Matt 28:1-6
Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa,
tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. 
Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta.
Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille.
Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi.
Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.
Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: "Älkää te pelätkö.
Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta.
Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi.
Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi.

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Amen.

Nyt on kulunut monta viikkoa siitä, kun sulkeuduimme koteihimme. Koulut, kirkot, vierasmajat ja liikkeet ovat kaikki suljettuna. Ensimmäistä kertaa meidän aikanamme emme vietä hiljaista viikkoa tai pääsiäistä yhdessä Jerusalemissa ylösnousemuksen kaupungissa. Se on meille kova koettelemus. Samoin kuin me, ihmiset ympäri maailman kärsivät ankarassa tilanteessa.

Hiljaiselle viikolla pääsiäisenä meillä on tapana yhdessä muistaa ja juhlia näitä tapahtumia ensin kävellen Vapahtajan askelissa hänen kärsimystiellään ja sitten juhlien sitä että  pitkäperjantai ei ollut kaiken loppu. Meille on suuri menetys, että emme voi jälleen muistaa Vapahtajaa Jeesusta Kristusta yhdessä sisarten ja veljien kanssa.

Tämä vuosi on samalla kertaa hyvin erilainen ja kuitenkin siinä jotain tuttua, sillä tänä vuonna COVID-19 riehuessa maailmalla, olemme astuneet uudestaan Jeesuksen hautaan. Istumme hiljaa ja odotamme. Katsomme mitä Jumala on meille valmistanut. Tänäänkin luotamme ristin varjossakin ylösnousemuksen lupaukseen. Uskomme että rakkaus voitta vihan, valo hälventää pimeyden ja elämä on kuolemaa voimakkaampi.

Kuten aina pääsiäisaamuna - tosin tällä kertaa suojautuneina koteihimme - yhdymme ylistykseen: Kristus nousi haudastaan! Halleluja!

Matteuksen evankeliumissa naiset tulivat haudalle ja hämmentyivät, kun eivät löytäneet Jeesusta sieltä mihin hänet oli jätetty. Enkeli vakuutti heille: "Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista!" Emme kohtaa Kristuksen ylösnousemusta tänä vuonna tavanomaisesti. Poissa ovat kukat, pääsiäisen juhla-asut, yhteen kokoontuneet perheet, juhliva kansa kirkoissa! Olemme kuin hämmentyneet naiset: Jeesus ei ole siellä mistä ajattelimme hänet löytävämme. Asiat ovat muuttuneet.

Meidät kutsutaan katsomaan ylösnousemuksen silmin. Niillä näemme, että Ylösnoussut on kanssamme juuri tässä missä olemme. Ylösnousemuksen silmin näemme että kun olemme hiljaisesti koolla pienellä joukolla, tapahtuu juuri niin kuin haudalla ylösnousemuksen aamuna. Paikalla oli vain muutama nainen todistamassa ylösnousemuksen ihmettä! Ja heidän ansiostaan Hyvä Sanoma levisi ympäri maailman ajasta aikaan.

Ylösnoussut Kristus on kanssamme ja johdattaa elämään uudella tavoin yhteisönä, rakastamaan lähimmäistä uusin keinoin, ja löytämään uusia tapoja palvella Jumalaa. Maailmanlaaja kirkko oppii tätä nyt Vapahtajan kanssa eläen. Yksi maailma, yksi ruumis, yksi valloittava viesti joka liittää meidät yhteen.

Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista! Halleluja, Kristus on ylösnoussut!

Olen pohtinut hiljaisina hetkinä Nooan tarinaa. Myös Nooa kohtasi käsittämättömän vastoinkäymisen, epävarmuuden, ja pelon perheensä ja koko maailman kanssa. Nooa teki kaiken mitä Jumala kehotti häntä tekemään ja hakeutui suojaan Arkkiin. Niinpä tarina päättyy Jumalan lupaukseen:

"Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden,
vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka,
enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein.
Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle,
ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö." (1 Moos 8:21-22)

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa: Jos nyt näette ristiinnaulitun Kristuksen, toivon ja rukoilen, että rohkenette katsoa maailmaa, lähimmäistänne ja tulevaisuutta ylösnousemuksen silmin. Jumalan lupaukset ovat varmoja, Kristus on ylösnoussut ja koronavirus ei ole tarinan loppu.

Pääsiäistervehdys 2020

Piispa Munib Younan, Jerusalem

"Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän." Joh 10:10

Tänä pääsiäisenä muistamme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulitsemista ja ylösnousemusta. Se vapauden, ilon ja kiitollisuuden lähde erityisesti Koronaepidemiakriisissä jossa nyt elämme.Tänä vuonna poikkeuksellisesti kristityt juhlivat pääsiäistä kotipiirissä. Yhteistä juhlaa kirkoissa ei voida viettää. Oikeastaan jumalanpalvelus kodeissa oli kristillisen seurakunnan varhaisin tapa muistaa Vapahtajan ylösnousemusta heti helluntain ihmeen jälkeen. Apostolien teoissa kerrotaan miten jokainen koti oli kirkko. Perheissä ja kodeissa oli varhaisen kristillisen kirkon ydin. Olosuhteiden pakosta joudumme palaamaan alkuperäisen kristillisen tavan noudattamiseen. Rukoilen että ylösnoussut Herra löytää sijan jokaisen kodissa ja karkottaa pelkomme siunaamalla meidät: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät” (Joh 20:21).

Olen itsekin noudattanut määräyksiä ja pysynyt kotona. Olen seurannut koronavirusepidemiaa koskevia analyysejä ja keskusteluja sosiaalisessa mediassa. Joillekin tämä on eskatologiset mittasuhteet saava maailmanlopun kriisi. Toiset ajattelevat että on kysymys salaliitosta. Jotkut puolestaan ajattelevat, että viruksen voi karkottaa kylistä ja kaupungeista turvautumalla uskonnollisiin menoihin. Epidemia saatetaan nähdä Jumalan rangaistuksena.

Ja hyvin monille kysymys on suuresta pelkoa ja suorastaan paniikkia aiheuttavasta tapahtumasta.
Kun me kristittyinä vietämme hiljaista viikkoa ja pääsiäistä, emme tee sitä pelon vuoksi emmekä saarnaa Jumalan tuomiota. Pyhä Kolmiyhteinen Jumalamme ei ole vihan jumala. Johannes kirjeissään monien muiden todistajien tavoin opettaa että Jumala on rakkaus (1 Joh 4:8). On kirjoitettu: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh 3:16).

Kristityille Jumala ei ilmoita itseään viruksen tai katastrofin kautta vaan Jeesuksen Kristuksen elämän, ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen kautta. Profeetta Jesaja näki tulevan Vapahtajan: ”Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme (myös tämän pandemian!). Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet” (Jes 53:4-5).

Kristus tuli, alensi itsensä ja oli kuuliainen ristinkuolemaan asti (Fil 2:6-11). Hän ei tehnyt syntiä, mutta kantoi meidän syntimme kertakaikkisesti. Kristuksen kautta Jumala rakastaa koko ihmiskuntaa.

Paitsi synneistä, Jumala haluaa pelastaa meidät myös tältä pandemialta ja sairauksilta, jotka tuhoavat Hänen luomakuntaansa. Siksi on kirjoittu ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”

Ristillä Jeesus Kristus säilytti ja vahvisti jokaisen ihmisen arvon. Turvatkaamme siksi pelon ja uhkakuvien aikana Rakkauden Jumalaan ylistäen ylösnoussutta Kristusta. Todistakaamme rohkeasti Paavalin tavoin: ”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin” (2 Kor 4:8-10).

Luterilaisen maailmanliiton vuosikokouksessa Nambiassa vuonna 1993 meidät ohjattiin paikallisten seurakuntien vieraaksi. Itse vietin aikaa kylässä Pohjois-Namibiassa, missä seurakunnan pastori pyysi minua puhumaan nuorille lauantai-illan kokontumisessa. Nuoriso kokoontui yhteen lauantai-illasta aina sunnuntaiaamun messuun klo 11. Viisisataa nuorta käveli 5-10 kodeistaan osallistuakseen tähän tapaamiseen. Oma vuoroni puhua tuli puolen yön jälkeen noin yhden maissa, jolloin halusin puhua toivosta. Puheeni jälkeen nuoret kysyivät minulta kyynelet silmissään, rankaiseeko Jumala Namibiaa HIV-epidemialla. ”Afrikassa olemme aina rakastaneet ja palvelleet Jumalaa. Miksi Hän rankaisee meitä? Mitä olemme tehneet ansaitaksemme tämän? Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?”

En osannut vastata nuorten kysymyksiin. Halusin tuoda toivon sanoman ylösnousemuksen kaupungista Jerusalemista. Minusta kuitenkin tuntui ettei puhe toivosta riittänyt. Vaikea tilanne pakotti minut todella ajattelemaan. Olen sitä mieltä että Jumala on kuullut nuorten namibialaisten ja monien muiden hätähuudon. Meillä on ollut lääkäreitä, sairaanhoitajia ja tutkijoita, joiden avulla viruksen eteneminen on pysäytetty ja on kehitetty lääkkeitä AIDSin parantamiseksi. Niiden avulla tulevaisuus näyttää paremmalta sekä Afrikassa että maailmanlaajuisesti. Jumala on jälleen antanut yltäkylläisesti elämää.

Nyt ihmiset ovat jääneet epätoitoisina vangeiksi koteihinsa, yritykset ja kirkot on suljettu. Tulevaisuus näyttää epävarmalta. Mieleeni palaavat namibialaisnuoret ja heidän palavat kysymyksensä. Heidän ansiostaan uskallan ajatellan seuraavasti:

Koko maailmalle tämä tilanne on kehotus pysähtyä miettimään ja rukoilemaan. On katumuksen aika. Nyt meidän on aika miettiä, miten toimimme niin että koko maailma voi tuntea Jumalan rakkauden maailmassa. Olemmeko rakentaneet Baabelin tornia ja unohtaneet rakastavan Jumalan? Olemmeko palvelleet epäjumalia? Ehkäpä valta, aseet, omanvoitonpyynti, vallankäyttö, syrjintä ja niitä tukevat valheet, jotka palvelevat omaa etuamme ovat olleet jumaliamme. Olemmeko panneet turvamme omaan valtaamme ja voimaamme totuuden sijaan? Tänä pääsiäisenä voimme miettiä näitä asioita luottaen että Pyhä Henki ohjaa askelemme toivon ja rauhan tielle. Äiti Teresalta kysyttiin kerran haastattelussa: ”Kun rukoilette, mitä pyydätte Jumalalta?”. Hänen vastauksena oli: ”En pyydä mitään, vaan kuuntelen.” Haastattelijan jatkokysymys oli: ”Mitä Jumala sitten sanoo?”. Äiti Teresan vastaus oli: ”Ei mitään. Riittää että saan olla yhteydessä elävään Jumalaan.” Mielestäni sama pätee myös meihin. Riittää että rukouksen kautta mietiskelemme asioita yhteydessä elävään Jumalaan. Rukouksen kautta kuullaan Jumalan ääni sisimässä ja rakkauden Jumala on läsnä kodeissamme, kirkoissamme ja työpaikoillamme. Ylösnoussut Kristus on tullut tuomaan meille rauhan ja toivon juuri silloin kun toivomme haihtuu. Hän on tulee tuomaan yltäkylläisen elämän.

Olin tyytyväinen, kun YK:n pääsihteeri António Guterres kehotti julistamaan tulitauon kaikkiin kansakuntien välisiin konflikteihin, että johtajat voivat keskittyä koronaviruksen vastaiseen taisteluun. Olen myös kiitollinen monien maiden ponnisteluista kehittää lääkkeitä ja rokotteita virusta vastaan. Kunnioitan suuresti lääkintähenkilökunnan työtä, kun he terveytensä riskeeraten pelastavat toisia. Yritysten ja pankkien panostukset ja ponnistelut talouden ja työllisyyden pelastamiseksi ovat myös kunnioitettavia. Uskon että yhteistyöllä maailman johtajat voivat sekä lannistaa viruksen että tuoda rauhan maailmaan. Tuokoon yhteistyö terveyden lisäksi maailmaan lisää turvallisuutta, rauhaa ja oikeudenmukaisuutta. Niiden myötä voimme poistaa köyhyyden, sorron ja pelastaa maailmamme ilmastonmuutokselta. Voimme myös saattaa päätöksen Israelin-Palestiinan konfliktin yhteistyön ja kansainvälisen sääntelyn kautta.

Namibian nuoret kysyivät, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tämän kysymyksen äärellä olemme kaikki tänään. Pääsiäisen ylösnousemussanoma tuo vastauksen: Tulevaisuus on rauhaa, oikeuden toteutumista ja yhteistä hyvinvointia meille ja lapsillemme. Ylösnoussut haluaa antaa meille yltäkylläisen elämän.

Tulkoon Ylösnoussut Herra tänä pääsiäisenä sydämiimme ja koteihimme, että saisimme kokea rakkauden parantavan voiman elämässämme. Voiman, joka tulee maailmaan ristin ja tyhjän haudan kautta.

 28.02.2020

Ole tervehditty Jerusalem. Olkoon rauha sinulla ja ystävilläsi. Vallitkoon rauha muureillasi ja hyvinvointi linnoissasi. (Ps. 122:6)

Olen erittäin huolestunut presidentti Trumpin julkistamasta "rauhansuunnitelmasta", jonka uskon tuovan rauhan sijaan entistä enemmän turvattomuutta ja israelilaisten ja palestiinalaisten elämään. Kirkkomme kanta on pitkään ollut, että ratkaisun Israelin-Palestiinan konfliktiin tulee hakea osapuolten välisillä neuvotteluilla. Valitettavasti tämä "suunnitelma" koskee vain toista osapuolta. Se on esitetty tietylle kansalle ilman näkemystä siitä, millä lailla se heille merkitsisi rauhan saapumista. Kirkkomme vaatii miehityksen lopettamista. Tämä "suunnitelma" yrittää pyyhkiä rauhan esteenä olevat ongelmat päiväjärjestyksestä näyttämällä vihreää valoa Israelille miehitystilanteen status quon saattamiseksi pysyväksi ratkaisuksi.

Sen sijaan että kokoaisi israelilaiset ja palestiinalaiset yhteen tavoittelemaan rauhansopimusta, tämä suunnitelma entisestään vieraannuttaa osapuolia toisistaan. Pelkään, että sen seurauksena on lisää jännitteitä ja uusia väkivaltaisia purkauksia. Tämä polku ei johda rauhan ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseen. Se ei edistä sovinnon saavuttamista. Se vahvistaa kummallakin puolella ja koko alueella ekstremististen ääriliikkeiden asemaa ja lisää turvattomuutta.

Viime viikolla YK:n Rauhantyön alipääsihteeri Rosemary DiCarlo antoi turvallisuusneuvostolle tilannepäivityksen sanoen: "Valitettavasti meille ei tullut yllätyksenä kainsainvälisen Punaisen Ristin tutkimus Y-sukupolven (millennials) mielipiteistä: Yli kaksi kolmasosaa (65 %) Israelissa uskoi, että Israelin-Palestiinan konfliktille ei tule loppua. Kaikista sotaoloissa elävistä ihmisistä he ovat kaikkein pessimistisimpiä. Palestiinalaiset olivat hieman vähemmän pessimistisiä: Heistä 52 % uskoi ettei konflikti lopu.

Rosemary DiCarlo painotti että "on kansainvälisen yhteisön velvollisuus rakentaa parempi tulevaisuus näille nuorille israelilaisille ja palestiinalaisille; tulevaisuus johon kuuluu toivo, sovinto ja kansojen rauhanomainen rinnakkainelo jatkuvan miehityksen ja konfliksin sijasta." Puheenvuoronsa päätteeksi DiCarlo painotti että konfliktin ratkaismiseksi välittömästi tarvitaan panostamista YK:n päätöslauselmien ja kansainvälisen oikeuden toteutumiseen sekä kahdenvälisten sopimusten välittämiseen.

Vaadin presidentti Trumpia kehittämään uuden suunnitelman osapuolten osallistamisen pohjalta huomioiden ihmisoikeussopimusten ja kansainvälisen oikeuden määräysten toteutumisen. Suunnitelman perusteena ja tarkoituksena tulee olla kansainvälisesti tunnustettujen ihmisoikeuksien turvaaminen ja toteuttaminen sekä israelilaisten että palestiinalaisten osalta sekä kahden rinnakkaisen elinkelpoisen valtion muodostaminen alueelle.


Elizabeth A. Eaton
Johtava piispa
Amerikan evankelisluterilainen kirkko (ELCA), USA

ELCA presiding bishop issues response to President Trump's "Peace to Prosperity" document

Joulukuun 20: 2019
Piispa Munib Younan

Kun sytytämme kynttilöitä ja jouluvaloja saleihin, kaduille, kirkkoihin ja koteihin tänä vuonna juhliaksemme joulua, meidän olisi syytä kysyä itseltämme yksi kysymys: 

"Onko maailma täynnä pimeyttä vai valoa?" 

Evankelista Johannes puhuu pimeyden ja valon vastakkainasettelusta ja julistaa että Johannes Kastaja oli valon todistaja; sen todellisen valon, joka valaisee jokaisen ja oli tulossa maailmaan (Joh. 1:9). Evankelista Johanneksen mukaan seimen lapsi itse oli se valo, joka tuli maailman pimeyteen. Hänen mukaansa maailma tarvitsee vain yhden valon joka on Jeesus Kristus.

Jeesus syntyi Betlehemissä aikana jolloin pimeys ja toivottomuus vallitsi. Jumala ei kuitenkaan antanut meidän jäädä pimeyden, synnin ja vihan valtaan. Sen sijaan Jumala Luojamme lähetti Jeesuksen syntymään pieneen kylään ja makaamaan vaatimattomaan eläinten syöttökaukaloon näyttääkseen meille miten Jumalan rakkauden valo aina loistaa mitä odottamattomimpiin paikkoihin. Siksi paimenten kedolla Beit Sahourissa enkelit lauloivat: "Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa." 

Pelkäänpä, että katsoessamme tämän päivän maailmaa, näemme enemmän pimeyttä kuin valoa. Täällä Jerusalemissa usein rukoilemme: "Herra, milloin valosi loistaa maallemme? Milloin Betlehemin lapsi synnyt keskellemme uudelleen?"

Joulumme eivät voi koskaan olla täysin riemuntäyteisiä ennen kuin rauhan ja oikeudenmukaisuuden valo valaisee tässä maassa ja kaikissa maissa. Jouluaikana näemme vilauksenomaisesti lupauksen, mutta odotamme että rauha, oikeudenmukaisuus ja rakkauden henki täyttävät väsyneet sydämet, virvoittavat uupuneet yhteisöt ja toivoa kaipaavat kansakunnat. Kansamme vaeltaa edelleen pimeydessä. Tule, tule Immanuel! Sinä olet todellinen valo, joka valaisee koko maailman. Valaise elämämme rakkaudellasi ja armollasi!

Olen matkustanut paljon ympäri maailman ja tavannut eri kansojen ihmisiä. Joskus kysyn itseltäni miksi ihmiset joilla on kaikki tieto ja teknologia, yhä näyttävät rakastavan pimeyttä enemmän kuin valoa. Erityisesti tänä vuonna täytyy olla rehellinen itselleen ja nähdä totuus maailman johtajista. Miksi meitä elähdyttää enemmän viha kuin rakkaus? Miksi muukalaisvastaisuus voittaa erilaisuuden hyväksynnän? Islamin ja juutalaisvastaisuus leviää. Kristittyjen vainoaminen on yleistä yhä useammassa maassa. Viha, kosto ja sota kehystävät todellisuuttamme. Miksi?. 

Voisin vastata tähän, että ihmiset yhä kulkevat pimeydessä eivätkä ole nähneet rakkauden valoa ja kokeneet sen vapauttavaa voimaa. Uskon että seimen lapsi kutsuu syvästä yön hiljaisuudesta kristittyjä ja kaikkia maailman uskontojen edustajia löytämään yhteiset arvot. Nähdäkseni tämä työ on uskonnollisten johtajien pyhä kutsumus, koska meidän pitää pikimmiten nousta niitä voimia ja valtakuntia vastaan, joka uhkaavat ihmisyyttä ja koko luomakuntaa. Vaadimme, että maailman johtajat lopettavat "oikeutetun" sotimisensa ja alkavat puolustaa rauhaa. Meidän täytyy kertoa asekauppiaille, että Lähi-Itä ei tarvitse lisää aseita. Me tarvitsemme ainoastaan oikeudenmukaisuutta.

Meidän tulee yhdessä kävellä kohti valoa ja jättää taakse kaikki ihmisiä jakavat opit. Valkoisen rodun ylivalta, uskonnollinen vaino, sukupuolten epätasa-arvo, vallan, maan ja rahan himo on pantava pois. Jos haluamme kulkea valossa, seurakuntalaisille (ja erityisesti lapsille) on kerrottava että Jumala loi ihmiset rakkaudessaan ja haluaa että kaikki voivat elää tasavertaisina hoitaen ja palvellen maailmassa toisiamme ja luomakuntaa.

Kristittyinä julistamme jouluna että Kristus on syntynyt kaikille luoduille, kärsi ja ylösnousi kaikkien puolesta. Seimen valo loistaa kaikille ja sillä on voima valaista maailman jokainen kolkka. Seimen lapsi ei kuulu ainoastaan meille. ,Siksi enkelit laulavat Betlehemin yllä: kaikille:  "Maan päällä rauha ihmisillä joita hän rakastaa."

Jouluna huomiomme kohdistuu Betlehemiin ja Pyhään Maahan. Jumalan ihmiseksi tulemisen maassa ei nähdä rauhan valoa eikä oikeudenmukaisuus siellä vallitse. On häpeäksi koko maailmalle, että tätä konfliktia ei ole vieläkään ratkaistu. Nyt kansainvälistä lainsäädäntöä ja sopimuksiakaan ei enää noudateta. Vallanhimo ja vallankäyttö hyväksytään mieluummin kuin järkevä ajattelu. Oikeuden toteutumista ja Palestiinan miehityksen lopettamista ei ole näkyvissä. On helppo olla pessimistinen, jopa katkeroitua. Kukaan ei halua elää tässä pimeydessä. Olemme kurkkuamme myöten täynnä vihanmielisyyttä, koston kierrettä, pommeja, tappoja, salamurhia ja ampumavälikohtauksia.

Siksi ihailen niitä ihmisiä ja kansakuntia, jotka yhä sitoutuvat rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolustamiseen. He eivät ole väsyneet etsimää Valoa. Kunnioitan niitä, jotka ymmärtävät että vallassa roikkumista arvokkaampaa on antaa oikeudelle ja rauhalle mahdollisuus kaikkien hyvinvoinnin vuoksi. Tasa-arvo, yhtäläiset mahdollisuudet ja yhteinen vastuu ovat niin paljon valoisampi näköala kuin miehityksen, vihan ja sodan ies.

Seimen lapsi kutsuu kaikkia tämän maan johtajia ja kaikkia maailman johtajia panemaan syrjään oman edun tavoittelun ja antamaan palestiinalaislle ja israelilaisille mahdollisuus nähdä vapautuksen ja oikeudenmukaisuuden valon yhdessä. Tämä sama lapsi opettaessaan ja parantaessaan ihmisiä, sanoi: "Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. (Joh. 10:10). Mitä on yltäkylläinen elämä? Se on ihmisen arvon tunnustamista. Vasta kun israelilaiset ja palestiinalaiset yhdessä tuntevat Jumalan antaman ihmisarvon, voimme me kristityt vapautuneesti juhlia joulua. Silloin voimme enkelien kanssa puhjeta ylistykseen: "Maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa!" Rauha erityisesti Lähi-Idän ihmisille!

Pyydän sinua tänä jouluna palavasti rukoilemaan Jumalalta, että Pyhä Maa pääsisi tästä jumalattomasta konfliktista eroon. Rukoile, että Betlehemin seimen valo valaisisi kaikkien mielet ja sydämet. Että valo loistaisi poliitikkojen, rauhantekijöiden, vallanpitäjien, köyhien, syrjittyjen, ystävien ja vihollisten sydämiin. Että kaikki kuulisivat Kristus-lapsen viestin: "Loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa." (Matt. 5:16).

Hyvää Joulua, Merry Christmas! Kul sane wa intou salam! Hyvää Uutta Vuotta 2020.
+ M. Younan

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kanssanne nyt ja aina. Aamen.

Joulutervehdys 2018
Piispa, TT  MUNIB A. YOUNAN

“Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle. (Luuk 1:78-79)

Minulta usein kysytään: "Millaisessa ilmapiirissä Betlehemissä vietetään joulua tänä vuonna? Julistatteko sanomaa joulun rauhasta?" Vastaukseni on, että vaikka rauhaa ei politiikan maailmassa ole näköpiirissä, emme koskaan lakkaa julistamasta sanomaa siitä rauhasta, joka syntyi maailmaan Betlehemissä. Rauha ei ole mitään kauppatavaraa. Rauha ei ole myöskään maailman vallanpitäjien työn tulosta. Rauha on Jumalan lahja ihmiskunnalle. Sen tähden Jeesus syntyi seimeen Betlehemissä, meidän olosuhteisiimme, tuodakseen rauhan ihmisille. Jos Rauhan Ruhtinas päätti syntyä Palestiinaan, olen varma että seimen lapsi haluaa myös tuoda rauhan tähän maahan meidän aikanamme. Rauha on yhä mahdollinen maassamme. Rauha on mahdollisuus niin kauan kuin meillä on elävä Jumala.

Olen valinnut Sakariaan kiitosvirren tämän vuoden joulutervehdyksen teemaksi. Pappi Sakarias lauloi ylistystä, kun Jumala antoi hänelle lapsen vanhalla iällä. Se mikä näytti mahdottomalta, oli Jumalalle mahdollista. Elisabet ja Sakarias antoivat lapselle nimen Johannes ja tuli tunnetuksi Johannes Kastajana. Hän oli edellä kävijä, joka valmisti tietä Rauhan Ruhtinaalle. Sakariaasta oli varmaan hämmentävää tulla isäksi niin vanhana. Kuitenkin hän lauloi,
“Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto.” Sakarias ja Elisabet ymmärsivät että mikään ei ole mahdotonta Jumalalle. Nykyään voi toisinaan näyttää, että Jumala on unohtanut meidät tai riittävästi huomioi meidän tarpeitamme. Kertomus Johanneksen syntymästä muistuttaa, että Jumala voi tehdä mahdottoman mahdollisesti. Jumala toimii historiassa omalla jumalallisella tavallaan. Totisesti, Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto!

Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto joka valaisee ne pimeydessä olevat, ne jotka elävät kuoleman varjon maassa. Nykyään monet elävät pimeydessä; erityisesti ne meistä jotka levittävät vihaa, väkivaltaa ja ennakkoluuloja. Kuoleman varjossa eläviä ovat ne, jotka kohdistavat tämän vihansa toisiin ihmisiin, ne jotka riistävät toisilta ihmisoikeudet tai itsemääräämisoikeuden. Pimeydessä eläviä ovat myös ne, jotka levittävät vihaa uskontoa - islamia, kristinusko tai juutalaisuutta kohtaan. Ne, jotka levittävät antisemitismiä tai vainoavat kristittyjä. Ne jotka haluavat hallita populistisen ideologin turvin kieltäen avun pakolaisilta, käännyttäen maahanmuuttajat rajalta ja polkevat syrjittyjä ihmisiä elävät kuoleman varjossa. Siksi Sakarias muistuttaa meitä Jumalan armosta ja laupeudesta. Aamun koitto on karkottaa yön pimeyden. Maailman Valo syntyi Betlehemissä. Valo loistaa yhteiskuntaamme ja kirkkoihimme. Kuten evankelista Johannes sanoi: ”Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” (Joh 1:9). Jeesuksen opetukset, hänen ristiinnaulitsemisensa ja ylösnousemisensa - ei pelkästään Vapahtajan syntymä - toi valon maailmaan.  Seimen oljilta ristille asti Jeesus oli keskellämme pelastaakseen meidät synnin ja kuoleman pimeydestä. Hän on maailman todellinen valo ja hänen seuraajansa ”ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh 8:12). Loistakoon Hänen valonsa kaikkiin maailman pimeimpiinkin loukkoihin.

Sakarias myös ylistää Jumalaa, että valo johdattaa meidät rauhan teille. Tämän maailman oppineet, saarnaajat ja poliitikot puhuvat joulun aikaan rauhasta. Kun samat puheet toistuvat vuosi toisensa jälkeen, alkaa ihmetellä mitä rauha heille tarkoittaa. Ehkä se tarkoittaa vallitsevan järjestyksen - status quon - säilyttämistä? Näin vallanpitäjät voivat säilyttää asemansa. Toisille rauha varmaan merkitsee sotilaallista tasapainoa valtioiden välillä. Strateginen tasapaino voi estää sotatilan, mutta ei tuo rauhaa. Monet Lähi-Idän maat kiihdyttävät asevarusteluaan unohtaen että aseet synnyttävä vastakkainasettelua, pelkoa ja vihaa - eivät koskaan rauhaa.

Jotkut jopa ajattelevat, että uusien juutalaissiirtokuntien rakentaminen Länsirannnan palestiinalaisalueille tuo rauhan. Tietenkin tämä vain vähentää mahdollisuuksia saavuttaa rauha ja tosiasiallisesti laajentaa miehitystä. Myöskään alueen ulkopuolelta saneltu ratkaisu ei tarkoita rauhantilan saavuttamista. Pakotettu hyväksyminen ei ole rauha. Pakottamalla ei koskaan voida synnyttää rauhaa ruohonjuuritasolla. Kuten usein sanotaan: ”Rauha ei tarkoita konfliktin lopettamista vaan oikeudenmukaisuuden toteuttamista.”

Sakariaan kuvaama polku rauhaan sisältyy ajatuksen oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. Psalminkirjoittaja kuvailee kuinka ”oikeus ja rauha suutelevat toisiaan” (Ps 85:10). Jumalan Rauha, joka syntyi Betlehemissä vapauttaa sortajan ja sorretun, vahvan ja heikon, miehittäjän ja miehitetyn. Se oikeudenmukaisuuteen perustuva rauha. Siksi Jeesus Nasaretin synagogassa saarnatessaan sanoi: "Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen." (Luuk 4:18). Seuraammeko Vapahtajan synnyinmaassa ja Jerusalemissa Seimen Lasta polulla rauhaan ja vapauteen? Seuraavatko johtajamme tietä oikeuden toteuttamiseen ja rauhaan?

Me kristityt emme saa menettää uskoamme siihen että rauha tulee ja sorretut päästetään vapauteen. Jouluaikana kristtyjä ja kaikkia omaatuntoaan kuulevia kutsutaan rauhan ja vapauden tielle. Erityisesti tässä maassa missä Jumalan inkarnaatio, Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus ovat todellisuutta. Rukoilemme Jumalaa että hän vahvistaisi meitä olemaan rauhantekijöitä, sovinnon rakentajia ja oikeudenmukaisuuden puolustajia. Rukous on voimamme, jota ei voi miehittää eikä ottaa meiltä pois. Rukous aina horjuttaa sortajaa. Jumalan tahto on että kaikki kansat ja ihmiset saavat oikeutta ja voivat elää kunnioitettuina ja vapaina sorrosta. Siksi rukoilemme: Tapahtukoon sinun tahtosi.

Rukoilemme yhdessä että Seimen Lapsi johdattaisi jalkamme rauhan ja oikeudenmukaisuuden tielle niin että juuri meistä rukouksemme kautta tulisi Jumalan vastaus tähän rukoukseen.

Hyvää Joulua ja Siunattua Uutta Vuotta 2019

Wa Kol am wantum Bikhair.
Jumala siunatkoon teitä.

1. Kor. 15:1-2.
Veljet ja sisaret, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi.


Sisaret ja veljet Kristuksessa ympäri maailman,

Ylösnousemuksen juhla on  myös Jerusalemin juhla.
Se on toivon juhla, jonka viettäminen Jerusalemissa on aina erityinen kokemus. Tässä kaupungissa Herramme Jeesus kuoli ja nousi haudastaan. Jerusalemilaiset katsovat kunnioittaen, kun kaikkien kansakuntien kristittyjä tulee kaupunkiin iloiisina julistamaan: "Halleluja, Kristus nousi kuolleista."

Jerusalem on pyhä kaupunki, Jumalan kaupunki ja rauhan kaupunki. Se on myös jaettu kaupunki. Meille kristityille Jerusalem on erityisesti myös ylösnousemuksen kaupunki.

Jerusalemin kristityt tuntevat ylösnousemuksen joka solullaan. Ylösnousemuksen toivo ei ole vain ajatus, mielipide tai tarina. Se on ilma jota hengitämme ja maankamara jolla kävelemme. Yön pimeys tuntuu jatkuvan loputtomiin; laiton miehitys on jatkunut jo yli puoli vuosisataa ja poliitikot koettavat viedä meiltä toivomme. Silti Jerusalemissa me olemme ylösnousemusihmisiä. Ylösnousemuksen kaupungissa Via Dolorosa ei pääty ristille vaan se jatkuu tyhjälle haudalle asti. Tieto tyhjästä haudasta on saanut meidät elämään, uskomaan ja toivomaan tässä maassa jo yli kaksi tuhatta vuotta.

Voisi ehkä katsoa maailman tilannetta ja kysyä: "Mitä syytä meillä ylläpitää uuden elämän ja ylösnousemuksen toivoa?" Väkivalta kasvaa. Yhdysvalloissa kouluampumiset ja Teksasissa räjäytellään pommeja. Vuoden ensimmäisen kolmen kuukauden aikana jo yli 12 000 ihmistä on saanut surmansa Syyriassa. Gazassa miljoonat uhkaavat jäädä vaille puhdasta vettä. Eri puolilla maailmaa hallituksen kohtaavat väkivallan ja sodan uhkaa.

Nämä eivät ole ilon aiheita.
Nämä tapahtumat eivät anne aihetta toivoon.

Jerusalemissa ja kautta maailman kristityt kuitenkin julistavat: "Halleluja, Kristus nousi kuolleista!"

Kristityjen ilonaiheet eivät löydy mediasta tai eivätkä poliitikkojen lausunnot ole toivomme perusta. Katsomme ja kuuntelemme odottaen ja vaatien muutosta. Vallan pyhätöissä olevilta odotamme rehellisyyttä ja vastuullisuutta.

Toivomme on Herrassamme.
Toivomme on tyhjä hauta.
Toivomme ja voimamme on ylösnousemuksessa.

Muistakaa, että tämä voima ei majaile taivaassa vaan se on elävänä meissä, jotka olemme Kristuksen ruumis maailmassa omana aikanamme. Juuri me olemme elävä todistus ylösnousemuksen voimasta ja hyvän sanoman tuojia.

Muistakaa, että kun naiset saapuivat haudalle pääsiäisaamuna, kivi oli jo vieritetty haudan suulta (Mark. 16:4). Muistakaa, että Jerusalemissa tieto ylösnousemuksesta ensin vastaanotettiin ja sieltä se levisi kaikkialle maailmaan (Joh. 20:18).

Muistakaa että kuten Poika on noussut kuollieista, samoin oikeudenmukaisuus ja rauha nousevat Jerusalelmissa julistetusta toivosta ja leviävät maailmaan. Tämä on se hyvä sanoma, jonka olemme vastaanottaneet ja jossa pysymme pelastuaksemme (1. Kor. 15:1-2).

Tämä on se Hyvä Sanoma, joka antaa elämän, karkottaa pelon ja saa meidät toimimaan epäröimättä.

Uskon että arabikristityillä ja Lähi-Idän kristityillä on erityinen tehtävä ja vastuu muistuttaa sisarille ja veljille ympäri maailman, että juuri ylösnousemuksessa on ilomme, voimamme ja toivomme..

Kaikkien kamppailujemme ja ahdistuksen keskellä kutsumuksemme on kertoa ylösnousseesta Herrasta, joka haluaa antaa kaikki yltäkylläisen elämän. Tämä on Jumalan tahto ylösnousemuksen kaupungille Jerusalemille ja samoin myös kaikille kaupungeille ja kansoille.

Kristus kuoli ja ylösnousi että kaikki kansat saisivat elää rauhan ja oikeuden vallitessa.
Kristus kuoli ja ylönousi, että yksikään lapsi ei kuolisi nälkään pakolaisleirillä, tai häntä ei ammuttaisi koulun luokkahuoneessa. Ettei yksikään lapsi olisi jälleen yhden sodan nimetön ja tuntematon uhri.
Kristus kuoli ja ylösnousi, että kaikki kansat oppisivat tuntemaan vapauden, tasa-arvon, ilon ja saisivat elää turvassa.
Sorretut eivät kaipaa julkilausumiamme ja myötätuntoisia tviittauksiamme. Hänen nimessään joka kuoli ja ylösnousi, tarvitaan toimintaan, uhrautumista ja totuuden julistamista. Hän rakasti maailmaa niin paljon, että hän haluaa lahjoittaa meille kaikkea hyvää.

Koska Kristus nousi kuolleista, uskon ja toivon vakaasti että Jerusalemista tulee rauhan, sovinnon ja oikeudenmukaisuuden kaupunki, jossa kaksi kansakuntaa ja kolme uskontoa elää rinnakkain ja joka tarjoaa turvapaikan ihmisille, jotka tulevat tänne eri puolilta maailmaa etsimään Jumalaa.

Koska Kristus nousi kuolleista, uskomme että erottavat muurit murenevat, sodat päättyvät ja aseet taotaan auroiksi ja viikatteiksi.

Koska Kristus nousi kuolleista ja me nousemme yhdessä hänen kanssaan, voimme kirkkona olla toivon satama kärsiville lähimmäisillemme.

Siksi rukoilen että kirkko ylösnouseen Kristuksen ruumiina tässä ajassa rohkeasti julistaa maailmalle hyvää sanomaa sekä sanoin että teoin.
Halleluja, Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi! Al-Masih qam! Hakan qam!



+Piispa Munib Younan  (emeritus)

Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja
Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.

Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -- se merkitsee:
Jumala on meidän kanssamme.
(Matt. 1:23)

Jouluksi monet kristityt koristavat kotinsa seimiasetelmilla joiden hahmoina ovat Jeesus, Maria ja Joosef. Täällä Palestiinassa tyypillinen seimiasetelma tehdään öljypuusta. Muualla saatetaan käyttää kangasta, kaivertaa asetelma kivestä tai muotoilla se savesta. Ympäri maailmaa eri kulttuureissa tyylit, materiaalit ja käytetyt värit vaihtelevat ja hahmojen kansallisuus voi heijastaa tekijän kotimaata. Rakastetut jouluseimet ovat paljon enemmän kuin vain joulukoristeita. Ne ovat tärkeä muistutus siitä että joulussa on perimmältään kysymys paljon enemmästä kuin juhlimisesta, lahjoista ja kimaltelevista joulupuista. Seimen äärellä muistamme sitä suurta rakkautta, jota Jumala osoitti meitä kohtaan syntymällä keskellemme.

Jumalan Poika syntyi Betlehemissä eläinten ruokakaukaloon – ei kuninkaalliseen vuoteeseen. Näky Kuninkaiden Kuninkaasta makaamassa vaatimattomassa seimessä hätkähdyttää yhä maailmassa. Seimi ei ole öljypuuta, kiveä tai kangasta. Meitä ei puhuttele eloton esine. Paitsi Betlehemistä, seimen voi löytää mistä tahansa maailmassa missä Kristus syntyy keskellemme. Suuren hengellisen opettajan Thomas Merton sanoin: ”Kristus tuli tähän maailmaan kutsumatta: Hän tuli tuohon mitäänsanomattomaan majataloon missä hänelle ei kerta kaikkiaan ollut edes tilaa.”

Missä ikinä olemme maailmassa, Kristus on Immanuel, ”Jumala kanssamme”. Immanuelin löydämme ensimmäistä kertaa Jesajan kirjan 7. luvusta: ” neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel". Jouluna juhlimme hyvää sanomaa siitä miten tämä profetia toteutui Jeesuksen syntyessä. Jumala syntyi lopulta Betlehemissä. Jeesus-lapsi on Immanuel – Jumala kanssamme. Koko Matteuksen evankeliumin viestii, miten kaikki Jeesuksen syntymästä hänen kärsimykseensä todistaa Jeesuksen olevan se, jota olemme odottaneet. Jeesus on Immanuel, Jumala kanssamme, Hän, joka oli olemassa, on tässä ja on tuleva. ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20).

Tämä raamatullinen käsitys Jeesuksesta Immanuelista on hyvin merkittävä. On paljon niitä, jotka tekevät siitä poliittisen iskulauseen väittäen Jumalan olevan kanssaan. Juuri Jumalan nimessä ääriliikkeet sotivat, levittävät vihaa, syrjivät, sortavat ja vainoavat – väittäen että Jumala on juuri heidän ja vain heidän kanssaan. He eivät tunnusta, että Jeesus oli profetian täyttymys vaan kaappaavat Jumalan itselleen edistääkseen apokalyptisiä visioitaan. Heidän valheellisella teologiallaan, joka on kaukana raamatun todistuksesta, on todellisia seurauksia nykyajan ihmisille.

Olemme todistaneet tätä äskeisessä julistuksessa koskien Jerusalemin asemaa. Joillekin maailman johtajille tämä pyhä kaupunki on vain poliittista eskatologista maantiedettä. Täällä asuville kysymys on oikeuden toteutumisesta maailmassa. Jerusalemin pitää olla kolmen uskonnon (juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin) ja kahden kansan (palestiinalaisten ja israelilaisten) keskenään jakama paikka, jonka nykyistä status quo-tilannetta pitää kunnioittaa. Tänä jouluna muistamme, että Immanuel – Jumala, on kanssamme silloinkin, kun kamppailu ja epävarmuus tulevaisuudesta vallitsevat. Hän on Kristus, on oleva Jumala kanssamme tässä kaupungissa. Jerusalemin on oltava sovinnon, rauhan ja oikeudenmukaisuuden kaupunki kaikille maailman ihmisille. Lähi-Idässä ei ole oleva rauhaa, jos sitä ei ole Jerusalemissa.

Nyt päättyvänä vuonna luterilaisessa kirkossa vietimme reformaation 500. juhlavuotta.  Meitä muistutettiin myös Lutherin kehotuksesta pyrkiä aina löytämään “was Christum treibet”, se mikä todistaa Kristuksesta. Meidän uskontomme pitäisi aina keskittyä siihen mikä todistaa ristiinnaulitusta Kristuksesta. Ne jotka, ovat löytävinään uskonnosta oikeutuksen poliittiselle sorrolle ja oikeuksien riistolle, ovat valinneet vallan palatsit ja hylänneet yksinkertaisen seimen. Joulun kertomuksen ydinopetus on, että Jumala ei ole ahdasmielinen heimojumala eikä hän suosi etuoikeutettuja ja valtaapitäviä. Jeesus-lapsi tuli maailmaan meitä kaikkia varten riippumatta rodusta, kansallisuudesta, yhteiskunnallisesta asemasta ja sukupuolesta. Ehkäpä juuri siksi jouluyönä suuri taivaallinen sotajoukko – joukko enkeleitä – oli edustamassa koko maailmaa laulaen ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” (Luuk. 2:12-13).

Profetia täyttyi Betlehemissä, missä näimme vauvan makaavan seimessä. Tämä oli järkytys monille, jotka kuvittelivat Messiaan tulevan toisella tavalla. Yhä tänäänkin ihmisiä häiritsee se että Jumala ei ole hallituksen omaisuutta eikä kuulu mihinkään poliittiseen puolueeseen. Nykyäänkin Jeesus syntyy seimeen hyvin odottamattomissa paikoissa. Mistä voisimme löytää seimen meidän aikoinamme? Ehkäpä Jeesus syntyy pakolaisleirissä? Tai ehkä hän syntyy sodan keskellä? Ehkä hän syntyy vainottujen keskellä? Hän voi jopa syntyä sortajien keskuuteen niin että he voivat muuttaa tapansa ja alkaa puolustaa oikeutta ja sovintoa. Ehkä Kristus syntyy uudelleen tässä jaetussa maassamme. Ehkä seimi löytyy Jerusalemista? Itse asiassa löydämme seimen ja vastasyntyneen Jeesus-lapsen sieltä missä tarvitaan rakkauden syntymistä uudelleen.

Joskus eniten rakkauden tarpeessa on kirkko itse! Voitte vakuuttua siitä että Jeesus aina syntyy keskuuteemme – jopa omassa kirkossaan – silloinkin kun pelkomme ja itsekkyytemme estää meitä näkemästä häntä. Jouluaattona 1978 Oscar Romero oli ensimmäistä vuottaa El Salvadorin arkkipiispana. Vaikka Romeron kirkko oli nähnyt paljon väkivaltaa ja verenvuodatusta, Romero rohkaisi kirkkoaan vakuuttaen: ”Jumalan pelastustyö jatkuu kautta historian. Kun palaamme Jeesuksen syntymän tapahtumiin Betlehemissä, emme ainoastaan muistele tapahtumia 2000 vuotta sitten vaan elämme syntymän todeksi tässä ja nyt omalla vuosisadallamme, tänä vuonna, omassa joulussamme El Salvadorissa.”

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa! Kun ystäviemme ja perheidemme kanssa tulemme yhdessä kirkkoon jouluna, muistakaamme, että joulun ihme ei ollut kertaluonteinen vaan se on jatkuva Jumalan rakkauden ihme särkyneelle maailmalle! Missä ikinä olet ja mitä ikinä olet joutunut kestämään, Kristus syntyy luoksesi tänään. Jeesus on yhä Immanuel – Jumala kanssamme. Pieni Betlehem on sinun kaupunkisi, talli on kotisi ja seimi olkoon sydämessäsi! Kristus syntyy aina niiden sydämiin, jotka elämässään tarvitsevat häntä. Siksi kaiutamme Jerusalemista ja Betlehemistä aina maailman ääriin ilosanomaa: Jeesus, Immanuel on juuri nyt syntynyt. Jumala on kanssamme! Ehkä seimet ovat jo valmiina ottamaan Hänet vastaan kirkoissa ja kodeissa, köyhien ja sorrettujen luona, vallan käytävillä ja hallintopalatseissa mutta ennen kaikkea sydämissämme.

Merry Christmas!
Kul sane wa intou salmeen!
Frohe Weihnachten!
God Jul!
Joyeux Noël!
Feliz Navidad!
Hyvää joulua!

Tri Piispa Munib Younan – Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.

Piispa Munib Younanin pääsiäisviesti 2017

Matt 28:5-8Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: "Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: 'Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.' Tämä oli minun sanomani teille." Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.

***

Hallejua, Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi! Halleluja!
Al-Masih qam! Hakkan qam!

Sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa,
Palmusunnuntain aamuna olin kirkossa rohkaistuin siitä, kun seurakunta ja lapset lauloivat Hoosiannaa. Sitten kuulin uutisen sisartemme ja veljiemme joukkomurhasta kahdessa kirkossa Egyptissä. Tällaisen hirveät uutiset saavat minut kyyneliin. Samoin kuin Marian ja Marian Magdalenan suuri pelko ja suuri ilo olivat erottamattomia, ovat meillekin suuri ilo juhlapäivänä ja hirmutekojen kauhu erottamattamaton osa elämää. Kaksi Mariaa juoksivat ilonsa ja pelkonsa keskellä pois tyhjältä haudalta.

Kun valmistauduin kirjoittamaan tämän vuoden pääsiäisviestiä täältä Jeruselmista koko maailmalle, mietin mitä uutta voin kertoa täältä Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kaupungista tänä vuonna. Onko pääsiäisen sanoma menettänyt merkityksensä? Onko siitä tullut yhdentekevä ihmisille - kristityt mukaan lukien? Onko se vain idealismia, joka ei kosketa ihmisten todellisuutta? Mikä merkitys Jeesuksen ylösnousemuksella on meille jokapäiväisen terrorin, kaaoksen ja maailman epävarmuuden keskellä?

Mutta sitten minulle tulee mieleen uskon elämässä ei ole kysymys varmuudesta ja turvallisuudesta. Ketkään eivät olleet yhtä epävarmoja kuin Jeesuksen omat opetuslapset, kun he yrittivät ymmärtää Hänen opetuksiensa ja ristintiensä merkitystä.  Pietari kielsi Jeesuksen kolme kertaa. Vartijat pelästyivät niin "olivat kuin kuolleita." Maria ja Maria Magdalena juoksivat haudalta ilon ja pelon vallassa. Kävellessään Emmaukseen opetuslapset eivät tunnistaneet Jeesusta ennenkuin hän mursi heille leipää.

Ei varmaan ole häpeä tunnustaa että Lähi-Idässä tuntuu vaikealta julistaa ja elää todeksi evankeliumin ilosanomaa Herran Jeesuksen ylösnousemisesta. Meidän kamppailumme ovat hyvin todellisia ja mutkistuvat koko ajan. Meillä on syytäkin olla hämmentyneitä. Silti pääsiäisen sanoma kuuluu meillekin: "Kristus nousi kuolleista!" Synti ja kuolema on kukistettu. Jumalan enkeli on luvannut meille, että ylösnoussut Kristus käy edellämme tähän rikkinäiseen ja pelottavaan maailmaan.

Muistelen myös pyhää Augustinusta joka epäilystensä keskellä rukoili rehellisesti Jumalalta uskon lahjaa. Rukoillessaan hän kuuli lapsen äänen sanovan: "Ota se ja lue! Ota se ja lue!" Hänen mieleensä tuli, että tämä voisi olla Herra itse, joka kehottaa häntä lukemaan Pyhää Sanaa. Niinpä hän etsi raamatun, avasi sen ja alkoi lukea. Ensimmäinen hänen lukemansa jae oli Paavalin kirjeestä roomalaisille.: "Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan" (13:14). Nuori Augustinus lopetti lukemisen siihen, sillä enempään ei ollut tarvetta. Myöhemmin hän kirjoitti: "Heti kun olin lukenut jakeen loppuun, uskon valo tuli sydämeeni ja synkkä epäusko hälveni." (Tunnustuksia).

Jumalalle kiitos, ylösnoussut Kristus tulee aina luoksemme silloin kun olemme epäuskon vallassa ja näyttää tien rakkauteen ja valoon. Silloinkin kun suremme ja kysymme syytä rukoilevien viattomien kristittyjen murhaan heidän kirkossaan, tämän voimme sanoa varmuudella: Ei ole yhtään uskontoa, joka hyväksyisi viattomien rukoiljoiden murhaamisen silloin kun nämä sydämestään etsivät Jumalaa. Tällaisia tekoja ei mikään uskonto siunaa. Olemme kiitollisia siitä etä muslimiveljiemme valtava enemmistö seisoo rinnallemme tällaisia tekoja vastaan.

Meidän on kohdattava myös Syyrian, Irakin ja muiden Lähi-Idän maiden hirveä ja sekava tilanne. Joudumme katsomaan kuvia kemiallisiin aseisiin tukehtuvista lapsista ja raunioituneista kaupungeista ja kysymme itseltämme mitä voisimme tehdä. Näemme ohjusten osuvan maaleihinsa ja mietimme, mitä tästä kaikesta seuraa Syyrialle ja koko Lähi-Idälle.

Koska me olemme nähneet ylösnousseen Kristuksen, tiedämme hämmennyksemme keskellä, että Syyriassa ei tarvitaan lisää aseita, väkivaltaa ja joukkomurhia. Ei myöskään lisää ääriliikkeiden sotajoukkoja. Kansainväliset jännitteet kasvavat ja suhteet entisten liittolaisten ja kumppaneiden välillä ovat koetuksella. Pelottaa ajatella mitä tapahtuu seuraavaksi.

Kehotan maailman johtajia kuulemaan Jeesuksen sanoja Pietarille kun hän oli lyönyt irti ylipapin palvelijan korvan: "Pane miekkasi tuppeen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu. Väkivalta synnyttää väkivaltaa harjoittivatpa sitä hallitukset tai terroristit. Johtajat: Pankaa miekka tuppeen. Tuokaa Syyriaan, Irakiin, Palestiinaan ja koko Lähi-Itä rauha ja oikeus. Antakaa meille ja lapsillemme tulevaisuus!

Pyhän maan kristityille naapurimaiden kaaos on hyvin pelottavaa. Kotimaassamme elämme 50. miehityksen vuotta. Palestiinan kristityt kysyvät: "Vieläkö kauan, Herra? Milloin tämä loppuu? Mikä on meidän paikkamme?"

Vaikka laulamme riemurinnoin Hallelujaa ja juhlimme Herramme ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta, me silti pelkäämme ja olemme epätietoisia. Meidän täytyy kuitenkin muistaa että emme ole yksin. Tunnemme samoja tunteita kuin opetuslapset tunsivat Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen.

Kun Jeesus aamulla nousi kuolleista, maa järkkyi ja enkeli saapui valonsäteen keskellä ja kivi vieritettiin haudan suulta. Taivaan ja maan perustukset järkkyivät. Se mikä on hyviä uutisia meille, oli tuolloin hämmentävää ja pelottavaa. Vartijat, naiset ja opetuslapset pelästyivät siitä mitä näkivät ja pelkäsivät, mitä tästä kaikesta seuraisi. He miettivät, miten Herran ylösnousemus merkitsisi heidän elämässsään.

Tämä maailmaa järisyttänyt tapahtuma on toivomme perusta tänään. Synnin ja kuoleman vallat eivät voittaneet Jumalan rakkautta. Kyllä - ne pystyivät viemään Jeesuksen ristille! Kyllä - ne pystyivät hautaamaan hänet! Mutta ne eivät pystyneet hautaamaan Jumalan rakkautta maailmaansa kohtaan.

Kaiken hämmingin keskellä enkeli sanoi haudalle tulleille: "Hän ei ole täällä. Hän on ylösnoussut! Hän ei ole täällä. Hän on ylösnoussut!

Keskellä pommituksia - Kristus nousi kuolleista!
Keskellä vainoja - Kristus nousi kuolleista!
Keskellä väkivaltaa ja miehitystä - Kristus nousi kuolleista!
Köyhyyden ja sairauden keskellä - Kristus nousi kuolleista!
Keskellä sotaa - Kristus nousi kuolleista
Perheidemme keskuudessa, kirkoissamme ja kylissämme - Kristus nousi kuolleista!

Tämä on toivomme, pysykäämme siinä. Pääsiäisen sanoma ei ole tyhjää idealismia. Kristus on voittanut synnin, kuoleman ja epätoivon voimat. Tässä toivossa olemme pysyneet vakaina Pyhässä Maassa jo kahdentuhannen vuoden ajan. Tässä toivossa Jumalan pyhät kaikkina aikoina ovat kestäneet koetukset, kamppailut ja vainot.

Kristuksen ylösnousemus on toivomme, joka kantaa meitä näinä sekavina aikoina Lähi-Idässä ja kaikkialla maailmassa. Hyvä Sanoma antaa kristityille tarkoituksen ja tien jota kulkea olivatpa he missä tahansa ja toipa tulevaisuus tullessaan mitä tahansa. Aamunkoittomme Jeesus Kristus käy edellämme ja johtaa oikealle tielle; Hän itse on se rauhan, rakkauden, armeliaisuuden, parantumisen, sovinnon, keskinäisen kunnioituksen ja moninaisuuden arvostamisen tie, jota meidän tulee kulkea yhtenä Jumalan kansana.

Palestiinan kristityt pysyvät vakaina omassa maassaan. Niille, jotka edustavat kuolemaa, valtataistelua, polittiista kaupankäyntiä ja tukevat ääriaineksia maailmassame julistamme ylösnousemuksen sanoman ja että se lupaa yltäkylläisen elämän ja ihmisarvon kaikille tässä maailmassa.

Reformaation merkkivuotena muistamme myös että saamme vakaasti luottaa siihen, että Jeesuksen Kristuksen ristinuhrin vuoksi me olemme saaneet Jumalan armon ja olemme vapautettuja. Emme pelkää. Kaikista vaikeuksista ja koettelemuksista huolimatta tuomme pääsiäisenä kirkoistamme maailmalle ylösnousemuksen ilon. Jeesus Kristus kulkee edellämme. Jerusalemista kaikuu kuten kerran kaksituhatta vuotta sitten pääsiäistervehdys:

Halleluja! Kristus nousi kuolleista! Al-Masih qam! Hakan qam!

Jerusalem, 20.2. 2017 –

Maanantaina 20.2. Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa ja Luterilaisen maailmanliiton presidentti Munib Younan nimitettiin 34. Niwano-rauhanpalkinnon saajaksi tunnustuksena uskontojen välisen dialogin edistämisestä kristittyjen, muslimien ja juutalaisten kesken Jerusalemissa ja ympäri maailman.

Japanilainen Niwano-rauhansääitö (NPF) valitsee uskontojen välisessä rauhantyössä ja tutkimuksessa ansioituneen henkilön tai organisaation palkinnon saajaksi. Erityisesti huomioidaan alueet, joilla on uskontojen välisiä konfliktitilanteita. Säätiö toimii kultuurin, tieteen ja kasvatuksen alueilla.

“Maailmassa jonka johtajat korostavat ihmisten eroja ja vahvistavat ennakkoluuloja, piispa Younan on määrätietoisesti taistellut päinvastaisten tavoitteiden puolesta. Hän painottaa rauhaa ennen vallankäyttöä ja yhteyttä pikemmin kuin ylivaltaa." NPF kansainvälinen valintakomitea kirjoittaa.

Niwanon valintakomitean jäsen Katherine Marshall (Berkley Center for Religion) kuvaili palkintoa vuonna 2011: "Niwano-rauhanpalkinto pyrkii olemaan hengellisenä ja uskonnollisena tunnustuksena Nobel rauhanpalkinnon veroinen." 

Palkintojen arviointilautakunta "International Center for Data on Awards" (ICDA) arvottaa Niwano-rauhanpalkinnon maailman kolmanneksi arvovaltaisimmaksi palkinnoksi kun otetaan huomioon palkinnon kansainvälinen vaikuttavuus.

Valintakomitea arvostaa piispa Younanin työtä Lähi-Idässä ja maailmanlaajuisissa uskonnollisissa yhteisöissä. Younan on ollut aloitteentekijä kolmen uskonnon välisessä dialogissa Jerusalemissa ja onnistunut luomaan rakentavan keskusteluilmapiirin ristiriidoista huolimatta. Hän myös on edistänyt sukupuolten tasa-arvoa omassa kirkossaan. Marrakesin julkilausumassa piispa Younan voimakkaasti puolusti yhtäläisiä kansalaisoikeuksia ja moniarvoisuutta arabi- ja muslimimaissa.

Piispa Younan on useiden uskontojen välisten ryhmien perustajajäsen mukaalukien Pyhän Maan uskontojen neuvosto (Council for Religious Institutions in the Holy Land, CRIHL), The Jonah Group, Al-Liqa uskontotutkimuksen keskus ja toimii myös tällä hetkellä useissa näistä ryhmittymistä kuten Jordanian uskontojen välisen rinnakkaiselon tutkimuskeskus (The Jordanian Interfaith Coexistence Research Center), ja Jordanian uskontojen välisen sovinnon palkintotyöryhmä.

Vuonna 2014 piispa Younan kutsuttiin teologian kunniatohtoriksi Westfalenin Wilhems-Universitet Münsteriin. Yliopiston teologinen tiedekunta totesi piispan ansioista: "Munib Younan on luterilainen teologia joka rakentaa konfliktialueella sovinnon siltoja sekä uskontojen että etnisten ryhmien välille. Hän toteuttaa opetuksiaan omassa elämässään ja toiminnassaan luontevasti ja vaikuttavasti  edistämällä anteeksiantoa ja sovinnon rakentamista. Vaikka hän on vain pienen kirkon piispa, hän vaikutuksensa teologisen ajattelun ansiosta on merkittävä kautta koko Lähi-Idän. Sillä on merkitystä työssä ekumenian, uskontojen välisen dialogin ja kirkkojen kasvatustyön aloilla.”

Myönnetty palkinto huomioi piispa Younanin voimallisen vakaumuksen uskontojen välisen keskinäisen kunnioituksen ja sopusoinnun, väkivallattomuuden, ihmisten kunnioituksen ja Israelin ja Palestinaan rauhanprosessin mahdollisuuksista

Palkinto luovutetaan piispa Younanille Tokiossa 27. heinäkuuta.

"Minä istun pöytään keskustelemaan kolmen uskonnon johtajien kanssa. Minun nahkaani korventaa oman kansani kärsimys. Puhun tulevaisuudesta niille ihmisille, jotka asuvat tässä maassa. Uskonnollisilla johtajilla on vastuu. Rauha ja kunnioitus tulevat kasvatuksen ja vuoropuhelun kautta ja ihmiset voivat heijastaa sen poliittisiin johtajiin", piispa Younan sanoo.

Aikaisempia Niwano-rauhanpalkinnon saajia ovat olleet: Rauhan ja sovinnon keskus (Center for Peace Building and Reconciliation, CPBR) 2016 Sri Lanka, Rosalina Tuyuc Velāsquez 2012 Guatemala, Piispa Gunnar Stålsett 2013 Norja, Dharma-mestari Cheng Yen 2007 Kiina, Hänen kuninkaallinen korkeutensa prinssi El Hassan bin Talal 2008 Jordania.