Kotimaa-lehden pääkirjoituksesta 24.7. 2014.

Mari Teinilä kirjoittaa:

"Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa Munib Younan vaati muutama päivä sitten välitöntä väkivaltaisuuksien lopettamista Israelin ja Palestiinan välillä. Younanin kirkko tuomitsee molempien osapuolten väkivaltaisuudet. Hänen mukaansa ne rikkovat kansainvälistä humanitaarista oikeutta sekä kansainvälisiä ihmisoikeuslakeja. Younan korosti, ettei kirkko hyväksy minkäänlaista väkivaltaa konfliktin ratkaisemiseksi. 

Luterilaisen maailmanliiton pääsihteerin Martin Jungen mukaan Munib Younanin edustaman kirkon maltillisuuden ääni ja vaatimus osapuolten väliseen dialogiin on nyt tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin. Jäsenmäärältään pieni Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko onkin huomattavasti kokoaan suurempi. Äärimmäisen tulehtuneessa tilanteessa, palestiinalainen piispa käyttää rohkeasti ääntä väkivallattomuuden puolesta. 

Suomalaisten ja etenkin suomalaisten kristittyjen suhdetta Israeliin ja Palestiinaan määrittää tahto arvioida tilannetta vain toisen osapuolen näkökulmasta. Kristittyjen mustavalkoinen suhtautuminen Israelin tai palestiinalaisten toimiin ei edistä alueen hyvää. Nyt tarvetta näkemyksille, jotka tuomitsevat kaiken väkivallan ja korostavat rauhanomaisten ratkaisujen merkitystä alueen suunnattomissa ja monimutkaisissa ongelmissa. 

Sosiaalisessa mediassa näyttää siltä, että Israeliin myönteisesti suhtautuvilta kristityiltä ei löydy myötätuntoa sodassa kuolleita palestiinalaisia siviilejä kohtaan. Etenkin kristityillä pitäisi kuitenkin olla kykyä myötätuntoon kaikkia sodassa kuolleita ja heidän omaisiaan kohtaan." 

Rauha teille (Joh 20:19)

Sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa,

Salaam ja rauhaa teille Jerusalemista Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Jeesus sanoo Tuomaalle ylösnousemisensa jälkeen: ”Rauha teille.”

Palestiinalainen adventtikalenteri. 2. adventti (jatkoa).

Imad Haddad

Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat! Siionin kansa, sinä joka asut Jerusalemissa, sinun itkusi aika on ohi! Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa, hän kuulee ja vastaa sinulle. (Jes 30:18-19).

Palestiinalaisilla on itkun aika. Milloin ei ole enää kyyneleitä? Herra, milloin osoitat meille laupeutesi ja annat armosi? Milloin vangitut vapautetaan? Milloin ahdistusten aika on lopulta ohi ja katketa kalkki on ohi? Miten pitkään vielä palestiinalaisten pitää mennä nälkälakkoon, että heidän äänensä kuultaisiin? Jumala, armahda meitä, anna meille armosi ja ole meille laupias.  Anna meille yltäkylläinen elämä lupaustesi mukaan. Tämä nousee vankilan kaltereitten takaa. Sieltä minne maan nuoret, aikuiset, naiset ja miehet on teljetty vain siksi että he ovat halunneet elämää ja oikeudenmukaisuutta.

Tämän heikon huudon kuulevat vain harvat. Silti ihmisyys poljetaan lokaan joka päivä, kun palestiinalaisia lapsi, miehiä ja naisia pidetään vankeudessa ilman oikeudenkäyntiä ja erityisesti ilman laillista, tasapuolista ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.

Vuosi toisensa jälkeen me adventtina iloiten laulamme: “Valmistakaa tie Herralle”, kuitenkin otamme vain epäröiviä askeleita lähteäksemme tälle tielle ja kerromme Kunnian Kuninkaan saapumisesta kuiskaillen sen sijaan että nostaisimme äänemme lohduttaaksemme kansaamme (Jes 40:1-3)

Näemme palestiinalaisvankien tilanteen pahenevan päivä päivältä. Silti näemme vain välähdyksenomaisesti, mitä vankiloissa tapahtuu ja mitä kaikkea vangit joutuvat kestämään. Kuulemme siitä epäinhimillisestä kohtelusta, jota he joutuvat kestämään, mutta emme pysty kuvittelemaan sitä väkivallan kehää, jossa he joutuvat elämään ja jossa kaikenlainen vastarinta murskataan epäinhimillisin rangaistuksin. Tiedämme lapsivangeista, mutta harva meistä näkee sitä kärsimyksen määrää ja pysyvää traumatisoitumista, mikä vankeuden aikana koetusta seuraa.

Me tiedämme, että Punainen Risti ja Punainen Puolikuu pyrkivät auttamaan järjestämään perheiden tapaamisia, mutta pystymmekö kuvittelemaan sen lapsen tilannetta, joka elää yksin vankilassaan tapaamatta vanhempiaan tai niiden lapsien tilannetta, jotka joutuvat kasvamaan yksin, kun heidän vanhempansa on vangittu. Ehkä vangit saavat kirjoja, mutta emme voi kuvitella miten vaikeaa vankien on opiskella ja kehittää itseään vankeuden olosuhteissa.

Tässä pelon maailmassa lapset joutuvat elämään pelon vankilassa jo kodeissaan, kun heille kerrotaan lapsista, jotka on vangittu. Minä olen sinut nimeltä kutsunut (Jes 43:1). Jumala kutsuu meitä nimeltä, koska olemme hänen kuviaan ja hänelle kallisarvoisia. Osa vankilan väkivaltaa on, että vankeja ei kutsuta nimeltä vaan heidät numeroidaan. Heidän ei anneta tuntea, että he ovat henkilöitä, jotka Jumala on kutsunut elämään, vapauteen ja puolustamaan oikeuksiaan.

Valitettavasti myös maailma käsittelee vangittuja palestiinalaisia numeroina ja tilastoina unohtaen että kysymys on ainutkertaisista ihmiselämistä.

Jeesus ”...avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan: Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta” (Luuk 14:17-19).

Näillä sanoilla Jeesus aloitti toimintansa, ne leimasivat hänen julistustaan kansan keskellä – ne olivat hänen ohjelmajulistuksensa. Oli selvää, että tällaisella ohjelmanjulistuksella Jeesus joutuisi vaikeuksiin rikkaiden ja vallanpitäjien kanssa, mutta hän halusi kertoa Jumalan rakkaudesta vangittuja, köyhiä, sokeita ja sorrettuja kohtaan. Kirkon on myös tänä päivänä oltava uskollinen Jeesuksen ohjelmajulistukselle. Meidät on kutsuttu julistamaan ilosanomaa vapaudesta, oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta, uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Kun vietämme tänä vuonna adventtia, eläkäämme siinä vapaudessa, jonka Vapahtajamme on meille antanut. Meidän tulee elää todeksi uskoamme ja kutsumustamme vapauteen myös arkipäivän elämässä – ei vain hengellisesti. Jos Kristus todella on tehnyt meidät vapaiksi, tulee meidän julistaa vapautta. Kirkon on aika karistaa pelon kahleet ja yhdistyä Kristuksessa vapauttajassa sekä sanoissa että teoissa sillä Jumalamme on oikeudenmukaisuuden ja armon Jumala.

Imad Haddad on Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon pastori Toivon luterilaisessa kirkossa Ramallahissa. Hän on opiskellut Lähi-Idän teologisessa instituutissa Beirutissa sekä Columbiassa Lutheran Theological Southern Seminaryssa. Hänet vihittiin papiksi vuonna 2008.

Kristiilliset rauhantiimit - Christian Peacemaker Teams on uskonnollinen organisaatio, joka toimii useilla konfliktialueilla maailmassa. Palestiinassa se toiminnallaan tukee palestiinalaisten ruohonjuuritason väkivallatonta toimintaa Israelin miehityksen vastustamiseksi ja toimia yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi. CPT toimii yhteistyössä Palestiinan ja Israelin paikallisyhteisöjen ja rauhanaktivistien kanssa rauhan edistämiseksi. CPT:llä on projekti Al-Khalilissa (Hebron) Länsirannalla. Toiminnalla CPT pyrkii mm.

• Yhdessä muiden alueella toimivien mm. israelilaisten järjestöjen kanssa tukemaan palestiinalaisten väkivallatonta vastarintaa miehitystä vastaan.
  
• Turvaamaan palestiinalaisten lasten elämää saattamalla näitä koulumatkoilla.
  
• Saattamalla palestiinalaisia paimenia ja viljelijöitä pelloille ja laitumille silloin kun heitä uhkaavat Israelin laittomissa siirtokunnissa asuvien väkivalta.
  
• Seuraamaan Israelin armeijan toiminta tarkastuspisteillä ja palestiinalaisten saamaa kohtelua siellä. 
• Väliintuloon silloin kun Israelin armeija syyllistyy ihmisoikeusrikkomukiin hyökätessään palestiinalaisten koteihin ja toreille.
  
• Raportoimaan tilanteesta medialle, hallituksille, ihmisoikeusjärjestöille ja diplomaattisille edustustoille.
• Isännöimään kansainvälisiä alueella vierailevia ryhmiä ja edesauttamaan näiden verkostoitumista paikallisten rauhanaktivistien kanssa.
• Lisäämään tietoisuutta sotilaallisen miehityksen olosuhteista Länsirannalla siten vähentämään tukea Israelin laajenemispolitiikalle.
  

CPT toimii pääosin samoin kuin kirkkojen ekumeeninen EAPPI-ohjelma.  Jostain syystä tässä(kään) tapauksessa kristityt eivät näköjään voi toimia yhden järjestön puitteissa. Kaikki panostukset ovat varmasti kuitenkin tarpeen ja rauhantekijät toimivat kaikkien konfliktin osapuolien ja kärsivien puolesta toteuttaen kristillistä kutsumustaan.