Israelilainen kapellimestari Daniel Barenboim on esimerkki valtiomiestason moraalisesta johtajuudesta Israelissa.
Israelin kansalaisuuden lisäksi Barenboim on hankkinut palestiinalaishallinnon passin itselleen. Barenboim kirjoittaa:
Israelin kansalaisuuden lisäksi Barenboim on hankkinut palestiinalaishallinnon passin itselleen. Barenboim kirjoittaa:
Kirjoitan nämä sanat Israelin ja Palestiinan passien haltijana. Kirjoitan raskaalla sydämmellä nähdessäni Gazan tapahtumien kehityksen viime viikkoina. Ne vahvistavat vakaumustani, että Israelin-Palestiinan konfliktiin ei ole sotilaallista ratkaisua. Kysymyksessä ei ole poliittinen vaan inhimillinen konflikti kahden kansakunnan välillä, joista kumpikin uskoo että juuri heillä on yksinomainen oikeus samaan pieneen maapalaan.
Kun tätä lähtökohtaa ei ole otettu riittävästi huomioon neuvotteluissa, kaikki yritykset ratkaista konflikti ovat epäonnistuneet. On lähdetty liikkeelle etsimällä helppoja ja nopeita ratkaisuja pureutumatta konfliktin perimmäiseen olemukseen. Tällaiset oikotiet toimivat vain, jos alue jolla liikutaan on perusteellisesti tunnettu. Nyt on kuitenkin lähdetty tutkimattomaan maastoon, jossa vastakkainasettelun perimmäinen luonne on jäänyt selvittämättä.
Maanmieheni israelilaiset joutuvat elämään syvän pelon vallassa kuunnellen jatkuvia ohjusten laukaisuääniä ja epävarmana siit, osuuko ohjus tällä kertaa johonkuhun lähipiirissä. Tunnen myös suurta myötätuntoa Gazan palestiinalaiskumppaneita kohtaa, jotka elävät jatkuvassa pelossa surren päivittäin inhimillisesti musertavia menetyksiä. Vuosikymmeniä tuhoa, hävitystä ja menetyksiä molemmin puolin, jotka ovat johtaneet sen kehittymiseen ennennäkemättömän ja käsittämättömän julmaksi ja epätoivoiseksi.
Uskallaan ehdotttaa, että nyt voisi olla sopiva hetki etsiä todellista ratkaisua ongelmaan. Tulitauko on välttämätön, mutta täysin riittämätön ratkaisu. On löydettävä ulospääsy tästä murhenäytelmästä ja varmistettava ettei se kehity jälleen uusiksi tragedioiksi ja kauhujen jatkumiseen. Nyt on aika hyödyntää tilanteen toivottomuutta ja pakottaa osapuolet puhumaan toisilleen. Ei ole mitään järkisyytä, miksi Israel ei voisi neuvotella Hamasin kanssa tai hyväksyä koalitiohallitusta koska Israelin olisi kuunnteltava niitä palestiinalaisia, jotka voivat muodostaa yhtenäisen kannan neuvottelujen pohjaksi.
Ensimmäiseksi on saavutettava ymmärrys, että konfliktille ei ole sotilaallista ratkaisua. Sitten voidaan alkaa puhua palestiinalaisten oikeuksista ja Israelin oikeutetusta turvallisuuden tavoittelusta. Me palestiinalaiset tarvitsemme oikeudenmukaisen ratkaisun. Palestiinalaiset haluavat ne oikeudet ja vapaudet, jotka kuuluvat kaikille maailman ihmisille: itsenäisyyden, itsemääräämisoikeuden, vapauden ja näihin liittyvät oikeudet. Meidän israelilaisten oikeus asua tässä maassa tulee tunnustaa. Maata voidaan alkaa jakaa vasta sitten, kun molemmat osapuolet paitsi hyväksyneet, myös ymmärtäneet, että rinnakkainelo on mahdollista eikä sen missään tapauksessa tarvitse merkitä selän kääntämistä toiselle.
Lähentymispyrkimysten keskiössä on tarve kokea molemmin puolin empatiaa ja myötätuntoa. Mielestäni myötätunto ei ole ainoastaan tunnetila, joka syntyy toisen ihmisen tarpeen psykologisesta tiedostamisesta. Myötätunto on myös moraalinen velvollisuus. Vain yrittämällä ymmärtää toisen koettelemusta voimme ottaa askeleita toisiamme kohti. Schopenhauer totesi: "Mikään ei ohjaa meitä oikeudenmukaisuuden tielle kuin että hengessämme kuvittelemme häviäjän vaikeudet, murheen ja surun." Tässä konfliktissa olemme kaikki häviäjiä. Voimme nousta surkeasta tilastamme vain tunnustamalla vastakkaisen osapuolen oikeudet ja kärsimykset. Vain tämän ymmärryksen pohjalle voidaan rakentaa yhteistä tulevaisuutta.
Daniel Barenboim
Linkki alkuperäiseen juttuun (ilmestyi myös Haaretz-sanomalehdessä Israelissa).
Daniel Barenboim on argentiinassa syntynyt Israelilais-palestiinalainen kapellimestari, joka toimii MIlanon La Scala-oopperatalon, Berliinin Staatsoper Unter den Linden ja Berliinin Staatskapellen ylikapellimestarina. Barenboim on rauhanaktivisti, joka on perustanut Sevillassa toimivan nuoria israelilais- ja arabimuusikkoja yhdistävän West-Eastern Divan-orkesterin.
Kun tätä lähtökohtaa ei ole otettu riittävästi huomioon neuvotteluissa, kaikki yritykset ratkaista konflikti ovat epäonnistuneet. On lähdetty liikkeelle etsimällä helppoja ja nopeita ratkaisuja pureutumatta konfliktin perimmäiseen olemukseen. Tällaiset oikotiet toimivat vain, jos alue jolla liikutaan on perusteellisesti tunnettu. Nyt on kuitenkin lähdetty tutkimattomaan maastoon, jossa vastakkainasettelun perimmäinen luonne on jäänyt selvittämättä.
Maanmieheni israelilaiset joutuvat elämään syvän pelon vallassa kuunnellen jatkuvia ohjusten laukaisuääniä ja epävarmana siit, osuuko ohjus tällä kertaa johonkuhun lähipiirissä. Tunnen myös suurta myötätuntoa Gazan palestiinalaiskumppaneita kohtaa, jotka elävät jatkuvassa pelossa surren päivittäin inhimillisesti musertavia menetyksiä. Vuosikymmeniä tuhoa, hävitystä ja menetyksiä molemmin puolin, jotka ovat johtaneet sen kehittymiseen ennennäkemättömän ja käsittämättömän julmaksi ja epätoivoiseksi.
Uskallaan ehdotttaa, että nyt voisi olla sopiva hetki etsiä todellista ratkaisua ongelmaan. Tulitauko on välttämätön, mutta täysin riittämätön ratkaisu. On löydettävä ulospääsy tästä murhenäytelmästä ja varmistettava ettei se kehity jälleen uusiksi tragedioiksi ja kauhujen jatkumiseen. Nyt on aika hyödyntää tilanteen toivottomuutta ja pakottaa osapuolet puhumaan toisilleen. Ei ole mitään järkisyytä, miksi Israel ei voisi neuvotella Hamasin kanssa tai hyväksyä koalitiohallitusta koska Israelin olisi kuunnteltava niitä palestiinalaisia, jotka voivat muodostaa yhtenäisen kannan neuvottelujen pohjaksi.
Ensimmäiseksi on saavutettava ymmärrys, että konfliktille ei ole sotilaallista ratkaisua. Sitten voidaan alkaa puhua palestiinalaisten oikeuksista ja Israelin oikeutetusta turvallisuuden tavoittelusta. Me palestiinalaiset tarvitsemme oikeudenmukaisen ratkaisun. Palestiinalaiset haluavat ne oikeudet ja vapaudet, jotka kuuluvat kaikille maailman ihmisille: itsenäisyyden, itsemääräämisoikeuden, vapauden ja näihin liittyvät oikeudet. Meidän israelilaisten oikeus asua tässä maassa tulee tunnustaa. Maata voidaan alkaa jakaa vasta sitten, kun molemmat osapuolet paitsi hyväksyneet, myös ymmärtäneet, että rinnakkainelo on mahdollista eikä sen missään tapauksessa tarvitse merkitä selän kääntämistä toiselle.
Lähentymispyrkimysten keskiössä on tarve kokea molemmin puolin empatiaa ja myötätuntoa. Mielestäni myötätunto ei ole ainoastaan tunnetila, joka syntyy toisen ihmisen tarpeen psykologisesta tiedostamisesta. Myötätunto on myös moraalinen velvollisuus. Vain yrittämällä ymmärtää toisen koettelemusta voimme ottaa askeleita toisiamme kohti. Schopenhauer totesi: "Mikään ei ohjaa meitä oikeudenmukaisuuden tielle kuin että hengessämme kuvittelemme häviäjän vaikeudet, murheen ja surun." Tässä konfliktissa olemme kaikki häviäjiä. Voimme nousta surkeasta tilastamme vain tunnustamalla vastakkaisen osapuolen oikeudet ja kärsimykset. Vain tämän ymmärryksen pohjalle voidaan rakentaa yhteistä tulevaisuutta.
Daniel Barenboim
Linkki alkuperäiseen juttuun (ilmestyi myös Haaretz-sanomalehdessä Israelissa).
Daniel Barenboim on argentiinassa syntynyt Israelilais-palestiinalainen kapellimestari, joka toimii MIlanon La Scala-oopperatalon, Berliinin Staatsoper Unter den Linden ja Berliinin Staatskapellen ylikapellimestarina. Barenboim on rauhanaktivisti, joka on perustanut Sevillassa toimivan nuoria israelilais- ja arabimuusikkoja yhdistävän West-Eastern Divan-orkesterin.
RSS Feed
