Matthias Laurenz Gräff, 2016. "Jerusalem Triptychon." Copyright: CC BY-SA 4.0. Donald1972. Wikimedia Commons.
Herramme Jeesuksen Kristuksen armo (✢),
Jumalan rakkaus ja
Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kanssanne.
Piispa (emer.) Munib Younan
Pääsiäissaarna 2021, Joh. 20:1-18
”Tämä päivä näyttää minulle kirkkaammalta kuin muut. Tähdet ja kaikki luonnonvoimat iloitsevat. Jeesuksen kuollessa ne hiljenivät ja sammuivat mennen piiloon, koska ne eivät voineet katsoa Luojaansa ristillä riippumassa. Tänä päivänä kun Hän on kukistanut kuoleman, ne palaavat suorittamaan tehtäväänsä palvellen Häntä kirkkaudellaan.” Näin kirjoittaa Pyhä Hieronymus pääsiäissaarnassaan julistaen että Kristuksen ylösnousemus ei avaa toivon näköalojan vain muutamille harvoille vaan koko maailmakaikkeudelle – mukaan lukien tähdet ja kaikki luonnonvoimat.
Johanneksen evankeliumissa 20. luvun jakeissa 1-18 Maria Magdalena ja kaksi opetuslasta – Pietari ja Johannes – vierailevat Kristuksen haudalla. He juoksivat kilvan haudalle vain havaitakseen ettei kuollut Jeesus olekaan siellä. He löytävät käärinliiinat ja kasvoliinan, jotka olivat olleet kuolleen päällä. Nähtyään tyhjän haudan he joutuvat pelon valtaan paeten kotiin ja lukkiutuen sisään loppupäiväksi.
Maria Magdalena jää haudan edustalle itkemään raskain sydämin. Siinä itkiessään hän kurottaa katsomaan sisälle hautaan ja näkee kaksi enkeliä istumassa siinä missä ruumis oli maannut. Kun enkelit kysyivät: ”Mitä itket, nainen?" Hän vastasi: "Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu." Kääntyessään hän näki Jeesuksen, joka myös kysyi häneltä: "Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?" Maria kysyi: ”Kerro minulle missä hän on!” Surunsa keskellä Maria ei tunnistanut rakkaan Jeesuksen ääntä. Jeesus ymmärsi Marian kyynelet - olihan hän suremassa rakkaan ystävän menetystä. Jeesus itse itki ystävänsä Lasaruksen kuolemaa. Jeesus tunsi rakkaan menetyksen raskaan kuorman. Vaikka Jeesus oli ylösnoussut, hänessä näkyivät väkivaltaisen kuoleman merkit. Hän tunsi ruumissaan epäoikeudenmukaisuuden, sorron, kidutuksen kuorman ja koki suurimman kärsimyksen ristiinnaulittuna.
Elävä Jeesus näkee Maria Magdalenan itkevän. Ylösnoussut Kristus kutsuu häntä nimeltä: ”Maria.” Vasta silloin Maria tunnistaa ystävänsä ja opettajansa Jeesuksen. Ehkä joku kysyy, miksi Maria jäi haudalle kun opetuslapset läksivät pois? Ranskalainen matemaatikko ja luonnontieteilijä Blaise Pascal, joka oli kristinuskon puolestapuhuja totesi: ”Sydämen järkeilyä ei järki tunnista.” Sydämmessämme meillä on usko Jumalaan. Jumala tunnetaan sydämellä, ei järjellä.
Tämä on niin totta Maria Magdalenan kohdalla! Hänen sydämensä kertoi, että ihmeellinen tapahtuma oli käsillä. Hän jäi haudalle, koska hänellä oli elävä usko. Hän oli kiitollinen Jeesukselle paranemisestaan. Hänen rakkaudellaan Jeesukseen ei ollut rajoja. Naisia rajoittavassa patriarkaalisessa yhteisössä hän valutti pullollisen kallisarvoista hajustetta Jeesuksen jalkoihin ja kuivasi ne hiuksillaan.
Ylösnousemuksen päivänä rakkaus, ei järki, piti hänet haudalla. Rakkauden pidättämänä hän jäi paikalle. Hänestä tuli ensimmäinen apostoli, joka todisti meille ylösnousemuksen ja rakkauden valosta. Ylösnoussut Vapahtaja kutsui häntä nimeltä: ”Maria!” Ja silloin rakkaus vahvistui uskomiseksi. Mariasta tuli ilosanoman tuoja, joka kertoi uskon ja toivon lahjasta. Rohkealla uskollaan ja todistuksellaan ylösnousemuksesta, Maria toi toivottomuuteen vajonneelle maailmalle toivon.
Tänä päivänä kysyn: Heijastammeko me ylösnousemuksen todistajan Marian tavoin aitoa rakkautta, elävää uskoa ja vankkumatonta toivoa? Mitä teemme jakaaksemme Jeesuksen rakkautta nytkin kun meitä monin tavoin koetellaan? Pohdin, eikö juuri näinä vaikeina aikoina Maria Magdalena voisi olla esikuvana meille? Hän opettaa meille että ahdistavan tuskan ja kyyneleiden keskellä ylösnoussut Vapahtaja on kanssamme. Jumala yhä toimii tässä rikkinäisessä maailmassa. Nyt on meidän vuoromme todistaa Marian tavoin: ”Minä olen nähnyt Herran!" ja jakaa toivoa maailmalle.
Toivoa sairaille
Vuoden kuluttua COVID-19 -kriisin alkamisesta, monet rakkaamme ovat sairastuneet ja ehkä joutuneet hoidettavaksi sairaalaan. Olemme menettäneet niin paljon, surreet ja itkeneet. Marian tavoin tiedämme nyt miltä tuntuu seistä haudalla peläten vieläkin suurempia menetyksiä ja vastoinkäymisiä. Mitä vielä voimme menettää? Kyllä, meille on selvää että voi olla odotettavissa vielä suurempaa kärsimystä. Ajattelepa, että Marian on täytynyt olla peloissaan vielä silloinkin kun hän tunnisti ylösnousseen Vapahtajan. Hänen on täytynyt miettiä, voiko tämä olla totta? Voiko toivo olla todellista?
Jumalalle kiitos, ennätysnopeasti kehitetyt COVID-rokotteet ovat uskomaton lahja meille. Tutkijat uurastaneet väsymättä saadakseen ne aikaan. Varmaan mekin pohdimme niitä saadessamme: Onko tämä totta? Onko toivo perusteltua? Valitettavasti monet sisaremme ja veljemme eri puolilla maailmaa eivät näe toivoa kärsimysten keskellä. Jotkut johtajat ovat toimineet itsekkäästi oman kansakuntansa eduksi. Kun virus ei noudata rajoja tai tunnista kansoja, itsekkyys ei auta ketään.
Onneksi maailman terveysjärjestö WHO ja Maailmanpankki ovat ryhtyneet toimiin sen varmistamiseksi että myös köyhemmissä maissa ihmiset saavat rokotteita COVAX-ohjelman kautta. On rikos ihmisyyttä vastaan varastoida rokotteita tai panna ihmisiä tärkeysjärjestykseen niin että köyhä etelä saa rokotteet viimeiseksi sitten kun niitä muilta liikenee. Virus ei erottele pohjoista tai etelää, itää tai länttä, Amerikkaa, Afrikkaa, palestiinalaista, israelilaista, eurooppalaista tai aasialaista. Siksi ihmiskunnan täytyy yhdessä toimien hävittää virus maailmasta kaikkien ihmisten hyväksi toimien. WHO:n pääjohtaja Tri. Tedro sanoo: ”En ole turvassa ennen kuin kaikki ovat turvassa.” Vapahtajamme tuoman toivon todistajina meidän pitää elää niin että Ylösnousseen nimissä tuomme ilosanoman kaikille lähimmäisillemme ympäri maailman. Maria Magdalenan tavoin todistuksemme on: ”Me olemme nähneet Herran!” Annetaan toivon kantaa kaikille ja tuoda terveyttä ja uutta elämää.
Toivoa naisille
Maria Magdalena – nainen – oli ylösnousemuksen ensimmäinen todistaja. Jeesus kutsui häntä nimeltä, ystäväkseen. Näin Jeesus osoitti hänessä erinomaisen esikuvan kirkoilla, kun etsimme sukupuolten tasa-arvoa ja oikeudenmukaista kohtelua instituutioissamme ja yhteiskunnassamme. Palestiinalaisena arabikristittynä minulle on tärkeää painottaa, että sukupuolten tasa-arvossa ei ole kysymys jonkin länsimaisen mallin levittämisestä, koska kuten näemme naisten arvo on tärkeä osa kulttuuria ja arvoja joita jo ylösnoussut Vapahtaja opetti asettaessaan Marian etusijalle ensimmäisen ilosanoman julistajana ja apostolina.
Meille nykyaikana tarkoittaa, että meidän täytyy olla rohkeita sen rakkauden apostoleita, joka meille paljastettiin pääsiäisaamuna. Tärkeä ilon ja vapautuksen viesti on että sukupuolet ovat tasa-arvoisia ja heitä koskevat samat oikeudet ja velvollisuudet ja että meidän tehtävämme Kristuksen seuraajina on edistää mahdollisuuksien tasa-arvoa maailmassa Vapahtajamme opetuksen mukaisesti.
Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri António Guterres on sanonut: ”Naisten elämänolosuhteet ovat ehkä kaikkein paras mittari kertomaan yhteiskunnan terveydentilasta kokonaisvaltaisesti. Se miten puolta väestöstä kohdellaan, kertoo paljon myös myös yhteiskunnan muiden jäsenten kohtelusta." Oikeuksiemme toteutuminen on kietoutunut erottamattomasti yhteen. Naisten oppimisverkoston (Women’s Learning Partnership) edellinen johtaja Mahnaz Afkhami on islamilaisessa maailmassa merkittävä naisten oikeuksien puolustaja. Hän kirjoittaa: ”Naisten asema muodostuu mittariksi, jolla voidaan arvioida yhteiskunnan sopusointua ja rauhanomaisuutta. Rauha, sosiaalinen edistys, tasa-arvo ja naisten oikeudet ovat sidoksissa toisiinsa" (Collopy, toim., Architects of Peace.) Vain toivon yhteiskunta tohtii toivoa sukupuolten välistä tasa-arvoja ja oikeudenmukaisuutta ja edellyttää sen toteutumista kautta yhteiskunnan myös kirkoissa.
Toivoa Lähi-Idän kristityille
Seurasin hiljattain pyhän isän paavi Franciskuksen vierailua Irakiin. Hänen karismaattinen hahmonsa loi profeetallisen näyn anteeksiannosta, parantumisesta ja toivosta maalle joka yhä kohtaa monia vaikeuksia. Onnittelen kardinaali
Louis Raphaël I Sakoa, kaldealaiskatolisen kirkon johtajaa onnistuneesta ja hyvin ajoitetusta vierailusta. Kardinaali Sako tähdentää, että vierailun tarkoitus oli toimia rohkaisuna kaikille Lähi-Idän kristityille. Vierailu kiinnitti huomiota unohdettuihin Lähi-Idän kristittyihin tuhansia vuosia vanhan kulttuurin kantajina. Irakin presidentti Barham Salih, totesi: ”En pysty kuvittelemaan Lähi-Itää ilman kristittyjä.”
Paavin vierailu sai median kertomaan kristittyjen muutosta pois alueelta. Kristityt ovat asuneet alueella kaksi tuhatta vuotta. He ovat erottamaton osa arabialaista yhteiskuntaa ja sosiaalisia verkostoja. Meitä on ehkä vähän, mutta Jeesuksen opetuksen mukaan tehtävämme on olla suolana yhteisöissämme. Kristityt edistävät nykyaikaisen ihmisoikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa, ilmaisun, uskonnon ja omantunnon vapautta kunnioittavan yhteiskunnan rakentamista. Me Lähi-Idän kristityt emme ainoastaan halua jäädä eloon vaan haluamme myös kukoistaa kotimaissamme. Kristinuskon tulevaisuutta ei voi nähdä sodissa, aluemiehityksissä, poliittisessa kuohunnassa, väkivallassa, terrorismissa ja uskonnollisissa ääriliikkeissä. Kristityt sisaremme ja veljemme muuttavat pois alueelta pakon edessä. Siksi paavin vierailu oli tärkeä muistutus poliitikoille, että rauhan perustana on oikeudenmukaisuus. Sille totisesti on tarvetta Lähi-Idässä! Palestiina, Syyria, Irak, Libanon ja muut arabimaat kamppailevat suurissa vaikeuksissa. Maailman valtaapitävät eivät saa vain hakea omaa kapeaa etuaan vaan niiden on kannettava vastuunsa ja rakennettava Lähi-Itää, jossa juurikin oikeudenmukaisuus on perusta tasa-arvolle ja kaikkien asukkaiden hyvinvoinnille. Maailman maiden on myös otettava kantaa arabikristittyjen asemaan.
Palestiinan pakolaisena vaadin tietenkin että Palestiinan-Israelin konfliktiin on saatavat kansainvälisen oikeuden mukainen kahden valtion ratkaisu vuoden 1967 pohjalta. Jerusalemin on oltava kahden maan ja kolmen uskonnon yhdessä jakama kaupunki. Kaikille asukkaille on taattava omassa maassa perusoikeudet ja tasa-arvoiset kansalaisoikeudet. Vain oikeuksien toteuttaminen voi saada Lähi-Idän kristityt pysymään kotimaassaan. Toivon yhteisönä kristityt jatkavat tämän näyn toteuttamista.
Toivoa kaikille maailman ihmisille
Lähiviikkojen kuluessa Pyhässä Maassa uskonnolliset yhteisöt viettävät Pesahia, hiljaista viikkoa ja pääsiäistä sekä Ramadan-paastokauden alkua. Kaikkien näiden juhlien merkitys on siinä että tutkimme itseämme ja hiljennymme katumukseen. Voimme kaikki hiljentyä Jumalan edessä miettimään, olemmeko etsineet vapautusta kaikille vaiko vain itsellemme? Odottaako lähimmäisemme yhä haudalla toivoa vailla? Kuinka olemme koettaneet tukahduttaa vihankylvöä, kaunaa ja ennakkoluuloja?
Jos olemme Maria Magdalenan tavoin nähneet Herran, tehtävämme on kertoa koko maailmalle ilosanomaa elämästä, hyvinvoinnista, tasa-arvosta ja vapautuksesta. Sanoma ylösnousseesta ei ole aarre, joka meidän tulisi kätkeä vaan lahja jaettavaksi koko maailmalle. Ylösnousemus on maailman ainoa toivo.
Maria Magdalena jää haudan edustalle itkemään raskain sydämin. Siinä itkiessään hän kurottaa katsomaan sisälle hautaan ja näkee kaksi enkeliä istumassa siinä missä ruumis oli maannut. Kun enkelit kysyivät: ”Mitä itket, nainen?" Hän vastasi: "Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu." Kääntyessään hän näki Jeesuksen, joka myös kysyi häneltä: "Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?" Maria kysyi: ”Kerro minulle missä hän on!” Surunsa keskellä Maria ei tunnistanut rakkaan Jeesuksen ääntä. Jeesus ymmärsi Marian kyynelet - olihan hän suremassa rakkaan ystävän menetystä. Jeesus itse itki ystävänsä Lasaruksen kuolemaa. Jeesus tunsi rakkaan menetyksen raskaan kuorman. Vaikka Jeesus oli ylösnoussut, hänessä näkyivät väkivaltaisen kuoleman merkit. Hän tunsi ruumissaan epäoikeudenmukaisuuden, sorron, kidutuksen kuorman ja koki suurimman kärsimyksen ristiinnaulittuna.
Elävä Jeesus näkee Maria Magdalenan itkevän. Ylösnoussut Kristus kutsuu häntä nimeltä: ”Maria.” Vasta silloin Maria tunnistaa ystävänsä ja opettajansa Jeesuksen. Ehkä joku kysyy, miksi Maria jäi haudalle kun opetuslapset läksivät pois? Ranskalainen matemaatikko ja luonnontieteilijä Blaise Pascal, joka oli kristinuskon puolestapuhuja totesi: ”Sydämen järkeilyä ei järki tunnista.” Sydämmessämme meillä on usko Jumalaan. Jumala tunnetaan sydämellä, ei järjellä.
Tämä on niin totta Maria Magdalenan kohdalla! Hänen sydämensä kertoi, että ihmeellinen tapahtuma oli käsillä. Hän jäi haudalle, koska hänellä oli elävä usko. Hän oli kiitollinen Jeesukselle paranemisestaan. Hänen rakkaudellaan Jeesukseen ei ollut rajoja. Naisia rajoittavassa patriarkaalisessa yhteisössä hän valutti pullollisen kallisarvoista hajustetta Jeesuksen jalkoihin ja kuivasi ne hiuksillaan.
Ylösnousemuksen päivänä rakkaus, ei järki, piti hänet haudalla. Rakkauden pidättämänä hän jäi paikalle. Hänestä tuli ensimmäinen apostoli, joka todisti meille ylösnousemuksen ja rakkauden valosta. Ylösnoussut Vapahtaja kutsui häntä nimeltä: ”Maria!” Ja silloin rakkaus vahvistui uskomiseksi. Mariasta tuli ilosanoman tuoja, joka kertoi uskon ja toivon lahjasta. Rohkealla uskollaan ja todistuksellaan ylösnousemuksesta, Maria toi toivottomuuteen vajonneelle maailmalle toivon.
Tänä päivänä kysyn: Heijastammeko me ylösnousemuksen todistajan Marian tavoin aitoa rakkautta, elävää uskoa ja vankkumatonta toivoa? Mitä teemme jakaaksemme Jeesuksen rakkautta nytkin kun meitä monin tavoin koetellaan? Pohdin, eikö juuri näinä vaikeina aikoina Maria Magdalena voisi olla esikuvana meille? Hän opettaa meille että ahdistavan tuskan ja kyyneleiden keskellä ylösnoussut Vapahtaja on kanssamme. Jumala yhä toimii tässä rikkinäisessä maailmassa. Nyt on meidän vuoromme todistaa Marian tavoin: ”Minä olen nähnyt Herran!" ja jakaa toivoa maailmalle.
Toivoa sairaille
Vuoden kuluttua COVID-19 -kriisin alkamisesta, monet rakkaamme ovat sairastuneet ja ehkä joutuneet hoidettavaksi sairaalaan. Olemme menettäneet niin paljon, surreet ja itkeneet. Marian tavoin tiedämme nyt miltä tuntuu seistä haudalla peläten vieläkin suurempia menetyksiä ja vastoinkäymisiä. Mitä vielä voimme menettää? Kyllä, meille on selvää että voi olla odotettavissa vielä suurempaa kärsimystä. Ajattelepa, että Marian on täytynyt olla peloissaan vielä silloinkin kun hän tunnisti ylösnousseen Vapahtajan. Hänen on täytynyt miettiä, voiko tämä olla totta? Voiko toivo olla todellista?
Jumalalle kiitos, ennätysnopeasti kehitetyt COVID-rokotteet ovat uskomaton lahja meille. Tutkijat uurastaneet väsymättä saadakseen ne aikaan. Varmaan mekin pohdimme niitä saadessamme: Onko tämä totta? Onko toivo perusteltua? Valitettavasti monet sisaremme ja veljemme eri puolilla maailmaa eivät näe toivoa kärsimysten keskellä. Jotkut johtajat ovat toimineet itsekkäästi oman kansakuntansa eduksi. Kun virus ei noudata rajoja tai tunnista kansoja, itsekkyys ei auta ketään.
Onneksi maailman terveysjärjestö WHO ja Maailmanpankki ovat ryhtyneet toimiin sen varmistamiseksi että myös köyhemmissä maissa ihmiset saavat rokotteita COVAX-ohjelman kautta. On rikos ihmisyyttä vastaan varastoida rokotteita tai panna ihmisiä tärkeysjärjestykseen niin että köyhä etelä saa rokotteet viimeiseksi sitten kun niitä muilta liikenee. Virus ei erottele pohjoista tai etelää, itää tai länttä, Amerikkaa, Afrikkaa, palestiinalaista, israelilaista, eurooppalaista tai aasialaista. Siksi ihmiskunnan täytyy yhdessä toimien hävittää virus maailmasta kaikkien ihmisten hyväksi toimien. WHO:n pääjohtaja Tri. Tedro sanoo: ”En ole turvassa ennen kuin kaikki ovat turvassa.” Vapahtajamme tuoman toivon todistajina meidän pitää elää niin että Ylösnousseen nimissä tuomme ilosanoman kaikille lähimmäisillemme ympäri maailman. Maria Magdalenan tavoin todistuksemme on: ”Me olemme nähneet Herran!” Annetaan toivon kantaa kaikille ja tuoda terveyttä ja uutta elämää.
Toivoa naisille
Maria Magdalena – nainen – oli ylösnousemuksen ensimmäinen todistaja. Jeesus kutsui häntä nimeltä, ystäväkseen. Näin Jeesus osoitti hänessä erinomaisen esikuvan kirkoilla, kun etsimme sukupuolten tasa-arvoa ja oikeudenmukaista kohtelua instituutioissamme ja yhteiskunnassamme. Palestiinalaisena arabikristittynä minulle on tärkeää painottaa, että sukupuolten tasa-arvossa ei ole kysymys jonkin länsimaisen mallin levittämisestä, koska kuten näemme naisten arvo on tärkeä osa kulttuuria ja arvoja joita jo ylösnoussut Vapahtaja opetti asettaessaan Marian etusijalle ensimmäisen ilosanoman julistajana ja apostolina.
Meille nykyaikana tarkoittaa, että meidän täytyy olla rohkeita sen rakkauden apostoleita, joka meille paljastettiin pääsiäisaamuna. Tärkeä ilon ja vapautuksen viesti on että sukupuolet ovat tasa-arvoisia ja heitä koskevat samat oikeudet ja velvollisuudet ja että meidän tehtävämme Kristuksen seuraajina on edistää mahdollisuuksien tasa-arvoa maailmassa Vapahtajamme opetuksen mukaisesti.
Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri António Guterres on sanonut: ”Naisten elämänolosuhteet ovat ehkä kaikkein paras mittari kertomaan yhteiskunnan terveydentilasta kokonaisvaltaisesti. Se miten puolta väestöstä kohdellaan, kertoo paljon myös myös yhteiskunnan muiden jäsenten kohtelusta." Oikeuksiemme toteutuminen on kietoutunut erottamattomasti yhteen. Naisten oppimisverkoston (Women’s Learning Partnership) edellinen johtaja Mahnaz Afkhami on islamilaisessa maailmassa merkittävä naisten oikeuksien puolustaja. Hän kirjoittaa: ”Naisten asema muodostuu mittariksi, jolla voidaan arvioida yhteiskunnan sopusointua ja rauhanomaisuutta. Rauha, sosiaalinen edistys, tasa-arvo ja naisten oikeudet ovat sidoksissa toisiinsa" (Collopy, toim., Architects of Peace.) Vain toivon yhteiskunta tohtii toivoa sukupuolten välistä tasa-arvoja ja oikeudenmukaisuutta ja edellyttää sen toteutumista kautta yhteiskunnan myös kirkoissa.
Toivoa Lähi-Idän kristityille
Seurasin hiljattain pyhän isän paavi Franciskuksen vierailua Irakiin. Hänen karismaattinen hahmonsa loi profeetallisen näyn anteeksiannosta, parantumisesta ja toivosta maalle joka yhä kohtaa monia vaikeuksia. Onnittelen kardinaali
Louis Raphaël I Sakoa, kaldealaiskatolisen kirkon johtajaa onnistuneesta ja hyvin ajoitetusta vierailusta. Kardinaali Sako tähdentää, että vierailun tarkoitus oli toimia rohkaisuna kaikille Lähi-Idän kristityille. Vierailu kiinnitti huomiota unohdettuihin Lähi-Idän kristittyihin tuhansia vuosia vanhan kulttuurin kantajina. Irakin presidentti Barham Salih, totesi: ”En pysty kuvittelemaan Lähi-Itää ilman kristittyjä.”
Paavin vierailu sai median kertomaan kristittyjen muutosta pois alueelta. Kristityt ovat asuneet alueella kaksi tuhatta vuotta. He ovat erottamaton osa arabialaista yhteiskuntaa ja sosiaalisia verkostoja. Meitä on ehkä vähän, mutta Jeesuksen opetuksen mukaan tehtävämme on olla suolana yhteisöissämme. Kristityt edistävät nykyaikaisen ihmisoikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa, ilmaisun, uskonnon ja omantunnon vapautta kunnioittavan yhteiskunnan rakentamista. Me Lähi-Idän kristityt emme ainoastaan halua jäädä eloon vaan haluamme myös kukoistaa kotimaissamme. Kristinuskon tulevaisuutta ei voi nähdä sodissa, aluemiehityksissä, poliittisessa kuohunnassa, väkivallassa, terrorismissa ja uskonnollisissa ääriliikkeissä. Kristityt sisaremme ja veljemme muuttavat pois alueelta pakon edessä. Siksi paavin vierailu oli tärkeä muistutus poliitikoille, että rauhan perustana on oikeudenmukaisuus. Sille totisesti on tarvetta Lähi-Idässä! Palestiina, Syyria, Irak, Libanon ja muut arabimaat kamppailevat suurissa vaikeuksissa. Maailman valtaapitävät eivät saa vain hakea omaa kapeaa etuaan vaan niiden on kannettava vastuunsa ja rakennettava Lähi-Itää, jossa juurikin oikeudenmukaisuus on perusta tasa-arvolle ja kaikkien asukkaiden hyvinvoinnille. Maailman maiden on myös otettava kantaa arabikristittyjen asemaan.
Palestiinan pakolaisena vaadin tietenkin että Palestiinan-Israelin konfliktiin on saatavat kansainvälisen oikeuden mukainen kahden valtion ratkaisu vuoden 1967 pohjalta. Jerusalemin on oltava kahden maan ja kolmen uskonnon yhdessä jakama kaupunki. Kaikille asukkaille on taattava omassa maassa perusoikeudet ja tasa-arvoiset kansalaisoikeudet. Vain oikeuksien toteuttaminen voi saada Lähi-Idän kristityt pysymään kotimaassaan. Toivon yhteisönä kristityt jatkavat tämän näyn toteuttamista.
Toivoa kaikille maailman ihmisille
Lähiviikkojen kuluessa Pyhässä Maassa uskonnolliset yhteisöt viettävät Pesahia, hiljaista viikkoa ja pääsiäistä sekä Ramadan-paastokauden alkua. Kaikkien näiden juhlien merkitys on siinä että tutkimme itseämme ja hiljennymme katumukseen. Voimme kaikki hiljentyä Jumalan edessä miettimään, olemmeko etsineet vapautusta kaikille vaiko vain itsellemme? Odottaako lähimmäisemme yhä haudalla toivoa vailla? Kuinka olemme koettaneet tukahduttaa vihankylvöä, kaunaa ja ennakkoluuloja?
Jos olemme Maria Magdalenan tavoin nähneet Herran, tehtävämme on kertoa koko maailmalle ilosanomaa elämästä, hyvinvoinnista, tasa-arvosta ja vapautuksesta. Sanoma ylösnousseesta ei ole aarre, joka meidän tulisi kätkeä vaan lahja jaettavaksi koko maailmalle. Ylösnousemus on maailman ainoa toivo.
RSS Feed
