Yhteenveto kristittyjen tilanteesta Palestiinassa.
Lähde: (c) Middle East Monitor.Silvia Nicolaou-Garcia
Kristittyjä arvioidaan olevan Palestiinassa so. Länsirannalla, Gazan kaistalla ja Jerusalemissa yhteensä 51 710 henkeä. Näin ollen miehitysalueiden väestöstä kristittyjen osuus olisi 2 prosenttia. Israelin puolella arabikristittyjen osuus arabiväestöstä on 1,66 prosenttia. Perinteisistä kristittyjen asuttamista kaupungeista korkein kristittyjen väestöosuus on Beetlehemissä (43.4%), Ramallahissa kristittyjä on 24.7 ja Jerusalemissa 17.9 prosenttia väestöstä. Vaikka luvut ovat pieniä, kristinuskolla on pitkä historia Palestiinassa ja palestiinalaiskristityt kuuluvat moniin uskonnollisiin yhteisöihin. Suurimpia ovat itäiset ortodoksiset kirkot, toisella sijalla ovat syyrialaiset, armenialaiset ja koptilaiset ortodoksikirkot ja kolmannella sijalla ovat katoliset kirkot. Evankeilisten kirkkojen, kuten luterilaisten ja episkopaalisten, jäsenmäärät ovat pieniä, mutta kasvusuunnassa.
Viimeisen sadan vuoden aikana palestiinalaiskristittyjen määrä on vähentynyt. Juutalaisten siirtolaisuus vuodesta 1880, palestiinalaisten karkoitukset ja kansanmurhat 1948 ja 1967 ovat vaikuttaneet kristittyjen määrää vähentävästi.
Deir Yassinin kansanmurhassa 1948 neljännesmiljoona palestiinalaista, joista merkittävä osa oli kristittyjä, karkotettiin, katosi tai sai surmansa. Tuolloin hävitettiin 531 kylää - joukossa monta kristttyjen asuttamaa ja kristtyjen ja muslimien sekakylää. Miljoonat palestiinalaiset on karkotettu kotiseudultaan ja siten joutunut kodittomaksi ja pakolaisiksi. Erityisesti 90-luvulla kristittyjen muutto miehitysalueilta on kiihtynyt vapauksien riiston, turvattomuuden ja toivottoman taloustilanteen johdosta.
Todistamattomat väitteet kristittyjen vainosta
Israelin kristittyjen ystävien ja erityisesti kristillisten sionistien propagandaksi tulkittava viestintä levittää jatkuvasti väitteitä muslimien toimeenpanemista kristittyjen vainoista Palestiinalaisalueilla. Kyseiset piirit väittävät, että kristittyjen pako alueelta johtuu muslimien painostuksesta ja ahdinkosta, johon kristityt ovat joutuneet islamin keskellä. Sionistit levittävät tätä myytti aktiivisesti mm. Israeliin suuntautuvilla pyhiinvaelluksilla. Kristittyjen olosuhteet halutaan ideologisista ja poliittisista syistä nähdä islaminvastaisten silmälasien läpi. Paitsi islaminvastaisuus ja arabeihin yleensä kohdistuva rasismi, syynä tähän on tietenkin se, että huomio on kiinnitettävä pois Israelin harjoittamista ihmisoikeusloukkauksista, laittomasta miehityksestä ja palestiinalaisten taloudellisesta sorrosta.
Vaikka kristittyjen ja muslimien suhteet varmastikin ovat kaukana ihanteellisista ja jännitteitä esiintyy, sionistien esittämä kuva on vääristynyt ja kaukana todellisuudesta. Väitteitä painostuksesta ja vainosta ei ole pystytty todistamaan, eivätkä alueella toimivat ihmisoikeusjärjestöt ole raportoineet niistä. Päin vastoin, palestiinalaiskristityt ovat kiinteä osa omaa kulttuuriaan ja yhteiskuntaansa sekä poliiittisesti, historiallisesti että uskonnollisesti. [Tämän kääntäjä Pyhä Maan ylläpitäjä on vieraillut kaksi kertaa Beetlehemissä keskustellen sekä muslimien että kristittyjen, tavallaisten ihmisten ja hallinon virkamiesten kanssa eikä mikään ole viitannut kristittyihin kohdistuvaan painostukseen - väärinkäytöksiä varmasti tapahtuu, mutta paikan päällä on helppo todeta, että kristittyjen sionistien väitteet eivät yksinkertaisesti voi pitää paikkaansa].
Poliittisella tasolla, kristityt ovat kansalaisina osallisina taistelussa laitonta miehitysvaltaa vastaan riippumatta uskonsuunnasta tai etnisestä taustasta. Palestiinan lakiasäätävässä neuvostossa kristittyjen osuus on 8 prosenttia, mikä merkitsee huomattavaa yliedustusta verrattuna väestöosuuteen. Samarialaisilla, joita on 320 henkeä on yksi edustaja neuvostossa. Palestiinassa vietetään kristittyjen juhla-aikoja joulua ja pääsiäistä ja kristitty väestö on tunnustettu osa Palsetiinalais-arabialaista kulttuuriperintöä. Rauhanomainen rinnakkaiselo toteutuu myös henkilökohtaisella tasolla. Paikallisyhteisöissä ihmiset vierailevat toistensa uskonnollisissa juhlissa ja kirkkojen ylläpitämissä kouluissa oppilaiden enemmistö on muslimeja.
Palestiinalaiskristityt ovat muslimiveljiensä kanssa kärsineet pitkään oikeuksien riistosta, Israelin väkivallasta ja syrjinnästä. Tässä mielessä he eivät todellakaan ole muodostaneet erityisryhmää. Israelin armeija on häpäissyt heidän kirkkojaan ja pyhiä paikkojaan usein törkeämmin kuin islamilaisia uskonnollisia paikkoja. Kaiken tämän tapahtuessa, heidän on täytynyt voimattomina seurata kuinka kristityt uskonveljet ja sisaret Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa kritiikittömästi tukevat Israelin hallitusta sen syrjivän ja laittoman politiikan toteuttamisessa. Länsimaiden kristityt ovat monesta syystä yleensä tukeneet Israelin valtion laajenemispyrkimyksiä palestiinalaisten olojen ja oikeuksien kustannuksella. Protestanttisten kristittyjen ja juutalaisten liittolaissuhteen juuret ovat vuodessa 1917, jolloin Yhdistynyt Kuningaskunta Balfourin julistuksen myötä perusti Palestiinan kotimaaksi juutalaiskansalle. Nixonin hallitus Yhdysvalloissa vuonna 1973 tuki erittäin avoimesti Israelia sodassa Egyptiä ja Syyriaa vastaan.
Kysymys on ideologiasta, jossa polittinen ja uskonnollinen kietoutuvat myrkylliseksi sekoitukseksi. 1900-luvulla kehittynyt teologinen suuntaus, jossa Israel nähdään Raamatun profetioiden täyttymyksenä, on ollut palestiinalaiskristityille isku vasten kasvoja. Kristillinen fundamentalismi on pyrkinyt kiihkeästi ideologisoimaan näitä näkemyksiä ja eliminoimaan kirkoista toisin ajattelun vaatiessaan ehdotonta ja kritiikitöntä tukea Israelin valtiolle. |Suomessakin tästä löytyy kiistattomia esimerkkejä Israelin ystävien ja Suomen Karmelyhdistyksen nettisivuilla puhumaattakaan näiden aatteiden kannattajien postauksista internetin keskustelupalstoilla]
Vieraillessaa Kyproksessa kesäkuussa 2010, paavi totesi: "Israelin ylläpitämä Palestiinalaisalueiden miehitys aiheuttaa vaikeuksia palestiinalaisten jokapäiväiseen elämään. Jotkut fundamentalistiset teologit käyttävät Raamattua oikeuttaakseen Palestiinan miehityksen" Vatikaanin julkaisemassa 46-sivuisessa dokumentissa "Katolinen kirkko Lähi-Idässä: Yhteys ja todistus" (The Catholic Church in the Middle East: Communion and Witness)" painotetaan kuinka fundamentalistinen teologia vaikeuttaa arabikristttyjen elämää ja jopa kieltää heidän olemassaolon oikeutuksensa. Kristittyjen sionistien tukea Israelille osoitetaan pyhiinvaelluksilla, joita Israelin valtion matkailutoimisto tukee. Näiden matkojen vaikutukset ovat vahingollisia alkuperäisille kristittyjen yhteisöille Pyhässä Maassa. Monet länsimaiset pyhiinvaeltajat eivät ainoastaan ole tietämättömiä Lähi-Idän lähihistoriasta vaan myös yllättyneitä ja hämmentyneitä törmätessään odottamatta arabikristityihin ja heidän pyhäkköihinsä. Palestiinalaiskristityt ovat musliminaapureiden tavoin kaikkien miehitysvallan sortotoimien: tarkistuspisteillä tapahtuvan nöyryyttämisen sekä uskonnon harjoittamisen estävien rajoitusten ja kieltojen kohteena. Palestiinalaiskristityiltä estetään säännönmukaisesti pääsy Pyhän Haudan Kirkkoon Jerusalemissa samoin kuin muslimeilta estetään pääsy Al-Aqsan moskeijaan.
Joulukuussa 2009 Jerusalemissa ryhmä palestiinalaiskristittyjä mukaanlukien arkkipiispa Michael Sabbah (Jerusalemin latinalainen patriarkka emeritus) julkaisivat rauhanaloitteen: Kairos-totuuden hetki, jossa he vetosivat omaan yhteisöönsä ja kansainväliseen yhteisöön palestiinalaisten ja palestiinalaiskristittyjen tilanteen puolesta. |Pyhä Maa on tuottanut tästä suomenkielisen version: ks. Rauha]. Siinä he arvostelivat ankarasti teologeja, jotka pyrkivät Raamatun avulla perustelemaan ja tukemaan Israelin miehitystä ja ihmisoikeusloukkauksia Palestiinalaisalueilla. He kehottivat kaikki väkivallattomaan vastarintaan rasismin ja apartheidin lopettamiseksi. Sabbah sanoo: "Israelin laiton miehitys Palestiinassa on Lähi-Idän epävakauden ensisijainen syy".
Palestiinalaiskristityt ja islamilainen vastarintaliike
Vastoin median antamaa kuvaa kristittyjen ja islamilaisen vastarintaliikkeen suhde on kunnioittava. Huolimatta jännitteistä mitä kristittyjen ja islamilaisen väestön välillä on, kysymys ei ole järjestelmällisestä syrjinnästä vaan pikemminkin miehityksen ja Israelin aiheuttamien paineiden ja epätoivon purkautumisesta onnettomalla tavalla. Hamasin peruskirjan pykälä 31 sanoo, että Hamas on sitoutunut islamiin oleellisesti kuuluvaan suvaitsevaisuuteen muita uskontoja kohtaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Myös islamilaisen enemmistön piirissä muita uskontoja tunnustavat voivat elää turvassa. Tämä on konretisoitunut Gazassa missä vastoin Israelin propagandan antamaa kuvaa kristityt elävät rauhassa muslimien kanssa ja kristiyt ja islaminuskoiset lapset leikkivät yhdessä leikkikentällä. Vatikaani rahoittaa Pyhän Perheen koulun toimintaa Gazassa. Isä Emanuel Musallem kertoo, että hän on yli 4000 Gazan kristityn pappi. Hänen koulussaan on 1200 oppilasta, joista 1000 on muslimeita. Isä Emanuelin mukaan monet Hamasin johtajat lähettävät lapsiaan kouluun. Koulu ei käännytä muslimeja vaan levittää tiedon valoa Palestiinan kansalle. Isä Emanuel kokee oleavansa identiteetiltä palestiinalainen arabi, mutta myös kristitty.
Hamas on myös osoittanut kunnioittavansa kristillisiä juhlia. Joulukuussa 2003 Hamas toimitti apua perheille, joiden kodit oli tuhottu Rafahissa. Joulupukiksi (Santa Claus) pukeutuneet virkailijat jakoivat joululahjoja kristityille lapsille Beetlehemissä. Hamas myös peruutti julistamansa yleislakon, joka vuonna 1990 sattui kristiittyjen juhlapyhien aikaan. Toinen mediassa esille noussut kysymys ovat väitteet, että Hamas rajoittaa naisten oikeuksia Gazassa mm. kieltämällä mieskampaajilta naisasiakkaiden vastaanottamisen tai estämällä naisasianajajien toiminnan. On totta, että ilmapiiri Gazassa on vanhakantainen. Siilti näitä määräyksiä ei koskaan pantu toimeen koska valtaosa väestöstä kääntyi niitä vastaan. 24-vuotias matematiikan opettajaksi valmistuva Hana Afana kertoo kuinka Hamas toteuttaa uskonnollisia määräyksiä, mutta toteaa, että todellinen naisten oikeuksien loukkaus on Israelin ylläpitämä saarto ja siitä seuraava taloudellinen ahdinko, jonka seurauksena työtä on vaikea löytää.
Palestiinan ihmisoikeusjärjestön naistenosaston johtaja Mona Ahmad al-Shawa sanoo, että puhdas vesi, sähkö ja terveydenhoito ovat oikeuksia, joita naiset kaipaavat. Kristityt ja musliminaiset sidottuja leikkikenttään tai uskonnolliseen pakkopaitaan. Muiden tavoin he ovat kokeneet pettymyksen Oslon rauhansopimuksen rauettua ja käsrivät palestiinalaishallinnon korruptoituneisuudesta. Ei voida sivuuttaa sitä tosiasiaa, että Hamas voitti vaalit ja että voitto heijasti kaikkia niitä pettymyksiä mitä ihmiset ovat kokeneet poliittisen johdon ja ulkovaltojen taholta. Paitsi sotilasjärjestö Hamas on yhteiskunnallinen organisaatio, joka tarjoaa ihmisten hätään koulutus- terveys ja sosiaalipalveluja ja taloudellista apua. erityisesti Gazassa. Näyttää siltä, että vallinneessa polittisessa tilanteessa kristitytkään eivät epäilleet äänestää Hamasia samaan aikaan kun palestiinalaishallinto tahri itsensä korruptioskandaaleissa ja kreikkalaiskatolinen kirkko myi maata israelilaisille. Ortodoksikirkko on ollut suurin maanomistaja Jerusalemissa. Siksi ei ole ihme, että sen on väitetty tehneen yhteistyötä Israelin kanssa vuodesta 1967 maanomistusolojen järjestelemiseksi. Maata on myyty ja vuokrattu israelilaisille Jerusalemissa ja miehitetyillä alueilla. Israel on manipuloinut kirkon toimintaa ja varmistanut, että patriarkat tekevät yhteistyötä sen kanssa.
Gazan baptistikirkon pastorin Hanna Massadin näkemyksen mukaan viimeiset viisi vuotta ovat olleet vaikeita kaikille palestiinalaisille: sekä muslimeille että kristityille. Gazan saarto on yhdistänyt ihmisiä, jotka saavat elintarvikkeita kristillisten avustusjärjestöjen kautta uskontokuntaan katsomatta. Vuoden 2009 pommituksissa kirkon katto romahti. Kristittyjen koettelemukset ja kokemukset eivät poikkea siitä islaminuskoiset palestiinalaiset kokevat ja nämä koettelemukset johtuvat Israelin toimenpiteistä. Konflikti ei ole muslimien ja kristittyjen tai edes kreikkalaiskatolisten ja muiden kristittyjen välinen. Konflikti on koko palestiinan kansan ja Israelin rotusortohallinnon välinen. On raskasta olla palestiinalainen kristitty, koska on todella raskasta olla palestiinalainen.
[Tämä tiedote, kuten muukin tällä nettisivulla oleva materiaali on välitettyä aineistoa eikä edusta Pyhä Maa-verkkopalvelun ylläpidon näkemyksiä. Tekstissä on terroristijärjestönä pidetylle Hamasille myönteisiä kannanottoja. Ylläpito katsoo, että tiedotteen välittäminen on perusteltu, koska se selvästikin valottaa luotettavasti palestiinalaiskristittyjen merkittävän osan tuntoja. Tämän teksitn perusteella on selvää, että palestiinalaiskristityille ensisijaista on heidän kansansa vapaustaistelu. Heillä on oikeus taistella vapautensa puolesta kansainvälisen oikeudenkin mukaan. He tekevät poliittiset valintansa niissä oloissa, joissa joutuvat elämän ja sen toivon varassa minkä he näkevät. Mitkä tahansa ovat meidän mielipiteemme, he näkevät Hamasissa jotain muuta kuin terroristijärjestön. Onko se lisäperuste heidän poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksiensa riistämiseksi, kuten suomalaisessakin keskustelussa usein kuulee sanottavan?]
Lähde: (c) Middle East Monitor.Silvia Nicolaou-Garcia
Kristittyjä arvioidaan olevan Palestiinassa so. Länsirannalla, Gazan kaistalla ja Jerusalemissa yhteensä 51 710 henkeä. Näin ollen miehitysalueiden väestöstä kristittyjen osuus olisi 2 prosenttia. Israelin puolella arabikristittyjen osuus arabiväestöstä on 1,66 prosenttia. Perinteisistä kristittyjen asuttamista kaupungeista korkein kristittyjen väestöosuus on Beetlehemissä (43.4%), Ramallahissa kristittyjä on 24.7 ja Jerusalemissa 17.9 prosenttia väestöstä. Vaikka luvut ovat pieniä, kristinuskolla on pitkä historia Palestiinassa ja palestiinalaiskristityt kuuluvat moniin uskonnollisiin yhteisöihin. Suurimpia ovat itäiset ortodoksiset kirkot, toisella sijalla ovat syyrialaiset, armenialaiset ja koptilaiset ortodoksikirkot ja kolmannella sijalla ovat katoliset kirkot. Evankeilisten kirkkojen, kuten luterilaisten ja episkopaalisten, jäsenmäärät ovat pieniä, mutta kasvusuunnassa.
Viimeisen sadan vuoden aikana palestiinalaiskristittyjen määrä on vähentynyt. Juutalaisten siirtolaisuus vuodesta 1880, palestiinalaisten karkoitukset ja kansanmurhat 1948 ja 1967 ovat vaikuttaneet kristittyjen määrää vähentävästi.
Deir Yassinin kansanmurhassa 1948 neljännesmiljoona palestiinalaista, joista merkittävä osa oli kristittyjä, karkotettiin, katosi tai sai surmansa. Tuolloin hävitettiin 531 kylää - joukossa monta kristttyjen asuttamaa ja kristtyjen ja muslimien sekakylää. Miljoonat palestiinalaiset on karkotettu kotiseudultaan ja siten joutunut kodittomaksi ja pakolaisiksi. Erityisesti 90-luvulla kristittyjen muutto miehitysalueilta on kiihtynyt vapauksien riiston, turvattomuuden ja toivottoman taloustilanteen johdosta.
Todistamattomat väitteet kristittyjen vainosta
Israelin kristittyjen ystävien ja erityisesti kristillisten sionistien propagandaksi tulkittava viestintä levittää jatkuvasti väitteitä muslimien toimeenpanemista kristittyjen vainoista Palestiinalaisalueilla. Kyseiset piirit väittävät, että kristittyjen pako alueelta johtuu muslimien painostuksesta ja ahdinkosta, johon kristityt ovat joutuneet islamin keskellä. Sionistit levittävät tätä myytti aktiivisesti mm. Israeliin suuntautuvilla pyhiinvaelluksilla. Kristittyjen olosuhteet halutaan ideologisista ja poliittisista syistä nähdä islaminvastaisten silmälasien läpi. Paitsi islaminvastaisuus ja arabeihin yleensä kohdistuva rasismi, syynä tähän on tietenkin se, että huomio on kiinnitettävä pois Israelin harjoittamista ihmisoikeusloukkauksista, laittomasta miehityksestä ja palestiinalaisten taloudellisesta sorrosta.
Vaikka kristittyjen ja muslimien suhteet varmastikin ovat kaukana ihanteellisista ja jännitteitä esiintyy, sionistien esittämä kuva on vääristynyt ja kaukana todellisuudesta. Väitteitä painostuksesta ja vainosta ei ole pystytty todistamaan, eivätkä alueella toimivat ihmisoikeusjärjestöt ole raportoineet niistä. Päin vastoin, palestiinalaiskristityt ovat kiinteä osa omaa kulttuuriaan ja yhteiskuntaansa sekä poliiittisesti, historiallisesti että uskonnollisesti. [Tämän kääntäjä Pyhä Maan ylläpitäjä on vieraillut kaksi kertaa Beetlehemissä keskustellen sekä muslimien että kristittyjen, tavallaisten ihmisten ja hallinon virkamiesten kanssa eikä mikään ole viitannut kristittyihin kohdistuvaan painostukseen - väärinkäytöksiä varmasti tapahtuu, mutta paikan päällä on helppo todeta, että kristittyjen sionistien väitteet eivät yksinkertaisesti voi pitää paikkaansa].
Poliittisella tasolla, kristityt ovat kansalaisina osallisina taistelussa laitonta miehitysvaltaa vastaan riippumatta uskonsuunnasta tai etnisestä taustasta. Palestiinan lakiasäätävässä neuvostossa kristittyjen osuus on 8 prosenttia, mikä merkitsee huomattavaa yliedustusta verrattuna väestöosuuteen. Samarialaisilla, joita on 320 henkeä on yksi edustaja neuvostossa. Palestiinassa vietetään kristittyjen juhla-aikoja joulua ja pääsiäistä ja kristitty väestö on tunnustettu osa Palsetiinalais-arabialaista kulttuuriperintöä. Rauhanomainen rinnakkaiselo toteutuu myös henkilökohtaisella tasolla. Paikallisyhteisöissä ihmiset vierailevat toistensa uskonnollisissa juhlissa ja kirkkojen ylläpitämissä kouluissa oppilaiden enemmistö on muslimeja.
Palestiinalaiskristityt ovat muslimiveljiensä kanssa kärsineet pitkään oikeuksien riistosta, Israelin väkivallasta ja syrjinnästä. Tässä mielessä he eivät todellakaan ole muodostaneet erityisryhmää. Israelin armeija on häpäissyt heidän kirkkojaan ja pyhiä paikkojaan usein törkeämmin kuin islamilaisia uskonnollisia paikkoja. Kaiken tämän tapahtuessa, heidän on täytynyt voimattomina seurata kuinka kristityt uskonveljet ja sisaret Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa kritiikittömästi tukevat Israelin hallitusta sen syrjivän ja laittoman politiikan toteuttamisessa. Länsimaiden kristityt ovat monesta syystä yleensä tukeneet Israelin valtion laajenemispyrkimyksiä palestiinalaisten olojen ja oikeuksien kustannuksella. Protestanttisten kristittyjen ja juutalaisten liittolaissuhteen juuret ovat vuodessa 1917, jolloin Yhdistynyt Kuningaskunta Balfourin julistuksen myötä perusti Palestiinan kotimaaksi juutalaiskansalle. Nixonin hallitus Yhdysvalloissa vuonna 1973 tuki erittäin avoimesti Israelia sodassa Egyptiä ja Syyriaa vastaan.
Kysymys on ideologiasta, jossa polittinen ja uskonnollinen kietoutuvat myrkylliseksi sekoitukseksi. 1900-luvulla kehittynyt teologinen suuntaus, jossa Israel nähdään Raamatun profetioiden täyttymyksenä, on ollut palestiinalaiskristityille isku vasten kasvoja. Kristillinen fundamentalismi on pyrkinyt kiihkeästi ideologisoimaan näitä näkemyksiä ja eliminoimaan kirkoista toisin ajattelun vaatiessaan ehdotonta ja kritiikitöntä tukea Israelin valtiolle. |Suomessakin tästä löytyy kiistattomia esimerkkejä Israelin ystävien ja Suomen Karmelyhdistyksen nettisivuilla puhumaattakaan näiden aatteiden kannattajien postauksista internetin keskustelupalstoilla]
Vieraillessaa Kyproksessa kesäkuussa 2010, paavi totesi: "Israelin ylläpitämä Palestiinalaisalueiden miehitys aiheuttaa vaikeuksia palestiinalaisten jokapäiväiseen elämään. Jotkut fundamentalistiset teologit käyttävät Raamattua oikeuttaakseen Palestiinan miehityksen" Vatikaanin julkaisemassa 46-sivuisessa dokumentissa "Katolinen kirkko Lähi-Idässä: Yhteys ja todistus" (The Catholic Church in the Middle East: Communion and Witness)" painotetaan kuinka fundamentalistinen teologia vaikeuttaa arabikristttyjen elämää ja jopa kieltää heidän olemassaolon oikeutuksensa. Kristittyjen sionistien tukea Israelille osoitetaan pyhiinvaelluksilla, joita Israelin valtion matkailutoimisto tukee. Näiden matkojen vaikutukset ovat vahingollisia alkuperäisille kristittyjen yhteisöille Pyhässä Maassa. Monet länsimaiset pyhiinvaeltajat eivät ainoastaan ole tietämättömiä Lähi-Idän lähihistoriasta vaan myös yllättyneitä ja hämmentyneitä törmätessään odottamatta arabikristityihin ja heidän pyhäkköihinsä. Palestiinalaiskristityt ovat musliminaapureiden tavoin kaikkien miehitysvallan sortotoimien: tarkistuspisteillä tapahtuvan nöyryyttämisen sekä uskonnon harjoittamisen estävien rajoitusten ja kieltojen kohteena. Palestiinalaiskristityiltä estetään säännönmukaisesti pääsy Pyhän Haudan Kirkkoon Jerusalemissa samoin kuin muslimeilta estetään pääsy Al-Aqsan moskeijaan.
Joulukuussa 2009 Jerusalemissa ryhmä palestiinalaiskristittyjä mukaanlukien arkkipiispa Michael Sabbah (Jerusalemin latinalainen patriarkka emeritus) julkaisivat rauhanaloitteen: Kairos-totuuden hetki, jossa he vetosivat omaan yhteisöönsä ja kansainväliseen yhteisöön palestiinalaisten ja palestiinalaiskristittyjen tilanteen puolesta. |Pyhä Maa on tuottanut tästä suomenkielisen version: ks. Rauha]. Siinä he arvostelivat ankarasti teologeja, jotka pyrkivät Raamatun avulla perustelemaan ja tukemaan Israelin miehitystä ja ihmisoikeusloukkauksia Palestiinalaisalueilla. He kehottivat kaikki väkivallattomaan vastarintaan rasismin ja apartheidin lopettamiseksi. Sabbah sanoo: "Israelin laiton miehitys Palestiinassa on Lähi-Idän epävakauden ensisijainen syy".
Palestiinalaiskristityt ja islamilainen vastarintaliike
Vastoin median antamaa kuvaa kristittyjen ja islamilaisen vastarintaliikkeen suhde on kunnioittava. Huolimatta jännitteistä mitä kristittyjen ja islamilaisen väestön välillä on, kysymys ei ole järjestelmällisestä syrjinnästä vaan pikemminkin miehityksen ja Israelin aiheuttamien paineiden ja epätoivon purkautumisesta onnettomalla tavalla. Hamasin peruskirjan pykälä 31 sanoo, että Hamas on sitoutunut islamiin oleellisesti kuuluvaan suvaitsevaisuuteen muita uskontoja kohtaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Myös islamilaisen enemmistön piirissä muita uskontoja tunnustavat voivat elää turvassa. Tämä on konretisoitunut Gazassa missä vastoin Israelin propagandan antamaa kuvaa kristityt elävät rauhassa muslimien kanssa ja kristiyt ja islaminuskoiset lapset leikkivät yhdessä leikkikentällä. Vatikaani rahoittaa Pyhän Perheen koulun toimintaa Gazassa. Isä Emanuel Musallem kertoo, että hän on yli 4000 Gazan kristityn pappi. Hänen koulussaan on 1200 oppilasta, joista 1000 on muslimeita. Isä Emanuelin mukaan monet Hamasin johtajat lähettävät lapsiaan kouluun. Koulu ei käännytä muslimeja vaan levittää tiedon valoa Palestiinan kansalle. Isä Emanuel kokee oleavansa identiteetiltä palestiinalainen arabi, mutta myös kristitty.
Hamas on myös osoittanut kunnioittavansa kristillisiä juhlia. Joulukuussa 2003 Hamas toimitti apua perheille, joiden kodit oli tuhottu Rafahissa. Joulupukiksi (Santa Claus) pukeutuneet virkailijat jakoivat joululahjoja kristityille lapsille Beetlehemissä. Hamas myös peruutti julistamansa yleislakon, joka vuonna 1990 sattui kristiittyjen juhlapyhien aikaan. Toinen mediassa esille noussut kysymys ovat väitteet, että Hamas rajoittaa naisten oikeuksia Gazassa mm. kieltämällä mieskampaajilta naisasiakkaiden vastaanottamisen tai estämällä naisasianajajien toiminnan. On totta, että ilmapiiri Gazassa on vanhakantainen. Siilti näitä määräyksiä ei koskaan pantu toimeen koska valtaosa väestöstä kääntyi niitä vastaan. 24-vuotias matematiikan opettajaksi valmistuva Hana Afana kertoo kuinka Hamas toteuttaa uskonnollisia määräyksiä, mutta toteaa, että todellinen naisten oikeuksien loukkaus on Israelin ylläpitämä saarto ja siitä seuraava taloudellinen ahdinko, jonka seurauksena työtä on vaikea löytää.
Palestiinan ihmisoikeusjärjestön naistenosaston johtaja Mona Ahmad al-Shawa sanoo, että puhdas vesi, sähkö ja terveydenhoito ovat oikeuksia, joita naiset kaipaavat. Kristityt ja musliminaiset sidottuja leikkikenttään tai uskonnolliseen pakkopaitaan. Muiden tavoin he ovat kokeneet pettymyksen Oslon rauhansopimuksen rauettua ja käsrivät palestiinalaishallinnon korruptoituneisuudesta. Ei voida sivuuttaa sitä tosiasiaa, että Hamas voitti vaalit ja että voitto heijasti kaikkia niitä pettymyksiä mitä ihmiset ovat kokeneet poliittisen johdon ja ulkovaltojen taholta. Paitsi sotilasjärjestö Hamas on yhteiskunnallinen organisaatio, joka tarjoaa ihmisten hätään koulutus- terveys ja sosiaalipalveluja ja taloudellista apua. erityisesti Gazassa. Näyttää siltä, että vallinneessa polittisessa tilanteessa kristitytkään eivät epäilleet äänestää Hamasia samaan aikaan kun palestiinalaishallinto tahri itsensä korruptioskandaaleissa ja kreikkalaiskatolinen kirkko myi maata israelilaisille. Ortodoksikirkko on ollut suurin maanomistaja Jerusalemissa. Siksi ei ole ihme, että sen on väitetty tehneen yhteistyötä Israelin kanssa vuodesta 1967 maanomistusolojen järjestelemiseksi. Maata on myyty ja vuokrattu israelilaisille Jerusalemissa ja miehitetyillä alueilla. Israel on manipuloinut kirkon toimintaa ja varmistanut, että patriarkat tekevät yhteistyötä sen kanssa.
Gazan baptistikirkon pastorin Hanna Massadin näkemyksen mukaan viimeiset viisi vuotta ovat olleet vaikeita kaikille palestiinalaisille: sekä muslimeille että kristityille. Gazan saarto on yhdistänyt ihmisiä, jotka saavat elintarvikkeita kristillisten avustusjärjestöjen kautta uskontokuntaan katsomatta. Vuoden 2009 pommituksissa kirkon katto romahti. Kristittyjen koettelemukset ja kokemukset eivät poikkea siitä islaminuskoiset palestiinalaiset kokevat ja nämä koettelemukset johtuvat Israelin toimenpiteistä. Konflikti ei ole muslimien ja kristittyjen tai edes kreikkalaiskatolisten ja muiden kristittyjen välinen. Konflikti on koko palestiinan kansan ja Israelin rotusortohallinnon välinen. On raskasta olla palestiinalainen kristitty, koska on todella raskasta olla palestiinalainen.
[Tämä tiedote, kuten muukin tällä nettisivulla oleva materiaali on välitettyä aineistoa eikä edusta Pyhä Maa-verkkopalvelun ylläpidon näkemyksiä. Tekstissä on terroristijärjestönä pidetylle Hamasille myönteisiä kannanottoja. Ylläpito katsoo, että tiedotteen välittäminen on perusteltu, koska se selvästikin valottaa luotettavasti palestiinalaiskristittyjen merkittävän osan tuntoja. Tämän teksitn perusteella on selvää, että palestiinalaiskristityille ensisijaista on heidän kansansa vapaustaistelu. Heillä on oikeus taistella vapautensa puolesta kansainvälisen oikeudenkin mukaan. He tekevät poliittiset valintansa niissä oloissa, joissa joutuvat elämän ja sen toivon varassa minkä he näkevät. Mitkä tahansa ovat meidän mielipiteemme, he näkevät Hamasissa jotain muuta kuin terroristijärjestön. Onko se lisäperuste heidän poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksiensa riistämiseksi, kuten suomalaisessakin keskustelussa usein kuulee sanottavan?]
RSS Feed