Munib Younan. Piispa, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko. Presidentti, Luterilainen maailmanliitto.
...ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Luuk 2:7
Jälleen kerran ihmiset eri puolilta maailmaa kokoontuvat Betlehemiin muistelemaan ja juhlistamaan kertomusta Herramme Jeesuksen syntymästä. Sydämemme täyttää ilo, kun kuulemme sanoman Kristuksen syntymästä ja siitä että Jeesuksen kautta Jumala on kanssamme. Koko maailma toivoo, että Vapahtuja tulisi viimeinkin. Kuulimme enkelin kehotuksen: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra." (Luuk 2:10-11).
Joulun viesti täyttää meidät aina ilolla vaikka tiedämmekin että, että tuona pyhänä yönä kaikki ei ollut hyvin Betlehemissä. ...Ja hän synnytti esikoisensa ja pani hänet seimeen, sillä heille ei ollut sijaa majatalossa. Meidän täytyy nykyisinkin kysyä samaa: Kenelle on tilaa majatalossa? Jos Jeesukselle ei ollut tilaa, onko hänen seuraajilleen tilaa majatalossa, jonka nimi on Lähi-Itä.
Näyttää slitä että äkkiä poiiitikot, tutkijat ja teologit ovat muistaneet että on olemassa arabikristittyjä Lähi-Idässä. Maailma on nähnyt kuinka kirkkoja häväistään ja tuhotaan, kristityt tapetaan tai ajetaan kylistään. Nyt tajutaan että jonkun on kannettava huolta ja välitettävä näistä ihmisistä. Jotkut poliitikot ovat joka luvanneet heille suojelua. Äkkiä järjestetään konferensseja ja tapaamisia, joissa keskustellaan siitä, mikä on Lähi-Idän arabikristittyjen tulevaisuus. On Jeesuksen seuraajille tilaa majatalossa?
On tietenkin hyvin tärkeää välttää yleistyksiä puhuttaessa tämän päivän arabikristityistä. Palestiinassa ja Jordaniassa meidän tilanteemme on aivan toinen kuin Irakin ja Syyrian kristittyjen. Meidän kamppailumme ovat aivan toisenlaisia kuin ne, joita kristityillä on Egyptissä. On tärkeää että maailmalla ei sekoiteta asioita ja tilanteita keskenään. Kokonaisuutena katsoen, on kuitenkin tosiasia että kristinusko käy eloonjäämiskamppailua Lähi-Idässä ääriliikkeiden kiihotuksen, väkivallan ja yhdenmukaistamisen paineiden keskellä.
Jotkut yrittävät väittää, että arabikristityt eivät ole arabeja lainkaan - he vain sattuvat puhumaan arabiaa! Israelissa on esitetty että arabikristittyjä pitäisi kutsua aramealaisiksi eikä arabeiksi ja että armeijassa kristityillä pitäisi olla yhtäläiset oikeudet. Jos siis lakkaisimme olemasta arabeja ja kutsuisimme itseämme aramealaisiksi, meille voisi löytyä sijaa majatalosta!
Toiset sanovat että arabikristityille ei ole sijaa Lähi-Idässä; Että kristinusko Jeesuksen kotimaassa on tullut tiensä päähän, että maassa jossa Jeesus syntyi, julisti, kuoli ja ylösnousi, ei ole enää sijaa kristityille. Heidän mielestään kristittyjen tulee muuttaa kristittyihin maihin Euroopassa.
Nämä pelit, joita käydään meidän kohtalollamme eivät ole reiluja meitä kohtaan. Me arabikristityt emme ole mitään poliittista kertakäyttötavaraa. Emme ole täällä vahingossa tai sattumalta, poliitikkojen kutsumina tai viranomaisten erityislupien perusteella. Me olemme täällä siksi, että Jeesus-lapsi, joka syntyi seimeen tallissa, joka jäi vaille kotia ja kotipaikkaa, valitsi paikan alhaisten, nöyrien ja unohdettujen keskeltä. Häneltä olemme saaneet täyden oikeuden asua tässä maassa ja Lähi-Idässä. Kristityt ovat asuneet täällä 2000 vuotta. Voimme nähdä Apostolien teoista (2:11), että arabit ovat aina olleet osa Lähi-Idän kristillisyyttä ja vieneet hyvää sanomaa kaikille kansoille. Olemme aina pitäneet itseämme erottamattomana osana yhteiskuntaa. Me emme ole mikään suojeltava muinaismuisto, joka voisi olla olemassa vain jonkin alueen ja poliitikkojen tahdon varassa. Missä maassa asummekin, otamme roolimme sen tasavertaisina kansalaisina. Mitä tämä alue olisi ilman Lähi-Idän arabikristittyjä?
Ääriliikkeet tekevät meidän kotimaistamme vihamielisiä sekä arabikristityille että kaikille asukkaille. Tämän vuoksi suurimaami Ahmed El-Tayyeb kutsui muslimien uskonoppineita 120 maasta Kairoon joulukuun alussa. Tämä Al-Azhar .konferenssi kutsuttiin koolle taistelemaan terrorismia vastaan ja se julkaisi kolme erittäin tärkeää kannanottoa.
Ensinnäkin todettiin yksimielisesti että uskonnon tunnusten alla toimivat ryhmät, jotka syyllistyvät väkivaltaisuuksiiin Jumalan nimessä saastuttavat oikean uskon. Viattomien surmaaminen, väkivalta naisia kohtaan ja pyhien paikkojen häpäiseminen ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan. Islam tuomitseen ehdottamasti nämä teot kautta maailman riippumatta siitä missä yhteydessä ne tapahtuvat. Nämä hirvittäviin rikoksiin syyllistyvät ovat luopioita ja islamin ulkopuolisia, Heitä ei voi pitää uskovina muslimeina.
Toiseksi, muslimioppineet totesivat, että muslimit ja kristityt ovat veljiä ja sisaria, jotka ovat asuneet yhdessä rauhanomaisesti monin paikoin vuosisatojen ajan. Monina historian kausina monikulttuurisuutta on arvostettu hedelmällisen vuorovaikutuksen ja sen rikastuttavan vaikutuksen vuoksi. Se ei ole ole ollut pelon ja ennakkoluulojen lähde. Konferenssi vaati yhtäläisiä kansalais- ja ihmisoikeuksia kaikille kansalaisile uskonnosta riippumatta arabimaissa ja islamin piirissä.
Muslimioppineet kehottivat kristittyjä maanmiehiään jäämään omaan maahansa ja odottamaan, että ääriliikkeet väistyvät. He vaativat, että maat eivät saa suosia tai edistää kristittyjen maastamuuttoa, koska tämä vain vahvistaa ääriliikkeiden poliittista vaikutusvaltaa ja kykyä repiä rikki kulttuuria ja yhteiskuntaa.
Meidän toivomme on sama kuin heidän toivonsa - siksi otamme kiitollisina vastaan viestin tästä kokouksesta. Meidän taistelumme on sama kuin heidän taistelunsa ja jaamme yhteisen tulevaisuuden. Myös me vaadimme yhtäläisä kansalaisoikeuksia, velvollisuuksia ja demokraattisia perustuslakeja, jotka turvaavat asemamme elimellisenä osana yhteiskuntiamme. Se mikä uhkaa on arabiklristittyjä on myös uhka maltillisille voimille alueella. Myöskään maltillisille muslimeille ei tunnu olevan sijaa Lähi-Idän majatalossa.
"...ei ollut sijaa majatalossa." Koska Jeesuskin jäi ulkopuoliseksi, hänen viestinsä on sitäkin selvempi. Kun pohdimme kristinuskon tulevaisuutta Lähi-Idässä ja koko maailmassa, on tärkeää muistaa, että Jeesuksen paikka ei koskaan ollut valtaistuimella. Jeesuksen seimi on nykyisin siellä missä oleskelevat pakolaiset, vainotut, syrjäytetyt ja miehitetyt. Jeesuksen seimi on siellä missä ovat Nigerian siepatut tytöt, Peshawarin koulumurhan perheisen luona ja Gazan raunioissa elävien lasten luona. Jeesuksen seimi on terrorismin ja väkivallan uhrien luona. "Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan," Jeesus sanoo (Luuk 12:32). Siellä missä Jumalan lapset nukkuvat kylmissään, pakenevat väkivaltaa ja vainoa, syntyvät pakolaisiksi - sieltä me löydämme Jeesuksen kertomassa: "Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen (Luuk 4:18).
Sisaret ja veljet Kristuksessa. Jos jäämme täällä Betlehemissä ja ympäri maailman vain suremaan nykytilaa, onnistumme vain suurentamaan ongelmiamme. Paha mielemme antaa vallan niille, jotka haluavat kyseenalaistaa kokonaisuudessaan olemassaolomme Lähi-Idässä. Murehtimalla emme auta vainottuja sisaria ja veljiä Syyriassa ja Irakissa.
Joulun sanoma avaa toisenlaisen mahdollisuuden. Herramme Jeesuksen elämän alkuvaiheet olivat vaatimattomat. Niissä oloissa oli melkoinen haaste selvitä edes hengissä asuen tallissa, pakolaisena paeten Herodeksen vainoa. Jeesuksen ja hänen perheensä täytyi voittaa monia esteitä - ja silti hänen sanomansa elää yhä tänä päivänä ja muuttaa maailmaa. Tänäänkin meidän on otettava haaste vastaan, korotettava äänemme ja vastustettava ihmisyyden loukkauksia puolustaaksemme Lähi-Idän kristittyjä. Meidän on vastustettava niitä valtoja, jotka uhkaavat kristityjen olemassaoloa ja loukkaavat kaikkien ihmisen oikeuksia. Kristtyjen on seurattava Jeesusta ja seisottava kaikkien vainottujen ja unohdettujen väkivallan uhrien rinnalla maailmassa. Yhdessä voimme nousta vastustamaan väkivaltaa ja sortoa missä tahansa sitä tapahtuu.
Kristityt sisaremme ja veljemme maailmanlaajuisessa kirkossa voivat seisoa Lähi-Idän kristittyjen rinnalla - ei vain laatimalla julkilausumia, vaan teoissa ja totuudessa - niin että meidän yhteinen äänemme kuuluu kautta maailman. Näin voimme muuttaa asioita. Kirkon tehtävä on julistaa Jeesusta Kristusta ja todistaa että hänessä meille kaikille on sija majatalossa. Me arabikristityt olemme maan alkuperäisiä asukkaita ja tulevaisuudessakin todistamme Jeesuksen syntymässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa vapauttavaa sanomaa rauhasta, vuorovaikutuksesta, ihmisoikeuksista ja sukupuolten tasa-arvosta. Meidän tehtävämme on olla oikeuden puolustajia, sovinnon tekijöitä ja vapauttajia. Olemme evankeliumin asialla rakkauden apostoleita kaikille ihmisille. Tämä on kutsumuksemme ja toivomme.
Onko majatalossa sitten oikeudenmukaisuutta? Totuudenmukainen vastaus on että ei ole. Pyhänä yönä majataloissa istuivat rikkaat ja etuoikeutetut, joilla oli suhteita ja jotka saattoivat viettää elämänsä mukavuudessa välittämättä toisista ihmisistä. Majatalosta on tullut vallanpitäjien ja etuoikeutettujen ja heidän ahneutensa, riistonsa ja epäoikeudenmukaisuutensa tukikohta. Me jotka olemme jääneet ulkopuolelle keskustelemme, miten Palestiinan-Israelin konfliktissa voitaisiin saada aikaan rauha niin että oikeus toteutuisi. Kansojen johtaja ja poliitikot, jotka nauttivat majatalon mukavuuksista näyttävät olevan sekä haluttomia että kyvyttömiä auttamaan. Olemme valmiit antamaan tukemme niille, jotka johtavat meidät rauhan tielle. Samalla olemme väsyneet teillä, jotka eivät ole johtaneet minnekään ja virheellisten karttojen tulvaan yhä uusien rauhansuunnitelmien muodossa.
Majatalossa on myös niitä, jotka yrittävät muuttaa poliittisen vastakkainasettelun uskonsodaksi. He tietävät varsin hyvin, että vakaumukselliset krisityt, muslimit ja juutalaiset ovat uhreja, jotka maksavat laskun vihankylvöstä, kun ääriideologiat ottavat vallan ja kukoistavat.
Jeesuksen seuraajilla on vaikeaa. Jeesuksen seimen äärellä havaitsemme, että majatalossa istuvat eivät tule taistelemaan oikeuden puolesta. Rauha ei synny siellä missä eletään yltäkylläisyydessä etuoikeutettuina ja toisten kustannuksella. Meidän täytyy keskittyä katsomaan Jeesus-lapseen, joka on Rauhan Ruhtinas, jolta evättiin syntymästään asti oikeudet ja mukavuudet ja jonka kautta Jumalan rauha tuli maailmaan. Jumalan oikeudenmukaisuus, rauha ja sovitus avaavat tien tallista kaikkialle maailmaan. Tallista, ei vallanpitäjien palatseista, kaikuu rauhan ilosanoma.
Hyvän asialla toimivat vakaumukselliset ihmiset ovat jo kertoneet totuuden Pyhästä Maasta. Jotkut kansanedustuslaitokset ja maat ovat päättäneet tunnustaa Palestiinan valtion. He haluavat säilyttää palestiinalaisille mahdollisuuden asua omassa maassaan kaksi valtiota synnyttävän poliittisen ratkaisun kautta. Näin palestiinalaiset ja israelilaiset voisivat kummatkin elää omassa valtiossa niin että oikeus, rauha ja sovinto vallitsevat. Jerusalem voidaan jakaa kolmen uskonnon ja kahden kansan kesken. Tämä antaa uskoa että vääryyden valtakunta ei voi murskata meidän toivoamme.
Uskon edelleen, että mahdollisuudet oikeudenmukaiseen rauha ovat olemassa ruohonjuuritasolla. Ovat ne, jotka istuvat majatalossa siihen valmiit? Pelkäävätkö poliitikot liikaa oman valtansa ja asemansa menettämistä? Kertomus seimen lapsesta alleviivaa, miten julmaa on pelata pelejään lasten ja heidän unelmiensa - palestiinalaisten, israelilaisten, kristittyjen, muslimien ja juutalaisten lasten - kustannuksella. Lapset haluavat rauhaa eivätkä sotaa. He haluavat käsiinsä tulevaisuuden avaimet - eivät aseita. Toisin kuin Jeesuksella, heillä tulee olla lapsuus jota he voivat muistella hyvällä - ei vain lapsuuden selvitytymistaistelua. He haluavat ylenpalttisen elämän koko täyteydessään.
Jeesus-lapsi Betlehemissä vaatii seimessä poliitikkoja ja johtajia hakemaan oikeutta kaikille. Historia muistaa ne, jotka uivat vastavirtaan turvatakseen kaikille sijan majatalossa, rakentaakseen rauhaa kaikille ihmisille uskontokunnasta ja kansallisuudesta riippumatta. Uskomme että meille on sijaa tällä alueella ja että väkivallantekijät ja kiihkoilijat ajetaan pois.
Oletko sinä kristittynä valmis rakentamaan rauhan majataloa betlehemiläisten ja Palestiinan kristittyjen kanssa? Liity kanssamme enkeleiden kuoroon laulamaan: "Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa." Uskomme sinunkin haluavan, että enkelien lupaus toteutuu Pyhässä Maassa.
Oikeus toteutuu, rauha ja vapaus tulee; nopeammin kuin uskommekaan! Jouluna toivoamme vahvistaa itse vapahtajamme Jeesus Kristus, jonka paikka oli seimessä - niin että kaikki ymmärtäisivät rauhan ja sovinnon perustuvan anteeksiantoon; Pyhässä Maassa, Lähi-Idässä ja koko maailmassa. Tulkoon tästä joulun tarinasta todellisuutta.
Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.
Joulun viesti täyttää meidät aina ilolla vaikka tiedämmekin että, että tuona pyhänä yönä kaikki ei ollut hyvin Betlehemissä. ...Ja hän synnytti esikoisensa ja pani hänet seimeen, sillä heille ei ollut sijaa majatalossa. Meidän täytyy nykyisinkin kysyä samaa: Kenelle on tilaa majatalossa? Jos Jeesukselle ei ollut tilaa, onko hänen seuraajilleen tilaa majatalossa, jonka nimi on Lähi-Itä.
Näyttää slitä että äkkiä poiiitikot, tutkijat ja teologit ovat muistaneet että on olemassa arabikristittyjä Lähi-Idässä. Maailma on nähnyt kuinka kirkkoja häväistään ja tuhotaan, kristityt tapetaan tai ajetaan kylistään. Nyt tajutaan että jonkun on kannettava huolta ja välitettävä näistä ihmisistä. Jotkut poliitikot ovat joka luvanneet heille suojelua. Äkkiä järjestetään konferensseja ja tapaamisia, joissa keskustellaan siitä, mikä on Lähi-Idän arabikristittyjen tulevaisuus. On Jeesuksen seuraajille tilaa majatalossa?
On tietenkin hyvin tärkeää välttää yleistyksiä puhuttaessa tämän päivän arabikristityistä. Palestiinassa ja Jordaniassa meidän tilanteemme on aivan toinen kuin Irakin ja Syyrian kristittyjen. Meidän kamppailumme ovat aivan toisenlaisia kuin ne, joita kristityillä on Egyptissä. On tärkeää että maailmalla ei sekoiteta asioita ja tilanteita keskenään. Kokonaisuutena katsoen, on kuitenkin tosiasia että kristinusko käy eloonjäämiskamppailua Lähi-Idässä ääriliikkeiden kiihotuksen, väkivallan ja yhdenmukaistamisen paineiden keskellä.
Jotkut yrittävät väittää, että arabikristityt eivät ole arabeja lainkaan - he vain sattuvat puhumaan arabiaa! Israelissa on esitetty että arabikristittyjä pitäisi kutsua aramealaisiksi eikä arabeiksi ja että armeijassa kristityillä pitäisi olla yhtäläiset oikeudet. Jos siis lakkaisimme olemasta arabeja ja kutsuisimme itseämme aramealaisiksi, meille voisi löytyä sijaa majatalosta!
Toiset sanovat että arabikristityille ei ole sijaa Lähi-Idässä; Että kristinusko Jeesuksen kotimaassa on tullut tiensä päähän, että maassa jossa Jeesus syntyi, julisti, kuoli ja ylösnousi, ei ole enää sijaa kristityille. Heidän mielestään kristittyjen tulee muuttaa kristittyihin maihin Euroopassa.
Nämä pelit, joita käydään meidän kohtalollamme eivät ole reiluja meitä kohtaan. Me arabikristityt emme ole mitään poliittista kertakäyttötavaraa. Emme ole täällä vahingossa tai sattumalta, poliitikkojen kutsumina tai viranomaisten erityislupien perusteella. Me olemme täällä siksi, että Jeesus-lapsi, joka syntyi seimeen tallissa, joka jäi vaille kotia ja kotipaikkaa, valitsi paikan alhaisten, nöyrien ja unohdettujen keskeltä. Häneltä olemme saaneet täyden oikeuden asua tässä maassa ja Lähi-Idässä. Kristityt ovat asuneet täällä 2000 vuotta. Voimme nähdä Apostolien teoista (2:11), että arabit ovat aina olleet osa Lähi-Idän kristillisyyttä ja vieneet hyvää sanomaa kaikille kansoille. Olemme aina pitäneet itseämme erottamattomana osana yhteiskuntaa. Me emme ole mikään suojeltava muinaismuisto, joka voisi olla olemassa vain jonkin alueen ja poliitikkojen tahdon varassa. Missä maassa asummekin, otamme roolimme sen tasavertaisina kansalaisina. Mitä tämä alue olisi ilman Lähi-Idän arabikristittyjä?
Ääriliikkeet tekevät meidän kotimaistamme vihamielisiä sekä arabikristityille että kaikille asukkaille. Tämän vuoksi suurimaami Ahmed El-Tayyeb kutsui muslimien uskonoppineita 120 maasta Kairoon joulukuun alussa. Tämä Al-Azhar .konferenssi kutsuttiin koolle taistelemaan terrorismia vastaan ja se julkaisi kolme erittäin tärkeää kannanottoa.
Ensinnäkin todettiin yksimielisesti että uskonnon tunnusten alla toimivat ryhmät, jotka syyllistyvät väkivaltaisuuksiiin Jumalan nimessä saastuttavat oikean uskon. Viattomien surmaaminen, väkivalta naisia kohtaan ja pyhien paikkojen häpäiseminen ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan. Islam tuomitseen ehdottamasti nämä teot kautta maailman riippumatta siitä missä yhteydessä ne tapahtuvat. Nämä hirvittäviin rikoksiin syyllistyvät ovat luopioita ja islamin ulkopuolisia, Heitä ei voi pitää uskovina muslimeina.
Toiseksi, muslimioppineet totesivat, että muslimit ja kristityt ovat veljiä ja sisaria, jotka ovat asuneet yhdessä rauhanomaisesti monin paikoin vuosisatojen ajan. Monina historian kausina monikulttuurisuutta on arvostettu hedelmällisen vuorovaikutuksen ja sen rikastuttavan vaikutuksen vuoksi. Se ei ole ole ollut pelon ja ennakkoluulojen lähde. Konferenssi vaati yhtäläisiä kansalais- ja ihmisoikeuksia kaikille kansalaisile uskonnosta riippumatta arabimaissa ja islamin piirissä.
Muslimioppineet kehottivat kristittyjä maanmiehiään jäämään omaan maahansa ja odottamaan, että ääriliikkeet väistyvät. He vaativat, että maat eivät saa suosia tai edistää kristittyjen maastamuuttoa, koska tämä vain vahvistaa ääriliikkeiden poliittista vaikutusvaltaa ja kykyä repiä rikki kulttuuria ja yhteiskuntaa.
Meidän toivomme on sama kuin heidän toivonsa - siksi otamme kiitollisina vastaan viestin tästä kokouksesta. Meidän taistelumme on sama kuin heidän taistelunsa ja jaamme yhteisen tulevaisuuden. Myös me vaadimme yhtäläisä kansalaisoikeuksia, velvollisuuksia ja demokraattisia perustuslakeja, jotka turvaavat asemamme elimellisenä osana yhteiskuntiamme. Se mikä uhkaa on arabiklristittyjä on myös uhka maltillisille voimille alueella. Myöskään maltillisille muslimeille ei tunnu olevan sijaa Lähi-Idän majatalossa.
"...ei ollut sijaa majatalossa." Koska Jeesuskin jäi ulkopuoliseksi, hänen viestinsä on sitäkin selvempi. Kun pohdimme kristinuskon tulevaisuutta Lähi-Idässä ja koko maailmassa, on tärkeää muistaa, että Jeesuksen paikka ei koskaan ollut valtaistuimella. Jeesuksen seimi on nykyisin siellä missä oleskelevat pakolaiset, vainotut, syrjäytetyt ja miehitetyt. Jeesuksen seimi on siellä missä ovat Nigerian siepatut tytöt, Peshawarin koulumurhan perheisen luona ja Gazan raunioissa elävien lasten luona. Jeesuksen seimi on terrorismin ja väkivallan uhrien luona. "Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan," Jeesus sanoo (Luuk 12:32). Siellä missä Jumalan lapset nukkuvat kylmissään, pakenevat väkivaltaa ja vainoa, syntyvät pakolaisiksi - sieltä me löydämme Jeesuksen kertomassa: "Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen (Luuk 4:18).
Sisaret ja veljet Kristuksessa. Jos jäämme täällä Betlehemissä ja ympäri maailman vain suremaan nykytilaa, onnistumme vain suurentamaan ongelmiamme. Paha mielemme antaa vallan niille, jotka haluavat kyseenalaistaa kokonaisuudessaan olemassaolomme Lähi-Idässä. Murehtimalla emme auta vainottuja sisaria ja veljiä Syyriassa ja Irakissa.
Joulun sanoma avaa toisenlaisen mahdollisuuden. Herramme Jeesuksen elämän alkuvaiheet olivat vaatimattomat. Niissä oloissa oli melkoinen haaste selvitä edes hengissä asuen tallissa, pakolaisena paeten Herodeksen vainoa. Jeesuksen ja hänen perheensä täytyi voittaa monia esteitä - ja silti hänen sanomansa elää yhä tänä päivänä ja muuttaa maailmaa. Tänäänkin meidän on otettava haaste vastaan, korotettava äänemme ja vastustettava ihmisyyden loukkauksia puolustaaksemme Lähi-Idän kristittyjä. Meidän on vastustettava niitä valtoja, jotka uhkaavat kristityjen olemassaoloa ja loukkaavat kaikkien ihmisen oikeuksia. Kristtyjen on seurattava Jeesusta ja seisottava kaikkien vainottujen ja unohdettujen väkivallan uhrien rinnalla maailmassa. Yhdessä voimme nousta vastustamaan väkivaltaa ja sortoa missä tahansa sitä tapahtuu.
Kristityt sisaremme ja veljemme maailmanlaajuisessa kirkossa voivat seisoa Lähi-Idän kristittyjen rinnalla - ei vain laatimalla julkilausumia, vaan teoissa ja totuudessa - niin että meidän yhteinen äänemme kuuluu kautta maailman. Näin voimme muuttaa asioita. Kirkon tehtävä on julistaa Jeesusta Kristusta ja todistaa että hänessä meille kaikille on sija majatalossa. Me arabikristityt olemme maan alkuperäisiä asukkaita ja tulevaisuudessakin todistamme Jeesuksen syntymässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa vapauttavaa sanomaa rauhasta, vuorovaikutuksesta, ihmisoikeuksista ja sukupuolten tasa-arvosta. Meidän tehtävämme on olla oikeuden puolustajia, sovinnon tekijöitä ja vapauttajia. Olemme evankeliumin asialla rakkauden apostoleita kaikille ihmisille. Tämä on kutsumuksemme ja toivomme.
Onko majatalossa sitten oikeudenmukaisuutta? Totuudenmukainen vastaus on että ei ole. Pyhänä yönä majataloissa istuivat rikkaat ja etuoikeutetut, joilla oli suhteita ja jotka saattoivat viettää elämänsä mukavuudessa välittämättä toisista ihmisistä. Majatalosta on tullut vallanpitäjien ja etuoikeutettujen ja heidän ahneutensa, riistonsa ja epäoikeudenmukaisuutensa tukikohta. Me jotka olemme jääneet ulkopuolelle keskustelemme, miten Palestiinan-Israelin konfliktissa voitaisiin saada aikaan rauha niin että oikeus toteutuisi. Kansojen johtaja ja poliitikot, jotka nauttivat majatalon mukavuuksista näyttävät olevan sekä haluttomia että kyvyttömiä auttamaan. Olemme valmiit antamaan tukemme niille, jotka johtavat meidät rauhan tielle. Samalla olemme väsyneet teillä, jotka eivät ole johtaneet minnekään ja virheellisten karttojen tulvaan yhä uusien rauhansuunnitelmien muodossa.
Majatalossa on myös niitä, jotka yrittävät muuttaa poliittisen vastakkainasettelun uskonsodaksi. He tietävät varsin hyvin, että vakaumukselliset krisityt, muslimit ja juutalaiset ovat uhreja, jotka maksavat laskun vihankylvöstä, kun ääriideologiat ottavat vallan ja kukoistavat.
Jeesuksen seuraajilla on vaikeaa. Jeesuksen seimen äärellä havaitsemme, että majatalossa istuvat eivät tule taistelemaan oikeuden puolesta. Rauha ei synny siellä missä eletään yltäkylläisyydessä etuoikeutettuina ja toisten kustannuksella. Meidän täytyy keskittyä katsomaan Jeesus-lapseen, joka on Rauhan Ruhtinas, jolta evättiin syntymästään asti oikeudet ja mukavuudet ja jonka kautta Jumalan rauha tuli maailmaan. Jumalan oikeudenmukaisuus, rauha ja sovitus avaavat tien tallista kaikkialle maailmaan. Tallista, ei vallanpitäjien palatseista, kaikuu rauhan ilosanoma.
Hyvän asialla toimivat vakaumukselliset ihmiset ovat jo kertoneet totuuden Pyhästä Maasta. Jotkut kansanedustuslaitokset ja maat ovat päättäneet tunnustaa Palestiinan valtion. He haluavat säilyttää palestiinalaisille mahdollisuuden asua omassa maassaan kaksi valtiota synnyttävän poliittisen ratkaisun kautta. Näin palestiinalaiset ja israelilaiset voisivat kummatkin elää omassa valtiossa niin että oikeus, rauha ja sovinto vallitsevat. Jerusalem voidaan jakaa kolmen uskonnon ja kahden kansan kesken. Tämä antaa uskoa että vääryyden valtakunta ei voi murskata meidän toivoamme.
Uskon edelleen, että mahdollisuudet oikeudenmukaiseen rauha ovat olemassa ruohonjuuritasolla. Ovat ne, jotka istuvat majatalossa siihen valmiit? Pelkäävätkö poliitikot liikaa oman valtansa ja asemansa menettämistä? Kertomus seimen lapsesta alleviivaa, miten julmaa on pelata pelejään lasten ja heidän unelmiensa - palestiinalaisten, israelilaisten, kristittyjen, muslimien ja juutalaisten lasten - kustannuksella. Lapset haluavat rauhaa eivätkä sotaa. He haluavat käsiinsä tulevaisuuden avaimet - eivät aseita. Toisin kuin Jeesuksella, heillä tulee olla lapsuus jota he voivat muistella hyvällä - ei vain lapsuuden selvitytymistaistelua. He haluavat ylenpalttisen elämän koko täyteydessään.
Jeesus-lapsi Betlehemissä vaatii seimessä poliitikkoja ja johtajia hakemaan oikeutta kaikille. Historia muistaa ne, jotka uivat vastavirtaan turvatakseen kaikille sijan majatalossa, rakentaakseen rauhaa kaikille ihmisille uskontokunnasta ja kansallisuudesta riippumatta. Uskomme että meille on sijaa tällä alueella ja että väkivallantekijät ja kiihkoilijat ajetaan pois.
Oletko sinä kristittynä valmis rakentamaan rauhan majataloa betlehemiläisten ja Palestiinan kristittyjen kanssa? Liity kanssamme enkeleiden kuoroon laulamaan: "Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa." Uskomme sinunkin haluavan, että enkelien lupaus toteutuu Pyhässä Maassa.
Oikeus toteutuu, rauha ja vapaus tulee; nopeammin kuin uskommekaan! Jouluna toivoamme vahvistaa itse vapahtajamme Jeesus Kristus, jonka paikka oli seimessä - niin että kaikki ymmärtäisivät rauhan ja sovinnon perustuvan anteeksiantoon; Pyhässä Maassa, Lähi-Idässä ja koko maailmassa. Tulkoon tästä joulun tarinasta todellisuutta.
Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.
Hyvää joulua ja siunattua uutta vuotta 2015
وكل عام وأنتم وعائلاتكم بألف خير
وكل عام وأنتم وعائلاتكم بألف خير
RSS Feed
