Kuva: (c) Kairos Palestine. Palestiinalainen adventtikalenteri - 1 adventti
Lue myös johdanto
Palestiinalaisten pakolaisuus
Badil
Pakolaisuus ja sen uhka on suurin palestiinalaisten tämänhetkinen ongelma. Pakolaisuus koskettaa useampia palestiinalaisia kuin sotilaallinen miehitysvalta. Viimeksi kuluneen vuoden aikakin Israel karkoitti tuhansia palestiinalaisia Jerusalemista, Länsirannan C-vyöhykkeeltä, Gazan puskurivyöhykkeeltä ja Negevin autiomaasta Israelin alueelta. Palestiinalaispakolaiset ja palestiinalaisalueiden sisäisessä pakolaisuudessa elävät henkilöt ovat maailman suurin pakolaisryhmä. Pakolaisuus on ajanut palestiinalaiset pääasiassa eri Lähi-Idän maihin. Palestiinlaisten 11,6 miljoonan väestöstä 7,4 miljoonaa elää pakolaisina tai siirtolaisuudessa.
Pakolaisiksi rekisteröidyt elävät pääasiassa miehitetyllä palestiinalaisalueella (41 %), Jordaniassa (40 %), Syyriassa (10 %) ja Libanonissa (9 %). Usein he elävät varsin lähellä alkuperäistä kotiseutuaan. Alle 50 % palestiinalaisista asuu palestiinalaisalueilla. 1,4 miljoonaa palestiinalaista asuu Israelissa – heistä 25 % maan sisäisinä pakolaisina. Palestiinalaisalueilla asuu hieman yli 4 miljoonaa palestiinalaista. Pakolaisten status määräytyy sen mukaan, ovatko he YK:n rekisteröimiä pakolaisia ja alkoiko pakolaisuus 1948 vai 1968 sodassa. Suurin pakolaisryhmä ovat vuoden 1948 pakolaiset, joilla on YK:n myöntämä pakolaisstatus.
Israelin pyrkimyksenä on jatkuvasti ollut väkivalloin tai pakkokeinoin siirtää ja karkottaa alkuperäistä palestiinalaisväestöä asuinsijoiltaan. Näiden väestönsiirtojen välineinä Israel on käyttänyt lakeja ja erilaisia valtiollisia säädöksiä ja ohjelmia. Tätä nykyä Israel jatkaa palestiinlaisten pakkosiirtoja ”hiljaisen” väestönsiirron politiikkaa toteuttamalla. Karkottamalla yksittäisiä henkilöitä ja pienempiä ryhmiä kerrallaan Israel onnistuu välttelemään kansainvälistä julkisuutta. Israelin lainsäädäntö ja hallintokäytänteet on säädetty syrjimään palestiinalaisia maanomistusoloja, kansalaisuus- ja oleskeluoikeuksia ja maankäytön suunnittelua koskevissa asioissa.
Beetlehemin asukkaista 28 % on pakolaisia. Vuosina 1949 ja 1950 alueelle perustettiin kolme virallista pakolaisleiriä: Aida, Dheishesh, Beit Jibrin), joiden alueella nykyään asuu 22 023 palestiinalaista. Aidan pakolaisleiri perustettiin 0,2 km2:n maa-alueelle, jonka YK:n avustusjärjestö (UNRWA) vuokrasi vuoteen 1967 Israelin miehitykseen saakka Länsirantaa hallinneelta Jordanialta. Aida sijaitsee Beetlehemin ja Beit Jalan kaupunkien välissä. Leirien työttömyysaste on hyvin korkea vaihdellen 30 ja 43 prosentin välillä. Asukkaat kärsivät tilanahtaudesta, liian pienistä kouluista ja huonosta vesi- ja jätehuollosta.
Pakolaisleirien asukkaat ovat köyhiä ja aliravittuja. Köyhyysaste on noin 10 prosenttia korkeampi kuin muualla palestiinalaisalueilla. Demografiset ja sosioekonomiset mittarit osoittavat selvästi että pakolaiset ovat kärsineet 60 vuotta pakolaisuuden ja laittoman sotilaallisen miehityksen takia apartheidin kaltaisissa brutaalin siirtomaavallan olosuhteissa. Väkivalta ja sen uhka ovat johtaneet henkilökohtaisen turvallisuuden ja koskemattomuuden puutteeseen. Avustustoiminta ei ole ollut riittävää turvaamaan näille pakolaisille ihmisarvoisia olosuhteita.
Elämäni pakolaisena
Jean Zaru
On ihanaa herätä aamuun kun linnut laulavat pihallani kasvavan oliivipuun oksilla. Ne kutsuvat toisia lintuja nauttimaan ravinnosta ja iloitsemaan parven suojassa. Minulle nämä iloiset linnut toivat mieleen Jeesuksen äidin Marian - Palestiinan äidin – joka seuraa silmää räpäyttämättä elämäämme näissä olosuhteissa: kuinka rikas sortaa köyhää, vahva heikkoa ja kuinka näkymättömiä ja hyvin fyysisiä muureja rakennetaan ihmisten välille, koteja tuhotaan tai varastetaan, vesivarat anastetaan kokonaisilta kyliltä, liikkumisen vapaus riistetään ihmisiltä ja pääsy uskonnollisille pyhille paikoille estetään.
Palestiinan pakolaiset asuvat yhä leireissä, jotka perustettiin 1948 ja 1967. Monet ovat joutuneet pakolaisiksi useammin kuin kerran. Pakolaisstatuksen pitäisi olla vain väliaikainen, mutta monille perheille siitä on tullut pysyvä ja perinnöllinen. Monet ovat pakolaisia omassa maassaan. Maria katsoo tätä kaikkea ja kätkee sen sydämeensä, koska hän itse oli pakolainen Joosefin ja Jeesuksen kanssa Egyptissä.
Pyhä perhe palasi kotimaahansa. Siksi Maria ymmärtää että pakolaisilla tulee olla oikeus palata. Siirtomaavallan varjossa Maria näkee ja todistaa Vapahtajasta. Hän laulaa Jumalan lupauksesta ja vapautuksesta vangituille, pelastuksesta niille joita laittomasti sorretaan. Maria laulaa että Jumala kääntää maailmantilan toiseksi, vuoret väistyvät ja kukkulat horjuvat. Jumala haluaa meille tuntemattomin keinoin ja omalla ajallaan kukistaa sortovallan ja nostaa esiin uuden Jumalan lasten joukon (Luuk 1:43-46).
Voinko 46 miehitysvuoden ja ihmisoikeusloukkausten jälkeen nostaa ääneni iloiseen todistukseen Jumalan armosta Marian tavoin? Luukkaan kertomuksessa Maria ei jää ahdistuksineen yksin. Hän hakee tukea Elisabetilta. Pyhän Hengen – heikkojen puolustajan – täyteydessä nämä naiset ylistävät Jumalaa luvatusta vapautuksesta. Marian kiitosvirressä raskaana oleva Maria todistaa että Jumala lyö hajalle ne joilla on ylpeät ajatukset sydämissään, syöksee vallanpitäjät istuimiltaan ja korottaa alhaiset. Jumala ruokkii nälkäiset runsain määrin.
Jumalan hyvyyttä ei tule odottaa toimettomana. Jumalan hyvyys syntyy meissä tänään meidän lihastamme ja verestämme, meidän sitoutuneisuudestamme, uhrauksistamme ja taisteluistamme oikeuden puolesta. Jumalan hyvyydestä tulee toivo toivottomille. Kristityn toivo on vastarintaliike sorrolle ja toivottomuudella ja Jeesuksen julistaman toivon toteutumista (Luuk 4:18). Kristityn toivo on jotain joka muuttuu olemassa olevaksi todellisuudeksi tässä ja nyt. Oikeudenmukaisuuden toivo merkitsee työtä sen puolustamiseksi. Rauhan toivo merkitsee osallistumista työhön rauhan puolesta.
Marian kiitosvirsi on laulu köyhille, vangituille, sokeille, heikoille ja väkivallan uhreille. Ystävät, kuinka minä voisin tänä adventtina olla Marian laulamatta Jeesusta odottaessani? Olkoon tämä adventtiaika uudistumisen, sitoutumisen ja toivon aikaa!
Teidän ystävyytenne ja tukenne on suurin lahja mitä voitte meille antaa. Sytyttäkää kanssani ilon kynttilöitä, surun keskellä toiovn kynttilöitä ja valaiskoon meidän elämäämme rakkauden kynttilöiden valo. Tänä adventtina uskon että adventin Herra voittaa kaiken maailman vihan ja epäluulon, yhdistää ihmiset ja antaa meille toivon.
Lue myös johdanto
Palestiinalaisten pakolaisuus
Badil
Pakolaisuus ja sen uhka on suurin palestiinalaisten tämänhetkinen ongelma. Pakolaisuus koskettaa useampia palestiinalaisia kuin sotilaallinen miehitysvalta. Viimeksi kuluneen vuoden aikakin Israel karkoitti tuhansia palestiinalaisia Jerusalemista, Länsirannan C-vyöhykkeeltä, Gazan puskurivyöhykkeeltä ja Negevin autiomaasta Israelin alueelta. Palestiinalaispakolaiset ja palestiinalaisalueiden sisäisessä pakolaisuudessa elävät henkilöt ovat maailman suurin pakolaisryhmä. Pakolaisuus on ajanut palestiinalaiset pääasiassa eri Lähi-Idän maihin. Palestiinlaisten 11,6 miljoonan väestöstä 7,4 miljoonaa elää pakolaisina tai siirtolaisuudessa.
Pakolaisiksi rekisteröidyt elävät pääasiassa miehitetyllä palestiinalaisalueella (41 %), Jordaniassa (40 %), Syyriassa (10 %) ja Libanonissa (9 %). Usein he elävät varsin lähellä alkuperäistä kotiseutuaan. Alle 50 % palestiinalaisista asuu palestiinalaisalueilla. 1,4 miljoonaa palestiinalaista asuu Israelissa – heistä 25 % maan sisäisinä pakolaisina. Palestiinalaisalueilla asuu hieman yli 4 miljoonaa palestiinalaista. Pakolaisten status määräytyy sen mukaan, ovatko he YK:n rekisteröimiä pakolaisia ja alkoiko pakolaisuus 1948 vai 1968 sodassa. Suurin pakolaisryhmä ovat vuoden 1948 pakolaiset, joilla on YK:n myöntämä pakolaisstatus.
Israelin pyrkimyksenä on jatkuvasti ollut väkivalloin tai pakkokeinoin siirtää ja karkottaa alkuperäistä palestiinalaisväestöä asuinsijoiltaan. Näiden väestönsiirtojen välineinä Israel on käyttänyt lakeja ja erilaisia valtiollisia säädöksiä ja ohjelmia. Tätä nykyä Israel jatkaa palestiinlaisten pakkosiirtoja ”hiljaisen” väestönsiirron politiikkaa toteuttamalla. Karkottamalla yksittäisiä henkilöitä ja pienempiä ryhmiä kerrallaan Israel onnistuu välttelemään kansainvälistä julkisuutta. Israelin lainsäädäntö ja hallintokäytänteet on säädetty syrjimään palestiinalaisia maanomistusoloja, kansalaisuus- ja oleskeluoikeuksia ja maankäytön suunnittelua koskevissa asioissa.
Beetlehemin asukkaista 28 % on pakolaisia. Vuosina 1949 ja 1950 alueelle perustettiin kolme virallista pakolaisleiriä: Aida, Dheishesh, Beit Jibrin), joiden alueella nykyään asuu 22 023 palestiinalaista. Aidan pakolaisleiri perustettiin 0,2 km2:n maa-alueelle, jonka YK:n avustusjärjestö (UNRWA) vuokrasi vuoteen 1967 Israelin miehitykseen saakka Länsirantaa hallinneelta Jordanialta. Aida sijaitsee Beetlehemin ja Beit Jalan kaupunkien välissä. Leirien työttömyysaste on hyvin korkea vaihdellen 30 ja 43 prosentin välillä. Asukkaat kärsivät tilanahtaudesta, liian pienistä kouluista ja huonosta vesi- ja jätehuollosta.
Pakolaisleirien asukkaat ovat köyhiä ja aliravittuja. Köyhyysaste on noin 10 prosenttia korkeampi kuin muualla palestiinalaisalueilla. Demografiset ja sosioekonomiset mittarit osoittavat selvästi että pakolaiset ovat kärsineet 60 vuotta pakolaisuuden ja laittoman sotilaallisen miehityksen takia apartheidin kaltaisissa brutaalin siirtomaavallan olosuhteissa. Väkivalta ja sen uhka ovat johtaneet henkilökohtaisen turvallisuuden ja koskemattomuuden puutteeseen. Avustustoiminta ei ole ollut riittävää turvaamaan näille pakolaisille ihmisarvoisia olosuhteita.
Elämäni pakolaisena
Jean Zaru
On ihanaa herätä aamuun kun linnut laulavat pihallani kasvavan oliivipuun oksilla. Ne kutsuvat toisia lintuja nauttimaan ravinnosta ja iloitsemaan parven suojassa. Minulle nämä iloiset linnut toivat mieleen Jeesuksen äidin Marian - Palestiinan äidin – joka seuraa silmää räpäyttämättä elämäämme näissä olosuhteissa: kuinka rikas sortaa köyhää, vahva heikkoa ja kuinka näkymättömiä ja hyvin fyysisiä muureja rakennetaan ihmisten välille, koteja tuhotaan tai varastetaan, vesivarat anastetaan kokonaisilta kyliltä, liikkumisen vapaus riistetään ihmisiltä ja pääsy uskonnollisille pyhille paikoille estetään.
Palestiinan pakolaiset asuvat yhä leireissä, jotka perustettiin 1948 ja 1967. Monet ovat joutuneet pakolaisiksi useammin kuin kerran. Pakolaisstatuksen pitäisi olla vain väliaikainen, mutta monille perheille siitä on tullut pysyvä ja perinnöllinen. Monet ovat pakolaisia omassa maassaan. Maria katsoo tätä kaikkea ja kätkee sen sydämeensä, koska hän itse oli pakolainen Joosefin ja Jeesuksen kanssa Egyptissä.
Pyhä perhe palasi kotimaahansa. Siksi Maria ymmärtää että pakolaisilla tulee olla oikeus palata. Siirtomaavallan varjossa Maria näkee ja todistaa Vapahtajasta. Hän laulaa Jumalan lupauksesta ja vapautuksesta vangituille, pelastuksesta niille joita laittomasti sorretaan. Maria laulaa että Jumala kääntää maailmantilan toiseksi, vuoret väistyvät ja kukkulat horjuvat. Jumala haluaa meille tuntemattomin keinoin ja omalla ajallaan kukistaa sortovallan ja nostaa esiin uuden Jumalan lasten joukon (Luuk 1:43-46).
Voinko 46 miehitysvuoden ja ihmisoikeusloukkausten jälkeen nostaa ääneni iloiseen todistukseen Jumalan armosta Marian tavoin? Luukkaan kertomuksessa Maria ei jää ahdistuksineen yksin. Hän hakee tukea Elisabetilta. Pyhän Hengen – heikkojen puolustajan – täyteydessä nämä naiset ylistävät Jumalaa luvatusta vapautuksesta. Marian kiitosvirressä raskaana oleva Maria todistaa että Jumala lyö hajalle ne joilla on ylpeät ajatukset sydämissään, syöksee vallanpitäjät istuimiltaan ja korottaa alhaiset. Jumala ruokkii nälkäiset runsain määrin.
Jumalan hyvyyttä ei tule odottaa toimettomana. Jumalan hyvyys syntyy meissä tänään meidän lihastamme ja verestämme, meidän sitoutuneisuudestamme, uhrauksistamme ja taisteluistamme oikeuden puolesta. Jumalan hyvyydestä tulee toivo toivottomille. Kristityn toivo on vastarintaliike sorrolle ja toivottomuudella ja Jeesuksen julistaman toivon toteutumista (Luuk 4:18). Kristityn toivo on jotain joka muuttuu olemassa olevaksi todellisuudeksi tässä ja nyt. Oikeudenmukaisuuden toivo merkitsee työtä sen puolustamiseksi. Rauhan toivo merkitsee osallistumista työhön rauhan puolesta.
Marian kiitosvirsi on laulu köyhille, vangituille, sokeille, heikoille ja väkivallan uhreille. Ystävät, kuinka minä voisin tänä adventtina olla Marian laulamatta Jeesusta odottaessani? Olkoon tämä adventtiaika uudistumisen, sitoutumisen ja toivon aikaa!
Teidän ystävyytenne ja tukenne on suurin lahja mitä voitte meille antaa. Sytyttäkää kanssani ilon kynttilöitä, surun keskellä toiovn kynttilöitä ja valaiskoon meidän elämäämme rakkauden kynttilöiden valo. Tänä adventtina uskon että adventin Herra voittaa kaiken maailman vihan ja epäluulon, yhdistää ihmiset ja antaa meille toivon.
Tekstin tuottajat
Badil kansalaisoikeuskeskus (Badil Resource Center for Palestinian Residency and Refugee Rights) on itsenäinen ihmisoikeusjärjestö, joka puolustaa palestiinalaispakolaisten oikeuksia. Toiminta perustuu kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisesti tunnustettujen ihmisoikeuksien toteuttamiseen ja palestiinalaisten kansallisen identiteetin vahvistamiseen. Lisätietoa toiminnasta: www.badil.org
Jean Zaru on Ramallahin kveekareiden pääsihteeri ja eräs Sabeelin (vapautuksen teologian keskus) perustajista. Hän on toiminut maailman NNKY:n ja Jerusalemin NNKY:n tehtävissä ja Kirkkojen maailmanneuvoston keskuskomiteassa. Jean Zaru on kirjoittanut kirjan Väkivallattomuuden vallassa: Palestiinalaisnaisen puheenvuoro (Occupied by Non-violence, a Palestinian Woman Speaks, ei julkaistu suomeksi). Ruotsissa hänelle on myönnetty Anna Lindt väkivallattoman toiminnan palkinto.
Alkuperäinen englanninkielinen teksti ja lähteet löytyvät täältä.
Badil kansalaisoikeuskeskus (Badil Resource Center for Palestinian Residency and Refugee Rights) on itsenäinen ihmisoikeusjärjestö, joka puolustaa palestiinalaispakolaisten oikeuksia. Toiminta perustuu kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisesti tunnustettujen ihmisoikeuksien toteuttamiseen ja palestiinalaisten kansallisen identiteetin vahvistamiseen. Lisätietoa toiminnasta: www.badil.org
Jean Zaru on Ramallahin kveekareiden pääsihteeri ja eräs Sabeelin (vapautuksen teologian keskus) perustajista. Hän on toiminut maailman NNKY:n ja Jerusalemin NNKY:n tehtävissä ja Kirkkojen maailmanneuvoston keskuskomiteassa. Jean Zaru on kirjoittanut kirjan Väkivallattomuuden vallassa: Palestiinalaisnaisen puheenvuoro (Occupied by Non-violence, a Palestinian Woman Speaks, ei julkaistu suomeksi). Ruotsissa hänelle on myönnetty Anna Lindt väkivallattoman toiminnan palkinto.
Alkuperäinen englanninkielinen teksti ja lähteet löytyvät täältä.
RSS Feed
