Blog Posts

TULE IMMANUEL - TÄYTÄ TOIVO KANSOJEN

14/11/2015

Martin Zimmann

Palasin Juuri matkalta Jerusalemiin ja aivoni ovat aivan solmussa. Meidän kaikkien pitäisi ymmärtää, että Raamatun tekstit Siionista, Israelista ja Jaakobista tai voittoisasti saapumisesta Jerusalemin porteille, eivät sano mitään siitä mitä tapahtui 1948 tai 1967. Nykyajan Israelin valtio ei ole Israelin kuningaskunta tai Juuda, josta pyhissä kirjoituksissa puhutaan. Vaikka Chuck Hagee, Hal Lindsay, Cyrus Scofield ja John Nelson Darby (tai Leo Meller tai muut) olisivat asiasta mitä mieltä tahansa.

Jesajan kirjan lupaukset tai Johannes Kastajan sanat ja psalmien kauniit ajatukset eivät liity Benjamin Netanjahuun, siirtokuntien rakentamiseen, eristysmuureihin tai tarkastuspisteisiin. Me uskomme ja luotamme että Jeesus Kristus on lupausten täyttymys ja että lupauksia ei annettu ainoastaan muinaiselle Israelille vaan meille kaikille. Uskommeko sydämessämme tunne, että Jeesus-lapsi seimessä ei ole vain vanha myytti ja kiiltokuva vaan lupaus joka estä meitä vajoamasta elämässämme katkeruuteen, epätoivoon, kyynisyyteen ja epäuskoon. Varmasti haluamme uskoa tähän lupaukseen epäuskostamme huolimatta ja silloinkin kun maailman todellisuuden puhuu tätä kokemustamme vastaan. Haluamme uskoa Jumala on toivon ja voiman lähde. Adventtina meille paljastuu Jumala, joka kantaa huota meidän elämästämme ja kärsimyksistämme. Kun minä laulan adventtina Siionista tai "Tule Immanuel" tai vangitusta Israelista perheeni kanssa, siirrän ajatukseni nykyajan Israelista minullekin annettuun lupaukseen, josta nämä laulut ja tekstit puhuvat.

Sosiologit ja antropologit ovat kuvailleet sionistien metodin, jolla valtion nimeä myöten oikeutta maahan pönkitetään käyttämällä raamatullista nimistöä. Tämä käytäntö ilmenee säännönmukaisesti laittomien siirtokuntien nimeämisessä Länsirannalla tai siinä että israelilaiset ovat alkaneet kutsua koko Länsirantaa Juudeaksi ja Samariaksi pyrkien muuttamaan poliittista todellisuutta. Näin haetaan raamatullista arvovaltaa sille laajenemispolitiikalle, joka kansainvälisen politiikan valossa ei ole hyväksyttävää. Monet palavasti uskossa olevat kristityt eivät halua kuulla että ehkä ovat tulkinneet liian suoraviivaisesti Raamattua, kun heitä on johdateltua ajattelemaan, että se mitä nyt tapahtuu Pyhässä Maassa edustaa Raamatun kirjoitusten täyttymistä. Vähintäänkin kristtyjen keskuudessa on hämmentävää, kun toiset vaativat meitä kaikin tavoin tukemaan Israelin siirtokuntien rakentamista tai jopa Israelin armeijaa. Sitten me toiset istumme epäilysten vankilassa pohtimassa, eikö Jeesus luvannut 2000 vuotta sitten tuoda vapauden ja oikeuden maahan, jossa palestiinalaisia nyt kuitenkin rokotetaan taloudellisesta, rangaistaan kollektiivisesti rikoksista joita he eivät ole tehneet sekä vangitaan ja murhataan mielivaltaisesti pelotteeksi kansalle.

Jeesus, pelasta meidät tästä rikkinäisestä maailmasta. Anna sanoille "Siion", "Israel" ja "Jerusalem" sisätlö, joka on sinun tahtosi mukainen eikä vain palvele nykyajan valtapyyteitä. Jeesus vapauta Israel ja kärsivä Jerusalem tee sinun armahtavaisuudestasi, anteeksiannosta ja sovinnosta totta Pyhässä Maassa! Anna rauhasi! Istumme epäilystemme vankiloissa ja odotamme adventin lupauksen tähden sinun valtakuntaasi, jossa oikeus vallitsee. Anna anteeksi epäuskomme. Kärsimme katsoessamme maailmaa. Epätoivon keskellä koetamme pitää toivoa yllä. Anna meille edes vähän iloa tämän raastavan konfliktin keskellä.

Teologi Karl Rahnerin sanoin: "Älä kysy, älä epäile, sydämeni. Olet valittu adventin iloon. Suuri Jumala, jonka tuleminen on lähellä, voittaa pelkosi ja epävarmuutesi." Kun sanot tämän todistuksen uskossa ja rakkaudessa, elämäsi täällä maan päällä pyhittyy ja yhdistyy sinulle luvattuun tulevan maailman elämään, joka on aiankaikkista, rajatonta ja Adventin Herralle pyhitettyä. Jeesus tuli Pyhään Maahan 2000 vuotta sitten että meidän elämälle tässä hetkessä olisi merkitys ja tarkoitus. Me istumme sen paikan varjossa, missä Jeesus antoi rakkauden uhrin maailman edestä ja uskomme että adventti on todellisuutta ja Kristus tulee elämäämme ja maailmaamme ja että viha ja epäoikeudenmukaisuus eivät voi täällä vallita. Tule Immanuel ja vapauta vangittu Palestiina. Anna meidän laulaa avoimesti ja rehellisesti lupauksen lapsina Israelista ja valtakunnasta joka on luvattu kaikille Jumalan lapsille ja vapautuksesta, joka koskee koko luomakuntaa.

Oi saavu jo, Immanuel,
ja täytä toivo kansojen.
Käy, Kuninkaamme, päälle maan,
näin riennä meitä auttamaan.
Jo riemuitkaa! On Luojamme
nyt Kristuksessa kanssamme. VK 756.

Two Israels at Advent ELCA, Living Lutheran.

Eläviä kiviä, autuaita ja reformaattoreita

7/11/2015

An icon of the 21 Coptic martyrs of Libya by artist Tony Rezk

Uskonpuhdistuksen päivän saarna

Piispa Munib Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko, 31. lokakuuta 2015 Vapahtajan luterilainen kirkko (Lutheran Church of the Redeemer), Jerusalem.

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.

+++
Matt 5:1-12 (autuaaksijulistukset)
Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.
Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.
+++

"Sumud" - oliivipuun kestävyys ja voima

31/10/2015

Saarna ekumeenisessa jumalanpalveluksessa rauhan puolesta
Sabeel al-Quds
Jerusalem + Dominikaanikirkko + 12. lokakuuta 2015

Piispa Munib Younan, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan Rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kanssanne. Amen.
Jonkin ajan kuluttua Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi. Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: "Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?" Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: "Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" - - hän puhui nyt halvaantuneelle -- "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Tällaista emme ole ikinä nähneet." (Mark 2:1-12).

Sisaret ja veljet Kristuksessa,

Kun Ekumeeninen vapauksen teologian keskus Sabeel pyysi minua saarnaamaan tässä jumalanpalveluksessa ja siunatussa kirkossa, olin aluksi vastahakoinen sillä en tiennyt mitä minun pitäisi sanoa ja mikä olisi viestini tänne kokoontuneille.

Kysyin itseltäni, pitäisikö minun jälleen tuomita se mitä tapahtuu Jerusalemissa, Israelissa ja Palestiinassa kun väkivalta ja sorton jälleen lisääntyvät. Tuleeko minun tuomita ne jyrkät toimet, joita meihin palestiinalaisiin on kohdistettu. Tuleeko minun itkeä itkevien kanssa, ja surra surevien kanssa? Pitäisikö minun kertoa pelkääville, miten paljon minuakin pelottaa? Olisiko minun tehtäväni vaieta niiden kanssa, joiden ääni on vaiennettu?

Haasteena on tehdä kaikkea tätä yhdessä samanaikaisesti. Tuomitseminen, itku, sanoutuminen irti väkivallasta; kaikkea tätä kansamme on runsaiden sanojen kera saanut kuulla väsymykseen asti. Me tarvitsemme rohkaisevia ja toivoa antavia sanoja, jotka avaavat näköalan ei ainoastaan rauhaan vaan oikeudenmukaiseen rauhaan.

Siksi haluan puhua teille tänään rakkaudesta, rauhasta ja kärsivällisyyden voimasta. Arabiassa meillä on sana sumud, joka kuvaa oliivipuun kestävyyttä ja voimaa.

Jeesus sanoo (Joh. 10:10), “Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” Jeesus on tullut antamaan arvokkaan ja merkityksellisen elämän kaikille ihmisille sukupuolesta, rodusta tai kansallisuudesta riippumatta. Jeesus haluaa antaa elämän joka rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja iloa.

Evankeliumin kertomuksessa Jeesus parantaa halvaantuneen. Voitte ajatella että tämä on erikoinen tekstin rauhanmessuun, mutta näinä päivinä jotka täyttyvät väkivallanteoista, poliisin ja ambulanssien sireeneistä ja ihmisten huudoista, löydän tästä raamatun kertomuksesta kaksi erityistä viestiä meille täällä tänään.

Ensiksikin, meidän on syytä on panna merkille neljän ystävän häkellyttävä usko. He uskovat että Herra Jeesus Kristus parantaa heidän halvaantuneen ystävänsä. Ihailen heidän vahvaa tahtoaa auttaa ystävää hädässä, heidän aloitteellisuuttaan purkaa katto voidakseen saattaa ystävänsä Jeesuksen luo. Kun pitää päästä Jeesukseen luo, mikään ei saa heitä estää. He osoittavaa luovaa rohkeutta, jollaista harvoin kohtaa.

Nämä neljä ystävää kantavat halvaantuneen miehen Jeesuksen luo parannettavaksi. Samoin meidän maamme on halvaantunut vuodepotilas - uskaltaisin sanoa. Eikö maan ole halvaannuttanut sorto, viha ja miehitys? Eikä maan ole halvaannuttanut haluttomuus puolustaa oikeutta ja kaikkien maassa asuvien ihmisarvoa? Eikö kaikille kuulu Jeesuksen lupaama yltäkylläinen elämä?

Se “kvartetti”, joka auttoi halvaantunutta miestä on kovin erilainen kuin se Lähi-Idän kvartetti, joka uutisotsikoiden mukaan yrittää ratkoa maamme konfliktia. Tällä nykyajan kvartetilla on tarjottavanaan julkilausumia ja puheita. He näkevät ja vihan ja väkivallan ja kertovat tuntevansa myötätuntoa Pyhää Maata kohtaan. He näkevät kuinka eräät ryhmittyvät ovat päättäneet muuttaa poliittisen konfliktin uskonsodaksi. He ymmärtävät, että kukaan ei hyödy uskonsodista, ääriliikkeiden poliitikkojen vallassa olosta tai saarnaajista, jotka haluavat anastaa uskonnon omien päämääriensä keppihevoseksi.

Nykyajan kvartetti edustaa maailman suuria valtoja, jotka näkevät paitsi meidän tilanteemme, myös sen mitä tapahtuu Syyriassa ja Irakissa. Näyttää kuitenkin siltä, että nämä maailmanvallat haluavat ajaa Lähi-Idässä ainoastaan omia etujaan - eivät tukea Lähi-Itää ja sen ihmisiä. He ovat myös unohtaneet että Israelin-Palestiinan konflikti on koko Lähi-Idän ongelman ytimessä.

Syyrialaiset, irakilaiset ja me kaikki Israelissa ja Palestiinassa tarvitsemme kvartetin apua. Halvaantunut maa tarvitsee apua, että voidaan alkaa ajatella luovasti ja määrätietoisesti ja kustannuksia laskematta toteuttaa näkyä rauhan ja oikeudenmukaisuuden toteuttamisesta.

Kansa tässä halvaantuneessa maassa ei tarvitse hymistelyjä tai poliittisia irtiottoja vaan tekoja, jotka johtavat meidät pois halvaantuneesta tilastamme ja tukevat oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja lupaavat ihmisarvoista elämää kaikille. Meidän Jerusalemimme kuuluu kaikille ja sen historiallinen moninaisuus täytyy säilyttää.

Tarvitaan solidaarisuutta, profeetallista näkyä ja johtajuutta ihmisiltä, jotka haluavat kuulla totuuden ja puolustaa oikeudenmukaisuutta.

Profeetallisen ääneen pitää erityisesti kuulua kristillisestä kirkosta paikallisesti täällä Jerusalemissa sekä kansainvälisesti ympäri maailman. Kirkon pitää herättää ihmisten omiatuntoja niin että tämän konfliktin halvaannuttamat ihmiset heräävät ja rohkaistuvat uskomaan ja toivomaan ja toimimaan moraalisella tavalla. Ennen kaikkea meidän on herättävä rukoilemaan: “Herra, me olemme uupuneet sorron, vihan ja miehityksen alla. Paranna maamme kaikesta vihasta ja katkeruudesta. Vapauta maamme väkivallasta ja terrorista. Paranna maamme kaikesta siitä mikä mikä meitä ahdistaa ja lannistaa. Anna anteeksi meidän syntimme. Anna meille uusi toivo ja voima, että emme väsy puolustamaan oikeutta. Anna meidän peräänantamattomasti ja arvokkaasti puolustaa Jerusalemia, sinun kaupunkiasi.

Toiseksi, pankaamme merkille että kun halvaantuneet todelliset ystävät toivat hänet Jeesuksen luo, Jeesus totesi yksinkertaisesti: “Poikani, sinun syntisi on annettu anteeksi.” Ne viranomaiset, jotka olivat olleet tukkimassa sairaan tietä Jeesuksen luo sanoivat että tämä oli häväistys - vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi. Jeesus vastasi Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'?

Ystäväni, tiedän että mielemme on täynnä kuvia väkivallasta ja taisteluista tässä maassa. Olemme nähneet liian paljon kuvia ihmisten kärsimyksestä. Sydämemme on särkynyt: se tarvitsee parantajaa. Näiden vaikeiden aikojen keskellä kriisin seuratessa toistaan, tarvitsemme hengellisyyttä, joka parantaa sydämemme, mielemme ja ruumiimme ja antaa voimaa.

Tervehtyminen alkaa, kun tunnistamme, että maatamm halvaannuttaa synnin ja vihan valta, joka haluaa kieltää toisilta ne lahjat, jotka Jumala on tarkoittanut kaikille lapsilleen. Yhteinen parantuminen tarvitsee hengellistä uudistumista. Emme voi fyysisesti vapautua ellemme pääse ulos mielemme vankiloista.

Me tarvitsemme sitä uskoa joka evankeliumin kertomuksessa oli noilla neljällä ystävällä. He uskoivat että rukouksessa on voimaa ja että Jumala voi muuttaa sairaan tilanteen. Olkoon rukouksemme, että Jumala antaisi meille niin paljon uskoa, luottamusta ja päättäväisyyttä että me passiivisuuden sijasta voisimme olla Jumalan valitsemia rauhan puolustajia ja tekijöitä.

Työn rauhan puolustamiseksi ja sorron vastustamiseksi pitää nousta rukouksen hengestä. Rukouksessamme kannamme koko maamme Jumalan kasvojen eteen ja pyydämme Hänen parantavaa armoaan. Olemme nähneet, että pelkät sanat eivät auta ja julkilausumat jäävät kauas siitä mitä tarvitaan. Tarvitsemme hengen, joka auttaa pysymään järkähtämättöminä rauhan ja oikeuden puolesta ja rohkeuden irrottautua vihasta ja kostosta.

Rukoilemme että Jumala parantaa maamme ja antaa rauhan. Sadanpäämies sanoi täällä aikanaan Jeesukselle: “sano vain sana niin palvelijani paranee (Matt. 8:8). Mekin sanomme Jumalle: “Sano vain yksi sana niin että maamme paranee!”

Patriarkka Michel Sabah sanoi Beir Ounassa: “Meidän täytyy rukoilla. Kun tapaamme muurin takana, me palestiinalaiset pyydämme israelilaisia rukoilemaan kanssamme rauhan ja oikeuden puolesta.”

Rukoilemme, että kaikkien oikeudet ihmisinä tässä maassa tunnustettaisiin. Rukoilemme, että kaikki näkevät toisissaan ihmisen ja Jumalan kuvan. Tartutaan toisiame kädestä ja polvistutaaan rukoilemaan: “Herra, Pyhä Maa tarvitsee parantavan kätesi kosketusta.”

Rukoilemme todellisen rauhan ja oikeuden toteutumisen puolesta yhteiskunnassamme ja kaikille tässä maassa asuville. Rukoilemme anteeksiantamuksen voimaa - rukoilemme oliivipuun sumud-voimaa ja kestävyyttä. Rukoilemme oikeuden toteutumista Jerusalemissa ja tässä maassa.

Rukoilemme Faisal al-Husseinin sanoin:

Jumalani, kun sydämeni on katkera… … auta ettei minusta tulisi ilkeä
Jumalani, kun sydämeni särkyy tuskasta… ...älä tee musta kostonhimoista
Jumalani, kun henkeni vapisee pelosta… ...älä sytytä minussa vihaa
Jumalani, kun ruumiini on heikko… ...älä anna epätoivon vallata minua
Jumalani, palvelijasi toivo hiipuu… ...ylläpidä toivo ja luottamus

Jumalani, usko on rakkautta, usko on anteeksiantamusta, usko on luottamusta
Jumalani, älä sammuta uskon kipinää rinnastani.

Jumalani, me halusimme vapautta kansallemme - emme orjuutta toisille.
Jumalani, me halusimme oman kotimaan - emme halunneet tuhota kenenkään kotia tai isänmaata.
Jumalani, kansaltamme on viety kaikki paitsi usko oikeuteen.
Jumalani, kansa on kaikin tavoin heikko paitsi uskossaan.
Jumalani, anna kaiken vuodatetun valoksemme ja voimaksemme. Älä anna meidän kääntyä koston ja vihan tielle.
Jumalani, kuule rukokseni - heikko huokaukseni ja auta meitä ja johdata meidät oikealle tielle.

Jumala siunatkoon teitä kaikkia ja kaikkia niitä jotka puolustavat rauhaa ja oikeudenmukaisuutta.

Palestiinan kristittyjen vetoomus uskonsisarille ja veljille

24/10/2015

Jerusalemissa lokakuun 23.10.2015

Älkää jättäkö meitä yksin. Tilanne Palestiinassa vaikeutuu koko ajan. Rukoilkaa puolestamme ja kanssamme, Auttakaa meitä!

Kaikille Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon kumppaneille

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa,
Rauhaa ja armoa teille Herrramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Olemme kaikki varmasti tietoisia Lähi-idästä tulevista uutisista, erityisesti Palestiinasta ja Israelista. Tällä kertaa Jerusalem on ollut tapahtumien keskipisteenä.

Jerusalemin ja Länsirannan hyvin jännittynyt tilanne on aiheutunut provokatiivisista Al Haram Al-Sharif:ia (Temppelivuori) koskevista teoista. Vaikka tiedämmekin, että Israelin päärabbit tukevat historiallista status quo:ta, valitettavasti juutalaiset ääriainekset provosoivat muslimiyhteisöä. Nämä provokaatiot ovat saaneet aikaan sen, että monet muslimit pelkäävät, että Israelin viranomaiset muuttavat Haram Al-Sharifia koskevia rukoussopimuksia. Ääriainekset pyrkivät muuttamaan Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin uskonnolliseksi konfliktiksi rauhaan, vapautukseen, vapauteen ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivän kamppailun sijasta.

Jerusalemissa, samoin kuin Länsirannalla ja Gazassa, olemme nähneet sekä palestiinalaisten että israelilaisten siviilien tappamista, Israelin poliisin ja armeijan liiallista voimankäyttöä mielenosoittajia vastaan, oman käden oikeuteen perustuvia tappoja, kollektiivisia rangaistuksia, jotka koskevat tiukkoja liikkumisrajoituksia, palestiinalaisten asuinalueiden sulkemisia sekä rangaistukseksi tehtyjä talojen hävittämisiä.

Tuomitsemme kaiken tämän väkivallan ja olemme vakuuttuneita, että väkivalta ei voi ratkaista tätä ongelmaa. Maamme mieliala tällä hetkellä on viha, kosto, hyvityksen hakeminen sekä epäluulo. Olemme hyvin peloissamme tässä väkivallan aallossa ja toisen ihmisen torjumisessa ja kieltämisessä.

Jerusalemissa asuvat palestiinalaiset eivät pääse liiketoimintaansa eivätkä työhönsä tavalliseen tapaan. Tämä tarkoittaa sitä, että heidän taloudellinen asemansa heikkenee, ja monet harkitsevat vakavasti maastamuuttoa.

Elämämme hyvin vaikeita aikoja, ja pelkäämme, että tilanne muuttuu vielä pahemmaksi lähiviikkoina ja – kuukausina. YK:n yleiskokous kokoontuu keskustelemaan tästä tilanteesta. Mitään ratkaisua ei kuitenkaan ole näköpiirissä. Ellei löydetä sellaista ratkaisua, joka pyrkii puuttumaan peruskysymykseen, Israelin laittomaan Palestiinan miehitykseen, ja joka etsii oikeudenmukaisuuteen perustuvaa rauhaa, pelkäämme, että tulemme näkemään lisää kuolonuhreja, surua, tuskaa ja kärsimystä.

Tämä jännittynyt tilanne on halvaannuttanut palestiinalaisten elämän ja vaikuttanut jokaiseen palestiinalaiseen kotiin ja liikeyritykseen. Jordanian ja Pyhän maan luterilaisen kirkon jäsenet eivät ole poikkeus:
- Kaupungin sulkemisen ja tarkastusasemien perustamisen vuoksi monet ovat menettäneet toimeentulonsa lähteet.
- Monet turistit ovat peruneet Pyhän maan matkavarauksensa sekä tältä että ensi vuodelta. Vaikutukset talouselämään ovat vakavia.
- Elinkustannukset ovat kohonneet huomattavasti
- Vanhemmilla ei ole varaa maksaa lastensa koulumaksuja
- Länsirannan kouluissamme opiskelevat Jerusalemissa asuvat oppilaat joutuvat kulkemaan kiertoteitä kouluunsa. Matkakustannukset ovat siten kasvaneet.

Tämän kriisin tuloksena meidän taloudellinen tilanteemme on vaikeutunut. Tähän vaikuttavat alentuneet paikalliset tulot (koulumaksut, guesthouse-tulot ja jopa seurakuntien alentuneet lahjoitukset)

Teidän apunne tässä asiassa merkitsee, että me voimme edelleen keskittyä seurakunnalliseen työhön ja jatkaa työtämme välittäen rakkauden evankeliumia vihan ja toisen ihmisen oikeuksien kieltämisen aallon keskellä.
Vetoamme teihin Jeesuksen Kristuksen nimessä, että autatte Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaista kirkkoa tämän vakavan ja kiistämättömän taloudellisen tilanteen keskellä. Teidän kumppanuutenne on nyt tarpeellisempi kuin koskaan aikaisemmin. Me yritämme pitää yllä toivoa, sillä ilman toivoa pelkäämme, että kristityt muuttavat pois maasta.

Haluaisimme pyytää teiltä kahta asiaa:

1. Rukoilkaa puolestamme sunnuntain jumalanpalveluksissanne. Toivomme myös, että omistaisitte 3. adventtisunnuntain rukouksille oikeudenmukaisen rauhan puolesta ja anteeksiantamukselle perustuvan sovituksen puolesta.

2. Rukoilkaa meidän kristittyjen puolesta, erityisesti Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon puolesta, jotta jaksaisimme jatkaa tässä maassa ja voisimme olla rauhan työvälineitä, oikeudenmukaisuuden välittäjiä sekä sovituksen palvelijoita.

Arvostamme hyvin paljon taloudellista tukea, mikä auttaa meidän työtämme kantamaan Kristuksen lippua Pyhällä maalla.

Teidän rukouksenne, solidaarisuutenne ja tukenne tekee meidän selviytymisemme mahdolliseksi ja vahvistaa kristittyjen läsnäoloa, kestävyyttä ja palvelutehtävää Pyhällä maalla.

PYYDÄMME ETTETTE JÄTÄ MEITÄ YKSIN TÄSSÄ VAIKEASSA TILANTEESSA.

Kiitollisena teidän jatkuvasta rukouksestanne ja tuestanne, joilla autatte meitä näitä vaikeina aikoina pitämään Pyhän kaupungin elävät kivet edelleen paikoillaan,

Veljenne Kristuksessa
Piispa Dr. Munib A. Younan,
Jerusalemin luterilainen piispa
Your Brother in Christ,
Bishop Dr. Munib A. Younan
The Lutheran Bishop in Jerusalem

Käännös: Jukka Helle.

Jerusalemin rukous 2015

10/9/2015

”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia.” (2. Kor. 4:8)

Rukoilemme taivaallista Isäämme Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajamme ja Pelastajamme nimessä. Jumala, suurissa töissäsi olet pyhittänyt tämän maan ja tehnyt siitä pyhän. Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta tälle maalle on annettu erityinen tehtävä. Jatkuva poliittinen konflikti, joka haavoittaa tätä maata ja vahingoittaa kaikkia sen kansoja, on häpeä ja tahtoasi vastaan.

Suremme väkivallan monia muotoja, jotka tuottavat tuskaa tämän maan ihmisille. Suremme sitä, että erottelumuuri on erottanut palestiinalaisyhteisöt toisistaan ja kärjistänyt Palestiinan ja Israelin yhteiskuntien välistä jakolinjaa. Muuri ei ole edistänyt oikeutta, vielä vähemmän rauhaa. Rukoilemme lohdustusta ja voimaa, ettemme menettäisi toivoamme. Rukoilemme, että muuri ja kaikki muut vastaavat muurit murtuisivat. Uskomme, että muuri on ”hetkellinen ahdinkomme ... sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti” (2. Kor. 4:17-18).

Rukoilemme sovintoa ja rauhaa samalla kun sitoudumme työskentelemään oikeuden toteutumiseksi kaikille Pyhällä maalla eläville ihmisille. Kun vietämme tätä viikkoa eri puolilla maailmaa olevien sisartemme ja veljiemme kanssa, pyydämme Pyhän Hengen voimallista tukea kaikille, jotka haluavat oikeudenmukaisuutta tähän maahan. Anna meille voimaa, jotta emme tyytyisi pelkkiin sanoihin vaan ryhtyisimme kalliisiin solidaarisuuden tekoihin. Innosta meitä olemaan rauhasi välikappaleita, tahtosi tekijöitä.

”Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin.” (Ef. 2:14) Amen.

PIEF, Palestine Israel Ecumenical Forum. Palestiinan ja Israelin Ekumeeninen Foorumi on kirkkojen välinen rauhanaloite Israelin ja Palestiinan konfliktin ratkaisemiseksi. PIEF ja Kirkkojen maailmanneuvoston Palestiinan ja Israelin rauhanviikko 20.-26.9.

Vetoomus pakolaisten puolesta

1/9/2015

Maailman johtajille ja kaikille ihmisille, jotka haluvat kuunnella omantuntonsa ääntä,

Kirjoitan teille Jerusalemista kertoakseni näkemykseni siihen vakavaan pakolaiskriisiin, joka koskettaa nyt Lähi-Itää ja
myös Eurooppaa. Olen itse sekä pakolainen että piispa. Perheeni ja omat elämänkohtaloni velvoittavat minua puolustamaan niitä naisia, miehiä ja lapsia, joiden ruumiit huutoutuvat Välimeren rannoille tai mätänevät kuorma-autoissa Euroopan moottoriteillä. Niiden puolesta, jotka repivät epätoivoissaan itsensä rajojen piikkalankaesteissä ja kärsivät henkihieverissä hätäisesti kokoonkyhätyissä leireissä.

Viime viikkoina emme ole nähneet ainoastaan pakolaisten määrän kasvavan vaan tämän kansainvaelluksen traagisia päätepisteitä, kun hyväksykäytetyt ihmiset ovat menehtyneet hakiessaan pelastusta. Tätä häpeällistä tilannetta ja inhimillistä hätää kansainvälinen yhteisö ei voi enää sivuuttaa. Pakolaiset ja turvapaikanhakijat eivät ole lomailijoita. Heitä ei ajanut kotoaan seikkailunhalu. He joutuivat jättämään kotinsa väkivallan, terrorismin, poliittisten konfliktien ja köyhyyden seurauksena. Toivottomuus ja turhautuneisuus saa heidät uhraamaan koko omaisuutensa ja henkensä uhalla etsimään turvapaikkaa itselleen ja perheilleen. Kysymys ei ole "aalloista", "massoista" tai "laumoista" vaan ihmisistä, joilla on oikeus tulla kohdelluiksi ihmisarvoisesti ja kunnioittavasti.

Pakolaisena ja Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispana haluan sanoa maailman johtajile seuraavaa:

Maailmanyhteisön ja Euroopan Unionin vastuulla on luoda selkeä menettelytapa, jolla turvapaikanhakija otetaan vastaan. Maailman johtajien on otettava kantaa avoimen ja suojelevan politiikan puolesta ja tehtävä yhteistyötä YK:n Pakolaisjärjestön UNHCR:n kanssa. Useimmat maailman uskonnot opettavat vieraanvaraisuutta muukalaisia kohtaan. Jeesuksen mukaan (Matt. 24) maailman kansat tuomitaan sen mukaan kuinka ne ovat kohdelleet köyhiä, nälkäisiä ja kodittomia. "Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut?" Ja kuningas vastaa heille: "Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle."
Kaikki johtajat ovat suoraan tai epäsuoraan vastuussa tästä pakolaiskriisistä. Sen on aiheuttanut maailmanjärjestelmä, jonka johtajamme ovat rakentaneet. Kysymys ei ole paikallisesta konfliktista. Kansainvälinen yhteisö on vähät välittänyt Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan taikka Israelin ja Palestiinan konflikteista eikä ole auttanut ratkaisemaan niitä. Taloudellisten ja poliittisten intressien vuoksi vuoropuhelun ja rauhanprosessin tukeminen ei ole kiinnostanut johtajia. Alueemme on luisunut sellaiseen kaaokseen, että siellä ovat avautuneet ovet ääriliikkeiden ja terroristien toiminnalle ihmisten epätoivoa hyväksikäyttäen. Lähi-Itä janoaa oikeudenmukaisuutta ja rauhaa, joka ei ainoastaan lopeta pakolaisvirtoja vaan turvaa kodeistaan häädetyille mahdollisuuden turvalliseen kotiinpaluuseen ja elämään demokraattisessa vapaassa valtiossa.

Sanani ovat jyrkkiä ja suoria, mutta tämän humanitaarisen katastrofin ratkaisemiseksi vaaditaan voimakkaita ja määrätietoisia toimia. Epätoivoiset veljemme ja sisaremme itsevät: "Kuka toivottaa meidät tervetulleiksi? Haluamme oikeutta ja rauhaa!" Jumala kuulee köyhien, sorrettujen ja pakolaisten itkun. Rukoilen, että myös pohjoisen johtajat kuulevat heidän epätoivonsa. Poliittisten johtajien pitää herätä ja nähdä pakolaiset Jumalan kuvina, Jumalan lapsina, jotka ansaitsevat turvaan, huolenpidon ja tasa-arvoiset ihmisoikeudet. He eivät ole vain nopeasti sivuun sysättävä poliittinen ongelma.

Kehotan maailman johtajia ja kaikkia ihmisiä kuulemaan omantuntonsa ääntä ja toimimaan nopeasti sen mukaan ihmisyyden tähden.

Piispa Munib Younan

Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa

Kuka vierittää pois kiven?

2/4/2015

2015 pääsiäistervehdys Jerusalemista

Kuka vierittää pois kiven?
Mark 16:1-8

Piispa Tri Munib A. Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko

Halleluja! Kristus nousi kuolleista; totisesti nousi! Halleluja!

Pääsiäissunnuntai - ylösnousseen Herramme juhla - on todella myös Jerusalemin kaupungin juhla. Tänään kristityt ympäri maailman muistellessaan Herramme ristiinnaulitsemista ja ylösnousemusta ajattelevat myös Jerusalemia. Kun kerrotaan ylösnousemuksesta, puhutaan ylösnousemuksen kaupungista Jerusalemista. Myös täällä Jerusalemissa muistamme pitkää kärsimyksen viikkoa ja ristiinnaulitsemista ja sen jälkeen yhdymme ylösnousemuksen riemuun sisarten ja veljien kanssa ympäri maailman. Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus tuo toivon koko maailmalle. Meille jerusalmilaisille se on toivon sanoma, joka rohkaisee ja vahvista meitä niiden esteiden ja vastoinkäymisten keskellä, joita joudumme kohtaamaan Lähi-Idässä näinä päivinä. Ylösnousemuksen riemu, toivo ja luottamus pitää meidät vaikeuksista huolimatta Pyhässä Maassa.

Evankeliumistekstistä ilmenee, että kolme naisopetuslasta menivät pitkänperjantain tuskan ja kyynelten jälkeen varhain sunnuntaiaamuna haudalle. Miehet olivat häipyneet. Usein kaikkein vaikeimmissa tilanteissa kuten syntymässä, sairauden kohdatessa ja kuoleman lähestyessä, juuri naiset ovat läsnä. Tuonakin aamuna, juuri naisilla oli voima ja tahto osoittaa huolenpitoa ja ottaa vastuu Jeesuksen ruumiin voitelusta. Vaikka aurinko oli noussut, yön synkkyys ja ahdistus yhä varjostivat heitä. Heidän lähestyessään hautaa, mieleen nousi tärkeä kysymys: "Kuka vierittää pois kiven haudan suulta?"

Kun vierailee Pyhän Haudan kirkossa, saa hyvän kuvan siitä, millainen ongelma kiven vierittäminen varmasti oli naisille. Koptien ja syyrialaisortodoksien alueella kirkossa on nähtävänä hautoja, jotka vastaavat sitä johon Jeesus haudattiin. Haudat oli tarkoitettu kolmelle ruumiille ja sisäänkäyntiä sulkemassa oli hyvin suuri kivi. Juuri tätä Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ajattelivat lähestyessään hautaa: "Kivi on hyvin suuri ja meitä on vähän. Sotilaat ovat asettaneet kiven eikä meillä ole valtuuksia siirtää sitä. Kuka voisi vierittää kiven pois?"

Tavallaan tämä on ajankohtainen meille Lähi-Idässä nykyäänkin. Kuka vierittää pois kiven, joka on saanut terrorismin, ääriajattelun ja väkivallantekojen muodon. Kivi edustaa kristittyjen ja monien etnisten ja uskonnollisten ryhmien vainoa. Kuka vierittää pois kiven, joka saa antisemitismin ja islamiin kohdistuvien epäluulojen muodon? Miehitysvalta, eristysmuuri ja oikeuksien loukkaukset ovat kivi, joka estää meidän kulkumme. Meitä on vain vähän ja esteet ovat suuria. Kuka vierittäisi kiven hautakammion ovelta?

Tässä mielessä voimme varmasta asettua pääsiäisaamun naisten asemaan. Päivittäin kuulemme hirvittäviä kertomuksia kristittyjen vainoista Irakissa, Syyriassa ja Libyassa. Näemme sen ääriliikehdinnän aallon, joka nousee Lähi-Idän kysymyksiin sovelletun virheellisen politiikan aiheuttamassa valtatyhjiössä. Jumalan nimeä käyttävät tappavat Jumalan kansaa. Nähdessämme kauhun kuvia koko ruumiimme vapisee ja hiljennymme neuvottomina. Kuin naiset haudalla, meiltä loppuvat sanat. Voittamattomien esteiden ja selittämättömien asioiden edessä olemme voimattomia ja pelokkaita. Kuka vierittäisi pois kiven?

Tottakai monella on paljonkin sanottavaa Lähi-Idän tilanteesta. Artikkeleita kirjoitetaan ja konferensseja järjestetään. Poliitikon, toimittajat, teologit ja televisiojuontajat kaikki tarkastelevat kiveä kysellen kuinka suuri se on. Minkä muotoinen kivi on? Kuka asetti kiven siihen? Puhutaan paljon solidaarisuudesta, mutta suuri huolemme on että kaikki tämä jää puheeksi eikä kukaan meistä voi tehdä juuri mitään vainottujen kristittyjen sisarten ja veljien tai muiden vainottujen auttamiseksi. Varmasti Irakissa, Syyriassa, Nigeriassa ja Pakistanissa kysellään, kuka lopettaa kaiken tämän ja nujertaa ääriainekset. Kuka korottaa äänensä, kun Jumalan kuvaa häväistään lähimmäisessämme? Kuka pelastaa meidät?

Israelin-Palestiinan konflikti on isompi kivi tiellämme kuin koskaan. Joidenkin mielestä tämän kiven siirtäminen ei edes ole kovin kiireellinen tehtävä. Jotkut ovat sitä mieltä että kiveä on mahdotonta vierittää: tasa-arvo ja rauha jäävät pelkäksi haaveeksi. Monien mielestä vain sotilaallinen riittää vierittämään pois kiven. Milloin konflikti on pystytty lopettamaan sotilastoimin? Ovat aseet joskus tuoneet todellisen ja kestävän rauhan ja oikeudenmukaisuuden? Luovatko panssarivaunut ja ammukset elämää?

Naiset pääsiäisaamuna eivät käyttäneet sotilasvoimaa - eivät myöskään mediavaltaa, eivät tieteellisiä asiantuntijoita kiven vierittämiseen. He tulivat palvelemaan sitä joka oli heille rakas. Kun he tulivat paikalle, he yllättyivät ja järkyttyivät sillä suuri kivi oli jo vieritetty pois haudalta.

Suuri kivi oli jo vieritetty pois haudan suulta! Tämä on toivon sanoma meille tänäkin päivänä. Me jotka suremme kohtaloamme Lähi-Idässä murheen vallassa olemme kuin nuo surun varjossa kulkevat naiset pääsiäisaamuna. Suru ja pelko painaa meitäkin ja odotamme näkevämme suuren kiven. Tiedämme miten todellisuutemme on kuolemaa, ääriliikkeitä, väkivaltaa ja oikeuksien riistoa tässä maailmassa. Emme voi ummistaa silmiämme miehitysvallalta, erottelumuurilta tai epäoikeudenmukaisilta käytännöiltä joihin törmäämme. Kuka meille vierittää kiven pois?

Hyvä sanoma on että elävä Jumala on jo vierittänyt pois kiven sydämissämme ja elämässämme. Ylösnousemuksen voimassa se haudan suulla oleva kivi, jota meille edustaa ääriajattelu, terrorismi ja sorto on jo vieritetty pois. Vääryyden vallat eivät voi enää hallita meitä. Ylösnoussut Kristus voimasuuruudessaan on hävittänyt kaikki esteet ja antaa meille yltäkylläisen elämän. Ei ole kiveä meidän ja ylösnousseen Herramme välillä. Niillä jotka voivat kyllä tappaa ruumiin, ei ole mitään valtaa meihin sillä tiedämme, että he eivät voi nujertaa hengessä vaeltavaa ylösnousemuksen kansaa.

Yhdyn Jerusalemin katolisen kirkon emerituspatriakka Michel Sabbahin sanoihin: "Nyt on marttyyrien todistuksen aika." Marttyyrius ei tarkoita että annamme itsemme alttiiksi teurastettavaksi vaan että me halulla uhraamme tahtomme ja sydämemme samoin Kristus uhrasi itsensä kertakaikkisesti koko ihmiskunnan puolesta. Arkkipiispa Romero sanoin: "Vatikaanin toisen konsiilin mukaisesti kaikilla ei ole kunniaa vuodattaa vertaan uskonsa tähden tai tulla surmatuksi. Jumala kuitenkin kysyy meiltä kaikilta marttyyriuden henkeä että olisimme valmiita uhrautumaan uskomme tähden vaikkei Herra antaisikaan meille mahdollisuutta antaa tätä uhria."

Vaikea tilanne Lähi-Idässä ei saa olla meille epätoivon ja murheen aikaan. Sorron, väkivallan ja Lähi-Idän levottomuuksien keskellä meidän täytyy nousta ja kysyä itseltämme: "Kuinka voin olla Ylösnousseen elävä todistaja?" Meidän Lähi-Idän pitkän pitkän perjantai jälkeen muistutan sisaria ja veljiä 2. korinttolaiskirjeen sanasta (4:8-10):

"Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin."

Nyt ei ole aika tukeutua ääriajatteluun tai luottaa niihin, jotka haluavat turvautua väkivaltaan sisaria ja veljiä kohtaan. Nyt meidän tulee uskoa ylösnousemukseen, jonka voima voi muuttaa hylkäämisen hyväksynnäksi. Hyvyyden voima voittaa ylösnousseessa Kristuksessa pahan, rakkaus vihan, valo pimeyden ja elämä kuoleman. Nyt meidän tehtävämme on olla ylösnousemuksen todistajia.

Yksi tällainen elävä todistaja on Koptikirkon paavi Tawadros II. Kun terroristit surmasivat 21 koptikristittyä Libyassa, paavi Tawadros opetti että nyt ei ole koston aika. "Tuomitsemme nämä pahuuden teot, mutta olemme valmiit anteeksiantoon syyllisille samoin meillekin on annettu anteeksi." Paavi Tawadros on todistaa, miten usko ylösnousemukseen voittaa kuoleman vallan.

Jotkut sanovat että tämä kertoo pelkästään heikkoudesta. Jotkut protestoivat, että niille, jotka antavat anteeksi, osoittavat armahtavaisuutta ja todistavat rakkauden evankeliumista, ei jää käteen mitään millä puolustaa itseään. Jotkut jopa syyttävät meitä voimattomasta fatalismista. Ylösnousemuksen sanoma ei kuitenkaan kerro heikkoudesta vaan rakkaudesta kumpuavasta rakkauden ja anteeksiantamuksen voimasta. Kristus on jo voittanut pahan vallan, sorron, riiston ja kuoleman ja antanut kaikille elämän. Jumala valitsi sen mikä maailmassa on hulluutta saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. (1 Kor 1:27) sillä tämän maailman viisaus on Jumalan silmissä hulluutta (1 Kor 3:19).

Kuka vierittäisi pois kiven? Lähi-Idän äärimmäisiä ideologioita ja uskonnon varjolla harjoitettua vallankäyttöä vastaan ei tarvita äärimmäisiä sotilaallisia voimakeinoja. Me tarvitsemme rakkautta, armeliaisuutta ja anteeksiantoa; sellaista jota kärsivä koptikirkkoa on osoittanut. Me tarvitsemme sellaisia ylösnousseen todistajia, jotka monien sukupolvien ajan ovat uskossa rakentaneet kirkkoa. Me tarvitsemme sitä lempeää rakkautta, joka ilmenee ristillä ja tyhjällä haudalla - itsestään luopuvaa, uhrautuvaa rakkautta koko maailman puolesta. Meidän pääsiäisemme on tällaisen rakkauden ja toivon juhla. Tämä uhrautuva rakkaus ja elävä todistus voivat herättää Lähi-Idän uuteen rauhan, oikeudenmukaisuuden, vapauden ja tasa-arvon aikaan.

Kuka vierittää kiven pois haudan suulta? Kuluneina vuosina ja erityisesti viikkoina monien on helppo samaistua Mariaan, Salomeen ja Magdalan Mariaan. Ympäri maailman ihmiset ovat neuvottomia katsoessaan Lähi-Idän tilannetta. Monet teistä ovat sanoneet minulle: "Kerro nyt piispa, kuka vierittää kiven pois!" Tunnustan että minulla on epäilyksen hetkeni. Pimeys on liian syvä ja kivi liian suuri. On päiviä jolloin voimme vain katsoa ristillä riippuvaan kuolevaan Jeesukseen. Maailmamme elää todellista pitkää perjantaitaan.

Mutta hyvä ihmiset: Tarttukaa ylösnousemuksen toivoon! Katsokaa aina tyhjään hautaan ja luottakaa ylösnousseeseen Kristukseen. Jumala ei ikinä anna minkään kiven murskata meidän uskoamme. Jumala ei voi jättää poliitikkojen ja maailman johtajien sydämiä kylmiksi ja antaa heidän vain hamuta lisää valtaa itselleen. Koska Kristus on ylösnoussut, kansat eivät jää ikuisesti sotimaan toisiaan vastaan. Koska kivi on vieritetty, Jumala tekee työtään kaiken aikaa avatakseen poliitikkojen silmät, vahvistaakseen kirkkoaan ja maailmaa - samoin kuin Hän voimallaan aukaisi haudan salvat.

Ylösnoussut Herramme tekee työtään Lähi-Idässä ja kristittyjen keskuudessa kaikkialla maailmassa. Hän on kutsunut meidät eläviksi ylösnousemuksen todistajiksi. Siksi tervehdin teitä sillä tervehdyksellä, joka on kaikunut Jerusalemissa jo tuhansien vuosien ajan:

Kristus nousi kuolleista - totisesti nousi!

Kristus nousi kuolleista - totisesti nousi!
Kristus nousi kuolleista - totisesti nousi!

Al Masih Qam! Haqan Qam!

المسيح قام حقاً قام

كل عام وأنتم وعائلاتكم بألف خير

Kun opit Israelista lakkaavat olemasta kristillistä teologiaa?

22/3/2015

Piispa Munib Younanin joulutervehdys 2014

23/12/2014

Munib Younan. Piispa, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko. Presidentti, Luterilainen maailmanliitto.

...ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Luuk 2:7

Edistääkö turismi rauhaa?

13/10/2014

0 Comments

Paneelikeskustelu Rauhanasemalla (Veturitori 3, Helsinki)

22.10. klo 18

Edistääkö turismi rauhaa? Avartaako matkailu, hälvenevätkö ennakkoluulot käydessämme entuudestaan vieraissa maissa? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin etsii vastauksia 22. lokakuuta Helsingin Rauhanasemalla pidettävä paneelikeskustelu, jossa aihetta lähestytään Israelin ja Palestiinan esimerkin kautta.

Paneelissa keskustelevat Helsingin yliopiston kulttuurimaantieteen dosentti Arvo Peltonen, lähetystöneuvos Martti Eirola, Eduskunnan Israel ystävyysryhmän puheenjohtaja kansanedustaja Jouko Jääskeläinen (KD) ja Lomamatkat Oy:n tuotantojohtaja Maija Boshkov. Keskustelua vetää Ystävyysseurojen liiton puheenjohtaja Seppo Kalliokoski.

Lämpimästi tervetuloa kuuntelemaan ja osallistumaan keskusteluun!

Tilaisuus on maksuton ja sen järjestää Ystävyysseurojen liitto ry.
Levitä sanaa vapaasti.
Ystävyysseurojen Liitto ry
www.ysl.fi

0 Comments

<<Previous

Forward>>

TULE IMMANUEL - TÄYTÄ TOIVO KANSOJEN

Eläviä kiviä, autuaita ja reformaattoreita

Uskonpuhdistuksen päivän saarna

"Sumud" - oliivipuun kestävyys ja voima

Palestiinan kristittyjen vetoomus uskonsisarille ja veljille

Jerusalemin rukous 2015

Vetoomus pakolaisten puolesta

Kuka vierittää pois kiven?

2015 pääsiäistervehdys Jerusalemista

Kuka vierittää pois kiven?
Mark 16:1-8

Piispa Tri Munib A. Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko

Halleluja! Kristus nousi kuolleista; totisesti nousi! Halleluja!

Kun opit Israelista lakkaavat olemasta kristillistä teologiaa?

Piispa Munib Younanin joulutervehdys 2014

Edistääkö turismi rauhaa?

Arkisto

Aiheet

Uskonpuhdistuksen päivän saarna

2015 pääsiäistervehdys JerusalemistaKuka vierittää pois kiven?Mark 16:1-8Piispa Tri Munib A. YounanJordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkkoHalleluja! Kristus nousi kuolleista; totisesti nousi! Halleluja!

Arkisto

Aiheet

2015 pääsiäistervehdys Jerusalemista

Kuka vierittää pois kiven?
Mark 16:1-8

Piispa Tri Munib A. Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko

Halleluja! Kristus nousi kuolleista; totisesti nousi! Halleluja!