Jerusalem, 20.2. 2017 –

Maanantaina 20.2. Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa ja Luterilaisen maailmanliiton presidentti Munib Younan nimitettiin 34. Niwano-rauhanpalkinnon saajaksi tunnustuksena uskontojen välisen dialogin edistämisestä kristittyjen, muslimien ja juutalaisten kesken Jerusalemissa ja ympäri maailman.

Japanilainen Niwano-rauhansääitö (NPF) valitsee uskontojen välisessä rauhantyössä ja tutkimuksessa ansioituneen henkilön tai organisaation palkinnon saajaksi. Erityisesti huomioidaan alueet, joilla on uskontojen välisiä konfliktitilanteita. Säätiö toimii kultuurin, tieteen ja kasvatuksen alueilla.

“Maailmassa jonka johtajat korostavat ihmisten eroja ja vahvistavat ennakkoluuloja, piispa Younan on määrätietoisesti taistellut päinvastaisten tavoitteiden puolesta. Hän painottaa rauhaa ennen vallankäyttöä ja yhteyttä pikemmin kuin ylivaltaa." NPF kansainvälinen valintakomitea kirjoittaa.

Niwanon valintakomitean jäsen Katherine Marshall (Berkley Center for Religion) kuvaili palkintoa vuonna 2011: "Niwano-rauhanpalkinto pyrkii olemaan hengellisenä ja uskonnollisena tunnustuksena Nobel rauhanpalkinnon veroinen." 

Palkintojen arviointilautakunta "International Center for Data on Awards" (ICDA) arvottaa Niwano-rauhanpalkinnon maailman kolmanneksi arvovaltaisimmaksi palkinnoksi kun otetaan huomioon palkinnon kansainvälinen vaikuttavuus.

Valintakomitea arvostaa piispa Younanin työtä Lähi-Idässä ja maailmanlaajuisissa uskonnollisissa yhteisöissä. Younan on ollut aloitteentekijä kolmen uskonnon välisessä dialogissa Jerusalemissa ja onnistunut luomaan rakentavan keskusteluilmapiirin ristiriidoista huolimatta. Hän myös on edistänyt sukupuolten tasa-arvoa omassa kirkossaan. Marrakesin julkilausumassa piispa Younan voimakkaasti puolusti yhtäläisiä kansalaisoikeuksia ja moniarvoisuutta arabi- ja muslimimaissa.

Piispa Younan on useiden uskontojen välisten ryhmien perustajajäsen mukaalukien Pyhän Maan uskontojen neuvosto (Council for Religious Institutions in the Holy Land, CRIHL), The Jonah Group, Al-Liqa uskontotutkimuksen keskus ja toimii myös tällä hetkellä useissa näistä ryhmittymistä kuten Jordanian uskontojen välisen rinnakkaiselon tutkimuskeskus (The Jordanian Interfaith Coexistence Research Center), ja Jordanian uskontojen välisen sovinnon palkintotyöryhmä.

Vuonna 2014 piispa Younan kutsuttiin teologian kunniatohtoriksi Westfalenin Wilhems-Universitet Münsteriin. Yliopiston teologinen tiedekunta totesi piispan ansioista: "Munib Younan on luterilainen teologia joka rakentaa konfliktialueella sovinnon siltoja sekä uskontojen että etnisten ryhmien välille. Hän toteuttaa opetuksiaan omassa elämässään ja toiminnassaan luontevasti ja vaikuttavasti  edistämällä anteeksiantoa ja sovinnon rakentamista. Vaikka hän on vain pienen kirkon piispa, hän vaikutuksensa teologisen ajattelun ansiosta on merkittävä kautta koko Lähi-Idän. Sillä on merkitystä työssä ekumenian, uskontojen välisen dialogin ja kirkkojen kasvatustyön aloilla.”

Myönnetty palkinto huomioi piispa Younanin voimallisen vakaumuksen uskontojen välisen keskinäisen kunnioituksen ja sopusoinnun, väkivallattomuuden, ihmisten kunnioituksen ja Israelin ja Palestinaan rauhanprosessin mahdollisuuksista

Palkinto luovutetaan piispa Younanille Tokiossa 27. heinäkuuta.

"Minä istun pöytään keskustelemaan kolmen uskonnon johtajien kanssa. Minun nahkaani korventaa oman kansani kärsimys. Puhun tulevaisuudesta niille ihmisille, jotka asuvat tässä maassa. Uskonnollisilla johtajilla on vastuu. Rauha ja kunnioitus tulevat kasvatuksen ja vuoropuhelun kautta ja ihmiset voivat heijastaa sen poliittisiin johtajiin", piispa Younan sanoo.

Aikaisempia Niwano-rauhanpalkinnon saajia ovat olleet: Rauhan ja sovinnon keskus (Center for Peace Building and Reconciliation, CPBR) 2016 Sri Lanka, Rosalina Tuyuc Velāsquez 2012 Guatemala, Piispa Gunnar Stålsett 2013 Norja, Dharma-mestari Cheng Yen 2007 Kiina, Hänen kuninkaallinen korkeutensa prinssi El Hassan bin Talal 2008 Jordania.

Ranskan presidentti François Hollande tapasi kristillisten kirkkojen johtajia Jerusalemissa 18. marraskuuta Pyhän Annan kirkossa Jerusalemin vanhassa kaupungissa. Aiheena olivat kristittyjen olosuhteet Jerusalemissa.

Presidenttiä olivat tapaamassa ortodoksisen kirkon patriarkka Teofilos, latinalainen patriarkka Fuad Twal, arkkipiispa Yussef El Zereyi kreikkalais-katolisesta patriarkaatista sekä Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa, Luterilaisen maailmanliiton presidentti Munib Younan. Keskustelussa käsiteltiin Jerusalemin asemaa kahden valtion jaettuna pääkaupunkina ja kolmen uskonnon pyhänä kaupunkina. 

Presidentti Hollande totesi että Ranska on perinteisesti halunnut suojella erityisesti katolista kirkko Pyhässä Maassa, mutta kokee tehtäväkseen auttaa katolilaisia ja kaikki kristittyjä, jotka asuvat alueella. Patriarkka Twai kysyi presidentiltä, voisiko Ranska kohdentaa Palestiinan hallinnolle lähetettävästä avustuksesta varoja erityisesti kristillisten kirkkojen terveydenhuolto ja kasvatustyön tukemiseen.

Patriarkka Teofilos näkemyksen mukaan juuri nyt kansojen ja hallitusten ympäri maailman tulisi pyrkiä tukemaan Jerusalemin kristittyjä jotta 2000-vuotinen kristillinen perinne ja pyhien paikkojen ylläpito voivat jatkua.

Piispa Younan tähdensi, kuin tärkeää kristtyjen johtajille on saada tavata presidentti Hollande, koska nyt tarvitaan tukea uskontojen ja kansojen kesken jaetun yhteisen Jerusalemin ajatukselle sekä uskontojen vuoropuhelun lisäämiseen. Younan painotti erityisesti Pyhän Maan uskontojen neuvoston roolia tämän vuoropuhelun ylläpitäjänä. Neuvoston kautta uskontojen johtajat ovat ottaneet aktiivisen roolin kolmen uskonnon välisen luottamuksen ja yhteisen rauhankasvatuksen rakentamiseksi.

Uskontojen neuvoston julkaisema tutkimus Israelin ja Palestiinan koulukirjojen sisällöistä vahvisti, että koulut eivät kaikilta osin tue ajatusta kansojen rauhanomaisesta rinnakkainolosta jaetussa Jerusalemissa. Kirkkojen johtajien viesti presidentti Hollandelle, paikalla olleille ja maailman johtajille oli että ilman oikeudenmukaisuutta ei voida saavuttaa rauhaa eikä Jerusalem voi olla avoin kaupunki, jos siellä rakennetaan muureja ja armeija hallitsee.

Teksti- ja kuvaähde: Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.

Usein katkeroituneiden Israelin ja Palestiinan konfliktien osapuolten ja heidän kannattajiensa kuulee syyttävän vastapuolen koululaitosta ja mediaa vihapropagandan levittämisestä. Ongelma on tunnistettu ja vuonna 2009 Pyhän Maan uskontojen neuvosto on käynnistänyt koulukirjaprojektin (Israeli-Palestinian schoolbook Project The “Portrayal of the Other” in Palestinian and Israeli school books). Tavoitteena on tunnistaa leimaava aineisto koulujen oppikirjoissa.

Konliktin molempien osapuolten piirissä on tahoja, joiden intressissä on edistää vihapropagandan levittämistä. Siksi on tärkeää varmistaa, että konfliktin toisesta osapuolesta annetaan neutraalia ja värittätöntä tietoa.

Projektin rahoittaa Yhdysvallat ja sitä johtaa Yalen yliopiston professori Bruce Wexler, jonka johtama kansalaisjärjestö Erilainen Tulevaisuus (A Different Future) työskentelee myös tematiikan piirissä.
 
Tehtävää varten on muodostettu yhteinen israelilais-palestiinalainen tutkimusryhmä, jota johtaa Israelin puolella professori Daniel Bar-Tal (Tel Avivin yliopisto) ja Palestiinan puolella professori Sami Adwan (Bethlehemin yliopisto). Ryhmässä työskentelee 6 israelilaista ja neljä palestiinalaista tutkimusavustajaa, jotka ovat kaikki arabian ja hepreankielen taitoisia. 1-12 luokkien analysoitavia oppikirjoja on kaikkiaan 370 kappaletta.

Tieteellinen asiantuntijaryhmä joka seuraa tutkimusta koostuu eurooppalaisista, amerikkalaisista ja israelilaisista oppikirjojen historian ja analyysin sekä kasvatustieteen asiantuntijoista.

Ensimmäistä kertaa on onnistuttu kokoamaan Israelin ja Palestiinan välinen yhteinen ryhmä, joka käyttää yhteisiä ja vakioituja tieteellisiä menetelmiä tutkiakseen kattavasti sekä Israelin että Palestiinan oppikirjoja tieteellisessä valvonnassa.

Tutkimuksen aikataulu:
1. vaihe: (5. elokuuta, 2009) Suunnittelukokous Jerusalemissa kävi läpi aikaisempaa tutkimusta ja oppikirja-analyysiä sekä esitteli käytettävät menetelmät.
2. vaihe: (elokuu 2009, joulukuu 2011) Oppikirja-analyysin toteuttaminen.
3. vaihe: (tammikuu 2012, toukokuu 2012) Tulosten tarkastelu tutkimusryhmässä, tieteellisessä paneelisssa ja Uskontojen neuvoston piirissä. Uskontojen neuvoston suositukset tulosten perusteella.

Tutkimusta on myös arvosteltu keskittymisestä konfliktiin liittyviin ihmisoikeuskysymyksiin nähden triviaaleihin asioihin, jotka eivät välttämättä vaikuta väkivallan määrään. Tutkimuksen johtaja Wexler kuitenkin puolustaa tutkimusta :  “Kasvatuksen vaikuttavuus toteutuu pitemmällä tähtäimellä. Nämä lapset ovat tulevaisuudessa yhteisöjensä johtajia tulevaisuudessa. Nykyiset johtajat voivat jo nyt nähdä mitä he ovat tekemässä. Tämänkaltainen oppimateriaalien itsearviointi voi johtaa myös välittömiin tuloksiin."

Toisessa projektissaan Uskontojen neuvosto seuraa ja raportoi uskonnollisten johtajien väkivaltaan yllyttäviä lausuntoja konfliktin kummankin osapuolen piirissä. Neuvosto puuttuu vihapuheeseen viemällä asian käsiteltäväksi kulloiseenkin yhteisöön tai julkaisemalla tiedotteita. Neuvostoon kuuluvan edustajat Jerusalemissa toimivasta juutalaisten, muslimien ja kristittyjen kirkkojen johdosta.

Lisätietoja:  Pyhän Maan uskontojen neuvosto.

Profeetan ääni kuuluu Jerusalemista yli maan piirin myös meidän aikanamme. Jolla on korvat se kuulkoon... Ääni kuuluu Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispalle Munib Younanille, joka on palestiinalaisten luterilaisten pienen kirkon johtaja.

Our Shared Witness: A Voice for Justice and Reconciliation. Munib A. Younan. Fred Strickert, editor. Minneapolis: Lutheran University Press, 2012. 235 pages, $20, perfectbound. www.lutheranupress.org.

Munib Younan ei oikein istu monien ennakkokäsityksiin palestiinalaisesta. Hän on suorittanut teologian maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa. Kansansa kärsimysten keskellä Munib Younan on kehittänyt vahvan raamatullisen vapautuksen teologian, jonka mukaisesti hän saarnaa vapautusta vangituille ja oikeutta sorron alla eläville. Ei ihme, että tämä arabikosmopoliitti on valittu luterilaisen maailmanliiton presidentiksi. Englanninkielen taitoisille on tarjolla erinomainen mahdollisuus tutustua piispa Younanin ajatteluun hänen uuden kirjansa Yhteinen todistuksemme: Ääni sovinnon ja oikeuden puolesta (2012) myötä.

Younan syntyi sodan aikana, Israelin itsenäistymisen vuonna 1948, Jerusalemin vanhassa kaupungissa, jonne vanhemmat olivat paenneet sotaa. Perhe oli ortodoksinen mutta luterilaisuus teki vaikutuksen luterilaisen kirkon koulua käyneeseen Munibiin. Younan vihittiin papiksi 1976 ja hän on palvellut pastorina Jerusalemissa, Beit Jalassa ja Ramallahissa. Vuodesta 1988 Younan on ollut Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa. 

Nyt ilmestyneessä kirjassa on 27 Younanin tekstiä, jotka on toimittanut parhaillaan Jerusalemissa työskentelevä Tri Fred Stickert Wartburg Collegesta Iowasta. Kirjoitukset käsittelevät Pyhän Maan luterilaisuutta sen 170-vuotisen historian aikana saksalaisten lähetystyöstä aina itsenäisen kirkon historiaan. Erityisesti painottuu luterilaisen diakonian, terveydenhuollon ja koulutuksen merkitys koko palestiinalaiselle yhteiskunnalle uskontoon katsomatta. Luterilaisen kirkon koulut ja Augusta Victorian sairaala palvelevat kaikkia palestiinalaisia. Kouluissa kristittyjen ja islaminuskoisten lasten määrä on jokseenkin tasoissa.

"Kutsumuksemme on auttaa ihmisiä kansallisuuteen, kansalaisuuteen, yhteiskuntaluokkaan, polittiseen katsantokantaan tai uskontoon katsomatta" tähdentää piispa Younan. "Tehtävämme ja velvollisuutemme on palestiinalaisina uskollisesti ja vastuullisesti rakentaa tätä yhteiskuntaa nykyaikaiseksi kansalaisyhteiskunnaksi."

Luterilaiset elävät Pyhässä Maassa vähemmistön vähemmistön vähemmistönä. Israelin puolella he ovat vähemmistökansallisuus, uskonnon puolesta kristittyinä vähemmistössä juutalaisten ja muslimien rinnalla ja kristittyjen keskuudessa pieni sirpalevähemmistö luterilaisina. "Palestiinan luterilaiset ovat kehittäneet oman kontekstuaalisen teologian, joka kumpuaa Raamatun lupauksista ja ilosanomasta maahan poljetuille sekä polittiisen sorron alaisille. Se todistaa rauhan ja oikeudenmukaisuuden toivosta". 

Palestiinalaisluterilaisten elinpiirissä myös toisten uskontojen kohtaaminen on väistämätöntä ja dialogin onnistuminen elintärkeää. Munib Younan on Pyhän Maan Uskontojen Neuvoston perustajajäseniä ja kantava voima juutalaisten, kristittyjen ja islaminuskoisten uskonnollisten johtajien vuoropuhelun ylläpitämisessä. Younan lainaa saksalaisteologi Hans Kungia: "Jos uskonnot eivät voi saavuttaa rauhanomaista rinnakkaineloa ilman dialogia. Ilman sopusointua uskontojen kesken myöskään kansat eivät voi saavuttaa rauhaa." 

Younan on kiinnittänyt huomiota ääriliikkeiden vahvistumiseen ja kehottaa etsimään ristiriitojen ja eroavuuksien sijaan yhdistäviä tekijöitä. "Meidän on lakattava kiroamasta toisiamme Jumalan nimissä ja sen sijaan nähtävä Jumalan työ toinen toisissamme. Silloin opimme toisiltamme ja pääsemme kasvamaan yhdessä -  voimme yhdessä rakentaa rauhan maailmaa. Kristittyjen on paras siivota oma pesänsä ja käydä keskustelu kristillisestä sionismista ennenkuin alkavat syyttää toisia ekstremismistä.”

Kristittyjen tehtävä on työskennellä rauhan puolesta Pyhässä Maassa. Vähemmistönä kristityille tarjoutuu tilaisuus toimia sillanrakentajina koska heitä ei koeta uhkaaviksi. Palestiinan luterilaiset haluavat työskennellä avoimesti ja rohkeasti kaikkien niiden juutalaisten, islaminuskoisten ja toisten kristittyjen kanssa, jotka haluavat tukea rauhantyötä ja etsiä yhteistä arvoperustaa.

Younanin mukaan "Rauhanneuvottelut voivat onnistua vain jos uskonnot otetaan mukaan neuvotteluihin. Jos uskontoja ei sitouteta työskentelemään rauhan puolesta ja ne jäävät sivuraiteelle, uskonnot tarjoavat helpon väylän ääriainesten kiihotukselle. Silloin uskonnosta tulee osa ongelmaa eikä osa ongelman ratkaisua. Uskon, että uskonnoilla voi olla keskeinen rooli rauhanomaisen ratkaisun synnyttämisessä."

Charles P. Lutzin kirja-arvostelun "Prophetic leader of Palestinian Lutherans preaches peace and justice with power" pohjalta. Julkaistu Metro Lutheran-lehdessä Minneapolisissa.

Laadunvalvonta näköjään petti pahasti - kirjoitusvirheet on nyt yritetty korjata. Ylläpito 15.10. 2012.

Yusef Daher – 15. tammikuuta 2011

Kaksi joukkomurhaa - toinen Bagdadissa loppuvuodesta ja toinen Aleksandriassa uutenavuotena - saivat Lähi-Idän kristityt jälleen hätääntymään. Kansainvälisessä yhteisössä, mutta erityisesti arabimaailmassa hallituksille, puolueille ja ja poliittisille kommentaattoreille aiheesta tuli arka kysymys, josta vastuuta koetettiin vierittää milloin millekin taholle. Molemmat joukkomurhat tapahtuivat hetkenä, jolloin Vatikaani oli katolisen kirkon puolesta tarttunut asiaan ja Lähi-Idän synodissa paneutunut alueen kristittyjen asemaan. Synodin luonnostelemia suosituksia oltiin juuri julkaisemassa. Oli kuin olisi ennustettu, pelätty ja koettu välttää sitä mikä osoittautui väistämättömäksi. Tuskin olivat synodin osanottajat päässeet kotiinsa Rooman matkaltaan, kun helvetti pääsi valloilleen.

Tapaukset aiheuttivat hämmennystä myös muslimi- ja arabimaailmassa. Siellä monet hätääntyivät ja siirtyivät puolustuskannalle tuntien avuttomuutta. Hallitukset lupasivat resursseja kristittyjen suojelemiseksi. Niitä häiritsi kritiikki, joka väitti että ne eivät olleet tehneet tarpeeksi ja että olisi syntynyt hallitsematon tilanne.

Kommentaattorit avasivat ikkunoita julkisuudelta piilossa olleeseen todellisuuteen kertoen myös omista kokemuksistaan. Osa halusi syyttää uskontoja tai uskonnollista hulluutta toisten pureutuessa  syvällisemmin yhteiskunnan rakenteellisiin kysymyksiin ja koulutukseen. Eräs heistä kuvasi, että kristittyjä ja arabikristittyjä pidettiin luonnostaan saastaisina ja vääräuskoisina omissa yhteiskunnissaan. Egyptin maaseudulla oli tapana, että kristityn tuli nousta aasinsa ratsailta kohdatessaan muslimeja tiellä.

Onko nykyisissä tapauksissa kysymys uskonnollisesta kannasta vai ajaako tapahtumia poliittinen agenda? Kuinka kauan tämä henki oli kätkettynä? Mitkä tabut ovat estäneet asioiden käsittelemisen ja mistä löytyvät parannuskeinot, kysyttiin.  Jotkus kyseenalaistivat uskonnon ja uskon eron kuvaten uskontoa ihmisten mielentilaksi, joka on negatiivisen käyttäytymisen taustalla samalla kun uskon ajatellaan ole kaikessa käsittämättömyydessä Jumalaa opetuksia ja sanomaa etsivänä spiritualiteettina positiivisempaa ja ylevämpää.  Facebookissa ja monissa keskusteluissa havaitsin, että uskonnollisten kirjoitusten manipulointi ja käyttäminen  oman vihan perusteluna ja kiihotukseen toista uskontoa vastaan on keskiössä. Toiset koettivat väistää ongelmaa toteamalla, että elämme yhdessä tapahtuipa mitä tahansa.

Ainakaan vanha tabu koskien sortoa ja sorron kohteena olemista ei ainakaan toiminut. Kuulin kirkossa ja katsoin netistä videoita,  joissa uskonnolliset johtajat esittivät uhkauksia ja uhkavaatimuksia.

Samaan aikaan uuden vuoden alussa sudanilaiset kristityt juhlivat kaduilla edessä häämöttävää vapautumista Pohjois-Sudanin vallasta ja historiallisesta yhteydestä osana Sudanin valtiota. He saavat nyt maistaa vapautta vieraan uskonnon määräämästä lainsäädännöstä .  Maailma alkoi tajuta, että Etelä- ja Pohjois-Sudan eivät alunalkaenkaan kuuluneet yhteen.

Irakissa kristityt pakenevat pohjoiseen kurdien syliin ja heitä asutetaan kiistanalaisille alueille välimaastoon elleivät he pakene maasta diasporaan.  Heitä ajetaan kodeistaan maan keskiosista sekä Bagdadista ja Basrasta esittämällä erilaisia uhkauksia.  He joutuvat jättämään kotikaupunkinsa, joissa he ovat asuneet satoja ja tuhansia vuosia.  Palestiinalaiskristityt häädetään Jerusalemista osana Israelin toteuttamaa etnistä puhdistusoperaatiota käyttämällä välineinä asumisoikeuden rajoituksia ja kunnallishallinnon toimenpiteitä. Länsirannan kristityt jättävät alueen ja muuttavat sinne, missä uskonnon harjoittaminen ja elämä on helpompaa.  He opiskelevat demokratiaa ja poliittista vaikuttamista. Kun kuulen heidän puhuvan, mieleen tulee antiikin Kreikan ja Rooman agorat, joilla filosofit ja oppineet alkoivat opettaa meille demokratiaa ja kirjallisuutta. Egyptissä 11 miljoona koptia tuntee olonsa uhatuksi vainon ja painostuksen lisääntyessä viime kuukausina.  Näin suuri ihmisjoukko ei voi muuttaa maasta: heidän on vain sopeuduttava. Syyriassa ja Jordaniassa kristittyjen tilanne on turvallisempi viranomaisten tiukan valvonnan oloissa, jossa he ovat muita maita paremmin integroituneet osaksi yhteiskuntaa ja sen hallintokoneistoa.  Tilanne perustuu kansallisen yhteenkuuluvuuden tunteen vaalimiseen pikemminkin kuin uskonnolliseen suvaitsevaisuuteen. Yleisesti ottaen tilanne on kristityille helpompi kaupungeissa kuin syrjäseuduilla, missä on elettävä tiukemmin enemmistön ehdoilla.

Median merkitys on noussut keskeiseksi erilaisten signaalien välittäjänä. Meidät kaikki hukuttaa tiedonvälityksen tsunami uutisten, videoiden ja artikkeleiden muodossa. Vain teot puuttuvat. Silti joukkotiedotuksessa mielenosoitukset jäivät huomiotta. Kaiken kaaoksen keskellä tulisi tunnustaa se tosiasia, että Lähi-Idän kristityt ovat omissa maissaan alkuperäisväestöä, joiden olemassaolon jatkuvuuden ja turvallisuuden takaamisen pitäisi olla kaiken lähtökohta. Kaikkien toimijoiden pitäisi ottaa vastuu tästä.  Suojelusta puhuminen on tabu. Se,  mitä yritetään peitellä on varsinaiset pahan kasvot, joka on tietämättömyys. Tarvitaan tietoisuuden lisäämistä yhteisöjen välillä ja toisenlaisten väestöryhmien hyväksymistä osaksi yhteiskuntaa.  Ilmeinen tapa vaikuttaa olisi koulutusjärjestelmän kautta.  Vain uskonnollisen kasvatuksen uudistaminen kouluissa voisi lisätä kristityn väestön turvallisuutta. Muslimeille on pienestä pitäen opettava, että kristitty on veljesi. Täytyy myös palata juurille ja ihmisarvon ensisijaisuuden tunnustamiseen:  kansallisuus ja uskonto  tulevat vasta toisena ja kolmantena. Uskonnollisten johtajien tulee korottaa äänensä ja tukea toisiaan.

Lähi-Idän kristityt ovat antaneet panoksensa arabimaailman yhteiskuntien rakentamiseen. Nyt he kokevat tulleensa petetyiksi näiden valtioiden, maailman, islamin,  juutalaisten ja toisten maiden kristittyjen taholta.

Yusef Daher
pääsihteeri
Jerusalemin kirkkojen välisen työn keskus
Jerusalem Inter-Church Centre - JIC

Yhteenveto kristittyjen tilanteesta Palestiinassa.
Lähde: (c) Middle East Monitor.Silvia Nicolaou-Garcia

Kristittyjä arvioidaan olevan Palestiinassa so. Länsirannalla, Gazan kaistalla ja Jerusalemissa yhteensä 51 710 henkeä. Näin ollen miehitysalueiden väestöstä kristittyjen osuus olisi 2 prosenttia. Israelin puolella arabikristittyjen osuus arabiväestöstä on 1,66 prosenttia. Perinteisistä kristittyjen asuttamista kaupungeista korkein kristittyjen väestöosuus on Beetlehemissä (43.4%),  Ramallahissa kristittyjä on 24.7 ja Jerusalemissa 17.9 prosenttia väestöstä. Vaikka luvut ovat pieniä, kristinuskolla on pitkä historia Palestiinassa ja palestiinalaiskristityt kuuluvat moniin uskonnollisiin yhteisöihin. Suurimpia ovat itäiset ortodoksiset kirkot, toisella sijalla ovat syyrialaiset, armenialaiset ja koptilaiset ortodoksikirkot ja kolmannella sijalla ovat katoliset kirkot. Evankeilisten kirkkojen, kuten luterilaisten ja episkopaalisten, jäsenmäärät ovat pieniä, mutta kasvusuunnassa.

Viimeisen sadan vuoden aikana palestiinalaiskristittyjen määrä on vähentynyt. Juutalaisten siirtolaisuus vuodesta 1880, palestiinalaisten karkoitukset ja kansanmurhat 1948 ja 1967 ovat vaikuttaneet kristittyjen määrää vähentävästi.
Deir Yassinin kansanmurhassa 1948 neljännesmiljoona palestiinalaista, joista merkittävä osa oli kristittyjä, karkotettiin, katosi tai sai surmansa. Tuolloin hävitettiin 531 kylää - joukossa monta kristttyjen asuttamaa ja kristtyjen ja muslimien sekakylää. Miljoonat palestiinalaiset on karkotettu kotiseudultaan ja siten joutunut kodittomaksi ja pakolaisiksi. Erityisesti 90-luvulla kristittyjen muutto miehitysalueilta on kiihtynyt vapauksien riiston, turvattomuuden ja toivottoman taloustilanteen johdosta.

Todistamattomat väitteet kristittyjen vainosta

Israelin kristittyjen ystävien ja erityisesti kristillisten sionistien propagandaksi tulkittava viestintä levittää jatkuvasti väitteitä muslimien toimeenpanemista kristittyjen vainoista Palestiinalaisalueilla. Kyseiset piirit väittävät, että kristittyjen pako alueelta johtuu muslimien painostuksesta ja ahdinkosta, johon kristityt ovat joutuneet islamin keskellä. Sionistit levittävät tätä myytti aktiivisesti mm. Israeliin suuntautuvilla pyhiinvaelluksilla. Kristittyjen olosuhteet halutaan ideologisista ja poliittisista syistä nähdä islaminvastaisten silmälasien läpi. Paitsi islaminvastaisuus ja arabeihin yleensä kohdistuva rasismi, syynä tähän on tietenkin se, että huomio on kiinnitettävä pois Israelin harjoittamista ihmisoikeusloukkauksista, laittomasta miehityksestä ja palestiinalaisten taloudellisesta sorrosta.

Vaikka kristittyjen ja muslimien suhteet varmastikin ovat kaukana ihanteellisista ja jännitteitä esiintyy, sionistien esittämä kuva on vääristynyt ja kaukana todellisuudesta. Väitteitä painostuksesta ja vainosta ei ole pystytty todistamaan, eivätkä alueella toimivat ihmisoikeusjärjestöt ole raportoineet niistä. Päin vastoin, palestiinalaiskristityt ovat kiinteä osa omaa kulttuuriaan ja yhteiskuntaansa sekä poliiittisesti, historiallisesti että uskonnollisesti. [Tämän kääntäjä Pyhä Maan ylläpitäjä on vieraillut kaksi kertaa Beetlehemissä keskustellen sekä muslimien että kristittyjen, tavallaisten ihmisten ja hallinon virkamiesten kanssa eikä mikään ole viitannut kristittyihin kohdistuvaan painostukseen - väärinkäytöksiä varmasti tapahtuu, mutta paikan päällä on helppo todeta, että kristittyjen sionistien väitteet eivät yksinkertaisesti voi pitää paikkaansa].

Poliittisella tasolla, kristityt ovat kansalaisina osallisina taistelussa laitonta miehitysvaltaa vastaan riippumatta uskonsuunnasta tai etnisestä taustasta. Palestiinan lakiasäätävässä neuvostossa kristittyjen osuus on 8 prosenttia, mikä merkitsee huomattavaa yliedustusta verrattuna väestöosuuteen. Samarialaisilla, joita on 320 henkeä on yksi edustaja neuvostossa. Palestiinassa vietetään kristittyjen juhla-aikoja joulua ja pääsiäistä ja kristitty väestö on tunnustettu osa Palsetiinalais-arabialaista kulttuuriperintöä. Rauhanomainen rinnakkaiselo toteutuu myös henkilökohtaisella tasolla. Paikallisyhteisöissä ihmiset vierailevat toistensa uskonnollisissa juhlissa ja kirkkojen ylläpitämissä kouluissa oppilaiden enemmistö on muslimeja.

Palestiinalaiskristityt ovat muslimiveljiensä kanssa kärsineet pitkään oikeuksien riistosta, Israelin väkivallasta ja syrjinnästä. Tässä mielessä he eivät todellakaan ole muodostaneet erityisryhmää. Israelin armeija on häpäissyt heidän kirkkojaan ja pyhiä paikkojaan usein törkeämmin kuin islamilaisia uskonnollisia paikkoja. Kaiken tämän tapahtuessa, heidän on täytynyt voimattomina seurata kuinka kristityt uskonveljet ja sisaret Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa kritiikittömästi tukevat Israelin hallitusta sen syrjivän ja laittoman politiikan toteuttamisessa. Länsimaiden kristityt ovat monesta syystä yleensä tukeneet Israelin valtion laajenemispyrkimyksiä palestiinalaisten olojen ja oikeuksien kustannuksella. Protestanttisten kristittyjen ja juutalaisten liittolaissuhteen juuret ovat vuodessa 1917, jolloin Yhdistynyt Kuningaskunta Balfourin julistuksen myötä perusti Palestiinan kotimaaksi juutalaiskansalle. Nixonin hallitus Yhdysvalloissa vuonna 1973 tuki erittäin avoimesti Israelia sodassa Egyptiä ja Syyriaa vastaan.

Kysymys on ideologiasta, jossa polittinen ja uskonnollinen kietoutuvat myrkylliseksi sekoitukseksi. 1900-luvulla kehittynyt teologinen suuntaus, jossa Israel nähdään Raamatun profetioiden täyttymyksenä, on ollut palestiinalaiskristityille isku vasten kasvoja. Kristillinen fundamentalismi on pyrkinyt kiihkeästi ideologisoimaan näitä näkemyksiä ja eliminoimaan kirkoista toisin ajattelun vaatiessaan ehdotonta ja kritiikitöntä tukea Israelin valtiolle. |Suomessakin tästä löytyy kiistattomia esimerkkejä Israelin ystävien ja Suomen Karmelyhdistyksen nettisivuilla puhumaattakaan näiden aatteiden kannattajien postauksista internetin keskustelupalstoilla]

Vieraillessaa Kyproksessa kesäkuussa 2010, paavi totesi: "Israelin ylläpitämä Palestiinalaisalueiden miehitys aiheuttaa vaikeuksia palestiinalaisten jokapäiväiseen elämään. Jotkut fundamentalistiset teologit käyttävät Raamattua oikeuttaakseen Palestiinan miehityksen" Vatikaanin julkaisemassa 46-sivuisessa dokumentissa "Katolinen kirkko Lähi-Idässä: Yhteys ja todistus" (The Catholic Church in the Middle East: Communion and Witness)" painotetaan kuinka fundamentalistinen teologia vaikeuttaa arabikristttyjen elämää ja jopa kieltää heidän olemassaolon oikeutuksensa. Kristittyjen sionistien tukea Israelille osoitetaan pyhiinvaelluksilla, joita Israelin valtion matkailutoimisto tukee. Näiden matkojen vaikutukset ovat vahingollisia alkuperäisille kristittyjen yhteisöille Pyhässä Maassa. Monet länsimaiset pyhiinvaeltajat eivät ainoastaan ole tietämättömiä Lähi-Idän lähihistoriasta vaan myös yllättyneitä ja hämmentyneitä törmätessään odottamatta arabikristityihin ja heidän pyhäkköihinsä. Palestiinalaiskristityt ovat musliminaapureiden tavoin kaikkien miehitysvallan sortotoimien: tarkistuspisteillä tapahtuvan nöyryyttämisen sekä uskonnon harjoittamisen estävien rajoitusten ja kieltojen kohteena. Palestiinalaiskristityiltä estetään säännönmukaisesti pääsy Pyhän Haudan Kirkkoon Jerusalemissa samoin kuin muslimeilta estetään pääsy  Al-Aqsan moskeijaan.

Joulukuussa 2009 Jerusalemissa ryhmä palestiinalaiskristittyjä mukaanlukien arkkipiispa Michael Sabbah  (Jerusalemin latinalainen patriarkka emeritus) julkaisivat rauhanaloitteen: Kairos-totuuden hetki, jossa he vetosivat omaan yhteisöönsä ja kansainväliseen yhteisöön palestiinalaisten ja palestiinalaiskristittyjen tilanteen puolesta. |Pyhä Maa on tuottanut tästä suomenkielisen version: ks. Rauha].  Siinä he arvostelivat ankarasti teologeja, jotka pyrkivät Raamatun avulla perustelemaan ja tukemaan Israelin miehitystä ja ihmisoikeusloukkauksia Palestiinalaisalueilla. He kehottivat kaikki väkivallattomaan vastarintaan rasismin ja apartheidin lopettamiseksi. Sabbah sanoo: "Israelin laiton miehitys Palestiinassa on Lähi-Idän epävakauden ensisijainen syy".

Palestiinalaiskristityt ja islamilainen vastarintaliike




Vastoin median antamaa kuvaa kristittyjen ja islamilaisen vastarintaliikkeen suhde on kunnioittava. Huolimatta jännitteistä mitä kristittyjen ja islamilaisen väestön välillä on, kysymys ei ole järjestelmällisestä syrjinnästä vaan pikemminkin miehityksen ja Israelin aiheuttamien paineiden ja epätoivon purkautumisesta onnettomalla tavalla.  Hamasin peruskirjan pykälä 31 sanoo, että Hamas on sitoutunut islamiin oleellisesti kuuluvaan suvaitsevaisuuteen muita uskontoja kohtaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Myös islamilaisen enemmistön piirissä muita uskontoja tunnustavat voivat elää turvassa. Tämä on konretisoitunut Gazassa missä vastoin Israelin propagandan antamaa kuvaa kristityt elävät rauhassa muslimien kanssa ja kristiyt ja islaminuskoiset lapset leikkivät yhdessä leikkikentällä. Vatikaani rahoittaa Pyhän Perheen koulun toimintaa Gazassa. Isä Emanuel Musallem kertoo, että hän on yli 4000 Gazan kristityn pappi. Hänen koulussaan on 1200 oppilasta, joista 1000 on muslimeita. Isä Emanuelin mukaan monet Hamasin johtajat lähettävät lapsiaan kouluun. Koulu ei käännytä muslimeja vaan levittää tiedon valoa Palestiinan kansalle. Isä Emanuel kokee oleavansa identiteetiltä palestiinalainen arabi, mutta myös kristitty.

Hamas on myös osoittanut kunnioittavansa kristillisiä juhlia. Joulukuussa 2003 Hamas toimitti apua perheille, joiden kodit oli tuhottu Rafahissa. Joulupukiksi (Santa Claus) pukeutuneet virkailijat jakoivat joululahjoja kristityille lapsille Beetlehemissä. Hamas myös peruutti julistamansa yleislakon, joka vuonna 1990 sattui kristiittyjen juhlapyhien aikaan. Toinen mediassa esille noussut kysymys ovat väitteet, että Hamas rajoittaa naisten oikeuksia Gazassa mm. kieltämällä mieskampaajilta naisasiakkaiden vastaanottamisen tai estämällä naisasianajajien toiminnan. On totta, että ilmapiiri Gazassa on vanhakantainen. Siilti näitä määräyksiä ei koskaan pantu toimeen koska valtaosa väestöstä kääntyi niitä vastaan. 24-vuotias matematiikan opettajaksi valmistuva Hana Afana kertoo kuinka Hamas toteuttaa uskonnollisia määräyksiä, mutta toteaa, että todellinen naisten oikeuksien loukkaus on Israelin ylläpitämä saarto ja siitä seuraava taloudellinen ahdinko, jonka seurauksena työtä on vaikea löytää.

Palestiinan ihmisoikeusjärjestön naistenosaston johtaja Mona Ahmad al-Shawa sanoo, että puhdas vesi, sähkö ja terveydenhoito ovat oikeuksia, joita naiset kaipaavat. Kristityt ja musliminaiset sidottuja leikkikenttään tai uskonnolliseen pakkopaitaan. Muiden tavoin he ovat kokeneet pettymyksen Oslon rauhansopimuksen rauettua ja käsrivät palestiinalaishallinnon korruptoituneisuudesta. Ei voida sivuuttaa sitä tosiasiaa, että Hamas voitti vaalit ja että voitto heijasti kaikkia niitä pettymyksiä mitä ihmiset ovat kokeneet poliittisen johdon ja ulkovaltojen taholta. Paitsi sotilasjärjestö Hamas on yhteiskunnallinen organisaatio, joka tarjoaa ihmisten hätään koulutus- terveys ja sosiaalipalveluja ja taloudellista apua. erityisesti Gazassa. Näyttää siltä, että vallinneessa polittisessa tilanteessa kristitytkään eivät epäilleet äänestää Hamasia samaan aikaan kun palestiinalaishallinto tahri itsensä korruptioskandaaleissa ja kreikkalaiskatolinen kirkko myi maata israelilaisille. Ortodoksikirkko on ollut suurin maanomistaja Jerusalemissa. Siksi ei ole ihme, että sen on väitetty tehneen yhteistyötä Israelin kanssa vuodesta 1967 maanomistusolojen järjestelemiseksi. Maata on myyty ja vuokrattu israelilaisille Jerusalemissa ja miehitetyillä alueilla. Israel on manipuloinut kirkon toimintaa ja varmistanut, että patriarkat tekevät yhteistyötä sen kanssa.

Gazan baptistikirkon pastorin Hanna Massadin näkemyksen mukaan viimeiset viisi vuotta ovat olleet vaikeita kaikille palestiinalaisille: sekä muslimeille että kristityille. Gazan saarto on yhdistänyt ihmisiä, jotka saavat elintarvikkeita kristillisten avustusjärjestöjen kautta uskontokuntaan katsomatta. Vuoden 2009 pommituksissa kirkon katto romahti. Kristittyjen koettelemukset ja kokemukset eivät poikkea siitä islaminuskoiset palestiinalaiset kokevat ja nämä koettelemukset johtuvat Israelin toimenpiteistä. Konflikti ei ole muslimien ja kristittyjen tai edes kreikkalaiskatolisten ja muiden kristittyjen välinen. Konflikti on koko palestiinan kansan ja Israelin rotusortohallinnon välinen. On raskasta olla palestiinalainen kristitty, koska on todella raskasta olla palestiinalainen.

[Tämä tiedote, kuten muukin tällä nettisivulla oleva materiaali on välitettyä aineistoa eikä edusta Pyhä Maa-verkkopalvelun ylläpidon näkemyksiä. Tekstissä on terroristijärjestönä pidetylle Hamasille myönteisiä kannanottoja. Ylläpito katsoo, että tiedotteen välittäminen on perusteltu, koska se selvästikin valottaa luotettavasti palestiinalaiskristittyjen merkittävän osan tuntoja. Tämän teksitn perusteella on selvää, että palestiinalaiskristityille ensisijaista on heidän kansansa vapaustaistelu. Heillä on oikeus taistella vapautensa puolesta kansainvälisen oikeudenkin mukaan. He tekevät poliittiset valintansa niissä oloissa, joissa joutuvat elämän ja sen toivon varassa minkä he näkevät. Mitkä tahansa ovat meidän mielipiteemme, he näkevät Hamasissa jotain muuta kuin terroristijärjestön. Onko se lisäperuste heidän poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksiensa riistämiseksi, kuten suomalaisessakin keskustelussa usein kuulee sanottavan?]