”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia.” (2. Kor. 4:8)

Rukoilemme taivaallista Isäämme Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajamme ja Pelastajamme nimessä. Jumala, suurissa töissäsi olet pyhittänyt tämän maan ja tehnyt siitä pyhän. Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta tälle maalle on annettu erityinen tehtävä. Jatkuva poliittinen konflikti, joka haavoittaa tätä maata ja vahingoittaa kaikkia sen kansoja, on häpeä ja tahtoasi vastaan.

Suremme väkivallan monia muotoja, jotka tuottavat tuskaa tämän maan ihmisille. Suremme sitä, että erottelumuuri on erottanut palestiinalaisyhteisöt toisistaan ja kärjistänyt Palestiinan ja Israelin yhteiskuntien välistä jakolinjaa. Muuri ei ole edistänyt oikeutta, vielä vähemmän rauhaa. Rukoilemme lohdustusta ja voimaa, ettemme menettäisi toivoamme. Rukoilemme, että muuri ja kaikki muut vastaavat muurit murtuisivat. Uskomme, että muuri on ”hetkellinen ahdinkomme ... sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti” (2. Kor. 4:17-18).

Rukoilemme sovintoa ja rauhaa samalla kun sitoudumme työskentelemään oikeuden toteutumiseksi kaikille Pyhällä maalla eläville ihmisille. Kun vietämme tätä viikkoa eri puolilla maailmaa olevien sisartemme ja veljiemme kanssa, pyydämme Pyhän Hengen voimallista tukea kaikille, jotka haluavat oikeudenmukaisuutta tähän maahan. Anna meille voimaa, jotta emme tyytyisi pelkkiin sanoihin vaan ryhtyisimme kalliisiin solidaarisuuden tekoihin. Innosta meitä olemaan rauhasi välikappaleita, tahtosi tekijöitä.

”Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin.” (Ef. 2:14) Amen.

PIEF, Palestine Israel Ecumenical Forum. Palestiinan ja Israelin Ekumeeninen Foorumi on kirkkojen välinen rauhanaloite Israelin ja Palestiinan konfliktin ratkaisemiseksi. PIEF ja Kirkkojen maailmanneuvoston Palestiinan ja Israelin rauhanviikko 20.-26.9.

Ajankohtainen ja tärkeä rukous; Palestiinan litania Jerusalemista (by piispa Munib Younan, suom. Jukka Helle). Saa käyttää vapaasti.

Liturgi: Kaikkivaltias iankaikkinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Me ylistämme ja kiitämme sinua. Sinä olet ainoa turvamme tässä turvattomassa maailmassa.

Seurakunta: Me ylistämme ja kiitämme sinua, Jumala.

L: Armollinen Jumala, kun Poikasi Jeesus Kristus syntyi ihmiseksi Betlehemissä, sinä tulit yhdeksi meistä ja näin jaoit ja otit omaksesi ihmisyytemme, kärsimyksemme ja ongelmamme.

Rauha teille (Joh 20:19)

Sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa,

Salaam ja rauhaa teille Jerusalemista Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Jeesus sanoo Tuomaalle ylösnousemisensa jälkeen: ”Rauha teille.”

28.1. 2014 - Vapahtajan luterilainen kirkko (Lutheran Church of Redeemer), Jerusalem

Piispa Tri Munib A. Younan

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kaikkien kanssa.

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1 Kor 12:4-5

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa

Tänä vuonna kysymys hengellisistä lahjoista on erityisen ajankohtainen ekumeenisen yhteistyön näkökulmasta. Mitä kirkot voivat tehdä tuodakseen Jumalan valtakunnan todellisuutta maailmaan. Voimmeko tarjota lahjamme yhdessä vai onko kohtalomme pysyä erillämme?

Tarkastelen tänään ruokintaihmettä, jossa Jeesus ravitsi viisi tuhatta ihmistä. Oppineet miehet ja nokkelat opetuslapset sen paremmin kuin anteliaat naiset eivät tienneet kuinka väkijoukko voitaisiin ruokkia. Nuori poika, jolla oli viisi leipää ja kaksi kalaa tarjosi nämä vaatimattomat lahjat Kristukselle. Tämä oli tämän Raamatussa nimettömäksi jääneen lapsen hengellinen armolahja. Hän antoi sen vähän mitä hänellä oli. Välillä mietin, miksi poika ei sanonut opetuslapsille: ”Minähän näännyn nälkään, jos luovutan ateriani teille” tai ”Äitini toruu minua jos en syö lounastani.”

Poika vain yksinkertasesti tarjosi lahjan Jeesukselle luovuttamalla sen hänen käsiinsä. Ei hän osannut odottaa, että Jeesus siunaamalla lahjan lisää sen niin että sen runsaudesta riittäisi kaikille syödä. Tämä poika on esimerkkinä antamisesta ja lahjojen jakamisesta meille kaikille kirkkojen johtajille, kokeneille ekumeenikoille, vaativille seurakuntalaisille, itsekkäille hallitusmiehille, välinpitämättömille poliitikoille ja itsekeskeisille talousneroille, jotka kaikki haluamme hyväksikäyttää toisia tullaksemme itse tavalla tai toisella rikkaammiksi.

Me emme kuitenkaan voi tulla ahneudessamme rikkaiksi ennen kuin kaikilla ihmisillä on syötävää. Ihailtu ihmisoikeuksien esitaistelija Martin Luther King Jr. sanoi: ”Niin kauan kuin maailmassa on köyhyyttä, en koskaan voi olla rikas – vaikka minulla olisi miljardeja dollareita. Niin kauan kuin taudit riehuvat ja miljoonat ihmiset eivät voi odottaa elävänsä kuin 28-30 vuotta, minä en voi olla kokonaan terve – vaikka olisin juuri saanut puhtaat paperit kalliin klinikan terveystarkastuksesta.  En voi olla sitä mitä minun tulisi olla, ellet sinä tule siksi mikä sinun tulisi olla.”

Kaikilla on jotakin tarjottavaa – vaikka pientäkin. Patriarkka Michael Sabah sanoi kerran että kun seurakunta apostolien tekojen 42. luvun esimerkkiä seuraten jakaa sen mitä sillä on, kirkko onkin paljon rikkaampi kuin on kuviteltu. Jos uskaltaisimme seurata tätä esimerkkiä, ei meiltä puuttuisi mitään.

Paavali kirjoittaa 1. korinttilaiskirjeen 12. luvussa kirkon hengellisistä lahjoista.

“Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi.” Paavali jatkaa: ” Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo. (1 Kor 12:4-11). Kuvittele; näin paljon lahjoja – ja nykyisin kirkossamme meillä on vielä paljon enemmän.

Pyhää Paavalia kiusasi Korintin seurakunnan jakautuminen Paavalin ja Apolloksen kannattajiin. Siksi hän sanoi: ”Mikä sitten Apollos on? Tai Paavali? He ovat palvelijoita, jotka ovat johtaneet teidät uskoon, kumpikin siinä tehtävässä, jonka Herra on hänelle antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun (1 Kor 3:-5-7). Istuttajalla ja kastelijalla sama tarkoitus ja kumpikin saa palkkionsa. Olemme Jumalan palvelijoita, työskennelläksemme yhdessä Jumalan pellolla, Jumalan huoneen rakentajina.

Sisaret ja veljet. Tämän vuoden teema haastaa myös meidät täällä Jerusalemissa päivittäin. Kaikille kirkoillemme on annettu hengellisiä lahjoja, joita ne eivät voi omistaa ja arvostaa ilman että ne myös kukin iloitsevat yhdessä myös toistensa lahjoista.  Ilman kaikkien kirkkojen yhteyttä emme voi tehdä mitään Jerusalemin hyväksi tai Jerusalemissa. Ilman kirkkojen yhteyttä kristittyjen tehtävä viedä evankeliumia ei voi toteutua. Ilman kaikkien kirkkojen yhteyttä ekumenia ei menesty. Pyhä Henki on jakanut meille hengellisiä lahjoja, että yhdessä voisimme antaa todistuksemme.

Olivatpa rikkaita tai köyhiä, suuria tai pieniä, vanhoja tai uusia, kaikilla kirkoilla on hengellisiä lahjoja. Toiset ovat suorastaan monilahjakkuuksia kun toiset voivat jakaa yksinkertaisesta lahjastaan kuten tuo poika jakoi kaksi kalaa ja viisi leipää. Jos tuomme lahjamme yhteen ja rukoilemme Kristusta siunaaman ne, emme saa siunausta ainoastaan itsellemme vaan lahjoista riittää koko maallemme. Meistä tulee Jumalamme ja Vapahtajamme eläviä todistajia.

Tulee mieleen vanha tarina vanhemmista, jotka kutsuivat lapset luokseen ja antoivat kullekin oljenkorren perinnöksi. Vanhemmat kehottivat lapsia murtamaan oljenkorret, mikä olikin helppo tehtävä. Sitten lapsille annettiin oljen pätkiä ja kehotettiin punomaan oljenkorret yhteen. Syntyikin punos, jota kukaan ei pystynyt rikkomaan. Näin on myös meidän kirkoissamme Jerusalemissa ja kaikkialla, jos pystymme tunnistamaan hengen lahjat toisissa kirkoissa. Olemme vahvempia yhdessä sillä erilaiset lahjat mitä meillä on täydentävät toisiaan. Täydennämme kaikki niillä lahjoilla joita olemme saaneet - emme kilpaile.

Eilen kävin rukouspalveluksessa Pyhän Jaakobin armenialaisessa kirkossa. Kirkossa oli pimeää, mutta kaikilla läsnä olevilla oli kynttilät, jotka valaisivat kirkon kirkkaasti. Minua tämä vertauskuva puhutteli vahvasti: jos me kaikki kannamme kynttilämme maailmaan, Jeesuksen sanat Mattauksen evankeliumin 5. luvussa käyvät toteen: ”Te olette maailman valo. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

Haluaisitko selvyyden kysymykseen, mikä on paras kirkko? Parhaalla kirkolla on ortodoksisen kirkon uskollisuus, roomalaiskatolisen kirkon kurinalaisuus, anglikaanisen kirkon hyvä järjestys, luterilaisen kirkon tinkimättömyys ja armenialaisen kirkon sankaruus, koptikirkon marttyyrius, reformoidun kirkon uskollisuus kirjoituksille, baptistikirkon yksinkertaisuus ja syyrialais-ortodoksisen kirkon järkkymätön tunnustus sekä sakramentit ja Jumalan evankeliumi kuten kaikilla kirkoilla. Kun me kannamme nämä toisiaan täydentävät lahjat Kristuksen eteen ja pyydämme Hänen siunaustaan, me voimme yhdessä tulla siunaukseksi koko maailmalle ja todistaa Jumalan rakkaudesta Jeesuksessa Kristuksessa.

Luterilaisen maailmanliiton presidenttinä vierailin hiljattain pääsihteeri Martin Jungen ja varapuheenjohtajien kanssa paavi Fransiskus 1. luona.  Annoimme hänelle somalialaisen ruostuneen teemukin, jossa on keitetty teetä luterilaisen maailmanliiton Dadaabin pakolaisleirillä. Paavi Fransiskus innostui ja sanoi: ”Nykyajan kirkko tarvitsee uhrautuvaa ekumeenisuutta.” Keskustelimme siitä, miten kirkko tarvitsee epäitsekästä ekumeenista palvelun ja uhrautumisen henkeä antaakseen todistuksen Kristuksesta. Meidän on tunnustettava toistemme täydentävät lahjat ja sitten voimme alkaa elää yhtenä Kristuksen ruumiina maailmassa. Poliittisten ristiriitojen ja uskonnollisten ääriliikkeiden repimässä maailmassa voimme todistaa Jumalan hyvästä tahdosta epäileville ja malttamattomille vain antamalla todistuksen yhteydestämme, jossa tunnustamme toinen toistemme hengelliset lahjat. Toinen istuttaa, toinen kastelee, mutta Jumala antaa kasvun.

Jerusalemissa ekumeenisuuden tehtävä on uhrautumista kaupungin ja koko mailman puolesta vanhurskauden ja rauhan hedelmien saamiseksi.

Luterilainen maailmanliitto valmistautuu reformation 500-vuotisjuhlaan. Olemme kuitenkin syvästi tietoisia siitä, että emme voi juhlia ilman yhteyttä toisiin kristittyihin. Siksi olemme sopineet vuonna 2010 paavi Benediktus 16. kanssa, että laadimme yhteyden julistuksen. Katolilais-luterilainen työryhmä on laatinut yhteisen julkilausuman ”Vastakkainasettelusta yhteyteen” (From Conflict to Communion). Katolilaiset ja luterilaiset ovat havainneet, että he ja heidän yhteisönsä ovat yhdessä yksi Kristuksen ruumis. Olemme päättäneet, että 1500-luvun taistelut ovat ohi. Syyt toistemme uskon tuomitsemiseen ovat menettäneet merkityksensä. Vastakkainasettelun aika on ohi, nyt on yhteyden aika. Tämä asiakirja avaa kokonaan uusia ja tuoreita näköaloja. Kun lähestymme toisiamme ykseydestä käsin, palvelumme ja todistuksemme vahvistaa kaikkia kirkkoja.

Meidät liittää yhteen kasteen sakramentti, jonka kautta tunnustamme toisemme kristityiksi. Kasteen voiman kautta meidät on kutsuttu elämään yhteydessä – ei erottautumaan – että voimme vahvistaa sitä, mikä meillä on yhteistä. Tämän yhteisen aarteen kautta vapaudumme ottamaan vastamaan evankeliumin ja elämäämme vapauden Kristuksessa sekä joka hetki palvelemaan maailmaa. Kasteen yhteys yhdistää luterilaisia, katolilaisia, kaikkia kristittyjä täällä Jerusalemissa ja ympäri maailman.

Totta puhuen, maailma tai edes omat seurakuntalaisemme eivät suuriakaan välitä meidän pienistä näkemyseroistamme. Heillä tärkeitä ovat ne toisiaan täydentävät hengelliset lahjat, joita me jaamme ja palvelutehtävä, jonka kautta annamme todistuksemme maailmalle. Erityisesti heille on tärkeää, että todistuksemme toteutuu oikeuden ja vanhurskauden puolustamisena. He hakevat hengellistä syvyyttä väkivallan ja ääriajattelun keskellä. He tarvitsevat tunnustavan, taistelevan ja uhrautuvan kirkon, ei jakautunutta kirkkoa. Eikö tämä ole Jeesuksen ylipapillisen rukouksen viesti: ”Että he olisivat yhtä.”

Nykyään myös poliitikot kertovat minulle, että kirkoilla on kyllä mahdollisuus vaikuttaa, kunhan ne vain puhuvat yhdellä äänellä ja yhdistävät voimansa tehtävänsä suorittaakseen. Olemmeko valmiita Jerusalemissa tähän uhrautuvaan ekumeniaan? Olemmeko valmiita jakamaan lahjat keskenämme todistaaksemme Kristuksesta? Tämä on meidän kutsumuksemme. Paavali muistuttaa: ”Olemme Jumalan palvelijoita, työskentelemme yhdessä Jumalan pellolla, Jumalan huoneessa.”

Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelkoon sydämemme ja ajatuksemme Kristuksessa Jeesuksessa. Amen.

Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko. Linkki alkuperäiseen dokumenttiin.

Palestiinalainen adventtikalenteri  - 3. adventti
Kairos Palestiina

Perheiden yhdistäminen
Society of St.Yves

Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Siksi kaikki yhteiskunnat ylläpitävät ihmisten oikeutta perheen muodostamiseen perustavana ihmisoikeutena. Silloin kun perheenjäsenet jostain syystä ovat joutuneet erilleen ja oleskelevat eri maissa, valtioiden velvollisuus edistää perheenjäsenten yhteydenpitoa ja pyydettyjä toimenpiteitä perheiden yhdistämiseksi inhimillisellä tavalla mahdollisimman pikaisesti.

Palestiinan kansa on jakautunut erilaisissa oikeudellisissa asemissa oleviin ryhmiin, joiden väliset rajat usein kulkevat perheiden sisällä. Vuoden 1967 Jerusalemin valtauksen jälkeen Israel on laittomasti liittänyt kaupungin omaan alueeseensa antamatta kaupungin asukkaille kansalaisuutta. Kaupungin asukkaille myönnettiin oleskelulupa ja heitä alettiin kohdella ikään kuin he olisivat ulkomaalaisia, jotka oleskelevat tilapäisesti Israelissa vaikka he eivät olleet siirtyneet minnekään vaan joutuneet asumaan vihamielisen valtion alaisuuteen. Jerusalemin palestiinalaisilla asukkailla on tämän seurauksena Jerusalemin henkilökortti. Heidän sukulaisillaan Länsirannalla on Palestiinalaishallinnon henkilökortti.

Kun Jerusalemin asukas solmii avioliiton Länsirannalla asuvan kanssa, hänen täytyy anoa perheen yhdistämistä. Vaikka kansainvälisen oikeuden mukaan vain 10 km päässä toisistaan sijaitsevat Jerusalem ja Beetlehem ovat molemmat Israelin laittomasti miehittämiä alueita, Beetlehemin asukasta kohdellaan Israelissa ulkomaalaisena.

Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaan perheenyhdistämiset tulee hoitaa viivyttelemättä inhimillisellä tavalla. Tosiasiat Jerusalemissa ovat toisenlaiset. Vuoteen 2002 useipien tapausten käsittely eteni hyvin hitaasti. Pitkien selvittely- ja odotusvaiheiden ja viivyttelyn jälkeen Israelin sisäasiainministeriö myönsi hakemuksesta Länsirannalta kotoisin olevalle puolisolle oleskeluluvan Jerusalemiin. Tämä antoi pariskunnalle oikeuden asua ja työskennellä Jerusalemissa ja kaikkialla Israelissa.

Tiukennuksia käytäntöön

Toukokuussa 2002 hallituksen asetus nro 1813 jäädytti perheiden yhdistämisen. Seuraavana vuonna asetus muutettiin Israelin kansalaisuutta ja maahanpääsyä sääteleväksi laiksi, jonka piti olla tilapäinen ja olla voimassa vuoden ajan. Tämän jälkeen lain voimassaoloa on jatkettu kunnes lakituomioistuin hyväksyi lain pysyväksi tammikuussa 2012.

Nyt pariskunnat voivat hakea vain vuoden voimassa olevaa oleskelulupaa. Vuosittain ”Israelin ulkopuolelta” tulevan puolison on esitettävä todisteet kotipaikasta Itä-Jerusalemissa ja käytävä läpi moninkertaiset turvallisuuskontrollit. Tilapäinen oleskelulupa sallii vain oleskelun Jerusalemissa ilman mitään oikeuksia tai sosiaalietuuksia. Oleskelulupa ei oikeuta edes sairausvakuutuksen saamiseen. Menettelytapa kohdistuu erityisesti naisiin, jotka perheen perustamisvaiheessa tarvitsevat raskauden ja synnytyksen aikaista terveydenhoitoa. Aluksi oleskelulupaan ei liittynyt työlupaa, mutta viimeaikaisen muutoksen myötä oleskeluluvan haltijalla on oikeus työntekoon.

Oleskeluluvan hakemisenkin kynnys on nostettu erittäin korkealle. Hakemuksen jättämiseksi on täytettävä tietyt tiukat kriteerit. Hakemuksen voivat jättää vain yli 35-vuotiaat palestiinalaismiehet ja yli 24-vuotiaat palestiinalaisnaiset. Mikäli ikävaatimus ei täyty, anomusta ei käsitellä.  Lisäksi Jerusalemin henkilökortin haltijan on todistettava, että hän tosiasiallisesti asuu Jerusalemissa esittämällä vuokrasopimukset, sähkö, vesi-, ja puhelinlaskut sekä verokuitit. Mikäli selvitystä ei pidetä riittävänä seurauksena on mahdollisesti hakemuksen hylkäämisen lisäksi myös oleskeluluvan peruuttaminen. Tämän lisäksi pariskunnan on läpäistävä Israelin turvallisuusviranomaisten vaatimukset. Heillä kummallakaan eikä heidän perheenjäsenillään saa olla Israelin rekistereissä merkintöjä rikoksista tai ”sisäisen turvallisuuden” uhasta. Tarkasteltavia perheenjäseniä ovat vanhemmat, lapset sekä sisarukset puolisoineen. Jos kenellä tahansa näistä on merkintöjä Israelin turvallisuusviranomaisten tai oikeuslaitoksen rekistereissä, hakemus hylätään. Tällainen oikeuskäytäntö selvästi edustaa kansainvälisen oikeuden ja Geneven sopimuksen 4 pykälän (sotilaallinen miehitys) kieltämää kollektiivista rangaistusta.

Israelin hallinnollisen käytännön vuoksi monet pariskunnat elävät laittomasti Jerusalemissa ilman sosiaaliturvaa ja peläten paljastumista ja karkotusta Länsirannalle. Jotkut joutuvat pysymään asumuserossa eristysmuurin eri puolilla. Mikäli pariskunta muuttaa Länsirannalle tai ulkomaille, Israelin viranomaisille tarjoutuu mahdollisuus perua oleskelulupa Jerusalemissa. Olipa valitsema vaihtoehto mikä tahansa, heidän perustavia ihmisoikeuksiaan räikeästi loukataan. Palestiinalaisilla, jotka ovat olleet muodostaneet Jerusalemin väestön vuorisatojen ajan tulee olla oikeus asua pysyvästi kaupungissa ja valita vapaasti puolisonsa riippumatta siitä, millainen henkilöllisyystodistus tällä on.

Tuhannet perheet väärinkäytösten uhreina

Adlahin asianajaja Sawsan Zaher vastusti Israelin lakituomioistuimessa vuonne 2012 kansalaisuuslakia. Hänen arvionsa on että vuonna 2011 jätetyistä 3000 perheenyhdistämishakemuksesta Israeli viranomaiset ovat hyväksyneet ainoastaan 33. Israelista ei saa tilastoja hakemuksista. Yleisten arvioiden mukaan määräysten vaikutuksen alaisina on 15000-20000 perhettä on vailla heille kuuluvaa laillista statusta.

Sisäministeriö ei kerro, paljonko hakemuksia on jätetty, hyväksytty tai hylätty Oslon sopimuksen jälkeen. St. Yves on lähettänyt sisäministeriöön tietopyynnön, mutta ei ole saanut vastausta.

Perheen yhteys
Abla Nasir

Me palestiinalaiset vertaamme omaa poliittisten konfliktien ja miehityksen leimaamaa aikaamme aikaan jolloin Jeesus syntyi. Pyhä Perhe siirtyi pakolaisina Egyptiin suojaan Herodeksen vainolta.

"Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet."  (Matt 2:13)

Kun perhe kuuli Herodeksen kuolleen, he uskaltautuivat palaamaan kotimaahansa. He sijoittuvat pieneen Nasaretin kylään. Siellä Jeesus eli nuorena poikana. Palestiinalaiset muistavat tästä ajan jolloin he joutuivat pakenemaan kodistaan vieraisiin kyliin tai Egyptiin vuoden 1948 sodan julmuuksia ja hävitystä. Perheet tarinat kertovat kohtaloista, jolloin kotiin ei pystytty palaamaan. Monet perheen hajosivat ja monien perheiden yhdistyminen estettiin.

Haifassa asunee Habibin perheen äiti ja lapset pakenivat tuttavien ja sukulaisten luo Egyptiin. Sodan jälkeen heidän ei annettu palata takaisin perheen isän luo. Pitkän taistelun jälkeen vaimo päästettiin miehensä luo, mutta lasten oli jäätävä Egyptiin. Puolisoiden ei kuitenkaan annettu palata kotiinsa Haifaan vaan Jerusalemiin. Perheen kokonaisuudessaan ei koskaan annettu palata kotimaahan.

Niin monet palestiinalaiset perheet ovat hajallaan ympäri maailmaa tai eri puolilla miehitettyä maatamme siten että perheiden yhdistäminen estetään. Miehityshallinto rakentaa eritysmuureja ja säätää uusia lakeja ja säädöksiä vaatien kodeistaan karkotetuilta palestiinalaisilta todistusta ”vakituisesta asuinpaikasta” Israelissa. Hallinto, joka on karkottanut ihmiset kodeistaan hylkää heiltä oikeuden palata sillä perusteella että he eivät enää asu siellä?

Äitinä kysyn itseltäni: Mikä on minun vakituinen asuinpaikkani ja elämäni keskus? Eikö se ole se maa, jossa olen syntynyt, jossa perheeni on elänyt ja johon kuulun. Eikö minun perheelläni ole oikeutta elää tässä maassa? Mutta tässä maassa vallitsee epäoikeudenmukaisuus, joka ei tunnusta jokaisen ihmisen oikeutta kotipaikkaan. Ihmisoikeuksia loukkaava valtio kieltää minun oikeuteni kotimaahani, perheeni oikeuden kotimaahan ja eri puolilla maailmaa elävien perheenjäsenteni oikeuden palata kotiin.

Joosef pakeni Egyptiin suojellakseen perhettään vaaroilta ja toi sen turvallisesti takaisin kotimaahan. Niin mekin perheenä haluamme suojella toinen toisiamme, uhrautua ja rakastaa toistemme hyvinvoinnin vuoksi. Tämä on perheen sisäinen luonnollinen side. Palestiinalaisena joudumme päivittäin taistelemaan perheidemme puolesta, oikeudestamme rakastaa ja kuulua yhteen silloin kun väkivallan voimat haluavat loukata sitä mikä meille on kaikkein pyhintä elämässä.

Kirjoittajat:

Fadwa (Abla) Nasir on eläkkeellä oleva kolmen lapsen äiti ja neljän lapsen isoäiti, joka johtaa perheyritystä Ramallahissa. Hänellä on psykologin koulutus ja hän toimii mm. Palestiinan NNKY:ssä, Sabeel vapautuksen teologian keskuksessa sekä Palestiinan konservatorion hallinnossa.

Society of St. Yves on Jerusalemin latinalaisen patriarkaatin alainen katolinen ihmisoikeusjärjestö Palestiinassa. Järjestö työskentelee estääkseen miehityksestä johtuvia ihmisoikeusloukkauksia ja auttaakseen niiden uhreja erityisesti oleskelulupa- ja maanomistuskysymyksiin liittyen. http://saintyves.org/

Ranskan presidentti François Hollande tapasi kristillisten kirkkojen johtajia Jerusalemissa 18. marraskuuta Pyhän Annan kirkossa Jerusalemin vanhassa kaupungissa. Aiheena olivat kristittyjen olosuhteet Jerusalemissa.

Presidenttiä olivat tapaamassa ortodoksisen kirkon patriarkka Teofilos, latinalainen patriarkka Fuad Twal, arkkipiispa Yussef El Zereyi kreikkalais-katolisesta patriarkaatista sekä Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa, Luterilaisen maailmanliiton presidentti Munib Younan. Keskustelussa käsiteltiin Jerusalemin asemaa kahden valtion jaettuna pääkaupunkina ja kolmen uskonnon pyhänä kaupunkina. 

Presidentti Hollande totesi että Ranska on perinteisesti halunnut suojella erityisesti katolista kirkko Pyhässä Maassa, mutta kokee tehtäväkseen auttaa katolilaisia ja kaikki kristittyjä, jotka asuvat alueella. Patriarkka Twai kysyi presidentiltä, voisiko Ranska kohdentaa Palestiinan hallinnolle lähetettävästä avustuksesta varoja erityisesti kristillisten kirkkojen terveydenhuolto ja kasvatustyön tukemiseen.

Patriarkka Teofilos näkemyksen mukaan juuri nyt kansojen ja hallitusten ympäri maailman tulisi pyrkiä tukemaan Jerusalemin kristittyjä jotta 2000-vuotinen kristillinen perinne ja pyhien paikkojen ylläpito voivat jatkua.

Piispa Younan tähdensi, kuin tärkeää kristtyjen johtajille on saada tavata presidentti Hollande, koska nyt tarvitaan tukea uskontojen ja kansojen kesken jaetun yhteisen Jerusalemin ajatukselle sekä uskontojen vuoropuhelun lisäämiseen. Younan painotti erityisesti Pyhän Maan uskontojen neuvoston roolia tämän vuoropuhelun ylläpitäjänä. Neuvoston kautta uskontojen johtajat ovat ottaneet aktiivisen roolin kolmen uskonnon välisen luottamuksen ja yhteisen rauhankasvatuksen rakentamiseksi.

Uskontojen neuvoston julkaisema tutkimus Israelin ja Palestiinan koulukirjojen sisällöistä vahvisti, että koulut eivät kaikilta osin tue ajatusta kansojen rauhanomaisesta rinnakkainolosta jaetussa Jerusalemissa. Kirkkojen johtajien viesti presidentti Hollandelle, paikalla olleille ja maailman johtajille oli että ilman oikeudenmukaisuutta ei voida saavuttaa rauhaa eikä Jerusalem voi olla avoin kaupunki, jos siellä rakennetaan muureja ja armeija hallitsee.

Teksti- ja kuvaähde: Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.

JERUSALEM – Kaksi vuotta kestäneen prosessin jälkeen Kirkkojen maailmanneuvosto hyväksyi Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon jäsenekseen. Kirkon piispa, Luterilaisen maailmanliiton puheenjohtaja, Munib Younan toteaa että Kirkkojen maailmanneuvoston kutsu pienelle kirkolle on solidaarisuuden osoitus, joka ei ole jäänyt huomaamatta Lähi-Idässä. "Teidän valmiutenne kulkea kanssamme Jumalan osoittamaa tietä antaa meille voimaa." KMN:n toimeenpaneva komitea päätti yksimielisesti jäsenyydestä Genevessä 5. maaliskuuta 2013. JPMLK:sta tulee Kirkkojen maailmanneuvoston 350. jäsen.

KMN:n pääsihteeri Olav Fykse Tveit toivotti JPMLK:n tervetulleeksi: "Kirkollanne on tärkeä viesti alueella jolla kirkot elävät monesta syystä jatkuvassa paineessa ja jossa kristittyjä todella paljon tarvitaan palvelemaan ja antamaan todistamaan [Jeesuksesta]. Teemme poikkeuksen jäsenyyskriteereihin, koska olemme sitoutuneet Lähi-Idän alueelle ja pidämme tärkeänä ja kannatettavana kirkkojen työtä siellä. KMN:n keskuskomitean johtaja Pastori Walter Altmann kiitti JPMLK:a erityisesti sen profeetallisesta äänestä Lähi-Idässä. 

JPMLK ei täytä jäsenmäärän osalta KMN:n muodollista jäsenyyskriteeriä. KMN panee kuitenkin pääsihteeri Fykse Tveitin mukaan erityistä painoa kirkon ekumeeniselle työlle,joka on paikallisesti, alueellisesti ja kansainvälisesti merkittävää. Piispa Younan totesi että KMN:n toimii merkittävässä roolissa yhdistäessään kirkot niiden koosta riippumatta. Sijainnista, koosta ja varallisuudesta riippumatta tärkeintä kaikille on eläminen Kristuksen rakkaudessa. Kaikki maailman kirkot ovat riippuvaisia toistensa erilaisista lahjoista, perinteistä ja erityisosaamisesta ristiinnaulitun Herran ja lähimmäistemme palvelemiseksi.

Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisessa kirkossa on 3000 jäsentä seurakunnissa, jotka sijaitsevat Jerusalemissa, Jordaniassa ja Länsirannalla. "Vaikka meitä ei ole paljon, työmme on laaja-alaista sekä seurakunnissa, koulutuksessa että yhteiskunnan piirissä. Me vaikutamme sosiaalisesti, kulttuurisesti ja poliittisesti," piispa Younan toteaa. Kirkon painopisteenä ovat työ naisten ja lasten keskuudessa, ekumeenisuus ja uskontojen välinen vuoropuhelu sekä laaja-alainen vuorovaikutus yhteiskunnassa riippumatta sukupuolesta, poliittisesta kannata tai uskontokunnasta. Kirkon työmuotoina seurakuntatyön ohella ovat hyväntekeväisyys, koulutus, naistyö ja ympäristönsuojelu. Kirkko toimii tiiviissä yhteistyössä Luterilaisen maailmanliiton Jerusalem-ohjelman kanssa. Piispa Younan totesi, että pieneksi kirkoksi toimintaa on paljon, mutta Apostolien teoista meille selviää, että Pyhän Hengen avulla 12 apostolia riitti tuomaan hyvän sanoman maailmalle.

Kirkkojen maailmanneuvoston tehtävä on edistää kristittyjen yhteyttä ja toteuttaa palvelutehtävää yli 110 maassa. Monet Lähi-Idän kirkot ovat jo KMN:n jäseniä ja neuvostolla on käynnissä olevia humanitaarisia ohjelmia Jerusalemissa ja miehitetyillä palesliinalaisalueilla. Näistä tärkeimpiä ovat Jerusalemin kirkkojen keskus (Jerusalem Inter-church Center), ihmisoikeuksien tarkkailuohjelma EAPPI sekä Palestiinan ja Israelin ekumeeninen foorumi (PIEF).