Blog Posts

Piispa Munib Younanin pääsiäistervehdys 2016

25/3/2016

Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.

Piispa Munib Younan.
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.

+++

Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. 1 Kor 15:1-2

+++

Salaam. Armon tervehdys teille Jerusalemista ylösnouseen Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tänä päivänä kristityt ympäri maailman iloitsevat hyvästä sanomasta, jonka olemme saaneet vastaanottaa. Sen varassa seisomme ja sen kautta pelastumme: Kristus kuoli syntiemme tähden kirjoitusten mukaan, haudattiin ja hän heräsi kuolleista kolmantena päivänä kuten kirjoituksissa oli ennustettu.

Jeesus on noussut haudastaan! Halleluja!
Jeesus on voittanut pimeyden vallat! Halleluja!
Elämä kuolemaa vahvempi! Halleluja!

Tämä on kristillisen uskomme keskipiste ja toivomme lähde. Siksi rakkaus ja ilo vallitsee pääsiäisjuhlassamme.
Ylistämme Efraim syyrialaisen 4. vuosisadalla kirjoittaman hymnin sanoin: Ylistys sinulle kaikkien ystävä!

Ylistys sinulle armahtava Jumala!
Ylistys sinulle kärsimysten Jumala!
Ylistys sinulle joka pois otat kaiken synnin!
Ylistys sinulle joka tulit pelastajaksemme!
Ylistys sinulle joka tulit lihaksi neitsyen kohdusta! Ylistys kalehditulle!
Ylistys ruoskitulle ja piinatulle!
Ylistys pilkatulle ja halveksitulle!
Ylistys ristiin naulitulle!
Ylistys haudatulle ja haudast ylösnousseelle!
Ylistys sinulle joka ilmestyit koko ihmiskunnalle ja uskovillesi!
Aamen.

Jälleen kerran ihmiskunta elää hetkeä, jolloin pääsiäisen sanoma on sille ajankohtainen ja tärkeä.
Maailma kaipaa viestiä tyhjästä haudasta ja pääsiäisaamun valoa ja elämän vakuutusta. Vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana olemme Lähi-Idässä saaneet nähdä pelottavan väkivallan aallon etenemisen. Olemme saaneet viestejä traagisista tapahtumista Turkissa, Syyriassa, Irakissa, Norsunluurannikolla, Pakistanissa, Nigeriassa ja monessa muussa maassa. Kristikunnalle pyhää hiljaista viikkoa on järkyttänyt terroriteko Brysselissä. On vaikea ymmärtää sitä tuhon ja kuoleman valtaa, joka vainoaa meitä maailmassa. Vasta juhlimme Rauhan Ruhtinaan syntymää ja sen jälkeisinä kuukausina rauha on meiltä yhä kauempana.

Ääriliikkeet ja niiden käyttöönsä valjastama media ja jopa jotkut poliitikot levittävät kaikin voimin maailmaan kuoleman ja pelon kulttuuria. Heidän viestinsä on että meidän tulee pelätä vallan ja vapauden menettämistä. He haluavat saada meidät pelkäämään pahaa, joka heidän mielestään vaanii rajan rajan toiselle puolella tai ehkä jopa naapurissamme. He saada meidät uskomaan että me voimme turvata elämämme ja oikeutemme ainoastaan kieltämällä ja rajoittamalla niitä toisilta, joita ovat viholliset, naapurimme, lähimmäisemme tai pakolaiset.

Jeesus kohtasi tämän kuoleman kulttuurin kärsimystiellään - sillä ristin tiellä jonka hän kulki loppuun asti.
Jeesus kohtasi tämän petoksen ja valheen kulttuurin kun yksi hänen opetuslapsistaan lähti yhteiseltä aterialta myymään hänet kolmestakymmenestä hopearahasta. Jeesus kohtasi tämän hylkäämisen ja välinpitämättömyyden kulttuurin, kun Pietari kiivaasti kielsi hänet kolme kertaa.

Jeesus kohtasi tämän väkivallan kulttuurin, kun Herodes ja Pilatus löysivät yhteisen halun nöyryyttää ja pilkata häntä. Jeesus kohtasi ja tunsi tämän kuoleman kulttuurin ja koki minne se tie johtaa. Tämä kuoleman kulttuuri ympäröi ja hallitsee meitä tänäänkin. Mutta juuri sen Jeesus tuli tuhoamaan. Hänen ylösnousemuksensa on meille kehotus sanoutua irti ja hylätä kuoleman kulttuuri. Epätoivo, väkivalta, itsetyytyväisyys ja välinpitämättömyys eivät voi enää hallita meitä. Me emme saa jäädä hautaan makaamaan, kun Jeesus on jo ylösnoussut ja lähtenyt sieltä. Kuten Jeesus on noussut kuolleista, meidätkin on kutsuttu uuteen elämään hänessä.

Ylösnousemus todistaa että Jumalan vanhurskaus on aivan muuta kuin se mitä maailma kutsuu oikeudenmukaisuudeksi. Kun maailma jakaa oikeutta, pelko, kateus, epäluulo, petollisuus ja kuolema ovat olemassaolon perusasioita, jotka meidän on vain hyväksyttävä ja pelattava samoilla säännöillä muiden kanssa töissämme ja toimissamme. Maailman mielestä kysymys on välttämättömästä pahasta, jolla voimme turvata oman onnemme.

Ylösnousemus julistaa jotain täysin päinvastaista! Ylösnoussut Jeesus näyttää meille tien eteenpäin uuteen elämään - elämän kulttuuriin.

Millaista on uusi elämä, johon meidät on kutsuttu? Se on elämää ilossa ja vapaudessa jossa kaikkia ovat arvokkaita. Se elämää hyväksynnän ja rakkauden piirissä niin että kaikki ovat suojelun ja turvallisuuden arvoisia. Uudessa elämässä erilaiset ihmiset ovat yhtä riippumatta sukupuolesta, rodusta, henkilökohtaisista taipumuksista, kansallisuudesta tai uskonnosta. Uudessa pääsiäisen synnyttämässä elämässä kristityt kaikkialla ovat yhtä kielen, kirkkokunnan ja perinteiden eroista huolimatta. Kristyt yhdessä kaikkialla maailmassa julistavat Jumalan valtakuntaa ja sen synnyttämää elämän kulttuuria.

Ehkä vuosien kuluessa, olemme antaneet kuoleman kulttuurin ja pelon tehdä pesän sydämeemme? Olemmeko avanneet oven kateudelle ja epäluulolle? Olemmeko jopa olleet valmiit hyväksymään väkivallan ratkaisuna ongelmiin? Olemmeko myös unohtaneet että pääsiäisaamu oli uusi päivä, uuden viikon uusi päivä, jolloin alkoi uusia elämä Jeesuksessa ja uuden kirkon uusi elämä elämän kulttuurin vaalijana? Kuinka kukaan voi unohtaa tällaisen hyvän sanoman?

Kuin voisimme unohtaa että meidät on herätetty uuteen elämään? Kuinka voimme unohtaa ketä me olemme?
Kun Kristuksen seurakunta katsoo vierestä pakolaisperheiden hukkuessa mereen, olemme unohtaneet.
Kun seurakunta arvostaa kirkonkellojaan ja urkujaan eikä jaa leipää nälkäisille, olemme unohtaneet. Kun seurakunta vaikenee vääryyden, sorron, miehityksen ja väkivallan edessä, olemme unohtaneet. Kun seurakunnan ääni kuullostaa samalta kuin maailmasta kuuluvat vihan ja pelon viestit, olemme unohtaneet.

Kun me ylösnousemukseen kutsutut alamme viihtyä pimeässä haudassa, olemme unohtaneet ketä me olemme. Olemme unohtaneet olevamme ylösnousemuksen lapsia, jotka on kutsuttu yltäkylläiseen elämään. Sisaret ja veljet Kristuksessa. Jos olemme unohtaneet, tänä ylösnousemuksen päivänä voimme palauttaa sen mieleemme. Ylösnousemuksen aamuna, naiset seisoivat tyhjän haudan ääressä eivät uskoneet näkemäänsä.

Sitten kaksi miestä loistavissa vaatteissa ilmestyi ja kysyi: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin naiset muistivat ja ymmärsivät! He muistivat ja juoksivat kertoman hyvän uutisen kaikille, jotka halusivat kuulla. Tänä ylösnousemuksen päivänä myös me haluamme muistaa. Muistamme että kivi on jo vieritetty pois. Muistamme että hauta on tyhjä. Muistamme miten ristillä nöyryytyksen ja kuoleman kautta olemme sovitettuja ja saaneet elämän. Siksi laulamme ortodoksien uskonveljien ja sisarten kanssa: ”Kristus nousi kuolleista. Kuolemalla kuoleman voitti. Haudoissa oleville elämän antoi.” Ylösnousemuksellaan Jeesus vapautti meidät pelosta ja kuolemasta. Hänen kanssa ja yhdessä kaikkien maailman uskovien kanssa voimme pysyä uudessa elämässä - elämän kulttuurissa.

Rukoilen pääsiäisaamuna että kaikki kristityt muistaisivat keitä he ovat: elämän kansaa. Ilon ja vapauden kansaa. Laupeuden ja anteeksiannon kansaa. Rakkauden ja vapautuksen ihmisiä.

Muistakamme ennen kaikkea että olemme ihmisiä, jotka Jeesuksen ylösnousemuksessa on vapautettu ja lähetetty jakamaan tätä vapautta ja yltäkylläistä elämää kaikille jokaisessa seurakunnassa, kylässä, kansakunnassa ja tilanteessa meidän todistuksemme on:

Hauta on tyhjä!
Elämä on voittanut kuoleman!
Halleluja, Kristus on ylösnoussut!
Il-Masih Kam! Hakkan kam!

Piispa Munib Younanin joulutervehdys 2015

23/12/2015

Lasten joulukuvaelma. Evangelical Lutheran School of Hope, Ramallah. Copyright: ELCJHL.

Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Joh 1:5.

Salaam ja armo teille tänä jouluna Jeesuksen syntymämaasta. Missä päin maailmaa olettekin, olkoon juhlanne rauhallinen ja olkoon uusi vuosi rauhallinen meille kaikille missä tahansa elämmekin. Joulu on ehdottomasti paras aika puhua rauhasta sillä juuri silloin Rauhan Ruhtinas syntyi keskellemme.

Jouluna kuulemme tarinan Jeesuksen syntymästä pienessä Betlehemin kaupungissa ja kuinka tapahtuneesta kertoneen enkelin sanoma oli:

Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra. Tämä on merkkinä teille: löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä. Luuk 2:10:12.

Enkelin viesti järkytti kedolla olevia paimenia tuona yönä. He pelkäsivät jopa hyviä uutisia.

Nykyisin enkelin sanat ovat keskeinen osa meille kerrottua joulun tarinaa ja juhlamme syy ja ilomme lähde. Joskus kun kauniit laulu ja joulukoristeet unohdamme kuitenkin seimen lapsen. Silloin juhlan varsinainen merkitys voi kadota meiltä.

Jouluna emme myöskään halua kuulla Johannes Kastajan ääntä, kun hän kutsuu meitä erämaasta katumaan ja valmistamaan tietä Herralle. Tuollainen profeetallinen julistus häiritsee meidän juhlintaamme. Emme halua sitä himmentämään joulun iloa ja juhlintaamme.

Johannes Kastajan häiritsevät vaatimukset ovat kuitenkin erottamaton osa joulun sanomaa. Samalla kun ympäri maailman ihmiset koristavat kotinsa jouluvaloilla, terrorismin ja sodan pimeys on levinnyt maailmaamme. Niiden kauhut voidaan kokea Pariisissa, Beirutissa, Malissa, Nigeriassa, San Bernardinossa ja monessa muussakin paikassa. Sota ja sanomat sodista leviävät maihin, jotka ovat eläneet rauhassa. Ääriliikkeet löytävät tiensä kaikkiin uskontoihin ja käyttävät niitä hyväkseen. Lähi-Idässä kristittyihin kohdistuu kovat paineet joka taholta.

Johannes Kastajan sanat on selvästi tarkoitettu juuri meille ja omalle ajallemme. Kansakuntien on kaduttava tekojaan ja poliitikkojen on muutettava toimintatapojaan. Ihmiskunnan on uudelleen käännyttävä Jumalan puoleen. On raivattava tie rauhaan, oikeuden toteutumiseen ja tasa-arvoon. Tie raivataan hyvällä hallinnolla ja poliittisella vastuun ottamisella – ei pitäytymällä ainoastaan myötätunnon ilmaisemiseen.

Kun levottomuudet maailmassa yltyvät, joudumme vaeltamaan pimeässä. Pimeys sokaisee ja saa meidät helposti vihaamaan niitä, jotka ovat erilaisia. Juuri tästä pimeydestä Jesaja (9:2) puhuu:

“Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.”

Kun maailma valmistautuu juhlimaan Messiaan syntymää, meidän on hyvä muistaa että joulun ilosanoman rinnalla ääni huutaa meille lakkaamatta erämaasta, enkelin ilmestyminen säikyttää ja yllättää meidät. Joulu ravistelee uskomuksiamme ja ennakkoluulojamme. Joulun sanoma myös lävistää sielumme pimeyden Jumalan rauhan, armon ja oikeudenmukaisuuden valolla.

Kun tänä vuonna kuuntelemme jouluevankeliumia, muistakaamme että se haluaa myös vavahduttaa, kehottaa ja muuttaa meitä profeetallisella sanomallaan, jota maailma kipeästi kaipaa. Lohdullista joulun sanomassa on että Jeesus lapsi syntyi yöllä synkimpään pimeyteen. Iloitsemme siitä, että Jeesus-lapsen valo edelleen loistaa kirkkaana Palestiinan sydämestä antaen kristityille kaikkialla toivoa ja voimaa. Onhan kirjoitettu:

”Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.”

Kehotan tänä jouluna kaikkia, jotka kuulevat sanoman maailmaa muuttavasti Jeesuksen syntymästä, ryhtymään tämän muutosviestin sanansaattajiksi kertomaan siitä rauhasta, rakkaudesta ja armeliaisuudesta, jonka Jumala haluaa tuoda maailmaan. Pastori Tri Martin Luther King Jr. sanoi: ”Pimeydellä ei voi voittaa pimeyttä, vain valo voi sen voittaa.” Vihaa ei voiteta vihalla vaan rakkaudella. Jumalan vastaus tälle rikkinäiselle maailmalle oli valo, jonka Jeesus Kristus toi tullessaan. Me emme saarnaa pimeydestä, emme opeta kostoa ja levitä epätoivoa. Emme turvaudu ääriajatteluun ja sorru muukalaisvihamielisyyteen toisin uskovia ja toisenlaisia ihmisiä kohtaan. Me haluamme antaa todistuksen rakkauden valosta tässä maailmassa.

Pyydän kaikkia, jotka ovat lähteneet seuraamaan tähteä ja joita Betlehemin lapsen rakkauden sanoma on koskettanut, jakamaan rauhan, oikeuden ja tasa-arvon valoa niille, jotka elävät pimeydessä.

Tänä vuonna haluamme tuoda valoa erityisesti kahden yhteisön elämään: Pakolaisten ja Lähi-Idän kristittyjen.

Ensinnäkin, olemme nähneet niiden ihmisten kärsimyksen, jotka ovat joutuneet pimeyden ytimeen tänä vuonna ja joutuneet pakolaisina jättämään kotinsa etsiessään turvapaikkaa aivan kuten Jeesuksen vanhemmat aikanaan. Monet maat avaavat ovet, sydämet ja kodit perheille, jotka ovat jääneet vaille kotia että he saisivat apua ja toivon paremmasta. Kiitän kaikkia, jotka ovat tehneet laupeuden tekoja ja eläneet todellisessa joulun hengessä.

Samaan aikaan monet pelkäävät jakaa leipäänsä muukalaisten kanssa. Monet poliitikot puhuvat pakolaisista vain anonyymeinä massoina ja tilastoina ja uhkakuvina, jotka täytyy ottaa hallintaan. Koska itse olen taustaltani pakolainen, kehotan kaikkia maailman johtajia ja kaikkia ihmisiä muistamaan että kyse on ihmisistä ja yksilöistä, jotka ovat tässä maailmassa Jumalan kuvia ja siten mittaamattoman arvokkaita. Haluammeko me todella ajaa nämä sisaremme ja veljemme, jotka ovat paenneet tappamisen ja sorron pimeyttä, toiseen itse luomaamme pimeyteen, jossa viha, epäluulo, poissulkeminen ja uskonnolliset ennakkoluulot vallitsevat? Pelkomme ei saa sammuttaa keneltäkään toivon valoa, rauhan valoa, sukupuolten tasa-arvon ja ihmisoikeuksien valoa. Myös uskonnon vapaus on valoa, johon myös he ovat kutsuttuja. Jumala itse kehottaa meitä ottamaan nämä pakolaiset vastaan lämmöllä antaen Kristuksen valon loistaa heille.

Toiseksi, meitä huolestuttaa kristinuskon kohtalo ja tulevaisuus Lähi-Idässä. Kuten olen usein tähdentänyt, yleistykset, huolestuneisuus ja myötätunto eivät riitä. Kristityt sisaret ja veljet Syyriassa, Irakissa ja monissa muissa maissa kärsivät. He näkevät vain sorron ja epäoikeudenmukaisuuden, vainot ja karkotusten pimeyttä. Pelkästään heidän turvallisuutensa puolesta rukoileminen ei riitä. Heidän kotiinpaluulleen on luotava turvalliset edellytykset. He tarvitsevat lakeja suojakseen ja naapureiden hyväntahtoisuutta ja kunnioitusta ja oikeuden toteutumista, että heidän elämänsä saadaan raiteilleen. Joulun valo loistakoon näyttäköön heille tietä.

Meitä Betlehemin seimen äärellä asuvia arabikristittyjä askarruttaa, mitä maailmalla mahdetaan tarkoittaa, kun sanotaan että välitämme Lähi-Idän kristittyjen kohtalosta. Nähdäänkö, että meillä on jokin tehtävä kotimaassamme vai olemmeko maailman kristityille ainoastaan museoesineitä?

Monet kristityt kärsivät täällä ja ajattelevat, että ainoa mahdollinen ratkaisu on muuttaa pois kotimaasta paikkaan, jossa ei ole sortoa ja eriarvoisuutta. Monet ovat jo lähteneetkin. Näemme kuitenkin, että ei ole turvapaikkaa, jossa ei olisi väkivaltaa ja ennakkoluuloja. Me Palestiinan kristityt olemme konkreettisesti olleet seimen äärellä kaksi tuhatta vuotta ja aiomme olla myös seuraavat kaksi tuhatta vuotta.

Arabikristityillä on tärkeä tehtävä meidän aikanamme. Kehotan kaikkia arabikristittyjä erityisesti muistamaan, että meidän olemassaolollemme on Jumalan asettama tarkoitus. Kristittynä täällä eläminen Lähi-Idässä ja Palestiinassa ei ole rangaistus vaan se on etuoikeus. Me olemme täällä pelastushistorian tapahtumapaikoilla eläviä todistajia siitä, kuinka Jumalan valo ja armo ovat tulleet maailmaan.

Meidän etuoikeutemme ja tehtävämme on myös kertoa maailman ihmisille, millaista on elää rauhassa lähimmäisten kanssa, olivatpa nämä muslimeja tai juutalaisia. Kun uskonnolliset ennakkoluulot ja viha kasvavat, rauhanomainen rinnakkaiselomme Palestiinassa näyttää valoa vihan pimeyteen. Meidät on kutsuttu rauhantekijöiksi, oikeuden tuojiksi, profeetoiksi, kaiken tämän kärsimyksen, vainon, miehityksen ja äärimmäisyysajattelun keskellä. Me olemme valonpilkahdus pimeydessä, koska olemme nähneet valon ylhäältä. Valon, joka loistaa seimen äärellä Betlehemissä. Jesaja (9:6) kirjoittaa:

”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.”

Yli kaksi tuhatta vuotta sitten Rauhan Ruhtinas syntyi Betlehemissä. Hän sovitti meidät Jumalan kanssa ja kutsui elämään sovussa lähimmäistemme kanssa. Rauhan Ruhtinas ei opettanut väkivaltaa toisin uskovia, toisen kielisiä tai toisesta kulttuurista tulevia kohtaan. Nykyäänkin yhä vain opettelemme elämistä valon lapsina ja mietimme, mitä tämän maailmanhistorian suurimman tapahtuman Jeesuksen syntymän tulisi merkitä meille. Jos se oli todellisuutta silloin, miksi ei nyt meidän aikanamme? Jos se on mahdollista meidän kotiseudullamme, miksi ei sitten Syyriassa ja Irakissa? Miksi ei Ranskassa, Yhdysvalloissa tai muualla maailmassa?

Rauhan Ruhtinas on syntynyt, rakkauden valo on tullut pimeyteen. Jouluna meillä on syytä olla horjumattomia toivossa ja luottamuksessa että kun yö on pimeimmillään, Jeesuksen Kristuksen valo voi sen pimeyden voittaa. Mikään mikä meitä ahdistaa ei voi meitä kukistaa sillä:

”Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.”

Vaikka elämme pimeyden keskellä, kutsun teitä sisaret ja veljet Kristuksessa löytämään toivon, rauhan ja ilon joulun todellisesta sanomasta. Kulutusjuhlan sijaan rakentakaamme yhteyttä lähimmäisiimme! Käynnistäköön rukouksemme rauhan puolesta vakaumuksellisen toiminnan rauhan edistämiseksi! Ja missä tahansa olemmekin tänä jouluna, olkaamme joulun valon todistajia, että maailman pimeys väistyisi ja maailma tulisi kumartamaan Seimen Lasta – Rauhan Ruhtinasta, joka Betlehemissä toi valon maailmaan. Rukoilkaamme toinen toistemme ja koko maailman puolesta, että Jumala päästäisi maailman pimeydestä Kristuksen valoon.

Toivon sinulle rauhallista ja hyvää joulua ja siunattua uutta vuotta 2016. Toteutukoon rauha, sovinto ja anteeksianto.

Piispa Tri. Munib Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko

Luterilaisen maailmanliiton presidentin joulutervehdys 2015

9/12/2015

Pakolaisnainen Pohjois-Irakissa panee Amera-vauvaa nukkumaan pakolaisten yömajassa. Lapsi syntyi tilapaismajoituksessa varastohallissa perheen paettua vainoja kotoaan. Luterilainen maailmanliitto auttaa pakolaisia ruoka-avun ja tarvikkeiden muodossa. Kuva: LWF/Seivan Salim.

Luterilainen maailmanliitto 2015
Presidentti, piispa tri Munib A. Younan

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.

Sisaret ja veljet Kristuksessa, luterilaisen yhteisön jäsenet,

Tervehdin teitä Jerusalmista missä aikoinaan Herramme opetti, kuoli ja ylösnousi. Joulun lähestyessä yhä useammat meistä heräävät siihen todellisuuteen että maailmamme ei ole enää turvallinen paikka elää. Väkivalta ja sekasorto leviää Lähi-Idässä, osassa Afrikkaa ja Etelä-Aasiassa. Sekasorto myös heijastuu elämään Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Pyhä perhe aikoinaan etsi Betlehemissä majataloa, jossa se voisi levähtää rauhassa. Mekin joudumme kysymään löytyykö maailmasta lepopaikkaa, jossa voisimme turvassa levähtää ja meitä kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti. Luterilaisen maailmanliiton joulukortin kansi tuo mielen Neitsyt Marian. Joulukertomus alkaa siitä, että keisari Augustus määräsi alaisensa rekisteröitymään. Tämän kuvan naisella ei kuitenkaan ole kotipaikkaa missä rekisteröityä. Hänet on ajettu pois kotoaan. Hänet on pakolaisena ajettu ulos pimeään. Häntä on kohdeltu kaltoin uskonsa takia. Hän on kärsinyt väkivaltaa siksi että on erilainen. Hänessä näemme ihmiset, jolle ei ole enää sijaa omassa kotimaassaan.

Ensisijaisesti näemme kuten Mariassa, rakastavat äidin, joka löysi tallista lämpimän suojan lapselleen. Kun katson pakolaisten kasvoja, pystyn näkemän kaikissa niissä Jeesuksen kasvot. Kuulen enkelien julistavan ilosanomaa köyhille ja kertovan Rauhan Ruhtinaan tulosta tänäkin jouluna. Tämä kuva on minulle hyvin tuttu koska vaikka olen piispa, olen myös pakolainen. Vuonna 1948 perheeni menetti kotinsa kun se karkotettiin väkivalloin Beer Shevistä. Jos kirkko ei olisi pitänyt huolta minusta tarjoamalla ruokaa, rohkaisua ja koulutusta evankeliumin hengessä, en olisi se henkilö joka olen tänä päivänä.

Koska näemme pakolaisissa itsensä Jeesuksen kasvot ja pyhän perheen kuvan, meidän kutsumuksemme heidän koettelemuksensa ymmärtämiseen ja auttamiseen on vahva. Meidän tulee huolehtia heidän hyvinvoinnistaan, puolustaa heidän oikeuksiaan, parantaa heidän mahdollisuuksiaan elämässä tarjoamalla koulutusta ja toivottaa heidät tervetulleiksi kotimaahamme. Me olemme myös vastuussa siitä yhdessä työskentelemme sen eteen, että he voivat jonain päivänä palata kotimaahan, jossa demokratia vallitsee, ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa kunnioitetaan ja uskonnon vapaus on turvattu.

Jos emme näe kutsumustamme tässä, joudumme vastajan paikalle kuin Matteuksen evankeliumin 25, luvussa, jossa Jeesus muistuttaa, että emme ruokkineet häntä, antaneet turvaa ja hoitaneet häntä vankina ja ottaneet häntä vastaan, vaan hylkäsimme hänet kun hän pakolaisena kolkutti ovellamme.

Poliittiset johtajamme ja rakenteemme eivät pettymykseksemme ole voineet ratkaista näitä ongelmia, mutta kirkon tehtävä on aina kulkea heikoimpien ja vainottujen rinnalla ja etsiä heille paikkaa majatalosta. Joulun sanoma kehottaa meitä etsimään oikeutta sorretuille, toivoa toivottomuuden keskellä. Konkreettisesti auttaa kuvassa oleva äitiä yhdistämään perheensä ja löytämään sille koti. Jos emme auta, jäämmekö syrjästäkatsojiksi kun tämän ajan Herodekset ajavat heitä paikasta toiseen?

Toivomme tänä jouluna on että Rauhan Ruhtinas, jonka Jumala on valinnut. Pyhässä Hengessä meille on annettu voima käyttää lahjojamme että tuomme rauhan ilosanoman kaikille kansoille, niin että joulun evankeliumi saa parantaa ja eheyttää meidän kauttamme pakolaisten rikkinäistä elämää.

Näillä sanoilla haluan toivottaa kaikille rauhaisaa joulua. Toivon että joulun sanoma saa meidät liikkeelle rauhan asialla niin, että emme hae rauhaa vain itsellemme vaan myös niille, joilta rauhaa puuttuu. Rukoilkaa rauhaa ja oikeudenmukaisuuden toteutumista sinne mistä niitä puuttuu. Rukoilkaa, että löydämme rauhan ja sovinnon majataloja, joissa anteeksiantamus eheyttää kaikkia.

Merry Christmas!
Frohe Weihnachten!
Joyeux Noël!
Feliz Navidad!
God Jul!
Siunattua Joulua.
Kol AAm Wa Antum Bikhair.
May God bless you all.

Piispa Munib A. Younan
Presidentti
Luterilainen maailmanliitto

TULE IMMANUEL - TÄYTÄ TOIVO KANSOJEN

14/11/2015

Martin Zimmann

Palasin Juuri matkalta Jerusalemiin ja aivoni ovat aivan solmussa. Meidän kaikkien pitäisi ymmärtää, että Raamatun tekstit Siionista, Israelista ja Jaakobista tai voittoisasti saapumisesta Jerusalemin porteille, eivät sano mitään siitä mitä tapahtui 1948 tai 1967. Nykyajan Israelin valtio ei ole Israelin kuningaskunta tai Juuda, josta pyhissä kirjoituksissa puhutaan. Vaikka Chuck Hagee, Hal Lindsay, Cyrus Scofield ja John Nelson Darby (tai Leo Meller tai muut) olisivat asiasta mitä mieltä tahansa.

Jesajan kirjan lupaukset tai Johannes Kastajan sanat ja psalmien kauniit ajatukset eivät liity Benjamin Netanjahuun, siirtokuntien rakentamiseen, eristysmuureihin tai tarkastuspisteisiin. Me uskomme ja luotamme että Jeesus Kristus on lupausten täyttymys ja että lupauksia ei annettu ainoastaan muinaiselle Israelille vaan meille kaikille. Uskommeko sydämessämme tunne, että Jeesus-lapsi seimessä ei ole vain vanha myytti ja kiiltokuva vaan lupaus joka estä meitä vajoamasta elämässämme katkeruuteen, epätoivoon, kyynisyyteen ja epäuskoon. Varmasti haluamme uskoa tähän lupaukseen epäuskostamme huolimatta ja silloinkin kun maailman todellisuuden puhuu tätä kokemustamme vastaan. Haluamme uskoa Jumala on toivon ja voiman lähde. Adventtina meille paljastuu Jumala, joka kantaa huota meidän elämästämme ja kärsimyksistämme. Kun minä laulan adventtina Siionista tai "Tule Immanuel" tai vangitusta Israelista perheeni kanssa, siirrän ajatukseni nykyajan Israelista minullekin annettuun lupaukseen, josta nämä laulut ja tekstit puhuvat.

Sosiologit ja antropologit ovat kuvailleet sionistien metodin, jolla valtion nimeä myöten oikeutta maahan pönkitetään käyttämällä raamatullista nimistöä. Tämä käytäntö ilmenee säännönmukaisesti laittomien siirtokuntien nimeämisessä Länsirannalla tai siinä että israelilaiset ovat alkaneet kutsua koko Länsirantaa Juudeaksi ja Samariaksi pyrkien muuttamaan poliittista todellisuutta. Näin haetaan raamatullista arvovaltaa sille laajenemispolitiikalle, joka kansainvälisen politiikan valossa ei ole hyväksyttävää. Monet palavasti uskossa olevat kristityt eivät halua kuulla että ehkä ovat tulkinneet liian suoraviivaisesti Raamattua, kun heitä on johdateltua ajattelemaan, että se mitä nyt tapahtuu Pyhässä Maassa edustaa Raamatun kirjoitusten täyttymistä. Vähintäänkin kristtyjen keskuudessa on hämmentävää, kun toiset vaativat meitä kaikin tavoin tukemaan Israelin siirtokuntien rakentamista tai jopa Israelin armeijaa. Sitten me toiset istumme epäilysten vankilassa pohtimassa, eikö Jeesus luvannut 2000 vuotta sitten tuoda vapauden ja oikeuden maahan, jossa palestiinalaisia nyt kuitenkin rokotetaan taloudellisesta, rangaistaan kollektiivisesti rikoksista joita he eivät ole tehneet sekä vangitaan ja murhataan mielivaltaisesti pelotteeksi kansalle.

Jeesus, pelasta meidät tästä rikkinäisestä maailmasta. Anna sanoille "Siion", "Israel" ja "Jerusalem" sisätlö, joka on sinun tahtosi mukainen eikä vain palvele nykyajan valtapyyteitä. Jeesus vapauta Israel ja kärsivä Jerusalem tee sinun armahtavaisuudestasi, anteeksiannosta ja sovinnosta totta Pyhässä Maassa! Anna rauhasi! Istumme epäilystemme vankiloissa ja odotamme adventin lupauksen tähden sinun valtakuntaasi, jossa oikeus vallitsee. Anna anteeksi epäuskomme. Kärsimme katsoessamme maailmaa. Epätoivon keskellä koetamme pitää toivoa yllä. Anna meille edes vähän iloa tämän raastavan konfliktin keskellä.

Teologi Karl Rahnerin sanoin: "Älä kysy, älä epäile, sydämeni. Olet valittu adventin iloon. Suuri Jumala, jonka tuleminen on lähellä, voittaa pelkosi ja epävarmuutesi." Kun sanot tämän todistuksen uskossa ja rakkaudessa, elämäsi täällä maan päällä pyhittyy ja yhdistyy sinulle luvattuun tulevan maailman elämään, joka on aiankaikkista, rajatonta ja Adventin Herralle pyhitettyä. Jeesus tuli Pyhään Maahan 2000 vuotta sitten että meidän elämälle tässä hetkessä olisi merkitys ja tarkoitus. Me istumme sen paikan varjossa, missä Jeesus antoi rakkauden uhrin maailman edestä ja uskomme että adventti on todellisuutta ja Kristus tulee elämäämme ja maailmaamme ja että viha ja epäoikeudenmukaisuus eivät voi täällä vallita. Tule Immanuel ja vapauta vangittu Palestiina. Anna meidän laulaa avoimesti ja rehellisesti lupauksen lapsina Israelista ja valtakunnasta joka on luvattu kaikille Jumalan lapsille ja vapautuksesta, joka koskee koko luomakuntaa.

Oi saavu jo, Immanuel,
ja täytä toivo kansojen.
Käy, Kuninkaamme, päälle maan,
näin riennä meitä auttamaan.
Jo riemuitkaa! On Luojamme
nyt Kristuksessa kanssamme. VK 756.

Two Israels at Advent ELCA, Living Lutheran.

Eläviä kiviä, autuaita ja reformaattoreita

7/11/2015

An icon of the 21 Coptic martyrs of Libya by artist Tony Rezk

Uskonpuhdistuksen päivän saarna

Piispa Munib Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko, 31. lokakuuta 2015 Vapahtajan luterilainen kirkko (Lutheran Church of the Redeemer), Jerusalem.

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.

+++
Matt 5:1-12 (autuaaksijulistukset)
Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.
Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.
+++

"Sumud" - oliivipuun kestävyys ja voima

31/10/2015

Saarna ekumeenisessa jumalanpalveluksessa rauhan puolesta
Sabeel al-Quds
Jerusalem + Dominikaanikirkko + 12. lokakuuta 2015

Piispa Munib Younan, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan Rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kanssanne. Amen.
Jonkin ajan kuluttua Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi. Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: "Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?" Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: "Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" - - hän puhui nyt halvaantuneelle -- "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Tällaista emme ole ikinä nähneet." (Mark 2:1-12).

Sisaret ja veljet Kristuksessa,

Kun Ekumeeninen vapauksen teologian keskus Sabeel pyysi minua saarnaamaan tässä jumalanpalveluksessa ja siunatussa kirkossa, olin aluksi vastahakoinen sillä en tiennyt mitä minun pitäisi sanoa ja mikä olisi viestini tänne kokoontuneille.

Kysyin itseltäni, pitäisikö minun jälleen tuomita se mitä tapahtuu Jerusalemissa, Israelissa ja Palestiinassa kun väkivalta ja sorton jälleen lisääntyvät. Tuleeko minun tuomita ne jyrkät toimet, joita meihin palestiinalaisiin on kohdistettu. Tuleeko minun itkeä itkevien kanssa, ja surra surevien kanssa? Pitäisikö minun kertoa pelkääville, miten paljon minuakin pelottaa? Olisiko minun tehtäväni vaieta niiden kanssa, joiden ääni on vaiennettu?

Haasteena on tehdä kaikkea tätä yhdessä samanaikaisesti. Tuomitseminen, itku, sanoutuminen irti väkivallasta; kaikkea tätä kansamme on runsaiden sanojen kera saanut kuulla väsymykseen asti. Me tarvitsemme rohkaisevia ja toivoa antavia sanoja, jotka avaavat näköalan ei ainoastaan rauhaan vaan oikeudenmukaiseen rauhaan.

Siksi haluan puhua teille tänään rakkaudesta, rauhasta ja kärsivällisyyden voimasta. Arabiassa meillä on sana sumud, joka kuvaa oliivipuun kestävyyttä ja voimaa.

Jeesus sanoo (Joh. 10:10), “Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” Jeesus on tullut antamaan arvokkaan ja merkityksellisen elämän kaikille ihmisille sukupuolesta, rodusta tai kansallisuudesta riippumatta. Jeesus haluaa antaa elämän joka rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja iloa.

Evankeliumin kertomuksessa Jeesus parantaa halvaantuneen. Voitte ajatella että tämä on erikoinen tekstin rauhanmessuun, mutta näinä päivinä jotka täyttyvät väkivallanteoista, poliisin ja ambulanssien sireeneistä ja ihmisten huudoista, löydän tästä raamatun kertomuksesta kaksi erityistä viestiä meille täällä tänään.

Ensiksikin, meidän on syytä on panna merkille neljän ystävän häkellyttävä usko. He uskovat että Herra Jeesus Kristus parantaa heidän halvaantuneen ystävänsä. Ihailen heidän vahvaa tahtoaa auttaa ystävää hädässä, heidän aloitteellisuuttaan purkaa katto voidakseen saattaa ystävänsä Jeesuksen luo. Kun pitää päästä Jeesukseen luo, mikään ei saa heitä estää. He osoittavaa luovaa rohkeutta, jollaista harvoin kohtaa.

Nämä neljä ystävää kantavat halvaantuneen miehen Jeesuksen luo parannettavaksi. Samoin meidän maamme on halvaantunut vuodepotilas - uskaltaisin sanoa. Eikö maan ole halvaannuttanut sorto, viha ja miehitys? Eikä maan ole halvaannuttanut haluttomuus puolustaa oikeutta ja kaikkien maassa asuvien ihmisarvoa? Eikö kaikille kuulu Jeesuksen lupaama yltäkylläinen elämä?

Se “kvartetti”, joka auttoi halvaantunutta miestä on kovin erilainen kuin se Lähi-Idän kvartetti, joka uutisotsikoiden mukaan yrittää ratkoa maamme konfliktia. Tällä nykyajan kvartetilla on tarjottavanaan julkilausumia ja puheita. He näkevät ja vihan ja väkivallan ja kertovat tuntevansa myötätuntoa Pyhää Maata kohtaan. He näkevät kuinka eräät ryhmittyvät ovat päättäneet muuttaa poliittisen konfliktin uskonsodaksi. He ymmärtävät, että kukaan ei hyödy uskonsodista, ääriliikkeiden poliitikkojen vallassa olosta tai saarnaajista, jotka haluavat anastaa uskonnon omien päämääriensä keppihevoseksi.

Nykyajan kvartetti edustaa maailman suuria valtoja, jotka näkevät paitsi meidän tilanteemme, myös sen mitä tapahtuu Syyriassa ja Irakissa. Näyttää kuitenkin siltä, että nämä maailmanvallat haluavat ajaa Lähi-Idässä ainoastaan omia etujaan - eivät tukea Lähi-Itää ja sen ihmisiä. He ovat myös unohtaneet että Israelin-Palestiinan konflikti on koko Lähi-Idän ongelman ytimessä.

Syyrialaiset, irakilaiset ja me kaikki Israelissa ja Palestiinassa tarvitsemme kvartetin apua. Halvaantunut maa tarvitsee apua, että voidaan alkaa ajatella luovasti ja määrätietoisesti ja kustannuksia laskematta toteuttaa näkyä rauhan ja oikeudenmukaisuuden toteuttamisesta.

Kansa tässä halvaantuneessa maassa ei tarvitse hymistelyjä tai poliittisia irtiottoja vaan tekoja, jotka johtavat meidät pois halvaantuneesta tilastamme ja tukevat oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja lupaavat ihmisarvoista elämää kaikille. Meidän Jerusalemimme kuuluu kaikille ja sen historiallinen moninaisuus täytyy säilyttää.

Tarvitaan solidaarisuutta, profeetallista näkyä ja johtajuutta ihmisiltä, jotka haluavat kuulla totuuden ja puolustaa oikeudenmukaisuutta.

Profeetallisen ääneen pitää erityisesti kuulua kristillisestä kirkosta paikallisesti täällä Jerusalemissa sekä kansainvälisesti ympäri maailman. Kirkon pitää herättää ihmisten omiatuntoja niin että tämän konfliktin halvaannuttamat ihmiset heräävät ja rohkaistuvat uskomaan ja toivomaan ja toimimaan moraalisella tavalla. Ennen kaikkea meidän on herättävä rukoilemaan: “Herra, me olemme uupuneet sorron, vihan ja miehityksen alla. Paranna maamme kaikesta vihasta ja katkeruudesta. Vapauta maamme väkivallasta ja terrorista. Paranna maamme kaikesta siitä mikä mikä meitä ahdistaa ja lannistaa. Anna anteeksi meidän syntimme. Anna meille uusi toivo ja voima, että emme väsy puolustamaan oikeutta. Anna meidän peräänantamattomasti ja arvokkaasti puolustaa Jerusalemia, sinun kaupunkiasi.

Toiseksi, pankaamme merkille että kun halvaantuneet todelliset ystävät toivat hänet Jeesuksen luo, Jeesus totesi yksinkertaisesti: “Poikani, sinun syntisi on annettu anteeksi.” Ne viranomaiset, jotka olivat olleet tukkimassa sairaan tietä Jeesuksen luo sanoivat että tämä oli häväistys - vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi. Jeesus vastasi Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'?

Ystäväni, tiedän että mielemme on täynnä kuvia väkivallasta ja taisteluista tässä maassa. Olemme nähneet liian paljon kuvia ihmisten kärsimyksestä. Sydämemme on särkynyt: se tarvitsee parantajaa. Näiden vaikeiden aikojen keskellä kriisin seuratessa toistaan, tarvitsemme hengellisyyttä, joka parantaa sydämemme, mielemme ja ruumiimme ja antaa voimaa.

Tervehtyminen alkaa, kun tunnistamme, että maatamm halvaannuttaa synnin ja vihan valta, joka haluaa kieltää toisilta ne lahjat, jotka Jumala on tarkoittanut kaikille lapsilleen. Yhteinen parantuminen tarvitsee hengellistä uudistumista. Emme voi fyysisesti vapautua ellemme pääse ulos mielemme vankiloista.

Me tarvitsemme sitä uskoa joka evankeliumin kertomuksessa oli noilla neljällä ystävällä. He uskoivat että rukouksessa on voimaa ja että Jumala voi muuttaa sairaan tilanteen. Olkoon rukouksemme, että Jumala antaisi meille niin paljon uskoa, luottamusta ja päättäväisyyttä että me passiivisuuden sijasta voisimme olla Jumalan valitsemia rauhan puolustajia ja tekijöitä.

Työn rauhan puolustamiseksi ja sorron vastustamiseksi pitää nousta rukouksen hengestä. Rukouksessamme kannamme koko maamme Jumalan kasvojen eteen ja pyydämme Hänen parantavaa armoaan. Olemme nähneet, että pelkät sanat eivät auta ja julkilausumat jäävät kauas siitä mitä tarvitaan. Tarvitsemme hengen, joka auttaa pysymään järkähtämättöminä rauhan ja oikeuden puolesta ja rohkeuden irrottautua vihasta ja kostosta.

Rukoilemme että Jumala parantaa maamme ja antaa rauhan. Sadanpäämies sanoi täällä aikanaan Jeesukselle: “sano vain sana niin palvelijani paranee (Matt. 8:8). Mekin sanomme Jumalle: “Sano vain yksi sana niin että maamme paranee!”

Patriarkka Michel Sabah sanoi Beir Ounassa: “Meidän täytyy rukoilla. Kun tapaamme muurin takana, me palestiinalaiset pyydämme israelilaisia rukoilemaan kanssamme rauhan ja oikeuden puolesta.”

Rukoilemme, että kaikkien oikeudet ihmisinä tässä maassa tunnustettaisiin. Rukoilemme, että kaikki näkevät toisissaan ihmisen ja Jumalan kuvan. Tartutaan toisiame kädestä ja polvistutaaan rukoilemaan: “Herra, Pyhä Maa tarvitsee parantavan kätesi kosketusta.”

Rukoilemme todellisen rauhan ja oikeuden toteutumisen puolesta yhteiskunnassamme ja kaikille tässä maassa asuville. Rukoilemme anteeksiantamuksen voimaa - rukoilemme oliivipuun sumud-voimaa ja kestävyyttä. Rukoilemme oikeuden toteutumista Jerusalemissa ja tässä maassa.

Rukoilemme Faisal al-Husseinin sanoin:

Jumalani, kun sydämeni on katkera… … auta ettei minusta tulisi ilkeä
Jumalani, kun sydämeni särkyy tuskasta… ...älä tee musta kostonhimoista
Jumalani, kun henkeni vapisee pelosta… ...älä sytytä minussa vihaa
Jumalani, kun ruumiini on heikko… ...älä anna epätoivon vallata minua
Jumalani, palvelijasi toivo hiipuu… ...ylläpidä toivo ja luottamus

Jumalani, usko on rakkautta, usko on anteeksiantamusta, usko on luottamusta
Jumalani, älä sammuta uskon kipinää rinnastani.

Jumalani, me halusimme vapautta kansallemme - emme orjuutta toisille.
Jumalani, me halusimme oman kotimaan - emme halunneet tuhota kenenkään kotia tai isänmaata.
Jumalani, kansaltamme on viety kaikki paitsi usko oikeuteen.
Jumalani, kansa on kaikin tavoin heikko paitsi uskossaan.
Jumalani, anna kaiken vuodatetun valoksemme ja voimaksemme. Älä anna meidän kääntyä koston ja vihan tielle.
Jumalani, kuule rukokseni - heikko huokaukseni ja auta meitä ja johdata meidät oikealle tielle.

Jumala siunatkoon teitä kaikkia ja kaikkia niitä jotka puolustavat rauhaa ja oikeudenmukaisuutta.

Palestiinan kristittyjen vetoomus uskonsisarille ja veljille

24/10/2015

Jerusalemissa lokakuun 23.10.2015

Älkää jättäkö meitä yksin. Tilanne Palestiinassa vaikeutuu koko ajan. Rukoilkaa puolestamme ja kanssamme, Auttakaa meitä!

Kaikille Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon kumppaneille

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa,
Rauhaa ja armoa teille Herrramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Olemme kaikki varmasti tietoisia Lähi-idästä tulevista uutisista, erityisesti Palestiinasta ja Israelista. Tällä kertaa Jerusalem on ollut tapahtumien keskipisteenä.

Jerusalemin ja Länsirannan hyvin jännittynyt tilanne on aiheutunut provokatiivisista Al Haram Al-Sharif:ia (Temppelivuori) koskevista teoista. Vaikka tiedämmekin, että Israelin päärabbit tukevat historiallista status quo:ta, valitettavasti juutalaiset ääriainekset provosoivat muslimiyhteisöä. Nämä provokaatiot ovat saaneet aikaan sen, että monet muslimit pelkäävät, että Israelin viranomaiset muuttavat Haram Al-Sharifia koskevia rukoussopimuksia. Ääriainekset pyrkivät muuttamaan Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin uskonnolliseksi konfliktiksi rauhaan, vapautukseen, vapauteen ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivän kamppailun sijasta.

Jerusalemissa, samoin kuin Länsirannalla ja Gazassa, olemme nähneet sekä palestiinalaisten että israelilaisten siviilien tappamista, Israelin poliisin ja armeijan liiallista voimankäyttöä mielenosoittajia vastaan, oman käden oikeuteen perustuvia tappoja, kollektiivisia rangaistuksia, jotka koskevat tiukkoja liikkumisrajoituksia, palestiinalaisten asuinalueiden sulkemisia sekä rangaistukseksi tehtyjä talojen hävittämisiä.

Tuomitsemme kaiken tämän väkivallan ja olemme vakuuttuneita, että väkivalta ei voi ratkaista tätä ongelmaa. Maamme mieliala tällä hetkellä on viha, kosto, hyvityksen hakeminen sekä epäluulo. Olemme hyvin peloissamme tässä väkivallan aallossa ja toisen ihmisen torjumisessa ja kieltämisessä.

Jerusalemissa asuvat palestiinalaiset eivät pääse liiketoimintaansa eivätkä työhönsä tavalliseen tapaan. Tämä tarkoittaa sitä, että heidän taloudellinen asemansa heikkenee, ja monet harkitsevat vakavasti maastamuuttoa.

Elämämme hyvin vaikeita aikoja, ja pelkäämme, että tilanne muuttuu vielä pahemmaksi lähiviikkoina ja – kuukausina. YK:n yleiskokous kokoontuu keskustelemaan tästä tilanteesta. Mitään ratkaisua ei kuitenkaan ole näköpiirissä. Ellei löydetä sellaista ratkaisua, joka pyrkii puuttumaan peruskysymykseen, Israelin laittomaan Palestiinan miehitykseen, ja joka etsii oikeudenmukaisuuteen perustuvaa rauhaa, pelkäämme, että tulemme näkemään lisää kuolonuhreja, surua, tuskaa ja kärsimystä.

Tämä jännittynyt tilanne on halvaannuttanut palestiinalaisten elämän ja vaikuttanut jokaiseen palestiinalaiseen kotiin ja liikeyritykseen. Jordanian ja Pyhän maan luterilaisen kirkon jäsenet eivät ole poikkeus:
- Kaupungin sulkemisen ja tarkastusasemien perustamisen vuoksi monet ovat menettäneet toimeentulonsa lähteet.
- Monet turistit ovat peruneet Pyhän maan matkavarauksensa sekä tältä että ensi vuodelta. Vaikutukset talouselämään ovat vakavia.
- Elinkustannukset ovat kohonneet huomattavasti
- Vanhemmilla ei ole varaa maksaa lastensa koulumaksuja
- Länsirannan kouluissamme opiskelevat Jerusalemissa asuvat oppilaat joutuvat kulkemaan kiertoteitä kouluunsa. Matkakustannukset ovat siten kasvaneet.

Tämän kriisin tuloksena meidän taloudellinen tilanteemme on vaikeutunut. Tähän vaikuttavat alentuneet paikalliset tulot (koulumaksut, guesthouse-tulot ja jopa seurakuntien alentuneet lahjoitukset)

Teidän apunne tässä asiassa merkitsee, että me voimme edelleen keskittyä seurakunnalliseen työhön ja jatkaa työtämme välittäen rakkauden evankeliumia vihan ja toisen ihmisen oikeuksien kieltämisen aallon keskellä.
Vetoamme teihin Jeesuksen Kristuksen nimessä, että autatte Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaista kirkkoa tämän vakavan ja kiistämättömän taloudellisen tilanteen keskellä. Teidän kumppanuutenne on nyt tarpeellisempi kuin koskaan aikaisemmin. Me yritämme pitää yllä toivoa, sillä ilman toivoa pelkäämme, että kristityt muuttavat pois maasta.

Haluaisimme pyytää teiltä kahta asiaa:

1. Rukoilkaa puolestamme sunnuntain jumalanpalveluksissanne. Toivomme myös, että omistaisitte 3. adventtisunnuntain rukouksille oikeudenmukaisen rauhan puolesta ja anteeksiantamukselle perustuvan sovituksen puolesta.

2. Rukoilkaa meidän kristittyjen puolesta, erityisesti Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon puolesta, jotta jaksaisimme jatkaa tässä maassa ja voisimme olla rauhan työvälineitä, oikeudenmukaisuuden välittäjiä sekä sovituksen palvelijoita.

Arvostamme hyvin paljon taloudellista tukea, mikä auttaa meidän työtämme kantamaan Kristuksen lippua Pyhällä maalla.

Teidän rukouksenne, solidaarisuutenne ja tukenne tekee meidän selviytymisemme mahdolliseksi ja vahvistaa kristittyjen läsnäoloa, kestävyyttä ja palvelutehtävää Pyhällä maalla.

PYYDÄMME ETTETTE JÄTÄ MEITÄ YKSIN TÄSSÄ VAIKEASSA TILANTEESSA.

Kiitollisena teidän jatkuvasta rukouksestanne ja tuestanne, joilla autatte meitä näitä vaikeina aikoina pitämään Pyhän kaupungin elävät kivet edelleen paikoillaan,

Veljenne Kristuksessa
Piispa Dr. Munib A. Younan,
Jerusalemin luterilainen piispa
Your Brother in Christ,
Bishop Dr. Munib A. Younan
The Lutheran Bishop in Jerusalem

Käännös: Jukka Helle.

Jerusalemin rukous 2015

10/9/2015

”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia.” (2. Kor. 4:8)

Rukoilemme taivaallista Isäämme Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajamme ja Pelastajamme nimessä. Jumala, suurissa töissäsi olet pyhittänyt tämän maan ja tehnyt siitä pyhän. Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta tälle maalle on annettu erityinen tehtävä. Jatkuva poliittinen konflikti, joka haavoittaa tätä maata ja vahingoittaa kaikkia sen kansoja, on häpeä ja tahtoasi vastaan.

Suremme väkivallan monia muotoja, jotka tuottavat tuskaa tämän maan ihmisille. Suremme sitä, että erottelumuuri on erottanut palestiinalaisyhteisöt toisistaan ja kärjistänyt Palestiinan ja Israelin yhteiskuntien välistä jakolinjaa. Muuri ei ole edistänyt oikeutta, vielä vähemmän rauhaa. Rukoilemme lohdustusta ja voimaa, ettemme menettäisi toivoamme. Rukoilemme, että muuri ja kaikki muut vastaavat muurit murtuisivat. Uskomme, että muuri on ”hetkellinen ahdinkomme ... sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti” (2. Kor. 4:17-18).

Rukoilemme sovintoa ja rauhaa samalla kun sitoudumme työskentelemään oikeuden toteutumiseksi kaikille Pyhällä maalla eläville ihmisille. Kun vietämme tätä viikkoa eri puolilla maailmaa olevien sisartemme ja veljiemme kanssa, pyydämme Pyhän Hengen voimallista tukea kaikille, jotka haluavat oikeudenmukaisuutta tähän maahan. Anna meille voimaa, jotta emme tyytyisi pelkkiin sanoihin vaan ryhtyisimme kalliisiin solidaarisuuden tekoihin. Innosta meitä olemaan rauhasi välikappaleita, tahtosi tekijöitä.

”Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin.” (Ef. 2:14) Amen.

PIEF, Palestine Israel Ecumenical Forum. Palestiinan ja Israelin Ekumeeninen Foorumi on kirkkojen välinen rauhanaloite Israelin ja Palestiinan konfliktin ratkaisemiseksi. PIEF ja Kirkkojen maailmanneuvoston Palestiinan ja Israelin rauhanviikko 20.-26.9.

Vetoomus pakolaisten puolesta

1/9/2015

Maailman johtajille ja kaikille ihmisille, jotka haluvat kuunnella omantuntonsa ääntä,

Kirjoitan teille Jerusalemista kertoakseni näkemykseni siihen vakavaan pakolaiskriisiin, joka koskettaa nyt Lähi-Itää ja
myös Eurooppaa. Olen itse sekä pakolainen että piispa. Perheeni ja omat elämänkohtaloni velvoittavat minua puolustamaan niitä naisia, miehiä ja lapsia, joiden ruumiit huutoutuvat Välimeren rannoille tai mätänevät kuorma-autoissa Euroopan moottoriteillä. Niiden puolesta, jotka repivät epätoivoissaan itsensä rajojen piikkalankaesteissä ja kärsivät henkihieverissä hätäisesti kokoonkyhätyissä leireissä.

Viime viikkoina emme ole nähneet ainoastaan pakolaisten määrän kasvavan vaan tämän kansainvaelluksen traagisia päätepisteitä, kun hyväksykäytetyt ihmiset ovat menehtyneet hakiessaan pelastusta. Tätä häpeällistä tilannetta ja inhimillistä hätää kansainvälinen yhteisö ei voi enää sivuuttaa. Pakolaiset ja turvapaikanhakijat eivät ole lomailijoita. Heitä ei ajanut kotoaan seikkailunhalu. He joutuivat jättämään kotinsa väkivallan, terrorismin, poliittisten konfliktien ja köyhyyden seurauksena. Toivottomuus ja turhautuneisuus saa heidät uhraamaan koko omaisuutensa ja henkensä uhalla etsimään turvapaikkaa itselleen ja perheilleen. Kysymys ei ole "aalloista", "massoista" tai "laumoista" vaan ihmisistä, joilla on oikeus tulla kohdelluiksi ihmisarvoisesti ja kunnioittavasti.

Pakolaisena ja Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispana haluan sanoa maailman johtajile seuraavaa:

Maailmanyhteisön ja Euroopan Unionin vastuulla on luoda selkeä menettelytapa, jolla turvapaikanhakija otetaan vastaan. Maailman johtajien on otettava kantaa avoimen ja suojelevan politiikan puolesta ja tehtävä yhteistyötä YK:n Pakolaisjärjestön UNHCR:n kanssa. Useimmat maailman uskonnot opettavat vieraanvaraisuutta muukalaisia kohtaan. Jeesuksen mukaan (Matt. 24) maailman kansat tuomitaan sen mukaan kuinka ne ovat kohdelleet köyhiä, nälkäisiä ja kodittomia. "Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut?" Ja kuningas vastaa heille: "Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle."
Kaikki johtajat ovat suoraan tai epäsuoraan vastuussa tästä pakolaiskriisistä. Sen on aiheuttanut maailmanjärjestelmä, jonka johtajamme ovat rakentaneet. Kysymys ei ole paikallisesta konfliktista. Kansainvälinen yhteisö on vähät välittänyt Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan taikka Israelin ja Palestiinan konflikteista eikä ole auttanut ratkaisemaan niitä. Taloudellisten ja poliittisten intressien vuoksi vuoropuhelun ja rauhanprosessin tukeminen ei ole kiinnostanut johtajia. Alueemme on luisunut sellaiseen kaaokseen, että siellä ovat avautuneet ovet ääriliikkeiden ja terroristien toiminnalle ihmisten epätoivoa hyväksikäyttäen. Lähi-Itä janoaa oikeudenmukaisuutta ja rauhaa, joka ei ainoastaan lopeta pakolaisvirtoja vaan turvaa kodeistaan häädetyille mahdollisuuden turvalliseen kotiinpaluuseen ja elämään demokraattisessa vapaassa valtiossa.

Sanani ovat jyrkkiä ja suoria, mutta tämän humanitaarisen katastrofin ratkaisemiseksi vaaditaan voimakkaita ja määrätietoisia toimia. Epätoivoiset veljemme ja sisaremme itsevät: "Kuka toivottaa meidät tervetulleiksi? Haluamme oikeutta ja rauhaa!" Jumala kuulee köyhien, sorrettujen ja pakolaisten itkun. Rukoilen, että myös pohjoisen johtajat kuulevat heidän epätoivonsa. Poliittisten johtajien pitää herätä ja nähdä pakolaiset Jumalan kuvina, Jumalan lapsina, jotka ansaitsevat turvaan, huolenpidon ja tasa-arvoiset ihmisoikeudet. He eivät ole vain nopeasti sivuun sysättävä poliittinen ongelma.

Kehotan maailman johtajia ja kaikkia ihmisiä kuulemaan omantuntonsa ääntä ja toimimaan nopeasti sen mukaan ihmisyyden tähden.

Piispa Munib Younan

Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa

Kuka vierittää pois kiven?

2/4/2015

2015 pääsiäistervehdys Jerusalemista

Kuka vierittää pois kiven?
Mark 16:1-8

Piispa Tri Munib A. Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko

Halleluja! Kristus nousi kuolleista; totisesti nousi! Halleluja!

Pääsiäissunnuntai - ylösnousseen Herramme juhla - on todella myös Jerusalemin kaupungin juhla. Tänään kristityt ympäri maailman muistellessaan Herramme ristiinnaulitsemista ja ylösnousemusta ajattelevat myös Jerusalemia. Kun kerrotaan ylösnousemuksesta, puhutaan ylösnousemuksen kaupungista Jerusalemista. Myös täällä Jerusalemissa muistamme pitkää kärsimyksen viikkoa ja ristiinnaulitsemista ja sen jälkeen yhdymme ylösnousemuksen riemuun sisarten ja veljien kanssa ympäri maailman. Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus tuo toivon koko maailmalle. Meille jerusalmilaisille se on toivon sanoma, joka rohkaisee ja vahvista meitä niiden esteiden ja vastoinkäymisten keskellä, joita joudumme kohtaamaan Lähi-Idässä näinä päivinä. Ylösnousemuksen riemu, toivo ja luottamus pitää meidät vaikeuksista huolimatta Pyhässä Maassa.

Evankeliumistekstistä ilmenee, että kolme naisopetuslasta menivät pitkänperjantain tuskan ja kyynelten jälkeen varhain sunnuntaiaamuna haudalle. Miehet olivat häipyneet. Usein kaikkein vaikeimmissa tilanteissa kuten syntymässä, sairauden kohdatessa ja kuoleman lähestyessä, juuri naiset ovat läsnä. Tuonakin aamuna, juuri naisilla oli voima ja tahto osoittaa huolenpitoa ja ottaa vastuu Jeesuksen ruumiin voitelusta. Vaikka aurinko oli noussut, yön synkkyys ja ahdistus yhä varjostivat heitä. Heidän lähestyessään hautaa, mieleen nousi tärkeä kysymys: "Kuka vierittää pois kiven haudan suulta?"

Kun vierailee Pyhän Haudan kirkossa, saa hyvän kuvan siitä, millainen ongelma kiven vierittäminen varmasti oli naisille. Koptien ja syyrialaisortodoksien alueella kirkossa on nähtävänä hautoja, jotka vastaavat sitä johon Jeesus haudattiin. Haudat oli tarkoitettu kolmelle ruumiille ja sisäänkäyntiä sulkemassa oli hyvin suuri kivi. Juuri tätä Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ajattelivat lähestyessään hautaa: "Kivi on hyvin suuri ja meitä on vähän. Sotilaat ovat asettaneet kiven eikä meillä ole valtuuksia siirtää sitä. Kuka voisi vierittää kiven pois?"

Tavallaan tämä on ajankohtainen meille Lähi-Idässä nykyäänkin. Kuka vierittää pois kiven, joka on saanut terrorismin, ääriajattelun ja väkivallantekojen muodon. Kivi edustaa kristittyjen ja monien etnisten ja uskonnollisten ryhmien vainoa. Kuka vierittää pois kiven, joka saa antisemitismin ja islamiin kohdistuvien epäluulojen muodon? Miehitysvalta, eristysmuuri ja oikeuksien loukkaukset ovat kivi, joka estää meidän kulkumme. Meitä on vain vähän ja esteet ovat suuria. Kuka vierittäisi kiven hautakammion ovelta?

Tässä mielessä voimme varmasta asettua pääsiäisaamun naisten asemaan. Päivittäin kuulemme hirvittäviä kertomuksia kristittyjen vainoista Irakissa, Syyriassa ja Libyassa. Näemme sen ääriliikehdinnän aallon, joka nousee Lähi-Idän kysymyksiin sovelletun virheellisen politiikan aiheuttamassa valtatyhjiössä. Jumalan nimeä käyttävät tappavat Jumalan kansaa. Nähdessämme kauhun kuvia koko ruumiimme vapisee ja hiljennymme neuvottomina. Kuin naiset haudalla, meiltä loppuvat sanat. Voittamattomien esteiden ja selittämättömien asioiden edessä olemme voimattomia ja pelokkaita. Kuka vierittäisi pois kiven?

Tottakai monella on paljonkin sanottavaa Lähi-Idän tilanteesta. Artikkeleita kirjoitetaan ja konferensseja järjestetään. Poliitikon, toimittajat, teologit ja televisiojuontajat kaikki tarkastelevat kiveä kysellen kuinka suuri se on. Minkä muotoinen kivi on? Kuka asetti kiven siihen? Puhutaan paljon solidaarisuudesta, mutta suuri huolemme on että kaikki tämä jää puheeksi eikä kukaan meistä voi tehdä juuri mitään vainottujen kristittyjen sisarten ja veljien tai muiden vainottujen auttamiseksi. Varmasti Irakissa, Syyriassa, Nigeriassa ja Pakistanissa kysellään, kuka lopettaa kaiken tämän ja nujertaa ääriainekset. Kuka korottaa äänensä, kun Jumalan kuvaa häväistään lähimmäisessämme? Kuka pelastaa meidät?

Israelin-Palestiinan konflikti on isompi kivi tiellämme kuin koskaan. Joidenkin mielestä tämän kiven siirtäminen ei edes ole kovin kiireellinen tehtävä. Jotkut ovat sitä mieltä että kiveä on mahdotonta vierittää: tasa-arvo ja rauha jäävät pelkäksi haaveeksi. Monien mielestä vain sotilaallinen riittää vierittämään pois kiven. Milloin konflikti on pystytty lopettamaan sotilastoimin? Ovat aseet joskus tuoneet todellisen ja kestävän rauhan ja oikeudenmukaisuuden? Luovatko panssarivaunut ja ammukset elämää?

Naiset pääsiäisaamuna eivät käyttäneet sotilasvoimaa - eivät myöskään mediavaltaa, eivät tieteellisiä asiantuntijoita kiven vierittämiseen. He tulivat palvelemaan sitä joka oli heille rakas. Kun he tulivat paikalle, he yllättyivät ja järkyttyivät sillä suuri kivi oli jo vieritetty pois haudalta.

Suuri kivi oli jo vieritetty pois haudan suulta! Tämä on toivon sanoma meille tänäkin päivänä. Me jotka suremme kohtaloamme Lähi-Idässä murheen vallassa olemme kuin nuo surun varjossa kulkevat naiset pääsiäisaamuna. Suru ja pelko painaa meitäkin ja odotamme näkevämme suuren kiven. Tiedämme miten todellisuutemme on kuolemaa, ääriliikkeitä, väkivaltaa ja oikeuksien riistoa tässä maailmassa. Emme voi ummistaa silmiämme miehitysvallalta, erottelumuurilta tai epäoikeudenmukaisilta käytännöiltä joihin törmäämme. Kuka meille vierittää kiven pois?

Hyvä sanoma on että elävä Jumala on jo vierittänyt pois kiven sydämissämme ja elämässämme. Ylösnousemuksen voimassa se haudan suulla oleva kivi, jota meille edustaa ääriajattelu, terrorismi ja sorto on jo vieritetty pois. Vääryyden vallat eivät voi enää hallita meitä. Ylösnoussut Kristus voimasuuruudessaan on hävittänyt kaikki esteet ja antaa meille yltäkylläisen elämän. Ei ole kiveä meidän ja ylösnousseen Herramme välillä. Niillä jotka voivat kyllä tappaa ruumiin, ei ole mitään valtaa meihin sillä tiedämme, että he eivät voi nujertaa hengessä vaeltavaa ylösnousemuksen kansaa.

Yhdyn Jerusalemin katolisen kirkon emerituspatriakka Michel Sabbahin sanoihin: "Nyt on marttyyrien todistuksen aika." Marttyyrius ei tarkoita että annamme itsemme alttiiksi teurastettavaksi vaan että me halulla uhraamme tahtomme ja sydämemme samoin Kristus uhrasi itsensä kertakaikkisesti koko ihmiskunnan puolesta. Arkkipiispa Romero sanoin: "Vatikaanin toisen konsiilin mukaisesti kaikilla ei ole kunniaa vuodattaa vertaan uskonsa tähden tai tulla surmatuksi. Jumala kuitenkin kysyy meiltä kaikilta marttyyriuden henkeä että olisimme valmiita uhrautumaan uskomme tähden vaikkei Herra antaisikaan meille mahdollisuutta antaa tätä uhria."

Vaikea tilanne Lähi-Idässä ei saa olla meille epätoivon ja murheen aikaan. Sorron, väkivallan ja Lähi-Idän levottomuuksien keskellä meidän täytyy nousta ja kysyä itseltämme: "Kuinka voin olla Ylösnousseen elävä todistaja?" Meidän Lähi-Idän pitkän pitkän perjantai jälkeen muistutan sisaria ja veljiä 2. korinttolaiskirjeen sanasta (4:8-10):

"Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin."

Nyt ei ole aika tukeutua ääriajatteluun tai luottaa niihin, jotka haluavat turvautua väkivaltaan sisaria ja veljiä kohtaan. Nyt meidän tulee uskoa ylösnousemukseen, jonka voima voi muuttaa hylkäämisen hyväksynnäksi. Hyvyyden voima voittaa ylösnousseessa Kristuksessa pahan, rakkaus vihan, valo pimeyden ja elämä kuoleman. Nyt meidän tehtävämme on olla ylösnousemuksen todistajia.

Yksi tällainen elävä todistaja on Koptikirkon paavi Tawadros II. Kun terroristit surmasivat 21 koptikristittyä Libyassa, paavi Tawadros opetti että nyt ei ole koston aika. "Tuomitsemme nämä pahuuden teot, mutta olemme valmiit anteeksiantoon syyllisille samoin meillekin on annettu anteeksi." Paavi Tawadros on todistaa, miten usko ylösnousemukseen voittaa kuoleman vallan.

Jotkut sanovat että tämä kertoo pelkästään heikkoudesta. Jotkut protestoivat, että niille, jotka antavat anteeksi, osoittavat armahtavaisuutta ja todistavat rakkauden evankeliumista, ei jää käteen mitään millä puolustaa itseään. Jotkut jopa syyttävät meitä voimattomasta fatalismista. Ylösnousemuksen sanoma ei kuitenkaan kerro heikkoudesta vaan rakkaudesta kumpuavasta rakkauden ja anteeksiantamuksen voimasta. Kristus on jo voittanut pahan vallan, sorron, riiston ja kuoleman ja antanut kaikille elämän. Jumala valitsi sen mikä maailmassa on hulluutta saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. (1 Kor 1:27) sillä tämän maailman viisaus on Jumalan silmissä hulluutta (1 Kor 3:19).

Kuka vierittäisi pois kiven? Lähi-Idän äärimmäisiä ideologioita ja uskonnon varjolla harjoitettua vallankäyttöä vastaan ei tarvita äärimmäisiä sotilaallisia voimakeinoja. Me tarvitsemme rakkautta, armeliaisuutta ja anteeksiantoa; sellaista jota kärsivä koptikirkkoa on osoittanut. Me tarvitsemme sellaisia ylösnousseen todistajia, jotka monien sukupolvien ajan ovat uskossa rakentaneet kirkkoa. Me tarvitsemme sitä lempeää rakkautta, joka ilmenee ristillä ja tyhjällä haudalla - itsestään luopuvaa, uhrautuvaa rakkautta koko maailman puolesta. Meidän pääsiäisemme on tällaisen rakkauden ja toivon juhla. Tämä uhrautuva rakkaus ja elävä todistus voivat herättää Lähi-Idän uuteen rauhan, oikeudenmukaisuuden, vapauden ja tasa-arvon aikaan.

Kuka vierittää kiven pois haudan suulta? Kuluneina vuosina ja erityisesti viikkoina monien on helppo samaistua Mariaan, Salomeen ja Magdalan Mariaan. Ympäri maailman ihmiset ovat neuvottomia katsoessaan Lähi-Idän tilannetta. Monet teistä ovat sanoneet minulle: "Kerro nyt piispa, kuka vierittää kiven pois!" Tunnustan että minulla on epäilyksen hetkeni. Pimeys on liian syvä ja kivi liian suuri. On päiviä jolloin voimme vain katsoa ristillä riippuvaan kuolevaan Jeesukseen. Maailmamme elää todellista pitkää perjantaitaan.

Mutta hyvä ihmiset: Tarttukaa ylösnousemuksen toivoon! Katsokaa aina tyhjään hautaan ja luottakaa ylösnousseeseen Kristukseen. Jumala ei ikinä anna minkään kiven murskata meidän uskoamme. Jumala ei voi jättää poliitikkojen ja maailman johtajien sydämiä kylmiksi ja antaa heidän vain hamuta lisää valtaa itselleen. Koska Kristus on ylösnoussut, kansat eivät jää ikuisesti sotimaan toisiaan vastaan. Koska kivi on vieritetty, Jumala tekee työtään kaiken aikaa avatakseen poliitikkojen silmät, vahvistaakseen kirkkoaan ja maailmaa - samoin kuin Hän voimallaan aukaisi haudan salvat.

Ylösnoussut Herramme tekee työtään Lähi-Idässä ja kristittyjen keskuudessa kaikkialla maailmassa. Hän on kutsunut meidät eläviksi ylösnousemuksen todistajiksi. Siksi tervehdin teitä sillä tervehdyksellä, joka on kaikunut Jerusalemissa jo tuhansien vuosien ajan:

Kristus nousi kuolleista - totisesti nousi!

Kristus nousi kuolleista - totisesti nousi!
Kristus nousi kuolleista - totisesti nousi!

Al Masih Qam! Haqan Qam!

المسيح قام حقاً قام

كل عام وأنتم وعائلاتكم بألف خير

<<Previous

Forward>>

Piispa Munib Younanin pääsiäistervehdys 2016

Piispa Munib Younanin joulutervehdys 2015

Luterilaisen maailmanliiton presidentin joulutervehdys 2015

TULE IMMANUEL - TÄYTÄ TOIVO KANSOJEN

Eläviä kiviä, autuaita ja reformaattoreita

Uskonpuhdistuksen päivän saarna

"Sumud" - oliivipuun kestävyys ja voima

Palestiinan kristittyjen vetoomus uskonsisarille ja veljille

Jerusalemin rukous 2015

Vetoomus pakolaisten puolesta

Kuka vierittää pois kiven?

2015 pääsiäistervehdys Jerusalemista

Kuka vierittää pois kiven?
Mark 16:1-8

Piispa Tri Munib A. Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko

Halleluja! Kristus nousi kuolleista; totisesti nousi! Halleluja!

Arkisto

Aiheet

Uskonpuhdistuksen päivän saarna

2015 pääsiäistervehdys JerusalemistaKuka vierittää pois kiven?Mark 16:1-8Piispa Tri Munib A. YounanJordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkkoHalleluja! Kristus nousi kuolleista; totisesti nousi! Halleluja!

Arkisto

Aiheet

2015 pääsiäistervehdys Jerusalemista

Kuka vierittää pois kiven?
Mark 16:1-8

Piispa Tri Munib A. Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko

Halleluja! Kristus nousi kuolleista; totisesti nousi! Halleluja!