Palestiinalainen adventtikalenteri. 4. adventti
Kairos Palestiina

Siirtolaisväkivalta
ARIJ

Siirtolaisten väkivaltaiset hyökkäykset palestiinalaisia vastaan on viimeisten kymmenen vuoden aikana kiihtynyt yksittäisistä väkivaltaisista hyökkäyksistä systemaattiseksi vihanpidoksi ja väkivallan harjoittamiseksi palestiinalaista siviiliväestöä kohtaan. Suunnitelluin hyökkäyksin laittomissa siirtokunnissa asuvat terrorisoivat ihmisiä ja uhkaavat heidän turvallisuuttaan. 46 vuotta kestäneen miehityksen aikana israelilaiset ovat pala palalta nakertaneet palestiinalaisten maata asuttamalla yli 650 000 siirtolaista miehitetyille alueille 196 siirtokuntaan ja 232 sillanpääasemaan niiden ulkopuolelle. Israelin asutusten jatkuva kasvu on tärkein syy siihen, että kahden valtion ratkaisuun tähtäävät rauhanneuvottelut ovat juuttuneet paikalleen.

Israelin armeija katsoo siirtolaisten harjoittama väkivaltaa läpi sormiensa eikä estä sitä palestiinalaisalueilla. Monet hyökkäyksistä tapahtuvat armeijan sotilaiden silmien edessä ilman että armeija puuttuisi niihin palestiinalaisia suojellakseen. Hyökkäykset ovat lisääntyneet ja muuttuneet koko ajan väkivaltaisemmiksi. Niiden tavoitteena on häiritä mahdollisimman paljon palestiinalaisten elämää, tuhota maatalousmaata ja oliivilehtoja saastuttaa kaivoja. Vuodesta 2007 on tehty yli 2000 väkivaltaista hyökkäystä palestiinalaisia siviilejä kohtaan ja vuonna 2013 tammi-maaliskuussa yksistään oli rekisteröity jo 311 hyökkäystä.

Siirtolaisten hyökkäykset kohdistuvat yhä useammin uskonnonharjoitukseen kuten kirkkoihin ja moskeijoihin. Niitä on poltettu ja töhritty graffitein. On selvää, että hyökkäykset tapahtuvat Israelin valtion ja armeijan hiljaisella hyväksynnällä koska niiden estämiseksi ei ole tehty mitään. Palestiinalaisten käsitys on, että Israelin armeija on läsnä varmistuksena ja valmiina puuttumaan tilanteisiin mikäli palestiinalaiset tekisivät vastarintaa. Erityisen paljon hyökkäyksiä tapahtuu Nablusissa, Hebronissa ja Beetlehemissä.

Totuus siirtokunnista
Ibrahim Nairouz

Israelin politiikan tavoitteena on ollut siirtokuntia rakentamalla luoda tosiasiallinen väestöpoliittinen ja taloudellinen tilanne, jossa ulkovaltojen on pakko hyväksyä laajojen Länsirannan alueiden liittäminen osaksi Israelia – mahdollisesti jopa erilaisin painostuskeinoin vähin erin karkottaa palestiinalaisväestö asuinalueiltaan. Monet juutalaisten yhdyskunnat alueella pilkkovat koko Länsirannan saarekkeiksi, joiden välillä risteilevät tarkastuspisteiden katkomat palestiinalaisten tiet ja juutalaisille rakennetut nopeat ohitustiet, joita palestiinalaiset eivät saa käyttää. Vieri vieressä sijaitsevat palestiinalaiset ja juutalaiset asutukset ovat muurein ja piikkilanka-aidoin täysin toisistaan eristettyjä. Siirtokuntia ja niiden liikkumistarpeita varten takavarikoitu suuria palestiinalaisten maa-alueita.

Samaan aikaan, palestiinalaisille ei myönnetä lupia kehittää omaa infrastruktuuriaan ja rakentaa uusia asuntoja. Pikku hiljaa juutalaisten asutukset leviä syöpäkasvaimen tavoin palestiinalaisasutuksen ytimeen. Katuja suljetaan, muureja rakennetaan ja normaali arkielämä tulee palestiinalaisille mahdottomaksi. Samalla armeija varmistaa juutalaisten turvallisuuden ja esteettömän liikkumisen alueella.

Miehittäjävaltion tavoitteet eivät jää epäselviksi: tavoitteena on että siirtokunnat hallitsevat koko aluetta ja vähitellen syrjäyttävät palestiinalaisten oman talouselämän ja tulevat ainoiksi toimeentulon lähteiksi työttömälle palestiinalaiselle väestölle. Kuin Etelä-Afrikassa rotusorron aikana, palestiinalaisyhteisöt pilkotaan ja eristetään rapistuviksi slummeiksi, joissa köyhyys ja epätoivo vallitsevat eikä edellytyksiä normaaliin toimeentuloon ole olemassakaan. Kun palestiinalaiset on ajettu tähän tilanteeseen, he voivat joko jäädä asumaan kotikylään tai kaupunkiin, jossa ainoa toimentulon lähde on työ israelilaisille siirtokunnissa tai muuttaa pois kotoa siirtolaisiksi.

Tässä ahdistuksessa me Palestiinan kristityt haluamme kääntyä Kaikkivaltiaan puoleen ja rukoilla Häneltä apua, ettei vihamielisen valtion anneta vetää mattoa palestiinalaisten jalkojen alta. Hän tuomitsee vääryyden ja haluaa ihmisten elävän sovussa toisiaan kunnioittaen.

Siirtokunnat ovat syntiä palestiinalaisia lähimmäisiä kohtaan sillä ne perustuvaan maan anastamiseen, ihmisoikeuksien polkemiseen ja palestiinalaisten epäoikeudenmukaiseen kohteluun. On syntiä karkottaa maan alkuperäiset asukkaat kotoaan ja ahdistella heitä niin että he päättävät muuttaa omasta maastaan.

Miehittäjävalta kutsuu näitä siirtokuntian raamatullisin nimin luoden näin illuusiota siitä, että kyseessä on paluu ihanaan raamatulliseen todellisuuteen ja vanhojen ihanneyhteisöjen palauttaminen Jumalan suojeluksessa. Siirtolaiset ajattelevat olevan pyhien kirjoitusten lupausten perillisiä. Pyhien kirjoitusten siteeraaminen ei muuta varastamista luvalliseksi vaikka jotkut voivat länsimaissa niin ajatella  Oikeuttaako tämä ahdistelemaan ihmisiä ja tekemään heidän elämänsä heidän kotimaassaan niin vaikeaksi, että heidän on pakko jättää isiensä maa?

Kristuksen seuraajat tuomitsevat epäoikeudenmukaisuuden, varkauden, maan anastamisen ja toisten nöyryyttämisen. He pyrkivät hyvään elämään, jossa ihmiset voivat elää arvostettuina ja kunnioitettuina. Kristityt tietävät, mitä pyhät kirjoitukset heille kehottavat ja haluvat todistaa totuudesta. Jeesus opetti meille: ”Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita”. Hän myös sanoi: ”Jos Poika vapauttaa teidät, olette todella vapaita (Joh 8:32,36). Näissä pelastuksen sanoissa on myös vapautus kärsimyksestä.  Kirkon tehtävä on julistaa uskoa Kristukseen, jossa vangitut saavat vapautuksen, Kristukseen joka on tullut tuomaan totuuden, oikeuden, tasa-arvoisuuden, rauhan ja sovinnon kaikille Jumalan luoduille.

Tämä pelastuksen sanoma kaikuu kaiken palestiinalaisten kärsimyksen keskeltä kaikkeen mailman, että rukoilisimme loppua miehitykselle, sorrolle, etniselle puhdistukselle, Israelin rotuerottelulle ja palestiinalaisten eristämiselle ja rauhanomaisten siviilien terrorisoimiselle. Kaikkivaltias Jumala ei siunaa sellaista: Hänen tahtonsa on, kirkkomme pysyvät totuudessa ja Hänen sanassaan ja että epäoikeudenmukaisuus korjataan maailmassa.

Isä Ibrahim Nairouz on Nablusissa työskentelevä anglikaanipastori, joka on kirjoittanut useita kirjojen kirkkojen historiaa koskien. Hän on keskittynyt uskontojen välisen vuoropuheluun ja rauhantyöhön.

ARIJ (Applied Research Institute – Jerusalem Society) on toiminut palestiinlaisalueilla 20 vuotta erikoituen talous-, sosiaali- ja luonnonvara-alan sekä vesihuollon tutkimustoimintaan. Lisätietoja www.arij.org

Palestiinalainen adventtikalenteri  - 3. adventti
Kairos Palestiina

Perheiden yhdistäminen
Society of St.Yves

Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Siksi kaikki yhteiskunnat ylläpitävät ihmisten oikeutta perheen muodostamiseen perustavana ihmisoikeutena. Silloin kun perheenjäsenet jostain syystä ovat joutuneet erilleen ja oleskelevat eri maissa, valtioiden velvollisuus edistää perheenjäsenten yhteydenpitoa ja pyydettyjä toimenpiteitä perheiden yhdistämiseksi inhimillisellä tavalla mahdollisimman pikaisesti.

Palestiinan kansa on jakautunut erilaisissa oikeudellisissa asemissa oleviin ryhmiin, joiden väliset rajat usein kulkevat perheiden sisällä. Vuoden 1967 Jerusalemin valtauksen jälkeen Israel on laittomasti liittänyt kaupungin omaan alueeseensa antamatta kaupungin asukkaille kansalaisuutta. Kaupungin asukkaille myönnettiin oleskelulupa ja heitä alettiin kohdella ikään kuin he olisivat ulkomaalaisia, jotka oleskelevat tilapäisesti Israelissa vaikka he eivät olleet siirtyneet minnekään vaan joutuneet asumaan vihamielisen valtion alaisuuteen. Jerusalemin palestiinalaisilla asukkailla on tämän seurauksena Jerusalemin henkilökortti. Heidän sukulaisillaan Länsirannalla on Palestiinalaishallinnon henkilökortti.

Kun Jerusalemin asukas solmii avioliiton Länsirannalla asuvan kanssa, hänen täytyy anoa perheen yhdistämistä. Vaikka kansainvälisen oikeuden mukaan vain 10 km päässä toisistaan sijaitsevat Jerusalem ja Beetlehem ovat molemmat Israelin laittomasti miehittämiä alueita, Beetlehemin asukasta kohdellaan Israelissa ulkomaalaisena.

Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaan perheenyhdistämiset tulee hoitaa viivyttelemättä inhimillisellä tavalla. Tosiasiat Jerusalemissa ovat toisenlaiset. Vuoteen 2002 useipien tapausten käsittely eteni hyvin hitaasti. Pitkien selvittely- ja odotusvaiheiden ja viivyttelyn jälkeen Israelin sisäasiainministeriö myönsi hakemuksesta Länsirannalta kotoisin olevalle puolisolle oleskeluluvan Jerusalemiin. Tämä antoi pariskunnalle oikeuden asua ja työskennellä Jerusalemissa ja kaikkialla Israelissa.

Tiukennuksia käytäntöön

Toukokuussa 2002 hallituksen asetus nro 1813 jäädytti perheiden yhdistämisen. Seuraavana vuonna asetus muutettiin Israelin kansalaisuutta ja maahanpääsyä sääteleväksi laiksi, jonka piti olla tilapäinen ja olla voimassa vuoden ajan. Tämän jälkeen lain voimassaoloa on jatkettu kunnes lakituomioistuin hyväksyi lain pysyväksi tammikuussa 2012.

Nyt pariskunnat voivat hakea vain vuoden voimassa olevaa oleskelulupaa. Vuosittain ”Israelin ulkopuolelta” tulevan puolison on esitettävä todisteet kotipaikasta Itä-Jerusalemissa ja käytävä läpi moninkertaiset turvallisuuskontrollit. Tilapäinen oleskelulupa sallii vain oleskelun Jerusalemissa ilman mitään oikeuksia tai sosiaalietuuksia. Oleskelulupa ei oikeuta edes sairausvakuutuksen saamiseen. Menettelytapa kohdistuu erityisesti naisiin, jotka perheen perustamisvaiheessa tarvitsevat raskauden ja synnytyksen aikaista terveydenhoitoa. Aluksi oleskelulupaan ei liittynyt työlupaa, mutta viimeaikaisen muutoksen myötä oleskeluluvan haltijalla on oikeus työntekoon.

Oleskeluluvan hakemisenkin kynnys on nostettu erittäin korkealle. Hakemuksen jättämiseksi on täytettävä tietyt tiukat kriteerit. Hakemuksen voivat jättää vain yli 35-vuotiaat palestiinalaismiehet ja yli 24-vuotiaat palestiinalaisnaiset. Mikäli ikävaatimus ei täyty, anomusta ei käsitellä.  Lisäksi Jerusalemin henkilökortin haltijan on todistettava, että hän tosiasiallisesti asuu Jerusalemissa esittämällä vuokrasopimukset, sähkö, vesi-, ja puhelinlaskut sekä verokuitit. Mikäli selvitystä ei pidetä riittävänä seurauksena on mahdollisesti hakemuksen hylkäämisen lisäksi myös oleskeluluvan peruuttaminen. Tämän lisäksi pariskunnan on läpäistävä Israelin turvallisuusviranomaisten vaatimukset. Heillä kummallakaan eikä heidän perheenjäsenillään saa olla Israelin rekistereissä merkintöjä rikoksista tai ”sisäisen turvallisuuden” uhasta. Tarkasteltavia perheenjäseniä ovat vanhemmat, lapset sekä sisarukset puolisoineen. Jos kenellä tahansa näistä on merkintöjä Israelin turvallisuusviranomaisten tai oikeuslaitoksen rekistereissä, hakemus hylätään. Tällainen oikeuskäytäntö selvästi edustaa kansainvälisen oikeuden ja Geneven sopimuksen 4 pykälän (sotilaallinen miehitys) kieltämää kollektiivista rangaistusta.

Israelin hallinnollisen käytännön vuoksi monet pariskunnat elävät laittomasti Jerusalemissa ilman sosiaaliturvaa ja peläten paljastumista ja karkotusta Länsirannalle. Jotkut joutuvat pysymään asumuserossa eristysmuurin eri puolilla. Mikäli pariskunta muuttaa Länsirannalle tai ulkomaille, Israelin viranomaisille tarjoutuu mahdollisuus perua oleskelulupa Jerusalemissa. Olipa valitsema vaihtoehto mikä tahansa, heidän perustavia ihmisoikeuksiaan räikeästi loukataan. Palestiinalaisilla, jotka ovat olleet muodostaneet Jerusalemin väestön vuorisatojen ajan tulee olla oikeus asua pysyvästi kaupungissa ja valita vapaasti puolisonsa riippumatta siitä, millainen henkilöllisyystodistus tällä on.

Tuhannet perheet väärinkäytösten uhreina

Adlahin asianajaja Sawsan Zaher vastusti Israelin lakituomioistuimessa vuonne 2012 kansalaisuuslakia. Hänen arvionsa on että vuonna 2011 jätetyistä 3000 perheenyhdistämishakemuksesta Israeli viranomaiset ovat hyväksyneet ainoastaan 33. Israelista ei saa tilastoja hakemuksista. Yleisten arvioiden mukaan määräysten vaikutuksen alaisina on 15000-20000 perhettä on vailla heille kuuluvaa laillista statusta.

Sisäministeriö ei kerro, paljonko hakemuksia on jätetty, hyväksytty tai hylätty Oslon sopimuksen jälkeen. St. Yves on lähettänyt sisäministeriöön tietopyynnön, mutta ei ole saanut vastausta.

Perheen yhteys
Abla Nasir

Me palestiinalaiset vertaamme omaa poliittisten konfliktien ja miehityksen leimaamaa aikaamme aikaan jolloin Jeesus syntyi. Pyhä Perhe siirtyi pakolaisina Egyptiin suojaan Herodeksen vainolta.

"Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet."  (Matt 2:13)

Kun perhe kuuli Herodeksen kuolleen, he uskaltautuivat palaamaan kotimaahansa. He sijoittuvat pieneen Nasaretin kylään. Siellä Jeesus eli nuorena poikana. Palestiinalaiset muistavat tästä ajan jolloin he joutuivat pakenemaan kodistaan vieraisiin kyliin tai Egyptiin vuoden 1948 sodan julmuuksia ja hävitystä. Perheet tarinat kertovat kohtaloista, jolloin kotiin ei pystytty palaamaan. Monet perheen hajosivat ja monien perheiden yhdistyminen estettiin.

Haifassa asunee Habibin perheen äiti ja lapset pakenivat tuttavien ja sukulaisten luo Egyptiin. Sodan jälkeen heidän ei annettu palata takaisin perheen isän luo. Pitkän taistelun jälkeen vaimo päästettiin miehensä luo, mutta lasten oli jäätävä Egyptiin. Puolisoiden ei kuitenkaan annettu palata kotiinsa Haifaan vaan Jerusalemiin. Perheen kokonaisuudessaan ei koskaan annettu palata kotimaahan.

Niin monet palestiinalaiset perheet ovat hajallaan ympäri maailmaa tai eri puolilla miehitettyä maatamme siten että perheiden yhdistäminen estetään. Miehityshallinto rakentaa eritysmuureja ja säätää uusia lakeja ja säädöksiä vaatien kodeistaan karkotetuilta palestiinalaisilta todistusta ”vakituisesta asuinpaikasta” Israelissa. Hallinto, joka on karkottanut ihmiset kodeistaan hylkää heiltä oikeuden palata sillä perusteella että he eivät enää asu siellä?

Äitinä kysyn itseltäni: Mikä on minun vakituinen asuinpaikkani ja elämäni keskus? Eikö se ole se maa, jossa olen syntynyt, jossa perheeni on elänyt ja johon kuulun. Eikö minun perheelläni ole oikeutta elää tässä maassa? Mutta tässä maassa vallitsee epäoikeudenmukaisuus, joka ei tunnusta jokaisen ihmisen oikeutta kotipaikkaan. Ihmisoikeuksia loukkaava valtio kieltää minun oikeuteni kotimaahani, perheeni oikeuden kotimaahan ja eri puolilla maailmaa elävien perheenjäsenteni oikeuden palata kotiin.

Joosef pakeni Egyptiin suojellakseen perhettään vaaroilta ja toi sen turvallisesti takaisin kotimaahan. Niin mekin perheenä haluamme suojella toinen toisiamme, uhrautua ja rakastaa toistemme hyvinvoinnin vuoksi. Tämä on perheen sisäinen luonnollinen side. Palestiinalaisena joudumme päivittäin taistelemaan perheidemme puolesta, oikeudestamme rakastaa ja kuulua yhteen silloin kun väkivallan voimat haluavat loukata sitä mikä meille on kaikkein pyhintä elämässä.

Kirjoittajat:

Fadwa (Abla) Nasir on eläkkeellä oleva kolmen lapsen äiti ja neljän lapsen isoäiti, joka johtaa perheyritystä Ramallahissa. Hänellä on psykologin koulutus ja hän toimii mm. Palestiinan NNKY:ssä, Sabeel vapautuksen teologian keskuksessa sekä Palestiinan konservatorion hallinnossa.

Society of St. Yves on Jerusalemin latinalaisen patriarkaatin alainen katolinen ihmisoikeusjärjestö Palestiinassa. Järjestö työskentelee estääkseen miehityksestä johtuvia ihmisoikeusloukkauksia ja auttaakseen niiden uhreja erityisesti oleskelulupa- ja maanomistuskysymyksiin liittyen. http://saintyves.org/

Palestiinalainen adventtikalenteri. 2. adventti (jatkoa).

Imad Haddad

Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat! Siionin kansa, sinä joka asut Jerusalemissa, sinun itkusi aika on ohi! Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa, hän kuulee ja vastaa sinulle. (Jes 30:18-19).

Palestiinalaisilla on itkun aika. Milloin ei ole enää kyyneleitä? Herra, milloin osoitat meille laupeutesi ja annat armosi? Milloin vangitut vapautetaan? Milloin ahdistusten aika on lopulta ohi ja katketa kalkki on ohi? Miten pitkään vielä palestiinalaisten pitää mennä nälkälakkoon, että heidän äänensä kuultaisiin? Jumala, armahda meitä, anna meille armosi ja ole meille laupias.  Anna meille yltäkylläinen elämä lupaustesi mukaan. Tämä nousee vankilan kaltereitten takaa. Sieltä minne maan nuoret, aikuiset, naiset ja miehet on teljetty vain siksi että he ovat halunneet elämää ja oikeudenmukaisuutta.

Tämän heikon huudon kuulevat vain harvat. Silti ihmisyys poljetaan lokaan joka päivä, kun palestiinalaisia lapsi, miehiä ja naisia pidetään vankeudessa ilman oikeudenkäyntiä ja erityisesti ilman laillista, tasapuolista ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.

Vuosi toisensa jälkeen me adventtina iloiten laulamme: “Valmistakaa tie Herralle”, kuitenkin otamme vain epäröiviä askeleita lähteäksemme tälle tielle ja kerromme Kunnian Kuninkaan saapumisesta kuiskaillen sen sijaan että nostaisimme äänemme lohduttaaksemme kansaamme (Jes 40:1-3)

Näemme palestiinalaisvankien tilanteen pahenevan päivä päivältä. Silti näemme vain välähdyksenomaisesti, mitä vankiloissa tapahtuu ja mitä kaikkea vangit joutuvat kestämään. Kuulemme siitä epäinhimillisestä kohtelusta, jota he joutuvat kestämään, mutta emme pysty kuvittelemaan sitä väkivallan kehää, jossa he joutuvat elämään ja jossa kaikenlainen vastarinta murskataan epäinhimillisin rangaistuksin. Tiedämme lapsivangeista, mutta harva meistä näkee sitä kärsimyksen määrää ja pysyvää traumatisoitumista, mikä vankeuden aikana koetusta seuraa.

Me tiedämme, että Punainen Risti ja Punainen Puolikuu pyrkivät auttamaan järjestämään perheiden tapaamisia, mutta pystymmekö kuvittelemaan sen lapsen tilannetta, joka elää yksin vankilassaan tapaamatta vanhempiaan tai niiden lapsien tilannetta, jotka joutuvat kasvamaan yksin, kun heidän vanhempansa on vangittu. Ehkä vangit saavat kirjoja, mutta emme voi kuvitella miten vaikeaa vankien on opiskella ja kehittää itseään vankeuden olosuhteissa.

Tässä pelon maailmassa lapset joutuvat elämään pelon vankilassa jo kodeissaan, kun heille kerrotaan lapsista, jotka on vangittu. Minä olen sinut nimeltä kutsunut (Jes 43:1). Jumala kutsuu meitä nimeltä, koska olemme hänen kuviaan ja hänelle kallisarvoisia. Osa vankilan väkivaltaa on, että vankeja ei kutsuta nimeltä vaan heidät numeroidaan. Heidän ei anneta tuntea, että he ovat henkilöitä, jotka Jumala on kutsunut elämään, vapauteen ja puolustamaan oikeuksiaan.

Valitettavasti myös maailma käsittelee vangittuja palestiinalaisia numeroina ja tilastoina unohtaen että kysymys on ainutkertaisista ihmiselämistä.

Jeesus ”...avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan: Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta” (Luuk 14:17-19).

Näillä sanoilla Jeesus aloitti toimintansa, ne leimasivat hänen julistustaan kansan keskellä – ne olivat hänen ohjelmajulistuksensa. Oli selvää, että tällaisella ohjelmanjulistuksella Jeesus joutuisi vaikeuksiin rikkaiden ja vallanpitäjien kanssa, mutta hän halusi kertoa Jumalan rakkaudesta vangittuja, köyhiä, sokeita ja sorrettuja kohtaan. Kirkon on myös tänä päivänä oltava uskollinen Jeesuksen ohjelmajulistukselle. Meidät on kutsuttu julistamaan ilosanomaa vapaudesta, oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta, uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Kun vietämme tänä vuonna adventtia, eläkäämme siinä vapaudessa, jonka Vapahtajamme on meille antanut. Meidän tulee elää todeksi uskoamme ja kutsumustamme vapauteen myös arkipäivän elämässä – ei vain hengellisesti. Jos Kristus todella on tehnyt meidät vapaiksi, tulee meidän julistaa vapautta. Kirkon on aika karistaa pelon kahleet ja yhdistyä Kristuksessa vapauttajassa sekä sanoissa että teoissa sillä Jumalamme on oikeudenmukaisuuden ja armon Jumala.

Imad Haddad on Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon pastori Toivon luterilaisessa kirkossa Ramallahissa. Hän on opiskellut Lähi-Idän teologisessa instituutissa Beirutissa sekä Columbiassa Lutheran Theological Southern Seminaryssa. Hänet vihittiin papiksi vuonna 2008.

Palestiinalainen adventtikalenteri: Toinen adventti
Kairos Palestiina

Israelin miehitys ja palestiinalaisten vangitseminen
Teksti: Addameer

Palestiinan miehityksen ylläpitäminen edellyttää Israelilta, että se pystyy kukistamaan palestiinalaisväestön vastarinnan. Israelin tärkeimpiä menetelmiä palestiinalaisten nujertamiseen ovat väestön laajamittaiset pidätykset ja vangitsemiset. Miehityksen vastustaminen on milloin minkäkin lain nojalla kriminalisoitu ja näin kaikki vastarinnaksi tulkittava toiminta voi johtaa pidätykseen. Miehitysvalta on jo pidättänyt tai vanginnut vuoden 1967 jälkeen yli 800 000 palestiinalaista. Vuoden 2000 jälkeen yli 8000 lasta on vangittu. Tässä laajuudessa suoritetut pidätykset ja vangitsemiset ovat olleet tehokas keino paitsi vastarinnan nujertamiseen, myös Palestiinan yhteiskunnallisten instituutioiden horjuttamiseen. Kansakunnalle välttämättömän normaalin kansalaisyhteiskunnan ja hallintoelinten kehittäminen tällaisissa oloissa ei ole ollut mahdollista.

Tällä hetkellä (2013) Israelilla on 4 979 palestiinalaista poliittista vankia, joista 156 on hallinnollisen päätöksen perusteella ilman oikeudenkäyntiä tai salaisen päätöksen perusteella vankeudessa pidettyjä. Vankeudessa on 236 lasta, joista 44 on alle 16-vuotiaita, 16 naista ja 13 Palestiinan lakia säätävän neuvoston jäsentä. Vangittuja kohdellaan huonosti. Pidätetyt haetaan kotoaan keskellä yötä väkivaltaisten sotilasoperaatioiden yhteydessä ja pitkään jatkuviin ankariin kuulusteluihin liittyy henkistä ja fyysistä kidutusta ja eristämistä. Palestiinalaisten tapauksia käsittelevät sotilasoikeudet, jotka antavat langettavan tuomion 99 prosentissa tapauksissa. Julmat ja alkeelliset olosuhteet ovat johtaneet vuodesta 1967 203 pidätetyn kuolemaan. 71 on kuollut kidutuksen seurauksena, 51lääkinnällisen huollon epäämisen johdosta, 74 pidätyksen yhteydessä saatuihin vammoihin ja seitsemän erikoisjoukkojen ampumina vankilassa.

Oikeudenmukaista rauhaa Palestiinassa ei ole olemassa ennen kuin kaikki poliittiset vangit on vapautettu ilman ehtoja. Palestiinalaisten näkemyksen mukaan poliittisten vankien vapauttamisen tulee olla edellytys rauhanneuvottelujen käymiselle.

Muiden Palestiinan kaupunkien tavoin Beetlehem joutuu kokemaan Israelin miehitysjoukkojen hyökkäyksiä ja pidätyskampanjoita. Tällä hetkellä (2013) 453 beetlehemiläistä – heistä naisia 4, 10  alle 16-vuotiasta lasta ja 23 16-18-vuotiasta lasta – on vangittuina. Yliopiston 19-vuotias naispuolinen opiskelija Manar Zawarha pidätettiin, kun hän oli kulkemassa Beetlehemin tarkastuspisteen läpi. Manar on lupaava ja lahjakas opiskelija. Häntä kuulusteltiin 30 päivää Moscobiyyeh tutkintakeskuksessa Jerusalemissa. Kuulusteluissa häntä ja hänen perhettään uhkailtiin, jotta häneltä olisi saatu kiristettyä tietoja. Hänet tuomittiin lopulta 12 kuukaudeksi vankeuteen ja 3000 shekelin sakkoihin, mutta tuomio muutettiin ehdolliseksi ja Manar vapautui toukokuun puolivälissä.

Israelin miehitysjoukot eivät erottele miehiä ja naisia pidätysten yhteydessä eivät ota huomioon sosiaalisia olosuhteita. Hiba Bdeer Dohan kylästä pidätettiin kotoaan aviomiehen ja tyttärien Malkin (7) ja Jaran (5) läsnä ollessa aamuyöllä. Sotilaat hyökkäsivät kotiin ja veivät perheen äidin silmät sidottuna ja kahlehdittuna. Hiba vietiin

Asqalanin pidätyskeskukseen missä hän kuulusteltiin kahdeksan päivän ajan. Hiba on nyt ollut pidätettynä 2.4. 2013 lähtien ilman oikeudenkäyntiä. Perhettä ei ole päästetty tapaamaan äitiä. Kukaan ei tiedä milloin hän näkee tyttärensä uudelleen. Vankilahallinnon yleinen käytäntö on kieltää perheenjäsenten tapaaminen. Dheishehin pakolaisleiristä pidätetyn An’am Hasanatin perhellä on vaikeuksia pasta tapaamaan äitiä. Kansainvälisen oikeuden vastaisesti valtaosa pidätetyistä siirretään Israelin valtion alueelle, jonne päästäkseen perheiden on haettava vierailulupa ja erityislupia. Näin Israel pala palalta murentaa ja hajottaa perheitä ja palestiinalaista yhteiskuntaa.

Palestiinalaisten lapsuus Israelin vankiloissa
Teksti: DCI, Palestiinan osasto

Vuoden 2000 syyskuussa alkaneen toisen intifadan jälkeen Israelin viranomaistet ovat kiihdyttäneet palestiinalaisten lasten pidätyksiä. Kuluneiden 12 vuoden aikana yli 8000 lasta on pidätetty – heistä nuorimmat 12-vuotiaita. Israelin sotilaiden pidättäminä lapsia pahoinpidellään potkimalla, kidutetaan, uhkaillaan, pidetään kahlehdittuina, laiminlyödään ja eristetään. Lasten pidättäminen ja kaltoinkohtelu Israelin sotilastuomioistuimissa on yleistä ja systemaattista.

Kysymys ei ole niinkään uusista toimista intifadan hillitsemiseksi vaan olemassa olevien pysyvien toimintaohjeiden soveltamisesta laaja-alaisemmin miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Tavoitteena on palestiinalaisten perheiden ja yhteiskunnan toimintakyvyn nujertaminen ja hallitseminen pelon avulla. Laajamittaisten pidätysten ja mielivallan avulla pyritään nujertamaan kansan pyrkimyksen itsehallinnon saavuttamiseksi ja vaatimukset rauhan, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteuttamisesta.

On itsestään selvää, että palestiinalaislasten kohtelu on syrjivää ja loukkaa lasten oikeuksia, jotka on kirjattu YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa. Palestiinalaislapset on alistettu sotilashallinnon määräyksille ja heitä tuomitaan sotilastuomioistuimissa, joissa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vähimmäisvaatimukset eivät täyty.

Kaikkein vahingollisinta lapsille ovat Israelin käyttämät psykologiset kuulustelutekniikat kuten pitkäaikainen eristäminen. Vuodesta 2008 lastenoikeusjärjestö DCI on kirjannut 73 tapausta, joissa lapsia on pidetty erityksissä jopa 29 päivää. Lisäksi heihin käytetään väkivaltaisia kuulustelutekniikoita, heillä ei ole mahdollisuutta saada

puolustusasianajajaa eikä heidän sallita tavata vanhempiaan. DCI:n keräämän todistusaineiston mukaan hepreaksi kirjattuja väkivalloin saatuja tunnustuksia on käytetty todistusaineistona sotilastuomioistuimissa. Sotilastuomioistuimien käsittelemistä tapauksista 98 prosenttia päätyy langettavaan tuomioon.

Al Jalamen pidätyskeskukseen joutuneet lapset ovat kertoneet, että heitä on pidetty eristettyinä pienessä 2x3 metrisessä sellissä, jossa he ovat joutuneet nukkumaan betonilaatan päällä tai lattialla ohuella, likaisella ja haisevalla patjalla. Ruokaa on annettu luukusta siten että heillä ei ole ollut mitään inhimiskontaktia. Sellien harmaissa seinissä on teräviä piikkejä, jotka estävät niihin nojaamisen. Selleissä ei ole luonnonvaloa; ainoa valonlähde on heikko lamppu, joka on päällä 24 tuntia vuorokaudessa. Kohtelun tuloksena lapset ovat saaneet särkyä silmiinsä ja kärsineet psykologisista oireista pidätyksen jälkeen. Todistajalausuntojen perusteella lasten pidätysten ja eristämisen tarkoitus on heidän henkinen luhistumisensa tunnustuksen saamiseksi. Eritys ja rankat kuulustelut vuorottelevat. Kuulusteluissa käytetään jalkojen ja käsien perusteetonta kahlehtimista, kiduttamista pitämällä pidätettyä huonoissa asennoissa, suoraa fyysistä väkivaltaa, uhkailemista ja pelottelua. Näillä menetelmillä useimmilta kuulustelluilta lapsilta on saatu tunnustus, jonka perusteella lapset on tuomittu sotilastuomioistuimessa.

Pidätetyille erityksestä ja psykologisista kuulustelumenetelmistä on seurauksena paniikkihäiriöitä, kuolemanpelkoa, kroonista masennusta, sosiaalista eristäytymistä, toivottomuuden tunnetta, tunteiden hallinnan heikkenemistä ja siitä seuraavia raivokohtauksia, keskittymiskyvyn häiriöitä, vainoharhaisuutta, psykoottisia oireita, itsensä vahingoittamista ja itsemurhayrityksiä. Vuonna 2011 YK erityisraportoija Juan Méndez turhaan vaati Israelin kieltämään pidätettyjen lasten eristämisrangaistukset.

Rakkauden voima vankilassa
OTT Charlie Abou Saada

Psalminlaulaja sanoo: ”Herra kuulee köyhien rukouksen eikä hylkää omiaan, jotka ovat vankeudessa.” (Ps. 69:33). Jumala yhä pitää Sanansa ja on uskollinen kansalleen – erityisesti niille, jotka kärsivät ja pysyvät uskollisina Jumalan lupaukselle ja rakkailleen. Uskollisuutensa tähden heillä on voimaa taistella pahuutta vastaan ja vapautensa ja oikeuksiensa puolesta. Eräs näistä uskollisista on Abu Naji, joka vangittiin ensimmäisen intifadan aikana. Beit Sahourista - ”Paimenten kedolta” - kotoisin oleva Abu on rehellinen ja perhettään rakastava nuori mies vaatimattomasta perheestä. Teini-ikäisenä hän päätti ettei halua elää epäoikeudenmukaisen miehityshallinnon alaisuudessa. Abu avioitui ja halusi elää puolisonsa kanssa kotimaassaan sitä rakentaen. Jo ennen kuin Abu oli valmistunut koulustaan pahuus tuli taloon ovesta. Israelin viranomaiset pidättivät Abun, joka oli luokiteltu vaaralliseksi sen jälkeen kun hän oli julkisesti arvostellut miehitystä.

Abu vangittiin ja vietiin Nablusiin ja sieltä erämaahan, missä hän vietti vankeudessa kymmenen vuotta ikävöiden puolisoaan Lameesia. Samasta kylästä kotoisin olut Lamees oli tuntenut Abun jo vuosia ja rakastanut häntä. Lamees järkyttyi Abun pidätysestä. Hän rukoili Jumalaa kertomaan mitä hänen pitäisi tehdä. Jumalan vastaus oli: ”Luota minuun ja pidä Abu sydämessäsi.” Lamees pysyi uskollisena Jumalalle ja Abulle. Kolme kuukautta pidätyksen jälkeen Lamees pääsi äitinsä ja seurakunnan pastorin kanssa tapaamaan Abua. Abul ja Lamees kihlattiin vankilassa vanginvartijoiden ja toisten vankien läsnä ollessa. Lamees pysyi uskossaan lujana ja vieraili säännöllisesti Abun luona noudattaen kirjaimellisesti Raamatun kehoitusta: ”Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itse kahleissa heidän kanssaan, muistakaa kidutettuja, tunteehan teidänkin ruumiinne kivun.” (Hepr. 13:3). Lamees tunsi, että Sielunvihollinen pyrki horjuttamaan hänen kutsumustaan ja päättäväisyyttään ja oli usein hämmentynyt. Jumalan Pyhä Henki oli kuitenkin hänen kanssaan ja Lamees voitti kiusaukset Jumalan ja perheen rakkauden avulla.

Päivä jona Abu Naji vapautettiin oli vastaus Lameesin kiihkeisiin rukouksiin. Meitä kaikkia koetellaan kutsumuksessamme näinä päivinä. Lamees ja Abu Naji olkoot meille ja nuorelle polvelle esimerkkejä kilvoittelusta ja kestävyydestä. Lamees ja Abu ovat rakkaat setäni ja tätini. Aina kun tapaan heidät muistan apostoli Paavalia, joka aina jaksoi tarrautua toivoon ja rohkaista pieniä seurakuntiaan. Jumala on rakkaus ja Hän on kanssamme rohkaisemassa meitä kaikkein vaikeimpanakin aikana. Meidän tulee tulla vaikeuksinemme Hänen luokseen, luottaa Jumalaan ja odottaa Hänen armoaan. Jumalan lahja uskollisille palvelijoilleen Abulle ja Lameesille oli kolme lasta ja onnellinen elämä perheenä. He muistavat Jumalan sanan Raamatussa: ” Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa* ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.”

Rakas Jumala, auta että jokaisella vangitulla olisi uskollinen ja rakastava lähimmäinen kuten Lamees rinnallaan. Auta heitä kohtaamaan koettelemus rehellisinä ja uskollisina sinulle kuin Abu Naji. Anna rakkauden ja rohkeuden henki heidän sydämiinsä. Muista kaikkia niitä, jotka on vangittu siksi he kaipaavat vapautta ja oikeudenmukaisuutta.

Jumala on Sanassaan uskollinen ja antta meille tehtävän: “Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen (Luuk 4:18).

Tekstien tuottajat:
Addameer vankien oikeusjärjestö on palestiinalainen kansalaisjärjestö, joka antaa oikeusapua vangituille, puolustaa vankien oikeuksia ja vastustaa kidutusta ja ihmisoikeusrikkomuksia sekä valvoo vankien oikeuksien toteutumista.  Lisätietoja: www.addameer.org
DCI lastenoikeusjärjestön Palestiinan osasto (Defence for Children International) perustettiin 1979. Se toimii yhteistyössä YK:n ECOSOCin kanssa. Palestiinan osasto perustettiin vuonna 1991 ja se puolustaa, edistää ja suojelee Palestiinan lasten oikeuksia ja kansainvälisen lasten oikeuksien sopimuksen toteutumista. Lisätietoja: www.dci-palestine.org/
OTT Charlie Abou Saada on työskennellyt World Vision Jerusalemin toimistossa vuodesta 2009 kirkollisasioiden koordinaattorina. Tri Saada on valmistunut kanonisen oikeuden tohtoriksi Vatikaanin itämaiden instituutista. Tri. Saada asuu perheensä kanssa Beetlehmissä.
Linkki alkuperäiseen tekstiin löytyy tästä.

Palestiinalainen adventtikalenteri - 1 adventti
Lue myös johdanto

Palestiinalaisten pakolaisuus
Badil

Pakolaisuus ja sen uhka on suurin palestiinalaisten tämänhetkinen ongelma. Pakolaisuus koskettaa useampia palestiinalaisia kuin sotilaallinen miehitysvalta. Viimeksi kuluneen vuoden aikakin Israel karkoitti tuhansia palestiinalaisia Jerusalemista, Länsirannan C-vyöhykkeeltä, Gazan puskurivyöhykkeeltä ja Negevin autiomaasta Israelin alueelta. Palestiinalaispakolaiset ja palestiinalaisalueiden sisäisessä pakolaisuudessa elävät henkilöt ovat maailman suurin pakolaisryhmä. Pakolaisuus on ajanut palestiinalaiset pääasiassa eri Lähi-Idän maihin. Palestiinlaisten 11,6 miljoonan väestöstä 7,4 miljoonaa elää pakolaisina tai siirtolaisuudessa.

Pakolaisiksi rekisteröidyt elävät pääasiassa miehitetyllä palestiinalaisalueella (41 %), Jordaniassa (40 %), Syyriassa (10 %) ja Libanonissa (9 %). Usein he elävät varsin lähellä alkuperäistä kotiseutuaan. Alle 50 % palestiinalaisista asuu palestiinalaisalueilla. 1,4 miljoonaa palestiinalaista asuu Israelissa – heistä 25 % maan sisäisinä pakolaisina. Palestiinalaisalueilla asuu hieman yli 4 miljoonaa palestiinalaista. Pakolaisten status määräytyy sen mukaan, ovatko he YK:n rekisteröimiä pakolaisia ja alkoiko pakolaisuus 1948 vai 1968 sodassa. Suurin pakolaisryhmä ovat vuoden 1948 pakolaiset, joilla on YK:n myöntämä pakolaisstatus.

Israelin pyrkimyksenä on jatkuvasti ollut väkivalloin tai pakkokeinoin siirtää ja karkottaa alkuperäistä palestiinalaisväestöä asuinsijoiltaan. Näiden väestönsiirtojen välineinä Israel on käyttänyt lakeja ja erilaisia valtiollisia säädöksiä ja ohjelmia. Tätä nykyä Israel jatkaa palestiinlaisten pakkosiirtoja ”hiljaisen” väestönsiirron politiikkaa toteuttamalla. Karkottamalla yksittäisiä henkilöitä ja pienempiä ryhmiä kerrallaan Israel onnistuu välttelemään kansainvälistä julkisuutta. Israelin lainsäädäntö ja hallintokäytänteet on säädetty syrjimään palestiinalaisia maanomistusoloja, kansalaisuus- ja oleskeluoikeuksia ja maankäytön suunnittelua koskevissa asioissa.

Beetlehemin asukkaista 28 % on pakolaisia. Vuosina 1949 ja 1950 alueelle perustettiin kolme virallista pakolaisleiriä: Aida, Dheishesh, Beit Jibrin), joiden alueella nykyään  asuu 22 023 palestiinalaista. Aidan pakolaisleiri perustettiin 0,2 km2:n maa-alueelle, jonka YK:n avustusjärjestö (UNRWA) vuokrasi vuoteen 1967 Israelin miehitykseen saakka Länsirantaa hallinneelta Jordanialta. Aida sijaitsee Beetlehemin ja Beit Jalan kaupunkien välissä. Leirien työttömyysaste on hyvin korkea vaihdellen 30 ja 43 prosentin välillä. Asukkaat kärsivät tilanahtaudesta, liian pienistä kouluista ja huonosta vesi- ja jätehuollosta.

Pakolaisleirien asukkaat ovat köyhiä ja aliravittuja. Köyhyysaste on noin 10 prosenttia korkeampi kuin muualla palestiinalaisalueilla. Demografiset ja sosioekonomiset mittarit osoittavat selvästi että pakolaiset ovat kärsineet 60 vuotta pakolaisuuden ja laittoman sotilaallisen miehityksen takia apartheidin kaltaisissa brutaalin siirtomaavallan olosuhteissa. Väkivalta ja sen uhka ovat johtaneet henkilökohtaisen turvallisuuden ja koskemattomuuden puutteeseen. Avustustoiminta ei ole ollut riittävää turvaamaan näille pakolaisille ihmisarvoisia olosuhteita.

Elämäni pakolaisena
Jean Zaru

On ihanaa herätä aamuun kun linnut laulavat pihallani kasvavan oliivipuun oksilla. Ne kutsuvat toisia lintuja nauttimaan ravinnosta ja iloitsemaan parven suojassa. Minulle nämä iloiset linnut toivat mieleen Jeesuksen äidin Marian - Palestiinan äidin – joka seuraa silmää räpäyttämättä elämäämme näissä olosuhteissa: kuinka rikas sortaa köyhää, vahva heikkoa ja kuinka näkymättömiä ja hyvin fyysisiä muureja rakennetaan ihmisten välille, koteja tuhotaan tai varastetaan, vesivarat anastetaan kokonaisilta kyliltä, liikkumisen vapaus riistetään ihmisiltä ja pääsy uskonnollisille pyhille paikoille estetään.

Palestiinan pakolaiset asuvat yhä leireissä, jotka perustettiin 1948 ja 1967. Monet ovat joutuneet pakolaisiksi useammin kuin kerran. Pakolaisstatuksen pitäisi olla vain väliaikainen, mutta monille perheille siitä on tullut pysyvä ja perinnöllinen. Monet ovat pakolaisia omassa maassaan. Maria katsoo tätä kaikkea ja kätkee sen sydämeensä, koska hän itse oli pakolainen Joosefin ja Jeesuksen kanssa Egyptissä.

Pyhä perhe palasi kotimaahansa. Siksi Maria ymmärtää että pakolaisilla tulee olla oikeus palata. Siirtomaavallan varjossa Maria näkee ja todistaa Vapahtajasta. Hän laulaa Jumalan lupauksesta ja vapautuksesta vangituille, pelastuksesta niille joita laittomasti sorretaan. Maria laulaa että Jumala kääntää maailmantilan toiseksi, vuoret väistyvät ja kukkulat horjuvat. Jumala haluaa meille tuntemattomin keinoin ja omalla ajallaan kukistaa sortovallan ja nostaa esiin uuden Jumalan lasten joukon (Luuk 1:43-46).

Voinko 46 miehitysvuoden ja ihmisoikeusloukkausten jälkeen nostaa ääneni iloiseen todistukseen Jumalan armosta Marian tavoin? Luukkaan kertomuksessa Maria ei jää ahdistuksineen yksin. Hän hakee tukea Elisabetilta. Pyhän Hengen – heikkojen puolustajan – täyteydessä nämä naiset ylistävät Jumalaa luvatusta vapautuksesta. Marian kiitosvirressä raskaana oleva Maria todistaa että Jumala lyö hajalle ne joilla on ylpeät ajatukset sydämissään, syöksee vallanpitäjät istuimiltaan ja korottaa alhaiset. Jumala ruokkii nälkäiset runsain määrin.

Jumalan hyvyyttä ei tule odottaa toimettomana. Jumalan hyvyys syntyy meissä tänään meidän lihastamme ja verestämme, meidän sitoutuneisuudestamme, uhrauksistamme ja taisteluistamme oikeuden puolesta. Jumalan hyvyydestä tulee toivo toivottomille. Kristityn toivo on vastarintaliike sorrolle ja toivottomuudella ja Jeesuksen julistaman toivon toteutumista (Luuk 4:18). Kristityn toivo on jotain joka muuttuu olemassa olevaksi todellisuudeksi tässä ja nyt.  Oikeudenmukaisuuden toivo merkitsee työtä sen puolustamiseksi. Rauhan toivo merkitsee osallistumista työhön rauhan puolesta.

Marian kiitosvirsi on laulu köyhille, vangituille, sokeille, heikoille ja väkivallan uhreille. Ystävät, kuinka minä voisin tänä adventtina olla Marian laulamatta Jeesusta odottaessani? Olkoon tämä adventtiaika uudistumisen, sitoutumisen ja toivon aikaa!

Teidän ystävyytenne ja tukenne on suurin lahja mitä voitte meille antaa. Sytyttäkää kanssani ilon kynttilöitä, surun keskellä toiovn kynttilöitä ja valaiskoon meidän elämäämme rakkauden kynttilöiden valo. Tänä adventtina uskon että adventin Herra voittaa kaiken maailman vihan ja epäluulon, yhdistää ihmiset ja antaa meille toivon.

1. adventti
2. adventti,  2. adventti jatkoa
3. adventti

Sisaret ja veljet,

Kristityille adventti merkitsee hengellistä valmistautumista Jeesuksen syntymään. Useimmiten elävässä elämässä me menetämme keskittymiskykymme ja harhaudumme kaupallisen joulun houkutuksiin. Kun koristelemme joulukuusia, shoppailemme lahjoja ja suunnittelemme pikkujoulujuhliamme, meidän on vaikea keskittyä joulun hengelliseen merkitykseen. Joulun kaikkine puuhineen on tarkoitus tuoda meille iloa, mutta meidän täytyy myös osata panna odotuksemme ja toivomme Jeesukseen kaikkien puuhiemme keskellä. Jos emme osaa yhdessä hiljentyä rukoukseen Jumalan edessä, jäämme vaille meille tuiki tarpeellista hengellistä ravintoa ja uuvumme.

Erityisesti minulle Jerusalemissa adventti on paitsi kirkkovuoden alku myös totuuden uudelleensyntymisen hetki. Se merkitsee meille mahdollisuutta ottaa vastaa Kristuksen totuus sydämiimme ja elämäämme; paluuta rukoillen ja katuen Vapahtajan luo. Adventti tarjoaa myös mahdollisuuden kokea Kristuksen läsnäolo keskellämme. Adventtina meidät haastetaan sovintoon Jumalan ja lähimmäistemme kanssa. 

Raamatussa adventti merkitsee uuden elämän lupausta, toivoa ja valmistautumista, vahvistusta sille että Kristus on tullut keskellemme ja on läsnä maailmassamme. Hän on tullut sovittamaan ihmiskunnan Jumalan kanssa. Tämän tunnustaminen on juhlamme peruste. Adventtina sitoudumme kutsumukseemme rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistän niin kuin itseämme.

Beetlehemissä adventti on valmistelujen, odotusten, vapauden ja sovinnon kaipuun aikaa. Palestiinan kristittyjen laatimassa Kairos-Palestiina-dokumentissa ilmaistaan ihmisten hätä ja rauhan kaipuu. Kuka päästää meidät pahasta? Kuka vapauttaa meidät Israelin miehityksen ikeestä? Kuten israelilaiset Egyptin orjuudessa huokasivat vankeudessa ja sorron alla, mekin Kairos-dokumentissa korotimme äänemme niiden puolesta, jotka joutuvat kokemaan sotilasvallan epäoikeudenmukaisuudet: sen edustamaan pahuuden, hävityksen ja synnin ihmisyyttä kohtaan. Me panemme toivomme Jumalaan ja luotamme, että hän kuulee sorrettujen huudon ja päästää meidät pahasta. 

Kairos Palestiina haluaa jakaa palestiinalaisten tuntoja kaikkien myötätuntoisten kristittyjen kanssa ja yhdessä heidän kanssaan valmistautua Vapahtajan tuloon. Mukana olevat palestiinlaisten järjestöt haluavat kertoa elämästä miehitysvallan alaisuudessa ja antaa tietoa niistä kärsimyksistä, joita Palestiinan kansa kohtaa. Kysymme sisariltamme ja velijltämme: Haluatteko auttaa meitä saamaan takaisin vapautemme? Palestiinalaisten vapaus on perusta, jonka pohjalta isralilaisten ja palestiinalaisten on mahdollista elää rauhassa, rakkaudessa ja turvallisissa olosuhteissa. Pieni Beetlehem, jossa syntyi maailman Vapahtaja, tarvitsee nyt vapautusta sen asukkaiden eläessä laittomien Israelin siirtokuntien ja eritysmuurin ympäröimänä.

Adventtikalenterin teemoja ovat:

1. adventtina – pakolaiset ja pakolaisleirit Beetlehemissä

2. adventtina – palestiinalaiset lapset ja aikuiset vankeina

3. adventtina – palestiinalaisten perheiden vaikeudet ja miehitysvallan ihmisoikeusloukkaukset

4. adventtina – palestiinalaisten karkoitukset maastaan ja siirtolaisväkivalta

Tämä on myös kutsu vastuun kantamiseen ja solidaariseen toimintaan:

• Välitä viestiämme ystävillesi ja kommentoi sitä. Vie viestiä omaan seurakuntaasi palestiinalaisten kristittyjen sisarten ja veljien kohtalosta miehitysvallan alaisuudessa.
• Lähetä kannanotto palestiinalaisten oikeuksien ja rauhan puolesta Israelin ja/tai Palestiinan edustustoihin maassasi.  
• Tule vierailemaan Beetlehemissä ja Palestiinassa ja tapaamaan maan kristittyjä, jotka ovat hoitaneet pyhiä paikkoja sukupolvien ajan. Tule rukoilemaan kanssamme. Tule myös tapaamaan israelilaisia ja kerro heille näkemästäsi.
• Kirjoita meille (englanniksi) info@kairospalestine.ps ja kerro mitä ajattelet. Sinun tukesi ja myötätuntosi ansiosta toivo saada elää rauhassa voi kasvaa.

Jumala, kaiken Luoja joka lähetit meille sen joka kastaa meidän Pyhällä Hengellä ja tulella pelastaakseen meidät. Anna meille voimaa tehdä parannus ja tulla sinun rohkeiksi ja uskollisiksi palvelijoiksesi. Anna meille tultasi, että horjumatta kuljemme Sinun tietäsi ja vastustamme kaikkea pahaa. Avaa silmämme näkemään kansasi kärsimys ja vahvista meitä tukemaan myötätunnolla niitä, jotka janoavat elävää vettä, puhdistavaa tultasi ja iankaikkista toivoasi ja rakkauttasi. Uskon kautta ylistämme Sinun nimeäsi.

Rifat Odeh Kassis
koordinaattori
Kairos-Palestiina

Pyhä Maa julkaisee adventtiaikana referaatit laajemmasta aineistosta.
Copyright: Kairos Palestine 2013. Alkuperäislähde englanniksi löytyy täältä.

Palestiinan kristityt ovat maan alkuperäisiä asukkaita. He ovat asuneet Pyhässä Maassa Jeesuksen ajoista lähtien. Jeesuksen opetus rauhasta ja rakkaudesta levisi heidän kotimaastaan ympäri maailman. Aikoinaan kristityt olivat enemmistönä maan asukkaista mutta poliittisten muutosten vuoksi heidän osuutensa väestöstä oli pienentynyt 10 prosenttiin vuoteen 1948 mennessä. Tuolloin palestiinalaiset pakenivat asuinsijoiltaan Israelin valtion perustamisen yhteydessä.

Israelin miehityksen aikana Länsirannalla heidän osuutensa on kutistunut 2 prosenttiin väestöstä. Syynä on ollut ensisijaisesti kristittyjen muutto muihin maihin paremman elämän toivossa.

Palestiinan kristityt ovat laatineet Kairos Palestiina -vetoomuksen, jossa vaaditaan rauhanprosessin nopeuttamiseksi väkivallattomia painostustoimia Israelia vastaan. Myös ekumeeninen vapautuksen teologian keskus Sabeel on ottanut kantaa eettisiin investointeihin Israelissa ja Pyhässä Maassa 2006 jo ennen Kairos-dokumentin julkaisua. Kirkot ovat jossain määrin kiinnostuneet Palestiinan kristittyjen rauhanaktivismista ja vetoomuksista. Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa isoimmat kirkkokunnat ovat käsitelleet Israelin-Palestiinan konfliktia ja tarpeellisia toimia. Tuloksena on ollut kannanottoja ja julkilausumia, näkyvyyttä tiedotusvälineissä sekä suosituksia.  Yhdysvaltojen osalta toiminnasta löytyy tietoa FOSNA-verkkosivuilta (Friends of Sabeel North America).

Kristityt ovat osa Palestiinan kansakuntaa ja kamppailevat yhdessä sen kanssa kansan itsemääräämisoikeuden saavuttamiseksi. Muiden tavoin kristityt ovat kärsineet väkivaltaisestä ja häikäilemättömästä miehityksestä. Kristityt kokevat että heidän edessään totuuden hetki - Kairos-hetki.

Uuden poliittisen aktivismin taustalla on heräämisen siihen että kristittyjen on korotettava äänensä. Myös heidän on vedottava omien verkostojensa kautta, että kansainvälinen yhteisö heräisi. Toimettomina on seurattu yhä uusien julkilausumien ja päätöslauselmien virtaa ilman että mitään muutosta tapahtuu. Kristityt haluavat myös puhua alueen johtajille, kristillisten kirkkojen johtajille ympäri maailman ja vedota palestiinalaisten ja israelilaisten yhteisöihin ja herättää niitä toimimaan.

Vuonna 2009 julkaistua Kairos-julistusta inspiroi toivo ja rakkaus, joka syttyi rukoukseen keskittyneessä  maallikoiden ja papiston - miesten ja naisten - ryhmässä. He halusivat todeta selvästi että miehitys on edustaa syntiä ja pahuutta ja sen on päätyttävä. Jokaisella on oikeus ja velvollisuus nousta vastustamaan pahaa; mutta ei pahalla vaan hyvällä. Kairos-julistus oli kutsu rauhan puolustamiseen väkivallattoman vastarinnan keinoin.

Toisen intifadan alkamisesta asti ja sen aiheuttaman kärsimyksen johdosta, monet palestiinalaiset kansalaisjärjestöt ovat kutsuneet palesiinalaisia ja heidän tukijoitaan käyttämään väkivallattoman vastarinnan keinoja. Säännölliset rauhanomaiset mielenosoituksen maan anastamista ja rotuerottelumuuria vastaan alkoivat Bilinissä jo tammikuussa 2005 ja ovat nyt levinneet eri puolille Palestiinalaisaluetta. Niitä tukemaan ovat liittyneet monet israelilaiset ja kansainväliset solidaarisuusliikkeet.

Kirkot, jotka ovat tukeneet tätä rauhantyötä ovat kohdanneet voimakasta kritiikkiä ja vastustusta. Monet kirkot ovat kuitenkin rohkeasti liittyneet tukemaan Kairos-julistusta. Toiset ovat olleet haluttomia ottamaan kantaa pelätessään uskontojen välisen dialogin vaikeutumista juutalaisuuden kanssa (?) mikäli ne asettuisivat vastustamaan Palestiinan miehitystä. Ehkä ne eivät ole pohtineet loppuun asti, mikä tällaisen vuoropuhelun tarkoitus sitten on, jos se auta siihen osallistuvia löytämään yhteistä eettistä pohjaa ja toimimaan moraalisesti oikein ihmisyyden toteuttamiseksi. Jos vuoropuhelu edellyttää että totuus ja oikeudenmukaisuus pitää tukahduttaa ja siitä ei saa puhua, se muuttuu erittäin haitalliseksi ja tekopyhäksi toiminnaksi.

Jotkut länsimaiden kirkkojen johtajat ovat huolestuneet siitä että Pyhän Maan kristityt muuttavat pois kotimaastaan. Lukuisissa seminaareissa ja kokoontumisissa käsitellään selvityksiä ja tutkimuksia, jotka paljastavat tilanteen vakavuuden. Asiaa on kuitenkin tutkittu tarpeeksi: Syy lähtöön on yksiselitteisesti Israelin laiton sotilaallinen miehitys, joka estää kaikilta palestiinalaisilta - sekä muslimeilta että kristityiltä - edes etäisesti normaalia muistuttavan elämän ja tukahduttaa kaiken toivon paremmasta.

Beetlehemin ympäristö, jonka kohtalosta monet kristityt ulkomailla kantavat huolta, on menettänyt suurimman osan maa-alastaan Israelin laittomille siirtokunnille. Sen on eristetty Jerusalemista muurilla joka luikertelee alueen halki. Kirkkojen täytyy uudestaan ja uudestaan kiinnittää ihmisten huomiota siihen miten raakalaismainen miehitysvalta seillä tuhoaa kulttuurin, talouden ja riistä ihmisiltä heidän kaikki perustavanlaatuiset ihmisoikeutensa.

Miehityksen takia sekä kristittyjä että muslimeja muuttaa pois alueelta, mutta koska kristittyjen määrä on niin pieni, heidän lukumääränsä väheneminen tarkoittaa, että Palestiinan yhteisö menettää yhden tärkeän kulttuurisen elementin. Kristityt ovat olleet yhteiskunnassa aktiivinen joukko, jonka ääni on kuulunut ja joka on merkittävästi panostanut yhteisön kehittämiseen ja ylläpitämiseen.

Käännetty referoiden Samia Khoyryn artikkelista, joka on julkaistu mennoniittien keskuskomitean rauhantoimiston uutiskirjeessä. Alkuperäinen lähde.

Evangelical Lutheran Church of America - Susquehanna SynodELCAn aluesynodi ottaa kantaa kirkon suosituksiin Lähi-Idän rauhantyön tukemisesta, kiteyttää perustelut ja linjaa toimintaa.

Tausta:

• ELCA:n vuonna 2005 käynnistämä yleiskirkollinen strategia Lähi-Idän rauhantyön tukemiseksi erityisesti koskien Israelin ja miehitettyjen palestiinalaisalueiden tilannetta. Strategian pohjalta käynnistetty "Peace not Walls"-kampanja.
• Luterilainen raamattunäkemys, joka korostaa sitä, että Jumala rakastaa ihmisiä ja on tullut keskuuteemme tuomaan pelastuksen sekä kirjoitetussa sanassaan toivon, eheytymisen ja sovinnon viestin koko luomakunnalle.
• Luterilainen teologia ei hyväksy kristillisen sionismin perustana olevaa premilleniaalista dispensationalismia (ylöstempauksen teologiaa), joka opettaa, että maailma on paha paikka ja Kristus tulee rankaisemaan väärintekijöitä, pelastamaan oikeamieliset uudelleenrakentamalla Jerusalemin temppelin.
• Kristllinen sionismi vaikuttaa voimakkaasti Yhdysvaltojen Lähi-Idän politiikkaan ja sen opetusten väitetään/ymärretään edustavan kristllistä näkemystä Lähi-Idän kysymyksiin.
• Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa ja luterlaisen maailmanliiton presidentti Munib Younan on määritellyt kristillisen sionismin harhaopiksi ja pyytänyt maailman luterilaisia torjumaan sen opetukset.
• Olemme kuulleet selvän kehotuksen Palestiinan luterilaisilta, jotka ovat olleet mukana laatimassa Kairos-dokumenttia ja uskomme sen kuvaavan kutsumustamme kristittyinä toimia rauhan puolesta. 
• Kirkkomme (Peace not Walls-kampanjan kautta) tuottama materiaali valottaa asiaa rauhantyön ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta (The Dividing Wall DVD, “Water from the Rock: Lutheran Voices from Palestine” “Peace Not Walls: Making a Difference in the Holy Land”).
• Kirkon johtava piispa Mark Hanson ovat näyttäneet esimerkkiä vastuullisen teologian ja politiikan muotoilemisessa koskien rauhantyötä Pyhässä Maassa, kirkkojen roolia siinä ja vaikuttamista kansallisen tason ulkopolitiikkaan.
  

Suosittelemme että

• Seurakunnat 1) tutkivat ja hyödyntävät Kairos-dokumenttia todistuksena palestiinan kristittyjen sitoutumisena rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolustamiseen, 2) perehtyvät kristillisen sionismin vaikutuksiin Israelissa ja Palestiinassa ja asenteisiin Lähi-Idän konfliktia koskien sekä 3) tutkivat kuinka luterilaisen kirkon opetus voi ohjata meitä toimimaan rauhantekijöinä Lähi-Idässä
• Kehotamme kaikki rakentamaan yhteyttä luterilaisiin sisariin ja veljiin Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisessa kirkossa, sen seurakunnassa ja kouluissa, tukemaan heitä ja rukoilemaan heidän työnsä puolesta. Erityisesti suosittelemme seurakuntia ohjaamaan varoja em. kirkon koulujen oppilaiden stipendeihin.
• Rohkaisemme seurakuntia järjestämään pyhiinvaellusmatkoja Pyhälle Maalle siten että matkoilla vieraillaan pyhillä paikoilla sekä Israelissa että Länsirannalla, tavataan sekä palestiinalaisia että israelilaisia ja kuullaan kokemuksia  luterilaisilta sisarilta ja veljiltä, jotka asuavat alueella.
  

Esityksen tekijät Pastorit Tim Seitz-Brown, Allan Wysocki, Sandra Mackie, Terry McCarthy, Fredrica Meitzen
30.4. 2012
Alkuperäinen dokumentti (engl.).

Jerusalem , Bethlehem, 3.04.2011 - Paikallisten asukkaiden kannanotto 

Kristityille hiljainen viikko ja pääsiäinen merkitsevät tärkeää hengellistä yhteyttä. Jerusalemin vanhassa kaupungissa sen portit ja kadut, Öljymäki, Via Dolorosa ja Pyhän Haudan Kirkko ovat tärkeitä niin palestiinalaiskristityille kuin tuhansille pyhiinvaeltajille, jotka tulevat paikalle ympäri maailman. Myös Länsirannalla ja Gazassa asuvat kristityt haluavat päästä pyhille paikoilleen osallistumaan kristikunnan pyhimpään liturgiaan ja hartauksiin joissa muistetaan Kristuksen ylösnousemusta. Kristityt haluavat myös tavata uskonsisariaan ja veljiää Jerusalemissa.

Kaikissa maissa, joissa kunnioitetaan uskonnonvapautta, uskovaiset eri uskontokunnista saavat kokoontua harjoittamaan uskontoaan ja elämään uskoaan todeksi ilman viranomaisten asettamia rajoituksia ja pakotteita. Jerusalemissa viimeisten kymmenen vuoden aikana tätä ihmisten oikeutta ei ole kunnioitettu. Miehitysvalta estää vapaan pääsyn jumalanpalveluksiin pyhille paikoille. Rajoitukset koskevat sekä kristittyjä että muslimeja heidän tärkeiden juhliensa aikana.

Viime vuonna Israelin asettamat rajoitukset estivät Palestiinan krisittyjen osallistuminen pyhän tulen seremoniaan lauantaina Jerusalemissa. Israel päästää vain 8000 pyhiinvaeltajaa ja ainoastaan joitakin satoja paikallisia kristittyjä Pyhän Haudan Kirkkoon ja sen ympäristöön. Kirkon ympärille pystytettiin eristysaitojen, tarkastuspisteiden ja turvallisuusjärjestelyjen verkosto, jolla ihmisten pääsy kirkkoon estettiin.

Pyhän tulen seremonia on syntynyt jo kauan ennen Israelin valtiota ja sitä ovat viettäneet paikalliset kristityt vuosisatojen ajan lauantaina. Paikalliset kristityt odottavat patriarkaatin, Pyhän Jaakobin kirkon ja Pyhän Haudan kirkon katolla syttyvää
pyhää tulta. Paikallinen väestö haluaa säilyttää tämän tradition ja osallistua tapahtumaan millä hinnalla tahansa. Israelin asettamat rajoitukset ovat heidän näkökulmastaan erityisen räikeinä ihmisoikeuksien ja uskonnonvapauden luokkauksina sekä pyrkimyksenä hävitää Pyhän Maan alkuperäisten kristittyjen perustamat vuosisataiset uskonnolliset perinteet.

Pääsiäisenä 2011 Kairos-Paletiina - totuuden hetki - haluaa yhdistää kaikki kristityt vaatimaan loppua Israelin toimeenpanemalle Palestiinan miehitykselle ja vaatii seuraavaa:

Länsirannan ja Gazan asukkaille oikeus vierailla Jerusalemissa.

Länsirannalla ja Gazassa asuvat joutuvat hakemaan lupaa päästäkseen pyhille paikoille Itä-Jerusalemiin pääsiäisenä. Kymmenistä tuhansista vain 2000-3000 saa luvan. Myös muslimien on vaikeaa päästä pyhille paikoilleen. Juutalaisten ei tarvitse anoa lupaa päästäkseen omille pyhille paikoilleen.

Israelin toimeenpanema lupajärjestelmä rikkoo mitä ilmeisimmin kansainvälisen ihmisoikeuksien julistusta ja muita Israelin allekirjoittamia kansainvälisiä sopimuksia. Kiistämme ehdottamasti Israelin oikeuden asettaa tällaisia rajoituksia ja kiintiöitä uskonnollisista syistä  Jerusalemiin tuleville.

Juutalaisten juhlien aikana Palestiinalaisalueet suljetaan sotilaallisin toimin ja kakki Länsirannan asukkaille myönnetyt luvat perutaan automaattisesti.

Israelin poliisin ja sotilaiden vahva läsnäolo Jerusalemin vanhassa kaupungissa ja pyhillä paikoilla estää kristittyjä pääsemästä Pyhän Haudan Kirkkoon ja vanhaan kaupunkiin. Israelin joukot eivät kunnioita ihmisten uskonnonharjoitusta vaan häiritsevät hartautta erityisesti kun Israelin armeijan komentajat oleskelevat pyhän haudan sisällä ja ympärillä.

Israelin poliisin esittämät tekosyyt joissa vedotaan yleisön turvallisuuteen eivät ole uskottavia tai hyväksyttäviä. Uskovien rukouksen ja kynttilät eivät ole uhka Israelin poliisille. Tapahtumissa ei ole mitään tarvetta hampaisiin asti aseistautuneille Israelin sotilas- ja poliisijoukoille.

Maailman vanhinta kristtyjä yhteisöä, palestiinan kristittyjä, vastaan kohdistetut toimet eivät ole luokkaus ainoastaan palestiinalaisia ja miehitetyn Jerusalemin asukkaita vastaan vaan koskettavat koko kristikuntaa.

Kehotamme johtajiamme, ystäviämme, veljiämme ja sisariamme ympäri maailman painostamaan Israelin hallitusta lopettamaan tämän maan sotilasmiehityksen ja kunnioittamaan kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia.

MItä voit tehdä käytännössä?

• Tukekaa paikallisia kirkkojen johtajia että he eivät alistuisi rajoituksiin, joilla paikallisia ja ulkomaisia uskovia estetään yhtymästä Pääsiäisen ilojuhlaan
• Kirjoittakaa kansanedustajillenne ja poliitikoille, että nämä painostaisivat Israelia lopettamaan uskonnon harjoittamisen rajoitukset
• Kirjoittakaa Israelin suurlähettiläälle omassa maassanne ja esittäkää paheksuntanne Israelin toimia kohtaan.

Kairos-Palestiina
Email: info@kairospalestine.ps · www.kairospalestine.ps

Isä Tri. Faisal Hijazin*, Jerusalemin kirkkojen keskuksen kautta.
 
Beetlehemin ydin ei ole syntymäkirkko, Pyhän Katariinan fransiskaanikirkko Seimen aukiolla eikä mikään kaupungin monista pyhäköistä. Raakelin hauta, jonka Israel on muurein irrottanut Beetlehmistä ei myöskään ole kaupungin ydin. Kaupungin ydin on uskovien yhteisö, joka läsnäolollaan, kunnioituksellaan ja palvonnallaan on pitänyt Jeesuksen ajoista asti vienyt viestiä ja pitänyt muistoa yllä huolehtimalla pyhistä paikoista - paikoista joissa Vapahtajamme eli ja jouluna syntyi neitseestä. Jeesuksen ajoista asti halki vuosisatojen Beetlehem on säilynyt kristittynä yhteisönä.

Tänä jouluna kristityt ympäri maailman laulavat joululauluissaaan "Beetlehem-pienoisesta" tietämättä että itse asiassa pian laulu kertoo kaupungista, jossa Kristus ei enää elä omassa ruumiissaan seurakunnan kastetuissa jäsenissä. Kadotettu Beetlehem on uusi laulun aihe, kun kristittyjen yhteisö kaupungissa lakkaa olemasta 2000 vuoden jälkeen. Tämän pienen yhteisön on tukahduttanut väkivaltainen sotilasmiehitys ja sen mukanaan tuomat ihmisoikeusloukkaukset. Miehitys hajottaa perheet ja erottaa suvut satunnaisesti Israelin apartheid-muurin eri puolille. Välimatka perheen jäsenten välillä ei ole kuin muutamia kilometrejä, mutta perustavaa laatua oleva ihmisoikeus liikkumisvapaus, puuttuu. Perheitä hajotetaan muuttuvien säädösten ja vahvemman mielivallan mukaan. Israel pitää yllä epäoikeudenmukaisia säädöksiään väkivallalla ja käymällä sotaa siviiliväestöä kohtaan.

Tällaiset olosuhteet ovat jatkuneet vuosikymmenestä toiseen kristittyjen asuttamissa kaupungeissa Beetlehemissä, Jerusalemissa ja ympäröivissä kylissä. Siksi kristityt ovat pakotettuja jättämään kotinsa ja pyhät paikkansa ja etsimään uutta asuinsijaa paikasta, jossa he voivat elää, tehdä työtä, kasvattaa perheensä ja rukoilla vapaasti - elää ihmisarvoista elämää. Meitä voidaan syyttää siitä, että emme ole valmiita kantamaan ristiä kuin Kristus itse, mutta kun muutosta ei ole näköpiirissä, yhä useammat valitsevat vaihtoehdon, joka lupaa parempaa tulevaisuutta.

Painostava poliittinen tilanne ja siihen liittyvä väkivalta ovat vähentäneet kristityn väestön määrää. Kansainvälisessä mediassa jotkut syyttävät tästä islamin painetta. Nämä väitteet eivät kuitenkaan pidä paikkaansa. Vaikka kristityillä vähemmistöryhmänä Palestiinassa onkin omat ongelmansa kuten vähemmistöllä missä tahansa, siirtolaisten parissa tehdyt tutkimukset kiistatta osoittavat, että pääsyy muuttoon laiton sotilaallinen miehitys ja sen aiheuttama ahdinko ja oikeudettomuus (ks. Palestinian Christians: Challenges and Hopes by Dr. Bernard Sabella, Professor of Sociology, Bethlehem University). 

Olen ollut pappi alueella 25 vuotta ja vieraillut kristittyjen vankien luona Israelin vankiloissa, haudannut Israelin luotien ja pommien tappamia, auttanut Israelin eristyspolitiikan hajottamia perheitä ja taistellut kristittyjen oikeuksien puolesta kun Israel on anastanut heiltä maan ja kodin rakentaakseen laittomia siirtokuntiaan Beetlehemin ympärille. Minun ei ole ollut helppo niellä vihaani ja opettaa anteeksiantoa kärsiville ja sureville. Jotkut ovat jaksaneet kuulla lohdutuksen sanat Kristukselta. Toiset ajattelevat pakenemista. Israel ei erottele kristittyjä ja muslimeja. Tosiasia on, että Israel haluaa palestiinalaisten maat, mutta ei palestiinalaisia. Ihmiset, joiden perheet ovat asuneet maassa tuhansia vuosia karkotetaan kotoaan. Israel toteuttaa ryöstöpolitiikkaansa voimansa tunnossa kenenkään estämättä.

Haluamme tuntea kaikkien ihmisten sydämen ja antaa anteeksi vihamiehillemme sekä puhua sovinnosta ja rakkaudesta heille. Johtuuko oman uskomme heikkoudesta vai täydellisen ylivoiman tuomasta ylimielisyydestä heidän puoleltaan, mutta rakkauden sanomalla ei ole toivottua vaikutusta. Vuonna 2009 joukko maallikoita ja papistoa palestiinalaisten kristittyjen keskuudesta julkaisi Kairos-Palestiina-dokumentin, jossa yritimme kertoa maailmalle, mitä alueella tapahtuu. Vaadimme oikeutta, ymmärtämystä ja rauhaa. Vetoomuksemme sai paljon tukea, paljon on vielä tehtävää.
 
Jerusalemia ja Beetlehemiä on erotettu toisistaan ensimmäistä kertaa historiassa. Perheet on hajotettu, ihmisten työnteko estetty ja sosiaaliset suhteet katkottu. Muurin toisella puolella asuvat joutuvat esimerkiksi avioituessaan eroamaan pysyvästi perheestään ja suvustaan, koska Länsirannalta on mahdotonta saada oleskelulupaa Itä-Jerusalemiin.

Palestiinalaisia ei päästetä rukoilemaan Jerusalemin pyhille paikoille vuosisataisen tavan mukaan ilman vaikeasti hankittavia ja helposti peruutettavia lupia. Pyhiinvaeltajat Beetlehemiin joutuvat jonottamaan tarkastuspisteillä ja alistumaan nöyryyttäviin tarkastuksiin. Sen seurauksena monet eivät lähde pyhiinvaellukselle tai jäävät vain lyhyeksi ajaksi eivätkä tapaa paikallisia kristittyjä.

Monet ihmiset maailmassa kärsivät enemmänkin. Jumalan lapsina meillä on paljon kiitoksen aiheita. Yhdymme sisartemme ja veljiemme kanssa ylistämään Jumalaa hänen hyvyydestään. Mutta epäoikeudenmukaisuuden varjoa emme saa pois sydämestämme, kun ajattelemme mikä on meille niin rakkaan Beetlehemin - Jeesuksen syntymäkaupungin - kohtalo.
 
Erityisesti meitä masentaa, kun näemme niin monien kristittyjen veljien ja sisarten ympäri maailman tukevan aktiivisesti aktiivisesti sitä Israelin politiikkaa, jonka tarkoituksena on tyhjentää Jeesuksen maa Hänen seuraajistaan. Tunnemme olevamme omiemme hylkäämiä. Eikö olisi sopivampaa rauhan ruhtinaan nimissä toivoa kaikille oikeutta ja tasa-arvoisuutta? Jos kristityt ovat Israelin ystäviä, eivätkö ystävät kehota toisiaan hyveellisyyteen ja oikeamielisyyteen? Jos eivät, ovatko he todellisia ystäviä?

Vapahtajamme valo loistaa niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa. Valaiskoon tämä joulu sydämemme ja kaikki pimeät loukot - erityisesti missä joku kärsii vainosta ja vääryydestä. Vahvistakoon Vapahtajamme itse meitä toivossa ja yhdistäköön meidät odottamaan hänen tulemistaan rauhan töitä tehden. Antakoon tämä yhteys Pyhän Maan kristyille toivoa että Vapahtajamme Kristuksen seurakunta voisi elää siellä missä Hän itse opetti maan päällä.
 
*Isä Tri. Faisal Hijazin on Pyhän Perheen katolisen kirkon seurakuntapastori Ramallahissa.