Beetlehemin ydin ei ole syntymäkirkko, Pyhän Katariinan fransiskaanikirkko Seimen aukiolla eikä mikään kaupungin monista pyhäköistä. Raakelin hauta, jonka Israel on muurein irrottanut Beetlehmistä ei myöskään ole kaupungin ydin. Kaupungin ydin on uskovien yhteisö, joka läsnäolollaan, kunnioituksellaan ja palvonnallaan on pitänyt Jeesuksen ajoista asti vienyt viestiä ja pitänyt muistoa yllä huolehtimalla pyhistä paikoista - paikoista joissa Vapahtajamme eli ja jouluna syntyi neitseestä. Jeesuksen ajoista asti halki vuosisatojen Beetlehem on säilynyt kristittynä yhteisönä.
Tänä jouluna kristityt ympäri maailman laulavat joululauluissaaan "Beetlehem-pienoisesta" tietämättä että itse asiassa pian laulu kertoo kaupungista, jossa Kristus ei enää elä omassa ruumiissaan seurakunnan kastetuissa jäsenissä. Kadotettu Beetlehem on uusi laulun aihe, kun kristittyjen yhteisö kaupungissa lakkaa olemasta 2000 vuoden jälkeen. Tämän pienen yhteisön on tukahduttanut väkivaltainen sotilasmiehitys ja sen mukanaan tuomat ihmisoikeusloukkaukset. Miehitys hajottaa perheet ja erottaa suvut satunnaisesti Israelin apartheid-muurin eri puolille. Välimatka perheen jäsenten välillä ei ole kuin muutamia kilometrejä, mutta perustavaa laatua oleva ihmisoikeus liikkumisvapaus, puuttuu. Perheitä hajotetaan muuttuvien säädösten ja vahvemman mielivallan mukaan. Israel pitää yllä epäoikeudenmukaisia säädöksiään väkivallalla ja käymällä sotaa siviiliväestöä kohtaan.
Tällaiset olosuhteet ovat jatkuneet vuosikymmenestä toiseen kristittyjen asuttamissa kaupungeissa Beetlehemissä, Jerusalemissa ja ympäröivissä kylissä. Siksi kristityt ovat pakotettuja jättämään kotinsa ja pyhät paikkansa ja etsimään uutta asuinsijaa paikasta, jossa he voivat elää, tehdä työtä, kasvattaa perheensä ja rukoilla vapaasti - elää ihmisarvoista elämää. Meitä voidaan syyttää siitä, että emme ole valmiita kantamaan ristiä kuin Kristus itse, mutta kun muutosta ei ole näköpiirissä, yhä useammat valitsevat vaihtoehdon, joka lupaa parempaa tulevaisuutta.
Painostava poliittinen tilanne ja siihen liittyvä väkivalta ovat vähentäneet kristityn väestön määrää. Kansainvälisessä mediassa jotkut syyttävät tästä islamin painetta. Nämä väitteet eivät kuitenkaan pidä paikkaansa. Vaikka kristityillä vähemmistöryhmänä Palestiinassa onkin omat ongelmansa kuten vähemmistöllä missä tahansa, siirtolaisten parissa tehdyt tutkimukset kiistatta osoittavat, että pääsyy muuttoon laiton sotilaallinen miehitys ja sen aiheuttama ahdinko ja oikeudettomuus (ks. Palestinian Christians: Challenges and Hopes by Dr. Bernard Sabella, Professor of Sociology, Bethlehem University).
Olen ollut pappi alueella 25 vuotta ja vieraillut kristittyjen vankien luona Israelin vankiloissa, haudannut Israelin luotien ja pommien tappamia, auttanut Israelin eristyspolitiikan hajottamia perheitä ja taistellut kristittyjen oikeuksien puolesta kun Israel on anastanut heiltä maan ja kodin rakentaakseen laittomia siirtokuntiaan Beetlehemin ympärille. Minun ei ole ollut helppo niellä vihaani ja opettaa anteeksiantoa kärsiville ja sureville. Jotkut ovat jaksaneet kuulla lohdutuksen sanat Kristukselta. Toiset ajattelevat pakenemista. Israel ei erottele kristittyjä ja muslimeja. Tosiasia on, että Israel haluaa palestiinalaisten maat, mutta ei palestiinalaisia. Ihmiset, joiden perheet ovat asuneet maassa tuhansia vuosia karkotetaan kotoaan. Israel toteuttaa ryöstöpolitiikkaansa voimansa tunnossa kenenkään estämättä.
Haluamme tuntea kaikkien ihmisten sydämen ja antaa anteeksi vihamiehillemme sekä puhua sovinnosta ja rakkaudesta heille. Johtuuko oman uskomme heikkoudesta vai täydellisen ylivoiman tuomasta ylimielisyydestä heidän puoleltaan, mutta rakkauden sanomalla ei ole toivottua vaikutusta. Vuonna 2009 joukko maallikoita ja papistoa palestiinalaisten kristittyjen keskuudesta julkaisi Kairos-Palestiina-dokumentin, jossa yritimme kertoa maailmalle, mitä alueella tapahtuu. Vaadimme oikeutta, ymmärtämystä ja rauhaa. Vetoomuksemme sai paljon tukea, paljon on vielä tehtävää.
Jerusalemia ja Beetlehemiä on erotettu toisistaan ensimmäistä kertaa historiassa. Perheet on hajotettu, ihmisten työnteko estetty ja sosiaaliset suhteet katkottu. Muurin toisella puolella asuvat joutuvat esimerkiksi avioituessaan eroamaan pysyvästi perheestään ja suvustaan, koska Länsirannalta on mahdotonta saada oleskelulupaa Itä-Jerusalemiin.
Palestiinalaisia ei päästetä rukoilemaan Jerusalemin pyhille paikoille vuosisataisen tavan mukaan ilman vaikeasti hankittavia ja helposti peruutettavia lupia. Pyhiinvaeltajat Beetlehemiin joutuvat jonottamaan tarkastuspisteillä ja alistumaan nöyryyttäviin tarkastuksiin. Sen seurauksena monet eivät lähde pyhiinvaellukselle tai jäävät vain lyhyeksi ajaksi eivätkä tapaa paikallisia kristittyjä.
Monet ihmiset maailmassa kärsivät enemmänkin. Jumalan lapsina meillä on paljon kiitoksen aiheita. Yhdymme sisartemme ja veljiemme kanssa ylistämään Jumalaa hänen hyvyydestään. Mutta epäoikeudenmukaisuuden varjoa emme saa pois sydämestämme, kun ajattelemme mikä on meille niin rakkaan Beetlehemin - Jeesuksen syntymäkaupungin - kohtalo.
Erityisesti meitä masentaa, kun näemme niin monien kristittyjen veljien ja sisarten ympäri maailman tukevan aktiivisesti aktiivisesti sitä Israelin politiikkaa, jonka tarkoituksena on tyhjentää Jeesuksen maa Hänen seuraajistaan. Tunnemme olevamme omiemme hylkäämiä. Eikö olisi sopivampaa rauhan ruhtinaan nimissä toivoa kaikille oikeutta ja tasa-arvoisuutta? Jos kristityt ovat Israelin ystäviä, eivätkö ystävät kehota toisiaan hyveellisyyteen ja oikeamielisyyteen? Jos eivät, ovatko he todellisia ystäviä?
Vapahtajamme valo loistaa niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa. Valaiskoon tämä joulu sydämemme ja kaikki pimeät loukot - erityisesti missä joku kärsii vainosta ja vääryydestä. Vahvistakoon Vapahtajamme itse meitä toivossa ja yhdistäköön meidät odottamaan hänen tulemistaan rauhan töitä tehden. Antakoon tämä yhteys Pyhän Maan kristyille toivoa että Vapahtajamme Kristuksen seurakunta voisi elää siellä missä Hän itse opetti maan päällä.
*Isä Tri. Faisal Hijazin on Pyhän Perheen katolisen kirkon seurakuntapastori Ramallahissa.