Jerusalem, 19.2. 2017 

Kuopion hiippakunnan vierailulla vahvistettiin jatko hiippakunnan kumppanuussopimukselle Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon (ELCJHL) kanssa. Sopimuksen jatkossa sovittiin galatalaiskirjeen (6:10) hengessä: Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin. Kumppanuutta lujittaa yhteinen kunnioitus, vastavuoroisuus, tasa-arvo ja solidaarisuus.

Sekä Suomen evankelis-luterilainen kirkko että ELCJHL ovat Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkkoja. Kumppanuussopimuksen ELCJHL ja Kuopion hiippakunta solmivat vuonna 2009. Toimintaa ovat osallistuneet myös kirkon koulut Hope (toivo) Ramallahissa, Beit Sahour ja Dar al Kalima.

Piispa Jari Jolkkonen kiteytti yhteistyön tärkeimmät tavoitteet näin:

1. Kasvava vuorovaikutus ja keskinäinen ymmärrys sekä kokemusten jakaminen. 
2. Teologisen vuoropuhelun vahvistaminen seminaarien, missiologisen koulutuksen ja pyhiinvaellusten muodossa. Vierailujen tarkoituksena on kohdata paikallisten kristittyjen elämäntodellisuus.
3. Uusien yhteistyömuotojen kehittäminen ja organisoiminen. Esimerkiksi henkilökunta- ja harjoittelijavaihdon muodossa. Painopistealueena on kirkkomusiikki.
4. Kiinnostuksen herättäminen lähetystyöhön erilaisten projektien muodossa sekä tuki ELCJHL:lle erityisesti seurakuntaelämän kysymyksissä.
   

Kuopiolaisdelegaatioon kuului kuusi kirkkoherraa, hiippakunnan henkilökuntaa ja hiippakunnan piispa. Seurue vieraili kouluissa, tapasi piispa Younanin ja osallistui katolilaisten ja luterilaisten yhteiseen rukouspalvelukseen. Seurue myös osallistui jumalanpalvelukseen Toivon kirkossa Ramallahissa, missä piispa Jolkkonen saarnasi. Saarnassaan Jolkkonen totesi: "Tämä kumppanuus on muuttanut meitä. Joka kerta kun näen uutisia väkivallasta Pyhässä Maassa, sydämeni särkyy ja kärsin. En puhu vain omasta vaan koko delegaatiomme puolesta. Siksi rukoilemme jokaisena sunnuntaina puolestanne ja teemme kaikkemme pysyäksemme tukena rinnallanne."

(Käännös Pyhä Maa-ylläpito)

Jeesus sanoi: "Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne." Matt 25:35.

The President
The White House
1600 Pennsylvania Avenue, N.W.
Washington, DC 20500
 
Herra Presidentti,

Salaam ja armo Teille Jerusalemista Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Kirjoitan teille pyhästä kaupungista Jerusalemista rukouksen hengessä. Rukoilen että presidenttikautenne voi olla menestyksellinen. Rukoilen että teidän johdollanne Yhdysvallat kunnioittaa ja pitää yllä moninaisuutta, tasa-arvoa, hyvinvoinnin tavoittelua, vapautta ja tasa-arvoia lain edessä - niitä koeteltuja arvoja, joiden puoesta maanne on taistellut.
 
Rukoilen että presidenttinä Te tuette ja edistätte näiden arvojen toteutumista myös niille lähimmäisille, jotka eivät ole Teidän maanne kansalaisia. Toivon että sitoutumisenne näihin arvoihin koskee myös ihmisiä, jotka joutuvat asumaan konfliktien ja kärsimyksen keskellä. Rukoilen puolestanne toimistossani Jerusalemissa missä kristityt rukoilevat ja tekevät työtä sellaisen tulevaisuuden eteen, joka toisi rauha ja toteuttaisi oikeudenmukaisuuden kahden kansan ja kolmen uskonnon kesken tässä maassa. Haluamme että vapaus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisuus moninaisuudessa toteutuisi täällä samalla tavalla esimerkillisesti kuin Teidän maassanne.

Olen huolestunut kuullessani niistä määräyksistä, joita olette antanut presidenttinä koskien maahanmuuttajia ja pakolaisia.

Jo 250 vuotta maailma on pitänyt maatanne esimerkkinä siitä, miten eri rodut ja kansallisuudet voivat elää suvussa amerikkalaisina yhdessä isänmaassa. Maanne on ollut edelläkävijä kansalaisoikeuksien: Tasa-arvoisen kansalaisuuden, vapauden ja oikeudenkäytön puolustajana. Siksi niin monille pakolaisille ja maahanmuuttajille Yhdysvallat on ollut toivon satama.
 
Olen huolestunut niiden puolesta, jotka eivät enää voi päästä pakolaisina maahanne. Olen myös huolestunut lähimmäisteni kohtalosta tällä alueella. Pelkään, että päätös kieltää maahantulo monista muslimienemmistöisistä maista ja päätös suosia kristittyjä pakolaisia noista maista, voi vahingoittaa monia pieniä kansanryhmiä alueella. Erityisesti tällainen linjaus vahingoittaa arabikristittyjä. Arabimaailmassa kristityt ovat vuosisatojen ajan eläneet rinnan musliminaapureidensa kanssa. Vastustamme toimenpiteitä, joilla pyritään jakamaan arabiyhteisöjä uskonnollisten jakolinjojen mukaan. Me arabikristityt haluamme pitää itseämme omien yhteisöjemme täysivaltaisina jäseninä, joita ei tule asettaa eriarvoiseen asemaan koskien oikeuksiamme ja velvollisuuksiamme kansalaisina.
 
Olen itse taustaltani pakolainen joten tunnen pakoilaisperheiden ahdingon omakohtaisesti. Minua huolestuttaa se mitä olette nyt tekemässä. Luterilaisen kirkon piispana tiedän että hädänalaisten käännyttäminen pois on ristiriidassa Jeesuksen Kristuksen opetuksen kanssa. Jeesus itsekin oli pakolainen, joka perheineen etsi turvaa Egyptistä. Elämässään ja opetuksessaan Jeesus kantoi huolta muukalaisista ja syrjään työnnetyistä. Sisarkirkkomme Amerikan evankelisluterilaisen kirkon (ELCA) johtava piispa Elizabeth Easton sanoi:
 
“Herramme ei ainostaan kehottanut meitä toivottamaan muukalaiset tervetulleiksi. Hän teki myös selväksi että vastaan hänet itsensä ottaessamme vastaa muukalaisen koteihimme ja sydämiimme." (Matt 25:35).
 
Muukalaisten toivottaminen tervetulleeksi ei ole kristityille valinta. Se on uskomme perustava arvo.
 
Marraskuussa 2013 eri uskontokuntien johtajia kokoontui Wieniin, jossa allekirjoitettiin julistus "Muukalaisten toivottaminen tervetulleiksi (“Welcoming the Stranger: Affirmations for Faith Leaders.”) Tässä historiallisessa asiakirjassa uskontojen johtajat sitoutuivat tukemaan pakolaisia, valtion sisäisiä pakolaisia ja ilman kansalaisuutta eläviä sekä taistelemaan muukalaisvihamielisyyttä vastaan. Tilaisuuteen osallistui yli 600 buddhalaista, kristittyä, hindua, juutalaista ja muslimia. He halusivat yhdessä antaa todistuksen että kantavat huolta pakolaisten kovasta kohtalosta maailmassa ja että humaanit arvot eivät ole yhden uskonnon opetusta vaan ovat kaikkien suurten uskontojen ydinopetusta.
 
Maailmankansalaisena, luterilaisena piispana Jerusalemisas ja pakolaisena vetoan Teihin että harkitsette äskeistä päätöstänne koskien pakolaisia ja maahanmuuttajia. Pyydän teitä muistamaan Yhdysvaltojen valtion pyhimpiä arvoja ja Jeesuksen opetusta. Etsikää uusi tie, jolla voitte sekä taata maanne turvallisuuden että tarjota ihmisille mahdollisuuden löytää vapauden maassanne.
 
Kunnioittaen, 
Piispa, Tri Munib A. Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko
 
Tiedoksi: Piispa Elizabeth A. Eaton – Johtava piispa, Evangelical Lutheran Church in America
 

Piispa Munib Younanin perinteinen joulutervehdys on taas luettavissa suomeksi Pyhä Maa-verkkopalvelussa. Englanniksi se löytyy Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon sivulta. 

Jerusalemin kirkkojen patriarkkojen ja johtajien joulutervehdys
...mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. – Luuk 2:10.
Iloitsemme voidessamme jakaa kanssanne ilosanoman Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymästä Betlehemissä. Kun sana tuli lihaksi ja maailmaan, uusia valo alkoi loistaa siellä. Jeesus Jumalan Poika asui kanssamme saaden ihmisen muodon siunatusta Neitsyt Mariasta voidaakseen ilmaista Jumalan kunnian säteilyn maan päällä. Hänen kauttaan Jumala haluaa tuoda meidät pimeydet ihmeelliseen valoonsa.

Ilosanoma, joka koskee koko luomakuntaa, on lupaus yltäkylläisestä elämästä vapaana ulkopuolisuudesta, vieraantumisesta ja moraalittomasta käytöksestä. Kun enkelit kertoivat Vapahtajan syntymästä, pelon ja epäilyksen vankilan muurit murtuivat ja paljastui hyvä sanoa vapaudesta, uskosta, kestävyydestä joilla Jumala haluaa kansaansa vahvistaa.  

Nykyään tässä maassa ja kaikkialla Lähi-Idässä on paljon ihmisiä, jotka pelkäävät tätä ja huomispäivää ja sen tuomia koettelemuksia. Heillä on todellinen syy pelätä sotaa, väkivaltaa, verilöylyä, pakolaisuutta, sortoa ja kaikenlaista vainoa. Rukoilemme että joulun hyvän sanoman saisivat kuulla myös Aleppon ja Mosulin asukkaat ja että se merkitsisi rauhan saapumista kaduille ja kortteleihin niin että ihmiset voisivat palata kotiinsa ja elää rauhassa ihmisarvoista elämää.

Kristityt  ja kristilliset seurakunnat Pyhässä Maassa rukoilevat kaikkien kärsivien ja pelkäävien puolesta ja haluavat tukea niitä, jotka eivät tiedä mitä tulevaisuus tuo heille tullessaan. Kehotamme kaikki hakeutumaan rukoukseen yhdessä kirkkojen ja kristtyjen yhteisöjen kanssa palvelemaan Jumalaa. Kristillinen yhteisö kokoontuu Jumalan Sanan ääreen viettämään pyhää liturgiaa ja ehtoollista luottaen Jumalan lupaukseen.

Pyhät paikat Jerusalemissa ja pyhien tapahtumien muisto ovat meille täällä asuville rohkaisuna ja tukena pyrkiessämme turvaamaan tulevaisuutemme kaupungissa. Yhdessä pyhiinvaeltajasisarien ja veljien kanssa koemme yhteenkuuluvuutta ja kun kristityt kokoontuvat yhteen pyhille paikoille, koemme yhteenkuuluvuutta ja opimme kunnioittamaan eri uskonyhteisöjä. Pyhien paikkojen nykyinen status ja niitä hoitavat instituutiot toimivat vaativassa ja herkässä tehtävässä. Kehotamme kaikki valtaapitäviä kunnioittamaan kaikkia uskontoja ja niiden pyhiä paikkoja Jerusalemissa.

Kehotamme valtaapitäviä kulkemaan rauhan teitä sekä edistämään sovintoa ja oikeudenmukaisuutta kaikkien yhteisten etujen toteuttamiseksi. Muistamma myös rukouksissamme kaikki Lähi-Idän lapsia ja erityisesti niitä, jotka kärsivät hiljaa, ovat pakolaisia, ja joiden tarpeista ei huolehdita.

Johtakaan joulujuhlamme sydämemme ymmärtämään Jumalan rauhan sanoman kaikille ihmisillle. Rohkaiskoon joulun sanoma meitä, karkottakoon se pelkomme ja ahdistuksemme niin ylösnousemususkossa, toivossa ja rakkaudessa voimme viettää joulumme ja lähteä rauhaisaan uuteen vuoteen.

+Patriarkka Theofilos III,
Kreikkalais-ortodoksinen patriarkaatt

+Patriarkka Nourhan Manougian,
Armenian ortodoksisen apostolisen kirkon patriarkaatti

+Arkkipiispa Pierbattista Pizzaballa,
Latinalaisen patriarkaatin apostolinen esimies

+Isä Francesco Patton, ofm,
Pyhän Maan kustos

+Arkkipiispa Anba Antonious,
Ortodoksisen koptikirkon patriarkaatti, Jerusalem

+Arkkipiispa Swerios Malki Murad,
Syyrian ortodoksinen patriarkaatti

+Arkkipiispa Aba Embakob,
Etiopian ortodoksinen patriarkaatti

+Arkkipiispa Joseph-Jules Zerey,
Melkiittis-kreikkalaiskatolinen patriarkaatti
+Arkkipiispa Mosa El-Hage,
Maroniittien patriarkaalinen eksarkaatti

+Arkkipiispa Suheil Dawani,
Jerusalemin ja Lähi-Idän episkopaalinen kirkko
+Piispa Munib Younan,
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko
+Piispa Pierre Malki,
Syyrian katolinen partriarkaalinen eksarkaatti

+Monsignor Georges Dankaye’,
Armenian katolinen patriarkaalinen eksarkaatti

Saarna Kuopion hiippakunnan synodaalikokouksen päätösjumalanpalveluksessa Kuopion tuomiokirkossa 28.9.2016

Piispa Munib Younan, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.
 
Matt. 22: 34–40

”Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”
 
Rakkaat sisaret ja veljet,

On aina iloinen asia olla Suomessa. Suomi oli minun kotini elämäni tärkeänä aikana. Kiitos, että kutsuitte minut uudelleen tänne, ja kiitos erityisesti, että kutsuitte minut jakamaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia kanssanne tänään.

Jeesus sanoi: “Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi” ja ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Kun katsomme maailmaa ympärillämme tänään, huomaamme, että meidän tulee kiinnittää huomiota näihin käskyihin. Huomaamme myös, että nämä käskyt ovat hyvin tarpeellisia tänään. Ympäri maailman ihmiskunta epäonnistuu surkeasti rakkaudessa Jumalaan ja lähimmäiseen.

Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.

Piispa Munib Younan.
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.

+++

Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. 1 Kor 15:1-2

+++

Salaam. Armon tervehdys teille Jerusalemista ylösnouseen Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tänä päivänä kristityt ympäri maailman iloitsevat hyvästä sanomasta, jonka olemme saaneet vastaanottaa. Sen varassa seisomme ja sen kautta pelastumme: Kristus kuoli syntiemme tähden kirjoitusten mukaan, haudattiin ja hän heräsi kuolleista kolmantena päivänä kuten kirjoituksissa oli ennustettu.

Jeesus on noussut haudastaan! Halleluja!
Jeesus on voittanut pimeyden vallat! Halleluja!
Elämä kuolemaa vahvempi! Halleluja!

Tämä on kristillisen uskomme keskipiste ja toivomme lähde. Siksi rakkaus ja ilo vallitsee pääsiäisjuhlassamme.
Ylistämme Efraim syyrialaisen 4. vuosisadalla kirjoittaman hymnin sanoin: Ylistys sinulle kaikkien ystävä!

Ylistys sinulle armahtava Jumala!
Ylistys sinulle kärsimysten Jumala!
Ylistys sinulle joka pois otat kaiken synnin!
Ylistys sinulle joka tulit pelastajaksemme!
Ylistys sinulle joka tulit lihaksi neitsyen kohdusta! Ylistys kalehditulle!
Ylistys ruoskitulle ja piinatulle!
Ylistys pilkatulle ja halveksitulle!
Ylistys ristiin naulitulle!
Ylistys haudatulle ja haudast ylösnousseelle!
Ylistys sinulle joka ilmestyit koko ihmiskunnalle ja uskovillesi!
Aamen.

Jälleen kerran ihmiskunta elää hetkeä, jolloin pääsiäisen sanoma on sille ajankohtainen ja tärkeä.
Maailma kaipaa viestiä tyhjästä haudasta ja pääsiäisaamun valoa ja elämän vakuutusta. Vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana olemme Lähi-Idässä saaneet nähdä pelottavan väkivallan aallon etenemisen. Olemme saaneet viestejä traagisista tapahtumista Turkissa, Syyriassa, Irakissa, Norsunluurannikolla, Pakistanissa, Nigeriassa ja monessa muussa maassa. Kristikunnalle pyhää hiljaista viikkoa on järkyttänyt terroriteko Brysselissä. On vaikea ymmärtää sitä tuhon ja kuoleman valtaa, joka vainoaa meitä maailmassa. Vasta juhlimme Rauhan Ruhtinaan syntymää ja sen jälkeisinä kuukausina rauha on meiltä yhä kauempana.

Ääriliikkeet ja niiden käyttöönsä valjastama media ja jopa jotkut poliitikot levittävät kaikin voimin maailmaan kuoleman ja pelon kulttuuria. Heidän viestinsä on että meidän tulee pelätä vallan ja vapauden menettämistä. He haluavat saada meidät pelkäämään pahaa, joka heidän mielestään vaanii rajan rajan toiselle puolella tai ehkä jopa naapurissamme.  He saada meidät uskomaan että me voimme turvata elämämme ja oikeutemme ainoastaan kieltämällä ja rajoittamalla niitä toisilta, joita ovat viholliset, naapurimme, lähimmäisemme tai pakolaiset.

Jeesus kohtasi tämän kuoleman kulttuurin kärsimystiellään - sillä ristin tiellä jonka hän kulki loppuun asti.
Jeesus kohtasi tämän petoksen ja valheen kulttuurin kun yksi hänen opetuslapsistaan lähti yhteiseltä aterialta myymään hänet kolmestakymmenestä hopearahasta. Jeesus kohtasi tämän hylkäämisen ja välinpitämättömyyden kulttuurin, kun Pietari kiivaasti kielsi hänet kolme kertaa.

Jeesus kohtasi tämän väkivallan kulttuurin, kun Herodes ja Pilatus löysivät yhteisen halun nöyryyttää ja pilkata häntä. Jeesus kohtasi ja tunsi tämän kuoleman kulttuurin ja koki minne se tie johtaa. Tämä kuoleman kulttuuri ympäröi ja hallitsee meitä tänäänkin. Mutta juuri sen Jeesus tuli tuhoamaan. Hänen ylösnousemuksensa on meille kehotus sanoutua irti ja hylätä kuoleman kulttuuri. Epätoivo, väkivalta, itsetyytyväisyys ja välinpitämättömyys eivät voi enää hallita meitä. Me emme saa jäädä hautaan makaamaan, kun Jeesus on jo ylösnoussut ja lähtenyt sieltä. Kuten Jeesus on noussut kuolleista, meidätkin on kutsuttu uuteen elämään hänessä.

Ylösnousemus todistaa että Jumalan vanhurskaus on aivan muuta kuin se mitä maailma kutsuu oikeudenmukaisuudeksi. Kun maailma jakaa oikeutta, pelko, kateus, epäluulo, petollisuus ja kuolema ovat olemassaolon perusasioita, jotka meidän on vain hyväksyttävä ja pelattava samoilla säännöillä muiden kanssa töissämme ja toimissamme. Maailman mielestä kysymys on välttämättömästä pahasta, jolla voimme turvata oman onnemme.

Ylösnousemus julistaa jotain täysin päinvastaista! Ylösnoussut Jeesus näyttää meille tien eteenpäin uuteen elämään - elämän kulttuuriin.

Millaista on uusi elämä, johon meidät on kutsuttu? Se on elämää ilossa ja vapaudessa jossa kaikkia ovat arvokkaita. Se elämää hyväksynnän ja rakkauden piirissä niin että kaikki ovat suojelun ja turvallisuuden arvoisia.  Uudessa elämässä erilaiset ihmiset ovat yhtä riippumatta sukupuolesta, rodusta, henkilökohtaisista taipumuksista, kansallisuudesta tai uskonnosta. Uudessa pääsiäisen synnyttämässä elämässä kristityt kaikkialla ovat yhtä kielen, kirkkokunnan ja perinteiden eroista huolimatta. Kristyt yhdessä kaikkialla maailmassa julistavat Jumalan valtakuntaa ja sen synnyttämää elämän kulttuuria.

Ehkä vuosien kuluessa, olemme antaneet kuoleman kulttuurin ja pelon tehdä pesän sydämeemme? Olemmeko avanneet oven kateudelle ja epäluulolle? Olemmeko jopa olleet valmiit hyväksymään väkivallan ratkaisuna ongelmiin? Olemmeko myös unohtaneet että pääsiäisaamu oli uusi päivä, uuden viikon uusi päivä, jolloin alkoi uusia elämä Jeesuksessa ja uuden kirkon uusi elämä elämän kulttuurin vaalijana? Kuinka kukaan voi unohtaa tällaisen hyvän sanoman?

Kuin voisimme unohtaa että meidät on herätetty uuteen elämään? Kuinka voimme unohtaa ketä me olemme?
Kun Kristuksen seurakunta katsoo vierestä pakolaisperheiden hukkuessa mereen, olemme unohtaneet.
Kun seurakunta arvostaa kirkonkellojaan ja urkujaan eikä jaa leipää nälkäisille, olemme unohtaneet. Kun seurakunta vaikenee vääryyden, sorron, miehityksen ja väkivallan edessä, olemme unohtaneet. Kun seurakunnan ääni kuullostaa samalta kuin maailmasta kuuluvat vihan ja pelon viestit, olemme unohtaneet.

Kun me ylösnousemukseen kutsutut alamme viihtyä pimeässä haudassa, olemme unohtaneet ketä me olemme. Olemme unohtaneet olevamme ylösnousemuksen lapsia, jotka on kutsuttu yltäkylläiseen elämään. Sisaret ja veljet Kristuksessa. Jos olemme unohtaneet, tänä ylösnousemuksen päivänä voimme palauttaa sen mieleemme. Ylösnousemuksen aamuna, naiset seisoivat tyhjän haudan ääressä eivät uskoneet näkemäänsä.

Sitten kaksi miestä loistavissa vaatteissa ilmestyi ja kysyi: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin naiset muistivat ja ymmärsivät! He muistivat ja juoksivat kertoman hyvän uutisen kaikille, jotka halusivat kuulla. Tänä ylösnousemuksen päivänä myös me haluamme muistaa. Muistamme että kivi on jo vieritetty pois. Muistamme että hauta on tyhjä. Muistamme miten ristillä nöyryytyksen ja kuoleman kautta olemme sovitettuja ja saaneet elämän. Siksi laulamme ortodoksien uskonveljien ja sisarten kanssa: ”Kristus nousi kuolleista. Kuolemalla kuoleman voitti. Haudoissa oleville elämän antoi.” Ylösnousemuksellaan Jeesus vapautti meidät pelosta ja kuolemasta. Hänen kanssa ja yhdessä kaikkien maailman uskovien kanssa voimme pysyä uudessa elämässä - elämän kulttuurissa.

Rukoilen pääsiäisaamuna että kaikki kristityt muistaisivat keitä he ovat: elämän kansaa. Ilon ja vapauden kansaa. Laupeuden ja anteeksiannon kansaa. Rakkauden ja vapautuksen ihmisiä.

Muistakamme ennen kaikkea että olemme ihmisiä, jotka Jeesuksen ylösnousemuksessa on vapautettu ja lähetetty jakamaan tätä vapautta ja yltäkylläistä elämää kaikille jokaisessa seurakunnassa, kylässä, kansakunnassa ja tilanteessa meidän todistuksemme on:

Hauta on tyhjä!
Elämä on voittanut kuoleman!
Halleluja, Kristus on ylösnoussut!
Il-Masih Kam! Hakkan kam!

 
Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Joh 1:5.
 
Salaam ja armo teille tänä jouluna Jeesuksen syntymämaasta. Missä päin maailmaa olettekin, olkoon juhlanne rauhallinen ja olkoon uusi vuosi rauhallinen meille kaikille missä tahansa elämmekin. Joulu on ehdottomasti paras aika puhua rauhasta sillä juuri silloin Rauhan Ruhtinas syntyi keskellemme.
 
Jouluna kuulemme tarinan Jeesuksen syntymästä pienessä Betlehemin kaupungissa ja kuinka tapahtuneesta kertoneen enkelin sanoma oli:
 
Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra. Tämä on merkkinä teille: löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä. Luuk 2:10:12.
 
Enkelin viesti järkytti kedolla olevia paimenia tuona yönä. He pelkäsivät jopa hyviä uutisia.
 
Nykyisin enkelin sanat ovat keskeinen osa meille kerrottua joulun tarinaa ja juhlamme syy ja ilomme lähde. Joskus kun kauniit laulu ja joulukoristeet unohdamme kuitenkin seimen lapsen. Silloin juhlan varsinainen merkitys voi kadota meiltä.
 
Jouluna emme myöskään halua kuulla Johannes Kastajan ääntä, kun hän kutsuu meitä erämaasta katumaan ja valmistamaan tietä Herralle. Tuollainen profeetallinen julistus häiritsee meidän juhlintaamme. Emme halua sitä himmentämään joulun iloa ja juhlintaamme.
 
Johannes Kastajan häiritsevät vaatimukset ovat kuitenkin erottamaton osa joulun sanomaa. Samalla kun ympäri maailman ihmiset koristavat kotinsa jouluvaloilla, terrorismin ja sodan pimeys on levinnyt maailmaamme. Niiden kauhut voidaan kokea Pariisissa, Beirutissa, Malissa, Nigeriassa, San Bernardinossa ja monessa muussakin paikassa. Sota ja sanomat sodista leviävät maihin, jotka ovat eläneet rauhassa. Ääriliikkeet löytävät tiensä kaikkiin uskontoihin ja käyttävät niitä hyväkseen. Lähi-Idässä kristittyihin kohdistuu kovat paineet joka taholta.
 
Johannes Kastajan sanat on selvästi tarkoitettu juuri meille ja omalle ajallemme. Kansakuntien on kaduttava tekojaan ja poliitikkojen on muutettava toimintatapojaan. Ihmiskunnan on uudelleen käännyttävä Jumalan puoleen. On raivattava tie rauhaan, oikeuden toteutumiseen ja tasa-arvoon. Tie raivataan hyvällä hallinnolla ja poliittisella vastuun ottamisella – ei pitäytymällä ainoastaan myötätunnon ilmaisemiseen.
 
Kun levottomuudet maailmassa yltyvät, joudumme vaeltamaan pimeässä. Pimeys sokaisee ja saa meidät helposti vihaamaan niitä, jotka ovat erilaisia. Juuri tästä pimeydestä Jesaja (9:2) puhuu:
 
“Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.”

Kun maailma valmistautuu juhlimaan Messiaan syntymää, meidän on hyvä muistaa että joulun ilosanoman rinnalla ääni huutaa meille lakkaamatta erämaasta, enkelin ilmestyminen säikyttää ja yllättää meidät. Joulu ravistelee uskomuksiamme ja ennakkoluulojamme. Joulun sanoma myös lävistää sielumme pimeyden Jumalan rauhan, armon ja oikeudenmukaisuuden valolla.
 
Kun tänä vuonna kuuntelemme jouluevankeliumia, muistakaamme että se haluaa myös vavahduttaa, kehottaa ja muuttaa meitä profeetallisella sanomallaan, jota maailma kipeästi kaipaa. Lohdullista joulun sanomassa on että Jeesus lapsi syntyi yöllä synkimpään pimeyteen. Iloitsemme siitä, että Jeesus-lapsen valo edelleen loistaa kirkkaana Palestiinan sydämestä antaen kristityille kaikkialla toivoa ja voimaa. Onhan kirjoitettu:
 
”Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.”
 
Kehotan tänä jouluna kaikkia, jotka kuulevat sanoman maailmaa muuttavasti Jeesuksen syntymästä, ryhtymään tämän muutosviestin sanansaattajiksi kertomaan siitä rauhasta, rakkaudesta ja armeliaisuudesta, jonka Jumala haluaa tuoda maailmaan. Pastori Tri Martin Luther King Jr. sanoi: ”Pimeydellä ei voi voittaa pimeyttä, vain valo voi sen voittaa.” Vihaa ei voiteta vihalla vaan rakkaudella. Jumalan vastaus tälle rikkinäiselle maailmalle oli valo, jonka Jeesus Kristus toi tullessaan. Me emme saarnaa pimeydestä, emme opeta kostoa ja levitä epätoivoa. Emme turvaudu ääriajatteluun ja sorru muukalaisvihamielisyyteen toisin uskovia ja toisenlaisia ihmisiä kohtaan. Me haluamme antaa todistuksen rakkauden valosta tässä maailmassa.
 
Pyydän kaikkia, jotka ovat lähteneet seuraamaan tähteä ja joita Betlehemin lapsen rakkauden sanoma on koskettanut, jakamaan rauhan, oikeuden ja tasa-arvon valoa niille, jotka elävät pimeydessä.
 
Tänä vuonna haluamme tuoda valoa erityisesti kahden yhteisön elämään: Pakolaisten ja Lähi-Idän kristittyjen.
 
Ensinnäkin, olemme nähneet niiden ihmisten kärsimyksen, jotka ovat joutuneet pimeyden ytimeen tänä vuonna ja joutuneet pakolaisina jättämään kotinsa etsiessään turvapaikkaa aivan kuten Jeesuksen vanhemmat aikanaan. Monet maat avaavat ovet, sydämet ja kodit perheille, jotka ovat jääneet vaille kotia että he saisivat apua ja toivon paremmasta. Kiitän kaikkia, jotka ovat tehneet laupeuden tekoja ja eläneet todellisessa joulun hengessä.  
 
Samaan aikaan monet pelkäävät jakaa leipäänsä muukalaisten kanssa. Monet poliitikot puhuvat pakolaisista vain anonyymeinä massoina ja tilastoina ja uhkakuvina, jotka täytyy ottaa hallintaan. Koska itse olen taustaltani pakolainen, kehotan kaikkia maailman johtajia ja kaikkia ihmisiä muistamaan että kyse on ihmisistä ja yksilöistä, jotka ovat tässä maailmassa Jumalan kuvia ja siten mittaamattoman arvokkaita. Haluammeko me todella ajaa nämä sisaremme ja veljemme, jotka ovat paenneet tappamisen ja sorron pimeyttä, toiseen itse luomaamme pimeyteen, jossa viha, epäluulo, poissulkeminen ja uskonnolliset ennakkoluulot vallitsevat? Pelkomme ei saa sammuttaa keneltäkään toivon valoa, rauhan valoa, sukupuolten tasa-arvon ja ihmisoikeuksien valoa. Myös uskonnon vapaus on valoa, johon myös he ovat kutsuttuja. Jumala itse kehottaa meitä ottamaan nämä pakolaiset vastaan lämmöllä antaen Kristuksen valon loistaa heille.
 
Toiseksi, meitä huolestuttaa kristinuskon kohtalo ja tulevaisuus Lähi-Idässä. Kuten olen usein tähdentänyt, yleistykset, huolestuneisuus ja myötätunto eivät riitä. Kristityt sisaret ja veljet Syyriassa, Irakissa ja monissa muissa maissa kärsivät. He näkevät vain sorron ja epäoikeudenmukaisuuden, vainot ja karkotusten pimeyttä. Pelkästään heidän turvallisuutensa puolesta rukoileminen ei riitä. Heidän kotiinpaluulleen on luotava turvalliset edellytykset. He tarvitsevat lakeja suojakseen ja naapureiden hyväntahtoisuutta ja kunnioitusta ja oikeuden toteutumista, että heidän elämänsä saadaan raiteilleen. Joulun valo loistakoon näyttäköön heille tietä.
 
Meitä Betlehemin seimen äärellä asuvia arabikristittyjä askarruttaa, mitä maailmalla mahdetaan tarkoittaa, kun sanotaan että välitämme Lähi-Idän kristittyjen kohtalosta. Nähdäänkö, että meillä on jokin tehtävä kotimaassamme vai olemmeko maailman kristityille ainoastaan museoesineitä?
 
Monet kristityt kärsivät täällä ja ajattelevat, että ainoa mahdollinen ratkaisu on muuttaa pois kotimaasta paikkaan, jossa ei ole sortoa ja eriarvoisuutta. Monet ovat jo lähteneetkin. Näemme kuitenkin, että ei ole turvapaikkaa, jossa ei olisi väkivaltaa ja ennakkoluuloja. Me Palestiinan kristityt olemme konkreettisesti olleet seimen äärellä kaksi tuhatta vuotta ja aiomme olla myös seuraavat kaksi tuhatta vuotta.
 
Arabikristityillä on tärkeä tehtävä meidän aikanamme. Kehotan kaikkia arabikristittyjä erityisesti muistamaan, että meidän olemassaolollemme on Jumalan asettama tarkoitus. Kristittynä täällä eläminen Lähi-Idässä ja Palestiinassa ei ole rangaistus vaan se on etuoikeus. Me olemme täällä pelastushistorian tapahtumapaikoilla eläviä todistajia siitä, kuinka Jumalan valo ja armo ovat tulleet maailmaan.
 
Meidän etuoikeutemme ja tehtävämme on myös kertoa maailman ihmisille, millaista on elää rauhassa lähimmäisten kanssa, olivatpa nämä muslimeja tai juutalaisia. Kun uskonnolliset ennakkoluulot ja viha kasvavat, rauhanomainen rinnakkaiselomme Palestiinassa näyttää valoa vihan pimeyteen. Meidät on kutsuttu rauhantekijöiksi, oikeuden tuojiksi, profeetoiksi, kaiken tämän kärsimyksen, vainon, miehityksen ja äärimmäisyysajattelun keskellä. Me olemme valonpilkahdus pimeydessä, koska olemme nähneet valon ylhäältä. Valon, joka loistaa seimen äärellä Betlehemissä. Jesaja (9:6) kirjoittaa:
 
”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.”
 
Yli kaksi tuhatta vuotta sitten Rauhan Ruhtinas syntyi Betlehemissä. Hän sovitti meidät Jumalan kanssa ja kutsui elämään sovussa lähimmäistemme kanssa. Rauhan Ruhtinas ei opettanut väkivaltaa toisin uskovia, toisen kielisiä tai toisesta kulttuurista tulevia kohtaan. Nykyäänkin yhä vain opettelemme elämistä valon lapsina ja mietimme, mitä tämän maailmanhistorian suurimman tapahtuman Jeesuksen syntymän tulisi merkitä meille. Jos se oli todellisuutta silloin, miksi ei nyt meidän aikanamme? Jos se on mahdollista meidän kotiseudullamme, miksi ei sitten Syyriassa ja Irakissa? Miksi ei Ranskassa, Yhdysvalloissa tai muualla maailmassa?
 
Rauhan Ruhtinas on syntynyt, rakkauden valo on tullut pimeyteen. Jouluna meillä on syytä olla horjumattomia toivossa ja luottamuksessa että kun yö on pimeimmillään, Jeesuksen Kristuksen valo voi sen pimeyden voittaa. Mikään mikä meitä ahdistaa ei voi meitä kukistaa sillä:
 
”Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.”
 
Vaikka elämme pimeyden keskellä, kutsun teitä sisaret ja veljet Kristuksessa löytämään toivon, rauhan ja ilon joulun todellisesta sanomasta. Kulutusjuhlan sijaan rakentakaamme yhteyttä lähimmäisiimme! Käynnistäköön rukouksemme rauhan puolesta vakaumuksellisen toiminnan rauhan edistämiseksi! Ja missä tahansa olemmekin tänä jouluna, olkaamme joulun valon todistajia, että maailman pimeys väistyisi ja maailma tulisi kumartamaan Seimen Lasta – Rauhan Ruhtinasta, joka Betlehemissä toi valon maailmaan. Rukoilkaamme toinen toistemme ja koko maailman puolesta, että Jumala päästäisi maailman pimeydestä Kristuksen valoon.
 
Toivon sinulle rauhallista ja hyvää joulua ja siunattua uutta vuotta 2016. Toteutukoon rauha, sovinto ja anteeksianto.

Piispa Tri. Munib Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko

Luterilainen maailmanliitto 2015
Presidentti, piispa tri Munib A. Younan

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.

Sisaret ja veljet Kristuksessa, luterilaisen yhteisön jäsenet,

Tervehdin teitä Jerusalmista missä aikoinaan Herramme opetti, kuoli ja ylösnousi. Joulun lähestyessä yhä useammat meistä heräävät siihen todellisuuteen että maailmamme ei ole enää turvallinen paikka elää. Väkivalta ja sekasorto leviää Lähi-Idässä, osassa Afrikkaa ja Etelä-Aasiassa. Sekasorto myös heijastuu elämään Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Pyhä perhe aikoinaan etsi Betlehemissä majataloa, jossa se voisi levähtää rauhassa. Mekin joudumme kysymään löytyykö maailmasta lepopaikkaa, jossa voisimme turvassa levähtää ja meitä kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti. Luterilaisen maailmanliiton joulukortin kansi tuo mielen Neitsyt Marian. Joulukertomus alkaa siitä, että keisari Augustus määräsi alaisensa rekisteröitymään. Tämän kuvan naisella ei kuitenkaan ole kotipaikkaa missä rekisteröityä. Hänet on ajettu pois kotoaan. Hänet on pakolaisena ajettu ulos pimeään. Häntä on kohdeltu kaltoin uskonsa takia. Hän on kärsinyt väkivaltaa siksi että on erilainen. Hänessä näemme ihmiset, jolle ei ole enää sijaa omassa kotimaassaan.

Ensisijaisesti näemme kuten Mariassa, rakastavat äidin, joka löysi tallista lämpimän suojan lapselleen. Kun katson pakolaisten kasvoja, pystyn näkemän kaikissa niissä Jeesuksen kasvot. Kuulen enkelien julistavan ilosanomaa köyhille ja kertovan Rauhan Ruhtinaan tulosta tänäkin jouluna. Tämä kuva on minulle hyvin tuttu koska vaikka olen piispa, olen myös pakolainen. Vuonna 1948 perheeni menetti kotinsa kun se karkotettiin väkivalloin Beer Shevistä. Jos kirkko ei olisi pitänyt huolta minusta tarjoamalla ruokaa, rohkaisua ja koulutusta evankeliumin hengessä, en olisi se henkilö joka olen tänä päivänä.

Koska näemme pakolaisissa itsensä Jeesuksen kasvot ja pyhän perheen kuvan, meidän kutsumuksemme heidän koettelemuksensa ymmärtämiseen ja auttamiseen on vahva. Meidän tulee huolehtia heidän hyvinvoinnistaan, puolustaa heidän oikeuksiaan, parantaa heidän mahdollisuuksiaan elämässä tarjoamalla koulutusta ja toivottaa heidät tervetulleiksi kotimaahamme. Me olemme myös vastuussa siitä yhdessä työskentelemme sen eteen, että he voivat jonain päivänä palata kotimaahan, jossa demokratia vallitsee, ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa kunnioitetaan ja uskonnon vapaus on turvattu.

Jos emme näe kutsumustamme tässä, joudumme vastajan paikalle kuin Matteuksen evankeliumin 25, luvussa, jossa Jeesus muistuttaa, että emme ruokkineet häntä, antaneet turvaa ja hoitaneet häntä vankina ja ottaneet häntä vastaan, vaan hylkäsimme hänet kun hän pakolaisena kolkutti ovellamme.

Poliittiset johtajamme ja rakenteemme eivät pettymykseksemme ole voineet ratkaista näitä ongelmia, mutta kirkon tehtävä on aina kulkea heikoimpien ja vainottujen rinnalla ja etsiä heille paikkaa majatalosta. Joulun sanoma kehottaa meitä etsimään oikeutta sorretuille, toivoa toivottomuuden keskellä. Konkreettisesti auttaa kuvassa oleva äitiä yhdistämään perheensä ja löytämään sille koti. Jos emme auta, jäämmekö syrjästäkatsojiksi kun tämän ajan Herodekset ajavat heitä paikasta toiseen?

Toivomme tänä jouluna on että Rauhan Ruhtinas, jonka Jumala on valinnut. Pyhässä Hengessä meille on annettu voima käyttää lahjojamme että tuomme rauhan ilosanoman kaikille kansoille, niin että joulun evankeliumi saa parantaa ja eheyttää meidän kauttamme pakolaisten rikkinäistä elämää. 

Näillä sanoilla haluan toivottaa kaikille rauhaisaa joulua. Toivon että joulun sanoma saa meidät liikkeelle rauhan asialla niin, että emme hae rauhaa vain itsellemme vaan myös niille, joilta rauhaa puuttuu. Rukoilkaa rauhaa ja oikeudenmukaisuuden toteutumista sinne mistä niitä puuttuu. Rukoilkaa, että löydämme rauhan ja sovinnon majataloja, joissa anteeksiantamus eheyttää kaikkia.

Merry Christmas!
Frohe Weihnachten!
Joyeux Noël!
Feliz Navidad!
God Jul!
Siunattua Joulua.
Kol AAm Wa Antum Bikhair.
May God bless you all.

Piispa Munib A. Younan
Presidentti
Luterilainen maailmanliitto

Martin Zimmann

Palasin Juuri matkalta Jerusalemiin ja aivoni ovat aivan solmussa. Meidän kaikkien pitäisi ymmärtää, että Raamatun tekstit Siionista, Israelista ja Jaakobista tai voittoisasti saapumisesta Jerusalemin porteille, eivät sano mitään siitä mitä tapahtui 1948 tai 1967. Nykyajan Israelin valtio ei ole Israelin kuningaskunta tai Juuda, josta pyhissä kirjoituksissa puhutaan. Vaikka Chuck Hagee, Hal Lindsay, Cyrus Scofield ja John Nelson Darby (tai Leo Meller tai muut) olisivat asiasta mitä mieltä tahansa.

Jesajan kirjan lupaukset tai Johannes Kastajan sanat ja psalmien kauniit ajatukset eivät liity Benjamin Netanjahuun, siirtokuntien rakentamiseen, eristysmuureihin tai tarkastuspisteisiin. Me uskomme ja luotamme että Jeesus Kristus on lupausten täyttymys ja että lupauksia ei annettu ainoastaan muinaiselle Israelille vaan meille kaikille. Uskommeko sydämessämme tunne, että Jeesus-lapsi seimessä ei ole vain vanha myytti ja kiiltokuva vaan lupaus joka estä meitä vajoamasta elämässämme katkeruuteen, epätoivoon, kyynisyyteen ja epäuskoon. Varmasti haluamme uskoa tähän lupaukseen epäuskostamme huolimatta ja silloinkin kun maailman todellisuuden puhuu tätä kokemustamme vastaan. Haluamme uskoa Jumala on toivon ja voiman lähde. Adventtina meille paljastuu Jumala, joka kantaa huota meidän elämästämme ja kärsimyksistämme. Kun minä laulan adventtina Siionista tai "Tule Immanuel" tai vangitusta Israelista perheeni kanssa, siirrän ajatukseni nykyajan Israelista minullekin annettuun lupaukseen, josta nämä laulut ja tekstit puhuvat.

Sosiologit ja antropologit ovat kuvailleet sionistien metodin, jolla valtion nimeä myöten oikeutta maahan pönkitetään käyttämällä raamatullista nimistöä. Tämä käytäntö ilmenee säännönmukaisesti laittomien siirtokuntien nimeämisessä Länsirannalla tai siinä että israelilaiset ovat alkaneet kutsua koko Länsirantaa Juudeaksi ja Samariaksi pyrkien muuttamaan poliittista todellisuutta. Näin haetaan raamatullista arvovaltaa sille laajenemispolitiikalle, joka kansainvälisen politiikan valossa ei ole hyväksyttävää. Monet palavasti uskossa olevat kristityt eivät halua kuulla että ehkä ovat tulkinneet liian suoraviivaisesti Raamattua, kun heitä on johdateltua ajattelemaan, että se mitä nyt tapahtuu Pyhässä Maassa edustaa Raamatun kirjoitusten täyttymistä. Vähintäänkin kristtyjen keskuudessa on hämmentävää, kun toiset vaativat meitä kaikin tavoin tukemaan Israelin siirtokuntien rakentamista tai jopa Israelin armeijaa.  Sitten me toiset istumme epäilysten vankilassa pohtimassa, eikö Jeesus luvannut 2000 vuotta sitten tuoda vapauden ja oikeuden maahan, jossa palestiinalaisia nyt kuitenkin rokotetaan taloudellisesta, rangaistaan kollektiivisesti rikoksista joita he eivät ole tehneet sekä vangitaan ja murhataan mielivaltaisesti pelotteeksi kansalle. 

Jeesus, pelasta meidät tästä rikkinäisestä maailmasta. Anna sanoille "Siion", "Israel" ja "Jerusalem" sisätlö, joka on sinun tahtosi mukainen eikä vain palvele nykyajan valtapyyteitä. Jeesus vapauta Israel ja kärsivä Jerusalem tee sinun armahtavaisuudestasi, anteeksiannosta ja sovinnosta totta Pyhässä Maassa! Anna rauhasi! Istumme epäilystemme vankiloissa ja odotamme adventin lupauksen tähden sinun valtakuntaasi, jossa oikeus vallitsee. Anna anteeksi epäuskomme. Kärsimme katsoessamme maailmaa. Epätoivon keskellä koetamme pitää toivoa yllä. Anna meille edes vähän iloa tämän raastavan konfliktin keskellä.

Teologi Karl Rahnerin sanoin: "Älä kysy, älä epäile, sydämeni. Olet valittu adventin iloon. Suuri Jumala, jonka tuleminen on lähellä, voittaa pelkosi ja epävarmuutesi." Kun sanot tämän todistuksen uskossa ja rakkaudessa, elämäsi täällä maan päällä pyhittyy ja yhdistyy sinulle luvattuun tulevan maailman elämään, joka on aiankaikkista, rajatonta ja Adventin Herralle pyhitettyä. Jeesus tuli Pyhään Maahan 2000 vuotta sitten että meidän elämälle tässä hetkessä olisi merkitys ja tarkoitus. Me istumme sen paikan varjossa, missä Jeesus antoi rakkauden uhrin maailman edestä ja uskomme että adventti on todellisuutta ja Kristus tulee elämäämme ja maailmaamme ja että viha ja epäoikeudenmukaisuus eivät voi täällä vallita. Tule Immanuel ja vapauta vangittu Palestiina. Anna meidän laulaa avoimesti ja rehellisesti lupauksen lapsina Israelista ja valtakunnasta joka on luvattu kaikille Jumalan lapsille ja vapautuksesta, joka koskee koko luomakuntaa.

Oi saavu jo, Immanuel,
ja täytä toivo kansojen.
Käy, Kuninkaamme, päälle maan,
näin riennä meitä auttamaan.
Jo riemuitkaa! On Luojamme
nyt Kristuksessa kanssamme. VK 756.

Two Israels at Advent  ELCA, Living Lutheran.