Jerusalemin kirkkojen patriarkkojen ja johtajien joulutervehdys
...mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. – Luuk 2:10.
Iloitsemme voidessamme jakaa kanssanne ilosanoman Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymästä Betlehemissä. Kun sana tuli lihaksi ja maailmaan, uusia valo alkoi loistaa siellä. Jeesus Jumalan Poika asui kanssamme saaden ihmisen muodon siunatusta Neitsyt Mariasta voidaakseen ilmaista Jumalan kunnian säteilyn maan päällä. Hänen kauttaan Jumala haluaa tuoda meidät pimeydet ihmeelliseen valoonsa.

Ilosanoma, joka koskee koko luomakuntaa, on lupaus yltäkylläisestä elämästä vapaana ulkopuolisuudesta, vieraantumisesta ja moraalittomasta käytöksestä. Kun enkelit kertoivat Vapahtajan syntymästä, pelon ja epäilyksen vankilan muurit murtuivat ja paljastui hyvä sanoa vapaudesta, uskosta, kestävyydestä joilla Jumala haluaa kansaansa vahvistaa.  

Nykyään tässä maassa ja kaikkialla Lähi-Idässä on paljon ihmisiä, jotka pelkäävät tätä ja huomispäivää ja sen tuomia koettelemuksia. Heillä on todellinen syy pelätä sotaa, väkivaltaa, verilöylyä, pakolaisuutta, sortoa ja kaikenlaista vainoa. Rukoilemme että joulun hyvän sanoman saisivat kuulla myös Aleppon ja Mosulin asukkaat ja että se merkitsisi rauhan saapumista kaduille ja kortteleihin niin että ihmiset voisivat palata kotiinsa ja elää rauhassa ihmisarvoista elämää.

Kristityt  ja kristilliset seurakunnat Pyhässä Maassa rukoilevat kaikkien kärsivien ja pelkäävien puolesta ja haluavat tukea niitä, jotka eivät tiedä mitä tulevaisuus tuo heille tullessaan. Kehotamme kaikki hakeutumaan rukoukseen yhdessä kirkkojen ja kristtyjen yhteisöjen kanssa palvelemaan Jumalaa. Kristillinen yhteisö kokoontuu Jumalan Sanan ääreen viettämään pyhää liturgiaa ja ehtoollista luottaen Jumalan lupaukseen.

Pyhät paikat Jerusalemissa ja pyhien tapahtumien muisto ovat meille täällä asuville rohkaisuna ja tukena pyrkiessämme turvaamaan tulevaisuutemme kaupungissa. Yhdessä pyhiinvaeltajasisarien ja veljien kanssa koemme yhteenkuuluvuutta ja kun kristityt kokoontuvat yhteen pyhille paikoille, koemme yhteenkuuluvuutta ja opimme kunnioittamaan eri uskonyhteisöjä. Pyhien paikkojen nykyinen status ja niitä hoitavat instituutiot toimivat vaativassa ja herkässä tehtävässä. Kehotamme kaikki valtaapitäviä kunnioittamaan kaikkia uskontoja ja niiden pyhiä paikkoja Jerusalemissa.

Kehotamme valtaapitäviä kulkemaan rauhan teitä sekä edistämään sovintoa ja oikeudenmukaisuutta kaikkien yhteisten etujen toteuttamiseksi. Muistamma myös rukouksissamme kaikki Lähi-Idän lapsia ja erityisesti niitä, jotka kärsivät hiljaa, ovat pakolaisia, ja joiden tarpeista ei huolehdita.

Johtakaan joulujuhlamme sydämemme ymmärtämään Jumalan rauhan sanoman kaikille ihmisillle. Rohkaiskoon joulun sanoma meitä, karkottakoon se pelkomme ja ahdistuksemme niin ylösnousemususkossa, toivossa ja rakkaudessa voimme viettää joulumme ja lähteä rauhaisaan uuteen vuoteen.

+Patriarkka Theofilos III,
Kreikkalais-ortodoksinen patriarkaatt

+Patriarkka Nourhan Manougian,
Armenian ortodoksisen apostolisen kirkon patriarkaatti

+Arkkipiispa Pierbattista Pizzaballa,
Latinalaisen patriarkaatin apostolinen esimies

+Isä Francesco Patton, ofm,
Pyhän Maan kustos

+Arkkipiispa Anba Antonious,
Ortodoksisen koptikirkon patriarkaatti, Jerusalem

+Arkkipiispa Swerios Malki Murad,
Syyrian ortodoksinen patriarkaatti

+Arkkipiispa Aba Embakob,
Etiopian ortodoksinen patriarkaatti

+Arkkipiispa Joseph-Jules Zerey,
Melkiittis-kreikkalaiskatolinen patriarkaatti
+Arkkipiispa Mosa El-Hage,
Maroniittien patriarkaalinen eksarkaatti

+Arkkipiispa Suheil Dawani,
Jerusalemin ja Lähi-Idän episkopaalinen kirkko
+Piispa Munib Younan,
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko
+Piispa Pierre Malki,
Syyrian katolinen partriarkaalinen eksarkaatti

+Monsignor Georges Dankaye’,
Armenian katolinen patriarkaalinen eksarkaatti

Saarna Kuopion hiippakunnan synodaalikokouksen päätösjumalanpalveluksessa Kuopion tuomiokirkossa 28.9.2016

Piispa Munib Younan, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.
 
Matt. 22: 34–40

”Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”
 
Rakkaat sisaret ja veljet,

On aina iloinen asia olla Suomessa. Suomi oli minun kotini elämäni tärkeänä aikana. Kiitos, että kutsuitte minut uudelleen tänne, ja kiitos erityisesti, että kutsuitte minut jakamaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia kanssanne tänään.

Jeesus sanoi: “Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi” ja ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Kun katsomme maailmaa ympärillämme tänään, huomaamme, että meidän tulee kiinnittää huomiota näihin käskyihin. Huomaamme myös, että nämä käskyt ovat hyvin tarpeellisia tänään. Ympäri maailman ihmiskunta epäonnistuu surkeasti rakkaudessa Jumalaan ja lähimmäiseen.

Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.

Piispa Munib Younan.
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.

+++

Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. 1 Kor 15:1-2

+++

Salaam. Armon tervehdys teille Jerusalemista ylösnouseen Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tänä päivänä kristityt ympäri maailman iloitsevat hyvästä sanomasta, jonka olemme saaneet vastaanottaa. Sen varassa seisomme ja sen kautta pelastumme: Kristus kuoli syntiemme tähden kirjoitusten mukaan, haudattiin ja hän heräsi kuolleista kolmantena päivänä kuten kirjoituksissa oli ennustettu.

Jeesus on noussut haudastaan! Halleluja!
Jeesus on voittanut pimeyden vallat! Halleluja!
Elämä kuolemaa vahvempi! Halleluja!

Tämä on kristillisen uskomme keskipiste ja toivomme lähde. Siksi rakkaus ja ilo vallitsee pääsiäisjuhlassamme.
Ylistämme Efraim syyrialaisen 4. vuosisadalla kirjoittaman hymnin sanoin: Ylistys sinulle kaikkien ystävä!

Ylistys sinulle armahtava Jumala!
Ylistys sinulle kärsimysten Jumala!
Ylistys sinulle joka pois otat kaiken synnin!
Ylistys sinulle joka tulit pelastajaksemme!
Ylistys sinulle joka tulit lihaksi neitsyen kohdusta! Ylistys kalehditulle!
Ylistys ruoskitulle ja piinatulle!
Ylistys pilkatulle ja halveksitulle!
Ylistys ristiin naulitulle!
Ylistys haudatulle ja haudast ylösnousseelle!
Ylistys sinulle joka ilmestyit koko ihmiskunnalle ja uskovillesi!
Aamen.

Jälleen kerran ihmiskunta elää hetkeä, jolloin pääsiäisen sanoma on sille ajankohtainen ja tärkeä.
Maailma kaipaa viestiä tyhjästä haudasta ja pääsiäisaamun valoa ja elämän vakuutusta. Vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana olemme Lähi-Idässä saaneet nähdä pelottavan väkivallan aallon etenemisen. Olemme saaneet viestejä traagisista tapahtumista Turkissa, Syyriassa, Irakissa, Norsunluurannikolla, Pakistanissa, Nigeriassa ja monessa muussa maassa. Kristikunnalle pyhää hiljaista viikkoa on järkyttänyt terroriteko Brysselissä. On vaikea ymmärtää sitä tuhon ja kuoleman valtaa, joka vainoaa meitä maailmassa. Vasta juhlimme Rauhan Ruhtinaan syntymää ja sen jälkeisinä kuukausina rauha on meiltä yhä kauempana.

Ääriliikkeet ja niiden käyttöönsä valjastama media ja jopa jotkut poliitikot levittävät kaikin voimin maailmaan kuoleman ja pelon kulttuuria. Heidän viestinsä on että meidän tulee pelätä vallan ja vapauden menettämistä. He haluavat saada meidät pelkäämään pahaa, joka heidän mielestään vaanii rajan rajan toiselle puolella tai ehkä jopa naapurissamme.  He saada meidät uskomaan että me voimme turvata elämämme ja oikeutemme ainoastaan kieltämällä ja rajoittamalla niitä toisilta, joita ovat viholliset, naapurimme, lähimmäisemme tai pakolaiset.

Jeesus kohtasi tämän kuoleman kulttuurin kärsimystiellään - sillä ristin tiellä jonka hän kulki loppuun asti.
Jeesus kohtasi tämän petoksen ja valheen kulttuurin kun yksi hänen opetuslapsistaan lähti yhteiseltä aterialta myymään hänet kolmestakymmenestä hopearahasta. Jeesus kohtasi tämän hylkäämisen ja välinpitämättömyyden kulttuurin, kun Pietari kiivaasti kielsi hänet kolme kertaa.

Jeesus kohtasi tämän väkivallan kulttuurin, kun Herodes ja Pilatus löysivät yhteisen halun nöyryyttää ja pilkata häntä. Jeesus kohtasi ja tunsi tämän kuoleman kulttuurin ja koki minne se tie johtaa. Tämä kuoleman kulttuuri ympäröi ja hallitsee meitä tänäänkin. Mutta juuri sen Jeesus tuli tuhoamaan. Hänen ylösnousemuksensa on meille kehotus sanoutua irti ja hylätä kuoleman kulttuuri. Epätoivo, väkivalta, itsetyytyväisyys ja välinpitämättömyys eivät voi enää hallita meitä. Me emme saa jäädä hautaan makaamaan, kun Jeesus on jo ylösnoussut ja lähtenyt sieltä. Kuten Jeesus on noussut kuolleista, meidätkin on kutsuttu uuteen elämään hänessä.

Ylösnousemus todistaa että Jumalan vanhurskaus on aivan muuta kuin se mitä maailma kutsuu oikeudenmukaisuudeksi. Kun maailma jakaa oikeutta, pelko, kateus, epäluulo, petollisuus ja kuolema ovat olemassaolon perusasioita, jotka meidän on vain hyväksyttävä ja pelattava samoilla säännöillä muiden kanssa töissämme ja toimissamme. Maailman mielestä kysymys on välttämättömästä pahasta, jolla voimme turvata oman onnemme.

Ylösnousemus julistaa jotain täysin päinvastaista! Ylösnoussut Jeesus näyttää meille tien eteenpäin uuteen elämään - elämän kulttuuriin.

Millaista on uusi elämä, johon meidät on kutsuttu? Se on elämää ilossa ja vapaudessa jossa kaikkia ovat arvokkaita. Se elämää hyväksynnän ja rakkauden piirissä niin että kaikki ovat suojelun ja turvallisuuden arvoisia.  Uudessa elämässä erilaiset ihmiset ovat yhtä riippumatta sukupuolesta, rodusta, henkilökohtaisista taipumuksista, kansallisuudesta tai uskonnosta. Uudessa pääsiäisen synnyttämässä elämässä kristityt kaikkialla ovat yhtä kielen, kirkkokunnan ja perinteiden eroista huolimatta. Kristyt yhdessä kaikkialla maailmassa julistavat Jumalan valtakuntaa ja sen synnyttämää elämän kulttuuria.

Ehkä vuosien kuluessa, olemme antaneet kuoleman kulttuurin ja pelon tehdä pesän sydämeemme? Olemmeko avanneet oven kateudelle ja epäluulolle? Olemmeko jopa olleet valmiit hyväksymään väkivallan ratkaisuna ongelmiin? Olemmeko myös unohtaneet että pääsiäisaamu oli uusi päivä, uuden viikon uusi päivä, jolloin alkoi uusia elämä Jeesuksessa ja uuden kirkon uusi elämä elämän kulttuurin vaalijana? Kuinka kukaan voi unohtaa tällaisen hyvän sanoman?

Kuin voisimme unohtaa että meidät on herätetty uuteen elämään? Kuinka voimme unohtaa ketä me olemme?
Kun Kristuksen seurakunta katsoo vierestä pakolaisperheiden hukkuessa mereen, olemme unohtaneet.
Kun seurakunta arvostaa kirkonkellojaan ja urkujaan eikä jaa leipää nälkäisille, olemme unohtaneet. Kun seurakunta vaikenee vääryyden, sorron, miehityksen ja väkivallan edessä, olemme unohtaneet. Kun seurakunnan ääni kuullostaa samalta kuin maailmasta kuuluvat vihan ja pelon viestit, olemme unohtaneet.

Kun me ylösnousemukseen kutsutut alamme viihtyä pimeässä haudassa, olemme unohtaneet ketä me olemme. Olemme unohtaneet olevamme ylösnousemuksen lapsia, jotka on kutsuttu yltäkylläiseen elämään. Sisaret ja veljet Kristuksessa. Jos olemme unohtaneet, tänä ylösnousemuksen päivänä voimme palauttaa sen mieleemme. Ylösnousemuksen aamuna, naiset seisoivat tyhjän haudan ääressä eivät uskoneet näkemäänsä.

Sitten kaksi miestä loistavissa vaatteissa ilmestyi ja kysyi: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin naiset muistivat ja ymmärsivät! He muistivat ja juoksivat kertoman hyvän uutisen kaikille, jotka halusivat kuulla. Tänä ylösnousemuksen päivänä myös me haluamme muistaa. Muistamme että kivi on jo vieritetty pois. Muistamme että hauta on tyhjä. Muistamme miten ristillä nöyryytyksen ja kuoleman kautta olemme sovitettuja ja saaneet elämän. Siksi laulamme ortodoksien uskonveljien ja sisarten kanssa: ”Kristus nousi kuolleista. Kuolemalla kuoleman voitti. Haudoissa oleville elämän antoi.” Ylösnousemuksellaan Jeesus vapautti meidät pelosta ja kuolemasta. Hänen kanssa ja yhdessä kaikkien maailman uskovien kanssa voimme pysyä uudessa elämässä - elämän kulttuurissa.

Rukoilen pääsiäisaamuna että kaikki kristityt muistaisivat keitä he ovat: elämän kansaa. Ilon ja vapauden kansaa. Laupeuden ja anteeksiannon kansaa. Rakkauden ja vapautuksen ihmisiä.

Muistakamme ennen kaikkea että olemme ihmisiä, jotka Jeesuksen ylösnousemuksessa on vapautettu ja lähetetty jakamaan tätä vapautta ja yltäkylläistä elämää kaikille jokaisessa seurakunnassa, kylässä, kansakunnassa ja tilanteessa meidän todistuksemme on:

Hauta on tyhjä!
Elämä on voittanut kuoleman!
Halleluja, Kristus on ylösnoussut!
Il-Masih Kam! Hakkan kam!

 
Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Joh 1:5.
 
Salaam ja armo teille tänä jouluna Jeesuksen syntymämaasta. Missä päin maailmaa olettekin, olkoon juhlanne rauhallinen ja olkoon uusi vuosi rauhallinen meille kaikille missä tahansa elämmekin. Joulu on ehdottomasti paras aika puhua rauhasta sillä juuri silloin Rauhan Ruhtinas syntyi keskellemme.
 
Jouluna kuulemme tarinan Jeesuksen syntymästä pienessä Betlehemin kaupungissa ja kuinka tapahtuneesta kertoneen enkelin sanoma oli:
 
Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra. Tämä on merkkinä teille: löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä. Luuk 2:10:12.
 
Enkelin viesti järkytti kedolla olevia paimenia tuona yönä. He pelkäsivät jopa hyviä uutisia.
 
Nykyisin enkelin sanat ovat keskeinen osa meille kerrottua joulun tarinaa ja juhlamme syy ja ilomme lähde. Joskus kun kauniit laulu ja joulukoristeet unohdamme kuitenkin seimen lapsen. Silloin juhlan varsinainen merkitys voi kadota meiltä.
 
Jouluna emme myöskään halua kuulla Johannes Kastajan ääntä, kun hän kutsuu meitä erämaasta katumaan ja valmistamaan tietä Herralle. Tuollainen profeetallinen julistus häiritsee meidän juhlintaamme. Emme halua sitä himmentämään joulun iloa ja juhlintaamme.
 
Johannes Kastajan häiritsevät vaatimukset ovat kuitenkin erottamaton osa joulun sanomaa. Samalla kun ympäri maailman ihmiset koristavat kotinsa jouluvaloilla, terrorismin ja sodan pimeys on levinnyt maailmaamme. Niiden kauhut voidaan kokea Pariisissa, Beirutissa, Malissa, Nigeriassa, San Bernardinossa ja monessa muussakin paikassa. Sota ja sanomat sodista leviävät maihin, jotka ovat eläneet rauhassa. Ääriliikkeet löytävät tiensä kaikkiin uskontoihin ja käyttävät niitä hyväkseen. Lähi-Idässä kristittyihin kohdistuu kovat paineet joka taholta.
 
Johannes Kastajan sanat on selvästi tarkoitettu juuri meille ja omalle ajallemme. Kansakuntien on kaduttava tekojaan ja poliitikkojen on muutettava toimintatapojaan. Ihmiskunnan on uudelleen käännyttävä Jumalan puoleen. On raivattava tie rauhaan, oikeuden toteutumiseen ja tasa-arvoon. Tie raivataan hyvällä hallinnolla ja poliittisella vastuun ottamisella – ei pitäytymällä ainoastaan myötätunnon ilmaisemiseen.
 
Kun levottomuudet maailmassa yltyvät, joudumme vaeltamaan pimeässä. Pimeys sokaisee ja saa meidät helposti vihaamaan niitä, jotka ovat erilaisia. Juuri tästä pimeydestä Jesaja (9:2) puhuu:
 
“Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.”

Kun maailma valmistautuu juhlimaan Messiaan syntymää, meidän on hyvä muistaa että joulun ilosanoman rinnalla ääni huutaa meille lakkaamatta erämaasta, enkelin ilmestyminen säikyttää ja yllättää meidät. Joulu ravistelee uskomuksiamme ja ennakkoluulojamme. Joulun sanoma myös lävistää sielumme pimeyden Jumalan rauhan, armon ja oikeudenmukaisuuden valolla.
 
Kun tänä vuonna kuuntelemme jouluevankeliumia, muistakaamme että se haluaa myös vavahduttaa, kehottaa ja muuttaa meitä profeetallisella sanomallaan, jota maailma kipeästi kaipaa. Lohdullista joulun sanomassa on että Jeesus lapsi syntyi yöllä synkimpään pimeyteen. Iloitsemme siitä, että Jeesus-lapsen valo edelleen loistaa kirkkaana Palestiinan sydämestä antaen kristityille kaikkialla toivoa ja voimaa. Onhan kirjoitettu:
 
”Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.”
 
Kehotan tänä jouluna kaikkia, jotka kuulevat sanoman maailmaa muuttavasti Jeesuksen syntymästä, ryhtymään tämän muutosviestin sanansaattajiksi kertomaan siitä rauhasta, rakkaudesta ja armeliaisuudesta, jonka Jumala haluaa tuoda maailmaan. Pastori Tri Martin Luther King Jr. sanoi: ”Pimeydellä ei voi voittaa pimeyttä, vain valo voi sen voittaa.” Vihaa ei voiteta vihalla vaan rakkaudella. Jumalan vastaus tälle rikkinäiselle maailmalle oli valo, jonka Jeesus Kristus toi tullessaan. Me emme saarnaa pimeydestä, emme opeta kostoa ja levitä epätoivoa. Emme turvaudu ääriajatteluun ja sorru muukalaisvihamielisyyteen toisin uskovia ja toisenlaisia ihmisiä kohtaan. Me haluamme antaa todistuksen rakkauden valosta tässä maailmassa.
 
Pyydän kaikkia, jotka ovat lähteneet seuraamaan tähteä ja joita Betlehemin lapsen rakkauden sanoma on koskettanut, jakamaan rauhan, oikeuden ja tasa-arvon valoa niille, jotka elävät pimeydessä.
 
Tänä vuonna haluamme tuoda valoa erityisesti kahden yhteisön elämään: Pakolaisten ja Lähi-Idän kristittyjen.
 
Ensinnäkin, olemme nähneet niiden ihmisten kärsimyksen, jotka ovat joutuneet pimeyden ytimeen tänä vuonna ja joutuneet pakolaisina jättämään kotinsa etsiessään turvapaikkaa aivan kuten Jeesuksen vanhemmat aikanaan. Monet maat avaavat ovet, sydämet ja kodit perheille, jotka ovat jääneet vaille kotia että he saisivat apua ja toivon paremmasta. Kiitän kaikkia, jotka ovat tehneet laupeuden tekoja ja eläneet todellisessa joulun hengessä.  
 
Samaan aikaan monet pelkäävät jakaa leipäänsä muukalaisten kanssa. Monet poliitikot puhuvat pakolaisista vain anonyymeinä massoina ja tilastoina ja uhkakuvina, jotka täytyy ottaa hallintaan. Koska itse olen taustaltani pakolainen, kehotan kaikkia maailman johtajia ja kaikkia ihmisiä muistamaan että kyse on ihmisistä ja yksilöistä, jotka ovat tässä maailmassa Jumalan kuvia ja siten mittaamattoman arvokkaita. Haluammeko me todella ajaa nämä sisaremme ja veljemme, jotka ovat paenneet tappamisen ja sorron pimeyttä, toiseen itse luomaamme pimeyteen, jossa viha, epäluulo, poissulkeminen ja uskonnolliset ennakkoluulot vallitsevat? Pelkomme ei saa sammuttaa keneltäkään toivon valoa, rauhan valoa, sukupuolten tasa-arvon ja ihmisoikeuksien valoa. Myös uskonnon vapaus on valoa, johon myös he ovat kutsuttuja. Jumala itse kehottaa meitä ottamaan nämä pakolaiset vastaan lämmöllä antaen Kristuksen valon loistaa heille.
 
Toiseksi, meitä huolestuttaa kristinuskon kohtalo ja tulevaisuus Lähi-Idässä. Kuten olen usein tähdentänyt, yleistykset, huolestuneisuus ja myötätunto eivät riitä. Kristityt sisaret ja veljet Syyriassa, Irakissa ja monissa muissa maissa kärsivät. He näkevät vain sorron ja epäoikeudenmukaisuuden, vainot ja karkotusten pimeyttä. Pelkästään heidän turvallisuutensa puolesta rukoileminen ei riitä. Heidän kotiinpaluulleen on luotava turvalliset edellytykset. He tarvitsevat lakeja suojakseen ja naapureiden hyväntahtoisuutta ja kunnioitusta ja oikeuden toteutumista, että heidän elämänsä saadaan raiteilleen. Joulun valo loistakoon näyttäköön heille tietä.
 
Meitä Betlehemin seimen äärellä asuvia arabikristittyjä askarruttaa, mitä maailmalla mahdetaan tarkoittaa, kun sanotaan että välitämme Lähi-Idän kristittyjen kohtalosta. Nähdäänkö, että meillä on jokin tehtävä kotimaassamme vai olemmeko maailman kristityille ainoastaan museoesineitä?
 
Monet kristityt kärsivät täällä ja ajattelevat, että ainoa mahdollinen ratkaisu on muuttaa pois kotimaasta paikkaan, jossa ei ole sortoa ja eriarvoisuutta. Monet ovat jo lähteneetkin. Näemme kuitenkin, että ei ole turvapaikkaa, jossa ei olisi väkivaltaa ja ennakkoluuloja. Me Palestiinan kristityt olemme konkreettisesti olleet seimen äärellä kaksi tuhatta vuotta ja aiomme olla myös seuraavat kaksi tuhatta vuotta.
 
Arabikristityillä on tärkeä tehtävä meidän aikanamme. Kehotan kaikkia arabikristittyjä erityisesti muistamaan, että meidän olemassaolollemme on Jumalan asettama tarkoitus. Kristittynä täällä eläminen Lähi-Idässä ja Palestiinassa ei ole rangaistus vaan se on etuoikeus. Me olemme täällä pelastushistorian tapahtumapaikoilla eläviä todistajia siitä, kuinka Jumalan valo ja armo ovat tulleet maailmaan.
 
Meidän etuoikeutemme ja tehtävämme on myös kertoa maailman ihmisille, millaista on elää rauhassa lähimmäisten kanssa, olivatpa nämä muslimeja tai juutalaisia. Kun uskonnolliset ennakkoluulot ja viha kasvavat, rauhanomainen rinnakkaiselomme Palestiinassa näyttää valoa vihan pimeyteen. Meidät on kutsuttu rauhantekijöiksi, oikeuden tuojiksi, profeetoiksi, kaiken tämän kärsimyksen, vainon, miehityksen ja äärimmäisyysajattelun keskellä. Me olemme valonpilkahdus pimeydessä, koska olemme nähneet valon ylhäältä. Valon, joka loistaa seimen äärellä Betlehemissä. Jesaja (9:6) kirjoittaa:
 
”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.”
 
Yli kaksi tuhatta vuotta sitten Rauhan Ruhtinas syntyi Betlehemissä. Hän sovitti meidät Jumalan kanssa ja kutsui elämään sovussa lähimmäistemme kanssa. Rauhan Ruhtinas ei opettanut väkivaltaa toisin uskovia, toisen kielisiä tai toisesta kulttuurista tulevia kohtaan. Nykyäänkin yhä vain opettelemme elämistä valon lapsina ja mietimme, mitä tämän maailmanhistorian suurimman tapahtuman Jeesuksen syntymän tulisi merkitä meille. Jos se oli todellisuutta silloin, miksi ei nyt meidän aikanamme? Jos se on mahdollista meidän kotiseudullamme, miksi ei sitten Syyriassa ja Irakissa? Miksi ei Ranskassa, Yhdysvalloissa tai muualla maailmassa?
 
Rauhan Ruhtinas on syntynyt, rakkauden valo on tullut pimeyteen. Jouluna meillä on syytä olla horjumattomia toivossa ja luottamuksessa että kun yö on pimeimmillään, Jeesuksen Kristuksen valo voi sen pimeyden voittaa. Mikään mikä meitä ahdistaa ei voi meitä kukistaa sillä:
 
”Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.”
 
Vaikka elämme pimeyden keskellä, kutsun teitä sisaret ja veljet Kristuksessa löytämään toivon, rauhan ja ilon joulun todellisesta sanomasta. Kulutusjuhlan sijaan rakentakaamme yhteyttä lähimmäisiimme! Käynnistäköön rukouksemme rauhan puolesta vakaumuksellisen toiminnan rauhan edistämiseksi! Ja missä tahansa olemmekin tänä jouluna, olkaamme joulun valon todistajia, että maailman pimeys väistyisi ja maailma tulisi kumartamaan Seimen Lasta – Rauhan Ruhtinasta, joka Betlehemissä toi valon maailmaan. Rukoilkaamme toinen toistemme ja koko maailman puolesta, että Jumala päästäisi maailman pimeydestä Kristuksen valoon.
 
Toivon sinulle rauhallista ja hyvää joulua ja siunattua uutta vuotta 2016. Toteutukoon rauha, sovinto ja anteeksianto.

Piispa Tri. Munib Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko

Luterilainen maailmanliitto 2015
Presidentti, piispa tri Munib A. Younan

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.

Sisaret ja veljet Kristuksessa, luterilaisen yhteisön jäsenet,

Tervehdin teitä Jerusalmista missä aikoinaan Herramme opetti, kuoli ja ylösnousi. Joulun lähestyessä yhä useammat meistä heräävät siihen todellisuuteen että maailmamme ei ole enää turvallinen paikka elää. Väkivalta ja sekasorto leviää Lähi-Idässä, osassa Afrikkaa ja Etelä-Aasiassa. Sekasorto myös heijastuu elämään Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Pyhä perhe aikoinaan etsi Betlehemissä majataloa, jossa se voisi levähtää rauhassa. Mekin joudumme kysymään löytyykö maailmasta lepopaikkaa, jossa voisimme turvassa levähtää ja meitä kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti. Luterilaisen maailmanliiton joulukortin kansi tuo mielen Neitsyt Marian. Joulukertomus alkaa siitä, että keisari Augustus määräsi alaisensa rekisteröitymään. Tämän kuvan naisella ei kuitenkaan ole kotipaikkaa missä rekisteröityä. Hänet on ajettu pois kotoaan. Hänet on pakolaisena ajettu ulos pimeään. Häntä on kohdeltu kaltoin uskonsa takia. Hän on kärsinyt väkivaltaa siksi että on erilainen. Hänessä näemme ihmiset, jolle ei ole enää sijaa omassa kotimaassaan.

Ensisijaisesti näemme kuten Mariassa, rakastavat äidin, joka löysi tallista lämpimän suojan lapselleen. Kun katson pakolaisten kasvoja, pystyn näkemän kaikissa niissä Jeesuksen kasvot. Kuulen enkelien julistavan ilosanomaa köyhille ja kertovan Rauhan Ruhtinaan tulosta tänäkin jouluna. Tämä kuva on minulle hyvin tuttu koska vaikka olen piispa, olen myös pakolainen. Vuonna 1948 perheeni menetti kotinsa kun se karkotettiin väkivalloin Beer Shevistä. Jos kirkko ei olisi pitänyt huolta minusta tarjoamalla ruokaa, rohkaisua ja koulutusta evankeliumin hengessä, en olisi se henkilö joka olen tänä päivänä.

Koska näemme pakolaisissa itsensä Jeesuksen kasvot ja pyhän perheen kuvan, meidän kutsumuksemme heidän koettelemuksensa ymmärtämiseen ja auttamiseen on vahva. Meidän tulee huolehtia heidän hyvinvoinnistaan, puolustaa heidän oikeuksiaan, parantaa heidän mahdollisuuksiaan elämässä tarjoamalla koulutusta ja toivottaa heidät tervetulleiksi kotimaahamme. Me olemme myös vastuussa siitä yhdessä työskentelemme sen eteen, että he voivat jonain päivänä palata kotimaahan, jossa demokratia vallitsee, ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa kunnioitetaan ja uskonnon vapaus on turvattu.

Jos emme näe kutsumustamme tässä, joudumme vastajan paikalle kuin Matteuksen evankeliumin 25, luvussa, jossa Jeesus muistuttaa, että emme ruokkineet häntä, antaneet turvaa ja hoitaneet häntä vankina ja ottaneet häntä vastaan, vaan hylkäsimme hänet kun hän pakolaisena kolkutti ovellamme.

Poliittiset johtajamme ja rakenteemme eivät pettymykseksemme ole voineet ratkaista näitä ongelmia, mutta kirkon tehtävä on aina kulkea heikoimpien ja vainottujen rinnalla ja etsiä heille paikkaa majatalosta. Joulun sanoma kehottaa meitä etsimään oikeutta sorretuille, toivoa toivottomuuden keskellä. Konkreettisesti auttaa kuvassa oleva äitiä yhdistämään perheensä ja löytämään sille koti. Jos emme auta, jäämmekö syrjästäkatsojiksi kun tämän ajan Herodekset ajavat heitä paikasta toiseen?

Toivomme tänä jouluna on että Rauhan Ruhtinas, jonka Jumala on valinnut. Pyhässä Hengessä meille on annettu voima käyttää lahjojamme että tuomme rauhan ilosanoman kaikille kansoille, niin että joulun evankeliumi saa parantaa ja eheyttää meidän kauttamme pakolaisten rikkinäistä elämää. 

Näillä sanoilla haluan toivottaa kaikille rauhaisaa joulua. Toivon että joulun sanoma saa meidät liikkeelle rauhan asialla niin, että emme hae rauhaa vain itsellemme vaan myös niille, joilta rauhaa puuttuu. Rukoilkaa rauhaa ja oikeudenmukaisuuden toteutumista sinne mistä niitä puuttuu. Rukoilkaa, että löydämme rauhan ja sovinnon majataloja, joissa anteeksiantamus eheyttää kaikkia.

Merry Christmas!
Frohe Weihnachten!
Joyeux Noël!
Feliz Navidad!
God Jul!
Siunattua Joulua.
Kol AAm Wa Antum Bikhair.
May God bless you all.

Piispa Munib A. Younan
Presidentti
Luterilainen maailmanliitto

Martin Zimmann

Palasin Juuri matkalta Jerusalemiin ja aivoni ovat aivan solmussa. Meidän kaikkien pitäisi ymmärtää, että Raamatun tekstit Siionista, Israelista ja Jaakobista tai voittoisasti saapumisesta Jerusalemin porteille, eivät sano mitään siitä mitä tapahtui 1948 tai 1967. Nykyajan Israelin valtio ei ole Israelin kuningaskunta tai Juuda, josta pyhissä kirjoituksissa puhutaan. Vaikka Chuck Hagee, Hal Lindsay, Cyrus Scofield ja John Nelson Darby (tai Leo Meller tai muut) olisivat asiasta mitä mieltä tahansa.

Jesajan kirjan lupaukset tai Johannes Kastajan sanat ja psalmien kauniit ajatukset eivät liity Benjamin Netanjahuun, siirtokuntien rakentamiseen, eristysmuureihin tai tarkastuspisteisiin. Me uskomme ja luotamme että Jeesus Kristus on lupausten täyttymys ja että lupauksia ei annettu ainoastaan muinaiselle Israelille vaan meille kaikille. Uskommeko sydämessämme tunne, että Jeesus-lapsi seimessä ei ole vain vanha myytti ja kiiltokuva vaan lupaus joka estä meitä vajoamasta elämässämme katkeruuteen, epätoivoon, kyynisyyteen ja epäuskoon. Varmasti haluamme uskoa tähän lupaukseen epäuskostamme huolimatta ja silloinkin kun maailman todellisuuden puhuu tätä kokemustamme vastaan. Haluamme uskoa Jumala on toivon ja voiman lähde. Adventtina meille paljastuu Jumala, joka kantaa huota meidän elämästämme ja kärsimyksistämme. Kun minä laulan adventtina Siionista tai "Tule Immanuel" tai vangitusta Israelista perheeni kanssa, siirrän ajatukseni nykyajan Israelista minullekin annettuun lupaukseen, josta nämä laulut ja tekstit puhuvat.

Sosiologit ja antropologit ovat kuvailleet sionistien metodin, jolla valtion nimeä myöten oikeutta maahan pönkitetään käyttämällä raamatullista nimistöä. Tämä käytäntö ilmenee säännönmukaisesti laittomien siirtokuntien nimeämisessä Länsirannalla tai siinä että israelilaiset ovat alkaneet kutsua koko Länsirantaa Juudeaksi ja Samariaksi pyrkien muuttamaan poliittista todellisuutta. Näin haetaan raamatullista arvovaltaa sille laajenemispolitiikalle, joka kansainvälisen politiikan valossa ei ole hyväksyttävää. Monet palavasti uskossa olevat kristityt eivät halua kuulla että ehkä ovat tulkinneet liian suoraviivaisesti Raamattua, kun heitä on johdateltua ajattelemaan, että se mitä nyt tapahtuu Pyhässä Maassa edustaa Raamatun kirjoitusten täyttymistä. Vähintäänkin kristtyjen keskuudessa on hämmentävää, kun toiset vaativat meitä kaikin tavoin tukemaan Israelin siirtokuntien rakentamista tai jopa Israelin armeijaa.  Sitten me toiset istumme epäilysten vankilassa pohtimassa, eikö Jeesus luvannut 2000 vuotta sitten tuoda vapauden ja oikeuden maahan, jossa palestiinalaisia nyt kuitenkin rokotetaan taloudellisesta, rangaistaan kollektiivisesti rikoksista joita he eivät ole tehneet sekä vangitaan ja murhataan mielivaltaisesti pelotteeksi kansalle. 

Jeesus, pelasta meidät tästä rikkinäisestä maailmasta. Anna sanoille "Siion", "Israel" ja "Jerusalem" sisätlö, joka on sinun tahtosi mukainen eikä vain palvele nykyajan valtapyyteitä. Jeesus vapauta Israel ja kärsivä Jerusalem tee sinun armahtavaisuudestasi, anteeksiannosta ja sovinnosta totta Pyhässä Maassa! Anna rauhasi! Istumme epäilystemme vankiloissa ja odotamme adventin lupauksen tähden sinun valtakuntaasi, jossa oikeus vallitsee. Anna anteeksi epäuskomme. Kärsimme katsoessamme maailmaa. Epätoivon keskellä koetamme pitää toivoa yllä. Anna meille edes vähän iloa tämän raastavan konfliktin keskellä.

Teologi Karl Rahnerin sanoin: "Älä kysy, älä epäile, sydämeni. Olet valittu adventin iloon. Suuri Jumala, jonka tuleminen on lähellä, voittaa pelkosi ja epävarmuutesi." Kun sanot tämän todistuksen uskossa ja rakkaudessa, elämäsi täällä maan päällä pyhittyy ja yhdistyy sinulle luvattuun tulevan maailman elämään, joka on aiankaikkista, rajatonta ja Adventin Herralle pyhitettyä. Jeesus tuli Pyhään Maahan 2000 vuotta sitten että meidän elämälle tässä hetkessä olisi merkitys ja tarkoitus. Me istumme sen paikan varjossa, missä Jeesus antoi rakkauden uhrin maailman edestä ja uskomme että adventti on todellisuutta ja Kristus tulee elämäämme ja maailmaamme ja että viha ja epäoikeudenmukaisuus eivät voi täällä vallita. Tule Immanuel ja vapauta vangittu Palestiina. Anna meidän laulaa avoimesti ja rehellisesti lupauksen lapsina Israelista ja valtakunnasta joka on luvattu kaikille Jumalan lapsille ja vapautuksesta, joka koskee koko luomakuntaa.

Oi saavu jo, Immanuel,
ja täytä toivo kansojen.
Käy, Kuninkaamme, päälle maan,
näin riennä meitä auttamaan.
Jo riemuitkaa! On Luojamme
nyt Kristuksessa kanssamme. VK 756.

Two Israels at Advent  ELCA, Living Lutheran.

Piispa Munib Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko, 31. lokakuuta 2015 Vapahtajan luterilainen kirkko (Lutheran Church of the Redeemer), Jerusalem.

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.

+++
Matt 5:1-12 (autuaaksijulistukset)
Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.
Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.
+++

Saarna ekumeenisessa jumalanpalveluksessa rauhan puolesta
Sabeel al-Quds
Jerusalem  +  Dominikaanikirkko  + 12. lokakuuta  2015

Piispa Munib Younan, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.


Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan Rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kanssanne. Amen.
Jonkin ajan kuluttua Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi. Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: "Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?" Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: "Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" - - hän puhui nyt halvaantuneelle -- "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Tällaista emme ole ikinä nähneet." (Mark 2:1-12).


Sisaret ja veljet Kristuksessa,

Kun Ekumeeninen vapauksen teologian keskus Sabeel pyysi minua saarnaamaan tässä jumalanpalveluksessa ja siunatussa kirkossa, olin aluksi vastahakoinen sillä en tiennyt mitä minun pitäisi sanoa ja mikä olisi viestini tänne kokoontuneille.

Kysyin itseltäni, pitäisikö minun jälleen tuomita se mitä tapahtuu Jerusalemissa, Israelissa ja Palestiinassa kun väkivalta ja sorton jälleen lisääntyvät. Tuleeko minun tuomita ne jyrkät toimet, joita meihin palestiinalaisiin on kohdistettu. Tuleeko minun itkeä itkevien kanssa, ja surra surevien kanssa? Pitäisikö minun kertoa pelkääville, miten paljon minuakin pelottaa? Olisiko minun tehtäväni vaieta niiden kanssa, joiden ääni on vaiennettu?

Haasteena on tehdä kaikkea tätä yhdessä samanaikaisesti. Tuomitseminen, itku, sanoutuminen irti väkivallasta; kaikkea tätä kansamme on runsaiden sanojen kera saanut kuulla väsymykseen asti. Me tarvitsemme rohkaisevia ja toivoa antavia sanoja, jotka avaavat näköalan ei ainoastaan rauhaan vaan oikeudenmukaiseen rauhaan.


Siksi haluan puhua teille tänään rakkaudesta, rauhasta ja kärsivällisyyden voimasta. Arabiassa meillä on sana sumud, joka kuvaa oliivipuun kestävyyttä ja voimaa.


Jeesus sanoo (Joh. 10:10), “Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” Jeesus on tullut antamaan arvokkaan ja merkityksellisen elämän kaikille ihmisille sukupuolesta, rodusta tai kansallisuudesta riippumatta. Jeesus haluaa antaa elämän joka rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja iloa.


Evankeliumin kertomuksessa Jeesus parantaa halvaantuneen. Voitte ajatella että tämä on erikoinen tekstin rauhanmessuun, mutta näinä päivinä jotka täyttyvät väkivallanteoista, poliisin ja ambulanssien sireeneistä ja ihmisten huudoista, löydän tästä raamatun kertomuksesta kaksi erityistä viestiä meille täällä tänään.


Ensiksikin, meidän on syytä on panna merkille neljän ystävän häkellyttävä usko. He uskovat että Herra Jeesus Kristus parantaa heidän halvaantuneen ystävänsä. Ihailen heidän vahvaa tahtoaa auttaa ystävää hädässä, heidän aloitteellisuuttaan purkaa katto voidakseen saattaa ystävänsä Jeesuksen luo. Kun pitää päästä Jeesukseen luo, mikään ei saa heitä estää. He osoittavaa luovaa rohkeutta, jollaista harvoin kohtaa.


Nämä neljä ystävää kantavat halvaantuneen miehen Jeesuksen luo parannettavaksi. Samoin meidän maamme on halvaantunut vuodepotilas - uskaltaisin sanoa. Eikö maan ole halvaannuttanut sorto, viha ja miehitys? Eikä maan ole halvaannuttanut haluttomuus puolustaa oikeutta ja kaikkien maassa asuvien ihmisarvoa? Eikö kaikille kuulu Jeesuksen lupaama yltäkylläinen elämä?


Se “kvartetti”, joka auttoi halvaantunutta miestä on kovin erilainen kuin se Lähi-Idän kvartetti, joka uutisotsikoiden mukaan yrittää ratkoa maamme konfliktia. Tällä nykyajan kvartetilla on tarjottavanaan julkilausumia ja puheita. He näkevät ja vihan ja väkivallan ja kertovat tuntevansa myötätuntoa Pyhää Maata kohtaan.  He näkevät kuinka eräät ryhmittyvät ovat päättäneet muuttaa poliittisen konfliktin uskonsodaksi. He ymmärtävät, että kukaan ei hyödy uskonsodista, ääriliikkeiden poliitikkojen vallassa olosta tai saarnaajista, jotka haluavat anastaa uskonnon omien päämääriensä keppihevoseksi.


Nykyajan kvartetti edustaa maailman suuria valtoja, jotka näkevät paitsi meidän tilanteemme,  myös sen mitä tapahtuu Syyriassa ja Irakissa. Näyttää kuitenkin siltä, että nämä maailmanvallat haluavat ajaa Lähi-Idässä ainoastaan omia etujaan - eivät tukea Lähi-Itää ja sen ihmisiä. He ovat myös unohtaneet että Israelin-Palestiinan konflikti on koko Lähi-Idän ongelman ytimessä.


Syyrialaiset, irakilaiset ja me kaikki Israelissa ja Palestiinassa tarvitsemme kvartetin apua. Halvaantunut maa tarvitsee apua, että voidaan alkaa ajatella luovasti ja määrätietoisesti ja kustannuksia laskematta toteuttaa näkyä rauhan ja oikeudenmukaisuuden toteuttamisesta.


Kansa tässä halvaantuneessa maassa ei tarvitse hymistelyjä tai poliittisia irtiottoja vaan tekoja, jotka johtavat meidät pois halvaantuneesta tilastamme ja tukevat oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja lupaavat ihmisarvoista elämää kaikille. Meidän Jerusalemimme kuuluu kaikille ja sen historiallinen moninaisuus täytyy säilyttää.


Tarvitaan solidaarisuutta, profeetallista näkyä ja johtajuutta ihmisiltä, jotka haluavat kuulla totuuden ja puolustaa oikeudenmukaisuutta.


Profeetallisen ääneen pitää erityisesti kuulua kristillisestä kirkosta paikallisesti täällä Jerusalemissa sekä kansainvälisesti ympäri maailman. Kirkon pitää herättää ihmisten omiatuntoja niin että tämän konfliktin halvaannuttamat ihmiset heräävät ja rohkaistuvat uskomaan ja toivomaan ja toimimaan moraalisella tavalla. Ennen kaikkea meidän on herättävä rukoilemaan:  “Herra, me olemme uupuneet sorron, vihan ja miehityksen alla. Paranna maamme kaikesta vihasta ja katkeruudesta. Vapauta maamme väkivallasta ja terrorista. Paranna maamme kaikesta siitä mikä mikä meitä ahdistaa ja lannistaa. Anna anteeksi meidän syntimme. Anna meille uusi toivo ja voima, että emme väsy puolustamaan oikeutta. Anna meidän peräänantamattomasti ja arvokkaasti puolustaa Jerusalemia, sinun kaupunkiasi.


Toiseksi, pankaamme merkille että kun halvaantuneet todelliset ystävät toivat hänet Jeesuksen luo, Jeesus totesi yksinkertaisesti: “Poikani, sinun syntisi on annettu anteeksi.” Ne viranomaiset, jotka olivat olleet tukkimassa sairaan tietä Jeesuksen luo sanoivat että tämä oli häväistys - vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi. Jeesus vastasi Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'?


Ystäväni, tiedän että mielemme on täynnä kuvia väkivallasta ja taisteluista tässä maassa. Olemme nähneet liian paljon kuvia ihmisten kärsimyksestä. Sydämemme on särkynyt: se tarvitsee parantajaa. Näiden vaikeiden aikojen keskellä kriisin seuratessa toistaan, tarvitsemme hengellisyyttä, joka parantaa sydämemme, mielemme ja ruumiimme ja antaa voimaa.


Tervehtyminen alkaa, kun tunnistamme, että maatamm halvaannuttaa synnin ja vihan valta, joka haluaa kieltää toisilta ne lahjat, jotka Jumala on tarkoittanut kaikille lapsilleen. Yhteinen parantuminen tarvitsee hengellistä uudistumista. Emme voi fyysisesti vapautua ellemme pääse ulos mielemme vankiloista.


Me tarvitsemme sitä uskoa joka evankeliumin kertomuksessa oli noilla neljällä ystävällä. He uskoivat että rukouksessa on voimaa ja että Jumala voi muuttaa sairaan tilanteen.  Olkoon rukouksemme, että Jumala antaisi meille niin paljon uskoa, luottamusta ja päättäväisyyttä että me passiivisuuden sijasta voisimme olla Jumalan valitsemia rauhan puolustajia ja tekijöitä.


Työn rauhan puolustamiseksi ja sorron vastustamiseksi pitää nousta rukouksen hengestä. Rukouksessamme kannamme koko maamme Jumalan kasvojen eteen ja pyydämme Hänen parantavaa armoaan. Olemme nähneet, että pelkät sanat eivät auta ja julkilausumat jäävät kauas siitä mitä tarvitaan. Tarvitsemme hengen, joka auttaa pysymään järkähtämättöminä rauhan ja oikeuden puolesta ja rohkeuden irrottautua vihasta ja kostosta.


Rukoilemme että Jumala parantaa maamme ja antaa rauhan. Sadanpäämies sanoi täällä aikanaan Jeesukselle: “sano vain sana niin palvelijani paranee (Matt. 8:8). Mekin sanomme Jumalle: “Sano vain yksi sana niin että maamme paranee!”


Patriarkka Michel Sabah sanoi Beir Ounassa: “Meidän täytyy rukoilla. Kun tapaamme muurin takana, me palestiinalaiset pyydämme israelilaisia rukoilemaan kanssamme rauhan ja oikeuden puolesta.”


Rukoilemme, että kaikkien oikeudet ihmisinä tässä maassa tunnustettaisiin. Rukoilemme, että kaikki näkevät toisissaan ihmisen ja Jumalan kuvan. Tartutaan toisiame kädestä ja polvistutaaan rukoilemaan: “Herra, Pyhä Maa tarvitsee parantavan kätesi kosketusta.”

Rukoilemme todellisen rauhan ja oikeuden toteutumisen puolesta yhteiskunnassamme ja kaikille tässä maassa asuville. Rukoilemme anteeksiantamuksen voimaa - rukoilemme oliivipuun sumud-voimaa ja kestävyyttä. Rukoilemme oikeuden toteutumista Jerusalemissa ja tässä maassa.


Rukoilemme Faisal al-Husseinin sanoin:


Jumalani, kun sydämeni on katkera… … auta ettei minusta tulisi ilkeä
Jumalani, kun sydämeni särkyy tuskasta… ...älä tee musta kostonhimoista
Jumalani, kun henkeni vapisee pelosta… ...älä sytytä minussa vihaa
Jumalani, kun ruumiini on heikko… ...älä anna epätoivon vallata minua
Jumalani, palvelijasi toivo hiipuu… ...ylläpidä toivo ja luottamus


Jumalani, usko on rakkautta, usko on anteeksiantamusta, usko on luottamusta
Jumalani, älä sammuta uskon kipinää rinnastani.


Jumalani, me halusimme vapautta kansallemme - emme orjuutta toisille.
Jumalani, me halusimme oman kotimaan - emme halunneet tuhota kenenkään kotia tai isänmaata.
Jumalani, kansaltamme on viety kaikki paitsi usko oikeuteen.
Jumalani, kansa on kaikin tavoin heikko paitsi uskossaan.
Jumalani, anna kaiken vuodatetun valoksemme ja voimaksemme. Älä anna meidän kääntyä koston ja vihan tielle.
Jumalani, kuule rukokseni - heikko huokaukseni ja auta meitä ja johdata meidät oikealle tielle.


Jumala siunatkoon teitä kaikkia ja kaikkia niitä jotka puolustavat rauhaa ja oikeudenmukaisuutta.

Jerusalemissa lokakuun 23.10.2015

Älkää jättäkö meitä yksin. Tilanne Palestiinassa vaikeutuu koko ajan. Rukoilkaa puolestamme ja kanssamme, Auttakaa meitä!

Kaikille Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon kumppaneille

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa,
Rauhaa ja armoa teille Herrramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Olemme kaikki varmasti tietoisia Lähi-idästä tulevista uutisista, erityisesti Palestiinasta ja Israelista. Tällä kertaa Jerusalem on ollut tapahtumien keskipisteenä.

Jerusalemin ja Länsirannan hyvin jännittynyt tilanne on aiheutunut provokatiivisista Al Haram Al-Sharif:ia (Temppelivuori) koskevista teoista. Vaikka tiedämmekin, että Israelin päärabbit tukevat historiallista status quo:ta, valitettavasti juutalaiset ääriainekset provosoivat muslimiyhteisöä. Nämä provokaatiot ovat saaneet aikaan sen, että monet muslimit pelkäävät, että Israelin viranomaiset muuttavat Haram Al-Sharifia koskevia rukoussopimuksia. Ääriainekset pyrkivät muuttamaan Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin uskonnolliseksi konfliktiksi rauhaan, vapautukseen, vapauteen ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivän kamppailun sijasta.

Jerusalemissa, samoin kuin Länsirannalla ja Gazassa, olemme nähneet sekä palestiinalaisten että israelilaisten siviilien tappamista, Israelin poliisin ja armeijan liiallista voimankäyttöä mielenosoittajia vastaan, oman käden oikeuteen perustuvia tappoja, kollektiivisia rangaistuksia, jotka koskevat tiukkoja liikkumisrajoituksia, palestiinalaisten asuinalueiden sulkemisia sekä rangaistukseksi tehtyjä talojen hävittämisiä.

Tuomitsemme kaiken tämän väkivallan ja olemme vakuuttuneita, että väkivalta ei voi ratkaista tätä ongelmaa. Maamme mieliala tällä hetkellä on viha, kosto, hyvityksen hakeminen sekä epäluulo. Olemme hyvin peloissamme tässä väkivallan aallossa ja toisen ihmisen torjumisessa ja kieltämisessä.

Jerusalemissa asuvat palestiinalaiset eivät pääse liiketoimintaansa eivätkä työhönsä tavalliseen tapaan. Tämä tarkoittaa sitä, että heidän taloudellinen asemansa heikkenee, ja monet harkitsevat vakavasti maastamuuttoa.

Elämämme hyvin vaikeita aikoja, ja pelkäämme, että tilanne muuttuu vielä pahemmaksi lähiviikkoina ja – kuukausina. YK:n yleiskokous kokoontuu keskustelemaan tästä tilanteesta. Mitään ratkaisua ei kuitenkaan ole näköpiirissä. Ellei löydetä sellaista ratkaisua, joka pyrkii puuttumaan peruskysymykseen, Israelin laittomaan Palestiinan miehitykseen, ja joka etsii oikeudenmukaisuuteen perustuvaa rauhaa, pelkäämme, että tulemme näkemään lisää kuolonuhreja, surua, tuskaa ja kärsimystä.

Tämä jännittynyt tilanne on halvaannuttanut palestiinalaisten elämän ja vaikuttanut jokaiseen palestiinalaiseen kotiin ja liikeyritykseen. Jordanian ja Pyhän maan luterilaisen kirkon jäsenet eivät ole poikkeus:
- Kaupungin sulkemisen ja tarkastusasemien perustamisen vuoksi monet ovat menettäneet toimeentulonsa lähteet.
- Monet turistit ovat peruneet Pyhän maan matkavarauksensa sekä tältä että ensi vuodelta. Vaikutukset talouselämään ovat vakavia.
- Elinkustannukset ovat kohonneet huomattavasti
- Vanhemmilla ei ole varaa maksaa lastensa koulumaksuja
- Länsirannan kouluissamme opiskelevat Jerusalemissa asuvat oppilaat joutuvat kulkemaan kiertoteitä kouluunsa. Matkakustannukset ovat siten kasvaneet.

Tämän kriisin tuloksena meidän taloudellinen tilanteemme on vaikeutunut. Tähän vaikuttavat alentuneet paikalliset tulot (koulumaksut, guesthouse-tulot ja jopa seurakuntien alentuneet lahjoitukset)

Teidän apunne tässä asiassa merkitsee, että me voimme edelleen keskittyä seurakunnalliseen työhön ja jatkaa työtämme välittäen rakkauden evankeliumia vihan ja toisen ihmisen oikeuksien kieltämisen aallon keskellä.
Vetoamme teihin Jeesuksen Kristuksen nimessä, että autatte Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaista kirkkoa tämän vakavan ja kiistämättömän taloudellisen tilanteen keskellä. Teidän kumppanuutenne on nyt tarpeellisempi kuin koskaan aikaisemmin. Me yritämme pitää yllä toivoa, sillä ilman toivoa pelkäämme, että kristityt muuttavat pois maasta.

Haluaisimme pyytää teiltä kahta asiaa:

1. Rukoilkaa puolestamme sunnuntain jumalanpalveluksissanne. Toivomme myös, että omistaisitte 3. adventtisunnuntain rukouksille oikeudenmukaisen rauhan puolesta ja anteeksiantamukselle perustuvan sovituksen puolesta.

2. Rukoilkaa meidän kristittyjen puolesta, erityisesti Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon puolesta, jotta jaksaisimme jatkaa tässä maassa ja voisimme olla rauhan työvälineitä, oikeudenmukaisuuden välittäjiä sekä sovituksen palvelijoita.

Arvostamme hyvin paljon taloudellista tukea, mikä auttaa meidän työtämme kantamaan Kristuksen lippua Pyhällä maalla.

Teidän rukouksenne, solidaarisuutenne ja tukenne tekee meidän selviytymisemme mahdolliseksi ja vahvistaa kristittyjen läsnäoloa, kestävyyttä ja palvelutehtävää Pyhällä maalla.

PYYDÄMME ETTETTE JÄTÄ MEITÄ YKSIN TÄSSÄ VAIKEASSA TILANTEESSA.

Kiitollisena teidän jatkuvasta rukouksestanne ja tuestanne, joilla autatte meitä näitä vaikeina aikoina pitämään Pyhän kaupungin elävät kivet edelleen paikoillaan,

Veljenne Kristuksessa
Piispa Dr. Munib A. Younan,
Jerusalemin luterilainen piispa
Your Brother in Christ,
Bishop Dr. Munib A. Younan
The Lutheran Bishop in Jerusalem

Käännös: Jukka Helle.