Ylösnousemus on toivomme toivottomassa tilanteessa

Narsisseja haudalla Chiltonissa. Bill Nicholls, 2014. Wikimedia Commons. CC BY-SA 2.0.

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kaikkien kanssa.

“Hänen kauttaan te uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että te uskoessanne myös panette toivonne Jumalaan.”  1. Piet. 1:21

Mitä Jerusalemissa tapahtuu? Miksi elämme niin myrskyisää aikaa? Tapahtumien sarja on johtanut kansan ja heidän johtajansa hämmennykseen ja ihmettelyyn: Jeesus on ratsastanut riemusaatossa kaupunkiin aasinvarsan selässä. Ihmiset, mukaan lukien lapset, toivottivat hänet tervetulleeksi levittämällä kaduille palmunoksia ja viittansa. Tämä oli uhkaava ja tehokas näytös uskonnollista ja poliittista valtaa vastaan. Kuka on tämä, joka herätti Lasaruksen kuolleista?  Kuka voi olla tämä, jota kohdellaan kuninkaana? He yrittivät välittömästi saada Jeesuksen ansaan ja pysäyttää hänet. Mutta heidän ei tarvinnut katsoa kauas: Yksi Jeesuksen omista opetuslapsista, Juudas Iskariot, oli nopea kavaltamaan hänet suudelmalla kolmestakymmenestä hopearahasta.

Jeesus kokosi opetuslapsensa aterialle ja aloitti illallisen pesemällä heidät jalkansa. Sitten he menivät Getsemanen puutarhaan rukoilemaan. Jeesus rukoili saavansa varmuuden Jumalan tahdosta. Hän oli pettynyt siihen, että hänen opetuslapsensa eivät voineet pysyä hereillä hänen kanssaan. Rukousten jälkeen he menivät puutarhaan ja pidättivät Jeesuksen. Yksi opetuslapsista yritti puolustaa Jeesusta sivaltamalla pois ylipapin palvelijan korvan, mutta Jeesus sanoi: Pistä miekkasi takaisin tuppeen; joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. (Matt 26:51)

Myöhemmin Pilatus kuulusteli Jeesusta, mutta totesi hänet syyttömäksi. Sitten hän kysyi väkijoukolta: "Mitä haluatte? Haluatteko, että ristiinnaulitsen Jeesuksen Nasaretilaisen vai  Barabbaan?" Väkijoukko huusi yksimielisesti Barabbaan vapauttamisen ja Jeesuksen ristiinnaulitsemisen puolesta. Ne, olivat huutaneet palmusunnuntaina: "Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!" (Joh. 12:13), huutavat nyt: Ristiinnaulitse hänet! Ristiinnaulitse hänet! (Joh. 19:6).

Ristiinnaulitsemisen aikana opetuslapset olivat niin pettyneitä, että kaksi heistä käveli samana päivänä Emmaukseen, he sanoivat itselleen: "Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin." (Luuk 24:21)

Tämä on tarina, jonka kuulemme joka vuosi viettäessämme hiljaista viikkoa Jeesuksen kärsimystä muistellen. Nyt, kuten silloin, olemme mukana kun Jerusalem elää pettymyksen ja petoksen keskellä. Me emme tiedä minne viimeaikaiset poliittiset tapahtumat vievät meidät. Nablusin ja Jenini tapahtumat pakottavat meidät palestiinilaiset, kysymään: "Mitä seuraavaksi? Välittääkö maailma yhtään siitä mitä meille tapahtuu? Juutalaissiirtokuntalaisten hyökkäys Huwaraan pakottaa kysymään: Kuka suojelee näitä kyliä? Ihmisoikeusrikkomukset jatkuvat. 

Massiiviset mielenosoitukset eri puolilla Israelia ovat toinen merkki myrskyisistä ajoista. Tilannetta synkistää ja mutkistaa se että näköpiirissä ei ole oikeudenmukaista ratkaisua. Kaikki kärsivät syvään juurtuneen miehitysmielialan seurauksista. Miten lapsemme ja tulevat sukupolvet voivat elää tällaisessa toivottomuudessa?

Vuoden 2023 alusta lähtien on tapahtunut useita hyökkäyksiä kristittyjen pyhille paikoille. Jerusalemin kirkkojen johtajat toteavat, että kysymyksessä ei ole niinkään hallituksen organisoitu toiminta krisittyjen yhteisöä vastaan, kuin yleinen ilmapiirin heikkeneminen ja vihamielisyyden kasvu, joka ilmenee häirintänä ja jonka mahdollistaa viranomaisten välinpitämättömyys. On pelko että Israelin siirtokuntalaisten härintä ja kristittyjen päälle sylkeminen kiihtyvät joksikin vielä vaarallisemmaksi. 

Yksi suurimmista peloista on, että siirtolaisliikkeet anastavat Jerusalemin Jaffan portin  kiinteistön ortodokseilta. Jaffan portin kautta kulkee kristittyjen pyhiinvaeltajien reitti Jerusalemiin. Onko se jatkossakin avoin pyhään kaupunkiin kaikille vai jääkö sen käyttö vain yhden ryhmän erityisoikeudeksi? Kirkkojen johtajat ovat myös huolissaan siitä, että Öljymäelle suunniteltua kansallispuistoa käytetään syynä ottaa kirkkojen kiinteistöjä haltuun ja muuttaa Jerusalemin uskonnollista mosaiikkia. Kaikki nämä tapahtumat pakottivat kirkkojen päämiehet ilmaisemaan pelkonsa kristinuskon tulevaisuudesta ylösnousemuksen maassa.

Pietarin 1. kirjeen sanoista löytyy rohkaisua kaikille näiden pelottavien aikojen keskellä eläville. Pietari kehottaa 1. vuosisadan kristittyjä pysymään lujina ja muistamaan että heidän toivonta on ylösnousseessa Kristuksessa. Peter puhuu koettelemusten, vihan ja vainon väistämättömyydestä. Meidän tulee kantaa ristimme, kuten Jeesus opetti.  Martti Luther on vakuuttunut, että risti opettaa meitä uskomaan toivoon vaikka toivoa ei olekaan. Sillä ilman ristiä ei ole ylösnousemuksen toivoa. Lutherin aikalaiset olivat tottuneet siihen että poliittinen valta ja voimavarat olivat heitä vastaan. Siitä huolimatta hän rohkaisee heitä olemaan alistumatta maallisiin valtataisteluihin, vaan kääntymään sen Jumalan puoleen joka herätti Jeesuksen kuolleista. 

Asumme ylösnousemuksen kaupungissa ja kuulumme tähän maahan, josta Jeesus syntyi ja opetti, paransi ja herätti ihmisiä kuolleista. Tästä syystä ylösnousemus on toivomme kaikista salaliitoista, väkivallasta, kärsimykstä, miehityksestä ja sorrosta huolimatta; mitä ikinä kohtaammekaan. Kristus on ylösnoussut, ja niin mekin nousemme! 

Ylösnoussut Kristus meille todistus, että jokaisen uhkaavan pilven takana paistaa aurinko. Kun matkustan lentokoneella, saan voimaa siitä että koneen noustessa synkkien pilvien yläpuolelle myrskyisenä päivä, siellä ylhäällä on auringon lämpöä ja valoa vaikka emme voikaan sitä nähdä maasta käsin. Kun kokoonnumme juhlimaan pääsiäistä, voimme muistaa tämän ja saada voimaa tiedosta, että tämä myrsky ei kestä ikuisesti. Ylösnousemus ei ole vain toivomme, se on myös elämämme ja uskomme perusta. Ylösnousemus liittää meidät, yhteen ristin kantajiksi tässä kaupungissa ja tässä ajassa. 

Kirjassaan Rakkauden voima (Strength to Love) pastori tohtori Martin Luther King, Jr. puhuu uupumuksestaan ja kuinka hän tunsi kadottaneensa rohkeutensa. Tämä Kingin kuuluisa "keittiönpöytäkeskustelu" Jumalan kanssa voi antaa meille rohkaisua tässä ajassa. Hän kirjoittaa, 

”Olen ottanut kantaa sen puolesta, minkä uskon olevan oikein. Mutta nyt pelkään. ihmiset odottavat minulta johtajuutta. Jos tulen heidän eteensä ilman voimaa ja rohkeutta, hekin horjuvat. Voimani ovat lopussa... Olen tullut siihen pisteeseen, etten kestä yksin." 

Tämän rukouksen syvyydessä tohtori King koki Jumalan läsnäolon. Hän kuuli äänen sanovan: "Nouskaa puolustamaan oikeudenmukaisuutta ja totuutta ja Jumala on kanssanne ikuisesti."

Tämä on rukous kaikille oikeuden puolesta työskenteleville, kaikille, jotka kärsivät vääryydestä, kaikille, jotka ovat kokeneet, että taistelu ihmisoikeuksien puolesta on liian kovaa. Voimme uupumuksemme ja pelkomme Jumalalle samalla tavalla ja Hän hyvyydessään vastaa meille. Vaikka meillä ei olisi sanoja rukoilla ääneen, Henki kuulee sydämemme rukoukset ja ympäröi meidät rakkaudella. 

Ja niin, tänä pääsiäisenä, kun tilanne kaupungissamme, Jerusalemissa ja sisällä maamme tuntuu poikkeuksellisen raskaalta ja toivottomalta, me rukoilemme vielä kiihkeämmin. Juhlimme rukouksessa Kristuksen ristiinnaulitsemista ja ylösnousemusta ja siitä nousee ilomme. Saamme rohkeuden sanoa totuuden puolustaaksemme ihmisarvoa, ollaksemme rauhan ja sovinnon palvelijoita. Noustessaan kuolleista Kristus Jeesus, veljemme ja pelastajamme, on kukistanut vihan, kuoleman ja sorron lopullisesti.

Yksin Kristuksessa on toivoni.
Hänen valostaan ja voimastaan nousee lauluni.
Se vakaa maaperä on tukeni.
Perusta joka kestää kovimman kuivuuden ja myrskyn.
Tuo rakkauden vuorenhuiput, ja syvän rauhan. 
Siinä pelot tyyntyvät ja intohimot laantuvat;

Hän, lohduttajani, kaikkeni Kristuksen rakkaudessa kestän.

(Keith Getty ja Stuart Townend, käännös Pyhämaa ylläpito)

Tehvehdykseni Jerusalemista on:
Al Masih kam! Haqqan kam!
Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi! Halleluja!

Piispa, tohtori Munib A. Younan