Piispa Munib Younanin haastattelu Der Spiegel, 24.2.2014

Piispa Munib Younan edustaa kristillistä vähemmistöä palestiinalaisalueilla ja Itä-Jerusalemissa. Hän arvostelee avoimesti Israelin miehityspolitiikkaa ja Länsirannan israelilaissiirtolaisten ääriaineisten väkivaltaa - erityisesti silloin kun se kohdistuu kristtyjen pyhiin paikkoihin. Ne jotka vaikenevat tukevat vaikenemisellaan ääriliikkeitä, tähdentää Younan.

Spiegel: Piispa Younan, olette luterilainen kristitty mutta myös myös palestiinalaispakolaisen poika ja sellaisena tuomitsette miehityspolitiikan. Arvostelijanne väittävät että olette vain 10-prosenttisesti kristitty ja 90-prosenttisesti poiitikko. Pitääkö tämä paikkansa?

MY: Olen kirkkokunnan johtaja. Minun tehtäväni ei ole politikoida, mutta kirkko voi toimia uskottavasti vain silloin kun se toimii totuuden velvoittamana oikein. Jos kirkot alkavat pelata valtapelejä, ei ole mahdollista enää pysyä totuudessa.

Spiegel: Mutta otatte yksiselitteisesti kantaa palestiinalaisten puiolesta.

MY: Olen luterilainen ja Palestiinan pakolainen. Siten kannan kansani kärsimystä mukanani. En voi katsoa vaieten miten ihmisiä alistetaan. Dietrich Bonhoeffer teologina ja vastarintaliikkeen taistelijana vaati että kirkon tulee toimia valtion omanatuntona. Olen työssäni päivittäin tekemisissä kolmen valtion: Jordanian, Palestiinan ja Israelin kanssa. Tällöin minun on pakko sanoa mikä on oikein ja mikä väärin.

Spiegel: Monet uskonveljenne Jerusalemissa pidättäytyvät poliittisista kannanotoista.

MY: Heillä on näkemys, mutta he ei tee tarpeeksi. Krisittyjen tehtävä Jerusalemissa on rohkeasti tukea rauhanprosessia. Juutalaisten kansanmurhan takia ymmärrän saksalaisten pidättyväisyyden ja erityissuhteen Israeliin. Kun olen Saksassa sanon tapaamilleni ihmisille: Teidän ei tarvitse lastata kannettavaksenne kaksinkertaista syyllisyyden taakkaa. Jos vaaditte miehityksen lopettamista ja puolustatte kahden valtion ratkaisua, kuka voi syyttää teitä juutalaisvastaisuudesta?

Spiegel: Onko avoin arvostelu parempi keino kuin hiljainen diplomatia?

MY: Jos kukaan ei sano mitään, tilanne pahenee. Siirtolaisten ääriaines hyökkää jatkuvasti kristtyjen pyhiä paikkoja vastaan häpäistäkseen niitä. Vaikeneminen vahvistaa ääriaineksia. He tulkitsevat vaikenemisen toimiensa hyväksymiseksi tai peloksi. Äärielementit haluavat tehdä poliittisesta konfliktista uskonnollisen. Se mitä nämä ääriainekset puuhaavat nyt vaikka Syyriassa kaikkine raakuuksineen voi synnyttää Lähi-Idässä todellisen uskonsodan ja on erittäin vaarallista.

Spiegel: Miten Pyhän Maan kristtyjen pitää suhtautua hyökkäyksiin?

MY: Jokainen hyökkäys on tuomittava tapauskohtaisesti Ne ovat Jumalan vastaista raakuutta. Tästä ei ole pienintäkään epäilystä ja se on sanottava selvästi. Viranomaisten velvollisuus on toimia ja saattaa näiden hyökkäysten tekijät edesvastuuseen. Ratkaisu ongelmaan ei kuitenkaan löydy rikoslaista.

Spiegel: Vaan mistä?

MY: Radikaalismin levittäminen oppilaitoksissa täytyy lopettaa ja sen sijaan tähdentää että vastapuolella ihmiset ovat samanarvoisia ja heillä on samat oikeudet kuin omallakin puolella. Tarvitsemme kestävää suvaitsevaisuuskasvatusta kouluissa, yliopistoissa, kirkoissa, moskeijoissa ja synagogissa.

Spiegel: Ei kai kuitenkaan voida puhua järjestelmällisestä kristittyjen vainosta?

MY: Joskus esiintyy syrjintää, mutta ei vainoa. Turvallisuusjoukot ja sotilaat eivät vielä seiso kirkkojemme edessä. Saan ilmaista itseäni avoimesta ja kenenkään estämättä. Silti kristittyjen tilanne kokonaisuutena johtuu poliittisesta tilanteesta ja on kiinteästi siitä riippuvainen.

Spiegel: Itse johdatte pientä vain 3000 jäsenen suuruista kirkkoa. Kuuluuko kristittyjen ääni ylipäätään Pyhässä Maassa?

MY: Saan usein kuulla, että kuulun vähemmistöön. Poliitikot ajattelevat, että meillä ei ole merkitystä kun meitä on niin vähän. Meillä on kuitenkin keskeinen rooli uskontojen välisessä vuoropuhelussa. Näemme paljon vaivaa demokraattisen ja nykyaikaisen kansalaisyhteiskunnan idean tukemiseksi. Sellainen voi puolustaa myös sosiaalisia, poliittisia ja uskonnollisia vapauksia. Näihin päämääriin pyrimme diakoniatyön ja kasvatuksen avulla. Näin voimme vaikuttaa yhteiskuntaan.

Spiegel: Mikä on ollut vaikein hetki työssänne piispana?

MY: On ollut usein hyvin vaikeaa pitää kaikki pallot ilmassa samanaikaisesti. Eniten minua vaivaa, kun minut määritellään kuulematta näkemyksiäni.

Spiegel: Olette myös Luterilaisen maailmanliiton presidentti ja valmistelemassa reformaation 500-vuotisjuhlavuotta. Mitä Luther teille merkitsee?

MY: Hyvin paljon. Armollinen Jumala on minulle tärkeä. Kun teen virheitä ja väärin, tiedän että Jumala ottaa minut huostaansa sellaisena kuin olen ja vahvistaa armollaan.

Interview mit Bischof Munib Younan. (C) Der Spiegel.

Myös ympäristö jää poliittisen konfliktin jalkoihin
Palestiinan ja Israelin poliittinen vastakkainasettelu on monien mielestä asia, jonka rinnalla ympäristöllä ei ole merkitystä. Palestiinassa tietoisuus ympäristönsuojelusta on vain vähän kehittynyt. Taloudelliset realiteetiit jättävät vain vähän sijaa ympäristön suojelemiselle, joten ympäristön tilan yleinen heikentyminen, saastuminen ja biodiversiteetin katoaminen ovat akuutteja ongelmia. Erityisen harmillista on,  että monien uhanalaisten eläinlajien elinympäristöt tuhoutuvat.


Israelin ylläpitämä Palestiinan sotilaallinen miehitys pahentaa tilannetta. Israeli on ottanut hallintaansa Palestiinan pohjavesivarat, rajoittajaa liikkumisvapautta ja takavarikoi palestiinalaisten maata. Näiden toimenpiteiden tarkoituksena ei suinkaan ole luonnon tasapainon säilyttäminen. Päin vastoin: erityisesti ne uhkaavat alueen ekologista tasapainoa.


Ilmastonmuutos, saastuminen ja aavikoituminen ovat osittain ulkopuolelta tulevia uhkia, joihin on välttämätöntä reagoida. Ympäristön tilan turvaamiseen on ryhdyttävä nyt. Kasvattamalla tulevia sukupolvia huolehtimaan ympäristöstä, rakennetaan tulevaisuutta maalle. Voimat on yhdistettävä myös, että kaikille turvataan oikeudenmukainen osuus maan luonnonvaroista. Ympäristökasvatuskeskuksen kanta on, että kaikilla ihmisillä on oikeus turvalliseen juomaveteen, sanitaatioon sekä hyvinvoinnin rakentamiseen oman kulttuurin ja luonnonympäristön kautta.


Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon ympäristökasvatuskeskus EEC työskentelee näiden ongelmien parissa ympäristön tilan turvaamiseksi. Toiminnassaan se yhdistää oppilaat, opettajat, naiset, jatko-opiskelijat ja päättäjät. Tavoitteena on asenteiden muuttaminen luonnonsuojelua tukeviksi. Tietoisuutta lisäämällä voidaan voimaannutttaa paikallisia ihmisiä huolehtimaan ympäristöstään ja miettimään elämäntapansa seurauksia ympäristölle.

EEC on osa kirkon (Evangelical Lutheran Church in Jordan and the Holy Land) toimintaa. Sen sanoma on kertoa kokonaisvaltaisesti ihmisen roolista luomakunnan viljelijänä ja varjelijana. Keskus toimii Beit Jalassa ja yhteistyössä kirkon koulujen kanssa, mutta myös ekumeenisessa hengessä pyrkien palvelemaan koko yhteisöä.  Keskus ottaa vastaan vapaaehtoistyöntekijöitä ympäri maailman ja toimii pitkälti kansainvälisten avusten varassa. Keskuksen johtaja Simon Awad on Palestiinan johtavia ornitologeja ja on julkaissut kirjan Palestiinan linnuista.

Ympäristökasvatuskeskus, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.