Lähde: 27.9.2010. Kirkkojen maailmanneuvosto
Kirkkojen maailmanneuvoston YK-viikon tapahtumassa pohdittiin kolonialismin historiaa ja heijastuksia nykypäivään. Kutsuttuna puhujana oli suurlähettiläs Afif Safieh Palestiinalaishallinnosta.
Safief totesi, että palestiinalaiset kohtaavat kolonialismia arkipävässään siinä mielessä, että Israel jatkuvasti hallitsee ja valtaa jalansijaa palestiinalaisten asuinalueella rakentamalla siirtokuntia vuonna 1967 miehitetyille alueille. Juuri ennen Safiefin puheenvuoroa kokoukseen saapui tieto, että Israel aikoo jatkaa siirtokuntien rakentamista rauhanneuvotteluista riippumatta. Safief totesi, että päätös rauhanneuvottelun jatkamisesta tai keskeyttämisestä on yksi vaikeimpia, minkä palestiinalaishallinto joutuu tekemään.
Safief totesi, että Israelin kansalliset edut ja tahtotilat ovat sivuuttaneet kansainvälisen yhteisön intressit konfliktin sovittelemiseksi ja kansainvälisen oikeuden voimaan saattamiseksi. Tämä on merkinnyt myös sitä, että EU:n, YK:n ja Venäjän federaation ja Yhdysvaltojen muodostaman rauhanneuvottelujen ”kvartetin” suositusten sivuuttamista
Safief totesi, että nk. kvartetissa käytännössä on palestiinalaisten näkökulmasta kysymys Yhdysvaltojen yksinpuhelusta – yksinapaisesta järjestelmästä, jota ohjaa Yhdysvaltojen kansallinen politiikka. Safief totesi, että Lähi-Idän politiikkansa suhteen Yhdysvallat on itse ajanut itsensä umpikujaan. Sen painoarvo ja uskottavuus arabimaissa vastaa Luxemburgia tai Lichtensteinia. Israelin ja Palestiinan rauhanneuvottelut ovat jatkuvat poliittisen rohkeuden ja kyvykkyyden testi. Palestiinassa ei juurikaan nähdä onnistumisen mahdollisuuksia ”perinteisellä tavalla” vedetyille neuvotteluille, joissa palestiinalaisia neuvottelijoita vedätetään myönnytyksestä toiseen. ”Meidän joustonvaramme on käytetty jo moneen kertaan”, Safief totesi.
Safief pyysi, että mailman kirkot alkaisivat lobata erityisesti Yhdysvalloissa, että siellä ymmärrettäisiin välttämättömyys rakentaa oikeudenmukainen rauha Israelin ja Palestiinan välille. ”Näen amerikkalaiselle arvoille nousevan näkemyksellisen politiikan tulevan uudelleen. Amerikan juutalaisyhteisöt ovat alkaneet huolestua Israelin toimista miehitetysalueilla.” Myös Pentagon on alkanut huolestua siitä, että humaanitaarinen katastrofi Palestiinassa on muodostanut räjähdysalttiin alustan radikaalijärjestöille paitsi Palestiinassa myös koko muslimimaailmassa.
Safief näki, että palestiinalaisten näkökulmasta kynnyskysymys rauhanneuvotteluissa on pakolaisten kotiuttaminen – ”right of return”. Paluu voi tarkoittaa paluuta kotiin tai jos sitä enää ole kotikaupunkiin. Se voi tarkoittaa myös muuttoa perustettavaan uuteen palestiinalaisten kotimaahan. Palestiinalaisilla täytyy periaattessa olla oikeus näihin kolmeen – vaihtelevassa määrin.
“Valitettavasti historia on lähinnä sorrettujen kansojen hautausmaa.” Safief totesi. Jotta historiasta olisi jotain hyötyä, meidän pitää pystyä oppimaan historiasta, että osaamme tehdä oikeat päätökset. Palestiina – Pyhä Maa - on ylösnousemuksen maa, Safief totesi viitaten Jeesukseen. ”Uskon, että myös Palestiina vaikeuksista huolimatta kokee tulevaisuudessa ylösnousemuksen.
Kirkkojen maailmanneuvoston kansainvälisten asioiden komission järjestämä YK-viikko kokosi 27.10.-1.10. 2010 Geneveen 120 osanottajaa. Se järjestettiin YK:n Ihmisoikeusneuvoston 15. kokouksen yhteydessä. Kirkkojen maailmanneuvosto vaalii ja edistää kristittyjen yhteyttä uskossa, todistuksessa ja maailmanlaajuisessa palvelutehtävässä rauhan ja oikedenmukaisuden toteuttamiseksi maailmassa. Tämä kirkkojen välinen ekumeeninen yhteisö perustettiin vuonna 1948. Nyt sen jäseninä on 349 protestanttista, ortodoksista, anglikaanista ja muuta kirkkoa, jotka edustavat maailmanlaajuisesti yli 560 miljoonaa kristittyä. yli 110 maassa. Kirkkojen maailmanneuvosto toimii läheisessä yhteydessä roomalaiskatolisen kirkon anssa. Kirkkojen maailmanneuvoston pääsihteeri on pastori, tohtori Olav Fykse Tveit Norjan luterilaisesta kirkosta. Järjestön päämaja on Genevessä Sveitsissä.
Kirkkojen maailmanneuvoston YK-viikon tapahtumassa pohdittiin kolonialismin historiaa ja heijastuksia nykypäivään. Kutsuttuna puhujana oli suurlähettiläs Afif Safieh Palestiinalaishallinnosta.
Safief totesi, että palestiinalaiset kohtaavat kolonialismia arkipävässään siinä mielessä, että Israel jatkuvasti hallitsee ja valtaa jalansijaa palestiinalaisten asuinalueella rakentamalla siirtokuntia vuonna 1967 miehitetyille alueille. Juuri ennen Safiefin puheenvuoroa kokoukseen saapui tieto, että Israel aikoo jatkaa siirtokuntien rakentamista rauhanneuvotteluista riippumatta. Safief totesi, että päätös rauhanneuvottelun jatkamisesta tai keskeyttämisestä on yksi vaikeimpia, minkä palestiinalaishallinto joutuu tekemään.
Safief totesi, että Israelin kansalliset edut ja tahtotilat ovat sivuuttaneet kansainvälisen yhteisön intressit konfliktin sovittelemiseksi ja kansainvälisen oikeuden voimaan saattamiseksi. Tämä on merkinnyt myös sitä, että EU:n, YK:n ja Venäjän federaation ja Yhdysvaltojen muodostaman rauhanneuvottelujen ”kvartetin” suositusten sivuuttamista
Safief totesi, että nk. kvartetissa käytännössä on palestiinalaisten näkökulmasta kysymys Yhdysvaltojen yksinpuhelusta – yksinapaisesta järjestelmästä, jota ohjaa Yhdysvaltojen kansallinen politiikka. Safief totesi, että Lähi-Idän politiikkansa suhteen Yhdysvallat on itse ajanut itsensä umpikujaan. Sen painoarvo ja uskottavuus arabimaissa vastaa Luxemburgia tai Lichtensteinia. Israelin ja Palestiinan rauhanneuvottelut ovat jatkuvat poliittisen rohkeuden ja kyvykkyyden testi. Palestiinassa ei juurikaan nähdä onnistumisen mahdollisuuksia ”perinteisellä tavalla” vedetyille neuvotteluille, joissa palestiinalaisia neuvottelijoita vedätetään myönnytyksestä toiseen. ”Meidän joustonvaramme on käytetty jo moneen kertaan”, Safief totesi.
Safief pyysi, että mailman kirkot alkaisivat lobata erityisesti Yhdysvalloissa, että siellä ymmärrettäisiin välttämättömyys rakentaa oikeudenmukainen rauha Israelin ja Palestiinan välille. ”Näen amerikkalaiselle arvoille nousevan näkemyksellisen politiikan tulevan uudelleen. Amerikan juutalaisyhteisöt ovat alkaneet huolestua Israelin toimista miehitetysalueilla.” Myös Pentagon on alkanut huolestua siitä, että humaanitaarinen katastrofi Palestiinassa on muodostanut räjähdysalttiin alustan radikaalijärjestöille paitsi Palestiinassa myös koko muslimimaailmassa.
Safief näki, että palestiinalaisten näkökulmasta kynnyskysymys rauhanneuvotteluissa on pakolaisten kotiuttaminen – ”right of return”. Paluu voi tarkoittaa paluuta kotiin tai jos sitä enää ole kotikaupunkiin. Se voi tarkoittaa myös muuttoa perustettavaan uuteen palestiinalaisten kotimaahan. Palestiinalaisilla täytyy periaattessa olla oikeus näihin kolmeen – vaihtelevassa määrin.
“Valitettavasti historia on lähinnä sorrettujen kansojen hautausmaa.” Safief totesi. Jotta historiasta olisi jotain hyötyä, meidän pitää pystyä oppimaan historiasta, että osaamme tehdä oikeat päätökset. Palestiina – Pyhä Maa - on ylösnousemuksen maa, Safief totesi viitaten Jeesukseen. ”Uskon, että myös Palestiina vaikeuksista huolimatta kokee tulevaisuudessa ylösnousemuksen.
Kirkkojen maailmanneuvoston kansainvälisten asioiden komission järjestämä YK-viikko kokosi 27.10.-1.10. 2010 Geneveen 120 osanottajaa. Se järjestettiin YK:n Ihmisoikeusneuvoston 15. kokouksen yhteydessä. Kirkkojen maailmanneuvosto vaalii ja edistää kristittyjen yhteyttä uskossa, todistuksessa ja maailmanlaajuisessa palvelutehtävässä rauhan ja oikedenmukaisuden toteuttamiseksi maailmassa. Tämä kirkkojen välinen ekumeeninen yhteisö perustettiin vuonna 1948. Nyt sen jäseninä on 349 protestanttista, ortodoksista, anglikaanista ja muuta kirkkoa, jotka edustavat maailmanlaajuisesti yli 560 miljoonaa kristittyä. yli 110 maassa. Kirkkojen maailmanneuvosto toimii läheisessä yhteydessä roomalaiskatolisen kirkon anssa. Kirkkojen maailmanneuvoston pääsihteeri on pastori, tohtori Olav Fykse Tveit Norjan luterilaisesta kirkosta. Järjestön päämaja on Genevessä Sveitsissä.
RSS Feed
