Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. (Luuk 24:21)

Kertomus Emmauksen tiestä kertoo toivosta ja toivottomuudesta samalla kertaa. Matka alkaa, kun Kleopas ja hänen kumppaninsa jakavat pettymystään kanssaan kävelleelle muukalaiselle.

He eivät ainoastaan purkaneet turhautuneisuuttaan, vaan pohtivat poliittista tilannetta Jerusalemissa. Jeesus oli ristiinnautseminen oli Rooman valtakunnassa mitä suurimmassa määrin poliittinen tapahtuma. Kuten monet omana aikanamme, kaksi opetuslasta olivat menettäneet toivonsa päivän uskonnollisen ja poliittisen todellisuuden edessä. ”Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin,” he valittivat.

Ehkäpä opetuslapset olivat pettyneitä koska olivat panneet toivonsa voimakkaaseen karismaattiseen johtajaan, joka näytti pettäneet heidän odotuksensa. Ehkä hei olivat pettyneet ettei Jumala puuttunut peliin ja pelastanut Jeesusta. On mahdollista, että he olivat toivoneet Jeesuksen muuttavan epäoikeudenmukaisuuden täyttämän maailman. Ehkäpä Jeesus olisi jopa noussut vastustamaan roomalaismiehitystä? Mutta Jeesus oli ristiinnaulittu ja heidän näkökulmastaan hänen aloittamansa liike oli menettänyt poliittisen vaikutusvaltansa.

Kysymys ei ollut siitä, etteivät opetuslapset olisi tienneet Jerusalemin tapahtumista. Heidän keskustelunsa osoittaa, että he olivat kuulleet Jeesuksen pidättämisestä, ristiinnaulitsemisesta ja jopa uutisen hänen ylösnousemuksestaan. He eivät siis olleet epäuskon vallassa tai tietämättömiä. He olivat panneet toivonsa Jeesukseen ja hänen opetuksiinsa, mutta juuri sillä hetkellä näytti, että Jeesus ei ollut sitä mitä he olivat toivoneet.

Heidän kanssaan kävellyt muukalainen osallistui poliittiseen keskusteluun.  Hän selitti kuoleman tarkoituksen – aloittaen aina Mooseksesta ja selostaen mitä profeetat olivat sanoneet. Hän vakuutti, että Jeesuksen Messiaana oli välttämätöntä kärsiä, kuolla ja nousta ylös kunniaan. Silti heidän silmänsä eivät avautuneet totuudelle, eivätkä he tunnistaneet kanssaan kulkevaa.

Minusta tuntuu, että moni meistä kävelee opetuslasten kanssa tuota pettymyksen ja epätoivon tietä. Kleopaksen tavoin huokaamme: “Olimme panneet toivomme häneen!”

Palestiinan kristityt ovat pitkään toivoneet että maailmanvallat luopuisivat oman edun tavoittelusta ja kaksinaismoraalista ja nostaisivat oikeuden kunniaan. Toivoimme, ettei Venäjän hyökkäystä Ukrainaan olisi tapahtunut. Olemme pettyneitä, että pommit ja aseiden tulitus peittävät rauhan äänet. Vielä masentavampaa on, kun jotkut lietsovat pyhää sotaa Googin ja Maagogin välillä Hesekieliin vedoten ja siten koettavat löytää oikeutuksen täysin turhalle sodalle.

Tällainen on palestiinalaisille tuttua taktikointia. Me tähdennämme: Älkää käyttäkö raamattua oikeuttamaan sotaa, miehitystä ja siirtomaavaltaa! Raamattu julistaa ainoastaan oikeudenmukaisuutta.  Pyhien sotien sijaan maailma tarvitsee ainoastaan oikeudenmukaisen rauhan.

Minulle tulee mieleen luterilainen pastori ja teologi Dietrich Bonhoeffer (1905-1945), joka sanoi että kirkon täytyy olla valtion vartijana. Bonhoeffer kannattaa kristittyjen pyrkimyksiä nousta valtioita vastaan silloin kun ne ryhtyvät väkivallan tekoihin, kuten sotimaan, miehittämään alueita ja sortamaan ihmisiä. Barmenin julistus 1934 painotti, että Jumalan Sana on pidettävä erillään poliittisesta ja maallisesta vallasta. Väkivalta ja sotiminen eivät ole yhteensopivia kristinuskon sanoman kanssa.

Tämän päivän Jerusalemista varmasti kuuluu pettymyksen huokauksia. Maailman valtioita ei kiinnosta ratkoa Israelin-Palestiinan konfliktia. Edessä ei häämötä polkua oikeudenmukaiseen rauhaan. Pelkäänpä, että juuri nyt olemme joutumassa uuteen vihan, väkivallan ja ekstremismin kierteeseen.  Pelkäämme tulevaisuutemme puolesta. Emme haluaisi, että lapsemme ja lapsenlapsemme joutuvat sopeutumaan vihan ja toivottomuuden olosuhteisiin. Meidän aikamme Emmauksen tieltä kuuluu kysymys: Missä ovat johtajat? Missä ovat rauhantekijät? Missä ovat profeetat, jotka kertovat, että rauhaa ei saavuteta voimalla, väkivallalla, uhkaamalla ja anastamalla maata ja omaisuutta?
 
Kristittynä uskon yhä rauhan mahdollisuuteen, mutta tiedän että rauha saapuu sitten kun jokainen kansa voi olla turvassa ja toteuttaa kansakuntana oikeuksiaan. Emme koskaan lakkaa saarnaamasta oikeudenmukaisesta rauhasta, toivomasta ja tekemästä työtä sen eteen tässä maassa.

Emmauksen tarinassa opetuslapset kutsuivat muukalaisen pöytäänsä. Heidän istuessaan pöytään, kun leipää murrettiin, he heti tunnistivat muukalaisen Jeesukseksi. Leivän murtaminen muutti heidän toivottomuutensa toivoksi. He muuttuivat epätoivoisten uskomusten levittäjistä uuden toivon ja elämän julistajiksi. ”Me olemme nähneet ylösnousseen Herran!” Taas heidän sydämensä paloivat niin kuin naisten sydämet heidän nähdessään ylösnousseen Herran. Sen sijaan, että olisivat paenneet, he palasivat Jerusalemiin täynnä iloa ja toivoa. He olivat nyt valmiita rohkaisemaan myös toisia opetuslapsia.

Me tämän ajan kristityt saamme tulla kaikkine pelkoinemme, pettymyksinemme ja puutteinemme kohtaamaan ylösnousseen Jeesuksen ehtoollispöydässä. Leivässä ja viinissä on meille toivon merkki, joka aukaisee silmämme, että näemme totuuden: Jeesus ei ole muukalainen vaan opettaja, parantaja, ystävä ja Messias. Hän on itse opettanut: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” (Joh 16:33). Hän on myös vakuuttanut meille: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh 14:27).

Ylösnousemus uudistaa uskomme elävään Jumalaan. Meitä ei ole kutsuttu lietsomaan epätoivoa, vaan elämään toivossa. Niin kauan kuin meillä on elävä Jumala, meillä on toivoa. Rohkaisemme siksi toinen toistamme sen Kristuksen voimalla, joka tulee murtamaan leipää kanssamme, että lähtisimme kertomaan ilosanomaa ja rakentamaan rauhan ja oikeudenmukaisuuden maailmaa.

”Tämä päivä näyttää minulle kirkkaammalta kuin muut. Tähdet ja kaikki luonnonvoimat iloitsevat. Jeesuksen kuollessa ne hiljenivät ja sammuivat mennen piiloon, koska ne eivät voineet katsoa Luojaansa ristillä riippumassa. Tänä päivänä kun Hän on kukistanut kuoleman, ne palaavat suorittamaan tehtäväänsä palvellen Häntä kirkkaudellaan.” Näin kirjoittaa Pyhä Hieronymus pääsiäissaarnassaan julistaen että Kristuksen ylösnousemus ei avaa toivon näköalojan vain muutamille harvoille vaan koko maailmakaikkeudelle – mukaan lukien tähdet ja kaikki luonnonvoimat.

Saarna ekumeenisessa jumalanpalveluksessa rauhan puolesta
Sabeel al-Quds
Jerusalem  +  Dominikaanikirkko  + 12. lokakuuta  2015

Piispa Munib Younan, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.


Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan Rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kanssanne. Amen.
Jonkin ajan kuluttua Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi. Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: "Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?" Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: "Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" - - hän puhui nyt halvaantuneelle -- "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Tällaista emme ole ikinä nähneet." (Mark 2:1-12).


Sisaret ja veljet Kristuksessa,

Kun Ekumeeninen vapauksen teologian keskus Sabeel pyysi minua saarnaamaan tässä jumalanpalveluksessa ja siunatussa kirkossa, olin aluksi vastahakoinen sillä en tiennyt mitä minun pitäisi sanoa ja mikä olisi viestini tänne kokoontuneille.

Kysyin itseltäni, pitäisikö minun jälleen tuomita se mitä tapahtuu Jerusalemissa, Israelissa ja Palestiinassa kun väkivalta ja sorton jälleen lisääntyvät. Tuleeko minun tuomita ne jyrkät toimet, joita meihin palestiinalaisiin on kohdistettu. Tuleeko minun itkeä itkevien kanssa, ja surra surevien kanssa? Pitäisikö minun kertoa pelkääville, miten paljon minuakin pelottaa? Olisiko minun tehtäväni vaieta niiden kanssa, joiden ääni on vaiennettu?

Haasteena on tehdä kaikkea tätä yhdessä samanaikaisesti. Tuomitseminen, itku, sanoutuminen irti väkivallasta; kaikkea tätä kansamme on runsaiden sanojen kera saanut kuulla väsymykseen asti. Me tarvitsemme rohkaisevia ja toivoa antavia sanoja, jotka avaavat näköalan ei ainoastaan rauhaan vaan oikeudenmukaiseen rauhaan.


Siksi haluan puhua teille tänään rakkaudesta, rauhasta ja kärsivällisyyden voimasta. Arabiassa meillä on sana sumud, joka kuvaa oliivipuun kestävyyttä ja voimaa.


Jeesus sanoo (Joh. 10:10), “Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” Jeesus on tullut antamaan arvokkaan ja merkityksellisen elämän kaikille ihmisille sukupuolesta, rodusta tai kansallisuudesta riippumatta. Jeesus haluaa antaa elämän joka rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja iloa.


Evankeliumin kertomuksessa Jeesus parantaa halvaantuneen. Voitte ajatella että tämä on erikoinen tekstin rauhanmessuun, mutta näinä päivinä jotka täyttyvät väkivallanteoista, poliisin ja ambulanssien sireeneistä ja ihmisten huudoista, löydän tästä raamatun kertomuksesta kaksi erityistä viestiä meille täällä tänään.


Ensiksikin, meidän on syytä on panna merkille neljän ystävän häkellyttävä usko. He uskovat että Herra Jeesus Kristus parantaa heidän halvaantuneen ystävänsä. Ihailen heidän vahvaa tahtoaa auttaa ystävää hädässä, heidän aloitteellisuuttaan purkaa katto voidakseen saattaa ystävänsä Jeesuksen luo. Kun pitää päästä Jeesukseen luo, mikään ei saa heitä estää. He osoittavaa luovaa rohkeutta, jollaista harvoin kohtaa.


Nämä neljä ystävää kantavat halvaantuneen miehen Jeesuksen luo parannettavaksi. Samoin meidän maamme on halvaantunut vuodepotilas - uskaltaisin sanoa. Eikö maan ole halvaannuttanut sorto, viha ja miehitys? Eikä maan ole halvaannuttanut haluttomuus puolustaa oikeutta ja kaikkien maassa asuvien ihmisarvoa? Eikö kaikille kuulu Jeesuksen lupaama yltäkylläinen elämä?


Se “kvartetti”, joka auttoi halvaantunutta miestä on kovin erilainen kuin se Lähi-Idän kvartetti, joka uutisotsikoiden mukaan yrittää ratkoa maamme konfliktia. Tällä nykyajan kvartetilla on tarjottavanaan julkilausumia ja puheita. He näkevät ja vihan ja väkivallan ja kertovat tuntevansa myötätuntoa Pyhää Maata kohtaan.  He näkevät kuinka eräät ryhmittyvät ovat päättäneet muuttaa poliittisen konfliktin uskonsodaksi. He ymmärtävät, että kukaan ei hyödy uskonsodista, ääriliikkeiden poliitikkojen vallassa olosta tai saarnaajista, jotka haluavat anastaa uskonnon omien päämääriensä keppihevoseksi.


Nykyajan kvartetti edustaa maailman suuria valtoja, jotka näkevät paitsi meidän tilanteemme,  myös sen mitä tapahtuu Syyriassa ja Irakissa. Näyttää kuitenkin siltä, että nämä maailmanvallat haluavat ajaa Lähi-Idässä ainoastaan omia etujaan - eivät tukea Lähi-Itää ja sen ihmisiä. He ovat myös unohtaneet että Israelin-Palestiinan konflikti on koko Lähi-Idän ongelman ytimessä.


Syyrialaiset, irakilaiset ja me kaikki Israelissa ja Palestiinassa tarvitsemme kvartetin apua. Halvaantunut maa tarvitsee apua, että voidaan alkaa ajatella luovasti ja määrätietoisesti ja kustannuksia laskematta toteuttaa näkyä rauhan ja oikeudenmukaisuuden toteuttamisesta.


Kansa tässä halvaantuneessa maassa ei tarvitse hymistelyjä tai poliittisia irtiottoja vaan tekoja, jotka johtavat meidät pois halvaantuneesta tilastamme ja tukevat oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja lupaavat ihmisarvoista elämää kaikille. Meidän Jerusalemimme kuuluu kaikille ja sen historiallinen moninaisuus täytyy säilyttää.


Tarvitaan solidaarisuutta, profeetallista näkyä ja johtajuutta ihmisiltä, jotka haluavat kuulla totuuden ja puolustaa oikeudenmukaisuutta.


Profeetallisen ääneen pitää erityisesti kuulua kristillisestä kirkosta paikallisesti täällä Jerusalemissa sekä kansainvälisesti ympäri maailman. Kirkon pitää herättää ihmisten omiatuntoja niin että tämän konfliktin halvaannuttamat ihmiset heräävät ja rohkaistuvat uskomaan ja toivomaan ja toimimaan moraalisella tavalla. Ennen kaikkea meidän on herättävä rukoilemaan:  “Herra, me olemme uupuneet sorron, vihan ja miehityksen alla. Paranna maamme kaikesta vihasta ja katkeruudesta. Vapauta maamme väkivallasta ja terrorista. Paranna maamme kaikesta siitä mikä mikä meitä ahdistaa ja lannistaa. Anna anteeksi meidän syntimme. Anna meille uusi toivo ja voima, että emme väsy puolustamaan oikeutta. Anna meidän peräänantamattomasti ja arvokkaasti puolustaa Jerusalemia, sinun kaupunkiasi.


Toiseksi, pankaamme merkille että kun halvaantuneet todelliset ystävät toivat hänet Jeesuksen luo, Jeesus totesi yksinkertaisesti: “Poikani, sinun syntisi on annettu anteeksi.” Ne viranomaiset, jotka olivat olleet tukkimassa sairaan tietä Jeesuksen luo sanoivat että tämä oli häväistys - vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi. Jeesus vastasi Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'?


Ystäväni, tiedän että mielemme on täynnä kuvia väkivallasta ja taisteluista tässä maassa. Olemme nähneet liian paljon kuvia ihmisten kärsimyksestä. Sydämemme on särkynyt: se tarvitsee parantajaa. Näiden vaikeiden aikojen keskellä kriisin seuratessa toistaan, tarvitsemme hengellisyyttä, joka parantaa sydämemme, mielemme ja ruumiimme ja antaa voimaa.


Tervehtyminen alkaa, kun tunnistamme, että maatamm halvaannuttaa synnin ja vihan valta, joka haluaa kieltää toisilta ne lahjat, jotka Jumala on tarkoittanut kaikille lapsilleen. Yhteinen parantuminen tarvitsee hengellistä uudistumista. Emme voi fyysisesti vapautua ellemme pääse ulos mielemme vankiloista.


Me tarvitsemme sitä uskoa joka evankeliumin kertomuksessa oli noilla neljällä ystävällä. He uskoivat että rukouksessa on voimaa ja että Jumala voi muuttaa sairaan tilanteen.  Olkoon rukouksemme, että Jumala antaisi meille niin paljon uskoa, luottamusta ja päättäväisyyttä että me passiivisuuden sijasta voisimme olla Jumalan valitsemia rauhan puolustajia ja tekijöitä.


Työn rauhan puolustamiseksi ja sorron vastustamiseksi pitää nousta rukouksen hengestä. Rukouksessamme kannamme koko maamme Jumalan kasvojen eteen ja pyydämme Hänen parantavaa armoaan. Olemme nähneet, että pelkät sanat eivät auta ja julkilausumat jäävät kauas siitä mitä tarvitaan. Tarvitsemme hengen, joka auttaa pysymään järkähtämättöminä rauhan ja oikeuden puolesta ja rohkeuden irrottautua vihasta ja kostosta.


Rukoilemme että Jumala parantaa maamme ja antaa rauhan. Sadanpäämies sanoi täällä aikanaan Jeesukselle: “sano vain sana niin palvelijani paranee (Matt. 8:8). Mekin sanomme Jumalle: “Sano vain yksi sana niin että maamme paranee!”


Patriarkka Michel Sabah sanoi Beir Ounassa: “Meidän täytyy rukoilla. Kun tapaamme muurin takana, me palestiinalaiset pyydämme israelilaisia rukoilemaan kanssamme rauhan ja oikeuden puolesta.”


Rukoilemme, että kaikkien oikeudet ihmisinä tässä maassa tunnustettaisiin. Rukoilemme, että kaikki näkevät toisissaan ihmisen ja Jumalan kuvan. Tartutaan toisiame kädestä ja polvistutaaan rukoilemaan: “Herra, Pyhä Maa tarvitsee parantavan kätesi kosketusta.”

Rukoilemme todellisen rauhan ja oikeuden toteutumisen puolesta yhteiskunnassamme ja kaikille tässä maassa asuville. Rukoilemme anteeksiantamuksen voimaa - rukoilemme oliivipuun sumud-voimaa ja kestävyyttä. Rukoilemme oikeuden toteutumista Jerusalemissa ja tässä maassa.


Rukoilemme Faisal al-Husseinin sanoin:


Jumalani, kun sydämeni on katkera… … auta ettei minusta tulisi ilkeä
Jumalani, kun sydämeni särkyy tuskasta… ...älä tee musta kostonhimoista
Jumalani, kun henkeni vapisee pelosta… ...älä sytytä minussa vihaa
Jumalani, kun ruumiini on heikko… ...älä anna epätoivon vallata minua
Jumalani, palvelijasi toivo hiipuu… ...ylläpidä toivo ja luottamus


Jumalani, usko on rakkautta, usko on anteeksiantamusta, usko on luottamusta
Jumalani, älä sammuta uskon kipinää rinnastani.


Jumalani, me halusimme vapautta kansallemme - emme orjuutta toisille.
Jumalani, me halusimme oman kotimaan - emme halunneet tuhota kenenkään kotia tai isänmaata.
Jumalani, kansaltamme on viety kaikki paitsi usko oikeuteen.
Jumalani, kansa on kaikin tavoin heikko paitsi uskossaan.
Jumalani, anna kaiken vuodatetun valoksemme ja voimaksemme. Älä anna meidän kääntyä koston ja vihan tielle.
Jumalani, kuule rukokseni - heikko huokaukseni ja auta meitä ja johdata meidät oikealle tielle.


Jumala siunatkoon teitä kaikkia ja kaikkia niitä jotka puolustavat rauhaa ja oikeudenmukaisuutta.

Jerusalemissa lokakuun 23.10.2015

Älkää jättäkö meitä yksin. Tilanne Palestiinassa vaikeutuu koko ajan. Rukoilkaa puolestamme ja kanssamme, Auttakaa meitä!

Kaikille Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon kumppaneille

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa,
Rauhaa ja armoa teille Herrramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Olemme kaikki varmasti tietoisia Lähi-idästä tulevista uutisista, erityisesti Palestiinasta ja Israelista. Tällä kertaa Jerusalem on ollut tapahtumien keskipisteenä.

Jerusalemin ja Länsirannan hyvin jännittynyt tilanne on aiheutunut provokatiivisista Al Haram Al-Sharif:ia (Temppelivuori) koskevista teoista. Vaikka tiedämmekin, että Israelin päärabbit tukevat historiallista status quo:ta, valitettavasti juutalaiset ääriainekset provosoivat muslimiyhteisöä. Nämä provokaatiot ovat saaneet aikaan sen, että monet muslimit pelkäävät, että Israelin viranomaiset muuttavat Haram Al-Sharifia koskevia rukoussopimuksia. Ääriainekset pyrkivät muuttamaan Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin uskonnolliseksi konfliktiksi rauhaan, vapautukseen, vapauteen ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivän kamppailun sijasta.

Jerusalemissa, samoin kuin Länsirannalla ja Gazassa, olemme nähneet sekä palestiinalaisten että israelilaisten siviilien tappamista, Israelin poliisin ja armeijan liiallista voimankäyttöä mielenosoittajia vastaan, oman käden oikeuteen perustuvia tappoja, kollektiivisia rangaistuksia, jotka koskevat tiukkoja liikkumisrajoituksia, palestiinalaisten asuinalueiden sulkemisia sekä rangaistukseksi tehtyjä talojen hävittämisiä.

Tuomitsemme kaiken tämän väkivallan ja olemme vakuuttuneita, että väkivalta ei voi ratkaista tätä ongelmaa. Maamme mieliala tällä hetkellä on viha, kosto, hyvityksen hakeminen sekä epäluulo. Olemme hyvin peloissamme tässä väkivallan aallossa ja toisen ihmisen torjumisessa ja kieltämisessä.

Jerusalemissa asuvat palestiinalaiset eivät pääse liiketoimintaansa eivätkä työhönsä tavalliseen tapaan. Tämä tarkoittaa sitä, että heidän taloudellinen asemansa heikkenee, ja monet harkitsevat vakavasti maastamuuttoa.

Elämämme hyvin vaikeita aikoja, ja pelkäämme, että tilanne muuttuu vielä pahemmaksi lähiviikkoina ja – kuukausina. YK:n yleiskokous kokoontuu keskustelemaan tästä tilanteesta. Mitään ratkaisua ei kuitenkaan ole näköpiirissä. Ellei löydetä sellaista ratkaisua, joka pyrkii puuttumaan peruskysymykseen, Israelin laittomaan Palestiinan miehitykseen, ja joka etsii oikeudenmukaisuuteen perustuvaa rauhaa, pelkäämme, että tulemme näkemään lisää kuolonuhreja, surua, tuskaa ja kärsimystä.

Tämä jännittynyt tilanne on halvaannuttanut palestiinalaisten elämän ja vaikuttanut jokaiseen palestiinalaiseen kotiin ja liikeyritykseen. Jordanian ja Pyhän maan luterilaisen kirkon jäsenet eivät ole poikkeus:
- Kaupungin sulkemisen ja tarkastusasemien perustamisen vuoksi monet ovat menettäneet toimeentulonsa lähteet.
- Monet turistit ovat peruneet Pyhän maan matkavarauksensa sekä tältä että ensi vuodelta. Vaikutukset talouselämään ovat vakavia.
- Elinkustannukset ovat kohonneet huomattavasti
- Vanhemmilla ei ole varaa maksaa lastensa koulumaksuja
- Länsirannan kouluissamme opiskelevat Jerusalemissa asuvat oppilaat joutuvat kulkemaan kiertoteitä kouluunsa. Matkakustannukset ovat siten kasvaneet.

Tämän kriisin tuloksena meidän taloudellinen tilanteemme on vaikeutunut. Tähän vaikuttavat alentuneet paikalliset tulot (koulumaksut, guesthouse-tulot ja jopa seurakuntien alentuneet lahjoitukset)

Teidän apunne tässä asiassa merkitsee, että me voimme edelleen keskittyä seurakunnalliseen työhön ja jatkaa työtämme välittäen rakkauden evankeliumia vihan ja toisen ihmisen oikeuksien kieltämisen aallon keskellä.
Vetoamme teihin Jeesuksen Kristuksen nimessä, että autatte Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaista kirkkoa tämän vakavan ja kiistämättömän taloudellisen tilanteen keskellä. Teidän kumppanuutenne on nyt tarpeellisempi kuin koskaan aikaisemmin. Me yritämme pitää yllä toivoa, sillä ilman toivoa pelkäämme, että kristityt muuttavat pois maasta.

Haluaisimme pyytää teiltä kahta asiaa:

1. Rukoilkaa puolestamme sunnuntain jumalanpalveluksissanne. Toivomme myös, että omistaisitte 3. adventtisunnuntain rukouksille oikeudenmukaisen rauhan puolesta ja anteeksiantamukselle perustuvan sovituksen puolesta.

2. Rukoilkaa meidän kristittyjen puolesta, erityisesti Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon puolesta, jotta jaksaisimme jatkaa tässä maassa ja voisimme olla rauhan työvälineitä, oikeudenmukaisuuden välittäjiä sekä sovituksen palvelijoita.

Arvostamme hyvin paljon taloudellista tukea, mikä auttaa meidän työtämme kantamaan Kristuksen lippua Pyhällä maalla.

Teidän rukouksenne, solidaarisuutenne ja tukenne tekee meidän selviytymisemme mahdolliseksi ja vahvistaa kristittyjen läsnäoloa, kestävyyttä ja palvelutehtävää Pyhällä maalla.

PYYDÄMME ETTETTE JÄTÄ MEITÄ YKSIN TÄSSÄ VAIKEASSA TILANTEESSA.

Kiitollisena teidän jatkuvasta rukouksestanne ja tuestanne, joilla autatte meitä näitä vaikeina aikoina pitämään Pyhän kaupungin elävät kivet edelleen paikoillaan,

Veljenne Kristuksessa
Piispa Dr. Munib A. Younan,
Jerusalemin luterilainen piispa
Your Brother in Christ,
Bishop Dr. Munib A. Younan
The Lutheran Bishop in Jerusalem

Käännös: Jukka Helle.

Ajankohtainen ja tärkeä rukous; Palestiinan litania Jerusalemista (by piispa Munib Younan, suom. Jukka Helle). Saa käyttää vapaasti.

Liturgi: Kaikkivaltias iankaikkinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Me ylistämme ja kiitämme sinua. Sinä olet ainoa turvamme tässä turvattomassa maailmassa.

Seurakunta: Me ylistämme ja kiitämme sinua, Jumala.

L: Armollinen Jumala, kun Poikasi Jeesus Kristus syntyi ihmiseksi Betlehemissä, sinä tulit yhdeksi meistä ja näin jaoit ja otit omaksesi ihmisyytemme, kärsimyksemme ja ongelmamme.

Rauha teille (Joh 20:19)

Sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa,

Salaam ja rauhaa teille Jerusalemista Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Jeesus sanoo Tuomaalle ylösnousemisensa jälkeen: ”Rauha teille.”

PIISPA MUNIB YOUNANIN SAARNA LEIPÄSUNNUNTAINA 30.3.2014 HERTTONIEMEN KIRKOSSA

Matt. 4:1-11

Minulla on suuri ilo ja kunnia osallistua tähän neljännen paastonajan sunnuntain jumalanpalvelukseen kanssanne tässä kirkossa. Kiitän saamastani kutsusta ja pyynnöstänne saarnata kahdella eri kielellä, suomeksi ja arabiaksi. Nämä kielet ovat lähellä toisiaan - ovathan ne molemmat saarnan ja puheen kieliä. Tuon mukanani terveiset Jerusalemista ja Palestiinan kristityiltä. Rukoilemme ja pyydämme teitä rukoilemaan kanssamme, jotta pienestä lukumäärästämme huolimatta voimme olla mukana elävässä todistuksessa, rauhan instrumentteja, oikeudenmukaisuuden välittäjiä ja ihmisoikeuksien puolustajia, mukaan lukien naisten oikeudet sekä vuoropuhelun synnyttäjiä ja rakkauden apostoleja.

Me arabikristityt olemme erottamaton osa yhteiskuntaamme. Yhteiskuntamme huolet ovat meidän huoliamme ja ilot meidän ilojamme. Rukoilemme varapresidentti John Kerryn rauhanaloitteiden puolesta toivoen, että neuvottelut toisivat positiivisia ratkaisuja, jotka turvaavat jokaiselle heille kuuluvat oikeutensa ja mahdollistavat kansainvälisen legitimiteetin. Pyydämme teitä rukoilemaan arabikristittyjen ja Palestiinan kristittyjen puolesta, jotta voimme elää ja todistaa Jumalasta omassa maanosassamme. Arabikristityt kokevat Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin pääongelmaksi Lähi-idässä. Jos konflikti saadaan ratkaistua, myös muut alueet kuten Syyria ja Libanon nauttivat rauhan tuomasta väreilystä. Siksi pyydämme, että jatkatte rukoustanne Jerusalemin rauhan puolesta.

Olen valinnut paastonajan sunnuntain aiheeksi Jeesuksen kiusauksen. Tässä kertomuksessa Jeesuksen kiusaus ilmeni hänen heikoimmalla hetkellään. Jeesus, joka on kaiken hyvän lähde, asetetaan vaikeaa testiin, jossa paholainen haluaa Jeesuksen epäonnistuvan. Paholainen houkutteli Jeesusta tämän paastottua 40 päivää erämaassa. Uskomme, että Jeesus on ylösnoussut synnittömänä tästä maailmasta. Hän oli täysi ihminen ja kiusausten koettelema kuten me. Mutta toisin kuin me, hän on voittanut paholaisen ja todistanut, että hänen ihmisyytensä on täydellistä. Periksi antamisen sijaan Jeesus huutaa: ”Mene pois, Saatana!” (Matt. 4:10).

Tämä Jeesuksen kohtaama kiusaus tapahtui samalla seudulla, jossa kirkkomme loppiaisena vihki käyttöön uuden kirkon Jeesuksen kastepaikalla Jordanin rannalla Betaniassa, Jordanian puolella. Aina siellä käydessäni saan muistutuksen siitä kuinka Johannes Kastaja eli erämaassa, ja kuinka myös Jeesus tuli koetelluksi erämaassa. Ymmärrän, mitä merkitsee olla 40 päivää erämaassa ilman ihmiskontakteja ja nähdä ympärillään vain matalakasvuisia erämaapensaita, ulvovia sakaaleita ja susia sekä pieniä erämaassa selviytyviä lintuja – se olisi jokaiselle ihmiselle koettelemus. Mutta juuri erämaassa Jeesus tunsi, että Jumala oli häntä paljon lähempänä kuin missään muualla.

Tämän päivän tekstistä luemme, että paholainen käytti raamatullista kieltä houkutellessaan Jeesusta. ”Jos sinä olet Jumalan Poika, niin sano tälle kivelle, että se muuttuu leiväksi”. ” Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas; onhan kirjoitettu ”Hän antaa enkeleilleen käskyn.” Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.”. Paholainen käytti kierolla tavalla teologiaa ja Raamattua saaden kaiken kuulostamaan järjelliseltä ja vakuuttavalta. Myös Jeesuksen vastaukset olivat Raamatusta, mutta ilman pyrkimystä järkeistää tai selitellä. Jeesus vastaa ensimmäiseen kiusaukseen sanomalla: ”On kirjoitettu: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta”. Toiseen kiusaukseen Jeesus vastaa:” Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi”. Ja lopuksi Jeesus kieltäytyy kolmannestakin houkutuksesta sanoen:” Mene pois, Saatana! On kirjoitettu:” Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella”.  

Opimme, että Raamattua voidaan lukea kahdella eri tavalla. Yksi tapa on kuten paholaisella omia pyrkimyksiä tavoitellen. Ei ole yllättävää, että paholainen toimii näin. Itse asiassa se on muistutus syntiinlankeemuksen kertomuksesta ja kuinka houkutus johti synnintekoihin. Mutta on olemassa myös toinen tapa lukea Raamattua. Jeesus antaa meille oikean tavan ymmärtää Raamatun tekstejä. Näin tehdessään hän ei halua osoittaa urhoollisuuttaan, vaan haluaa pelastaa maailman synnistä, omavaltaisuudesta, heikkoudesta ja houkutuksista. Paholainen käytti Raamattua Jeesuksen houkuttelemiseen, mutta Jeesus käyttää pyhiä tekstejä tuodakseen toivoa ja elämää.  

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa, tämän päivän maailma on täynnä haasteita.

Ensimmäinen haaste liittyy Raamatun väärintulkintaan. On niitä, joille Raamattu on kirja eikä henki. Ja on niitä, jotka käyttävät Raamattua kuin lakikirjaa säätääkseen kaikkea maailmassa tapahtuvaa, olipa se sitten sosiaalista, eettistä tai poliittista. Näin toimivat nimittävät itseään Raamatun tulkitsijoiksi. Ja tietysti Raamatun teksteistä tulee ongelmallisia, kuten esimerkiksi yhdestä syntiin langenneesta ihmisestä, kun niistä yritetään löytää vastauksia kaikkeen siihen, mitä tapahtuu tämän päivän Palestiinassa, pommitetussa Syyriassa tai vallankumouksellisessa Egyptissä. Usein näiden tulkitsijoiden viestiä viedään eteenpäin ihmisille, jotka elävät miehityksen alla, sodassa tai pommituksissa. Sen sijaan, että Jumalasta löytyisi turva ja Raamatun tekstit toisivat lohdutusta, viesti johtaa houkutuksiin, kapinaan ja hengelliseen kriisin. Syntyy mielikuva, että Jumala on yksipuolinen ja Raamattu oikeudenmukaisuutta vastaan oleva vihollinen eikä ystävä.

Kirjassaan ”Kristityn vapaudesta” Martti Luther opetti meitä lukemaan Raamattua. Tämä tarkoittaa profetioiden täyttymistä Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen ristiinnaulitsemisessaan. Palestiinalaisena voin kokemuksestani kertoa, että monet arabikristityt, mukaan lukien palestiinalaiset pitävät Vanhaa testamenttia vihollisenaan. Näin ajattelevat ovat langenneita. Pinnallisella lukemisellaan he eivät pyri lähelle Jumalaa vaan lankeavat houkutukseen kyseenalaistamalla Jumalan ja olemalla epäuskossa. He eivät ole voittaneet kiusausta, toisin kuin Jeesus. Tällaisina aikoina meidän roolimme kristillisenä evankelisena arabikirkkona on istuttaa ihmisiimme syvä ymmärrys Vanhasta ja Uudesta testamentista. Vanha testamentti ei ole vihollisemme vaan siinä on rakkauden Jumala -  Jumala, joka lähetti meille Jeesuksen houkuteltavaksi ja ristiinnaulittavaksi, jotta me pelastuisimme.

Vanha testamentti ja Uusi testamentti eivät kerro, että yhden maan tulisi olla yli toisen. Se ei anna poliittisia vastauksia pinnalla oleviin poliittisiin kysymyksiin Lähi-idässä tai muuallakaan maailmassa. Oikein luettuna Raamattu on sitä, mitä Jeesus sanoi: ”Älä kiusaa Herraa Jumalaasi”. Minä olen tullut antamaan sinulle elämän, yltäkylläisen elämän. Raamattu on elämän, oikeudenmukaisuuden ja sovinnon kirja kaikille ihmisille. Siksi älkäämme tunteko houkutusta ymmärtää Raamattua väärin. Kohdatkaamme haaste yhdessä kuten Jeesus:” Ei ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta”.

Toinen arabikristittyjen kohtaama haaste liittyy uskonnollisiin ääriliikkeisiin ja poliittiseen fanatismiin. Elämme maailmassa, jossa ääriliikkeet rehottavat.  Uskonnoltaan, doktriiniltaan tai metodeiltaan näistä poikkeavia pidetään vääräuskoisena.  Millään uskonnolla ei ole monopolia eikä ääriliikkeillä ole tiettyä uskontoa. Yhteistä tälle liikehdinnälle on uskonnollisten pyhien kirjojen kapea-alainen tulkitseminen omien tavoitteiden ja epäterveiden poliittisten suunnitelmien edistämiseksi.

Tohtori Charles Kimball kuvaa ilmiötä uskonnon korruptoitumiseksi. Uskonnon ydin, joka kutsuu meitä rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä niin kuin itseämme, on korruptoitunut. Oklahoman yliopistossa Yhdysvalloissa opettajana toimiva Kimball on maailman uskontoja käsittelevä tuottelias kirjailija. Kirjassaan Kun uskonto muuttuu paholaiseksi Kimball listaa viisi ääriliikkeen tunnusmerkkiä:

    •    ehdottoman totuuden vaateet
    •    sokea kuuliaisuus
    •    toive täydellisen ajan luomisesta
    •    etiikka, jossa lopputulema oikeuttaa, mitkä tahansa keinot, ja
    •    pyhän sodan julistaminen

Kimball kirjoittaa:” Aina kun joku kertoo Jumalan erityisesti heihin kohdistamasta rakkaudesta ja uskontonsa suomista valtuuksista, kun heidän käyttäytymisensä muita kohtaan on väkivaltaista ja hajottavaa, ja kun heidän toimintansa aiheuttaa naapureille kärsimystä, voit olla varma että silloin uskonto on korruptoitunut  ja muutoksen tarve on hälyttävä. Kun uskonnosta tulee paholainen, nämä viisi tunnusmerkkiä toteutuvat. Vastaavasti, kun uskonto pysyy totuudenmukaisena sen alkuperäisiin lähteisiin, murentaa uskonto aktiivisesti tätä korruptiota. Tämä on vastaprosessi, jota nyt kiireellisesti tarvitaan.”   

Tämän vuosituhannen suuri kysymys on uskon palauttaminen oikeudenmukaisuuden, rauhan ja rakkauden liikkeelle panevaksi voimaksi. Näin varmistamme, että usko ei ole vain osa maailman ongelmia. Meidän tulee ensin itse vakuuttua siitä, ettei yhdelläkään uskonnolla ole vihan tai äärimmäisyyden monopolia. Vaan me kaikki - kristityt, muslimit, juutalaiset, minkä tahansa uskonnon edustajat tai uskonnottomat - olemme tasapuolisesti vastuussa. Meidät kaikki on kutsuttu toimimaan yhdessä ja etsimään positiivisia rakkauden arvoja, myötätuntoa, oikeudenmukaisuutta ja rauhaa sekä säilyttämään jokaisella pyhän ihmisarvon, ihonväristä, etnisestä syntyperästä, tunnustuksesta tai uskonnosta riippumatta.

Meidän ei tule hyväksyä ääriliikkeiden tulkintoja eikä tulla niiden osaksi, koska juuri silloin paholainen houkuttelee meitä.  Mutta olemme kutsuttuja opettamaan avoimuutta ja näkemään toisessa Jumalan – myös siinä äärimmäisyyttä edistävässä, joka eroaa meistä uskonnoltaan, politiikaltaan tai ideologialtaan. Kirkkomme julistuksellinen vahvuus Lähi-idässä nousee avoimuudesta, ei äärimmäisyydestä. Avoimuuden viestimme on ollut järkkymätön. Yhteiskuntaan osallistumisen kautta olemme erottamaton osa ihmisten elämää, heidän murheitaan ja ilojaan. Olemme välittäneet kokonaisvaltaista vapauttavaa viestiä jokaiselle ihmiselle. Kristus on tullut antamaan elämän meille kaikille, myös äärimmäisyyttä edustaville, myös niille, jotka eivät meitä rakasta, ja myös viholliselle. Jeesus on tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. Vaikka käymme läpi vaikeita aikoja, kertomus Jeesuksen kiusauksista opettaa meille ”Mene pois, Saatana!”. Palvomme vain Jumalaa; tämä on vapautuksen viestimme ja oikea raamatuntulkinta. Ihmisinä lankeamme kiusauksiin, toisin kuin Kristus, mutta lohdutuksemme on Martti Lutherin teologiassa. Sen mukaan kristitty on sekä syntinen että pyhä. Olemme syntisiä ja helposti ansaan lankeavia, mutta olemme myös Kristuksen ristin vapauttamia pyhiä. Niin kauan kun elämme armossa, voimme aina nousta ylös paholaisen houkutuksista.
      
Saarnani lopuksi haluan vielä jakaa kanssanne kohtaamiseni paavi Franciscuksen kanssa yhdessä Luterilaisen Maailmanliiton pääsihteerin ja varapuheenjohtajan kanssa. Annoimme paaville vaatimattoman lahjan, joka ei ollut kultaa, hopeaa taikka pronssia. Itse asiassa annoimme hänelle teekannun, jonka toimme Dabaabin pakolaisleiriltä Keniasta, jossa somalipakolaiset olivat sitä käyttäneet. Hänen pyhyytensä oli suuresti ilahtunut ja sanoi:” Kiitos tästä kallisarvoisesta lahjasta, tästä muistutuksesta. Vien sen yksityiseen työhuoneeseeni”. Sitten hän jatkoi: ”Tämän päivän kristillinen kirkko tarvitsee marttyyriuden ekumeniaa.” Kysyimme paavilta, tarkoittaako hän valkoista marttyyriutta, joka julistaa ilosanomaa ja todistaa Kristuksen kirkkautta Betlehemin seimessä vai punaista marttyyriutta, jossa Jumala kutsuu meitä uhraamaan elämämme. Paavi vastasi suurta intoa äänessään: ”Tarkoitan valkoista marttyyriutta, mutta jos tarve vaatii, meidän on oltava valmiit luopumaan elämästämme – mutta tämä ei ole ensisijainen toiveemme.” Paavin mielestä kirkkojen tulisi pyrkiä yhdessä olemaan elävä todistus Kristuksessa.

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa, myös tänään meitä koetellaan väärillä Raamatun tulkinnoilla, kielteisillä uutisilla ja ääriliikehdinnällä.  Olemme kuitenkin kutsutut puhumaan yhdellä äänellä ja tekemään hyviä tekoja maailmassa - olemaan elävä todistus. Kirkon vahvuus on sen yhteisessä julistuksessa ja kaikille ihmisille tarkoitetussa pelastavassa sanomassa. Jatkamme sanoman levittämistä elämän avoimuudesta, toisen kunnioittamisesta, ja näkemisestä Jumalan kuvana. Ja näin tehdessämme kerromme maailmalle, ettemme elä vain leivästä vaan Jumalan vapauttavasta sanasta, joka on meille annettu. Maailmamme tarvitsee hyviä tekoja ja nämä hyvät teot syntyvät sanoessamme: “Mene pois Saatana!”. Niin kuin on kirjoitettu:” Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella”.


Piispa Munib Younanin haastattelu Der Spiegel, 24.2.2014

Piispa Munib Younan edustaa kristillistä vähemmistöä palestiinalaisalueilla ja Itä-Jerusalemissa. Hän arvostelee avoimesti Israelin miehityspolitiikkaa ja Länsirannan israelilaissiirtolaisten ääriaineisten väkivaltaa - erityisesti silloin kun se kohdistuu kristtyjen pyhiin paikkoihin. Ne jotka vaikenevat tukevat vaikenemisellaan ääriliikkeitä, tähdentää Younan.

Spiegel: Piispa Younan, olette luterilainen kristitty mutta myös myös palestiinalaispakolaisen poika ja sellaisena tuomitsette miehityspolitiikan. Arvostelijanne väittävät että olette vain 10-prosenttisesti kristitty ja 90-prosenttisesti poiitikko. Pitääkö tämä paikkansa?

MY: Olen kirkkokunnan johtaja. Minun tehtäväni ei ole politikoida, mutta kirkko voi toimia uskottavasti vain silloin kun se toimii totuuden velvoittamana oikein. Jos kirkot alkavat pelata valtapelejä, ei ole mahdollista enää pysyä totuudessa.

Spiegel: Mutta otatte yksiselitteisesti kantaa palestiinalaisten puiolesta.

MY: Olen luterilainen ja Palestiinan pakolainen. Siten kannan kansani kärsimystä mukanani. En voi katsoa vaieten miten ihmisiä alistetaan. Dietrich Bonhoeffer teologina ja vastarintaliikkeen taistelijana vaati että kirkon tulee toimia valtion omanatuntona. Olen työssäni päivittäin tekemisissä kolmen valtion: Jordanian, Palestiinan ja Israelin kanssa. Tällöin minun on pakko sanoa mikä on oikein ja mikä väärin.

Spiegel: Monet uskonveljenne Jerusalemissa pidättäytyvät poliittisista kannanotoista.

MY: Heillä on näkemys, mutta he ei tee tarpeeksi. Krisittyjen tehtävä Jerusalemissa on rohkeasti tukea rauhanprosessia. Juutalaisten kansanmurhan takia ymmärrän saksalaisten pidättyväisyyden ja erityissuhteen Israeliin. Kun olen Saksassa sanon tapaamilleni ihmisille: Teidän ei tarvitse lastata kannettavaksenne kaksinkertaista syyllisyyden taakkaa. Jos vaaditte miehityksen lopettamista ja puolustatte kahden valtion ratkaisua, kuka voi syyttää teitä juutalaisvastaisuudesta?

Spiegel: Onko avoin arvostelu parempi keino kuin hiljainen diplomatia?

MY: Jos kukaan ei sano mitään, tilanne pahenee. Siirtolaisten ääriaines hyökkää jatkuvasti kristtyjen pyhiä paikkoja vastaan häpäistäkseen niitä. Vaikeneminen vahvistaa ääriaineksia. He tulkitsevat vaikenemisen toimiensa hyväksymiseksi tai peloksi. Äärielementit haluavat tehdä poliittisesta konfliktista uskonnollisen. Se mitä nämä ääriainekset puuhaavat nyt vaikka Syyriassa kaikkine raakuuksineen voi synnyttää Lähi-Idässä todellisen uskonsodan ja on erittäin vaarallista.

Spiegel: Miten Pyhän Maan kristtyjen pitää suhtautua hyökkäyksiin?

MY: Jokainen hyökkäys on tuomittava tapauskohtaisesti Ne ovat Jumalan vastaista raakuutta. Tästä ei ole pienintäkään epäilystä ja se on sanottava selvästi. Viranomaisten velvollisuus on toimia ja saattaa näiden hyökkäysten tekijät edesvastuuseen. Ratkaisu ongelmaan ei kuitenkaan löydy rikoslaista.

Spiegel: Vaan mistä?

MY: Radikaalismin levittäminen oppilaitoksissa täytyy lopettaa ja sen sijaan tähdentää että vastapuolella ihmiset ovat samanarvoisia ja heillä on samat oikeudet kuin omallakin puolella. Tarvitsemme kestävää suvaitsevaisuuskasvatusta kouluissa, yliopistoissa, kirkoissa, moskeijoissa ja synagogissa.

Spiegel: Ei kai kuitenkaan voida puhua järjestelmällisestä kristittyjen vainosta?

MY: Joskus esiintyy syrjintää, mutta ei vainoa. Turvallisuusjoukot ja sotilaat eivät vielä seiso kirkkojemme edessä. Saan ilmaista itseäni avoimesta ja kenenkään estämättä. Silti kristittyjen tilanne kokonaisuutena johtuu poliittisesta tilanteesta ja on kiinteästi siitä riippuvainen.

Spiegel: Itse johdatte pientä vain 3000 jäsenen suuruista kirkkoa. Kuuluuko kristittyjen ääni ylipäätään Pyhässä Maassa?

MY: Saan usein kuulla, että kuulun vähemmistöön. Poliitikot ajattelevat, että meillä ei ole merkitystä kun meitä on niin vähän. Meillä on kuitenkin keskeinen rooli uskontojen välisessä vuoropuhelussa. Näemme paljon vaivaa demokraattisen ja nykyaikaisen kansalaisyhteiskunnan idean tukemiseksi. Sellainen voi puolustaa myös sosiaalisia, poliittisia ja uskonnollisia vapauksia. Näihin päämääriin pyrimme diakoniatyön ja kasvatuksen avulla. Näin voimme vaikuttaa yhteiskuntaan.

Spiegel: Mikä on ollut vaikein hetki työssänne piispana?

MY: On ollut usein hyvin vaikeaa pitää kaikki pallot ilmassa samanaikaisesti. Eniten minua vaivaa, kun minut määritellään kuulematta näkemyksiäni.

Spiegel: Olette myös Luterilaisen maailmanliiton presidentti ja valmistelemassa reformaation 500-vuotisjuhlavuotta. Mitä Luther teille merkitsee?

MY: Hyvin paljon. Armollinen Jumala on minulle tärkeä. Kun teen virheitä ja väärin, tiedän että Jumala ottaa minut huostaansa sellaisena kuin olen ja vahvistaa armollaan.

Interview mit Bischof Munib Younan. (C) Der Spiegel.