Lähde: Nabil Sha'ath, Haaretz
Mikä on Israelin hallituksen neuvottelutavoite rauhanneuvotteluissa? Pelataanko aikaa ja pr-peliä, jotta miehitysalueiden valloitus voisi jatkua häiriöttä? Mtiä vaatimukset juutalaisvaltion tunnustamisesta ovat? Hämäystä. Palestiinalaiset ovat jo tunnustaneet Israelin valtion ja neuvotteluja käydään siltä pohjalta.
Israelin ja sen puolustajien propagandan välittämissä viesteissä vaaditaan palestiinalaisten tunnustavan Israelin olemassaolon oikeuden. Samalla unohdetaan mainita, että tämä tapahtui jo 22 vuotta sitten. 17 vuotta sitten käynnistyneessä rauhanprosessissa tämä palestiinalaisten tunnustus Israelin valtiolle sai vahvistuksensa. Tuolloin palestiinalaiset hyväksyivät, että Israelin haltuun tulisi 78 prosenttia siitä maa-alueesta, joka oli ollut heidän isovanhempiensa hallinnassa.
Rauhan este kansainväliseltä kannalta on palestiinlaisalueiden laiton miehitys Israelin toimesta. Ongelmana on Israelin yksipuolisesti tehtailema "ratkaisu", joka loukkaa kaikkia mahdollisia palestiinalaisalueen suvereenisuuden määritelmiä. Samalla Israelin hallitus syyttää palestiinalaisia siitä, että nämä eivät ole valmiita luopumaan oikeuksistaan ja elämään alistettuina.
Benjamin Netanjahun yritykset siirtää maailman huomio pois Israelin räikeistä kansainvälisen lain loukkauksista on vain pr-temppuilua, jolla Israel yrittää ostaa aikaa ja viedä maa-alueiden anastuksen mahdollisimman pitkälle.
Kaikille tilannetta seuraaville on selvää, mikä Netanjahun startegia on: Hän välttää ryhtymästä vakaviin neuvotteluihin koskien rajoja, Jerusalemin asemaa ja pakoilaiskysymystä. Samalla hän yrittää pönkittää omaa asemaansa julkisuuden kautta. Kolmen kuukauden lähentymisneuvotteluissa ja tapaamisissa palestiinalaiset esittivät kantansa kaikkiin pysyvästi ratkaistaviin asioihin. Israel ei ole tehnyt ainuttakaan ehdotusta tai aloitetta. Kaikki mistä on viimeisten 22 vuoden aikana neuvoteltu on sysätty syrjään kun Israel on alkanut esittää uusia ennakkoehtoja rauhanneuvotteluille maailman mediassa.
Uusin Netanjahun esityksistä on kahden kuukauden jäädytys siirtokuntien rakentamiseen, jota vastaan palestiinalaisten
antaa virallinen julistus, että Israel on juutalainen valtio. Toisin sanoen, Netanjahu vaatii palestiinalaisjohtoa kiistämään palestiinalaispakolaisten ja Israelin palestiinlaista alkuperää olevien kansalaisten oikeudet.
Tämän perusteella on helppo arvata, että kahden kuukauden jälkeen, seuraavan jäädytyksen ehtona olisi Jerusalmin tunnustaminen ikuiseksi ja jakamattomaksi Israelin pääkaupungiksi. Seuraavien kahden kuukauden kuluttua hän varmaankin vaatisi palestiinalaisia juutalaisten raamatullisen oikeuden hallita Juudeaa ja Samariaa, kuten hän yleensä kutsuu miehitettyä palestiinalaisaluetta. Näin jatkamalla, Israelilla olisi kuudessa kuukaudessa kaikki mitä se tavoittelee ja ajatus kahden valtion ratkaisusta olisi historiaa.
Sen sijaan, että valmistaisi Israelin kansalaisia hyväksymään kahden valtion ratkaisuun perustuvan rauhansopimuksen, Netanjahu valmistaa maailmaa uuteen syyttelykierrokseen. Sen sijaan, että hän valmistelisi Israelin yhteiskuntaa hyväksymään jaetun ja avoimen Jerusalemin kahden valtion pääkaupunkina, Netanjahu vahvistaa, että Israelilla tulee olemaan koko kaupungin hallinta. Sen sijaan, että Netanjahu keskustelisi Jordanin laakson turvallisuusjärjestelyistä kansainvälisten joukkojen tukemana, hän pitää kiinni Israelin armeijan ylivallasta alueella. Eikä Netanjahu tietenkään halua jäädyttää laittomien siirtokuntien rakentamista palestiinalaisten maalle. Päin vastoin, hän tukee vahvasti niiden rakentajia, jotka ovat "sionistisia veljiä ja sisaria Juudeassa ja Samariassa".
Netanjahu ei kunnioita neuvotteluprosessia, eikä kunnioita aikaisemmin sovittuja velvoitteita. Hän yrittää siirtää huomion pois sopimusten ja kansainvälisen oikeuden rikkomuksista väittämällä, että palestiinlaisjohton on tunnustettava juutalaisvaltio. Tämä on epälooginen ja kohtuuton vaatimus ja ehto, jota Israel ei ole koskaan esittänyt ennen vuotta 2004. Ei myöskään Wye-joella, missä Netanjahu itse johti Israelin valtuuskuntaa. Israel ei myöskään koskaan ole esittänyt tällaista vaatimusta millekään muulle valtiolle - ei myöskään arabivaltioille, joiden kanssa sillä on rauhansopimus. Miksi kenenkään pitäisi tunnustaa Israel rodullisin perustein määrittyvänä valtiona? Kuinka se olisi kansainvälisen oikeuden mukaan edes mahdollista?
Palestiinalaisten vaatimuksina ovat kahden valtio ratkaistu 1967 rajojen mukaisesti, Jerusalem jaettuna avoimena pääkaupunkina, vapaa pääsy pyhille paikoille Jerusalemissa sekä pakolaiskysymyksen ratkaiseminen vastuullisesti ja oikeudenmukaisesti. Konfliktin ratkaisun myötä Palestiina ja 57 arabi- ja muslimimaata tunnustaisi Israelin.
Jos Israelin johto ei arvosta stiä, että palestiinalaiset ovat jo tinkineet vaatimuksista koskien 78 prosenttia historiallisen Palestiinan aluetta ja että sillä olisi mahdollisuudet luoda pysyvät diplomaattisuhteet 57 maahan, on kysyttävä, onko Israelin hallituksen asettama rauhanneuvottelun tavoite todellakin rauhansopimuksen saavuttaminen vaiko vain ajan pelaaminen omalle valloituspolitiikalle?
Kirjoittaja on entinen Palestiinan ulkoministeri, joka on Fatahin kansainvälisten asioiden johtaja ja Palestiinan neuvotteluryhmän jäsen.
Mikä on Israelin hallituksen neuvottelutavoite rauhanneuvotteluissa? Pelataanko aikaa ja pr-peliä, jotta miehitysalueiden valloitus voisi jatkua häiriöttä? Mtiä vaatimukset juutalaisvaltion tunnustamisesta ovat? Hämäystä. Palestiinalaiset ovat jo tunnustaneet Israelin valtion ja neuvotteluja käydään siltä pohjalta.
Israelin ja sen puolustajien propagandan välittämissä viesteissä vaaditaan palestiinalaisten tunnustavan Israelin olemassaolon oikeuden. Samalla unohdetaan mainita, että tämä tapahtui jo 22 vuotta sitten. 17 vuotta sitten käynnistyneessä rauhanprosessissa tämä palestiinalaisten tunnustus Israelin valtiolle sai vahvistuksensa. Tuolloin palestiinalaiset hyväksyivät, että Israelin haltuun tulisi 78 prosenttia siitä maa-alueesta, joka oli ollut heidän isovanhempiensa hallinnassa.
Rauhan este kansainväliseltä kannalta on palestiinlaisalueiden laiton miehitys Israelin toimesta. Ongelmana on Israelin yksipuolisesti tehtailema "ratkaisu", joka loukkaa kaikkia mahdollisia palestiinalaisalueen suvereenisuuden määritelmiä. Samalla Israelin hallitus syyttää palestiinalaisia siitä, että nämä eivät ole valmiita luopumaan oikeuksistaan ja elämään alistettuina.
Benjamin Netanjahun yritykset siirtää maailman huomio pois Israelin räikeistä kansainvälisen lain loukkauksista on vain pr-temppuilua, jolla Israel yrittää ostaa aikaa ja viedä maa-alueiden anastuksen mahdollisimman pitkälle.
Kaikille tilannetta seuraaville on selvää, mikä Netanjahun startegia on: Hän välttää ryhtymästä vakaviin neuvotteluihin koskien rajoja, Jerusalemin asemaa ja pakoilaiskysymystä. Samalla hän yrittää pönkittää omaa asemaansa julkisuuden kautta. Kolmen kuukauden lähentymisneuvotteluissa ja tapaamisissa palestiinalaiset esittivät kantansa kaikkiin pysyvästi ratkaistaviin asioihin. Israel ei ole tehnyt ainuttakaan ehdotusta tai aloitetta. Kaikki mistä on viimeisten 22 vuoden aikana neuvoteltu on sysätty syrjään kun Israel on alkanut esittää uusia ennakkoehtoja rauhanneuvotteluille maailman mediassa.
Uusin Netanjahun esityksistä on kahden kuukauden jäädytys siirtokuntien rakentamiseen, jota vastaan palestiinalaisten
antaa virallinen julistus, että Israel on juutalainen valtio. Toisin sanoen, Netanjahu vaatii palestiinalaisjohtoa kiistämään palestiinalaispakolaisten ja Israelin palestiinlaista alkuperää olevien kansalaisten oikeudet.
Tämän perusteella on helppo arvata, että kahden kuukauden jälkeen, seuraavan jäädytyksen ehtona olisi Jerusalmin tunnustaminen ikuiseksi ja jakamattomaksi Israelin pääkaupungiksi. Seuraavien kahden kuukauden kuluttua hän varmaankin vaatisi palestiinalaisia juutalaisten raamatullisen oikeuden hallita Juudeaa ja Samariaa, kuten hän yleensä kutsuu miehitettyä palestiinalaisaluetta. Näin jatkamalla, Israelilla olisi kuudessa kuukaudessa kaikki mitä se tavoittelee ja ajatus kahden valtion ratkaisusta olisi historiaa.
Sen sijaan, että valmistaisi Israelin kansalaisia hyväksymään kahden valtion ratkaisuun perustuvan rauhansopimuksen, Netanjahu valmistaa maailmaa uuteen syyttelykierrokseen. Sen sijaan, että hän valmistelisi Israelin yhteiskuntaa hyväksymään jaetun ja avoimen Jerusalemin kahden valtion pääkaupunkina, Netanjahu vahvistaa, että Israelilla tulee olemaan koko kaupungin hallinta. Sen sijaan, että Netanjahu keskustelisi Jordanin laakson turvallisuusjärjestelyistä kansainvälisten joukkojen tukemana, hän pitää kiinni Israelin armeijan ylivallasta alueella. Eikä Netanjahu tietenkään halua jäädyttää laittomien siirtokuntien rakentamista palestiinalaisten maalle. Päin vastoin, hän tukee vahvasti niiden rakentajia, jotka ovat "sionistisia veljiä ja sisaria Juudeassa ja Samariassa".
Netanjahu ei kunnioita neuvotteluprosessia, eikä kunnioita aikaisemmin sovittuja velvoitteita. Hän yrittää siirtää huomion pois sopimusten ja kansainvälisen oikeuden rikkomuksista väittämällä, että palestiinlaisjohton on tunnustettava juutalaisvaltio. Tämä on epälooginen ja kohtuuton vaatimus ja ehto, jota Israel ei ole koskaan esittänyt ennen vuotta 2004. Ei myöskään Wye-joella, missä Netanjahu itse johti Israelin valtuuskuntaa. Israel ei myöskään koskaan ole esittänyt tällaista vaatimusta millekään muulle valtiolle - ei myöskään arabivaltioille, joiden kanssa sillä on rauhansopimus. Miksi kenenkään pitäisi tunnustaa Israel rodullisin perustein määrittyvänä valtiona? Kuinka se olisi kansainvälisen oikeuden mukaan edes mahdollista?
Palestiinalaisten vaatimuksina ovat kahden valtio ratkaistu 1967 rajojen mukaisesti, Jerusalem jaettuna avoimena pääkaupunkina, vapaa pääsy pyhille paikoille Jerusalemissa sekä pakolaiskysymyksen ratkaiseminen vastuullisesti ja oikeudenmukaisesti. Konfliktin ratkaisun myötä Palestiina ja 57 arabi- ja muslimimaata tunnustaisi Israelin.
Jos Israelin johto ei arvosta stiä, että palestiinalaiset ovat jo tinkineet vaatimuksista koskien 78 prosenttia historiallisen Palestiinan aluetta ja että sillä olisi mahdollisuudet luoda pysyvät diplomaattisuhteet 57 maahan, on kysyttävä, onko Israelin hallituksen asettama rauhanneuvottelun tavoite todellakin rauhansopimuksen saavuttaminen vaiko vain ajan pelaaminen omalle valloituspolitiikalle?
Kirjoittaja on entinen Palestiinan ulkoministeri, joka on Fatahin kansainvälisten asioiden johtaja ja Palestiinan neuvotteluryhmän jäsen.
RSS Feed
