Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispan Munib Younanin joulutervehdys 2010. (englanniksi).
Kun ajattelemme joulun kertomusta, mieleen tulee ensimmäisenä rauha, ilo, toivo, usko ja rakkaus. Joulu on miellyttävä aika, jolloin perheet kokoontuvat, kuorot laulavat ja lapset unelmoivat. Kuitenkin joulun keskeiset kaksi sanaa ovat: "Älkää pelätkö!"
"Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus*, Herra." Luuk 2:8-11.
Samoin kävi, kun enkeli ilmestyi Sakariaalle temppelissä: "Älä pelkää!". Ja kun Gabriel ilmestyi nuorelle tytölle Nasaretissa, hän sanoi: "Älä pelkää!". Kun Joosef kuuli, että Maria oli raskaana, enkeli ilmestyi unessa
sanoen "älä pelkää". Ajanlaskun alussa Palestiinassa heillä olikin monta syytä pelätä:
Sakaris pelkäsi vanhuuden heikkoutta ja henkisten ja ruumillisten kykyjen menettämistä.
Maria, nuori puolustuskyvytön tyttö, oli tullut raskaaksi avioliiton ulkopuolella patriarkaalisessa yhteiskunnassa.
Joosef pelkäsi paineita, jotka kohdistuivat häneen Marian sulhasena uskonnollisten oikeassaolijoiden ja yhteisön taholta raskauden johdosta. Paimenia pelotti, että yön pimeydessä pedot hyökkäävät heidän lampaidensa kimppuun, että varkaat vievät heiltä lauman väkivalloin. Heitä kaikkia pelotti, kun Jumala tuntui olevan niin kaukana eikä läsnä juuri heidän elämässään.
Kuitenkin enkelin viesti oli "älkää pelätkö!". Eivätkä he odottaneet pelottavia ja tuhoavia huonoja uutisia. Uutinen oli suuri ilo heille ja kaikille ihmisille. Enkeli toi ilosanoman.
"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh 3:16)
Sakariaalle, Marialle, Joosefille ja paimenille kerrottu viesti oli yksinkertainen: Jumala ei ole unohtanut sinua, Jumala ei ole kaukana sinusta ja elämästäsi. Jumalaa kuulee yksinäisyytensi, riittämättömyytesi, epävarmuutesi, epäilyksesi ja pelkosi, kun etsit omaa paikkaasi ja tarkoitustasi elämässä ja suhdetta toisiin ihmisiin ja tämän maailmaan. Ennen kaikkea Jumala kuulee sinua, kun etsit suhdetta Häneen.
Jumala tulee luoksesi köyhään seimeen syntyneen lapsen muodossa. Hän tulee tavallisen, sinun kaltaisesi, ihmisen muodossa tuona hiljaisena yönä pienessä kylässä. Tämä on ilouutinen - Jumala rakastaa - älä pelkää!
Johanneksen kirjeessä meille kerrotaan: "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon." (1 Joh 4:17-18). Niinpä enkelien viesti ensimmäisenä jouluna oli "älkää pelätkö".
Älkää pelätkö: täällä Beetlehemissä 2010, Jerusalemissa samoin kuin silloin 2000 vuotta sitten. Meilläkin on paljon pelättävää: syöpä, HIV/AIDS, työpaikka, eläkkeet, avioero, läheisen kuolema, ilmaston lämpeneminen, luonnon tuhoutuminen, ääriliikkeet, sodat. Enkeli sanoo: "Älkää pelätkö."
Jouluna 2010 Lähi-Idässa kaipaamme enkeliä kehottamaan meille "älkää pelätkö". Me hukumme pelkoomme. Kristityt Lähi-Idässä ovat joutuneet pelkäämään ja heidän todistuksensa hiljenee. Vain hieman yli kuukausi sitten Bagdadissa terroristit ampuivat katoliseen kirkkoon messuun kokoontuneet kaksi pappia ja 51 puolustuskyvytöntä kristittyä. Tämän jälkeen kolme tapettiin Mosulissa ja vanha kristitty pariskunta murhattiin kotonaan Bagdadissa. Mitä kristityt tekevät? AP:n uutisen mukaan nainen joka ei uskaltanut sanoa nimeään, kertoi elävänsä jatkuvan pelon keskellä pysytellen kotona lasten kanssa. Lapset eivät voi käydä koulua. 15 vuodessa Irakin kristittyjen määrä on pudonnut 1,25 miljoonasta 400 000:n. Vuosisatojen ajan kristityt ja muslimit ovat eläneet naapureina, mutta nyt sekä kristityt että islamilaiset äärimmäisyysliikkeet pitävät maltillista enemmistöä panttivankeinaan. Irakin kristityt tarvitsevat enkelien rohkaisua: älkää pelätkö.
Egyptissä kuusi koptikristittyä sai surmansa, kun Nag Hammadissa ohi ajavasta autosta ammuttiin jouluaaton messusta lähteviä seurakuntalaisia. Paineet Egyptissä ovat kasvaneet tänä vuonna. Pyydämme molempia osapuolia - kristittyjä ja muslimeja - käymään vuoropuhelua erimielisyyksistä ja pitämään kiinni pitkästä historiallisesta suhteesta. Me jerusalemilaiset vakuutamme, että rukoilemme puolestanne ja vakuutamme enkelin tavoin: Älkää pelätkö.
Yhdysvaltojen ulkoministeriön uskonnonvapausrapotissa 2010 todetaan: "Vapaus uskontoon ja vapauteen uskonnosta ilman hallituksen väliintuloa tai rajoituksia on perustavanlaatuinen ihmisoikeus." Meillä pitää olla oikeus uskontoomme ja sen harjoittamiseen ilman pelkoa. Ääriliikkeiden vuoksi ihmiset joutuvat pelkäämään uskonsa vuoksi.
Äskettäin pitämässään Lähi-Idän synodissa Vatikaani pitää tärkeänä
• “vahvistaa kristittyjä ja heidän identiteettiään Jumalan Sanan ja sakramenttien kautta.
• antaa uutta elämää... ...niin että he voivat elämällään antaa todistuksen.”
Toivon, että Kirkkojen maailmanneuvosto järjestää samanlaisen konferenssin, että Lähi-Idän kristityillä olisi yhteinen strategia ja luottamus.
Täällä Pyhässä Maassa, Jerusalemissa samoin kuin Jordaniassa me emme kohtaa samanlaista vainoa kuin veljemme ja sisaremme eräissä muissa Lähi-Idän maissa. Meillä on sosiaalisia ja poliittisia ongelmia, mutta kiitämme Jumalaa siitä uskonnonvapaudesta mikä meillä on. Poliittisen tilanteen umpikujan vuoksi monet arabikristityt muuttavat pois maastamme. He eivät usko enää siihen että osapuolilla olisi tahtoa etsiä oikeidenmukainen rauhanratkaisu, työtä, asuntoja ja liikkumisen vapaus kaikille. Heitä myös ahdistavat ääriliikkeiden nouseva valta konfliktin molemmpien osapuolten taholla. Muuttoliikkeen vuoksi kristittyjen osuus alueen väestöstä on enää 1,4 prosenttia.
Palestiinalaisilla ja israelilaisilla on nykyisin yhteinen vihollinen: pelko. Kun oikeudenmukaisuus ja rauha puuttuvat, yhteinen nimittäjä on pelko. Toiseuden pelko ja tulevaisuuden pelko. Pelko, että vapaus ei saavukaan, pelko että lapset kasvavat vihaan. Turvattomuuden pelko. Miehityksen pelko. Pelkäämme sitä yhteistä vankilaamme, jonne meidän on suljettu epäluulon ja särkyneiden unelmien kierteeseen. Enemmän kuin mikään muu, pelko tällä hetkellä rakentaa todellisuutta ympärillämme. Tämä pelko katoaa vasta kun rauha perustuu oikenmukaisuuteen ja sovinto anteeksiantoon. Meidän viestimme on, että oikeudenmukainen rauha on nyt mahdollinen. Rukoilemme, että poliittiset johtajat tarttuvat tilaisuuteen ennenkuin on liian myöhäistä. Joulun sanoma kaikuu myös heille: "Älkää pelätkö!" Lapsi on syntynyt tähän pelon maailmaan ottaakseen pois pelon ja tuodakseen maailmaan rauhan ja hyvän tahdon ihmisten kesken.
Meidän joulusanomamme täytyy kaikua voimakkaana: "Älkää pelätkö!". Tarvitsemme myös Jumalan sanansaattajaa - enkeliä - joka kehottaa meitä olemaan pelkäämättä. Älä pelkää, Sakaria, älä pelkää Maria, älkää pelätkö paimenet! Älkää pelätkö Palestiinan kristityt, arabikristityt! Jumala rakastaa ja kuulee teitä ja antaa teille voimaa. Jumala kutsuu teidät olemaan Hänen todistajiaan näinä vaikeina aikoina.
Kun enkelit ilmestyivät paimenille Beit Sahourissa paimenten kedolla, hyvä sanoma hälvensi heidän pelkonsa. Sanoma Jumalan rakkaudesta maailmaa kohtaan poisti pelon, joka olisi saaattanut estää heitä siirtymästä Beetlehemiin joukkojen ja Rooman sotilaiden keskellä ensimmäisenä jouluyönä. Sanoma Jumalan rakkaudesta toi heidät polvistumaan seimen ääreen kohtaamaan luvatun Kristuksen ja Vapahtajan.He rukoilivat ja lauloivat kiitoslauluja, jotka vahvistivat heitä hengellisesti sekä valmistivat heitä palaamaan arjen rasittaviin tehtäviin. Luukas (2:20) kertoo paluusta rohkaisevasti: "Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet."
Paimenten kannalta vaarat olivat ennallaan. Väkivallan uhko oli heille edelleen hyvin todellinen. Heidän oli vain ansaittava elantonsa, elätettävä perheensä ja jaettava vähäiset voimavarat naapurien ja yhteisön kanssa, kuten kaikkina aikaisempinakin päivinä. Vaikka heidän elämänsä ei ollut konkreettisesti muuttunut, heidän henkensä oli toinen. He jatkoivat arkisissa tehtävissään ylistäen Jumalaa kaikesta mitä olivat nähneet ja kuulleet. Nuo pienet sanat "älkää pelätkö" olivat antaneet heille voiman levittää hyvää sanomaa ympärilleen.
On varsin todennäköistä, että heidän kylänsä, ystävänsä ja jopa perheensä suhtautuivat kokemukseen vastahakoisesti ja ehkä epäilevästi. Heidän ympärillään ihmiset yhä pelkäsivät. Kuinkahan paimenet aloittivat kertomuksensa ensimmäisestä jouluyöstä? Mitä todennköisimmin noilla kahdella sanalla "älkää pelätkö". Ja heidän todistuksensa levisi muuttaen perheitä ja kyliä niin että yhä useampi rohkaisi mielensä eikä enää elänyt pelossa vaan siinä toivossa, jonka antoi tuo Beetlehemissä seimeen syntynyt lapsi.
Kirkon tehtävä on olla suolana yhteiskunnassa - hiivana taikinassa. Nyt meidän tehtävämme on tarjota koulutusta ja tuottaa yhteiskuntaan sivistyneitä ihmisiä, jotka edistävät ihmisoikeuksia, uskonnonvapautta ja demokratiaa. Tehtävämme on valmistaa johtajia, jotka voivat toimia opettajina, lakimiehinä ja eri alojen ammattilaisina yhteiskunnan hyväksi. Tehtävämme on väkivallattoman vastarinnan keinoin vastustaa vääryyttä, edistää uskonnollista suvaitsevaisuutta, antaa mallia siitä miten eri kansat voivat nähdä Jumalan kuvan toisissaan ja rakastaa toisiaan kuin itseään. Me emme saa pelätä ja epäröidä todistuksessamme. Tänä toivottomuuden aikana on tärkeää, että me kristittyinä toivomme todistuksen ja rinnakkaiselon periaatteen mukaan. Meidän pitää paimenten lailla uskaltaa pelkäämättä kertoa seimen lapsen hyvää sanomaa Pyhässä Maassa.
Lähi-Idässä kristityt ovat vain pieni vähemmistö, joka elää samoin kuin paimenet Beit Sahourin kedolla vaarojen ja voittamattomilta näyttävien vaikeuksien keskellä. Heistä osa oli kenties vielä lapsia ja kaikki kouluttamattomia ja kokemattomia puhujia. Olisi ymmärrettävää, jos he olisivat olleet arkoja kertomaan tarinaansa. Mutta Luukas kertoo, että he menivät kotiinsa ylistäen ja kunnioittaen Jumalaa. Voisin hyvin ymmärtää, jos kristittyjen yhteisö olisi pelokas todistuksessaan. Mutta minä silloin korvissani kaikuvat nuo kaksi pientä sanaa joulun sanomassa:
"Älkää pelätkö!"
Enkelit kehottovat ensimmäisenä jouluna:
"Älkää pelätkö!"
Enkelit sanovat meille kuullessamme joulun tarinan jälleen kerran:
"Älkää pelätkö!"
Kuulemme sen seimen lapselta Beetlehemistä yhä uudelleen:
"Älkää pelätkö"
Toivotamme rauhallista joulua ja siunattua rauhan, anteeksiannon ja sovinnon uutta vuotta 2011.
Teidän Kristuksessa,
Piispa Munib A. Younan Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko
RSS Feed
