Joulun ja adventin juhlan yhteydessä Jerusalemin patriarkat ja kirkkojen johtajat antavat lausunnon, jossa he kehottavat seurakuntia ja uskovia pysymään vahvoina vaikeina aikoina ja rukoilemaan, välttäen tarpeetonta juhlintaa. Tämä kehotus on kuultu ja sitä on noudatettu sekä Jordaniassa että Palestiinassa. Kristittyjen johtajien lausunto annettiin, koska kirkot ovat olennainen osa yhteiskuntaamme ja elävät sen kriisin keskellä. Uskonnollisesta identiteetistä riippumatta naapureidemme ilo on ilomme, naapureidemme suru on surumme ja naapureidemme pyrkimykset ovat myös meidän pyrkimyksiämme. Siksi tämän sodan aikana ja väkivallan kierteessä kristilliset johtajamme ovat kannustaneet kansaansa keskittymään joulun syvempään merkitykseen ja omistamaan tämän ajan rukoukselle eikä juhlimiselle.
Mitä me rukoilemme? Rukoilemme välitöntä sodan ja kärsimyksen lopettamista sekä pitkään kaivattua oikeuden ja rauhan syntymistä kaikille ihmisille. 137. psalmissa kohtaamme samanlaisen tilanteen. Kansaa kehotettiin laulamaan. He vastasivat: "Kuinka voisimme laulaa Herran lauluja vieraalla maalla?" Kuinka voisimme laulaa Herran laulua niin vaikeassa poliittisessa tilanteessa? Babylonin virtojen äärellä istumme ja siellä itkemme." He itkivät niin monien rakastettujen, naisten ja lasten puolesta. He itkivät menetettyjen lähes kaiken omaisuutensa puolesta. He itkivät tulevaisuuden vuoksi, joka näytti synkältä. Samoin tänä jouluna rukouksemme sisältävät kyyneleitä jokaisen elämän menetyksestä, ja pyydämme Beetlehemin tallissa syntyneeltä vauvalta armoa, voimaa ja lujaa uskoa.
Toisin kuin Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit, Johanneksen evankeliumi ei ala Jeesuksen syntymästä tai kehdosta, vaan maailmankaikkeuden synnystä. Ei enkeleitä, ei kapaloita eikä lampaita, jotka poikkeaisivat huomion olennaisesta asiasta. Jumala, jonka kautta maailma luotiin, se joka antaa elämän ja valon kaikille ihmisille, tuli ihmiseksi. Jumala eli meidän keskellämme, kärsi kuten me, hengitti samaa ilmaa kuin me ja kuoli meidän keskellämme. Tässä yhdessä ihmisessä Jumalan kirkkaus loisti elämää antavana valona. "Kristuksessa oli valo, ja valo oli ihmisten valo." Tämä tarkoittaa, että Beetlehemin lapsi on kaiken elämän lähde (Joh. 5:21 ja 11:25). Jumalalla on ollut iankaikkinen elämä ikuisesti. Jeesus, Jumalan Sana, ei vain syntynyt elämään, vaan on myös elämän lähde, sillä "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala." (Joh. 1:1)
Elämä tuli ilmi meidän keskuudessamme Jeesuksen syntymän myötä, ja sama elämä antaa ilmestyksen valon. Siksi Jeesuksen syntymä Beetlehemissä on lahja, joka on antanut meille syvemmän ymmärryksen elämän pyhyydestä. Hänen kauttaan, hänen kanssaan, hänessä, Pyhän Hengen yhteydessä, meitä kutsutaan liittymään elämän juhlaan. Gazan jatkuvan sodan ja väkivallan keskellä Kristus maan päälle tulleena paljastaa meille jokaisen elämän pyhyyden, sukupuolesta, uskonnosta, etnisestä taustasta, poliittisesta tai uskonnollisesta suuntautumisesta riippumatta. Sota muuttaa arvokkaat ihmiselämät pelkiksi numeroiksi. Jeesus vauvasta asti vakuuttaa meille, että jokainen ihminen kantaa mukanaan Jumalan kuvaa. Jokainen ihminen ansaitsee saman arvon. Jumala rakastaa meitä kaikkia yhtä lailla, kuten kirjoitettu on: Sillä Jumala rakasti maailmaa niin, että hän antoi ainoan Poikansa, jotta jokainen, joka uskoo häneen, ei hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. (Joh. 3:16) Ja myös: Minä olen tullut, jotta teillä olisi elämä, ja elämä olisi yltäkylläistä.
Piispa tohtori Munib A. Younan
[email protected]