Tohtori Mitri Raheb Beetlehemistä on kirjoittanut esseen arabikevään herättämistä odotuksista. Paljon on ehtinyt tapahtua esseen kirjoittamisen jälkeen, mutta tohtori Raheb kiteyttää sen, mitä arabimaissa tapahtuu ja mitä odotuksia arabivallankumouksiin on ladattu.

Arabisosialismin myötä syntyneet vallankumousaatteet väljähtyivät ja muuttivat Lähi-Itään muodostetut kansallisvaltiot yhden puolueen ja yhden perheen hallitsemiksi poliisivaltioiksi. Uusi arabisukupolvi jäi erämaahan unelmoimaan. IT-vallankumous sivuutta arabimaailman, joka jämähti paikoilleen. Nyt kuitenkin nuoret viettävät aikaansa sosiaalisessa mediassa ja uusi kulutuskulttuuri ohjaa heidän toiveitaan ja valintojaan. He haluavat demokraattiset vapauden, toimeentulon ja kaiken sen, mistä satelliittiantennien kautta vastaanotetut televisiokanavat ja facebook heille kertovat.  Myöskään ilman Palestiinan konfliktin ratkaisua arabimaailma ei pääse eroon menneisyydestään ja pääse rakentamaan uutta yhteiskuntaa.

Tie kehitykseeen edellyttää lainsäädäntöä, joka turvaa monipuoluejärjestelmän toiminnan ja antaa ihmisille mahdollisuuden työskennellä unelmiensa eteen. Vain siten, että kaikki poliittiset voimat otetaan mukaan voi muodostua terve kansalaisyhteiskunta, jossa äärimmäisen materialismin ja äärimmäisen uskonnollisuuden välissä on kansakunta, joka voi rakentaa omaa tulevaisuuttaan.

Mitri Raheb:Arabimaiden vallankumoukset: toiveita, mahdollisuuksia ja haavekuvia (pdf)

Mideast Media Monitors /Nicola Nasser 1.1. 2012.

Israelin strategia Jerusalemissa on juutalaistaa kaupunkia vähä vähältä. Israel toteuttaa tiekarttaa, johon kuuluu arabialaisuuden, islamin, kristinuskon, historian ja inhimillisyyden poistaminen Jerusalemista. Jerusalemista, joka on maailman pisimpään yhtäjaksoisesti asuttuja kaupunkeja, tulee juutalaisuuden laboratorio, josta vieraat elementit on siivottu pois. Nämä vieraat elementit tosin ovat niitä, joista kaupungin rikas historia rakentuu.  Tällainen toimintatapa voi johtaa vain katastrofiin.

Maailmassa eletään parhaillaan historiallista muutosta, jossa etnisestä ja kulttuurisesta eksklusiivisuudesta ollaan siirrytty arvostamaan inhimillisen kulttuurin moninaisuutta ja hakeman erilaisten elementtien rinnakkaineloa ja keskinäistä hedelmällistä vuorovaikutusta. Israel soutaa hampaat irvessä tätä virtaa vastaan pyrkimällä historian, väestötieteen, maantieteen, arkeologian alueilla monokulttuuriin, jossa vain sekä mikä puhtaasti juutalaista saa elää. Erityisen räikeästi tämä näkyy Jerusalemissa, jossa Israelin ottanut kansalliseksi tehtäväkseen luoda juutalaiselle kansakunnalle ja kaikille maailman juutalaisille pääkaupungin. Tämä tarkoittaa käytännössä aggressiivisia pyrkimyksiä vuosisataisten palestiinalaisten, arabialaisten, islamilaisten ja kristillisten kulttuurikerrostumien hävittämiseen ja syvään juurtuneen väestön karkoittamiseen. Näillä toimilla kylvää välittömän konfliktin ja näköpiirissä olevan sodan siemeniä kaupungissa, joka on perinteisesti ollut monimuotoinen ja moniarvoinen.

Israelin politiikka ei ole ainoastaan historian valtavirtaa vastaan vaan haastaa kansainvälisen oikeuden ja politiikan periaatteet ja menettelytavat. Israelin parlamentti Knesset on päättänyt 13. joulukuuta 1949 siirtää pääkaupungin Jerusalemiin Tel Avivista ja liittää päästöksellään kesäkuun 27. päivänä 1967 Itä-Jerusalemin Israeliin. Jälkimmäisen päätöksen YK:n turvallisuusneuvosto on julistanut pätemättömäksi eikä kumpaakaan yksipuolista päätöstä ole kansainvälisesti koskaan hyväksytty. Ne eivät ole saaneet edes Israelin strategisen kumppanin Yhdysvaltojen hyväksyntää.

Juuri äsken kun miljoona kristityt jouluna juhlivat Beetlehemissä Jerusalemin lähellä tapahtunutta Jeesuksen syntymää ja kristinuskon syntymistä Jerusalemissa, missä Jeesus nousi kuolleista ristiinnaulitsemisen jälkeen, Knesset valmisteli joulupäivänä lainsäädäntöä, jolla Jerusalem julistettaisiin paitsi Israelin myös juutalaisten pääkaupungiksi.

Israelin valtaeliitin julistaa, että Israelin tunnustaminen juutalaisvaltioksi on ennakkoehto rauhansopimukselle. Tällä on keskeinen merkitys myös kristityille. Tällaisen ajattelun seurauksena Vatikaani taistelee pyhien paikkojen hallinnasta Jerusalemissa vaikka 30.12. 1993 Israel ja Vatikaanivaltio ovat allekirjoittaneet perussopimuksen ja 10.10. 1997 sopimuksen papiston oikeuksien tunnustamisesta Jerusalemissa. Knesset ei ole ratifioinut kumpaakaan sopimusta. Sen sijaan Israelin mediassa Vatikaania on syytetty yrityksistä anastaa juutalaisten pyhien paikkojen hallinta Jerusalemissa.

Vatikaanivaltion kanta on ollut, että Jerusalemista tulisi muodostaa erillishallintoalue (corpus separatum) ja kansainvälinen kaupunki YK:n päätöslauselman 181 (1947) mukaisesti. Israelin haluttomuus noudattaa päätöslauselmia viivytti Israelin valtion tunnustamista Vatikaanin puolesta aina vuoteen 1993 saakka.

Äskettäin Vatikaani on uudistanut vaatimuksensa sopimuksesta Jerusalemin paikkojen hallinnasta. Vatikaanin uskontojen välisen vuoropuhelin johtaja Kardinaali Jean-Louis Tauran ja aikaisempi ulkoministeri ilmaisi kantanaan, että rauhaa ei saavuteta ellei kysymystä pyhien paikkojen suojelemisesta ja hallinnasta ratkaista tyydyttävällä tavalla. Jerusalemin vanhan kaupungin muurit sulkevat sisäänsä kolmen uskonnon pyhät paikat ja se on ihmiskunnan yhteistä kulttuuriperintöä. Alueen uskonnonhistoriallista ja uskonnollista erityisarvoa pitää suojella. Tämä on mahdollista ainoastaan kansainvälisen yhteistyön ja kansainvälisten turvallisuustakuiden kautta.

Vatikaani taistelee yhtä ainoaa pyhiin paikkoihin kohdistuvaa uhkaa vastaan: se on Israelin etninen ja kulttuurinen puhdistuspolitiikka. Rabbi David Rosen, joka on jäsen Israelin Vatikaanin suhteita hoitavassa valtuuskunnassa, on todennut (Haaretz 17.1.2010), että Israeli ei ole noudattanut 1993 solmitun sopimuksen periaatteita.

Palestiinalaisten vapautusjärjestö PLO, joka on Israelin kumppani rauhanneuvotteluissa, on torjunut Israelin vaatimuksen maan tunnustamisesta juutalaisvaltioksi. Arabiliitto, Islamilainen yhteistyöjärjestö (OIC)  ja palestiinalaishallinto totesivat julkilausumasssan 26.12. 2011, että vaatimukset ja lainsäädäntö Israelin ja Jerusalemin juutalaistamisesta ovat hyökkäys palestiinalaisten kiistämättömiä ja peruuttamattomia oikeuksia vastaan sekä jyrkästi ristiriidassa kansainvälisen oikeuden kanssa. Kansainvälisten säädösten ja päätöslauselmien perusteella on kiistatonta, että Jerusalem on osa Israelin vuonna 1967 miehittämiä palestiinalaisalueita. PLO piti Israelin lainvalmstelua sodanjulistuksena ja uskonnollisen konfliktin lietsontana. Jerusalemin muslimien ja kristittyjen yhteistyökomitean mielestä Jerusalemin julistaminen juutalaiseksi riistää uskonnonvapauden kahden muun uskonnon edustajilta näiden uskontojen syntysijoilla.

Maanpäällinen Jerusalem-järjestön perustaja, asianajaja Daniel Seidemann kirjoitti 30.11.2011: "Israelin toiminta Itä-Jerusalemissa uhkaa muuttaa kahden kansan välisen alueellisen konfliktin veriseksi uskonsodaksi, jota ei voida enää ratkaista aluejaoilla ja kompromisseilla. Tämä uhka on syntynyt Israelin valtion tuesta siirtolaisryhmien ajamalle visiolle Jerusalemin anastamisesta yksinomaan juutalaisten hallintaan."

“...Israelin on nyt valittava kahden skenaarion välillä. Se voi jatkaa eksklusiivisen vision väkivaltaista toteuttamista kaupungissa, joka on todellisuudessa jakautunut kahden kansallisuuden kesken. Näin se altistaa Israelin yleismaailmalliselle julkiselle arvostelulle ja tuhoaa kahden valtion ratkaisun edellytykset. Toisaalta Israeli voi toteuttaa politiikkaa, jolla Jerusalemista tehdään kukoistava ja tunnustettu kansallinen pääkaupunki Yerushalayim, jonka naapurikaupunkina vain poliittisen rajan erottamana on Palestiinan pääkaupunki Itä-Jerusalemissa al Quds. Valinta on päivänselvä niille jotka oikeasti rakastavat Israelia ja ymmärtävät mistä nyt on kysymys." Seidemann päättelee.

Etnisellä ja kulttuurisella puhdistuskampanjallaan Israel on astunut tielle, joka vie kadotukseen.

Israelin ystävien maailmanlaajuiset kellokkaat, kristilliset sionistit John Hagee ja Pat Robertson ja heidän lukuisat kannattajansa koettavat vakuuttaa meille, että kaikkien [kristittyjen] pitää ehdoitta tukea sionistista valtiota Israelia. Pat Robertson todistaa, että vasta kun hän alkoi ilman ehtoja tukea Israeli riippumatta siitä mitä se tekee, alkoi hänen toimintansa kasvaa sekä kävijämäärillä että taloudellisella tuloksella mitattuna. Robertson haluaa kertoa, että Jumala rakastaa niitä, jotka rakastavat Israelia ja Israelin rakastaminen tarkoittaa sionistisen valtion tukemistä tekipä se mitä tahansa.

Minun on mahdoton käsittää tällaista käyttäytymistä. Tuen täydestä sydämestäni Palestiinan arabien pyrkimystä oikeudenmukaisuuteen, vapauteen, tasa-arvoon ja itsehallintoon, mutta minulle ei juolahtaisi mieleenikään hyväksyä ehdoitta heidän tekemisiään ja antaa tukeani riippumatta siitä, miten he pyrkivät näihin päämääriinsä.

En kannata rakettien umpimähkäistä ampumista Israeliin, en kannata itsemurhapommituksia tai lentokonekaappauksia. En hyväksyä arabien tai kenenkään muunkaan lietsomaa anti-semitismiä missään muodossa. En usko siihen, että arabeilla - olivat sitten muslimeja, kristittyjä tai maallistuneita - on mitään oikeuttaa tuputtaa omia ideologioitaan toisille.

En missään olosuhteissa hyväksyisi tai antaisi tukeani juutalaisten tai arabien tai ylipäänsä kenenkään kylien tuhoamiselle, etniselle puhdistuksella, juutalaisten maan varastamiselle tai heidän murhaamiselleen, jos sellaista tapahtuu. En tukisi sitä, että palestiinalaiset tuhoaisivat juutalaisten koteja. En tukisi valtiota, joka arabien kansallisvaltiota, joka ei anna muille kuin arabeille täysiä kansalaisoikeuksia. En antaisi tukeani muurin rakentamiselle, jolla eristetään juutalaisyhteisöt toisistaan Israelissa. Enkä hyväksyisi vain palestiinalaisille tarkoitettujen asutuskeskusten rakentamista, jotka käyttävät anastavat alueen niukat vesivarannot itselleen jättäen juutalaiset ilman puhdasta juomavettä.

En voisi milloinkaan tukea juutalaisten - lapset mukaanlukien - sulkemista vankileireille ilman syytettä ja ilman mahdollisuutta tasapuoliseen oikeudenkäyntiin. En ikinä tukisi arabivaltiota, joka varaa 93 prosenttia maa-alastaan ainoastaan arabien käyttöön.

Voimme kiistellä siitä, onko olemassa arabimaita, jotka syyllistyvät tai voisivat syyllistyä tällaisiin tekoihin, mutta lopputulema joka tapauksessa on, että ihmisenä en voisi olla mukana toiminnassa, jolla osoitetaan hyväksyntää ja tukea tällaisille teoille.

Israelin valtio tekee edellä mainittuja asioita palestiinalaislle. Israelin ystävät ylpeinä ja kritiikittä tukevat Israelin valtiota ja sen nykyistä politiikkaa suhteessa arabeihin ja palestiinalaisiin. Meillä on kaksi vaihtoehtoa: Joko tuomitsemme vääryydet ja epätasa-arvoisuuden tai sitten emme. Sionistinen Israelin valtio ei saa Jumalalta poikkeuslupaa toimilleen. Raamattu opettaa meille selkeästi, että vaikka Jumala rakastaa ehdoitta kaikki juutalaisia, hän ei ehdoitta hyväksy heidän kaikkea käyttäytymistään. Juuri tämä näkökanta tuodaan Raamatussa esiin kerta toisensa jälkeen niin usein, ettei tässä blogissa riitä tila kaikkien raamatunkohtien luettelemiseen.

Opetus, jonka mukaan Israel Jumalan silmäteränä saa valtuudet etniseen puhdistukseen ja ei-juutalaisten syrjintään on suoranaista kristillistä harhaoppia. Raamatun mukaan kiistatta Jumalan lupaus maasta juutalaisille on ehdollinen ja riippuu Tooran eettisten ja uskonnollisten määräysten noudattamisesta. Ne asettavat eettisen vaatimustason, joka johtaa sionistivaltion moraaliseen vararikkoon.

Mitkään itseään Israelin ystäviksi kutsuvat, jotka tukevat Israelin harjoittamaa sortoa, eivät ole Israelin todellisia ystäviä. Epäilen, että tällaiset moraalittomuutta edistävät ryhmät ovat todellisi anti-semiittejä.

_Christian Zionism Supports Terrorism, Racism and Murder
CRAIG NIELSEN

_Bethlehem/Washington D.C. simulcast-jouluhartaus 17. joulukuuta 2011.

Luuk. 2:25-38

Kuvittele, että joutuisit odottamaan jotain asiaa 63 vuotta! Miltä tuntuisi jos joutuisit odottamaan

• Jotakin hyvin tärkeää.
• Jotain sellaista mitä sinulle on toistuvasti luvattu.
• Jotain sellaista joka muuttaisi koko elämäsi.
• Jotain joka on viivästynyt yhä uudelleen.
• Sellaista minkä suhteen toiset ovat jo luopuneet toivosta.
• Jotain mikä on aivan keskeistä sinun uskosi kannalta

Tämä tarina kertoo Annasta, jolla tärkeä rooli Luukkaan evankeliumin joulukertomuksessa missä Joosef ja Maria toivat Jeesuksen temppeliin. Luukkaan evankeliumissa Anna esiintyy yhdessä hurskaan Simonin kanssa, joka siunasi Jeesus-lapsen.

Luukkaan kuvauksen mukaan Anna on profeetta. Hän on mennyt nuorena - ehkä vain 14 vuotiaana - naimisiin, jäänyt seitsemän vuoden jälkeen leskeksi ja elänyt sitten 84-vuotiaaksi kärsivällisesti odottaen. Anna siis oli elänyt leskenä odottaen 63 vuotta!

Kuvittele, että sinä odottaisit 63 vuotta jotakin tapahtuvaksi!

Tuon esikristillisen ajan olosuhteita Pyhässä Maassa leimasivat kenraali Pompeijuksen johdolla alkanut roomalaismiehitys ja elämä Rooman armeijan alaisuudessa, Herodeksen diktatorinen hallinto, papiston korruptio ja taloudellisesti ankarat ajat.

Kuvittele, että sinä odottaisit noissa olosuhteissa kaikki nuo vuodet ahdistuksen alla miettien aikooko Jumala todellakin pitää lupauksensa ja pohtien tuleeko Jumalan lupaama Messias. Luukas kuvaa Simeonin ja Annan odotusta:

• Simeon odottaa Israelin sovitusta (jae 25)
• Anna odottaa Jerusalemin vapautusta (jae 38)

Millaista olisi, jos sinun täytyisi odottaa Annan tavoin 63 vuotta?

Palestiinalaiset ja israelilaiset voivat hyvinkin ymmärtää Annan ja Simeonin tilannetta, kun he ovat nyt 63 vuotta odottaneet kahden valtion muodostamista. Huuto kuuluu: kauanko vielä!? Palestiinalaiset eivät voi tätä ymmärtää.

Simeon ja Anna ovat meille esimerkkinä odottamisesta toivossa lujina. Simeon luottaa Jumalan lupaukseen, että hän ei näkisi kuolemaa ennenkuin on nähnyt Messiaan (jae 25). Anna oli temppelissä rukoilemassa päivin öin (jae 37).

Annaa ja Simeonia kuvaa heidän horjumaton uskonsa. Usko ja toivo elävät yhdessä, kuten uskonpuhdistaja Calvin jo totesi: "Toivo on uskon erottamaton kumppani." Usko panee luottamuksen Jumalaan ja toivo odottaa hetkeä, jolloin luottamus saa täyttymyksen ja uskonvakaumus vahvistetaan. Teologi Jürgen Moltman on sanonut: "Kristillisessä elämässä usko on kaikkein tärkein, mutta toivo on sen edelläkävijä" (Theology of Hope, 2002). Ilman toivoa usko heikentyy ja kuolee.

Anna ja Simeonia luonnehtii myös heidän järkähtämätön toivonsa. Heidän olisi ollut helppoa lähteä Jerusalemista ja asettua asumaan johonkin Rooman valtakunnan vauraaseen kaupunkiin monien maanmiestensä tavoin. He olisivat voineet liittyä autiomaassa toimiviin uskonnollisiin yhteisöihin. He kuitenkin päättivät pysyä Jerusalemissa. He jatkoivat epäröimättä rukoilemista temppelissä kutsumuksensa mukaisesti. He elivät järkähtämättömästi toivossa.

Tämän vuoksi kehoitamme, että Palestiinan kristityt eivät muuttaisi pois Jerusalemista. Vetoamme heihin, että myös he pysyisivät Pyhän Maan asukkaina eläen järkähtämättömässä toivossa. Paavali vakuuttaa, että pelastus on meitä lähempänä kuin ajattelemme: "pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia." Room 13:11.

Annaa ja Simeonia kuvaa myös rakentava ja mieltä ylentävä hengellisyys ja hengen täyteys. Kolme kertaa evankelista Luukas kiinnittää huomiota Pyhän Hengen rooliin - sen Hengen, joka lepäsi Simeonin yllä, joka avasi hänelle lupauksen, jonka johdattavmana hän oli temppelissä sinä päivänä ja hetkenä, jolloin Maria ja Joosef toivat sinne pyhän lapsen (jakeet 25-27). He eivät olleet temppelissä passiivisina läsnäolijoina ja mietiskelijöinä; he paastosivat, rukoilivat ja palvoivat (jae 37).

Meidän aikanamme inhimillinen toivo murskautuu, talous luhistuu, epäoikeudenmukaisuus ja ääriliikkeet vahvistuvat. Tänä aikana kutsumme Lähi-Idän kristittyjä uudistumaan Hengessä ja rukouksessa että Herramme saapuisi meidän keskuuteemme seimeen näihin olosuhteisiin, joissa elämme. Tällainen hengellisyys ei ole maailmasta ja todellisuudesta pakenemista vaan Kristuksen ilmestymistä maailmaan rakkautena, toivona ja luottamuksena siihen, että mikään ei voi erottaa meitä rakkaudesta, joka meillä on Jeesuksessa Kristuksessa (Room. 8).

Simeonin ja Annan julistus, sanoma, on profeetallinen. Heidän viestinsä on ihmeellinen Hyvä Uutinen: Tämä lapsi on Jumalan valmistaman pelastuksen välikappale. Jumalan lähettämän Messiaan kautta pelastus on valmistettu kaikille kansoille (jae 26, 30). Hän on se valo, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille (jae 32). Hengessä ilmoitettu profeetallinen sana puhui totuuden myös siitä kuinka lapsi on pantu koetukseksi johon monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat (jae 34). Sana on jopa kuin miekka, joka käyvä nuoren äidin Marian sydämen läpi (jae 35).

Siksi Lähi-Idän kirkkojen neuvosto on jälleen muistuttanut kristittyjen erottamattomasta roolista Lähi-Idän yhteiskuntien kudoksessa. Kristityt ovat toimineet sillanrakentajina, jotka etsivät vapautta ja puolustavat kaikkien ihmisarvoa poliittiseen kantaan, sukupuoleen ja uskontoon katsomatta. Lähi-Itä on kristinuskon kehto Kristus kutsuu meitä toimimaan edelleen profeetallisessa roolissa kaikkien vaikeuksien keskelläkin niin että Jumalan oikeudenmukaisuus tulee ilmi jokaisessa Lähi-Idän maassa.

Kristillisen kirkon Lähi-Idässä pitää tässä tilanteessa toimia kuin Simeon ja Anna: Puhua profeettojen tavoin totuudesta, mutta samalla vahvistaa toivoa toivottomalta näyttävässä tilanteessa. Kehotan Israelin, Palestiinan ja Yhdysvaltojen poliitikkoja kuulemaan sen hiljaisen enemmistön ääntä, joka kaipaa rauhaa ja on sodan ja vastakkainasettelun lietsonnan katkeroittama. Kehotan johtajia edistämään kahden valtion ratkaisun toteuttamista ja Jerusalemin jakamista niin että odotuksen kohde ja unelma toteutuu sydämissä ja elämässä.

Molempien kansojen lapset haluavat elää rauhassa, löytää sovituksen ja anteeksiannon ja nähdä päivän, jolloin oikeus ja rauha suutelevat toisiaan (Ps. 85:10) ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä (Jes. 11:6). Palestiinalaiset ja israelilaiset näkevät yhdessä sen unelman toteutuvan, jossa maa antaa maitoa ja hunajaa molemmille.

Kuvittele, että sinun täytyy odottaa kaikki nämä vuodet.

Simeonin ja Annan on täytynyt ajatella, ettei lupaus voi mitenkään toteutua heidän elinaikanaan. Heillä on täytynyt olla epäilyjä. Heidän on täytynyt kyseenalaistaa heille annetut lupaukset. Silti he päättivät elää järkähtämättä uskossa ja toivossa. He jäivät Jerusalemiin, jossa yhteisö tuki heitä. He eivät epäröineet julistaa profeetallista sanomaa. Kärsivällisyyden ja luottamuksen kautta heidän odotuksensa palkittiin ja pelastus valmistettiin heille ja koko maailmalle. Kristus syntyi seimeen ja hyvä uutinen kerrottiin koko maailmaan.
 
Olkoon tämä hyvä sanoma meille Beetlehemissä ja Pyhässä Maassa ja koko Lähi-Idässä ja teille Yhdysvalloissa. Kun näette tämän pelastuksen jääkää Hänen rauhaansa nyt ja ikuisesti. Amen.

Suokoon Herra itse teille siunatun joulun ja uuden vuoden.

Piispa Munib Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko

Katso tallenne tilaisuudesta: Bethlehem Prayer Service, National Cathedral, Washington D.C.