teologia on muuntunut niin äärimmäiseksi että se on epäkristillistä ja suoraan myötävaikuttaa kristittyjen vainoja synnyttävästi antamalla hyväksynnän Israelin hallituksen toimille.
Vastaa minulle kysymykseen: jos teologia ajaa sinua puolustelemaan kristittyjen tai kenen tahansa sortoa, vainoamista ja väkivaltaa sen sijaan että opettaisi rakkautta, voiko se olla oikein?
Kristityt haluavat rauhaa Lähi-Itään ja Israelille yhtä lailla. Rauhaa ja oikeuksien palautusta myös palestiinalaisille. Yksi suurimmista esteistä rauhan tiellä on se että mhyväksymme harhaoppisen teologian ja annamme sen määrittää asenteemme Palestiinan kristittyjä veljiä ja sisaria kohtaan.
Benjamin L. Coreyn artikkelin pohjalta: When Theology Is So Pro-Israel That It Becomes Anti-Christian.
Coreyn analyysi dispensationalistisesta teologiasta: Standing With Israel: how bad theology duped us into supporting terrorism and oppression.
www.patheos.com - Hosting the conversation on faith.
RSS Feed
